Posts tagged ‘Eric Clapton’

02/01/2017

Review: Juketone True Blood

juketone-true-blood-logo

If you’ve always lusted for a hand-soldered guitar amp you were left with two options until quite recently:

You could either buy an expensive boutique/custom shop amplifier, or – if you’re handy with a soldering iron – opt for a DIY amp kit.

Now there’s a third choice for those of us neither well-heeled nor technically savvy:

British company Juketone offers a range of tasty Fender tweed inspired, hand-wired guitar amplifiers at very moderate prices, thanks to Chinese production and selling direct via the Internet.

****

juketone-true-blood-front-angle-1

The Juketone True Blood (250 £; introductory offer for a limited time only) is the company’s smallest combo.

The True Blood is based on Fender’s legendary 1950s Tweed Champ (specifically the 5F1 version), with a few small tweaks.

Tweed Champs have been built with several differently shaped cabinets over the Fifties, depending on their exact vintage. The True Blood comes in the all-straight cabinet seen on most mid-Fifties originals, while Fender’s current Custom Shop version features the later angled front.

juketone-true-blood-back-angle

The tweed covering on our review sample was very neat and crisp.

The combo’s cabinet is made of plywood, except for the back covers, which looked (and felt) like MDF-board.

juketone-true-blood-valves-and-speaker

The two most important differences between a vintage Champ and Juketone’s True Blood combo lie in the speaker-type and rectifier valve choices.

In addition to the two audio signal valves – a Ruby Tubes 12AX7 and a 6V6GT – Juketone has chosen a slightly less-known 6Z4 rectifier tube. The 6Z4 used in Juketone amps is a Chinese version (aka the Sino 6Z4) that is not compatible with the American rectifier valve of the same name.

Jensen has traditionally been the speaker brand of choice for vintage tweed amps, but their bass response very often sounds a bit flabby by modern standards. In my opinion, Juketone has made a very good decision in choosing a more British-voiced speaker for their True Blood combo. The eight-inch Celestion Super 8 could be described as an alnico-driven version of their popular Eight 15.

juketone-true-blood-electronics-2

Inside the metal amp chassis you will be greeted by high quality components and clean workmanship. This is genuine hand-soldering using soldering lugs riveted to a fibreglass board.

You’d be foolish to expect the wiring to be on the same, insanely high level – in terms of its neatness – as generally seen on boutique-grade amps, but the True Blood is definitely in line with Juketone’s ”affordable boutique” ethos.

****

juketone-true-blood-control-panel

Maybe the most important part in the charm of a 5F1-type Champ (or Champ clone) is the directness of this small combo’s approach to tonal nirvana. There’s no master volume, no tone control, no effects – just a single volume control, and the straightest signal path from input jack to speaker known to mankind.

To some, this type of diminutive Fifties practice amp looks like it’s hopelessly ancient, but the Tweed Champ still has a lot of fans.

The Juketone True Blood’s secret to success lies in the combo’s interactive behaviour. The most traditional way to use the True Blood would be to dial in the maximum amount of volume (and distortion) needed, and then control the amp using the guitar’s own volume and tone controls. Thanks to the naturally rich compression this combo produces when pushed, turning down the guitar volume for cleaner sounds will result in less of a volume drop than expected. Here’s a short clip using a double humbucker guitar (Hamer USA Studio Custom):

If you need more clean headroom from your True Blood (Blues harpists, listen up) than what the factory 12AX7 has to offer, you could easily drop in one of a number of ”cooler” 12A_7-family replacements, such as a 12AU7 or a 12AT7.

Here are three clips of a Fender Telecaster, a Gibson Les Paul Junior and a Hamer Studio Custom, respectively, with their bridge pickups selected. Each clip has been recorded with the combo’s volume control set to ”6”, ”8”, ”10” and ”12”, using a Shure SM57:

The Juketone True Blood’s low volume and tasty compression make this combo an excellent choice for use in the (home-) studio. Just add a little EQ and compression, and season the result with a bit of reverb and/or delay during mixdown, and you’ll be surprised at how big this little chap really sounds:

****

juketone-true-blood-front-angle-2

I can only recommend Juketone’s True Blood warmly for use as a living room and recording amp.

Laying your hands on a hand-wired tweed-style combo has never been so easy or affordable. The warm, big bass response of the Celestion speaker is a definite improvement, at least in my book!

This Juketone combo is a serious alternative to your run-of-the-mill mass-produced practice. It sounds pure and sweet. A hand-soldered combo, such as this, is also far easier to repair (or modify) than a PCB-based design.

****

Juketone True Blood

250 £ (introductory offer)

Contact: Juketone

Pros:

+ affordable

+ workmanship

+ hand-wired

+ sound

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

29/12/2016

Testipenkissä: Juketone True Blood

juketone-true-blood-logo

Jos on halunnut itselleen uuden, käsinjuotetun putkivahvistimen, vaihtoehtoja on tähän mennessä ollut käytännössä kaksi – joko ostaa kallis boutique- tai custom shop –vahvistin, tai kasata vahvistin rakennussarjan pohjalta.

Brittiläinen Juketone tarjoaa kuitenkin kolmannenkin vaihtoehdon tweed-faneille – edullisia, Fender-henkisiä putkivahvistimia, jotka suunnitellaan Englannissa ja valmistetaan Kiinassa.

****

juketone-true-blood-front-angle-1

Juketone True Blood (250 puntaa plus lähetyskulut) on firman pienin kombo.

True Blood perustuu suurilta osin legendaariseen 1950-luvun Fender Champ -komboon (5F1-versio), johon Juketone on tehnyt pieniä muutoksia.

