After receiving much critical praise for his solo album, Unintelligent Designs, Progressive Rock guitarist Elmo Karjalainen decided to follow it up with an album called The Free Guitar Album.
The album showcases Elmo’s varied, but unique, style which combines technical brilliance with melodic, quirky and sometimes humorous playing. The Free Guitar Album is also a bit different in that the digital version is, erm, free.
Get Elmo’s The Free Guitar Album by clicking HERE!
On keskiviikkoilta – nyt olisi nastaa jammailla tunti tai pari, mutta rumpalilla on biljarditurnaus ja basistin täytyy vahtia lapsiaan.
Lopputulos on jälleen kerran ilta yksin telkkarin edessä ja kitara sylissä…
Onneksi nyt on olemassa paljon luovempi ratkaisu jammailuun ja treenaamiseen – Digitechin uusi Trio Band Creator -pedaali tarjoaa väsymättömän rytmisektion hyvin kompaktissa muodossa.
****
Digitech Trio -pedaali (katuhinta noin 240 €) oppii Learn-moodissa biisin (tai biisiosan) soinnut ja rakenteen suoraan kitarasignaalista. Trioon kytketään ihan tavallinen kitarajohto – käyttöön ei siis tarvita kallista MIDI-mikrofonia tai kömpelöä ohjelmointia käsin.
Trio osaa soittaa komppikuvioita seitsemästä eri musiikkigenrestä (Genre). Jokaisessa genressä on 12 eri tyylivaihtoehtoa (Styles), siis eri tavalla soitettuja rumpupatterneja ja bassokuvioita. Kaikki tyylit on kehitetty yhteistyössä Band In A Box -softan valmistajan kanssa.
Digitechin uusi ihmerasia tunnistaa biisin tempon automaattisesti analysoimalla sisään tulevaa audiosignaalia Learn-moodissa, mutta sitä voi hienosäätää jälkikäteen Trion Tempo-säätimellä. Alt Time -kytkimellä voi myös valita tavallisen tempon ja half-timen välillä.
Digitech Triosta löytyy lisäksi alkeellinen efekti- ja kaiutinsimulaatio-osasto, jos haluat jammailla ilman erillistä vahvistinta.
Kompakti Trio Band Creator -pedaali vaikuttaa hyvin kestävältä.
Laitteen oikeaan kylkeen on sijoitettu kaksi tuloa, joista toinen on kitarasignaalille ja toinen (lisävarusteena saatavalle) Digitech FS3X -jalkapedaalille, jolla Trioa voi ohjailla ilman käsiä.
Pedaalin edessä on tulo pakettiin kuuluvalle virtalähteelle, sekä kuulokelähtö omalla volume-säätimellään.
USB-portti on firmware-päivityksiä varten, kun taas vasemman kyljen jakit ovat audiolähdöt kitaravahvistimelle ja mikserille/äänikortille.
Digitechin Trio tunnistaa automaattisesti mikä lähtö on käytössä:
Kun vain vahvistinlähtöön on kytketty plugi, rumpu- ja bassosignaali säädetään vahvistinkanavalle sopivaksi. Kun vain mikserilähtö on käytössä, kitarasignaaliin lisätään kaiutinsimulaatiota. Kun taas molempia lähtöjä käytetään samanaikaisesti, kitarasignaalia ohjataan vain vahvistinlähtöön, ja rumpu- ja bassokuviot tulevat vain mikserilähdöstä. Kuulokkeen kytkeminen Trioon mykistää automaattisesti sekä vahvistin- että mikserilähdön.
****
Tässä Kitarablogi-videossa näytetään miten Digitech Trio -pedaalia käytetään:
****
Toisen videon musiikkia on äänitetty käyttämällä Digitech Trio -pedaalia, soittamalla kolme Alt Rock -genren Styles-tyyliä:
****
Testin perusteella voin todeta, että Digitech Trio on hyvin helppo ja intuitiivinen käyttää. Minun mielestäni se on fantastinen laite olohuone-jammailuun, sekä uusien biisien työstämiseen.
