Työn alla Rockway-blogille: Pienet harjoitusvahvistimet

Here’s a demo song featuring five small practice amps. Each amp is used for the three guitar tracks in each section:
• Rhythm guitar (left channel) – Fender (Japan) ’62 Telecaster Custom Reissue
• Rhythm guitar (right) – Arvo Guitars Arvo Original
• Lead guitar – Hamer USA Studio Custom
All effects on the guitar tracks come from the amps themselves.
• Bass guitar – Spector NS Pulse I
****
The practice amps are:
Yamaha THR5 Version 2
Vox Pathfinder 10
Mooer Hornet Black
Marshall MG15FX Gold
Blackstar Debut 15E
****
The guitar tracks were recorded with a Shure SM7B and a Cranborne Audio Camden EC2 into a Universal Audio Volt 2 audio interface.

Shure dynaamiset klassikot – ammattilaisten luottotyökalut vuodesta 1939

Meidän superlatiivisessa nykymaailmassa on vaikea yliarvioida Shuren klassikkomikkien todellista vaikutusta, silloin kun ne ilmestyivät audiomiesten työkalupakkeihin 1930-60-luvuilla. Shuren SM57 ja SM58 näkyvät edelleen laajassa käytössä maailman lavoilla ja studioissa.

Shure-tuotteiden alkuperäinen myyntivaltti oli, että firman hyvänsoundiset mikrofonit kestivät mukisematta kovaakin käyttöä. Vuodesta 1939 Shuren mikkeillä on vahvistettu lukemattomia keikkoja, luentoja ja lähetyksiä. Ja matka jatkuu edelleen…

Katsotaan tässä jutussa hieman Shure-klassikoiden historiaa – mukana ovat mallit 55SH Series II, 545SD Unidyne III, 565SD Unisphere I, SM57, sekä SM58.

****

1930-luvun puolivälissä ääniteknikot olivat jo tulleet siihen johtopäätökseen, että pallokuvioiset mikrofonit eivät olleet parhaita työkaluja live-äänen vahvistamiseen, niiden suuren feedback-riskin takia. Ratkaisukin tähän ongelmaan oli jo löydetty – se oli suunnattu mikrofoni (engl. unidirectional microphone) eli se, mitä nykyään tunnemme herttakuvioisena mikrofonina (engl. cardioid mic).

Suunnattu mikrofoni poimii äänen edestä ja hylkää suurimman osan sivuilta ja takaa tulevasta äänestä. Herttakuvio saavutetaan kontrolloidulla vaihevirheellä. 1930-luvun puolivälissä ainoat mikrofonit, jotka tarjosivat herttakuvion, olivat joko herkät ja kalliit kondensaattorimikrofonit (kahden membraanin kapselilla) tai isot ja kömpelöt kahdella kapselilla varustetut dynaamiset mallit (joissa usein yhdistetiin pallokuvioinen tavallinen dynaaminen kapseli, sekä nauhamikkiosio jolla oli suuntakuviona kahdeksikko).

Kaikkein tärkein läpimurto, joka teki Shuren ikonista Model 55 -mikkiä mahdolliseksi, oli Ben Bauerin Unidyne-kapseli. Liikkuvalla kelalla toimiva Unidyne-kapseli onnistuu hylkäämään takaa tulevat äänet kapselin monimutkaisen äänikanava-järjestelmän avulla, joka johtaa takaa tulevat äänet useiden eri reittien kautta membraanille, mikä puolestaan johtaa kontrolloituun vaihevirheen. Vaihevirheen ansiosta mikrofonin takaa tulvat signaalit putoavat mikrofonin vahvistetusta signaalista pois.

Shuren suunnitteluryhmä myös onnistui keksimään 55-mallille hyvin tukevan ja (siihen aikaan) kompaktin metallirungon, valmiiksi sisäänrakennetulla kääntevällä adapterilla.