Tweed-Champeja on rakennettu 1950-luvun eri vaiheissa kolmella eri kaiutinkotelolla. True Bloodin kaiutinkotelo on kokonaan suorakaiteinen (niin kuin 1955/56-malleissa), kun taas Fenderin Custom Shop -versiossa pohja on syvempi kuin kansi (50-luvun lopun versio).

juketone-true-blood-back-angle

Tweed-kankaalla päällystetty kotelo on valmistettu lähes täysin vanerista, lukuun ottamatta takalevyjä, jotka ovat kuitulevyä.

juketone-true-blood-valves-and-speaker

Tärkeimmät erot vanhan Champin ja Juketonen True Bloodin välillä löytyvät tasasuuntaajaputkesta ja kaiuttimesta.

Audio-osaston Ruby Tubes 12AX7- ja 6V6GT -putkien lisäksi vahvistimesta löytyy hieman harvinaisempi kiinalainen 6Z4-tasasuuntaaja, joka ei ole yhteensopiva samannimisen amerikkalaisen putkityypin kanssa.

Vanhoissa tweed-Champeissa on yleensä Jensen-kaiutin, mutta Juketone on valinnut komboonsa selvästi brittiläisemman, kahdeksantuumaisen Celestion Super 8 -mallin, joka on alnico-versio saman valmistajan suositusta Eight 15 -kaiuttimesta.

juketone-true-blood-electronics-2

Metallisen vahvistinkotelon sisältä löytyy kauttaaltaan laadukkaita komponentteja, jotka on juotettu siististi lasikuitulevyn juotoskorviin.

Työnjälki ei kuitenkaan (luonnollisesti) ole aivan samalla viivalla verrattuna esimerikiksi Bluetonen valmistamiin boutique -vahvistimiin, joissa styrkkarin sisälmykset näyttävät suorastaan taideteokselta. Juketone True Blood tarjoaa kuitenkin hämmästyttävän laadukkaan putkivahvistinelämyksen todella edullisesti.

****

juketone-true-blood-control-panel

Tärkeä osa 5F1-tyypisten Champien (ja Champ-kloonien) viehätystä on se, että ne tarjoavat soundille suorimman mahdollisen tien kitarasta kaiuttimelle. Ei masteria, ei taajuuskorjaimia, ei efektejä – yksi kanava, kaksi tuloa ja pelkkä volume-säädin, siinä kaikki!

Vaikka tämä 1950-luvun harjoituskombo vaikuttaakin monien silmistä muinaisesineeltä, on Tweed Champillä silti yhä monta ystävää.

Juketone True Blood -kombon salaisuus piilee vahvistimen interaktiivisuudessa. Luontevin tapa käyttää tällaista pikkukomboa on asettaa sen volume-säädin täysille (tai lähes täysille), ja hallita soundia soittimen omilla volume- ja tone-säätimillä. Vahvistimen tuottaman luontaisen kompression ansiosta saadaan eloisia ja täyteläisiä puhtaita soundeja myös pienelle säädetyillä humbuckerilla.

Jos kaipaa True Bloodilta hieman enemmän puhdasta headroomia (esim. huuliharppua vahvistettaessa), kannattaa etuasteessa kokeilla 12AX7-putken sijaan 12A_7-perheen hieman ”heikompia” malleja, kuten esimerkiksi 12AU7 tai 12AT7.

Tällä tavoin soivat Telecasterin, LP Juniorin ja Hamer Studio Customin tallamikrofonit True Blood -kombon kautta. Jokaisessa klipissä kombon Volume-säätimen asennot ovat ”6”, ”8”, ”10” ja ”12”. Taltiointiin on käytetty Shure SM57-mikrofonia:

Juketone True Bloodin pieni teho ja muhkea kompressio tekee kombosta myös oivan työkalun (koti-) studiossa. Hieman kaikua ja kompressiota, sekä pieni ripaus EQ:ta lisämausteiksi miksausvaiheessa, ja lopputulos kuulostaa paljon isommalta ja mehevämmältä kuin uskoisi:

****

juketone-true-blood-front-angle-2

Juketone True Blood on mielestäni oiva valinta suoraviivaista putkikomboa olohuoneeseen tai kotistudioon etsittäessä.

Se on helppo ja edullinen tapa saada itselleen aitoa tweed-tyylistä soundia. Celestion-kaiuttimen tuoma jäntevä keskialue ja muhkea basso ovat minun mielestäni ainoastaan plussaa!

Juketone-kombo on varteenotettava vaihtoehto tavallisille, massatuotetuille pikkukomboille – eikä vain hyvän soundinsa ansiosta. Käsinjuotetun elektroniikan etuja ovat myös helpompi huolto ja modifiointi.

****

Juketone True Blood -kombo

250 £ (+ lähetyskulut)

Lisätiedot: Juketone

Plussat:

+ hinta

+ työnjälki

+ käsinjuotettu

+ soundi

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

24/08/2016

Review: Bluetone Black Prince Reverb

The Bluetone Black Prince Reverb guitar combo sees the boutique amp makers from Helsinki branch out into a new and interesting direction.

Bluetone Crossroad head – 1

All the Bluetone models we have known thus far have been (and still are) produced as pure and genuine custom-made valve amplifiers.

This means that each new amp is ordered by the customer based on a certain Bluetone configuration on their website – like an à la carte-menu. The chosen model is then tweaked according to the customer’s wishes, and there are plenty of different options available – from the details of the amplifier’s internal specifications all the way to the type of finish of the cabinet and the font on the control panel.

Bluetone Crossroad – handwired board 3

Due to the nature of custom amps, such as these, every Bluetone Custom amp is built completely by hand, starting with a clean slate – meaning: an empty metal chassis, and an empty fibreglass eyelet-board.

The board is then riveted at the right spots to take all the necessary wiring and electronic components going into this specific custom order. Everything is soldered into place by hand (point-to-point).

This is a very involved and time-consuming process, requiring a steady hand and a keen eye, which of course is reflected in the price of a Bluetone Custom amp. The advantage of building this type of point-to-point amp is, of course, that it gives the customer free reign to have his dream amp built.