Trio Band Creator -pedaali onnistuu tunnistamaan biisinpätkän tempon ja sointukierron yllättävän hyvin edellyttäen, että a) Learn-vaiheessa ei esiinny kitaransoitossa liikkaa synkopaatiota, ja että b) opetusvaiheessa käytetään selkeästi tunnistettavia duuri, molli- ja seiskasointuja.
Trion rumpu- ja bassosoundit ovat hyvin kelvollisia, ja Style-kuvioissa esiintyy riittävästi automaattista live-tyylistä vaihtelua, ettei lopputuloksesta tulee turhauttavan robottimaista.
Metal-genren puuttuminen on valitettavaa, mutta riffien tunnustaminen suoraan audiosignaalista (ja riffien tarkka toistaminen) olisi varmaan ollut niin monimutkaista, että laitteesta olisi tullut yksinkertaisesti liian kallis ja liian hankalaa käyttää.
Ei-metallimiehille (ja -naisille) Trio Band Creator on kuitenkin todella mahtava työkalu harjoitteluun, jammailuun, sekä biisien kirjoitteluun. ylös sohvalta, siis!
To celebrate the 20th anniversary of Ruokangas Guitars and the 10th anniversary of Mr. Fastfinger, Juha Ruokangas and Mika Tyyskä (the creative brain behind Mr. Fastfinger) threw an invite-only party in Helsinki’s Cinema Andorra/Dubrovnik Bar complex.
Juha Ruokangas (centre) and his wife Emma were on hand to greet their guests (yes, this is Finnish Prog Rock legend Jukka Tolonen on the right)…
…as was guitar virtuoso (and animator) Mika Tyyskä.
The Dubrovnik quickly filled with illustrious guests, such as Mad Professor’s main man Harri Koski (left) and – legendary Finnish band – Eppu Normaali’s guitarist Juha Torvinen (centre).
Juha and Mika officially opened the evening by taking to the stage and sharing a drink with their guests.
The centrepiece of the evening was the world premiere of Ruokangas Guitars’ and Mr. Fastfinger’s joint movie ”The Spirit of the Guitar Hunt”, which will be released in segments on You Tube. The invited guests were shown the full movie.
A few words from the hosts, and then it was time for the world premiere:
The film received standing ovations.
The creative team behind the ”Guitar Hunt”…
The premiere was followed by delicious food, as well as great live music from Antti Paranko and his band, and Mr. Fastfinger.
We’ve all been there, haven’t we? It’s a Wednesday evening, and you want to jam; but the drummer’s at the hairdresser’s and the bassist has to babysit all evening long.
So what do you do? You get bored to tears sitting on the sofa with your fingers widdling away idly on your favourite couch guitar…
Actually, now there’s a better, much more creative way to spend your spare time – Digitech’s brand-new Trio Band Creator pedal lets you jam and work on new song ideas by supplying an indefatigable rhythm-section-in-a-box.
****
The Digitech Trio (current street price in Finland approx. 240 €) uses a learn function that detects the chord changes (and tempo) of a part straight off your guitar’s audio signal. There’s no need for complicated step-by-step programming or an expensive (and fiddly) MIDI-pickup – just plug in your guitar lead, and you’re ready to go.
The Trio offers you seven musical Genres to choose from, each offering a whopping 12 Styles (meaning: different pattern templates for the drum rhythm and bass pattern). The patterns have all been developed for the best-selling Band In A Box computer software.
Digitech’s new wonder box picks up the tempo directly from your playing, but you can fine-tune the speed after the fact using the Tempo control. You can also switch between a normal and a half-time feel.
Digitech’s Trio also includes a very rudimentary guitar effects section, should you want to jam without using your guitar amp.
The Trio Band Creator comes in a very compact, yet very sturdy pedal format.
There are two jacks on the right side of the pedal – one is the guitar input, while the second one allows you to connect Digitech’s own FS3X footswitch unit for hands-free Part-switching.
The pedal’s front sports the input for the power supply unit (included), as well as a headphones output with its own volume control.
