EBS Swedenin uutuus – Session 30 – on firman pienin kombo tähän mennessä, joka on tarkoitettu koti-, äänitys- ja harjoituskäyttöön.
****
Pieni ja kevyt EBS Classic Session 30 (169 €) kuuluu valmistajan vintage-tyyliseen, Kiinassa valmistettuun Classic-sarjaan.
Session 30 tarjoaa nimensä mukaisesti 30 wattia lähtötehoa.
Kahdeksantuumainen kaiutin istuu refleksikotelossa, jolla on auko edessä. Tyylikäs etukangas on kiinnitetty perinteiseen tapaan tarranauhoilla.
Harjoituskombon takapuoli on täysin suljettu. Virtajohdon liittimen ja virtakytkimen viereen EBS on lisännyt vielä maadoituspisteen, josta voi olla hyötyä hurinan minimoimisessa, silloin kun vahvistinta käytetään studioympäristössä.
Session 30:n paino jää alle yhdeksän kiloa, joten kombo on todella helppo kuljettaa kantokahvallaan.
Kombon paneeli tarjoaa säätimiä gainille (jolla on oma Peak-ledi), bassolle, diskantille sekä volumelle.
Harjoituskäyttöä varten EBS on lisännyt Session-vahvariin minijakin mp3-soittimelle ja kuulokelähdön.
Harvinaisuus tässä hintaluokassa on pikkukombon balansoitu XLR-lähtö, joka tekee Session 30:stä myös kätevän DI-boksin omalla monitoroinnilla studiokäyttöä varten. Ground Lift -kytkimellä saa katkaistua tehokkaasti mahdollisista maalenkeistä aiheuttavan brummin.
****
Pikkuisesta, kahdeksantuumaisella kaiuttimella varustetusta harjoituskombosta ei voi odottaa seiniä vavisuttavaa bassotoistoa ja äänenpainetta – se olisi täysin epärealistinen.
Toisaalta täyttyy korostaa, että EBS Classic Session 30:stä lähtee kunnon bassosoundi. Tämä kombo ei missään nimessä ole kumiseva leluvahvistin, erittäin reilusta hinnastaan huolimatta.
Pikkuvahvistin tarjoaa aitoa EBS Classic -sarjan soundia opetus- ja harjoituskäyttöön sopivalla volyymillä. Bassorekisteri on lämmin, keskialue siisti ja yläkerta silkkisen pehmeä.
Kun vääntää master volumen täysille – tai jo vähän aikaisemmin viisikielisellä bassolla – mukaan kuvaan astuu odotetusti myös kombon (ja kaiuttimen) pienestä koosta aiheuttuvaa resonointia ja surinaa, mutta järkevässä käytössä EBS:n pienokainen pärjää mainiosti.
Session 30:n XLR-lähtö toimii sekin moitteettomasti, välittämällä kombon laatusignaalia puhtaasti eteenpäin mikserille tai äänikortille.
Mielestäni EBS Classic Session 30 on mainio harjoitusvahvistin, sekä erittäin kätevä työkalu kotistudiossa.
****
Seuraavat esimerkit on äänitetty käyttämällä samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonia kaiuttimen edessä että kombon suoraa XLR-lähtöä:
Yksi tämänvuotisista Roland-uutuuksista on GA-112 – firman COSM-teknologiaa hyödyntävä kitarakombo, joka on ihan omaa itsensä, täysin ilman tiettyjen vahvistimien mallinnusta.
Koko komeuden ytimessä toimii GA-112 – ja isompaa, kahta 12-tuumaisia kaiutinta sisältävä sisarmalliaan GA-212 – varta vasten kehitelty Progressive Amp -niminen COSM-malli. Progressive Amp lupaa erinomaisia clean-, crunch- ja lead-soundeja yhdestä, samasta vahvistimesta, pelkästään gain-säädintä ja EQ:tä käyttämällä.
Satawattisessa Roland GA-112:ssa (844 €) yhdistyy monia piirteitä, joita ovat tuttuja entisestään firman kitaravahvistimista.
Etupaneelin värimaailma muistuttaa legendaarista Jazz Chorus -komboa, kun taas kestävä musta päällinen ja erittäin tukeva metalliritilä tulevat suoraan firman Cube-sarjasta.
Myös paksut muoviset kulmasuojat on tehty kestämään keikkailevan kitarakombon ajoittain rankkaa elämää.
