Testipenkissä: Boss RC-3 -loopperi

Aika rientää ja teknologia kehittyy aina vain pidemmälle, ja tästä hyötyy myös muusikko. Kun ensimmäiset loopperit tulivat markkinnoille, niiden hyöty oli melko rajallinen, etenkin niiden kapean taajuusvasteen ja pienen muistin takia.

Pikakelaus vuoteen 2011: Boss esittää uuden, erittäin kompaktin RC-3 Loop Station -pedaalin (203 €), joka tarjoaa noin kolme tuntia sisäistä stereofonista äänitysaikaa lineaarisessa wav-formaatissa (44,1 kHz/16 Bit). RC-3:ssa on 99 muistipaikkaa äänityksiä varten, ja jos nekään eivät riitä voi kytkeä pedaalin usb:llä tietokoneeseen.

Loopperi toimii sekä 9 V -paristolla että tavallisella Boss PSA -virtalähteellä (ei sisälly hintaan).

RC-3:ssa on sisäinen rytmikone, joka tarjoaa 18 eri patternia (9 x 4/4, 9 x 3/4). Loopin ja rytmikoneen signaalitasot säädetään kätevästi tuplapotikalla suoraan pedaalin etulevyltä.

Loopatun materiaalin tempon voi joko määritellä niin, että käyttää rumpukonetta äänittäessä, jolloin tempo asetetaan etukäteen Tap Tempo -napilla, tai niin, että RC-3 laskee vapaasti soitetusta pätkästä automaattisesti lennossa sopivat BPM:t (katso video jutun lopussa). Viimeksi mainittu edellyttää luonnollisesti, että soitettu pätkä sopii suoraan 4/4- tai 3/4-tahtilajiin.

Äänityksen jälkeenkin – tai hankalan päällesoiton ajaksi – Tap Tempolla voi säätää soivan loopin nopeutta portaattomasti.

RC-3:lla voi myös toistaa one-shotteja, siis pätkiä, jotka soivat vain kerran looppaamatta. Tämä voi olla kätevää esimerkiksi erikoisefektejä ajatellen – voi vaikkapa lisätä samplatun divebomb-soundin kinteätallaisella kitaralla soitetuun sooloon.

****

Boss RC-3 on mielestäni mahtava laite, jolla on tarjota jotain myös sellaiselle muusikolle, joka on tähän asti lokeroinut loopperit turhiksi vekottimiksi.

Vaikka tämä loopperi on vain tavallisen Boss-pedaalin kokoinen, on valmistaja kuitenkin onnistunut tehdä sen käytöstä hyvin sujuvaa ja intuitiivista. Käyttöohjeen tarvitsee korkeintaan pienen näytön kryptisien viestien tulkiksi – etenkin undo/redo-toiminnoissa.

Rumpukoneen soundi ei ole kovin luonnollinen, mutta tällaisen pikkupedaalin raameissa se on silti kelvollinen.

Hyvän soundin ohella Boss RC-3:n valttikortti on pedaalin monipuoliset käyttöalueet: loopperi on biisinteossa pohjaton idea-arkku, väsymätön harjoituskumppani ja vaikeiden fraasien transkribointia helpottava työkalu.

RC-3:n laadukas soundi, iso muisti ja kestävä rakenne mahdollistavat tämän lisäksi pedaalin käytön playback-koneena, ilman että tuloon olisi liitetty soitin. Trubaduurille tai klinikoitsijalle kolmen tunnin stereotallennus riitää melko pitkälle, ja kestävänoloinen Boss-pedaali tuntuu varmasti helpommalta ja turvallisemmalta ratkaisulta kuin mikseriin liitetty mp3-soitin tai kannettava ulkoisella äänikortilla. Ja lisäkytkimen liitännän ansiosta, lähes kaikki toiminnot voi ohjata halutessa ilman käsiä.