Alkuperäinen Shure Model 55 (tunnetaan nykyään nimellä ”Fat Boy” sen suuremman, pyöreän kotelon vuoksi) oli se, mitä äänimiehet olivat odottaneet. Tässä oli kompakti mikrofoni, joka mahdollisti signaalin voimakasta vahvistusta vain pienellä feedback-vaaralla. Lisäksi 55:n soundi oli laadukas, ja mikrofoni itse hyvin tukevasti toteutettu.

Vuonna 1951 Shure 55 sai päivitetyn kapselin (Unidyne II), sekä vielä kompaktimman rungon (Shure 55SH; SH = small housing).

Mikin nykyinen versio – Shure 55SH Series II – ilmestyi 1980-luvun lopussa. Kapseli oli jälleen päivitetty (Unidyne III) ja samalla kapselin ripustusta on parannettu. Mikronissa on nytkin edellisen version päälle/pois-kytkin.

Koska 55SH oli se mikrofoni, jolla nuori Elvis nähtiin usein, tätä ikonista Shure-mallia kutsutaan edelleen laajalti ”Elvis-mikrofoniksi”.

Vaikka Shure 55SH Series II nähdään nykyään usein pelkkänä rekvisiittana filmeissä, musiikkivideoissa ja mainoksissa – etenkin jos halutaan välittää tiettyä vanhan ajan hohtoa – on tämä malli edelleen validi valinta livekäyttöön.

Kapselin sijoituksesta suuren metallikotelon sisällä johtuu 55SH:n hieman keskivoittoinen klangi (jos vertaa nykymikkeihin). Malli on myös hieman herkempi puhallusäänille ja koville konsonanteille (p, t, k), mikä on otettavaa huomioon laulajan mikrofonitekniikassa.

****

1950-luvun lopulla tyylit, musiikin genret ja tekniikka olivat kaikki edenneet, ja ääniteknikot alkoivat pyytää entistä pienempiä mikrofoneja.

Ernie Seeler -niminen Shuren insinööri sai aikaansa aikamoisen jättipotin kehittämällä kaikkien aikojen ensimmäisen kädellä pidettävän dynaamisen mikin, johon laulettiin (tai puhuttiin) sen edestä (engl. end-firing).

Tätä vuonna 1959 esiteltyä uutta mallia kutsuttiin nimellä Shure 545SD. 545SD sisälsi useita parannuksia, joista tärkein oli pneumaattisesti asennettu Unidyne III -kapseli.

Kapselin pneumaattinen iskunvaimennus vähensi käsittelyääniä huomattavasti ja teki mikrofonin pitämisestä kädessä realistisen vaihtoehdon ensimmäistä kertaa mikrofonien historiassa.

Shuren 545SD:ssä voi vaihtaa matalasta impedanssista korkeaan, koska 50-luvun lopussa (ja 60-luvun alussa) oli vielä runsaasti korkeaimpedanssisia äänilaitteita. Nykyään enimmäkseen Blues-harpun soittajat käyttävät high-Z-asetusta mikrofonin liittämiseen suoraan kitaravahvistimeen.

Ernie Seeler kehitti myös nerokkaan magneettisen päälle/pois-kytkimen, joka ei poksahda tai rätisee käytössä, ja joka voidaan myös haluttaessa lukita ”päällä”-asentoon.

Vaikka Shure 545SD nähdään nykyään enemmän instrumenttimikrofonina, se oli aikoinaan myös erittäin suosittu valinta laulajien keskuudessa. Esimerkiksi Beach Boys -yhtiön Brian Wilson valitsi usein studiossa 545SD:n laulumikrofoniksi ”Pet Sounds-” ja ”Smiley Smile” -sessioiden aikana.

****

Ernie Seeler vei asioita vielä hieman pidemmälle seuraavalla luomuksellaan – Shure 565SD Unisphere I.

Shure 565SD perustuu 545SD:hen, mutta se lisää malliin tukevan pallomaisen tuulisuojan. Sisäänrakennettua pop-filtteriä on erittäin helppo vaihtaa, jos se vaurioituu vakavasti.