GA-112:n etuvahvistin on täysdigitaalinen, ja se tarjoaa peräti viisi kanavaa – neljä tallennettua kanavaa, sekä manuaalisen tilan, jossa käytetään säätimien tämänhetkiset asetukset soundin pohjana.
Etupaneelin rakenne on erittäin selkeä, kombon uumenissa piiloutetusta huipputeknologiasta huolimatta. Kaikki painonapit ovat taustavalaistetut, ja kaikki tallennettavissa olevat säätimet (siis kaikki, paitsi Master Volume) ilmaisevat asentonsa punaisilla ledeillä. Tämän kombon asetukset näkee selvästi myös täysin pimeällä lavalla.
Vahvistimen tulopuolella tarjotaan kahden jakkien lisäksi Boost-napin lisäpotkua varten, sekä Voice-kytkimen, jolla saa signaaliin lisättyä mietoa loudness-käyrää.
Progressive Amp -osaston pitkänomainen ledi auttaa suuresti gain-määrän visuaalisessa hahmottamisessa, muuttamalla väriään porttaattomasti loogisella tavalla Drive-asetuksen mukaan. Jos näkee vihreän valon tietää heti, että soundi on säädetty puhtaaksi, kun taas tumman punainen tai hohtavan valkoinen tarkoittaa rankkaa säröä.
EQ-osasto koostuu basso-, keskialue- ja diskanttisäätimistä, ja se tarjoaa tämän lisäksi myös keskialueen lisäboostin todella paksuja sointeja varten.
Ennen kuin signaali kulkee preesenssäätimen ja digikaiun läpi masterille, sitä voi vielä lähettää kummallekin tai jopa molemmille GA-112:n ulkoiselle efektilenkille. Efektilenkien päälle/pois-tilaa tallennetaan kaikien muiden vahvistimen parametrien mukaan kanavamuistipaikkaan, mikä tarkoittaa että kanavavaihdon yhteydessä myös oikeat ulkoiset efektit menevät automaattisesti päälle.
GA-kombon ainoa sisäinen efekti on sen kaunisääninen digitaalinen kaiku.
Roland GA-112 tallentaa muuten kaikki muutokset säätöihin automaatisesti muistiin, mikä selvästi nopeuttaa työskentelyä vahvarin kanssa.
Efektilenkkien liittimet on sijoitettu puoleksi avoimen kotelon takapaneeliin.
Kummankin efektilenkin kohdalla voi erikseen valita, onko kyseessä rinnakainen tai sarjakytkennässä oleva signaalitie, ja onko käytössä –10dB:n tai +4 dB:n signaalitasolla pyörivä efektilaite.
Takapaneelistä löytyy myös lähtö viritysmittarille ja mikserillä. Lisäksi pystyy myös ketjuttaa kaksi GA-112-komboa todella isoja lavoja varten.
Jos haluaa täyttä kontrollia lavalla täytyy lisätä laskuun vielä reilu satanen ja hankkia Rolandin oma GA-FC-jalkakytkinlauta. Sillä pystyy lennossa paitsi vaihtamaan kanavia myös kytkemään kombon boosteja, efektilenkkejä ja kaiun päälle tai pois.
Mielestäni se olisi ollut kuitenkin käyttäjän kannalta ystävällinen veto, jos Roland GA-112:n paketista olisi löytynyt valmiiksi yksinkertainen, kahdella kytkimellä varustettu pedaali, jolla voisi vaihtaa kombon kanavia ylös- ja alaspäin.
****
Roland ei lähtenyt GA-112:n suunnitteluun sellaisella päämäärällä, että nyt rakennetaan sellainen kombo, jossa on valtavasti erilaisia mallinnoksia vanhoista vahvistimistä ja iso kasa sisäisiä efektejä, vaan idea oli päinvastainen.
GA-112:n valtti ovat sen erittäin terve perussoundi, ja oman Progressive Amp -mallin uskomattoman laaja gain-skaala, joka ulottuu putipuhtaasta hyvin rankkaan metalliin.
En lähde tässä myöskään spekuloimaan Roland-kombon erilaisten soundien mahdollisista esikuvista tai GA-112:n tarjoamasta ”autenttisuudesta” tai sen puutteesta. Tämä ei ole mallintava vahvistin perinteisessä tarkoituksessa, tässä ei haetakaan uskollisuutta johonkin esikuvaan.
Roland GA-112 on ihan oma itsensä, ja pärjää vallan mainiosti tarjoamalla kitaristeille mahdollisuuden löytää omat soundinsa minimaalisella vaivalla.