****

Boss RC-3 Loop Station

203 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat

+ pieni koko

+ soundi

+ iso muisti

+ intuitiivinen

Miinukset

– pieni näyttö 

****

1

Uutuusbasso: Tobias Toby

Bassovalmistaja Tobias teettää Epiphonen tehtaalla edullisen version omasta bassodesignesta – Tobias Toby Standard.

Toby Standard on passiivinen, ruuvikaulainen basso. Kaula on vaahteraa, otelauta palisanteria ja runko lehmusta.

Mikrofonit ovat yksikelaisia Tobias-malleja. Elektroniikka tarjoaa master volumen ja balanssisäätimen lisäksi erilliset tonet kummallekin mikrofonille.

Maahantuoja: Into-Luthman

0

Review: Manne Ventura Satin – English summary

Manne Guitars is a high-end guitar company from northern Italy, who isn’t afraid of doing things in their own special way.

Kitarablogi.com reviewed their bolt-neck model – Ventura Satin (current price in Finland: 1.855 €, comes with a pro-quality gig bag).

The Manne Ventura uses korina for the body. The neck features Manne’s special construction – maple with a centre strip of laminated beech. The long-scale instrument (64 cm/25.2″) has a Resin-F-fingerboard and Dunlop’s 6110 jumbo frets.

The Ventura Satin comes equipped with two powerful Manne-humbuckers with blade poles.

Both the volume- as well as the tone-control feature push/pull-switches, with the down position giving each humbucker wired traditionally, that is with the coils in series. The up position wires the coils in parallel, which results in a slightly brighter tone.

There were a few smudges of satin white finish on the black body binding of the review sample, which isn’t quite what you’d expect in a guitar of this price.

The control cavity, on the other hand, is truly exemplary, both in its cleanliness, as well as the thorough shielding.

****

Manne’s Ventura Satin is a very light and well-balanced guitar.

The neck profile may prove to be a dividing factor – some will love it, some may hate it. The Ventura’s slightly asymmetrical profile is reminiscent of a fatter version of Ibanez’ famous Wizard-neck. For some the feel will be too wide and angular, for others this neck is the only way to fly. Check it out for yourselves!

The Ventura’s sounds are excellent with a capital ”E”. Somehow Manne Guitars have managed to construct quite powerful humbuckers, which still posess amazing clarity. Switching over to parallel-mode gives you distinct sounds with more brightness, but without annoying drops in output and without pickup buzz.

Here are some example sounds:

Manne Ventura – clean – neck-PU in series

Manne Ventura – clean – neck-PU in parallel

Manne Ventura – clean – both pickups with neck-PU in parallel

Manne Ventura – clean – bridge-PU in series

Manne Ventura – clean – bridge-PU in parallel

Manne Ventura – drive – neck-PU in series

Manne Ventura – drive – neck-PU in parallel

Manne Ventura – drive – both pickups with neck-PU in parallel

Manne Ventura – drive – bridge-PU in series

Manne Ventura – drive – bridge-PU in parallel

Manne Guitars’ Ventura Satin is a fantastic instrument. It’s the perfect choice for guitarists, who like a contemporary guitar with bold styling and well-designed features.

****

Manne Guitars Ventura Satin

1.855 €

Finnish distributor: Nord Sound

****

Pros

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ versatility

+ weight

Cons

– some finish smudges on binding

1

Testipenkissä: Manne Ventura Satin

”Mikä ihmeen Manne?” – tällainen on varmasti monen suomalaisen kitaristin ensireaktio, vaikka Manne Guitars on ollut pystyssä jo vuodesta 1987.

Manne Guitars on pohjois-italialainen kitarapaja, joiden futuristisista kitaroista löytyy monia omintakeisia yksityiskohtia. Myös vastuullinen luonnonvarojen käyttö on Manne Guitarsin erikoispiirre – kaikki heidän kitaroissaan käytetyt puut ovat sertifioituja tai paikallisia italialaisia puita.

Testissä on Mannen työjuhta – Ventura Satin (1.855 €, laadukas pussi kuuluu hintaan).

