Turenki Tonefest 2011

Tänään suomalaisen kitararakentamisen parhaimmisto kokoontui Turengin tunnelmallisessa Vanhassa Asemassa.
Laadukkaiden soittimien ja vahvistimien lisäksi tarjolla oli myös livemusiikki.

Turenki Tonefest oli suuri yleisömenestys – toivottavasti tavataan ensi vuonna uudestaan!

kuvat: Miloš Berka

***

Tässä tsekkaan Mad Professorin uusia pedaaleja Mad Professor -vahvistimen läpi. Tonefestin vetäjä ja Mad Professorin puuhamies Harri Koski katsoo vierestä.

Uusi Snow White on tämän hetken mehukkaimpia Auto Wah -pedaalia!

***

Maailman parhaat Selmer-tyyliset Gypsy Jazz -kitarat tulevat AJL-Guitarsilta Kokkolasta.

Niiden lisäksi Ari-Jukka Luomaranta on myös erikoistunut orkesterikitaroihin.

***

Anders Liljeströmin upouudessa, kompaktissa Tvango-mallissa asuu suuren orkesterikitaran sielu.

Mikrofoniksi on valittu Lollar Pickupsin versio Gibson CC -mikrofonista.

***

Amfisoundilla on aina esillä erittäin tuoreita ideoita viimeistelyissä.

***

Soitinpaja JaSeSoin erikoinen mandoliini herätti huomiota – soittimella on kolmen ääniaukojensa ansiosta ilmavan kaunis ääni.

***

Lottosella oli esillä laaja valikoima erilaisia kitaroita.

Kannattaa tsekata Juha Lottosen uutta, täydellä mensuurilla varustettua matkakitaraa.

***

Olav Löfin kitarassa on 12-kieliseltä lainattu oktaavikieli g-kielelle.

***

Sale Custom Guitarsin Rising Horse muistuttaa aika lailla Yngwien lempikitaraa…

***

Monster Amp ja Visual Clone Guitars – iloa myös silmille.

***

Hämeenlinnalaisen Finlandia Instrumentsin loistava Byrdland-tyylinen kitara teki minuun suuren vaikutuksen.

***

Luonnollisesti myös Ruokangas Guitars oli paikalla. Kuvamme epäonnistuivat valitettavasti, minkä takia tässä on Ruokankaan oma kuva Unicorn Classic -mallista:

Kielten korkeus kitaroissa ja bassoissa

Usein kysytään ”oikeita arvoja” kielten korkeudelle kitaroissa ja bassoissa.

Asia ei ole kuitenkin aivan niin helppoa, koska ”oikea” on kielisoittimissakin hyvin subjektiivinen käsite, johon vaikuttavat esimerkiksi seuraavat seikat:

* mensuuri – mitä pidempi mensuuri, sitä matalampi kieli voi olla

* kielten paksuus – paksumpi kieli on samassa virityksessä jäykempi kuin ohut; paksumman kielisatsin saa säädettyä matalammaksi

* viritys – matala viritys tarvitsee korkeammat kielet kuin korkeampi viritys

* soittajan käyttämä voima – varovaisesti soittava kitaristi tai basisti ei tarvitse niin korkeat kielet kuin hyvin voimakkaasti soittava

* omat mieltymykset – itse en kestä lainkaan rämiseviä kieliä, myös sähkösoittimen akustisessa käytössä; toiset voivat hyvinkin elää vähäisillä sivuäänillä (edesmennyt John Entwistle sanoi: ”Hyvin säädetty basso rämisee koko otelaudalla samalla voimakkuudella.”)

***

Omissa soittimissani pidän tämänkaltaiset arvot (mitattuna 12. nauhalla nauhan yläpuolelta kielen alapuoleen):

Sähkökitarat, 010-satsi:

E: 2,2 mm/e: 1,8 mm

_______________

Akustiset kitarat, 012-satsi:

E: 2,5 mm/e: 2,0 mm

_______________

Sähköbasso, pitkä mensuuri, 045-105:

E: 2,8 mm/g: 2,4 mm

_______________

Sähköbasso, lyhyt mensuuri, 045-105:

E: 3,5 mm/g: 3,0 mm

Classic Guitars, part 7: Gibson ES-175

The Gibson ES-175 is the Gibson guitar, that has been in continuous production for the longest.