Bluetone Black Prince Reverb – hybrid PCB 2

Bluetone’s dynamic duo – Harry Kneckt and Matti Vauhkonen – have recently decided to launch a second model range alongside their strictly custom-made amps. The new range will include a few models that will be made and sold ”as is”, with only very limited options to choose from.

These new amps will be made using so-called hybrid boards.

Bluetone’s hybrid boards are very sturdy PCBs made of fibreglass, and are of a considerably higher quality than what you’d find in mass-produced valve amplifiers. Each component’s place on the hybrid is clearly labelled, and some of the ”wiring” is already incorporated into the board itself. In contrast to many mass-produced affordable amps, Bluetone’s new range will see all tubes and transformers mounted securely to the metal chassis (like on their custom-made amps, too), and not directly on the PCB (like on many affordable Far Eastern designs).

The rest of the building process is virtually identical to the more costly custom-made amplifiers – the components are fitted to the hybrid board by hand (from the top) and hand-soldered to the board. Thanks to the hybrid board the new amplifier range will be much easier and faster to produce, which will be reflected in the pricing of the new hybrid amps vis-à-vis the point-to-point custom orders.

****

Bluetone Black Prince Reverb – front view 1

The first new Bluetone-combo is called the Bluetone Black Prince Reverb (approx. 1.500 €).

This compact and handy combo takes a lot of inspiration from Fender’s legendary ”Blackface” Princeton Reverb (version AA1164), but due to the Bluetone’s many refinements you can’t really call the Black Prince a straight copy.

In addition to the basic version in wine red tolex, you can also order the Black Prince Reverb in genuine tweed, or with an oiled cabinet made from mahogany (both at extra cost).

Bluetone Black Prince Reverb – control panel

I very much like the businesslike and sober look of the Blacktone’s front panel. Everything is clearly labelled, which can be a great plus on a dimly lit stage.

The Bluetone Black Prince Reverb offers two different inputs for singlecoil and humbucker-equipped guitars (High and Low). The EQ-section is a three-band affair, with an additional Bright switch to liven up dull sounding pickups.

Even though the Black Prince Reverb is such a compact combo, it still featured both a genuine, valve-driven spring reverb and a tube tremolo.

Bluetone uses a post phase-inverter master volume in most of their designs, because it has the least negative impact on an amp’s tone and feel.

Bluetone Black Prince Reverb – back panel

There’s a Fender-style open back on the Black Prince.

The back panel sports outputs for additional speakers, as well as the jack for the combo’s two-button footswitch unit (included).

Bluetone Black Prince Reverb – footswitch

Bluetone Black Prince Reverb – back view

This is what the Bluetone looks like with the open back removed.

Bluetone Black Prince Reverb – valves

The Black Prince Reverb combo is an all-valve machine, loaded with the following tube types (from right to left):

The first 12AX7 is the combo’s preamp valve. The spring reverb circuit uses a 12AT7 and a 12AX7 valve. The 12AX7 works as the amp’s phase-inverter and tremolo tube.

The Black Prince leaves Bluetone’s workshop equipped with a pair of 6V6GT power valves, which will translate to about 20 watts of output. You can also re-bias this amp for a pair of 6L6GCs, which would boost the output to almost 30 watts.

Bluetone Black Prince Reverb – spring reverb

This combo’s short reverb tank is supplied by MOD.

Bluetone Black Prince Reverb – Warehouse Retro 10 speaker

Bluetone have chosen a Warehouse Guitar Speakers Retro 10-speaker for their new combo, even though this model is distinctly different from the old Jensen speakers in vintage Fender designs.

This choice is, of course, deliberate and based upon many listening tests:

The WGS Retro, which is made to withstand far more output than this combo can deliver, keeps the Black Prince Reverb’s tones clean and dynamic under all circumstances. This speaker’s British character also makes the Bluetone-combo sound larger and fatter than you’d expect.

****

Bluetone Black Prince Reverb – pilot light from PS

Oh, boy, this is a sound you cannot get enough of! At least in my case only a minute or two of playing the Black Prince was enough to make me consider getting myself in debt.

It’s hard to put into words what that special ingredient is, but this is what a clean electric guitar should sound like! This combo sounds clean, fresh and dynamic, but never clinical, cold or brittle. There a good dose of chime, but it doesn’t hurt your ears. The bass strings sound big, but never mushy.

The sound of the short MOD reverb tank is surprisingly dense and complex, and there’s more than enough of it to satisfy Surf Music fans. The Black Prince Reverb’s tremolo works like a treat, too, offering you anything from slow and soft to machine-gun mania.

Here’s a clip, recorded with a Fender Telecaster, gives you an idea of the Bluetone Black Prince Reverb’s dry tone, as well as its spring reverb and tremolo effects:

The Black Prince also excels in keeping your guitar’s own character intact. These three clips feature a Fender Telecaster…

…an Epiphone Casino…

…and a 1970s Japanese ”lawsuit” copy of a Gibson ES-335:

This combo’s fantastic clean tone is a fantastic platform for pedal addicts. The demo track was recorded using an analogue chorus pedal, a tube screamer-type overdrive, as well as the amp’s built-in reverb and tremolo.

The rhythm parts were played on a Fender Stratocaster, while the lead was played on a Hamer USA Studio Custom:

Bluetone Black Prince Reverb – power valves

****

Bluetone Black Prince Reverb – front view 1

In my view, Bluetone’s Black Prince Reverb is a top-drawer choice as a combo for use at home or in the studio. It’s also great for smaller gigs, when too much noise on stage can be a problem, or you can mike it up for larger venues.

The Black Prince Reverb is a nicely compact boutique-grade valve combo offering fantastic cleans, as well as fine reverb and tremolo effects.

This amp hasn’t been spoiled by unnecessary ”tube voodoo” or distracting graphic. I’m all for the clean and understated looks this Bluetone has to offer!