The USB-port on the unit’s left side is for firmware updates, while the two output jacks are the guitar amp and mixer outputs.
The Digitech Trio automatically detects which of the outputs are in use:
If only the amp output is used the drum and bass parts are pre-EQ’d to work well with a clean guitar amp. When using only the mixer out the guitar signal will run through the pedal’s cabinet emulation. Using both outputs simultaneously sends the guitar signal to the amp output and the rhythm section to the mixer. Plugging in headphones into the pedal’s headphone output automatically mutes both the mixer and amp outputs.
****
Here’s Kitarablogi’s video clip showing you how to use the Digitech Trio:
****
And here’s the Digitech Trio used in context, playing a three-part song (using Alt Rock styles):
****
I found Digitech’s Trio very easy and intuitive to use. In my view it’s a fantastic little unit in a living room jamming and song developing context.
The Trio Band Creator does a surprisingly good job of learning the tempo and chord changes of a part straight off your guitar playing, provided you a) don’t syncopate too wildly, and b) stick to major, minor and 7th chords for the most part.
The drum and bass sounds are very decent, and an ample amount of automatic Style variation keeps enough semblance of the ”human” element in the accompaniment, to keep it from sounding robotic.
I would have liked to have seen a Metal Genre included in the Digitech Trio. On the other hand, this would have meant the inclusion of a riff-learning function of some sort, which probably would have made the pedal too complicated and expensive.
For non-Metal guitarists, though, the Trio Band Creator is a fantastic tool to keep your playing chops up, as well as for jamming and coming up with new songs. No need to noodle aimlessly on the sofa, anymore!
Tutustuin Juha SavisaloonRiffi-työni kautta, kun testasin vuonna 2000 hänen kehittämää sähkökontrabassoa.
Vaikka elämä on vienyt Juhaa – joka oli valmistunut aikoinaan Ikaalisessa soitinrakentajaksi – työn osalta muille aloille, on uusien soittimien kehittäminen kuitenkin jatkunut vapaa-ajalla.
Uusin Juhan tekemä soitin on kuusikielisen nauhattoman basson prototyyppi, jossa kontramainen soundi yhdistyy sähköbasso-tyyliseen soitettavuuteen.
****
Kauniilla tavalla futuristisen näköinen Savisalo-prototyyppi on käsintehty perinteisistä soitinpuista.
Vahattu pulttikaula on veistetty vaahterasta, kun taas öljyllä ja vahalla käsitelty, osittain ontto runko on tehty lepästä.
Taakse kallistuva viritinlapa on suunniteltu niin, että kielet menevät suorassa linjassa satulasta virityskoneistoille.
Kuusikielisessä Savisalo-bassossa käytetään laadukkaita Gotoh-virittimiä.
Seitsemällä ruuvilla toteutettu kaareva kaulaliitos takaa sen, että soittajan käsi pääsee vaivattomasti myös otelaudan ylimpiin sfääreihin.
Basson eebenpuinen otelauta tuntuu erittäin sileältä.
Juha Savisalo on varustanut soittimensa Thomastik-Infeldin Jazz Flatwound -kielillä, jotka on kehitetty tuomaan sähköbassolle kontra-tyylistä soitettavuutta ja soundia.
Juhan alkuperäinen idea oli toteuttaa bassonsa täysin ilman magneetista mikrofonia. Rakennusvaiheessa hän kuitenkin päätti lisätä soundin monipuolisuuden nimessä myös yhden EMG 45-PAX -mikrofonin.
Prototyypin vapaasti seisovaan eebenpuiseen tallaan on integroitu yksi aktiivinen B-Band-kontaktimikrofoni.
Savisalo-basson säädinosasto koostuu master volumesta, blend-potikasta mikkivalintaan, sekä diskantti- ja basso-säätimistä. Soittimen aktiivi-EQ on EMG:n valmistama.
Basson elektroniikka pyörii peräti kolmella yhdeksän voltin paristolla – kaksi paristoa syöttää 18 V EMG-etuvahvistimelle, kun taas kolmas paristo on B-Band-mikrofonia varten.