Venturan linjat ovat raikkaat, mutta niitä toteutettaessa on ajateltu myös ergonomiaa.

Pitkä yläsarvi ulottuu 12. nauhan kohdalle, minkä ansiosta balanssi hihnassa on erinomainen, ja sarvien rohkea leikkaus mahdollistaa vapaan pääsyn 24. nauhalle.

Manne Ventura on todellinen pulttikaulainen kitara, jossa kuusiokololla varustetut pultit purevat lujasti kaulaan upotetuun metallilevyyn. Tästä syntyy erittäin vankka kaulaliitos.

Kaulan kulma saavutetaan Manne-kitaroissa runkoa päin paksuuntuvalla kaulakorolla.

Niinsanotut multilaminaattikaulat, joissa kaula veistetään paksusta vaneriblokista, olivat hyvin tavallisia monissa eurooppalaisissa kitaroissa 1950-, 60-, ja 70-luvuilla. Lujasta vanerista tehdystä kaulasta voitiin usein jättää kaularauta kokonaan pois, mikä säästi silloin kustannuksia.

Manne Guitars on kaivanut vanhan rakennustavan esiin, mutta käyttää sitä sustainin parantamiseen. Kaula muodostuu Venturassa ulko-osista, jotka ovat kovaa vaahteraa, ja lujasta, pyökkivanerista tehdystä keskiosasta. Tämä pyökkiydin jäykistää kaulaa juuri siinä, missä se on ohennettu kaularaudan kanavan takia.

Jouhevasti toimivat mustat virittimet tulevat Gotohilta.

Viritinlavan ulkonäkö vastaa runkoa – mattapintainen valkoinen viimeistely ja musta reunalistoitus. Mustan satulan vieressä on ohut metallilevy, jonka alta löytyy kaksisuuntaisen kaularaudan säätöruuvi.

Manne käyttää otelautana kaikissa soittimissaan omaa synteettistä Resin-F-materiaaliaan. Nauhat ovat Dunlopin 6110 -kokoisia jumbonauhoja.

Manne Guitars käyttää pitkää metristä mensuuria, joka on 64 senttimetrillään vain muutaman millin lyhyempi kuin Fender-standardi.

Mikrofonienkin suhteen Manne Guitars luottaa omiin luomuksiin: Venturassa on kaksi Manne-humbuckeria, joissa on terämaiset magneetit.

Sekä volume- että tone-säätimissä on nostokytkin: ala-asennossa mikrofoni toimii tavallisesti humbuckerina sarjakytkennässä, kun taas yläasennossa saadaan hieman kirkkaampi soundi rinnakaiskytkennässä olevista keloista. Volume-potikan kytkin vaikuttaa kaulamikrofoniin, kun taas tonen kytkin on tarkoitettu tallamikrofonille.

Virittimien lailla myös talla ja palkkimainen kieltenpidin on poimittu Gotohin-mallistosta.

Runkopuuksi on valittu legendaarinen korina, joka on monelle tuttu 1950-luvun Gibson Explorer- ja Flying V -malleista. Korina (tai limba, lat. terminalia superba) on hyvin kevyt, vaalea puu läntisestä Afrikasta, joka ei ole uhanalainen. Korinassa ensiintyy tavallisesti syykuvioiden lisäksi joko vaaleita (white limba) tai tummia raitoja (black limba).

Venturan läpikuultava valkoinen mattaviimeistely tuntuu hyvin miellyttävältä, ja se tuo puun syykuviot herkullisesti esiin.

Testikitarassa rungon etupuolen reunalistoituksen päälle on muutamassa kohdassa sotkettu vähän valkoista väriä, mikä on harmillinen kosmetiikkavirhe tämänhintaisessa kitarassa.

Venturan elektroniikkalokero on esimerkillisen siisti ja taidokkaasti suojattu ulkoisilta häiriöiltä.

****

Manne Ventura on kevyt soitin, joka istuu rauhallisesti sylissä ja roikkuu mukavasti hihnassa.

