Review: Tokai SG-75

Tokai SG-75 – body angle

Tokai Guitars’ SG-75 is the company’s top model in their line of Gibson SG copies – a carefully crafted, Japanese version of the American original from the 1960s.

****

Tokai SG-75 – full front horizontal

The Tokai SG-75 (current price in Finland: 928 €) is based on the first version of the Gibson SG, which was introduced in 1961 as the new Les Paul Standard guitar. At that time the original Les Paul -range started showing seriously flagging sales figures, so Ted McCarty instigated a complete rethink of Gibson’s main solidbody model. The idea was to create a sleeker and lighter guitar.

Mr Paul wasn’t pleased with the result and didn’t renew his endorsement deal, which is why the new model was renamed the Gibson SG (= Solid Guitar) in 1963.

Tokai SG-75 – full back angle

Tokai’s SG-75 is a great recreation of the classic model, and stays very faithful to the original design, displaying exemplary attention to detail in the process.

Take the body, for example: Its two pieces of fine mahogany have been matched so well it took a magnifying glass to make out the glue line at all! The well-applied red dye and the expertly executed thin finish really show off the guitar’s curves, as well as the nice grain of the wood.

Tokai SG-75 – headstock

Tokai SG-75 – tuners

Vintage-style tuners are a tasteful choice for the SG-75 model.

Tokai SG-75 – fretboard

The rosewood fretboard is bound in single-ply cream plastic, and sports the traditional ”crown” inlays associated with guitars of this type. The workmanship on the frets can only be called exemplary.

Tokai SG-75 – neck joint

The neck joint on the Tokai SG-75 sits – as tradition dictates – at the last fret (22nd). This arrangement gives you unhampered access to the uppermost frets, but the trade-off is a slightly weaker neck joint in comparison to, say, LP-style guitars. Buying a secure guitar stand and a quality hard case for this type of guitar is a very good idea.

Tokai SG-75 – body angle 2

In terms of its pickups, controls and hardware the Tokai SG-75 is a typical Gibson-type guitar.

Tokai SG-75 – tuneomatic

The bridge is a modern update of the venerable Tune-o-Matic-bridge: The intonation adjustment screws are properly secured to the bridge’s base. On 1960s originals only a flimsy retaining wire keeps the saddles from falling off mid-song, should you break a string.

Tokai SG-75 – pickups

The pickups on most SG-type guitars are placed differently, compared to LP-style double-humbucker guitars:

The neck pickup has been moved a good two centimetres away from the end of the fretboard to add a little strength to the neck joint. In order to keep the tonal difference between the neck ’bucker and the bridge unit as wide as possible, the bridge humbucker has also been moved a few millimetres closer to the bridge.

Tokai SG-75 – controls

The control set-up is also pure SG, with the three-way toggle, the four controls (two volumes, two tones) and the output jack all crammed together in the lower bout.

Using an angled plug is a very good idea on SG-type guitars, as it reduces weight-induced stress – and thus breakages – on the rather thin area of mahogany routed out around the jack.

Tokai SG-75 – control cavity

One word says it all – quality!

****

Tokai SG-75 – full vertical Tokai SG-75 – full back vertical

Vintage 1960s examples of Gibson SGs all feature rather thin necks, many (from about 1966/67 onwards) of which also have a narrower nut width. Some guitarists – like Angus Young – actually prefer these necks, but for many others this type of neck profile is simply too insubstantial.

Luckily, Tokai have decided not to paint themselves into a corner here: The neck profile of the SG-75 is a nice, not-too-chunky D, which is a tad more muscular than Gibson’s current 60s-profile.

In addition to the improvement in playability there’s also an improvement in tone and sustain to be had from slightly bigger necks on SG-style guitars. More wood means added stiffness and less damping due to vibrational absorption in the long, unsupported neck.

The extremely lightweight Tokai SG-75 is a fine example of how an SG-style guitar differs from a LP-type in its acoustic and electric tones. The acoustic tone is a good deal more open, and it displays a lovely vocal mid-range timbre, as well as a slightly lighter bass response. The SG-75 feels very alive and is brimful of dynamic nuances.

Tokai’s fine PAF-Vintage Mk3 -humbuckers work exceedingly well in this context, because these vintage-type, moderately-powered pickups have an open and dynamic sound, and don’t clog up the guitar’s mid-range frequencies.

The more ”trebly” pickup placement does its bit to underscore the SG-75’s clear and crisp acoustic tone. The bane of LP-type guitars – the muddy neck humbucker sound – is, thankfully, completely absent here, and the bright and airy top end of the bridge pickup will make you think twice about an SG’s suitability for traditional Country music.

Here’s a clean clip:

Here’s the Tokai through an overdriven channel:

And here’s the music from the video:

Tokai SG-75 – full beauty 2

The Tokai SG-75 is the best SG-type guitar I’ve played so far. The Tokai offers fine workmanship, great playability and tasty tones in a surprisingly affordable package.