This is a handmade, Finnish boutique combo, offered at a very fair price.

****

Bluetone Black Prince Reverb

1.500 €

Contact: Bluetone Amps

****

Pros:

+ value-for-money ratio

+ handmade in Finland

+ workmanship

+ fine spring reverb and valve tremolo

+ sound

+ master volume-control

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

22/06/2016

Testipenkissä: Bluetone Black Prince Reverb

Bluetone Black Prince Reverb -kitarakombo on uusi aluevaltaus helsinkiläiselle putkivahvistimien valmistajalle.

Bluetone Crossroad head – 1

Tähän mennessä kaikki Bluetone-mallit olivat puhtaasti kokonaan custom-periaatteella rakennettuja pelejä.

Se tarkoittaa, että firman sivustolta löytyy useita valmiita konfiguraatioita – ikään kuin à la carte -ruokalista – joista asiakas valitse hänelle sopivamman kustomoinnin lähtökohdaksi. Ja näitä lisäoptioita löytyy runsaasti – oman vahvistimen tarkoista sisäisistä ominaisuuksista kotelon viimeistelyyn ja säädinpaneelin fonttiin.

Bluetone Crossroad – handwired board 3

Tällainen valinnan runsaus tarkoittaa, että Bluetone custom-vahvistimen teko lähtee aina ns. tyhjästä pöydästä – sopivan kokoisesta metallikotelosta ja tyhjästä lasikuituisesta reikälevystä.

Reikälevystä tehdään ns. eyelet board lisäämällä oikeisiin kohteisiin popniittejä, joihin elektroniikan komponentit ja tarvittavat johdot juotetaan käsin kiinni (= point-to-point-rakenne).

Tämä on hyvin monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, mikä näkyy luonnollisesti valmiin tuotteen hinnassa. Point-to-point-tekotapa kuitenkin antaa Bluetonen asiakkaille kustomoinnissa käytännössä vapaat kädet.

Bluetone Black Prince Reverb – hybrid PCB 2

Bluetonen johtokaksikko – Harry Kneckt ja Matti Vauhkonen – on hiljattain päättänyt laittaa firman custom-vahvistimien rinnalle uuden sarjan, joka tulee tarjoamaan muutamia ”valmiita” vahvistinmalleja, joille on tarjolla vain hyvin rajattu määrä valittavia lisäoptioita.

Uutuusmalleissa voi virtaviivaistaa kokoonpanoprosessia käyttämällä elektroniikan alustana ns. hybridilevyä.

Bluetonen hybridilevyt ovat lasikuituisia, ja erittäin laadukkaita ja kestäviä, eikä niitä voi verrata massatuotannossa käytettäviin, heppoisiin piirilevyihin. Jokaisen komponentin paikka on tarkoin merkattu, ja monet osien välisistä ”johdotuksista” on hybridilevyssä jo valmiiksi olemassa. Uutuusvahvistimien putket ja muuntimet asennetaan kuitenkin edelleen tukevasti vahvarin metallikoteloon, eikä piirilevylle (niin kuin monissa halpavahvistimissa).

Muu valmistus tapahtuu uusissa malleissa ihan samalla tavalla kuin Bluetonen custom-peleissä – komponentit lisätään käsin (ylhäältä) hybridilevylle ja ne juotetaan käsin paikoilleen. Hybridilevyn ansiosta vahvistin valmistuu vain huomattavasti nopeammin ja helpommin, mikä tullaan näkemään myös hintaerona hybridilevy- ja point-to-point-mallien välillä.

****

Bluetone Black Prince Reverb – front view 1

Ensimmäinen hybridilevyä käyttävä Bluetone-kombo on nimeltään Bluetone Black Prince Reverb (1.500 €).

Kätevän kokoisen, yksikanavaisen boutique-kombon inspiraationa on toiminut Fender ”Blackface” Princeton Reverb (versio AA1164), mutta Bluetone-vahvistimessa on niin monta parannusta, ettei Black Princen tapauksessa voi edes puhua kopiosta.

Viininpunaisella tolexilla päällystetyn perusversion lisäksi tarjotaan Black Prince -kombo (lisämaksua vastaan) myös aidolla tweed-kankaalla tai öljytyllä (täyspuisella) mahonkikotelolla.

Bluetone Black Prince Reverb – control panel

Tykkään itse kovasti Bluetonen hyvin asiallisen näköisestä etupaneelista, jossa jokainen säädin ja kytkin on selkeästi merkitty. Hektisissä live-tilanteissa selkeä etupaneeli voi olla kullan arvoinen.

Bluetone Black Prince Reverb tarjoaa singlecoil- ja humbucker-kitaroille omat tulojakit (High ja Low). EQ-osasto tarjoaa kolme säädettävää kaistaa, sekä lisäksi Bright-kytkimen, josta saa tarvittaessa vielä enemmän eloisuutta preesensalueelle.

Vaikka kyse on melko kompaktista putkikombosta, löytyy Black Prince Reverbistä sekä aito, putkivahvistettu jousikaiku, että putkitremolo.

Bluetone käyttää vahvistimissaan aina PPIMV-kytkennällä (post phase-inverter master volume) toimivia master volume -säätimiä, koska tällä tavalla toteutettu master volume vaikuttaa vähiten vahvistimen soundiin.

Bluetone Black Prince Reverb – back panel

Black Prince -kombon takaseinä on Fender-tyylisesti avoin.

Takapaneelista löytyy lähtöjä lisäkaiuttimille, sekä liitin kombon mukaan tulevalle jalkakytkimelle.

Bluetone Black Prince Reverb – footswitch

Bluetone Black Prince Reverb – back view

Tällainen on näky, kun takaseinä on irrotettu Bluetone-kombosta.