Sen lisäksi, että pallofiltteri suodattaa onnistuneesti puhallusäänet ja konsonantit 565SD:n signaalista, se johtaa myös hieman erilaiseen taajuusvasteeseen verrattuna 545SD:hen.

565SD:n suuri suosio on tehty mallin ulkomuodosta jonkinlaista kultastandardia laulumikrofoniksi. Sen legendaarinen asema johtuu osittain myös siitä, että se valittiin ainoaksi mikrofonimalliksi alkuperäisessä Woodstock-festarissa. Shure 565SD oli myös Freddie Mercuryn suosikki live-mikrofoni (”Eeeeeeeee-jo!”).

****

Syy siihen, miksi Shuren SM57 esiteltiin niin pian 545SD:n jälkeen, löytyy television suosiosta 1960-luvulla.

TV-studiot rakastivat 545SD:n ääntä ja kompaktia kokoa, mutta he eivät pitäneet Shure-mallin kiiltävistä, heijastavista pinnoista, jotka tekivät valaisemisesta vaikeaa.

Shure SM57 -malli (”SM” tarkoittaa ”studiomikrofonia”) ratkaisi nämä ongelmat tarjoamalla mikrofonin, jonka muoto on sama kuin 545SD:ssä, mutta joka on nyt päällystetty heijastamattomalla, mattapintaisella ja tummanharmaalla viimeistelyllä. Samaan aikaan Seeler ja hänen tiiminsä poistivat myös kaksoisimpedanssiominaisuuden – joka oli tarpeeton ammattimaisessa TV-studiossa – ja on/off-kytkimen, jota ei haluttu TV-studiossa. He myös hienosäätivät osan kapselin teknisistä yksityiskohdista.

Vaikka Shure SM57:ää mainostetaan instrumenttimikrofonina, se toimii myös erittäin hyvin laulumikrofonina. Hyviä esimerkkejä ovat lukemattomat Status Quon ja Motörheadin live-esitykset, sekä SM57:n käyttö laulumikrofonina Peter Gabrielin klassikkoalbuminsa ”So” äänityksissä.

****

Shure SM58 on 565SD-mallille sama kuin SM57 on 545SD:lle – hieman parannettu, uudempi versio, joka on tehty erityisesti TV-studion valaistukseen.

SM58:n rungossa on sama tummanharmaa mattapinta, joka löytyy myös SM57:stä.

Pallomuotoista pop-filtteriäkin on uudistettu entistäkin tukevammaksi, ja sen pinnoite on heijastamaton.

Shuren SM58 on kenties maailman tunnetuin laulumikki ikinä, joka löytyy lähes kaikista konserttipaikoista.

****

Olen tehnyt muutaman videon, josta saa käsityksen siitä, miltä nämä klassikkomikrofonit kuulostavat.

Shure’s dynamic classics – keeping the show on the road since 1939

In this world of ever-heightening hyperbole, it is hard to overstate the impact Shure’s classic dynamic microphone models had when they first came out in the Thirties, Forties, Fifties and Sixties of the last century. This impact can still be felt today – the Shure SM57 and SM58 models are continuing to be ubiquitous on stages and in studios all over the globe.

What Shure managed to do then – and continues to do to this day – was to come up with sturdy, yet good sounding mics that put the proverbial show on the road in 1939. And the show still goes on…

Let’s take a look at the history and the features of Shure’s bonafide classics – the 55SH Series II, the 545SD Unidyne III, the 565SD Unisphere I, the SM57, and the SM58.

****

By the mid-1930s sound engineers had already come to the conclusion that omnidirectional microphones weren’t really the best tools for live sound applications, due to the high risk of feedback from the PA system. The solution to this problem had also been found already – the unidirectional microphone, or what we now know as the cardioid mic.

The cardioid mic picks up sound from its front, while rejecting most of the sound coming in from the sides and the back. The cardioid pattern is achieved by controlled phase cancellation. In the mid-1930s the only microphones offering a cardioid pickup pattern were either delicate and expensive condenser microphones (with two wafer-thin diaphragms) or cumbersome twin-capsule dynamic models (often combining an omnidirectional moving-coil dynamic with a figure-8 ribbon capsule).