****

Tokai SG-75

Current price in Finland: 928 €

Finnish distribution: Musamailma

****

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ neck profile

+ pickups

+ playability

+ sound

****

Tokai SG-75 – full beauty

 

Testipenkissä: Tokai SG-75

Tokai SG-75 – body angle

Tokai Guitarsin SG-75 on firman Gibson SG -kopioiden aatelia – laadukas, Japanissa huolellisesti valmistettu uusintapainos 1960-luvun soittimesta.

****

Tokai SG-75 – full front horizontal

Tokai SG-75 (928 €) perustuu Gibson SG -mallin alkuperäisversioon, joka esiteltiin vuonna 1961 uutena Les Paul -nimikkomallina. Alkuperäisen Les Paul -mallin myyntiluvut olivat silloin kuihtumassa kasaan, minkä vuoksi Ted McCarty antoi tuotekehittelyosastolle määräyksen kehittää uusi, kevyempi sähkökitaramalli.

Herra Paul ei pitänyt uudesta, virtaviivaisesta kitarasta, ja jätti endorser-sopimuksensa uusimatta, minkä takia malli sai 1963 uuden nimen – Gibson SG.

Tokai SG-75 – full back angle

Tokai SG-75:n muotoilu on pienimpiä yksityiskohtia myöten erittäin onnistunut ja työnjälki on esimerkkillisen huolellinen.

Esimerkiksi rungon kaksi mahonkipalaa oli sovitettu testiyksilössä niin hyvin yhteen, että tarvitsin liimasauman löytämiseen hyvän valaistuksen lisäksi vielä suurennuslasia! Puun punainen värjäys ja soittimen ohut, täydelliseen peilipintaan kiilotettu lakkaus korostavat kitaran onnistunutta muotoilua, sekä mahongin syykuvioita.

Tokai SG-75 – headstock

Tokai SG-75 – tuners

Viritinlapaan on asennettu vintage-tyyliset virittimet.

Tokai SG-75 – fretboard

Palisanteriotelauta on koristeltu kermanvaalealla muovilistalla. Nauhatyön huolellisuus on testiyksilössä suorastaan esimerkkillistä.

Tokai SG-75 – neck joint

Tokai SG-75:n kaulaliitos on – perinteen mukaisesti – viimeisen nauhan (22.) kohdalla. Siten mahdollistuu vapaa pääsy ylimmille nauhoille, mutta tällainen kaulaliitos on suhteellisen haavoittuva – laadukkaan kitaratelineen ja kovan laukun hankkiminen on suositeltavaa.

Tokai SG-75 – body angle 2

Metalliosien ja elektroniikankin osalta Tokai SG-75 on tyyppillinen Gibson-tyylinen sähkökitara.

Tokai SG-75 – tuneomatic

Tässä Tokaissa käytetään parannettua versiota alkuperäisestä Tune-o-Matic-tallasta: tallan ulkomitat pysyvät samoina, mutta tallapalojen säätöruuvit istuvat turvallisesti sen rungossa. 1960-luvun alkuperäisissä talloissa ainoastaan heppoinen metallivaijeri estää tallapalojen putoamisen, kun kieli katkeaa.

Tokai SG-75 – pickups

SG-tyylisissä kitaroissa humbucker-mikrofonit on asennettu eri paikkoihin kuin esimerkiksi Les Paul -malleissa:

Kaulaliitosta on hieman vahvistettu siirtämällä kaulamikrofonia kaksi senttimetriä kauemmas otelaudasta, ja jotta mikrofonien väliset soundilliset erot säilysivät mahdollisimman isoina, on myös tallamikrofonia siirretty muutaman millimetrin lähemmäs tallaa.

Tokai SG-75 – controls

Tokai-mallistakin löytyy SG-kitaroille tyyppillinen asetelma – kolmiasentoinen vipukytkin, neljä säädintä (kaksi volumea, kaksi tonea) sekä lähtöjakki, kaikki tiiviissä rykelmässä.

Koska lähtöjakki on asennettu suoraan runkopuuhun, joka on siitä kohtaa vain muutaman millimetrin paksuinen, kannattaa SG-kitaroiden kanssa käyttää kulmaplugilla varustettua johtoa.

Tokai SG-75 – control cavity

Tätä näkymää voi kuvailla osuvasti yhdellä sanalla – laatutyötä!

****

Tokai SG-75 – full vertical Tokai SG-75 – full back vertical

Aidoissa 60-luvun Gibson SG:ssä on melko ohut, suhteellisen kapea kaulaprofiili, joka sopii vain harvoille kitaristeille hyvin (esim. Angus Young).

Onneksi Tokai on päätynyt tässä kohtaa selvästi järkevämpään ratkaisuun: SG-75:n kaulaprofiili on hyvin yleispätevä ja mukavan täyteläinen D, joka on hieman paksumpi kuin Gibsonin 1960-kaula.

Paremman soitettavuuden lisäksi tuhdimpi kaulaprofiili myös parantaa SG-tyylisissä sähkökitaroissa soittimen soundia ja sustainia. Paksumpi, ja tämän ansiosta jäykempi kaula absorboi nimittäin vähemmän kielten värähtelystä syntyvää energiaa kuin ohuempi vastine.

