Maahantuoja: F-Musiikki
Seymour Duncan SA-1 Acoustic Tube in action!
Ostin itselleni hiljattain Seymour Duncanin SA-1 Acoustic Tube -mikrofonin, koska etsin helppoa mikkiratkaisua akustisia keikkoja varten. Huomasin, että netistä löytyy melko vähän tietoa tästä magneettisesta mikrofonista, siksi tämä tietoisku:
SA-1 on humbuckermikki kahdella päällekkäisillä keloilla (ns. stack-rakenne), jolla on sisäänrakennettu volume-säädin.
Pidän siitä, että Acoustic Tube -mikrofonilla on vain lyhyt johto, joka loppuu laadukkaan jakkiin. Jakkia voi kiinnittää esimerkiksi kitarahihnaan, ja sitten voi käyttää tavallista kitarajohtoa SA-1:stä DI-boksiin, mikseriin tai akustiseen vahvistimeen.
Parasta tässä mikrofonissa on kuitenkin sen soundi, joka on yllättävän luonnollinen, kun ottaa huomioon, että kyseessä on suhteellisen edullinen, pelkästään magneettisesti toimiva mikki.
Lisätietoja saa Musamaailmalta.
****
****
I recently went out and bought myself a Seymour Duncan SA-1 Acoustic Tube pickup, because I needed an easy-to-use pickup solution for acoustic live gigs. Strangely, there’s not that much information on this pickup available on the Internet, which is why I decided to give you a short decription of the SA-1:
The SA-1 is a stacked humbucker pickup featuring a built-in volume control.
I like the fact that Duncan’s Acoustic Tube comes with only a short pickup lead that ends in a high-quality phone jack. You can tape the jack to your guitar strap and then run a normal guitar cable from the SA-1 to your DI Box, mixing console or acoustic amplifier.
The best thing about this soundhole pickup is its sound, though, which is very natural and offers plenty of sparkle – especially considering that the SA-1 is a relatively affordable, purely magnetic pickup.
Seymour Duncan products are distributed in Finland by Musamaailma.
Review: Zoom H6
Zoom have released their new handy recorder flagship:
The Zoom H6 is a six-track mobile recorder with exchangeable microphone modules.
****
Zoom’s H6 (rrp in Finland: 398 €) comes in its own carrying case.
The package includes the H6 itself, two mic modules – the XYH-6 offering XY-stereo and the MSH-6 with an MS-stereo capsule – a foam windscreen, a USB-cable, four AA-size batteries and a 2 GB SD-card.
Also included is Steinberg’s Cubase LE audio-sequencer software.
At the moment the H6 is the only field recorder offering you different exchangeable mic and preamp modules.
In addition to the supplied XY- and MS-modules you can also buy Zoom’s shotgun module (SGH-6) or a module with an additional pair of XLR-/TRS-inputs (EXH-6).
For this review we were also supplied with Zoom’s accessory pack for the H6 (APH-6), which contains a furry windshield for outdoor recording, as well a USB-power supply and a remote control.
****
Except for its control panel the Zoom H6 is entirely covered in a non-slip rubbery coating, which also cuts down on handling noise during recording.
A typical Zoom-feature has been carried over into the recorder’s XY-module:
You can switch the stereo width of the XY-setup by turning the capsules. The options are the slightly narrower 90 degrees angle…
…and the wider pickup pattern of 120 degrees.
The combined XLR/TRS-connectors have been placed on both sides of the H6. The Zoom offers switchable phantom power for condenser mics.
On the left side you’ll find the access to the SD-card, as well as the headphones output and the volume control.
In addition to the recorder’s mini-USB-port the right side is home to the Menu-button and the device’s nifty navigation toggle.
This recorder runs on four AA-size batteries, and will run for approximately 20 hours on a fresh set of alkalines.
You can place the Zoom on most camera tripods, thanks to its standardised thread. There’s also the HS-1 hot shoe adapter available, which makes it possible to mount the recorder straight onto a camera.
The small monitor speaker isn’t particularly Hi-Fi, but it’s good to have it for quick checks.
The unit’s line level output, as well as the connector for the optional remote control, has been placed on the bottom rim of the Zoom.
****
The Zoom H6 can handle two audio formats:
Linear WAV-files offer you sample rates of 44.1, 48 or 96 kHz with 16 or 24 bits of resolution. When you choose WAV as your recording format the H6 works as a multitrack recorder, which makes it possible to do overdubs, and which allows you to mix the recorded tracks afterwards. You can do your mixdown internally, using the Zoom’s own Project Mixer, or by exporting the separate tracks to an audio-sequencer.
