Akustisen kitaran (tai puusta rakennetun soittimen ylipäänsä) säilyttämisessä pätee yleensä vanha sääntö: ”Älä jätä kitarasi pitkään sellaisissa olosuhteissa, joissa itse et viihtyisi”. Kukaan meistä ei haluaisi esimerkiksi istua pitkiä jaksoja kesähelteisessä (tai talvipakkaisessa) autossa, ja myös kitaraa kannattaa säilyttää jossain muualla.
Tavallinen huonelämpötila (18 – 22 celsiusastetta) luo myös kitaralle hyvät olosuhteet.
Yhdessä asiassa akustinen kitara on kuitenkin selvästi herkempi muutoksiin kuin ihminen, ja se on ilmankosteus.
****
Tämä herkkyys johtuu siitä, että akustisen kitaran runko on tehty melko ohuista puun ”viipaleista”, joihin kohdistuu kuitenkin huomattavasti kielten aiheuttamaa vääntöä ja vetoa.
Akustinen kitara on koko elämänsä aikana herkässä balansissa: sen runkopuut (etenkin kansi ja rungon rimoitus) täyttyy olla mahdollisimman ohuita ja kevyitä, että kitara soi hyvin, mutta toisaalta rakennelman täytyy myös kestää kielten ankaraa vetoa.
Puu elää materiaalina ilmankosteusvaihtojen mukaan – kuivuudessa se kutistuu, suuri ilmankosteus taas aiheuttaa puun turpoamista. Akustisen kitaran tapauksessa tämä tarkoittaa, että kuivissa olosuhteissa soittimen runko yrittää kutistua pienemmäksi, ja kosteassa ilmassa runko alkaa paisua alkuperäisiä mittojaan isommaksi.
Tästä seuraa, että miedoissa tapauksissa ainakin kielten korkeus muuttuu kannen kutistumisen (tai turpoamisen) mukaan. Ääritapauksissa liikkaa kosteus tai kuivuus voi aiheuttaa jopa rungon repeämistä. Sellaista kitaraa nähdään esimerkiksi tässä videossa:
****
Meillä Suomessa ei tavallisesti ole ongelmia liian suuren ilmankosteuden kanssa, koska maa ei sijaitse subtrooppisessa tai trooppisessa säävyohykkeessä. Sen sijaan pitkä lämmityskausi voi aiheuttaa useimmissa sisätiloissa akustiselle kitaralle liian kuivaa ilmaa.
Akustiselle kitaralle ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus on tavallisessa huonelämpötilassa 45:n ja 60:n prosentin välillä.
Kannattaa siis tarkistaa ilmankosteutta mittarilla, joka voi olla joko perinteinen analoginen seinähygrometri…
…tai sitten esimerkiksi kitaralaukkuun menevä pieni digitaalimittari.
****
Kokonaisen huoneen ilmankosteutta voi nostaa tavallisella ilmankostuttimella, kun se ei seiso suoraan soittimen vieressä tai sen alla.
****
Hyvin huoleton tapa pitää yllä akustiselle kitaralle sopivaa ilmankosteutta säilytyksen tai kuljetuksen aikana on soittimen runkoon menevä kostutin.
Tällaisia kostuttimia saa monissa eri muodoissa:
• Dampitin ja Martin Guitarsin kostuttimet ovat putkilomaisia.
• Planet Wavesin mallia roikutetaan kitaran kieliltä.
• Kyserin ääniaukkoon menevää kostutinta taas voidaan käyttää myös lavalla feedback-suojana.
Kaikilla kitarakostuttimilla on yhteistä kuitenkin se, että niiden sisällä on pieni muovisieni, jonka kastutettaan tavallisilla kraanavedellä. Tämän jälkeen ylimääräistä vettä puristetaan pois ja kostutinta pyyhitään ulkopuolelta kuivaksi, ennen kuin sitä asetetaan kitaran runkoon. Runkopuu sitten imee hyvin hitaasti itselleen kostean sienen tarjoamaa kosteutta. Usein riittä, kun kostuttimeen lisätään vettä kerran (tai kaksi kertaa) viikossa.
****
Kannata siis pitää oma kitara oikeassa ilmankosteudessa, jos haluaa välttää ongelmista.