Erittäin kevyt Tokai SG-75 ei ole ainoastaan soittotuntumaltaan selvästi erilainen soitin kuin tyyppillinen LP-tyylinen kitara, vaan myös sen akustinen sointi eroaa selkeästi isoveljestään. SG soi hyvin avoimella äänellä, jossa on hieman kevyempi bassorekisteri kuin monissa LP-tyylisissä kitaroissa. SG-75 on hyvin eloisa kitara, jolla on laaja dynaaminen spektri, sekä laulava keskialue.

Tokain erinomaiset PAF-Vintage Mk3 -mikrofonit tukevat kitaran akustista ääntä esimerkkillisesti, koska vintagemaisesti matalatehoiset humbuckerit eivät värjää (tehokkaiden mikkien tavoin) kitaran signaalia honottavalla keskialueella.

Mikkien sijainti korostaa sopivasti SG-75:n tuoretta akustista ääntä – LP-kitaroista tuttu kaulahumbuckerin mutaisuus pysyy kokonaan poissa kuvasta, ja yllättävän kirkkaan tallamikrofonin ansiosta tällä kitaralla pystyy vetämään uskottavasti myös vanhan liiton Country-musiikkia.

Tokai SG-75 – puhdas

Tokai SG-75 – säröllä

Tokai SG-75 – videon musiikki

Tokai SG-75 – full beauty 2

Tämän jutun loppupäätelmä on yksinkertaisesti se, että Tokai SG-75 on paras kokeilemani SG-tyylinen kitara. Tokai tarjoaa loistavan soitettavuuden, erittäin huolellisen työnjäljen ja erinomaisen soundin yllättävän edullisessa paketissa.

****

Tokai SG-75

928 €

Maahantuoja: Musamailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ mikrofonit

+ soittotuntuma

+ soundi

****

Tokai SG-75 – full beauty

Testipenkissä: TC Helicon Mic Mechanic

Kitaristi, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja, jokainen heistä on oman soundinsa herra. Laulaja taas lähetetään pelkästään mikrofoni kädessä lavalle, ja hän jättää laulusoundin täysin miksaajan (pikkukeikoissa siis usein toisen bändikaverin) armoille. Uusi TC Helicon Mic Mechanic -pedaali antaa nyt myös laulajalle mahdollisuuden muokkaamaan itse oman soundiansa.

****

TC Helicon Mic Mechanic – in action

TC Heliconin Mic Mechanic (169 €) on kitarapedaalin kokoinen kokonaisratkaisu lauluäänen muokkaamiseen, ja se sisältää laadukkaan mikrofonivahvistimen phantom-syöttöllä, Tone-osaston, kromaattisen vireenkorjauksen sekä kahdeksan kaiku- ja viive-efektiä. Mikkimekaanikko ei toimi paristoilla vaan 12 voltin virtalähdöllä, joka kuuluu hintaan.

Mic Mechanic connections

Kaikki liittimet löytyy laitteen etupuolesta: XLR-tulo mikrofonille, XLR-lähtö mikseriin, liitin virtalähteelle, sekä usb-portti firmware-päivityksiä varten.

Mic Mechanic left side view

Kun kaikki on kytketty valmiiksi täytyy ensin säätää mikrofonin tulosignaali sopivaksi. Jämäkän metallikotelon vasemmasta kyljestä löytyy Mic Gain -säädin tätä varten.

Mic Mechanic top

Tulosignaalin teho on sopiva, kun oikeassa yläreunassa sijaitseva merkkiledi palaa laulamisen aikana vihreanä, ja signaalipiikeissä välillä oranssina. Punainen valo tarkoittaa, että signaali on liian kuuma, mikä voi aiheuttaa signaalin säröytymistä.

Pedaalin Tone-osasto on adaptiivinen, mikä tarkoittaa, että sen eri osat säätävät omatoimisesti itse itsensä tulevan signaalin mukaan, silloin kun Tone-kytkin on painettu päälle. Tone-ketju koostuu EQ:lta, kompressorilta, de-esseriltä (efekti, joka vähentään s-kirjaimen terävää sihinää) ja kohinaportilta.

TC Heliconin vireenkorjaus toimii kromaattisesti – laite analysoi laulun virettä ja virittää signaalia tarpeen mukaan lähimpään puoliaskeleen. Correction-säätimellä säädetään kuinka rankasti vireenkorjaus ottaa asiat haltuunsa. Nollassa vireenkorjaus on kytketty pois päältä, kun taas 50 prosentilla korjaussoftan ote on mieto ja mahdollistaa vielä vahvaa vibratoa laulettaessa. Täysillä Correction-automatiikka yrittää naulata kiinni jokainen signaali tarkasti lähimpään puoliaskeleen, ja ääni muuttuu  selvästi epäluonnolliseksi – mikä on sekin joskus toivottu efekti.

TC Helicon Mic Mechanic – in action 2

Viimeinen efektiosasto ennen mikserilähtöä on kaiku- ja viiveprosessori, joka tarjoaa yhden Style-valintakytkimen efektivalintaa varten, sekä yhden Dry-Wet-säätimen. Viive-efektien delayaikaa pystyy asettamaan jalkakytkimellä (Tap Tempo) ja myös toistojen määrään voi vaikuttaa käyttämällä Tone-painiketta ja Dry-Wet-säädintä.