The all-important breakthrough that made Shure’s iconic Model 55 possible was Ben Bauer’s development of the Unidyne-capsule. The moving-coil Unidyne-capsule manages to reject sound from the back by an elaborate system of air vents in the cartridge that lead to the sound from the back travelling to the diaphragm in several different ways, which in turn results in controlled phase cancellation.

Shure’s R & D team also managed to come up with a – for that time – extremely compact and very sturdy cast metal housing with a built-in swivel adapter.

The original Shure Model 55 (today known as the ”Fat Boy” for its larger, rounded housing) was what sound engineers had waited for. Here was a compact mic that gave you superior gain-before-feedback coupled with a very decent sound quality in a sturdy, roadworthy package.

In 1951 the Shure 55 was overhauled with an improved Unidyne II capsule and a smaller housing (55SH).

The current model – the Shure 55SH Series II – was introduced in the late 1980s, and features an updated cartridge (the Unidyne III) and an improved shock-mount for the capsule. It kept the on/off-switch from its predecessor.

Due to the fact that the 55SH was the mic that the young Elvis was often seen with, this iconic Shure is still widely called the ”Elvis mic”.

The Shure 55SH Series II still does have a place as a ”working mic”, besides being used in movies, commercials and music videos, whenever the makers try to delve into vintage chic and panache.

Due to the placement of the cartridge inside the large metal housing the 55SH’s sound is a little bit more mid-centred than more modern dynamic vocal mics. It can also be a tad more sensitive to wind noise and plosives, which has to be taken into account during the placement and use of the microphone.

****

By the late 1950s times, styles, musical genres and technology had all moved on, and sound technicians started to ask for even smaller microphones.

A Shure engineer by the name of Ernie Seeler hit the proverbial jackpot by developing the first-ever handheld, end-firing, unidirectional moving-coil microphone.

This new model – introduced in 1959 – was called the Shure 545SD. The 545SD encompassed a whole number of improvements, the most important one being the pneumatically mounted Unidyne III capsule.

The pneumatic shock-mount reduces handling noise drastically, and it made holding the microphone in your hand a realistic option for the first time.

The Shure 545SD is a dual-impedance mic, because back in the late-50s/early-60s there was still plenty of high-impedance audio equipment around. These days it’s mostly Blues harp players, who use the high-Z setting to connect the mic to a guitar amplifier.

Ernie Seeler also came up with an ingenious magnetic on/off-switch that doesn’t pop or crackle in use, and that can also be locked in the ”on” position if desired.

Although the Shure 545SD is seen more as an instrument microphone these days, it was also a very popular choice for singers back in the day. The Beach Boys’ Brian Wilson often chose a 545SD in the studio for his lead vocals during the ”Pet Sounds” and ”Smiley Smile” era.

****

Ernie Seeler took things a little bit further with his next design – the Shure 565SD Unisphere I.

The Shure 565SD is based on the 545SD, but adds a sturdy spheric windshield to the design. The built-in pop filter is very easy to replace, should it become seriously damaged.

In addition to improving the 565SD’s resistance to plosives and wind noise, the ball grille also leads to a slightly different frequency response, when compared to the 545SD.

The success of the 565SD has meant that its look has become the gold standard for handheld vocal microphones. Its legendary status is due to the fact that it was chosen as the only microphone model at the original Woodstock Festival. The Shure 565SD was also Freddie Mercury’s preferred live mic (”Aaayeee-oh!”).

****

The reason Shure followed up the 545SD with the SM57 so quickly can be found in the popularity of TV in the 1960s.

TV studios loved the sound and compact size of the 545SD, but they disliked the shiny, reflective surfaces of the Shure model, that made lighting a chore.