Bluetone Black Prince Reverb – valves

Black Prince Reverb on täysputkikone ja putkivarustus on seuraavanlainen (oikealta vasempaan):

Ensimmäinen 12AX7 on kombon etuasteputki. Kaiun send ja return toimivat yhden 12AT7- ja yhden 12AX7-putken varassa. Viimeinen 12AX7 hoitaa sekä vahvarin vaiheenkääntämistä että tremolo-efektin tuotantoa.

Black Prince lähtee Bluetonen pajalta kahdella 6V6GT-pääteputkella, jotka tuottavat noin 20 wattia lähtötehoa. Tätä komboa pystyy myös käyttämään – biasoinnin jälkeen – kahdella 6L6GC-putkella, jolloin lähtöteho nousee lähelle 30 wattia.

Bluetone Black Prince Reverb – spring reverb

Tämän kombon lyhyt jousikaikutankki tulee MOD:n valikoimasta.

Bluetone Black Prince Reverb – Warehouse Retro 10 speaker

Bluetone on valinnut Warehouse Guitar Speakersin Retro 10 -kaiuttimen uutuuskomboonsa, vaikka tämä on ihan erilainen kaiutin kuin vanhoissa Fendereissä käytetty Jensen.

Valinta oli kuitenkin tietoinen ja monien kokeilujen tulos:

Tehonkestoltaan ehkä hieman ”ylimitoitettu” WGS Retro varmistaa, että Black Prince Reverbin soundi pysyy mahdollisimman puhtaana ja dynaamisena. ”Britti-soundiin” viritetty luonne taas tekee Bluetone-kombon soundista tukevamman ja isomman.

****

Bluetone Black Prince Reverb – pilot light from PS

Voi pojat, tästä soundista voi tulla riippuvainen! Ainakin minun tapauksessani vain muutaman soinnun soittaminen riitti herättämään ajatuksia pikalainan ottamisesta.

On hyvin vaikea kuvailla tarkoin, mitä se on, mutta juuri tällaiselta puhtaan sähkökitaran pitää soida! Soundi on puhdas ja dynaaminen, mutta ei koskaan kylmä tai kliininen. Kombon sointi on kuulas ja raikas, muttei ärsyttävän terävä. Bassokielet soivat tukevasti, mutta ne pysyvät kuitenkin selkeinä.

Lyhyen MOD-jousikaiun soundi on yllättävän monitahoinen ja tiheä, ja sitä on tarjolla hyvinkin runsaasti. Myös Black Prince Reverbin tremolo toimii esimerkillisesti – tarjolla on kaikenlaisia tremolomuotoja kevyestä ja hitaasta hyvin nopeaan ja rankkaan vatkaukseen.

Tässä pätkässä esitetään Telecasterilla Bluetone Black Prince Reverb -kombon kuivaa soundia, sekä kombon kaiku- ja tremolo-efektit:

Black Prince säilyttää myös mallikkaasti eri kitaroiden soundillisia eroja. Näissä kolmessa pätkissä soivat Fender Telecaster…

…Epiphone Casino…

…ja japanilainen 1970-luvun kopio Gibson ES-335 -mallista:

Kombon erittäin terve puhdas soundi toimii myös todella hyvin efektipedaalien kanssa. Demobiisissä on käytetty – Black Princen oman tremolon ja kaiun lisäksi – analogista chorus-pedaalia, sekä Tube Screamer -tyylinen säröpedaali.

Komppikitarana toimii Fender Stratocaster, kun taas soolo-osuudet on soitettu Hamer USA Studio Custom -kitaralla:

Bluetone Black Prince Reverb – power valves

****

Bluetone Black Prince Reverb – front view 1

Bluetone Black Prince Reverb on mielestäni erittäin laadukas valinta koti- ja studiovahvistimeksi, sekä sellaisille keikoille, joissa ei tarvita lavalla suuria äänenvoimakkuuksia (tai joissa mikitys ja monitorointi toimii hyvin).

Black Prince Reverb on kätevän kokoinen boutique-luokan putkikombo loistavalla clean soundilla, täyteläisellä jousikaiulla ja tyylikkäällä tremolo-efektillä.

Vahvistinta ei ole pilattu lapsellisella putkivoodoolla tai sekavalla graafisella toteutuksella, vaan vankalla asialinjalla mennään – ja hyvä niin!

Tämä on käsintehty, kotimainen laatuvahvistin. Tämän valossa pidän Black Prince Reverbin hintaa jopa melko edullisena.

****

Bluetone Black Prince Reverb

1.500 €

Lisätiedot: Bluetone Amps

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ käsintehty Suomessa

+ työnjälki

+ jousikaiku ja putkitremolo

+ soundi

+ master volume -säädin

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

21/06/2016

Bluetone Black Prince Reverb – The Kitarablogi video

Contact: Bluetone Amps

13/06/2016

Now on SoundCloud: Bluetone Black Prince Reverb combo

Bluetone Black Prince Reverb – teaser 2

• Handmade in Finland
• Approx. 20 Watts of output power
• Single-channel valve amp
• Three-band EQ with Presence switch
• Valve-driven MOD spring reverb
• Valve-driven tremolo effect with Speed and Depth controls
• PPI Master Volume control
• Single 10-inch WGS Retro speaker
• Four preamp valves (3 x 12AX7; 1 x 12AT7)
• Two power valves (2 x 6V6GT)
• Can also be run with two 6L6GC power valves (25-30 W output)
• More info at:
www.bluetone.fi/en/black-prince/

****
Demo Track (inspired by ”I Wish It Would Rain Down” by Phil Collins)
• Rhythm Guitar tracks – Fender Stratocaster
• Lead Guitar – Hamer USA Studio Custom
• Joyo JF-37 Analog Chorus
• Joyo JF-01 Vintage Overdrive
• Recorded with a Shure SM57

Bluetone Black Prince Reverb – teaser

Save

08/06/2015

”Just one more!” – Living with G.A.S.

****

Just one more…pleeeeeeze!

einstein_guitar1

We’ve all seen the memes on social media, haven’t we? And let’s be honest – there’s plenty of truth in them!