TC Helicon Mic Mechanic – right side view

Yksi lisäherkku on tarjolla TC Helicon MP-75 -mikrofonin käyttäjille: kun oikeassa kyljessä oleva Mic Control -nappi on painettu sisään, voi kytkeä pedaalin suoraan mikiltä päälle ja pois.

****

Mic Mechanic angle

Yksi TC Helicon Mic Mechanic -pedaalin suurista eduista on laitteen helppokäyttöisyys. Tässä ei tarvitse säädellä loputtomiin parametreja ja asetuksia, vaan muutama minuutti riittää pedaaliin tutustumiseen ennen varsinaista käyttöönottoa tositilanteessa.

Kokeiluni perusteella voin vain todeta, että Mic Mechanicin Tone-osasto toimii positiivisella tavalla huomaamatta. Automatiikka ottaa suvereenisti tilannetta haltuunsa ja korjaa kaikki soundilliset ongelmakohdat sellaisella tavalla, että lopputulos kuulostaa terveeltä. Laulussa on hohtoa ja potkua juuri sopivasti.

Pedaalin vireenkorjaus ei tee huonosta laulajasta kultakurkkua, mutta maltillisesti käytettynä (Correction-säädin jossain 50:n ja 70:n prosentin välillä) se parantaa selvästi myös hyvän laulajan virettä.

Correction-säätimen vääntäminen täysille voi tehdä laulajalle myös kepposen, koska laite toimii pysyvästi kromaattisesti, eikä sävellajin tai skaalan määrittäminen – kalliiden laitteiden tavoin – ole Mic Mechanicissa mahdollista.

****

Tässä saman laulupätkän A/B-vertailu. Äänitin laulun samanaikaisesti kahdella Samson C02 -mikrofonilla, joista yksi meni suoraan sekvensserille ja toinen Mic Mechanicin kautta. Käytin pedaalin kaikkia efektejä – kaiku oli Hall-tyyppi ja vireenkorjaus noin 60:ssä prosentissa:

Suora laulu ja piano

Mic Mechanic ja piano

Suora laulu ilman pianoa

Mic Mechanic ilman pianoa

****

Koko muokkausprosessi vie luonnollisesti hieman laskenta-aikaa, josta syntyy pieni latency-viive. Mic Mechanicin latency on riittävän lyhyt, ettei viiveestä syntyisi fraseerausongelmia.

Parhaiten viiveen kuulee silloin, kun laittaa sekä suoran että prosessoidun raidan samanaikaisesti päälle. Tässä on suora laulu oikeassa ja Mic Mechanicilta äänitetty signaali vasemmassa kanavassa:

Mic Mechanic vas. + suora oik.

****

Kuten sanottu, toivotonta epävireistä ulinaa ei pysty muuttamaan Mikkimekaanikollakaan hittibiisiksi:

Correction täysillä + Hall

****

Tältä kaiut ja viiveet kuulostavat (muutin viiveajat Tap Tempo -toiminnalla):

Hall

Club

Room

Hall + Echo

Club + Echo

Room + Echo

Echo

Slap

****

Minun mielestäni TC Heliconin Mic Mechanic on oiva apuväline paljon keikkailevalle laulusolistille, joka haluaa ottaa oman laulusoundinsa haltuun. Mic Mechanic on helppokäyttöinen työkalupakki solistille, vaikka se ei luonnollisesti pysty taikomaan loistosuoritusta tyhjästä. Laadukkaalle Tone-osastolle, kaiuille ja viiveille löytyy lavalla aina työtä, ja maltillisesti käytetty vireenkorjaus toimii ikäänkuin turvatoimintona satunnaisia lipsahduksia varten.

****

TC•Helicon Mic Mechanic

169 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ hinta

+ mikrofonivahvistimen laatu

+ efektien soundi

+ Tap Tempo

+ phantom-syöttö

+ helppo käyttää

Miinukset:

– vireenkorjaus kiinteästi kromaattinen

Testipenkissä: Carvin VL300 Legacy 3

Tämä juttu on ilmestynyt alun perin ilmaisessa SoundCheck-nettilehdessä, jossa voi ladata myös PDF-version artikkelista.

****

****

Carvin Legacy 3 – Carvin-logo

Steve Vain ja Carvinin pitkän yhteistyön tuorein hedelmä on kompakti kolmikanavainen nuppi.

****

Carvin Legacy 3 – full front

Carvin VL300 Legacy 3 (1.495 €) on rakennettu vankkaan, kokonaan metallista valmistetuun koteloon, mutta on silti yllättävän helppo roudata, kompaktin kokonsa ja alhaisen painonsa (13 kg) ansiosta. Lisävarusteena saatavilla kulmaraudoilla voi nupin jopa sijoittaa kätevästi laiteräkkiin.
Standardiväritys on maitokahvin ruskea, mutta lisävarusteena voi saada myös vaaleanvihreän yläosan nuppiin (”Vai Green”).
Etuvahvistimessa on neljä 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistimen tehdasvarustus muodostuu neljästä EL34-mallista. Takapaneelin bias-kytkimen ansiosta päätevahvistinputket voi vaihtaa ongelmitta myös 5881- tai 6L6GC-tyyppisiin, jos haetaan enemmän Fender- tai Mesa Boogie -tyylisiä soundeja.