The Shure SM57 (the ”SM” stands for ”studio mic”) addressed these issues, by providing a mic with the same slim shape as the 545SD, but now clad in a non-reflective, matte dark gray finish. While they were at it, Seeler and his team also did away with the dual-impedance feature – that was unnecessary in the professional TV studio – and with the on/off-switch – that was unwanted in the TV studio. They also fine-tuned the capsule’s detailed specifications.

Again, although the Shure SM57 is touted as an instrument microphone, it also performs very well as a vocal mic. Good examples are many live shows of Status Quo and Motörhead, as well as Peter Gabriel’s use of the SM57 for vocals during the recording of his classic album ”So”.

****

The Shure SM58 is to the 565SD what the SM57 is to the 545SD – a slightly redesigned, newer version, made especially for use under TV studio lighting.

The SM58’s body sports the same dark gray matte finish also found on the SM57.

The ball grille has been redesigned to be even sturdier. Its finish is a non-reflective light gray.

The Shure SM58 is a true million-seller that has stood the test of time. This model can be found in most venues all over the globe.

****

I’ve prepared a few videos to give you an idea of how these five classics perform.

Testipenkissä: Mooer SD75

Viime vuosina Mooer on onnistunut saamaan vankan jalansijan edullisien, mutta silti laadukkaiden kitaraefektien valmistajana. Brändinä firma tuli aluksi tunnetuksi mikrokokoisista pedaaleistaan, mutta Mooer valmistaa myös isompia multiefektejä.

Vuoden 2018 Hornet-mallisto antoi jo vihjeen siitä, että Mooerilta oli tulossa uusia tuotteita, ja nyt firman ensimmäiset ”täysikasvuiset” mallintavat kitarakombot ovat ilmestyneet – Mooer SD30 ja SD75.

****

Upouusi Mooer SD75 (378 €) on hybridikombo digitaalisella etuasteella ja transistoripohjaisella päätevahvistimella (75 W; A/B-luokka).

Kauniista kaksivärisestä kaiutinkotelosta löytyy 12-tuumainen Mooer-kaiutin 100 watin tehonkestolla (8 Ω).

SD75 painaa vain 18 kiloa.

Kombon takapaneeli tarjoaa liittimet lisäkaiuttimelle, efektilenkille, balansoidulle DI-lähdölle (kytkettävällä kaiutinsimulaatiolla), sekä USB-portti firmware-päivitykseen.

Mooerin säädinpaneeliin pääsee ylhäältä:

Mustaan osaan on aseteltu vahvistimen näyttö, Value-pyörä, sekä taustavalaistut painonapit, joilla pääsee käsiksi kombon ohjelmamuistiin, sekä etuvahvistimen kaikkiin vahvistin- ja efektiosioihin. Napinpainaluksilla pääsee myös Mooerin Jam Mode -tilaan, jossa voi käyttää vahvistimen sisäistä audioloopperia (150 sekuntia äänitysaikaa) ja SD75:n rumpukonetta/metronomia (40 rumpupatternia; 10 eri metronomivaihtoehtoa). Uutuuskombossa on myös sisäinen kromaattinen viritysmittari.

Vahvistimen pääsäädöt tehdään tässäkin perinteisillä säätimillä – tarjolla on Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence ja Master. Kaikkien säätimien asetukset – paitsi Masteria – voi tallentaa efektiasetuksien lisäksi SD75:n presetmuistiin, joka tarjoaa 40 muistipaikkaa.

Mooer SD75 -kombossa on myös Bluetooth-valmius:

Kombon mukaan tulee Mooerin Airswitch jalkakytkin neljällä kytkimellä, jolla pystyy vaihtamaan presettejä ja ohjata loopperia. Bluetoothin kautta pystyy myös striimaamaan audiota älylaitteista.

****

Veikkaisin, että käytännössä jokainen kitaristi kokeilee ensin tällaisen vahvistimen tehtaalla ladatut preset-ohjelmat läpi, ennen kuin kokeilee itse mallintavan vahvistimen ohjelmointia. Kyllä tehdasohjelmista saa jonkinlaisen käsitteen Mooer SD75 -kombon tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka mielestäni lähes kaikki presetit ovat tässä liian bombastisia minun makuun.