Täydet pisteet Juhalle siitä erittäin luovasta tavasta, jolla hän on siististi yhdistänyt kahden firman elektroniikan toimivaksi kokonaisuudeksi.
Pieni potentiometri kuvan vasemmassa yläkulmassa säätää B-Band UST-mikrofonin lähtötasoa.
Hieman liikkuvasti asennettu jalkatuki on veistetty mustaksi värjätystä vaahterasta.
****
Juha Savisalon kuusikielinen basso on pienikokoisen ja osittain onton koppansa ansiosta yllättävän kevyt. Bassopuolen pitkä ”olkapää” taas pitää soittimen mahdollista kaulanpainoisuutta onnistuneesti loitolla. Prototyyppi asettuu hyvin rauhallisesti olkahihnaan, ja se istuu myös todella mukavasti sylissä.
Kuusikielisessä bassossa ei ole ergonomian kannalta paljonkaan vaihtoehtoja kaulaprofiileissa: Koska kaula on pakosta melko leveä täytyy kaulaprofiilin olla suhteellisen ohut ja laakea, muuten basistin sormet eivät yllä matalaan H-kieleen.
Savisalo-basson kaula sopii ainakin omaan käteen kuin nakutettu. Myös soittimen geometriaa on erittäin onnistunut, minkä ansiosta vasen käsi löytää jo muutaman minuutin sisäänsoiton jälkeen kuin itsestään nuottien oikeat paikat otelaudalla.
Kahden eri valmistajan mikrofonit ja etuvahvistimet toimivat Savisalon prototyypissä yllättävän hyvin yhdessä. B-Band-mikrofonilla saa kauniisti esiin puun lämpimän klangin ja basson puoliakustisen luonteen, kun taas EMG-mikrofonista lähtee erinomainen Fusion-tyylinen, lämmin, mutta samalla tarkasti piirretty sähkösoundi. Blend-potikan keskiasento antaa soittajalle sellaisen herkullisen best-of-both-worlds soundin, jossa akustinen ja sähkösoundi yhdistävät toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa kumpikin puoli on edustettu tasavertaisesti.
Tässä lyhyt ääninäyte mikrofonien soundeista – järjestys on B-Band –> molemmat yhdessä –> EMG:
Demobiisini varten äänitin kaksi bassoraitaa suoraan linjasoittona äänikorttiin. ”Tavallinen” basso-osuus on soitettu EMG-mikin kautta, kun taas soolobassoa varten käytin soittimen B-Band-mikrofonia:
****
Tämän basson soitettavuus, sen ergonimia, ja etenkin sen soundi tekevät hyvin selväksi, että soitin ei ole tavallisen harrastajan tuotos. Vaikka Juha Savisalo ei työskentele päivätyössään soitinrakentajana, näkyy tässä prototyypissä kuitenkin selvästi miehen soitinrakentajan koulutus. Tämä kuusikielinen puoliakustinen sähköbasso on mielestäni selkeästi pro-tason laatusoitin.
Juha Savisalon yhteystiedot löytyy hänen (ja vaimonsa) kotisivultaan.
Kitarablogin testipenkissä kävi tällä kertaa kaksi eri Markbass bassokomboa – toisesta niistä on jo tullut varsinainen klassikko firman mallistossa, kun taas toinen on upouusi nimikkomalli erittäin soittajaystävällisellä hinnalla.
****
Markbass Mini CMD 121P (799 €) on yksi firman myydyimmistä kombovahvistimista, koska se tarjoaa hyvin kompaktissa, ja erittäin houkuttavassa paketissa kaikkia Markbassolle ominaisia tunnusmerkkejä ja ominaisuuksia.
Mini CMD 121P -komboon on asennettu tehokas, mutta kevyt neodyymikaiutin Markbassin keltaisella kartiolla, sekä diskanttitorvi (edestä katsottuna oikeassa yläkulmassa).