Many – if not most – of us guitarists seem to have an annoying tendency to want to amass a wide selection of instruments and/or effect pedals and/or guitar amps for personal use. This gear lust, which often leads to crammed living conditions, empty pockets, and considerable trouble with our significant other, is generally known as Gear Acquisition Syndrome, colloquially shortened to G.A.S. (or GAS).

It seems that GAS has become ever more prevalent over the last couple of (or three) decades, but the roots of this problem reach as far back as popular music and the advent of mass media.

MM2015 – Schecter USA Sunset Custom

****

G.A.S. through the decades

The early days

Gibson Nick Lucas Signature

It’s hard to pinpoint exactly the onset of GAS, but many people would agree that Gibson’s Nick Lucas Special signature model (first released in 1927) played a crucial part.

Nick Lucas (1897-1982) was an accomplished guitarist and popular crooner, whose biggest hits (in the late Twenties and early Thirties) coincided with the popularity of the radio and the wider availability of phonograph records.

The Nick Lucas Special was Gibson’s first signature guitar, laying the groundwork for the endorsement deals we’re familiar with these days. Apart from riding on an artist’s popularity, a signature guitar also tends to suggest to the guitarist that, were he (or she) to play this particular instrument, some of the magic (as well as the technical prowess) of the endorsing artist might rub off. In short, the message is ”buy this guitar, and you will become a better and more popular player!”

As most male guitarists not only care for their playing technique, but also for the opposite sex, becoming more popular always sounded (and still sounds) like a good idea.

The Fifties and Sixties – the guitar boom

Squier Cabronita Telecaster – body beauty

During the first half of the 20th Century the guitar grew from a not-very-common, specialist instrument into a popular mainstream choice – not least thanks to Country music and the ”singing cowboys” featured on radio and records, as well as in the movie theatres.

But it was Rock ’n’ Roll that put the guitar in all its shapes on the top of the desirability list for masses of youngsters in the so-called Western World.

Yet, GAS wasn’t such a serious issue at that time, because musical instruments were outrageously expensive then, and some of the top US-brands almost impossible to get hold of in Europe.

Andy Babiuk’s fantastic book ”Beatles Gear” gives the reader a very good idea of how difficult it was for the guitarists of the late Fifties and early Sixties to even scrape together enough money to buy a single guitar (or amp). Owning multiple guitars was the privilege of the biggest stars only. Back in 1965 a new, baby blue Fender Stratocaster would have set you back around 3,000 euros in today’s money! This makes a current American Standard Stratocaster seem dead cheap at approximately 1,500 euros. And remember, back then there was no such thing as a quality (licensed) copy, and even substandard instruments from Eastern Europe weren’t really cheap (Harrison’s Czech-made Futurama cost him the better part of 1,200 euros in today’s money).

Still, young players were brand-conscious, at least to some degree, and lusting for the exact guitar they knew their idol was playing. Even if they couldn’t afford it…

They don’t make ’em like they used to

Les Paul Burst

The transition of the plain old ”used guitar” to the ”vintage guitar” we all know today got to a start in the late Sixties, mostly fuelled by the two best-known brands – Gibson and Fender:

When flagging sales of the Gibson Les Paul prompted the company to scuttle the model in favour of the instrument we now know as the Gibson SG, nobody could have foreseen that the move would lead to the first run on a discontinued electric guitar model ever. Caused by the exposure given to the ”out of print” Les Paul Standard by the new wave of Blues players, spearheaded by Mike Bloomfield and Eric Clapton, many serious guitarists started actively searching for used Les Pauls. The fact that Gibson chose to reissue the Les Paul in the late Sixties, but failed to sense that the crowd lusted for the double-humbucker Burst (instead of the Goldtop and the Custom), quickly turned the original Standards produced between 1958 and 1960 into the stuff of legend.

Both Fender and Gibson became parts of large business conglomerates before the Sixties were over, and a feeling started to seep into the guitar community that the earlier instruments were of a higher quality than those produced under the new managements.

Big in Japan

Tokai ES-162 – body beauty

The proliferation of reasonably well-made guitars from Japan – often dead-on copies of US classics – at reasonable prices was what truly kicked off the phenomenon we now call GAS.

For the first time amateur and semi-professional guitarists could afford to own more than a couple of guitars. Effect pedals, too, would start to benefit from Far Eastern efficiency and mass-production.

Many of the 1970s Tokai-, Ibanez- and Yamaha-guitars – as well as the earliest Roland/Boss-effects – are now considered vintage classics in their own right.

Tokai ATE-33N Thinline – body beauty 1

Licensed copies

Epiphone Casino – April 2012 – close-up

The Eighties finally ”sealed our fate”, when it comes to GAS.

Many large brands started to release official (=licensed) copies of their own instruments in the 1980s, with the rest following suit in the following decades. Brands like Squier, Epiphone, or Sterling make it affordable to hoard instruments that offer at least some of the clout of their famous, upmarket brethren.

Sterling SUB Ray4 – body beauty

****

The Five Types of GAS-sufferers

J Leachim Jazzcaster – body beauty

We are all different – we don’t all lust after the same guitars, and we don’t all accumulate gear for the same reasons or in the same way.

I think one could divide us Gassers up into five basic categories, according to how and why we ”simply have to have that guitar”.

1. The Fan

The Fan is a hardcore follower of one (or two) Rock bands (or guitar gods), and he (or she) focusses on acquiring as much of the gear used by their idol as humanly possible. The Fan hopes to come as close as possible to their idol’s famous guitar tone, and he/she wants to feel (and look) the way his (or her) idol does when playing those classic riffs and songs.