Paniikkinomaiseen hysteriaan ei kuitenkin tarvitse sortua, koska ilmankosteuden vaihtelu – toisin kuin äkillinen lämpötilan muutos – vaikuttaa kitaraan vain suhteellisen hitaasti. Kyllä, kitaraa voi soittaa huoletta tunnin tai pari sellaisessakin huoneessa, jossa suhteellinen ilmankosteus on vain 40 prosenttia, kun vain laittaa soittimen sen jälkeen takaisin sopivaksi kosteutettuun huoneeseen tai kitarakostuttimen kera koteloon.
Schecter probably aren’t known so much as manufacturers of acoustic guitars, but they do carry a few acoustic-electric models in their current line-up. We picked up a new model from Schecter’s Hellraiser range for a review – the Hellraiser Studio Acoustic.
****
The Schecter Hellraiser Studio Acoustic (current street price in Finland approx. 600 €) is a stunning looker with a Grand Auditorium -sized, full-depth body.
The whole body – top, rims and back – is crafted from beautiful, laminated quilted maple. Our review sample sports a fetching see-through-black gloss finish.
The glued-in neck, which is finished in solid gloss black, is made from mahogany.
Judging by its headstock shape, Schecter seems to be aiming the Hellraiser Studio squarely at the Rock and Metal crowd. The headstock features intricate binding in luscious grey pearloid framed by black and white strips of plastic.
The sealed Grover-tuners sport a cool and moody black chrome finish.
The bound rosewood fretboard comes equipped with 20 jumbo-sized frets, giving the guitar an effortless modern playing feel.
The Hellraiser Studio’s ’board is adorned with cleanly executed gothic-style cross inlays, made from grey pearloid.
The stylish dark pearloid theme is carried over onto the soundbox – seen here in the back’s centre line.
Schecter’s Hellraiser Studio comes factory-equipped with a second strap button.
The guitar’s flowing lines are a thing of beauty.
The test sample’s bracings and kerfed linings look well made, even if there are a couple of glue specks in places.
The gothic theme continues in the rosewood rosette’s inlays.
A very dark finish is a double-edged sword for any manufacturer, because any tiny imperfection shows up more clearly. On the review instrument a tiny amount of white glue can be seen seeping out from under the bridge – the only small slip-up on this nicely-finished guitar.
The bridge is an interesting design, made from a composite material based on wood and black resin. The octave-compensated bridge saddle is Graph Tech’s man-made alternative to ivory, called Tusq.
The under-saddle-transducer is a Fishmanin Sonicore piezo pickup.
The UST’s signal is sent to a Fishman PreSys+ preamp featuring four-band EQ – bass, middle, treble and brilliance – a notch filter (to combat feedback or annoying stage resonances), a phase reverse switch (also for feedback removal), as well as a chromatic tuner, which also works without the guitar lead plugged in.
The PreSys+ makes battery changes a doddle.
****
Even though the Schecter Hellraiser Studio Acoustic is aimed at Rock musicians, Schecter haven’t chosen an overtly ”electric” neck profile for this steel-string – which is good in my opinion. The guitar’s well-rounded, medium D-profile feels great, giving you ample flesh to hold on to.
Sadly, our review sample suffers from some minor fretting issues, which lead to the high-e string buzzing at the first and 14. frets. Otherwise the set-up is good and the guitar plays well.
Nowadays it seems that many manufacturers have found out how to put together a good-sounding acoustic guitar using a laminated body. The Schecter Hellriser Studio is a good example of this. Even though you cannot find the out-and-out volume and punch of an all-solid shouter in a laminated steel-string, this Schecter really manages to hold its own, and do so with panache.
The all-maple body gives you a lively tone with a tight, sinewy bottom end, a clear mid-range (typical of maple-bodied steel-strings), as well as a nicely rounded top end. I see the Hellraiser Studio as a great choice for accompanying vocals, as the guitar’s clarity leaves ample space in the frequency spectrum for the singer.
The Fishman Sonicore/PreSys+ is a high-quality combination that sounds great right off the bat, without even touching the EQ. Fishman have managed to filter out most of the infamous nasal quack and attack click, so often found on lesser piezo systems. Thanks to this the Hellraiser’s EQ is freed up to fine-tune your (already great) basic tone, instead of having to combat any annoying tonal problems inherent in the original signal.
I recorded the following examples both acoustically (using an AKG C3000) and direct (with the Fishman’s EQ flat):
The review guitar’s fretting (or neck?) problem really is a shame, because overall this Schecter is an extremely nice acoustic-electric. Schecter are known for their stringent quality control, so maybe this here was the one guitar that slipped through.