Kotelon takaseinässä on refleksiaukko. Kombo on päällystetty kestävällä mustalla mattomaisella materiaalilla, ja tuhdit kulmasuojat on tehty muovista.
Kombon ulkomitat ovat vain 38 x 43 x 36 cm (l x k x s) ja koko komeus painaa hiukan yli 13 kiloa, mikä tekee tästä Markbass-vahvistimesta helppoa roudata.
Vaikka Markbass Mini CMD 121P onkin kompakti, se ei missään nimessä ole hentoääninen, vaan se tarjoaa 300 wattia kahdeksan ohmin tai 500 wattia neljän ohmin impedanssilla.
Markbass rakentaa kombojaan upottamalla olemassa olevia vahvistin-nuppeja ylhäältä päin kaiutinkoteloon. Tässä tapauksessa käytössä on Combo Head II -niminen vahvistinyksikkö.
Vahvistimessa on aktiivijäähdytys pienellä ja hiljaisella tuulettimella. Reilunkokoinen tuuletusaukko kombon sivussa takaa tuloilman riittävyyden.
Markbass-vahvistimien erinomainen soundi on italialaisvalmistajan tärkein valttikortti ja ominaisuus:
Combo Head II:n kolme volume-säädintä on helppoa erottaa EQ:sta ja muista nupeista niiden keltaisen värin ansiosta. Tulopuolella on tarjolla gain-säädin (sinisellä ledillä), kun taas lähtöpuolelta löytyy master volumen lisäksi myös tasosäädin kombon DI-lähtöä varten.
EQ-osastolta löytyy nelikaistaiset taajuuskorjaimet, sekä Markbasson omat VLE- ja VPF-säätimet.
VLE tarkoittaa Vintage Loudspeaker Emulator, ja säätimen avulla voi siirtyä portaattomasti nykyaikaisesta, tuoreesta soundista vintage-maisesti kumisevaan soundiin.
Variable Pre-Shape Filter -nupilla (VPF) taas muokataan signaalia hieman Hi-fi-tyylisemmäksi.
Kombossa on myös sisäinen kaksikaistainen limitteri, joka suojaa Mini CMD 121P:n kaiuttimia ylikuormittumiselta, silloin kun vahvistin toimii täydellä volyymillä.
Koska nupin etupaneeli katsoo ylöspäin, suuntavat takapaneelin liittimet luonnollisesti lattiaa kohti. Ei ehkä paras mahdollinen ratkaisu pimeällä lavalla, mutta ajan kanssa käyttäjä varmasti oppii ulkomuistista liittimien järjestyksen ja sijainnin.
Tässä Markbassossa on balansoitu DI-lähtö omalla pre-/post-EQ ja ground lift kytkimillä. Lisäksi löytyy yksi efektilenkki, yksi lähtö viritysmittarille, sekä Speakon-liitin lisäkaiuttimelle.
****
Legendaarinen basisti Jeff Berlin on jo pitkään ollut Markbass-tuotteiden fani. Berlinistä on hiljattain tullut myös oman musiikkiopiston – The Players School of Music – johtaja, ja hän sai idean kehittää yhdessä Markbass-suunnittelijoiden kanssa edullisempaa, juuri opiskelijoille tarkoitettua Markbass-komboa.
Tämän yhteistyön hedelmä, Markbass CMD Jeff Berlin Players School (499 €), on suunniteltu kunnianhimoista aloittelijaa varten, mutta sopii varmaan myös kaikille sellaisille basisteille, jotka etsivät edullista, mutta hyväsoundista komboa. CMD JB Players School -kombon tarkoitus on antaa käyttäjälle aito Markbass-kokemus mutta muutamalla, Jeff Berlinin pyytämällä, muutoksella höystettynä.
Jeff Berlinin ihannesoundi on lämmin, iso ja orgaaninen. Mies myös vihaa tunnetusti diskanttitorvien käyttöä kaikissa bassokaapeissa. Näistä syystä Players School -malliin on suunniteltu erikoissyvä kaiutinkaappi, ja siksi kombo on myös varustettu ainoastaan yhdellä 15-tuumaisella ämyrillä.