Another function that only works when you’ve chosen WAV as your recording format is called Backup Record. This nifty function records the input signal from the exchangeable module twice – one set of tracks uses your input gain settings and is routed to the L/R-track, as usual, while the second set is recorded with 12 dB of attenuation as the so-called Backup-track. The Backup-track is your safety in case your own settings were too hot.
The big advantage of using the H6 in MP3-mode is, of course, this mode’s greatly extended recording time, made possible by data reduction. The recorder lets you choose from many different recording quality settings between 48 and 320 kbps. When in MP3-mode you use the Zoom’s Monitor Mixer to mix all of the six inputs into one stereo file, which is the recorded. This means that, when recording using the MP3-format, the end result is always a single stereo file, instead of the separate tracks you get when running in WAV-mode.
When you’re using the MS-module you can adjust the side-mic level, either before recording (WAV and MP3) or afterwards if you’ve recorded the module’s input signal using the Zoom’s MS-Raw-mode (WAV only).
More information on MS-stereo can be found HERE.
****
The Zoom H6 is very easy to use, because the signal routing is fixed:
The module’s output always goes to the L/R-track (stereo), while inputs one to four are routed to their corresponding mono tracks (1-4).
Beneath the Gain-controls there’s a row of track status buttons, as well as the recorder’s ”transport” buttons.
The Zoom’s Monitor Mixer is where you adjust the signal levels and pan positions of all the signals for monitoring.
The Monitor Mixer window also shows you the status of each channel’s bass cut, compressor/limiter and phantom power.
This is what the Menu-view looks like.
To mix down recorded tracks you use a different internal mixer, called the Project Mixer.
The Project Mixer allows you to adjust each track’s volume and pan position, as well as the playback pitch for each track (without changing the playback speed).
****
In my opinion Zoom’s H6 hits the bull’s eye:
The exchangeable mic modules give you an enormous amount of flexibility to tailor the recorder quickly to the recording situation you find yourself in. The H6 is easy to use, and the recorder’s sound quality is very, very good. Thanks to the built-in metronome and chromatic tuner it’s easy to make sure you play in time and in tune. I’ve also enjoyed the Zoom’s nice compressors and limiters, which work very musically.
To demonstrate the H6’s performance and sound I recorded a short song using the recorder’s overdub function. I used the X/Y-module (at 90 deg) to record the steel-string acoustic, and recorded two mandolin tracks and two vocals with my trusty Shure SM57.
First, I mixed the song using the Zoom’s internal mixer, after which I exported the stereo file to Garageband, where I cut off the count-in and added a little bit of reverb:
I also tried taking the other route by exporting all the separate files from the H6 into Garageband, where I remixed the song using the original tracks:
****
I used a series of sine-wave sweeps to give you an idea of the effect the side-mic level has on the stereo-width of the recorded material. The lower the side-mic level is, the narrower your stereo image gets.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
I think Zoom’s H6 is a great field recorder and portable multi-track studio. The H6 works great to capture your song ideas or to for quality recordings of your band rehearsals or live gigs. The Zoom makes pro-quality recording on the road possible.
****
Zoom H6
Finnish distributor: Studiotec
Zoom H6 – 398 €
APH-6 – 48 €
EXH-6 – 58 €
SGH-6 – 118 €
****
Pros:
+ exchangeable L/R-modules
+ rugged build
+ colour display
+ Overdub-, Pre Record- ja Backup Record -functions
+ quality compressor/limiter-section
****
Testipenkissä: Zoom H6
Zoomilla on uusi pikkutallentimien lippulaiva:
Zoom H6 on kuusiraitainen kannettava tallennin, joka tarjoaa vaihtomoduulien kautta erilaisia mikrofoniratkaisuja.
****
Zoom H6 (suositushinta 398 €) myydään omassa kätevässä laukussa.
Laukun sisältä löytyy H6:n runko, kaksi mikrofonimoduulia – XY-stereota tarjoava XYH-6 ja MS-stereomikrofoni MSH-6 – vaahtomuovinen tuulisuoja, USB-johto, neljä AA-paristoa, sekä 2 GB:n SD-kortti.
Tämän lisäksi pakettiin kuuluu myös Cubase LE -softasekvensseri.
H6 on tällä hetkellä ainoa kämmenkokoinen tallennin, joka tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa tallentimen mikrofonivarustusta erilaisilla moduuleilla.