2. The Nostalgist

The Nostalgist comes from a similar place as the Fan, having a clear vision of what it is he’s looking for. But, instead of trying to relive a certain band’s or player’s tone, as the Fan does, the Nostalgist wants to reclaim the (his/her own?) past. The Nostalgist longs for the classic looks and tones gleaned off vintage equipment, the sounds of a cooler, more vibrant place than the current here-and-now. Some Nostalgists also buy all the stuff they wanted, but couldn’t afford to get, when they were young.

3. The Hunter and Gatherer

The Hunter and Gatherer simply loves to get new toys, especially when he can claim to have ”snapped up a real bargain”. These are the guys that constantly trail the Internet, on the lookout for something, anything really, that might whet their considerable appetite. Very often it doesn’t even matter if it is an instrument (or other piece of gear) the Hunter and Gatherer really ”needs”; as long as it’s cool and ”a bargain” it’s a viable acquisition.

4. The Specialist

The Specialist has a strong focus on one, two or three specific pieces of equipment, that he (or she) simply cannot get enough of. These are the guys who seem to have a perfectly good reason for buying several dozen Telecasters, or a whole flock of Fender Tweed-era amps – or maybe they zone in solely on gear manufactured during one specific year…

5. The Pragmatist

The Pragmatist comes over as very reasonable, even though he’s an addict like the rest of us. The Pragmatist tells his wife that he doesn’t yet own an archtop guitar with DeArmond pickups, but that he needs just such a guitar to complete his ”colour palette” or ”toolbox”. Some Pragmatists – like professional guitarists, studio owners, or guitar reviewers – can make a real art form of their Gassing, meaning it takes the unsuspecting wife years (if not decades) to see through this charade.

Fuzz 2015 – Nice, old Tellies!

Naturally, things aren’t always as clear cut in real life as they might seem on paper. Most of us GAS-sufferers tend to display a mixture of two of three of the above GAS-categories.

****

”You can’t play more than one guitar at a time!”

GJ2 Guitars – Concorde 4-Star + 5-Star

Does owning more than one or two guitars have real advantages? If you ask me, my answer would be a resounding ”yes and no”!

The ”yes” part of my answer has to do with the fact that playing guitar (or bass guitar) is always a tactile experience. Different instruments have different neck profiles, they have different overall dimensions, different actions, different fret sizes, different fingerboard radii, and they simply smell and feel differently.

This is probably the main reason why we don’t all play Line 6 Variax guitars. They might be decent instruments with an astonishingly realistic array of different tones, but they completely lack the important tactile element that is so crucial in inspiring you to come up with different licks and different ways of approaching the guitar as an instrument.

A big, fat Jazz box will make you play noticeably differently to a sleek Strat or SG, and the same holds true for the differences between, say, an ES-335 and a Floyd Rose-equipped Metal axe.

On the ”no” side of the equation, buying a new piece of equipment will surely inspire you, but it won’t automatically turn you into a ”better” guitarist. Even though it’s hard to admit, only regular practice will move you forward on the long and winding road to improvement.

Tokai SG-75 – body angle

****

Damned If You Do…

In a way, we’re extremely lucky these days. There has never been a better time to be a guitarist than now. There’s an abundance of cool gear available, and much of it at rather reasonable prices.

The downside to this is, of course, that it’s so much easier to become a gear addict, because the price tag doesn’t necessarily act as much of a threshold, anymore.

Still, I tend to see the positive side of things, because the affordability of decent equipment makes it much easier for guitarists these days to try out different stuff on their way to finding the gear that’s most suitable for the music they make.

The Valve Bimbo – with SG

30/03/2015

Happy 70th, Eric Clapton

12/06/2013

Mikä ihmeen ”vintage”?

No1 Guitar Center Vintage

Kitara- ja bassopiireissä käytetään usein sanaa ”vintage”: vintage-sitä, vintage-tätä, vintage-tyylinen, vintage-mainen…

Mitä ”vintage” oikeistaan tarkoittaa? Miten ns. vintage-ilmiö syntyi?

****

Vintage Gibsons

Mikä ihmeen vintage?

Webster’s-sanakirjan mukaan vintage tarkoittaa vuosikertaa, ja alun perin sana käytettiin ainoastaan viiniharrastajien piireissä. 1960-luvulla termi siirtyi myös vanhoille autoille, etenkin surffarien ja hotrod-fanien keskuudessa.

Nykyään vintage-sanaa käytetään yleisesti sellaiselle vanhoille esineelle, jolla on nostalginen arvo, ja joka tuo mieleen niitä (menneitä) ”hyviä vanhoja aikoja”. Usein tällaisilla tavaroilla on myös keräilyarvo.

…ja juuri tässä viimeisessä tarkoituksessa vintage-termiä käytetään myös kitaristien välillä.

****

Vintage Gibson 2011

Ilmiön synty

Vintage-himo ja -tietoisuus syntyivät ilmiöinä 1970-luvulla ensi alkuun sähkökitarapuolella, mutta se laajensi nopeasti myös akustisille kitaroille (ja muille kielisoittimille).

Vielä seiskytluvun alkupuoleen saakka vanhat, käytetyt kitarat myytiin USA:ssa juuri sellaisina – vanhoina ja käytettyinä kitaroina – mutta tämän jälkeen samoista soittimista tuli arvoesineitä. Mistä se johtui?

Taustalla ovat kaksi päätekijää:

• Gibson Les Paul -villitys

• kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille

****

Les Paul

Gibson Les Paul -villitys

1950- ja 60-luvulle uskottiin vielä lujasti siihen, että uusi on aina parempi kuin vanha. Uskottiin kehitykseen ja parempaan tulevaisuuteen.

Tämän valossa ei ole mikään ihme, että alkuperäisessä Gibson Les Paul (Regular/Standard) -mallissa tehtiin muutoksia lähes joka vuosi sen lyhyessä elinkaareessa (1952-60).