Schecter’s Hellraiser Studio Acoustic is a beautiful instrument, offering easy playability and a great sound. The guitar’s clear voice records very well – regardless of whether you’re using a microphone or the fantastic on-board Fishman-system. I can only recommend a test run!
Englannin suosituin akustinen kitarabrändi – Tanglewood – löytää myös täällä Suomessa yhä enemmän ystäviä laajan valikoimansa ja todella hyvän hinta-laatu-suhteensa ansiosta.
Akusti-kuun raameissa testataan tällä kertaa kaksi teräskielistä Tanglewoodin malliston kahdesta ääripäästä:
Tanglewood TW-28-CLN on yksi firman edullisimmista malleista, ja tämä kitara kuuluu valmistajan Evolution-sarjaan.
Tanglewood TW1000HSRE on Heritage-sarjan topmalli, joka tarjoaa valmiiksi asennetun Fishman Sonitone-etuvahvistimen.
Musamaailma antaa muuten jokaiselle Tanglewood-ostajalle Kyser Lifeguard -kostuttajan mukaan ilmaiseksi, jotta uusi kitara säilysi ehjänä myös Suomen asuntojen tunnetusti kuivissa talviolosuhteissa.
****
Tanglewood TW28-CLN (201 €) on vanerikoppainen Dreadnought-kitara, jolla on perinteisellä liimaliitoksella kiinnitetty mahonkikaula.
Kopan kansi on valmistettu kauniista setrivanerista…
…kun taas sivut ja pohja ovat mahonkia.
Koko soitin – viritinlavan etupuolta lukuunottamatta – on viimeistelty satiinipintaisella mattalakalla.
TW28-CLN:n lapaa on koristeltu palisanteriviilulla.
Kuvassa näkyy lavan liimaussauma, sekä Tanglewood-logolla varustetut, nykyaikaiset virittimet.
Vaikka Evolution-sarjassa on kyse varsin edullisista kitaroista, ei otelaudan reunalistoituksesta ole säästetty. TW28-CLN:ssä käytetään listoja aidosta vaahterasta!
Tanglewood käyttää tässä mallissa keskikokoisia nauhoja. Testikitaran nauhatyö on suoritettu kiitettävästi.
Kaulakoron kärki on päällystetty pienellä vaahterapalalla, johon on liimattu kiiltävästä (hologrammi-) foliosta tehty T-kirjain.
Tanglewoodin TW28-CLN on hillityä charmia huokuva kitara: vaikka plektrasuoja on jätetty pois, koristeluun kuuluu kaunis, linnunmuotoinen talla, sekä kannen monikerroksinen reunalistoitus, jonka uloin kerros on vaahteraa.
Ulkonäöltään Duncanin Woody-mikrofoni (61,70 €) sopii TW28:iin kuin nakutettu. Magneettinen mikki on rakennettu humbucker-periaatteella kahdella päällekkäisellä kelalla. Kelat tuplavahataan ja suljetaan hartsiin, ennen kuin ne upotetaan Woodyn vaahterarunkoon.
Woody sopii tavallisen kokoiseen ääniaukoon (läpimitta noin 9,8 – 10,4 cm) ja se pysyy paikoillaan sen raoilla olevien vaahtomuovipalojen avulla.
Woody-mikrofonilla on laadukas, noin viisi metriä pitkä johto.
Työnjälki on yllättävän siisti myös tämän edullisen kitaran kopan sisällä, kuten näkyy rimoituksen kuvasta.
Tanglewood käyttää myös Evolution-sarjassaan perinteistä naudanluuta satulan ja tallaluun valmistukseen.
****
Tanglewood TW1000HSRE (1.137 €) – hankalan nimen takana pilee seuraavanlainen logiikka: loppupuolessa olevat kirjaimet tarkoittavat, että kitarassa on Herringbone-reunalistoitus kopassa (H), sivut ja pohja kokopuisesta palisanterista (= solid rosewood –> SR), sekä Fishmanin elektroniikka (E).
Kokopuinen kansi veistetään länsi-amerikkalaisesta Engelmanninkuusesta, joka on erittäin suosittu materiaali tähän tarkoitukseen.
TW1000:n valmistukseen käytetty intialainen palisanteri on huippulaadukasta ja henkeäsalpaavan kaunista.
Myös reunalistoitetun lavan koristeviilu on samasta puulajista veistetty.
Lapaa vahvistava volute-paksunnos on kaikille vintage-faneille tuttu vanhoista Martin-kitaroista (ja niiden uusintapainoksista).