Lisävarusteena voi ostaa itselleen XY- ja MS-moduulien lisäksi Zoomiin sopiva haulikkomikki (SGH-6) tai sitten kaksi XLR/TRS-lisätuloja tarjoavaa vaihtoehtoa (EXH-6).
Testiin saatiin myös Zoomin kätevä lisävarustepaketti (APH-6), josta löytyy karvainen tuulisuoja ulkotyöskentelyä varten, sekä H6:lle sopiva USB-virtalähde ja langallinen kauko-ohjain.
****
Zoom H6:n metallista etupaneelia lukuun ottamatta laitteen runkoa on päällystetty käsittelyääniä vaimentavalla kumimaisella kuorella.
Yksi Zoom-tallentimille tyypillisistä ominaisuuksista löytyy myös XY-moduulista:
Mikrofonikapseleiden kulmaa voi säätää kääntämällä. Vaihtoehtoina tarjotaan hieman kapeampaa 90:n asteen kulmaa…
…sekä leveämpi 120:n asteen asentoa.
H6:n XLR/TRS-kombiliitimet on sijoitettu kätevästi laitteen molempiin kylkiin. Tuloista voi lähettää tarvittaessa phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneja varten.
Vasen kylki tarjoaa tulojen lisäksi muistikorttipaikan, kuulokelähdön, sekä volumesäätimen.
Oikeasta kyljestä taas löytyy minikokoisen USB-portin lisäksi vielä Zoomin Menu-nappi ja H6:n sulavasti toimiva navigointivipu.
Laitteen pohjaan on upotettu sen paristolokero neljälle AA-kokoisille paristoille. Alkaliparistoilla H6 toimii noin 20 tuntia.
Standardisoidun kierteensä ansiosta Zoomin voi kiinnittää suoraan tavalliseen kamerajalustaan, tai HS-1-kamera-adapterilla myös suoraan kameran salamakiinnikkeeseen.
Zoom H6:lla on myös pieni sisäinen monitorikaiutin.
Zoomin linjalähtö, sekä H6:n liitin kauko-ohjaimelle on sijoitettu tallentimen etureunaan.
****
Zoom H6 käyttää kahta audioformaattia:
Lineaariset WAV-tiedostot tarjoavat 44,1:n, 48:n tai 96:n kilohertsin näytetaajuudet 16- tai 24-bittisinä. Kun WAV on valittu äänitysformaatiksi, tallennin toimii moniraiturina, jolloin jälkiäänittäminen (engl. overdubbing) ja raitojen miksaaminen äänityksen jälkeen – joko H6:n omalla mikserillä (Project Mixer) tai audiosekvensserillä – on mahdollinen.
Myös Zoomin mainiota Backup Record -toimintoa varten formaatiksi täytyy valita WAV-vaihtoehto. Backup Record äänittää vaihtomoduulin signaalin samanaikaisesti sekä normaalina tallennuksena L/R-stereoraidalle että varmuuden vuoksi 12 desibeliä hiljaisempana ns. BU-raidalle. Jos on esimerkiksi live-tilanteessa tullut laitettua mikkimoduulin gain-asetuksia vahingossa liian isoksi, on Backupin ansiosta kuitenkin hyvin todennäköistä, että L/R-raidasta löytyy myös särötön versio.
MP3-tilan suuri etu on luonnollisesti, että datakompressoitu tiedostomuoto antaa roimasti enemmän tallennusaikaa. Zoomissa voi valita mp3-laadun 48:n ja 320:n kbps välillä. Kun mp3-on valittu äänitysformaatiksi H6:n kaikki tulosignaalit miksataan kuuntelumikserillä (engl. monitor mixer) yhdeksi valmiiksi stereotiedostoksi. MP3-tilan äänityksessä syntyy siis aina vain yksi valmis stereotiedosto, eikä WAV-tilan tavoin erillisiä raitoja.
Tallentimen MS-moduulilla äänittäessä voi säätää stereokuvan laajuutta säätämällä sivumikrofonin (side-mic) signaalitasoa, joko ennen äänitystä (WAV ja mp3) tai ns. MS-Raw-moodissa (vain WAV) vasta miksausvaiheessa.
Lisää tietoa MS-stereosta saa TÄSTÄ.
****
Zoomin H6 on helppoa käyttää, sillä tallentimen signaalireititys on kiinteä:
Moduulin signaali menee L/R-stereoraidalle, kun taas muiden tulojen (1-4) signaalit äänitetään niille kuuluville monoraidoille (1-4).