Basistilegendan toivelistalla oli myös kestävä, komboon upotettu metallikahva. Vaikka Players School -mallin ulkomitat ovat selvästi Mini CMD -komboa isommat (46 x 46 x 48 cm), painaa vahvistin silti vain 16 kiloa.
Myös tässä kombossa on refleksiaukot takana…
…sekä tuuletusritilä vahvistinyksikön tuloilmaa varten.
Players School -mallissa käytetään Markbassin Little Mark 250 nuppia, josta lähtee 150 wattia kahdeksalle ohmille (tai 250 wattia neljän ohmin impedanssille).
Vahvistimen ominaisuudet ovat miltei samoja kuin Mini CMD -kombossa – tarjolla on nelikaistainen EQ, ja sen lisäksi VLE- ja VPF-filtterit.
CMD JB Players School -vahvistimen takapaneeli on toiseen komboon nähden käytännössä täysin identtinen, ja sieltä löytyy DI-lähtö, efektilenkki, lähtö viritysmittarille, sekä Speakon-kaiutinlähtö.
****
On helppo nähdä miksi Markbass Mini CMD 121P -mallista on tullut näin valtava myyntimenestys italialaisvalmistajalle: On hyvin hankalaa löytää näin kompaktia ammattitason bassovahvistinta, josta lähtee samaa volyymiä, voimaa, potkua, monipuolisuutta, sekä näin laadukasta ääntä.
Mini CMD 121P:n ääni on hyvin täyteläinen ja tasapainoinen (vaikka kyseessä onkin ”vain” 12-tuumainen kaiutin), ja sen äänessä on herkullisen mehukas ja kärjekäs ylämiddle, sekä hyvin luonteikas ala-middle. Erittäin musikaalisesti toimivalla EQ-osastolla, sekä Markbasson VLE- ja VPF-säätimillä on helppoa löytää juuri se ”oma ja oikea” soundi.
Mini CMD:n omat tehot tulevat varmasti riittämään hyvin moneen keikkatilanteeseen. Tosi isoissa paikoissa taas voi käyttää komboa yksinkertaisesti sopivalla lisäkaapilla.
Ei tarvitse olla mikään selvännäkijä ennustamaan myös Markbasson CMD Jeff Berlin Players School -kombolle suurta menestystä. Tässä kun on tarjolla täysikokoinen Markbass-kombo 500:lla eurolla!
En tiedä miten he ovat tehneet sen mutta, itse asiassa, pienemmästä nimellistehostaan huolimatta Players School -kombo vaikuttaa lähes niin äänekkäältä kuin nyt testattu Mini CMD. Jeff Berlin Players School:n potku riittää varmasti hyvin moneen ravintola- ja hääkeikkaan, sekä pienille klubeille. Ja lisätehon tarpeessa voi aina käyttää lisäkaappia ja/tai kombon erinomaista DI-lähtöä kytkettynä PA:han.
CMD JB Players School -kombolla on todella herkullinen ääni, jossa riittää syvyyttä ja lämpöä, ja myös vahvistimen dynaaminen skaala on vaikuttava. Tulen itsekin yleensä erinomaisesti toimeen ilman erillisen diskanttielementin tuomia naksahduksia, ja ihastuin täydellisesti Jeff Berlin CMD -kombon nykyaikaiseen soundiin ja silkkiseen trebleen.
Olen äänittänyt molempia komboja samankaltaisilla säädöillä yhdellä single Shure SM57 -mikrofonilla. Näissä demoissa on aina sama järjestys: Jazz Bass (sormisoitto)/Mini CMD –> Rickenbacker (plektralla)/Mini CMD –> Jazz Bass/CMD JBPS –> Rickenbacker/CMD JBPS.
Tässä ovat pelkästään basso-osuudet:
Rummut lisätty:
Koko sovitus, mutta bassot miksattu eteen:
Ja viimeiseksi hieman ”tavallisempi” miksaus:
****
Markbass Mini CMD 121P & CMD Jeff Berlin Players School -kombot