Kullanväriset virittimet näyttävät vanhanaikaisilta, mutta ovat todellisuudessa nykyaikaisia koneistoja, joilla on hienompi välityssuhde ja jouhevampi tuntuma.
Tanglewoodin huippumalliin käytetään vain parhaita aineosia – otelauta on veistetty eebenpuusta ja D-45-tyyliset otemerkit aitoa helmiäistä.
Keskikokoisten nauhojen upotus ja niiden viimeistelyn taso on huippuluokkaa!
TW1000HSRE:n kaunista palisanteria voi katsella aina uudestaan…
Kaulanpuoleinen hihnatappi on Tanglewoodeissa aina valmiiksi asennettuna.
Aito helmiäisrosetti ja aito Herringbone-reunalistoitus – tämä on kitarahullun märkä unelma!
Tanglewoodin tyylikäs talla – tällä kertaa eebenpuusta veistetty.
Tallaluun alle on asennettu Fishman Sonicore piezomikrofoni, joka on liitetty firman Sonitone-etuvahvistimeen.
Sonitonen säätimet on piilotettu ääniaukon bassopuoleisen reunan alle.
Tallanpuoleinen säädin on volyymille, kun taas kaulanpuoleinen säädin on helppokäyttöinen tone-potikka.
Kaulablokin päälle kiinnitetyn paristopussin ansiosta TW1000:n kauneutta ei ole turmeltu muovisella paristokotelolla. Toisaalta tämä – tällä hetkellä hyvin suosittu tapa – tekee pariston vaihtamisesta hieman työläämpää, koska kaikki kielet täytyy ensin löysätä, ennen kun käsi menee ääniaukon läpi.
Järjestelmän lähtöjakki on integroitu hihnatappiin.
****
Testissä käynyt TW28–CLN on erittäin kevyt ja mukavantuntuinen soitin, vaikka sen ulkomitat ovat jopa muutaman millin isommat kuin perinteisissä Dreadnought-malleissa yleensä. Kitara istuu mukavasti sylissä hyvässä tasapainossa.
Viimeistelyn taso on kitaran hintaa nähden todella hyvä – vaikka esimerkiksi kaulan lakkaus ei ole sataprosenttisesti tasainen, tuntuma on silti hyvin mielyttävä.
Kaulaprofiili sopii niin aloitteilijan kuin myös pitkän linjan soittajan käsiin – sopivan paksuinen D, jossa on hieno aavistus V-profiilista mukana.
Soittotuntuma on todella mukava, hyvän nauhatyön ja hyvien säätöjen (kielten korkeus 12. nauhalla: ala-E = 2,6 mm, ylä-e = 1,7 mm) ansiosta. Kielten välinen etäisyys sekä satulassa (3,7 cm) että tallassa (5,5 cm) on hyvää keskitietä – TW28-CLN tarjoaa siis riittävästi tilaa plektrasoiton ohella myös näppäilyyn.
Tämän Tanglewoodin ääni on hyvässä tasapainossa ja yllättävän voimakas! Ensimmäisten sointujen jälkeen minun piti tarkistaa, että olin todella saanut vanerikannella varustetun CLN-version, eikä kokopuisella setrikannella komeilevaa TW28-CSN-sisarmallia.
TW28-CLN:n akustinen ääni on lämmin, mutta silti selkeä. Jäntevän bassoalueensa ansiosta soitinta on erittäin helppo äänittää kondensaattorimikrofonilla.
Seymour Duncanin Woody kuulostaa erittäin hyvällä tavalla vanhanaikaiselta: basso on lämmin, keskialue täyteläinen, eikä diskantti liian tunkeileva tai pureva. Woodyn kautta saa vaivattoman pääsyn 1960-luvun akustiselle soundille – esimerkiksi Beatlesien akustiset kitarat äänitettiin niiden uran alkuvaiheella aina Help-levyyn asti usein sekä studiomikrofonilla että Gibson-mikrofonin ja vahvistimen kautta. Myös slide-soittajille löytyy Woody-mikillä varmasti hyviä perinnesoundeja.
Tällaisia soundeja sain äänitettyä AKG C3000 -mikrofonilla, sekä Woodylla suoraan äänikortin kitaratuloon soittettuna:
Tanglewood TW1000HSRE ei ole loistava kitara ”hintaansa nähden” tai ”kiinalaiseksi soittimeksi” – TW1000HSRE on huippulaadukas soitin, piste! Testiyksilö ainakin on sellainen herkkupala, että kaikilta ”merkkisnobbailulta” leikataan tehokkaasti siivet. Tässä yhdistetään laadukkaat ainekset taidokkaalla osaamisella loistavaksi kitaraksi.