Gain-säätimien alapuolella sijaitsevat raitojen tilanapit, sekä tallentimen isokokoiset näppäimet ”nauhakuljetusta” varten.
Äänitysvaiheessa käytössä on Zoomin Monitor Mixer, jossa säädetään kuuntelutasoa ja -panorointia.
Kuuntelumikserissä voi myös nähdä, ovatko tulojen bassoleikkurit, kompressorit ja phantom-syötöt päällä vai pois.
Tällainen on H6:n selkeä Menu-näkymä.
Valmiin materiaalin miksausta varten tallentimella on oma mikseri nimellä Project Mixer.
Tarjolla on raitojen tason säätö ja panorointi, ja sen lisäksi jokaisen raidan reaaliaikainen transponointi (toistonopeus pysyy muuttumattomana).
****
Mielestäni Zoom H6 on täysosuma:
Vaihtomoduulien käyttö on nerokas tapa laajentaa tallentimen käyttökohteita. H6 on helppo käyttää, ja sen tarjoama äänenlaatu on hyvin kiitettävällä tasolla. Sisäisen metronomin ja viritysmittarin ansiosta äänitys pysyy myös taimissa ja vireessä. Erityiskiitos kuuluu Zoom H6:n monipuolisille ja laadukkaille kompressori- ja limitteri-efekteille, jotka toimivat erittäin musikaalisella tavalla.
Äänitin kokeiluksi yhden akustisen demobiisin päällesoittoja käyttäen. Teräskielistä akustista kitaraa poimin talteen Zoomin XY-moduulilla (90 asteen kulma), minkä jälkeen äänitin kaksi lauluosuutta ja kaksi mandoliiniraitaa dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla.
Miksasin biisin ensin H6:n omalla mikserillä, minkä jälkeen vein stereomiksauksen Garagebandiin, jossa poistin sisäänlaskun ja lisäsin hieman yleiskaikua:
Tämän jälkeen vein biisin yksittäiset raidat Garagebandiin, ja miksasin biisiä uudelleen sekvensserillä:
****
Käytin sarjan siniaalto-sweepejä MS-moduulin sivumikrofonin asetuksien havainnollistamiseen. Mitä pienempi sivumikin taso on, sitä kapeammaksi stereokuva muuttuu.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
Zoom H6 on mielestäni loistava taskustudio, joka toimii yhtä hyvin biisintekovälineenä kuin myös mainiona keikka- tai harjoitustallentimena. Se on erittäin onnistunut paketti paljon liikkuvalle muusikoille, jolla voi syntyä helposti jopa julkaisukelpoista materiaalia.
****
Zoom H6
Maahantuoja: Studiotec
Zoom H6 – 398 €
APH-6 – 48 €
EXH-6 – 58 €
SGH-6 – 118 €
****
Plussat:
+ vaihdettavat moduulit
+ vankkaa tekoa
+ värinäyttö
+ Overdub-, Pre Record- ja Backup Record -toiminnot
+ laadukkat kompressorit/limitterit
****
Zoom H6 – The Video
****
NAMM 2013 – Breedlove Traveler C200/SMe-T
The Passport C200/SMe-T acoustic-electric guitar is inspired by the Breedlove Custom Shop concert in it’s shape and voice. The Passport C200/SMe-T is a versatile, comfortable, and efficient traveler guitar. This instrument plays like a full-scale guitar just with a slightly smaller body. The Breedlove Passport C200/SMe-T guitar features amazing tone, sustain, and complexity in each note. A solid Sitka Spruce top and beautiful mahogany back and sides generate a warm sound with good note clarity. The Breedlove Passport C200/SMe-T has both integrated electronics and top-quality bracing in the top and back for increased resonance. The Passport Active VTC pickup lets you be heard in any venue and a built-in chromatic tuner with backlit screen makes it easy to stay in tune. A 9-volt battery is easily accessed near the endpin area.
****
Lisätiedot: EM Nordic
Review: Mannedesign PFM + RDV
Mannedesign is the more affordable, Far Eastern-produced brand of Italian company Manne Guitars.
Apart from Mannedesign’s wide array of electric guitars and basses the brand’s model range also includes several steel-string acoustics, two of which are featured in this review:
The Parlour-sized Mannedesign PFM and Roberto Dalla Vecchia’s signature-Dreadnought, the RDV.
****
The Mannedesign PFM (660 €) is an all-solid, small-bodied instrument for the Blues-, Folk- and Roots-guitarist, who is looking for a vintage-toned guitar.