Joillekuille runko ilman mukavuusviisteitä voi olla ongelma, mutta luulenpa että Venturan kaulaprofiili tulee jakamaan mielipiteitä sitäkin enemmän. Epäsymmetrinen profiilli, joka on bassopuolella hieman paksumpi kuin diskanttipuolella, on nimittäin kuin Ibanez Wizard -kaulojen hieman tuhdimipi isoveli.

Monista tällainen matala D-muoto tuntuu liian kulmikkaalta ja leveältä, toisille taas tämä profiili on kaiken nopean riffailun ja sooloilun alku.

Manne Guitars on tehnyt tässä selkeästi rohkean periaatepäätöksen, eikä laadukasta toteutusta voi mitenkään moittia. Kannattaa kuitenkin kokeilla tätä kitaraa itse ja tehdä omat päätelmät kaulasta!

Venturan sounditkin edustavat laatua isolla L:llä. Manne on onnistunut luomaan tehokkaat humbuckerit, jotka ovat kuitenkin soundiltaan hyvin avoimet ja tuoreet. Rinnakaiskytkentä ohentaa mikrofonien soundeja juuri sopivasti, ilman dramaattisia pudotuksia signaalitasossa tai hurinoita.

Tässä muutama soundiesimerkki:

Manne Ventura – puhdas – kaulamikki sarja

Manne Ventura – puhdas – kaulamikki rinnakkaiset kelat

Manne Ventura – puhdas – kaulamikki rinnakkaiset kelat + tallamikki sarja

Manne Ventura – puhdas – tallamikki sarja

Manne Ventura – puhdas – tallamikki rinnakkaiset kelat

Manne Ventura – särö – kaulamikki sarja

Manne Ventura – särö – kaulamikki rinnakkaiset kelat

Manne Ventura – särö – kaulamikki rinnakkaiset kelat + tallamikki sarja

Manne Ventura – särö – tallamikki sarja

Manne Ventura – särö – tallamikki rinnakkaiset kelat

Manne Guitars Ventura on loistava, piensarjassa tehty laatukitara sellaiselle kitaristille, joka arvostaa rohkeita ratkaisuja sekä ulkönäön että soitettavuuden kannalta.

****

Manne Guitars Ventura Satin

1.855 €

Maahantuoja: Nord Sound

****

Plussat

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ monipuolisuus

+ paino

Miinukset

– viimeistelyn tarkkuus reunalistojen kohdalla

1

Klassikkokitarat, osa 7: Gibson ES-175

Pisin jatkuvassa tuotannossa ollut Gibson-sähkökitara on Gibson ES-175.

Kun sitä esiteltiin ensimmäistä kertaa vuonna 1949 malli oli varustettu ainoastaan yhdellä P-90-mikrofonilla, joka sijaitsi lähellä kaulaa. Koska ES-175 oli alusta asti tarkoitettu sähköistettuksi jazzkitaraksi, runkoa rakennettiin muottiin prässätystä vaahteravanerista, eikä kokopuusta. Kitaran kaula on mahongista ja reunalistoitettu otelauta on palisanteria.

Ensimmäisinä vuosina kitaran talla oli kokonaan puusta, mutta 1950-luvun loppupuolesta lähtien on käytetty lähes aina Tune-o-matic-tallaa.

ES-175-mallissa esintyvät kaksi erilaista kieltenpidinmallia: ensimmäisissä tuotantomalleissa oli trapetsin muotoinen kieltenpidin (katso Gibsonia ylhäällä), myöhemmin kitara sai ihan oman mallinsa, jonka näkyy Epiphonen ES-175-versiossa. Molemmat versiot käytettiin vaihtelevasti 1970-luvusta lähtien.

Vuonna 1953 syntyi se varsinainen klassikko – kahdella mikrofonilla varustettu ES-175D. Vuodelta 1957 lähtien humbuckerit kuuluvat molemman mallin vakiovarusteisiin.

Vuonna 1971 lopetettiin yksimikrofonisen version sarjatuotantoa, ja kaksimikkisesta mallista tuli ES-175, ilman D:tä.