Viimeistely on ensiluokkainen, ja soitettavuudesta annetaan täydet pisteet:
Kaulaprofiili on keskivahva, pyöreä C. Hieman ilmavamman kielietäisyyden myös tallan kohdalla (5,75 cm) ja leveämmän kaulan (kielten välinen etäisyys satulassa: 3,95 cm) ansiosta – kun vertaa TW28-CLN:een – TW1000 on erittäin helppo soittaa. Etenkin fingerstylen ystävät huomaavat tämän eron nopeasti.
Tatsi on säädetty erittäin kevyeksi (ala-E: 2,0 mm, ylä-e: 1,6 mm), silti tässä ei surise eikä rämise mikään, vaan Tanglewood soi puhtaasti ja kauniisti koko kaulassa. Volyymia ja dynamiikkaa löytyy näitäkin yllin kyllin.
TW1000HSRE:n soundissa on iso ja lämmin basso, hyvin moniulotteinen keskialue, sekä kimaltelevaa diskanttia. Tätä kitaraa on vaikea olla soittamatta koko päivää.
Fishmanin Sonicore-piezo ja Sonitone-etuvahvistin on oiva parivaljakko vahvistamaan Tanglewoodin laatusoundia hyvin uskollisesti. Fishmanin välittämä signaali ei ole kuiva tai nasaalinen, vaan vain hiukan suorasukkaisempi, ja aavistuksen verran täyteläisempi versio tämän Tanglewoodin akustisesta soinnista. Etuvahvistimen kanssa tulee toimeen sekunneissa, ja jos on tarve lisämuokkaukseen, löytyy kuitenkin kaikkea tarvittavaa mikseristä tai hyvästä akustisesta vahvistimesta. Itse jätin tone-säätimen kokonaan avattuna…
Jos tästä testistä pystyy jotain päättää, niin ehkä sen, että ilmeisesti Tanglewoodilta saa aina todella hyvän vastineen rahalle. Tämä näyttää pitävän paikkansa ihan riippumatta siitä, valitaanko TW28-CLN:n kaltainen edullinen soitin tai sellainen huippupeli kuin TW1000HSRE.
Schecter Guitars ei ole ehkä kovin tunnettu akustisista kitaroistaan, mutta firman mallistosta löytyy tosiaan muutama elektroakustinen teräskielinen. Saimme testiin Hellraiser-sarjan uuden akustisen jäsenen – Hellraiser Studio Acoustic.
****
Schecter Hellraiser Studio Acoustic (katuhinta noin 600 €) on hyvin näyttävä soitin Schecterin omalla designilla, joka on lähellä Grand Auditorium -mallia, mutta aavistuksen verran syvemmällä kopalla.
Koppa on valmistettu kauniista (quilt maple) loimuvaahteravanerista, ja se on saanut ylleen see-through-black-nimistä kiiltävää liukuväritystä.
Koppaan on liimattu mahonkikaula, jolla on kiiltävä musta viimeistely.
Schecterin kohderyhmä on lavan ulkonäön perusteella luultavasti Rock- ja Metal-musiikkia soittavat kitaristit. Lapa on koristeltu erittäin siistillä reunalistoituksella, johon on käytetty helmiäismuovia.
Laadukkaiden Grover-virittimien tummaa viimeistelyä kutsutaan mustaksi kromiksi.
Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 20 jumbo-kokoista nauhaa, joiden ansiosta kitaran soittotuntuma on hyvin nykyaikainen ja vaivaton.
Hellraiser Studio -akustisella on otelaudassa myös erittäin siistejä gootti-tyylisiä upotuksiä tummasta helmiäismuovista.
Tyylikäs helmiäis-teema jatkuu myös pohjan keskiviivassa, ja sitä säestää kaunis reunalistoitus.
Hellraiser Studiolla on muuten jo valmiiksi asennettu toinen hihnatappi (mikä ei ole akustisissa kitaroissa lainkaan itsestäänselvyys).
Schecterin sulavamuotoinen runko on hyvin kaunis. Kitaran kärjekäs talla sopii hyvin soittimen gootti-tyyliseen ilmeeseen.
Testiyksilön kaikki rimoitukset näyttävät hyvin siisteiltä, vaikka siellä täällä näkyykin pieniä liimatahroja.