The deep and rich matte finish on the PFM’s cedar top embues the instrument with a good dose of street credibility.
The mahogany neck is one-piece, save for the upper half of the headstock, and a another piece used to get the neck heel up to its full length. The neck joint is a the 12th fret, just like it was on many guitars in the 1930s.
The back and rims of the soundbox have been crafted from beautiful solid mahogany.
The headstock sports a rosewood veneer, which has been beautifully inlaid with a maple Mannedesign-logo.
TRhe top nut has been carved from genuine bone.
Gotoh supplies this model’s quality open tuning machines, which are a well-designed update on vintage tuners.
The Mannedesign’s rosewood fingerboard holds 19 well-seated, medium-sized frets.
The PFM’s body has been adorned with stylish flame maple binding, while the guitar’s beautiful rosette sports abalone inlays.
The characteristic dip of the Mannedesign’s headstock is mirrored in the rosewood bridge’s design.
The compensated bridge saddle has been made – just like the top nut – from bovine bone, which is still one of the best materials for this purpose.
****
Roberto Della Vecchia is an Italian Fingerstyle-wizard – I can only recommend hopping over to his website to check the man out!
Della Vecchia’s Mannedesign RDV -signature model (950 €) is a gorgeous Dreadnought guitar carefully crafted from traditional materials. AA-quality sitka spruce is used for the guitar’s solid top.
The RDV’s mahogany neck is one-piece, save for a separate bit used to make up the neck heel.
The solid Indian rosewood used for the back and the rims is stunningly beautiful.
The body of the guitar comes with a gloss finish, while the neck has been finished with a matte lacquer.
The headstock facing is black ebony, inlaid with a mother-of-pearl Mannedesign-logo.
The RDV comes equipped with gold-coloured Gotoh tuners with ebony-styled plastic tuning buttons.
Maple binding frames the ebony fingerboard. The RDV is equipped with 20 medium-sized frets.
The back’s centre line has been inlaid with a very beautiful black-and-white motif.
In addition to the maple edge binding the top also sports very crisp-looking herringbone purfling.
The rosette’s central ring is made up of genuine mother-of-pearl.
The RDV’s bridge is the same design we’ve already seen on the PFM, but this time crafted from deep black ebony.
****
As most do Parlour-sized guitars, the Mannedesign PFM has a medium-length scale of 63 cm, which makes bending the 012-gauge strings relatively easy to bend. Instead of a ”vintage-correct” – and often loathed – V-profile neck, Mannedesign have opted for a more sensible and nice-feeling middle-of-the-road D-profile. The guitar’s nut width measures 4,4 cm, while the string spacing (E to e) at the bridge stands at 5,4 cm – good for both plectrum player, as well as fingerstylists. The test sample was set up with a very friendly action (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).
The Mannedesign PFM is a typical Parlour-guitar in the best possible sense. The guitar’s sound is quite dry and has a barking attack, with a strong and slightly nasal overall mid-range focus. Fingerstyle-guitarists will love the relatively light bass register, which keeps things transparent. When using a plack, you will be positively surprised by how well the PFM is able to cut through and project – great for Ragtime and early Blues. The Mannedesign PFM also records really well, because it doesn’t clutter the low-mid and bass registers.
****
The Mannedesign RDV has the long scale (63 cm) typical of a Dreadnought. Roberto Della Vecchia requested a slightly wider-than-usual string spread at the bridge (5,9 cm) to accommodate the needs of fingerstyle players. The neck profile is a very nice, oval C. The Della Vecchia model’s set-up was superb, with a nice and comfortable action (E: 2,0 mm/e: 1,5).
Rosewood-bodied Dreads often turn out to be great ”shouters”, which also holds true for the RDV’s healthy volume levels. There’s plenty of lush bass on tap, with a warm mid-range and shimmering top-end to boot. The Mannedesign RDV is a prime exponent of the famous Dreanought-sound, offering you volume, character and dynamics in spades.
****
Mannedesign-instruments still have a rather low profile here in Finland. Still, based on this review I can only recommed a closer look at the brand’s acoustic offerings.
****
Mannedesign PFM + RDV
PFM – 660 €
RDV – 950 €
Finnish distributor: Nordsound
****
Pros (both models):
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ sound
****
The acoustic lap steel – a very interesting challenge
****
If you feel your guitar-playing is stuck in a rut, it might be a good idea to broaden your horizon – either by immersing yourself in a new genre, or by taking up a different string-instrument.
For some time I have been interested in lap steels, and for some reason – probably due to their their special sound – especially in Weissenborn-type, acoustic lap steels.