****

Carvin Legacy 3 – Channel 1
Carvin Legacy 3 on kolmikanavainen nuppi, joka onnistuu tarjoamaan melko laajan kattauksen erilaisia soundeja.
Ykköskanava on varattu kokonaan puhtaita soundeja varten, ja se tarjoaa volume-säätimen lisäksi kolmikaistaisen taajuuskorjaimen, sekä Presence-kytkimen.

Carvin Legacy 3 – Channels 2 + 3
Kakkos- ja kolmoskanavalla on kummallakin omat säätimet gaineille (Drive), volumelle ja preesensille, mutta kolmialueinen EQ on yhteinen. Kolmoskanavalla on tämän lisäksi vielä painokytkin, jolla voi lisätä vielä gainia.

Carvin Legacy 3 – footswitch
Kanavia voi vaihtaa joko etupaneelista nappia painamalla tai sitten midillä tai Carvinin omalla FS44M-jalkakytkimellä, joka on maksullinen lisävaruste. Valitun kanavan tunnistaa sekä etupaneelin selkeistä merkkiledeistä että laitteen sisään asennetuista ledivalaistuksesta, joka muuttaa väriään valitun kanavan mukaan.
Master-osasto on sijoitettu ykköskanavan säätimien alle, ja sieltä löytyvät master-säätimen lisäksi vielä jalkakytkimellä valittava boosteri, sekä nupin digikaiun säätö.
Kaiun saa päälle ja pois kanavakohtaisesti – nuppi muistaa jokaisen kanavan kohdalla viimeisen asetuksen – mutta kaiun signaalitasoa ei voi tallentaa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska särökanavissa kaiun signaalitaso on säädetty valmiiksi selvästi alhaisemmaksi kuin ykköskanavassa.

Carvin Legacy 3 – full back

Carvin Legacy 3 – back panel 1
Bias-kytkimen lisäksi Legacy 3:n takapaneeli tarjoaa vielä muita kytkimiä ja liittimiä, joilla nuppia saa sulautettua sujuvasti omaan signaaliketjuun.
Carvinin kaiutinlähtöjen impedanssin voi valita kolmiasentoisella kytkimellä (neljä, kahdeksan tai 16 ohmia), samoin vahvistimen päätetehon (15, 50 tai 100 wattia).

Carvin Legacy – back panel 2
Linjalähdön lisäksi nuppi tarjoaa peräti kaksi efektilenkkiä, joista yksi (Effect Loop) on sijoitettu perinteisellä tavalla etuvahvistimen ja master säätimen väliin, kun taas toinen (Master Out – Power Amp In) sijoittuu master-säätimen ja päätevahvistimen välille.

****

Carvin Legacy 3 – logo badge
Testasin Carvin Legacy 3 -nupin vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla ja Hamer USA Studio Custom -kitaralla Zilla Cabsin 2 x 12” -kaapin kautta, ja tulokset puhuvat hyvin selkeää kieltä – tässä on kyseessä pro-luokan vahvistin.
Pidin kovasti siitä, että Steve Vai -mallista löytää mutkattomasti halua­mansa soundit, ilman että vahvistin pakottaisi soittajaa liikaa yhteen tiettyyn suuntaan.
Legacyn puhdas kanava on erittäin lähellä omaa ihanne-clean-soundia – sointi on lämmin, avoin ja putipuhdas. Kimaltava diskantti lisää kauniisti helmeilevän klikin jokaisen nuotin atakkiin, ilman häiritsevää purevuutta. Ykköskanavan taajuuskorjaimet toimivat musikaalisella tavalla.
Kakkos- ja kolmoskanava lähtevät soundillisesti samalta kermaisesti yliohjautuvalta viivalta, ja Drive-säätimen alkumetreillä crunch-soundin saa mallikkaasti myös hyvin puhtaaksi ruuvaamalla kitaran volume-säätimen pienemmälle.
Oman Presence-säätimen lisääminen kummallekin särökanaville on mainio apuväline, jos halutaan saavuttaa samalla särön määrällä kaksi erilaista soundia.
Lisäämällä gainia säröön astuu yhä voimakkaammin esiin myös kauniisti laulava paksu kompressio, joka toimii loistavasti Steve Vai -tyyliseen sooloiluun ja kitara-akrobatiaan. Nu-Metal-kitaristeille voi toki olla hieman vaikeaa saada tästä nupista riittävän brutaalia ja tarkkaa atakkia matalaan riffailuun, tällaiseen touhuun tämä Carvin ei yksinkertaisesti ole suunniteltu. Mutta Steve Vain jalanjäljissä kulkevalle kitarasankarille Legacy 3 luo loistavat perusteet oman soundin löytämiselle – myös tehokkaan EQ-osaston ansiosta.