When it was first introduced in 1949 it was a single-pickup model, with a P-90 in the neck position. The ES-175 was meant to be an electric Jazz-guitar from the start, so the body was constructed from laminated, pressed maple, instead of featuring a solid carved top. The neck is mahogany and the bound fingerboard made from rosewood.

For the first few years the guitar was equipped with a pre-compensated ebony bridge, later models feature a tune-o-matic bridge.

Two different tailpieces can be found on an ES-175: at first it featured a trapeze, like the Gibson at the top, later models were equipped with the special T-shaped tailpiece of the Epiphone below, but since the 1970s both types have been used on and off.

In 1953 the original ES-175 was joined by the now classic two-pickup model, the ES-175D. From 1957 onwards both models have been equipped with humbucking pickups.

In 1971 the single-pickup model was deleted from Gibson’s range, and the two-pickup model’s designation thus changed to ES-175 without the ”D”.

The ES-175 is an absolut classic among full-body Jazz-guitars, and its has become the yardstick most newcomers have to live up to.

In Rock-circles Steve Howe of Yes is by far the most famous user.

From 1952 to ’58 the ES-175 also had a foxier sister, called the ES-295:

The ES-295 is built exactly like an ES-175, except for the all-gold finish, the cream pickguard, and the fact that the original incarnation featured the long Les Paul -trapeze-bridge.

Most people associate this model with early Rock’n’Roll as well as Country-music. Elvis Presley’s original guitarist, Scotty Moore, was often spotted with an ES-295.

Save

George Benson – loistava kitaristi ja kaunis kitara

George Bensonin biisi Breezin’ on mielestäni yksi onnistuneimmista crossovereista, jossa jazz- ja pop-musiikki elävät sulassa sovussa. Komppi groovaa ja melodia kulkee kevyesti – loistava.

Pidin myös aina George Bensonin kitarasta. Ibanez George Benson -malli (GB-10) on klassikko, ja se oli ensimmäinen kitara, jonka kokeilin nuorena soitinliikkeessä 1970-luvun loppupuolella. Se oli yksi ensimmäisistä japanilaisista kitaroista, jotka todistivat, että laadukas kitara ei välttämättä tarvitse tulla USA:sta tai Euroopasta. Erikoista GB-10:ssä on sen – perinteistä orkesterikitaraa nähden – pienempi runko.

George Benson – cool crossover and nice guitar

George Benson’s track Breezin’ must be one of the most successful cases of a Jazz-artist crossing over into the Pop realm. The track grooves and the music seems to flow effortlessly – magic.

I always fancied his guitar, too. The classic Ibanez George Benson -model (GB-10) was the first electric guitar I ever picked up and played at my local guitar shop in the late Seventies. It was one of the models that proved that a Japanese guitar could really be a quality instrument. An excellent scaled-down take on the classic jazz guitar format.

70s Flashback: Gibson L6S ** Vaahterakitara 70-luvulta: Gibson L6S

Gibson L6S on tullut takaisin!

1970-luvun malli oli silloisen mainonnan mukaan ”maailman monipuolisin kitara”, ja mannekiineina toimivat mainoksissa Carlos Santana ja Al DiMeola.

Gibson L6S on täysin vaahterasta tehty sähkökitara. Master volumen ja kahden tone-säätimien lisäksi soittimessa on vielä kuusipykäläinen kiertokytkin, jolla voi valita täysien humbuckereiden ja puolitettujen vaihtoehtojen välillä.

Lisätietoja löydät TÄÄLTÄ.

The Gibson L6S is back!

When it was released in the 1970s the L6S was hailed in Gibson’s advertisements as ”the world’s most versatile guitar”, and endorsed by Carlos Santana and Al DiMeola.

The Gibson L6S is crafted in its entirety from maple. In addition to a master volume and two tone controls the guitar features a 6-way rotary switch for pickup switching (full humbuckers or coil-splits).

More info HERE.

Uusi sarja Jacksonilta: X-Series

Uudessa, keskihintaisessa X-Series-mallistossa on 12 eri kitaramallia – Dinkyltä Randy Rhoadsiin.

Rungot veistetään lehmuksesta, ja joissakin malleissa on loimuvaahteravaneri.

Otelautojen muuttuva radius/kaarevuus (compound radius) takaa sen, että sointujen soittaminen on yhtä helppoa kuin nopea sooloilu.

Kiinteät tallat tulevat Tone Prosilta, kun taas lukkovibrat ovat aidot Floyd Roset.

Lisätietoa löytyy TÄÄLTÄ.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