About 100 years ago a Californian luthier (of German origin), named Hermann Weissenborn, came up with an idea to make the then-popular acoustic lap steel guitar louder: Weissenborn simply extended the body into the neck, all the way up to the top nut. As the neck was sort of redundant on a lap steel anyway, the luthier figured, he might as well use it to further amplify the instrument’s voice.
Although the new instrument worked very well, Weissenborns were supplanted relatively quickly by even louder designs, such as resonators and electric steel guitars. Over recent years interest in Hermann Weissenborn’s invention has been growing slowly but steadily, thanks to this guitar’s idiosyncratic looks and sounds being featured by such musicians as Ben Harper and Xavier Rudd.
Thanks to this renaissence, new and affordable Weissenborn-copies are readily available for the beginner. Most of these guitars are built in China to the distributors’ specifications and then branded with the respective company’s logo.
There are also a few luthiers out there who build high-quality replicas of Weissenborn-type lap steels for the connoisseur – check Google (”Weissenborn guitar”).
At the moment of writing no Finnish distributor is importing Weissenborn-style guitars, so I got some support for preparing this article from Germany: Bediaz Music are a small, specialised company, dealing mostly in acoustic lap steels – starting with vintage Weissenborns and modern boutique-versions – but the guys are also importing their own range of affordable Bediaz-branded instruments.
****
I decided to get acquainted with a Bediaz Black Gloss, the company’s most affordable model (289 €).
This is a copy of the guitar-shaped Weissenborn, but Bediaz also offer Teardrop-models, as well as deep-bodied and/or wider alternatives.
At this price point you cannot expect solid-wood bodies. The Bediaz has a body build from laminated mahogany, and sports a gloss black finish.
Only the guitar’s headstock – which is glued into the hollow neck near the first fret – is a solid piece of wood.
Affordable doesn’t mean cheap, though:
The Bediaz displays a very clean build (for the most part), and looks rather fetching with its luscious finish and the stylish, contrasting maple binding.
The fret lines seem to be maple, too. There were a couple of slightly wobbly-looking fret lines, but this is a mere cosmetic glitch on a lap steel, and nothing to worry about in this price range.
The silkscreened silver logo also isn’t the crispest either, due to some bleed, but this also is a very minor cosmetic niggle, which surely won’t spoil our fun.
A chunky bit of bovine bone has been used for the Bediaz’ tall top nut.
Tuning is simple and steady, thanks to the modern sealed tuning machines.
Stylishly understated white rings make up this instrument’s rosette.
The Bediaz also displays rather clean workmanship on the inside – something which isn’t always a given in this low price bracket.
A Weissenborn-bridge is a steel-string bridge’s taller sister. On the Bediaz it has been crafted from a sandwich of two pieces of rosewood.
****
This is what a Weissenborn can sound like in the right hands:
****
Playing a lap steel guitar opens up the gates to a new kind of playing-experience, and forces you to readjust your approach.
In a certain way, a lap steel is much more restricted than a standard (Spanish) guitar, as you’re always tied closely to your chosen tuning, with the bar giving you only a little room for breaking out of the key you’re in. If you’re in an open major-tuning, for example, achieving minor chords requires you to apply string muting, if you want to go somewhere else than the parallel minor tonic chord (like: Em –> G).
On the other hand, the tone bar frees you from the constraints of the traditional western 12-semitone scale, making it possible to find notes outside our usual major/minor-tonalities. This is one of the reasons why acoustic lap steels are gaining a growing following among Blues-guitarists and World-musicians.
Playing in tune and hitting the correct pitch takes a lot of practice on a lap steel, though. I, for my part, am still on the way there…
😉
Due to their hollow neck Weissenborn-type guitars are a little more delicate when it comes to the rigours of string-pull. High-pitched open tunings should only be attempted with lighter gauge strings. It’s best to start your Weissenborn-journey with lower tunings, such as open D (D-A-D-f#-a-d), open C (C-G-C-e-g-c), open G (D-G-D-g-h-d) or DADGAD. Many lap steel buffs also use their own – often ”secret” – tunings to fit their own signature sound and style.
Click HERE for more information, or try Google.
The Bediaz Black Gloss has a nice fresh and open tone with a charmingly raunchy mid-range. For a standard-depth acoustic Weissenborn-copy the sheer volume on offer is a positive surprise.