Les Paul oli Gibson Guitarsin ensimmäinen lankkukitara, ja alussa haettiin vielä soittimen loppullista, definitiivistä kokonaisuutta. Tallaratkaisua muutettiin useamman kerran, ja yksikelainen P-90-mikrofoni sai lähteä firman uuden PAF-humbuckerin tieltä.

Vasta 1958 Les Paul -kitara oli saanut sen loppulliset (nykyään legendaariset) speksit, mutta ihme kyllä uudistettu liukuvärinen Sunburst-versio ei mennyt myyntiin läheskään niin hyvin kuin odotettiin. Gibsonin johtoportaassa tultiin siihen päätökseen, että syy tähän oli kitaran ”vanhanaikaisuus”. Alkuperäisen Les Paulin valmistus lopetettiin, ja sen tilalle tuli vuonna 1961 uusi Les Paul -malli, jonka tunnetaan nykyään nimellä Gibson SG.

Uusi SG-malli möi hyvin, ja Gibsonilla oltiin hyvin tyytyväisenä ratkaisuun. Kuuskytluvun toisen puoliskon Gibson Les Paul -villitys tuli firmalle kuin puun takaa.

Keef Les Paul

Villitys syntyi ensin Isossa Britanniassa, jossa 60-luvun alussa purettiin sodan jälkeistä tuontikieltoa, joka koski monia USA:n tuotteita – myös soittimia. Ilmiön ensiasteita havaittiin, kun Rolling Stones -yhtiön Keith Richards osti käytetyn Les Paul -mallin (vm. 1959), ja alkoi käyttää sitä näkyvästi (esimerkiksi Satisfaction-biisissä).

Clapton Bluesbreakers

Varsinainen lähtölaukaus villitykseen oli kuitenkin Eric Claptonin ilmiömäinen soitto John Mayall And The Bluesbreakers -albumissa (tunnetaan myös nimellä Beano-levy), joka sai Blues-faneja himoitsemaan sankarikitaristin kitaraa ja soundia. Les Paul Standard -kitarasta tuli erittäin haluttu ja arvostettu soitin.

Ikävä kyllä mallin valmistus oli jo vuosia sitten lopetettu, eikä uusia soittimia oli saatavilla, minkä seurauksena käytettyjen Les Paul -kitaroiden hinta alkoi nousta tuntuvasti. Kitaran suhteellinen harvinaisuus ja sen soundista syntynyt maine saivat vintage-ilmiön (sekä kitarakeräilyn) rattaat hitaasti käyntiin. Kitaratehtaiden siirtyminen suurille yrityksille laittoi tämän jälkeen kunnon vettä tähän myllyyn.

****

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kitaratehtaat myyntiin

Kuuskytluvun Beat Boomin ansiosta suurissa yhdysvaltalaisissa yrityksissä herättiin siihen, että soitinbisneksessä liikkuu paljon rahaa. Soitinvalmistajilla taas oli laajentamispaineita, koska useimmissa tapauksissa tilauksien määrä ylitti jo firmojen tuotantokapasiteetin, ja ulkopuolista investointia haettiin aktiivisesti.

Näistä yhtälöistä syntyi USA:ssa 1960-luvun loppupuoliskolla suuri aalto soitintehtaiden myyntejä, fuusioita ja – valitettavasti – myös konkursseja. Tunnetuimpia tapauksia ovat Fenderin myynti mediajätti CBS:lle (Columbia Broadcasting Systems), sekä Gibsonin emoyhtiön (Chicago Musical Instruments) fuusioituminen Ecuadorilaisen panimon (!) ECL:n kanssa uudeksi Norlin-yhtiöksi.

Aikomukset olivat näissä molemmissa tapauksissa pelkästään hyviä: haluttiin taata investointien kautta soitinvalmistajien mahdollisuuksia innovointiin, päivittää tehtaiden vanhenevaa laitekantaa, sekä suurentaa tuotantokapasiteettia laajentamalla tehtaita.

Aluksi näitä tavoitteita myös saavutettiin, mutta melko pian isojen yrityksien rakenteet ja paineet voittojen maksimointiin alkoivat murentaa soittimien laatua.

Tällaiset muutoksen huonompaan suuntaan olivat Fender Stratocasterin tapauksessa esimerkiksi kaulan kiinnitys kolmella ruuveilla, hyvin paksu polyesterilakka, huonoimmat mikrofonit, sekä valumetallista valmistettu uusi vibratalla.

Three-bolt

Gibson Les Paulissa listaan kuului esimerkiksi jyrkempi kaulakulma, loivempi lapakulma, ohut ja kapea kaulaprofiili, moniosainen mahonki- tai vaahterakaula (yksiosaisen mahonkikaulan sijaan), sekä kaksikerroksiset mahonkirungot.

pancake

Monet rivimuusikot eivät huomanneet näitä muutoksia tai eivät pitäneet niitä huonoina, mutta kasvava joukko kitarafaneja ja soitinmyyjiä alkoivat kritisoida näitä muutoksia jo 70-luvun alkupuolella. Näissä piirreissä syntyi sellainen tunne, että valmistajat eivät halua tai kykene rakentamaan yhtä hyviä soittimia kuin aiemmin (”They don’t make them like they used to.”). Kiinnostuksen keskipiste alkoi siirtyä uusimmista malleista vanhoihin 50- ja 60-luvun kitaroihin, ja nämä soittimet muuttoivat silloin melko ripeästi asemansa käytetyistä kitaroista vuosikertakitaroihin.

Vintage-ilmiö oli syntynyt ja siirtyi ajan kanssa keräilijöiden (ja kitaralegendojen) sisäpiireistä laajemman yleisön tietoisuuteen.

Monet isot kitaravalmistajat heräsivät sekä omien laatuongelmiinsa että vintage-ilmiöön vasta 1980-luvun alussa, ja silloin ilmiöstä syntyi taas uusi soitinlaji – uusintapainokset, tai englanniksi vintage reissues.

Fender Road Worn Strat

29/04/2013

Happy Birthday Otis Rush