Minusta tutustumista varten kannattaa valita yksi presetti ja painaa kaikki efektiosiot pois päältä. Tämän jälkeen voi ensin valita yhden vahvistinmalleista ja ruuvata sen parametreja rauhassa kuntoon. Seuraavaksi voi sitten mennä kaikki efektiosiot läpi ja kokeilla mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy.

Mooerin vahvistinkokoelmaan kuuluu 25 eri mallinnusta. Pedaalivalikoima taas koostuu OD/DS-osiosta (yksi puhdas boosti, sekä seitsemän eri säröä), yhdeksän modulaatioefektiä (choruksesta kehämodulaattoriin), viisi viivettä (nauhakaiusta ducking delayhin), sekä kuusi eri kaikua. Jokaisesta efektiosiosta voi valita yhden efektin.

Parametrien säätäminen on hyvin helppoa taustavalaistujen nappien ja kätevän Value-pyörän ansiosta. Jokaisessa vahvistinmallissa pystyy vaikuttamaan seitsemään parametriin, joihin sisältyvät SD75:n kuusi fyysistä säädintä, sekä sen lisäksi kohinasalpa. Pedaaliefektit on jätetty tahallaan helppokäyttöisiksi, ja ne tarjoavat ainoastaan kolme parametria, niin kuin monet fyysiset pedaalitkin.

Myös muutoksien tallentaminen ja presetin nimeäminen on nopeaa ja helppoa, minkä ansiosta esimerkiksi asetuksien hiominen treeneissä on vaivatonta, ja muutokset voi tallentaa keikkoja varten kahdella painalluksella. Ohjelmamuistossa on tilaa 40 presetille – kymmenen pankkia neljällä presetillä – mikä tarkoittaa, että komboon pystyy ohjelmoimaan etukäteen vaikkapa koko bändisetin verran eri kitarasoundeja.

Mooer SD75:n Jam Mode -tila on kätevä lisä jammailuun, harjoitteluun tai uusien ideoiden kehittämiseen. Kombon sisäinen loopperi toimii todella hyvin. Rumpukoneen soundi ei ehkä ole parasta studiolaatua, mutta se toimii kokonaisuutta (ja hintaa) nähden hyvin.

Johdoton Mooerin Airswitch -kytkin on tässä hintaluokassa harvinainen herkku, jonka ansiosta kitaristin jalkoihin jää yksi johto vähemmän.

Mooerin SD75 kuulostaa todella hyvältä. Kombo tarjoaa mielestäni loistavaa vastinetta rahallesi. Kaksitoistatuumaisen kaiuttimensa ja tuhdin päätevahvistimensa ansiosta SD75 olisi fantastinen valinta coverbändin kitaristille tai bändiluokalle tai vaikkapa (vuokraus-) harjoituskämpälle.

Kuulen jo kysymyksen: ”Onko uusi Mooer parempi kuin kallis vahvistin ja muutama boutique-luokan pedaali?” Vastaukseni on – tietysti – ei ole! Hei, hieman realismia kehiin, tämä on todella edullinen peli.

Mutta:

Näillä spekseillä, tällä hinnalla, ja näillä soundeilla Mooer SD75 on erittäin hyvä valinta viikonlopun kitarasankareille, jolla on tiukka budjetti.

• Komppikitarat: Fender Telecaster (vasen kanava) & Arvo 2-P90 (oikea kanava)
• Soolokitara: Epiphone G-400 Bigsby-vibratolla
• Kitararaidoissa käytetään ainoastaa Mooer SD75 -kombon omia efektejä
• Äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla

****

• Komppikitarat: Epiphone SG (G-400; vasen kanava) & Fender Stratocaster (oikea kanava)
• Likkikitarat: Arvo Guitars 2-P90
• Soolokitara: Arvo 2-P90
• Kitararaidoissa käytetään ainoastaa Mooer SD75 -kombon omia efektejä
• Äänitetty Shure SM57 -mikrofonilla

****

Mooer SD75

378 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ laaja soundivalikoima

+ helppo käyttää

+ sisärakennettu loopperi ja rumpukone

+ DI-lähtö kaiutinmallinnuksella

+ soundi

+ hinta

Minukset:

– rumpusoundien laatuSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Review: Mooer SD75

Over the past decade Mooer has built a brand reputation for making cost-effective guitar effects of very decent quality. The company made considerable inroads into the market with its micro-sized pedals, but has since also introduced several successful multi-effect units.