A lap steel’s sound is also defined by which tone bar is used, and the bar also has an influence on the guitar’s playability. I have taken my first steps using a classic bullet-shaped tone bar – the sound was good, but I found the bar hard to hold. I have since switched to a Shubb SP-1 bar, which I find much easier to hold and manoeuvre. Other players swear by much lighter ceramic tone bars, so check them out as well.
While I don’t kid myself into thinking I might become a great lap steel guitarist, I still find playing the Bediaz-Weissenborn very refreshing and fun.
The affordable Bediaz-guitar makes it easy to start your own path down a new road – it’s a pretty and well-sounding instrument. And once you progress you can always step up to an even better model.
****
Here are two tracks I recorded on the Bediaz:
The Bediaz Weissenborn-copy even made it onto a song demo already:
****
I’d like to thank Bediaz Music for their vital support in making this article happen!
Akustinen lap steel -kitara on mielenkiintoinen haaste
****
Jos oma kitaransoitto tuntuu polkevan paikallaan, on usein hyvä idea laajentaa omaa horisonttia – joko kokeilemalla itselleen uutta genreä tai perehtymällä uuden kielisoittimen saloihin. Astumalla ulos tutuista kuvioista voi helposti löytää uusia lähestymistapoja ja tuoreita ideoita omaan soittoon.
Minua alkoi jonkin aikaa sitten kiinnostaa lap steel -kitaroiden soittaminen, ja jostain syystä niiden soundin kannalta etenkin Weissenborn-tyylisiä, akustisia lajin edustajia.
Noin sata vuotta sitten saksalaissyntyinen, kalifornialainen soitinrakentaja Herman Weissenborn keksi keinon, kuinka saadaan akustisesta Havaji-kitarasta enemmän volyymiä irti: Weissenborn jatkoi yksinkertaisesti soittimen kaikukoppaa otelaudan alla satulaan asti. Kun kerran lap steeleissä kaula makaa soittajan sylissä, voi käyttää sitä tällä tavalla hyväksi.
Weissenbornin soittimet jäivät silloin valitettavasti melko nopeasti resonaattori- (Dobro, jne.) ja sähkökitaroiden jalkoihin, mutta viime aikoina niiden omaperäinen soundi on saanut kokea jonkinsorttisen renessanssin, etenkin Ben Harperin ja Xavier Ruddin ansiosta.
Uuden suosion ansiosta saa nykyään myös edullisia Weissenborn-kopioita monelta pieneltä yritykseltä. Nykykäytännön mukaisesti nämä soittimet rakennetaan Kiinassa maahantuojien toiveiden mukaan, jotka sitten brändäävät kitarat omilla logoillaan.
On toki olemassa myös juuri Weissenborn-tyylisiin kitaroihin erikoistuneita kitararakentajia, joilta saa hyvin laadukkaita versioita aiheesta. Googlaamalla selviää (”Weissenborn guitar”).
Koska Weissenborn-tyylisille soittimille ei tietääkseni tällä hetkellä ole suomalaista maahantuojaa, löysin itselleni tätä juttua varten yhteistyökumppanin Saksasta: Bediaz Music on pieni, lap steel -kitaroihin erikoistunut liike, jolta saa vintage- ja boutique-kitaroiden lisäksi myös omia, Kiinassa valmistettuja Bediaz-soittimia.
****
Testissä käynyt Bediaz Black Gloss on firman edullisin malli (289 €).
Tämä kitara on kitaranmuotoinen Weissenborn-kopio, mutta on olemassa myös ns. Teardrop-malleja, jotka muistuttavat muodoltaan hyvin paljon irlantilaisia mandoliineja. Lisäksi on saatavilla myös erikoissyviä tai –leveitä vaihtoehtoja.
Niin kuin kaikissa tämän hintaluokan Weissenborn-soittimissa, myös tässä Bediaz-mallissa kitaran isokokoinen kaikukoppa on rakennettu täysin vanerista. Tässä tapauksessa käytetään kauttaaltaan mahonkia.
Ainoa puuosa, joka näissä soittimissa ei ole ontto, on kitaran viritinlapa, joka on liimattu ”kaulaan” kiinni suurin piirtein ensimmäisen ”nauhan” kohdalla.
Edullinen ei kuitenkaan tarkoita halpaa tai rumaa: Bediaz-kitara on suurilta osin erittäin siististi rakennettu ja viimeistelty soitin, jolla on kauniisti kiiltävää musta lakkaus, sekä tyylikkäät reunalistat vaahterasta.