Tässä muutama esimerkkisoundi:

Fender Stratocaster – kanava 1

Fender Stratocaster – kanava 2

Fender Stratocaster – kanava 3

Hamer Studio Custom – kanava 1

Hamer Studio Custom – kanava 2

Hamer Studio Custom – kanava 3

****

Carvin Legacy 3 – front angle

Carvin Legacy 3 on laatupeli, joka sopii mainiosti sekä lavalle että studioon. Paljon keikkailevalle kitaristille nupin keveys, sekä mahdollisuus laittaa vahvistin räkkiin ovat erittäin tervetulleita ominaisuuksia. Tehon puolitus tai sen pudottaminen jopa vain 15:lle watille mahdollistavat Carvinin käytön monissa eri paikoissa, tilanteissa ja kokoonpanoissa, ilman että oma soundi kärsisi.
Legacy 3 soveltuu Vai-tyylisen kitarataituruuden lisäksi myös monille muille musatyyleille, joissa arvostetaan Carvin-nupin laadukkaita soundeja ja kolmen kanavan tuomaa monipuolisuutta.

****

Carvin VL300 Legacy 3

1.495 EUR

Maahantuoja: Vantaan Musiikki

****

Plussat:
+ työnjälki
+ paino
+ koko
+ soundi
+ monipuolisuus
+ kaiun soundi

Testipenkissä: Zoom MS-50G

****

Japanilaisen Zoomin 9000-sarjan tuotteet olivat 1990-luvulla maailman ensimmäiset huippukompaktit multiefektit kitaralle. Uusi Zoom MultiStomp MS-50G (suositushinta 99 €) jatkaa tätä perinnettä mahduttamalla ison G5-pedaalilaudan (testattu heinäkuussa) digitaalista mallinnusteknologiaa perinteisen pikkuefektin koteloon.

****

Uskomatonta, mutta totta – pikkuloota tarjoaa 50 vapaasti editoitavaa ohjelmapaikkaa, ja jokaisessa efektiohjelmassa (patch) voi ketjuttaa jopa kuusi efektiä peräkkäin. Tarjolla on 55 eri efektityyppiä kompressoreista modulaatioefekteihin ja säröpedaaleista vahvistinmallinnuksiin. Myös kunnon viritysmittari löytyy MultiStompista.

Zoom MS-50G:n metallinen kotelo ja jalkakytkin tuntuvat hyvin kestäviltä. Säätimet on asennettu kynnyksen taakse, siten ettei niihin vahingossa osu kengänpohjalla.

Pedaalissa on kaksi lähtöä, koska sitä voi käyttää joko mono- tai stereofonisena. MultiStompissa ei ole lainkaan kuulokelähtö, sillä se on tarkoitettu puhtaasti lattiaefektiksi livekäytössä tai kytkettäväksi äänikorttiin tai mikseriin studiokäyttöä varten.

Pikku-Zoomi saa käyttövirtansa kahdesta AA-paristosta, joilla luvataan noin seitsemän tunnin yhtäjaksoista soittoaikaa. Virtalähteen (ei kuulu hintaan) käyttö on kuitenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto, ja kun kerran laite on sähkösyötössään Boss-standardiin yhteensopiva, ei tule ongelmia pedaalilautojenkaan virtalähteiden kanssa.

MultiStompin etureunasta löytyy myös USB-portti, joka mahdollistaa laitteen firmewaren päivittämistä.

****

Zoom MS-50G:n efektiohjelmia voi käyttää kahdella eri tavalla:

Ensimmäinen tapa on valita yksi haluttu efektiohjelma, jonka jälkeen pystyy siirtämään navigointinäppäimillä siihen yksittäisiä efektejä, joita haluaa laittaa soiton aikana päälle ja pois MultiStompin jalkakytkimellä (esimerkiksi efektiketjun särö tai chorus). Laite muistaa omatoimisesti jokaisen efektiohjelman kohdalla, mikä yksittäinen efekti oli viimeiseksi valittu päälle/pois-kytkettäväksi, ja tuo efektiketjun seuraavalla kerralla jälleen samalla tavalla näkyviin.

Toinen tapa on käyttää Zoomia A/B-tilassa. A/B-tilassa valitaan ohjelmalistalta niitä efektiohjelmia, joita halutaan käyttää, asettamalla niille järjestyksen kirjaimilla (esimerkiksi: ”SynthStar: A”, ”AsiaPalace: B”, ”PitchDist: C” jne.). Valinnan jälkeen jalkakytkimen polkaisu vaihtaa yhdestä ohjelmasta seuraavaan järjestyskirjainten aakkosjärjestyksessä. Viimeisen efektiohjelman kohdalla hypitään kytkinpolkaisulla takaisin valittujen ohjelminen alkuun.

****

Hyvin kompaktissa efektilaitteessa täytyy aina ensin oppia laitteen käyttölogiikka, koska yleensä runsaat ominaisuudet ja parametrit ovat ohjailtavia rajoitetulla määrällä painikkeita ja säätimiä. Lyhyen tutustumisajan jälkeen Zoomin MultiStompilla tulee kuitenkin erittäin hyvin toimeen, sen loogisen käyttöliittimen ja hyvän graafisen toteutuksen ansiosta.

Erinomainen Effect Chain -näkymä auttaa suuresti hahmottamaan jokaisen efektiohjelman signaalitietä. Virtuaalisen magneetin avulla voi muuttaa yksittäisten efektien järjestystä ”nostamalla” niitä ja siirtämällä niitä yhdestä paikasta toiseen.