Mooer’s Hornet-range of small practice amps – launched in 2018 – already hinted at things to come, and now the company has widened its product range by introducing two ”grown-up” modelling guitar combos – the SD30 and SD75.

****

The Mooer SD75 (current price in Finland: 378 €) is a hybrid combo that combines a digital preamp section with a solid-state power amp (75 W; Class A/B).

The stylish two-tone, open back cabinet is loaded with a 12-inch Mooer speaker rated at 100 watts (8 Ω).

The SD75 weighs 18 kilos.

The SD75’s back panel sports connectors for an optional external speaker, a serial effects loop, a balanced DI output (speaker emulated) with a ground lift switch, and a USB-port for firmware updates.

The Mooer’s control panel is top-facing, with its black portion offering access to the combo’s patch memory, as well as all of the preamp’s effect blocks. The backlit buttons on the left of the display also let you activate the SD75’s Jam Mode section, which comprises a 150 second audio looper and a simple drum pattern player/metronome, featuring 40 drum patterns and 10 different metronome styles. The built-in chromatic tuner, on the other hand, is accessed by a button just above the Treble knob.

The combo sports seven control knobs – Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence, and Master. All knob settings, save for the Master control, can be saved in one of the SD75’s 40 patch memory slots, along with all the other preamp parameters.

The Mooer SD75 also runs a Bluetooth section, which allows you to use a four-switch Mooer Airswitch unit for bank and patch preset switching, as well as for streaming audio from an external device, such as a smartphone.

****

The first thing virtually all of us will do, when first trying out a programmable amp, is to make a quick journey through the factory-installed presets. The Mooer SD75’s presets will give you an idea of the combo’s scope of different sounds, even if they seem to have been concocted to wow teenage guitarists.

I would strongly suggest you try out the Mooer by selecting any of the patches and turning off all the preamp blocks. I would then start exploring all the effect blocks by choosing an amp model first, adjusting its settings to your own taste, and then experiment with the effects in the other blocks.

In addition to its 25 different amp models the Mooer offers eight gain effects in the OD/DS-section (a clean boost plus seven drives/distortions), nine modulation effects (including ring modulation and pitch shifting), five delays (from tape all the way to ducking), and six different reverbs. You are limited to one effect per block.

Editing is very easy using the backlit buttons and the black Value-knob. The amp models offer seven parameters each, namely the six storable physical knobs plus a noise gate. The pedal effect sections have been kept deliberately easy to programme by offering only three parameters each, just like on many physical effect pedals.

Saving (and naming) your own presets is fast and easy, too, which means that you can store your settings during rehearsals with minimal fuss, and then recall them on stage. The patch memory of 40 presets – arranged as ten banks of four patches each – means that you should probably be able to store all your amp settings for your band’s set list in advance.

The Mooer SD75’s Jam Mode is a cool add-on for getting your creative juices flowing. The looper works really great, while the drum machine serves its purpose in the context of this amp, even if the drum sounds are quite bassy.

Mooer’s Airswitch Bluetooth switch unit is a very classy addition reducing the number of cables at the player’s feet.

Mooer’s new SD75 guitar combo sounds great and really offers amazing value for the money. With a 12-inch speaker and a healthy 75 watts power section, the SD75 would be a fantastic choice for any covers band guitarist on a tight budget, or as the resident combo in a band school.

Will the Mooer trump a top-class guitar amp along with some boutique effect pedals? No, of course not! Look at the price tag and be realistic. But as an all-in-one solution for weekend warriors and guitar heroes on a budget, the Mooer SD75 is hard to beat.