Lämmin puhdas jazz tai helisevän pureva country – Roland-kombolla onnistuu kädenkäänteessä ja lopputulos kuulostaa erittäin hyvältä. Soittodynamiikaan ja kitaran volume-säätimeen herkästi reagoiva perinne-blues tai 1970-luvun rock luonnistuvat nekin mainiosti. Ja armoton metal-riffaaminenkin voi GA-112:llä jatkua, kunnes talkkari tulee ja takavarikoi treenikämpän pääsulakkeen.
Hyödyntämällä vielä styrkkarin kahta efektilenkkiä saa Rolandista esiin todella massiivisen määrän erilaisia laatusoundeja.
Voin vain suositella Roland GA-112 -kombon koeajelua, jos etsii uuden vahvistimen oman kitarasoundin komentokeskukseksi.
****
Tässä muutama esimerkki GA-112:n soundista ilman ulkoisia efektilaiteita:
The SE Angelus Standard is a Grand Auditorium -sized steel-string acoustic from PRS Guitars’ brand-new SE Acoustic -range.
A special feature on all PRS SE steel-strings is their proprietary top bracing pattern which seamlessly combines the best bits of traditional x- and fan-bracing patterns. The end result should be a very dynamic and open-sounding acoustic tone.
****
The PRS SE Angelus Standard (current street price in Finland approx. 730 €) is a beautiful and stylish piece of work.
A Grand Auditorium’s body has about the same cubic content as a Dreadnought. Its rounder shape with a more slender waist makes it more comfortable to play, and also produces a different basic voicing. Grand Auditoriums tend to sound more open with added clarity in the lower midrange (between 600 – 800 Hz) compared to a Dreadnought, making them easier to record.
The SE Angelus Standard is crafted from solid sitka spruce for the top and solid mahogany for the body’s back. The rims are pressed from mahogany plywood, adding a little sturdiness.
Mahogany is also the material of choice for the Angelus’ neck.
It’s surprising to see how well PRS’ traditional headstock looks on an acoustic guitar. In the SE Angelus’ case the headstock features a rosewood veneer, as well as white binding.
The top nut has been carved from genuine bovine bone.
The tuners are the same quality units PRS also uses for their SE electrics.
The SE Angelus’ neck is a three-piece affair, with a long piece making up the bulk of the neck, and two small added pieces for the headstock and the neck heel, respectively.
The bound rosewood fingerboard sports beautiful bird-inlays and well-finished narrow frets.
The mahogany used for body construction is gorgeous – the honey-hued wood looks good enough to eat underneath the thinly applied transparent lacquer.
By the way: A second strap button comes as standard on the SE Angelus.
Here’s a view of the Angelus’ rounded cutaway – a typical feature on many Grand Auditorium sized instruments.
The top’s black and white binding looks very crisp.
A rosewood rosette adds a tad of understated charm to proceedings.
The SE Angelus displays extremely clean workmanship throughout – even on the inside!
The compensated saddle in the guitar’s rosewood bridge is made from tone-enhancing genuine bone.
****
But the PRS SE Angelus Standard isn’t just nice to look at, this guitar is also a sheer joy to play!
The instrument is lightweight, and just touching it already gives you a sense of this guitar’s eagerness to resonate.
PRS have made a wise decision in my opinion, when it came to choosing a neck profile for the Angelus: This neck is an unabashedly steel-string acoustic type of neck. No foul compromises to win over electric players – the Angelus’ neck profile is a chunky affair somewhere between a D- and a U-shaped cross-section.
If you’re new to steel-string acoustics – or just used to the feel of many electroacoustic guitars – the first impression might be a slight bit disconcerting, but fear not! In the long run a big neck will help your left-hand technique, and it’s the right choice for big tone as well.
And what a tone it is! I can only heap praise upon the Angelus’ tone, sustain and dynamics – what a beautiful open sound!
String-to-string balance is outstanding, regardless of playing style or chosen register. It’s not often that you find a brand-new guitar with such a mature voice from the get-go – especially in this price bracket!
I also recorded the SE Angelus with different recording set-ups, and can only report that it is almost impossible to get a bad (or muddy) sound out of this instrument.
This is what the Angelus sounds like when recorded with a Zoom Q2HD:
…and here are two clips, which I recorded using an AKG C3000 condenser mic close to the guitar, pointing at the 14. fret, paired with a Samson C02 at shoulder height facing towards the bridge (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 