Nauhamerkit näyttävät nekin olevan vaahterasta. Niiden joukosta löytyy pari hieman epäsiistiä tapausta, mutta siitä on lap steel kitaroissa ainoastaan lievää kosmeettista haittaa, eikä sellainen ole tässä hintaluokassa kovinkaan epätavallista.
Myös testisoittimen logo on jäänyt hieman epäsiistiksi, mutta se ei varmastikaan haittaa soittamista.
Bediazin korkea satula on aitoa naudanluuta.
Nykyaikaisten virittimien ansiosta kitaran virittäminen on helppoa.
Kaikuaukon rosettina toimivat yksinkertaisen tyylikkäät valkoiset renkaat.
Bediaz-kitaran sisäinenkin siisteys ja työnjälki ovat nekin hintaluokkaan nähden hyvällä tasolla.
Weissenborn-talla on tavallisen teräskielisen selvästi korkeampi sisar. Tässä Bediaz-soittimessa se on kahdesta päällekkäisestä palisanteripalasta veistetty malli.
****
Tällaiselta Weissenborn voi kuulosta parhaissa tapauksissa:
****
Lap steel -kitaran soittaminen avaa ovet ihan uuteen soittokokemukseen ja lähestymistapaan.
Tietyllä tavalla lap steel -maailma on tavallista kitaraa rajoitetumpi, koska ollaan koko ajan sidottuna soittimelle valittuun viritykseen, eikä steel-rauta anna kovinkaan helppoja keinoja rikkoa virityksen rajoja. Jos ollaan esimerkiksi avoimessa duurivirityksessaä, mollisoinnun aikaan saaminen toimii joko mykistämällä tai käyttämällä rinnakkaista duurisointua käyttämällä (esim. Em –> G).
Toisaalta tonebar-raudalla saa myös ihan uutta vapautta käyttää mikrotonaalisia askelmia tavallisten duuri- ja molliasteikoiden ulkopuolella. Juuri tämän ansiosta akustiset lap steel -kitarat ovat saavuttaneet uuden suosionsa Bluesissa ja maailmanmusiikin genressä.
Vaativinta lap steelin soittamisessa onkin juuri sen tasan oikean sävelkorkeuden löytäminen – puhtaan soiton saavuttamiseen menee rutkasti aikaa. Minäkin olen vasta matkalla sinne…
😉
Koska Weissenborn-tyylisillä soittimilla ei ole kiinteää kaulaa, ne eivät kestä korkeiden avoimien virityksien kieltenvetoa (ainakaan tavallisella kielisatsilla). Parhaiten sopivat aluksi varmasti sellaiset viritykset kuin avoin-D (D-A-D-f#-a-d), avoin-C (C-G-C-e-g-c), avoin-G (D-G-D-g-h-d) tai Dadgad. Oikeat lap steel -ketut käyttävät toki eri biiseihin erilaisia virityksiä, ja kirjoittavat usein biisejä myös ihan omien viritysten varassa.
Löydät lisätietoa soitintyypistä, sen historiasta ja eri virityksistä esimerkiksi TÄSTÄ tai googlaamalla.
Bediaz Black Gloss -kitaralla on hyvin raikas ääni pienellä keskialueen korostuksella. Matalakoppaiseksi akustiseksi tällä Weissenborn-kopiolla on yllättävän iso soundi.
Lap steel -kitaran lopulliseen sointiin vaikuttaa melko paljon myös millainen tonebar on käytössä. Ensikokeiluissa yritin soittaa perinteisellä putkilomaisella raudalla, mutta minulla oli vaikeuksia pitää sitä kädessä. Hankin sitten Shubbin SP-1 raudan, jolla soittamiseni onnistuu paljon paremmin, koska saan pidettyä sen tukevasti kädessä. Jotkut soittajat pitävät kuitenkin myös kevyemmistä keraamisista tonebareista.
Vaikka itsestäni ei ehkä koskaan tule loistavaa lap steel -kitaristia, on minun mielestä Weissenborn-kopion soittaminen kuitenkin erittäin hauska ja mieltä avartava kokemus. Edullisella Bediaz-kitaralla pääsee vaivattomasti kokeilemaan uutta soitintyyppiä – kitara on nätti ja se soi hyvin. Ja jos uusi soittoharrastus vie mennessään, voi aina myöhemmin investoida vielä parempaan malliin.
****
Äänitin kaksi soundiesimerkkiä pelkästään Bediaz-kitaralla:
Bediazin Weissenborn-kopio ehti myös jo mukaan yhteen biisidemoon:
****
Suuri kiitos Bediaz Musicille avustuksesta tämän jutun toteuttamisessa!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 