• Rhythm guitars: Fender Telecaster (left channel) & Arvo 2-P90 (right channel)
• Lead guitar: Epiphone G-400 with Bigsby vibrato
• All guitar tracks use only the Mooer SD75’s internal effects
• Recorded with a Shure SM57

****

• Rhythm guitars: Epiphone SG (G-400; left channel) & Fender Stratocaster (right channel)
• Lick guitars: Arvo Guitars 2-P90 (handmade Finnish guitar)
• Lead guitar: Arvo 2-P90
• All guitar tracks use only the Mooer SD75’s internal effects
• Microphone used: Shure SM57

****

Mooer SD75

378 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ wide variety of available sounds

+ easy to use

+ built-in looper and drum section

+ built-in DI-output

+ sound

+ price

Cons:

– mediocre drum soundsSave

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Mooer SD75 – Rock Demo

DEMO TRACK

• Rhythm guitars: Epiphone SG (G-400; left channel) & Fender Stratocaster (right channel)
• Lick guitars: Arvo Guitars 2-P90 (handmade Finnish guitar)
• Lead guitar: Arvo 2-P90
• All effects on the guitar tracks come from the Mooer SD75
• Microphone used: Shure SM57

MOOER SD75

• Modelling guitar combo
• Power: 75W Class A/B
• Speaker Element: 1x 12” Custom 100W 8 Ohm Driver
• Controls: Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence, Master, 4 Preset Buttons, 2 Bank Buttons, 5 Effects Buttons, 5 Function Buttons, Value Multi Function Knob, Power On/Off, Ground Lift
• Amp Models: 25
• Effects: 28 (DS/OD: 8, Mod: 9, Delay: 5, Reverb: 6)
• Presets: 40
• Looper: 150 Seconds
• Drum Patterns: 40
• Metronome Styles: 10
• Inputs: 1x 6.3mm Instrument In, 1x 3.5mm Stereo Aux In, 1x 6.3mm FX Loop Return, USB-B
• Outputs: 1x 6.3mm FX Loop Send, 1x Balanced XLR Out, 1x 3.5mm Stereo Headphones Out
• Speaker Out: 1x 8-16 Ohm 75W 6.3mm Jack (Unbalanced Speaker Cable)
• Power: 220V-240V AC /100V-120V AC
• Includes Mooer Airswitch Footswitch with 4 Switches

Save

Mooer SD75 – Clean Demo

DEMO TRACK

• Rhythm guitars: Fender Telecaster (left channel) & Arvo 2-P90 (right channel)
• Lead guitar: Epiphone G-400 with Bigsby vibrato
• All guitar tracks use only the Mooer SD75’s internal effects
• Recorded with a Shure SM57

MOOER SD75

• Modelling guitar combo
• Power: 75W Class A/B
• Speaker Element: 1x 12” Custom 100W 8 Ohm Driver
• Controls: Gain, Volume, Bass, Middle, Treble, Presence, Master, 4 Preset Buttons, 2 Bank Buttons, 5 Effects Buttons, 5 Function Buttons, Value Multi Function Knob, Power On/Off, Ground Lift
• Amp Models: 25
• Effects: 28 (DS/OD: 8, Mod: 9, Delay: 5, Reverb: 6)
• Presets: 40
• Looper: 150 Seconds
• Drum Patterns: 40
• Metronome Styles: 10
• Inputs: 1x 6.3mm Instrument In, 1x 3.5mm Stereo Aux In, 1x 6.3mm FX Loop Return, USB-B
• Outputs: 1x 6.3mm FX Loop Send, 1x Balanced XLR Out, 1x 3.5mm Stereo Headphones Out
• Speaker Out: 1x 8-16 Ohm 75W 6.3mm Jack (Unbalanced Speaker Cable)
• Power: 220V-240V AC /100V-120V AC
• Includes Mooer Airswitch Footswitch with 4 Switches

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