Soittimen näyttävässä, palisanterista veistetystä rosetissa on samanlaisia upotuksia kuin otelaudassa.
Hyvin tumma viimeistely on valmistajan näkökulmasta aina hieman hankala, koska pienetkin epäsiisteydet näkyvät niin hyvin. Testiyksilön tallan alta pursuava valkoinen liima on ainoa lipsahdus Schecterin muuten kiitettävässä viimeistelyssä.
Itse talla on mielenkiintoinen, mustasta hartsista ja puusta valmistettu nykyaikainen komposiittitalla, ja Schecterin omaa suunnittelua. Kompensoitu satula on tehty Graph Techin, norsunluuta muistuttavasta, keraamisesta Tusq-materiaalista.
Tallaluun alle on sijoitettu Fishmanin Sonicore-piezomikrofoni.
Mikrofonin signaali vahvistetaan ja muokataan laadukkaalla Fishman PreSys+ -etuvahvistimella. Tarjolla on nelikaistainen taajuuskorjain – bass, middle, treble ja brilliance – kuoppasuodatin (notch filter, jolla voi poistaa feedbackia aiheuttavan taajuuden), vaihekääntäjä (phase) feedbackia vastaan, sekä kroomaattinen viritysmittari (toimii myös ilman johtoa).
Paristonvaihto käy PreSys-etuvahvistimessa erittäin kätevästi ja nopeasti.
****
Vaikka Schecter Hellraiser Studio Acoustic on selvästi rokkarille suunnattu kitara, on se onneksi saanut kunnon teräskielisen kaulaprofiilin. Kyseessä on mukavan täyteläinen, keskipaksu D-kaula, jonka ansiosta käsi saa kunnon otteen soitettaessa, eikä väsy niin nopeasti kuin joidenkin ”vauhtikaulojen” kanssa.
Valitettavasti testiyksilössä on jotain pientä häikkää nauhoituksessa, jonka takia ylä-e-kieli sirisee häiritsevästi ensimmäisen nauhan ja myös 14. nauhan kohdalla, muuten kitara soi puhtaasti ja hyvin.
Nykyään monet valmistajat ilmiselvästi osaavat myös tehdä hyvin soivia vanerikoppaisia teräskielisiä kitaroita. Tämä Schecter on hyvä esimerkki tästä. Vaikka sellaista täyspuisen soittimen todella kovaa potkua ja äänekkyyttä ei luonnolliseti löydy vanerikoppaisesta kitarasta, on Schecteriun Hellraiser Studio todellakin yllättävän voimakasääninen ja eloisa tapaus.
Vaahterakopan soundissa on tiukka bassotoisto, tälle puulajille tyypillinen siisti keskialue, sekä kauniisti soiva diskantti. Mielestäni Hellraiser Studio sopii erittäin hyvin lauluäänen komppaamiseen, koska sen erotteleva sointi jättää laululle riittävästi tilaa.
Fishmanin Sonicore/PreSys+ -yhdistelmä on erittäin laadukas tapaus, joka kuulostaa jo hyvin terveeltä EQ:t neutraaliasennossa. Fishman on onnistunut hyvin pitämään piezomikrofoneja yleisesti vaivaavaa marisevaa nasaalisuutta suurilta osin aisoissa. Tämän ansiosta PreSysin taajuuskorjaimia ei tarvitse haaskata huonon perusäänen korjailuun, vaan voi keskittyä kokonaan hyvän perussoundin hienosäätämiseen.
Äänitin seuraavat esimerkit samanaikaisesti sekä akustisesti (AKG C3000 -mikrofonilla) että linjasoittona (EQ:t neutraaliasennossa):
Testiyksilön pieni nauhaongelma on mielestäni todella harmillinen, koska muuten tämä Schecter on erittäin sympaattinen tapaus. Toivottavasti kyse on niin sanotusta ”maanantaikappaleesta”, joka on jostain kumman syystä läpäissyt Schecterin laadunvalvontajärjestelmää.
Muuten Schecter Hellraiser Studio Acoustic on nimittäin erittäin kaunis ja hyvin soiva elektroakustinen kitara. Helpposoittoisen Schecterin raikas ääni on helppo tallentaa, joko perinteisesti mikittämällä studiomikrofonilla tai käyttämällä soittimen tarjoamaa laadukasta Fishman-etuvahvistinta. Kokeilemisen arvoinen soitin siis!
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 