****

Pienestä koostaan huolimatta on Zoom MS-50G MultiStomp firman G-sarjan kitaraefektien täysikasvuinen jäsen. Vaikka pikku-Zoomi ei tarjoa kaikkia isoveljiensä – G3 ja G5 – hienouksia ja myös sen efektien määrä on hieman supistettu, on tässä tarjottujen efektien runsaus ja soundin laatu suorastaan ällistyttävä. Perinteisen lattiaefektin hinnalla saadaan tässä siis laadukas multiefekti, joka vie kuitenkin vain yhden pedaalin verran tilaa.

****

Äänitin Zoom MS-50G:llä ja yhdellä sähkökitaralla (Tokai SG-75) Youtube-videon kaikki kitaraosuudet:

Zoom MS-50G

Muita soundiesimerkkejä lainasin tällä kertaa Kitarablogin aiemmista Zoom G3- ja G5-jutuista:

Fender Stratocaster – detune – delay

Fender Stratocaster – dirty Tweed – tremolo

Tokai LC-85 – fixed wah – Marshall-type

Tokai LC-85 – phaser – Blackface-style

MS Crunch – Stratocaster

Volume Pad – LP-tyylinen

Oct-Lead – Stratocaster

DZ Drive – Stratocaster

****

Zoom MS-50G MultiStomp

suositushinta 99 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soundi

+ kompakti

+ helppokäyttöinen

+ monipuolinen

Testipenkissä: Blackstar HT Club 40

Brittiläinen Blackstar Amplification on saavuttanut verrattaen nopeasti maineen monipuolisten, nykyaikaisten ja luotettavien putkivahvistimien valmistajana. Yhä laajentuva endorserikatras – josta löytyy niin erityylisiä nimiä kuin Manic Street Preachers ja Dimmu Borgir – kertoo sekin jotain merkin arvostuksesta.

Tällä kertaa katsomme hieman tarkemmin Blackstarin HT Club 40 -komboa (694 €), joka on tarkoitettu keikkailevan kitaristin uskolliseksi työjuhdaksi.

****

Nimensä mukaisesti Blackstar HT Club 40 on 40-wattinen kitarakombo, joka on toteutettu täysputkikytkennällä. Etuvahvistimessa toimivat kaksi ECC83-putkia, kun taas päätevahvistin saa voimansa kahdelta EL34-tyypiltä.

Kiinassa valmistettu kombo on kaksikanavainen, ja se on varustettu yhdellä 12-tuumaisella kaiuttimella.

Blackstar-kombojen selkeä, siisti ja kaunis olemus on sekin noussut jo yhdeksi firman tavaramerkiksi, ja HT Club 40 jatkaa tätä linjaa.

Blackstarin keskikokoinen kombo painaa hieman yli 24 kiloa, mikä on vielä hyvin roudausystävällinen putkikomboksi.

Lähes kokonaan suljetun kotelon ansiosta, kombosta saa tyypillisten kombosoundien lisäksi myös hyvin uskottavia stäkkisoundeja.

Pienen aukon – ja nykyaikaisten turvallisuusmääräyksien – takia putkien vaihtaminen on hieman työlästä, koska koko takapaneeli on ensin irrotettava, ennen kuin putkiin pääsee käsiksi.

Metalliritilän läpi näkyy kombon putket…

…sekä sen laadukkaat muuntimet.

Kombon kaiuttimeksi on valittu Celestionin Seventy 80 -malli, joka on tunnettu sen dynaamisesta ja avoimesta perusluonteestaan.

Suoraviivainen ja kestävänoloinen Blackstar FS-5 -jalkakytkin kuuluu hintaan.

****

Vaikka Blackstar HT Club 40 kutsutaankin kaksikanavaiseksi komboksi, on vahvistin – runsaiden ominaisuuksiensa ansiosta – huomattavasti monipuolisempi kuin luulisi.

Puhdas kanava tarjoaa vain kaksi säädintä – Volume (gain) ja helppokäyttöinen Tone. Voice-kytkimellä saa kuitenkin muutettua puhtaan kanavan luonetta perusteellisesti.

Boutique Clean -nimisessä tilassa HT Club 40 toimii tyypillisen A-luokan kitaravahvistimen tavoin, jossa Volume-säätimen avaaminen lisää ensin vain hieman kompressiota ja rosoisuutta, mutta säätimen loppumetreillä soundi muuttuu selvästi säröiseksi.

Modern Cleanissä kombo toimii AB-luokan periaatteella, jolloin bassorekisteri on muhkeampi, ja signaali pysyy siistinä miltein koko Volume-säätimen skaalalla.

****

Särökanava tarjoaa erilliset Gain- ja Volume-säätimet, minkä ansiosta rankkoihin särösoundeihin pääsee käsiksi myös hyvin maltillisellä volyymitasolla. Myös tässä kanavassa on oma Voice-kytkin.

Classic Overdrive vie Blackstarin soundia klassiseen 1970- ja 80-luvun Marshall-alueeseen – soundi on rouhea ja kiinteä.