ES-175 on orkesterikitaroiden klassikko – kitara, joka on yhä monen orkesterikitaran esikuva.

Yes-yhtiön Steve Howe on rock-piireissä mallin tunnetuin käyttäjä.

Vuosina 1952-’58 oli ES-175:lla myös hieman näyttävämpi sisarmalli, nimeltään ES-295:

ES-295 on periaatteessa sama kitara kuin ES-175, paitsi että se on kokonaan kullanvärinen, muoviosat ovat valkoisia, ja alussa ES-295:llä oli alkuperäisen Les Paul -mallin pitkä trapetsitalla.

Monien mielestä ES-295 on se ”Elvis-malli”, koska Presleyn alkuperäinen kitaristi, Scotty Moore, käytti tätä soitinta usein.

Save

0

Les Paul on Toast – Classic Custom

”James, saisinko Les Paul -kitarani paahdettuna?”

Uusi Gibson Les Paul Classic Custom on erehdyttävästi tavallista Les Paul Customia muistuttava malli, jolla on kuitenkin yksi ratkaiseva ero – otelauta paahdetusta vaahterasta.

Oikeaoppinen nimi on lämpökäsittely tai englanniksi ”torrefaction”. Prosessi stabiloi ja lujittaa puun ja muuttaa sen sointua lähemmäksi hyvin vanhaa puuta.

Les Paul Classic Customin mikrofonit ovat Gibsonin omia ’57 Classic- ja ’57 Classic Plus -malleja.

”I have toasted your Les Paul, Milord!”

Gibson’s new Les Paul Classic Custom is very similar to the original Les Paul Custom, but it features one important twist – a baked maple fingerboard.

The baking or torrefaction of wood stabilises the material, makes it stronger and makes it sound quite similar to really old wood.

The pickups on the Les Paul Classic Custom are a ’57 Classic in the neck position paired with a slightly hotter ’57 Classic Plus at the bridge.

0

Turenki Tonefest 2011 – Finland’s Finest On Display

Yesterday Finland’s top luthiers got together for Turenki Tonefest 2011 at Turenki’s picturesque Vanha Asema.
Alongside the instruments and amps on display there was also live music (and even drums).

Turenki Tonefest really drew in the crowds! It was a great success that hopefully will be repeated next year.

photos: Miloš Berka

***

Here I’m checking out some new Mad Professor pedals through a Mad Professor -amp. Tonefest’s organiser and Mad Professor main man Harri Koski is watching the proceedings.

The new Snow White -pedal must be one of the juiciest auto-wahs on the planet!

***

You wouldn’t believe this, but let me tell you that the some of the best Selmer- and Maccaferri-style guitars you’ll find are made right here in Finland by AJL-Guitars in Kokkola.

Ari-Jukka Luomaranta also specialises in carved top jazz guitars.

***

Anders Liljeström has managed to fill his brand-new Tvango-model with the soul of a big jazz box.

The pickup is Lollar’s version of the Gibson Charlie Christian.

***

Amfisound are the guys to turn to if you want far-out finishes on no-compromise solidbodies.

***

Soitinpaja JaSeSoi showed a very special mandolin at Tonefest. The three soundholes give the instrument a sweet and airy tone.

***

Lottonen Guitars displayed a wealth of different models.

Juha Lottonen’s brand-new travel guitar features a full Gibson-scale and some ultra-cool looks.

***

Olav Löf’s mid-sided acoustic has an octave g-string for 12-string style sounds.

***

Sale Custom Guitars’s Rising Horse-model is not a million miles away from a certain Swedish-bloke’s favourite squeeze.

***

Monster Amp and Visual Clone Guitars – something for the ears and the eyes.

***

Finlandia Instruments’ stylish Byrdland-type model gave me a real buzz.

***

Sadly Kitarablogi.Com didn’t get a good picture of Ruokangas Guitars’ new gold-top Unicorn Classic, so here’s one from their archives:

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