Modern Overdrive lisää menoon sekä hieman gainia että aimon annoksen potkua ja laulavaa keskirekisteriä.

Särökanavan EQ-osasto on huomattavasti runsaammin varusteltu kuin Clean-kanavan yksittäinen Tone-säädin.

Säröpuolelta löytyy kunnon kolmialueinen taajuuskorjain, sekä Blackstarin patentoitu ISF-kytkentä. ISF-säätimellä (ISF = Infinite Shape Feature) pystyy vaikuttamaan portaattomasti EQ-osaston luonteeseen ja soundiin. Nolla-asento (Blackstar kutsuu sitä USA:ksi) tarjoaa tiukempaa bassorekisteriä ja purevampaa diskanttia kuin täyteläisempi UK-vaihtoehto ISF-säätimen toisessa ääripäässä.

Takapaneelista löytyy kaiutinlähtöjen lisäksi vielä…

…linjalähtö kaiutinsimulaatiolla, efektilenkki, sekä Reverb-kytkin, jolla voi valita yhden kahdesta laadukkaasta digikaiun luonteesta.

****

Tällaisia soundeja irtosi Blackstar HT Club 40 -kombosta, kun soitin sen läpi Hamer USA Studio Custom ja Gibson Les Paul Junior kitarani:

Gibson Les Paul Junior – Modern Clean

Hamer Studio Custom – Modern Clean

Gibson Les Paul Junior – Boutique Clean (Volume täysillä)

Hamer Studio Custom – Boutique Clean (Volume täysillä)

Gibson Les Paul Junior – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Modern Overdrive

****

Blackstar HT Club 40 -komboa on ilo soittaa!  Vahvistin tarjoaa yllin kyllin erilaisia laatusoundeja, ja käyttökokemus on hyvin intuitiivinen ja helppo.

HT Club 40:ssä on ikäänkuin neljä erilaista vahvistinta samassa kuoressa:

Modern Clean on Fender- (tai Mesa/Boogie-tyylinen) putipuhdas valinta isolla headroomilla. Boutique Clean taas tarjoaa kaikki interaktiivisen A-luokan vahvistimen ilot – puhdas headroom ei ole tarjolla niin paljon, mutta vahvistin reagoi hyvin mukavasti soittodymaniikkalle ja kitaran volume-säätimelle. Classic Overdrivesta saa irti kaikki klassisen Bluesrockin, Hard Rockin ja Metallin soundeja, kun taas Modern Overdrive tyydyttää varmasti nykyaikaiset kitarasankarit.

Mielestäni Blackstar HT Club 40 on loistava valinta ravintola- ja klubikeikoille, sekä studiossa, jossa vuotoäänien minimoimiseksi keskikokoinen kombo voikin olla parempi valinta kuin iso stäkki.

****

Blackstar HT Club 40

694 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soundi

+ monipuolisuus

+ linjalähtö kaiutinmallinnuksella

+ työnjälki

Review: EBS Classic Session 30

EBS Sweden’s latest product – the Session 30 – is the company’s smallest bass combo to date, and meant for practicing, recording and home use.

****

The diminutive and lightweight EBS Classic Session 30 (current price in Finland approx. 169 €) is part of EBS’ Made-in-China Classic-series.

As its name suggests, the Session 30 offers 30 Watts of rms-power.

Its eight-inch speaker sits in a front-ported baffle. The stylish grille cloth is attached in a traditional way using velcro.

The combo’s back is fully closed. EBS have added a separate grounding point next to the power connector, which may come in handy in the studio for combatting mains hum.

The Session 30 weighs just under nine kilos, so it is very easy to carry around by its top handle.

The control panel comprises of four control knobs – with a peak indicator next to the gain control.

For practicing, EBS have added a mini-jack, so you can connect an mp3-player, as well as a full-sized headphones output.

A very rare feature in this price range is the combo’s balanced XLR-output, which makes the Session 30 handy as a studio DI-box with its own monitor. Using the Ground Lift -switch enables you to break possible earth loops safely.

****

It would be completely unrealistic to expect a mighty roar from such a tiny bass combo.

But I must stress that the EBS Classic Session 30 really delivers the good in terms of its sound quality. This isn’t a murky-sounding piece of junk, but a great little tool – regardless of its very fair price.

This little ’un delivers genuine EBS Classic Series -tone at levels fit for tuition and home use. The bass register is warm, the mid-range tone clear, and the top end has a nice, soft silkiness to it.

The eight-inch speaker and small cabinet will show you the white flag, if the combo is taken to its limits, by vibrating and buzzing, but used sensibly, the EBS Session 30 holds its own nicely.

The combo’s XLR-output works great, and sends a healthy, pristine signal to your console or sound-card.

In my opinion, the EBS Classic Session 30 is a fine little practice amp and a handy tool in the small project studio.

****

The sound bites were recorded by mixing the combo’s DI-signal with the sound picked up by a condenser mic placed in front of the speaker:

1985 Squier Jazz Bass

1989 Höfner 500/1

1987 Rickenbacker 4003

****

EBS Classic Session 30

169 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ value-for-money

+ size

+ weight

+ sound

+ DI-output

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