Kostutin on akustisen kitaran paras ystävä

Akustisen kitaran (tai puusta rakennetun soittimen ylipäänsä) säilyttämisessä pätee yleensä vanha sääntö: ”Älä jätä kitarasi pitkään sellaisissa olosuhteissa, joissa itse et viihtyisi”. Kukaan meistä ei haluaisi esimerkiksi istua pitkiä jaksoja kesähelteisessä (tai talvipakkaisessa) autossa, ja myös kitaraa kannattaa säilyttää jossain muualla.

Tavallinen huonelämpötila (18 – 22 celsiusastetta) luo myös kitaralle hyvät olosuhteet.

Yhdessä asiassa akustinen kitara on kuitenkin selvästi herkempi muutoksiin kuin ihminen, ja se on ilmankosteus.

****

Tämä herkkyys johtuu siitä, että akustisen kitaran runko on tehty melko ohuista puun ”viipaleista”, joihin kohdistuu kuitenkin huomattavasti kielten aiheuttamaa vääntöä ja vetoa.

Akustinen kitara on koko elämänsä aikana herkässä balansissa: sen runkopuut (etenkin kansi ja rungon rimoitus) täyttyy olla mahdollisimman ohuita ja kevyitä, että kitara soi hyvin, mutta toisaalta rakennelman täytyy myös kestää kielten ankaraa vetoa.

Puu elää materiaalina ilmankosteusvaihtojen mukaan – kuivuudessa se kutistuu, suuri ilmankosteus taas aiheuttaa puun turpoamista. Akustisen kitaran tapauksessa tämä tarkoittaa, että kuivissa olosuhteissa soittimen runko yrittää kutistua pienemmäksi, ja kosteassa ilmassa runko alkaa paisua alkuperäisiä mittojaan isommaksi.

Tästä seuraa, että miedoissa tapauksissa ainakin kielten korkeus muuttuu kannen kutistumisen (tai turpoamisen) mukaan. Ääritapauksissa liikkaa kosteus tai kuivuus voi aiheuttaa jopa rungon repeämistä. Sellaista kitaraa nähdään esimerkiksi tässä videossa:

****

Meillä Suomessa ei tavallisesti ole ongelmia liian suuren ilmankosteuden kanssa, koska maa ei sijaitse subtrooppisessa tai trooppisessa säävyohykkeessä. Sen sijaan pitkä lämmityskausi voi aiheuttaa useimmissa sisätiloissa akustiselle kitaralle liian kuivaa ilmaa.

Akustiselle kitaralle ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus on tavallisessa huonelämpötilassa 45:n ja 60:n prosentin välillä.

Kannattaa siis tarkistaa ilmankosteutta mittarilla, joka voi olla joko perinteinen analoginen seinähygrometri…

…tai sitten esimerkiksi kitaralaukkuun menevä pieni digitaalimittari.

****

Kokonaisen huoneen ilmankosteutta voi nostaa tavallisella ilmankostuttimella, kun se ei seiso suoraan soittimen vieressä tai sen alla.

****

Hyvin huoleton tapa pitää yllä akustiselle kitaralle sopivaa ilmankosteutta säilytyksen tai kuljetuksen aikana on soittimen runkoon menevä kostutin.

Tällaisia kostuttimia saa monissa eri muodoissa:

• Dampitin ja Martin Guitarsin kostuttimet ovat putkilomaisia.

• Planet Wavesin mallia roikutetaan kitaran kieliltä.

• Kyserin ääniaukkoon menevää kostutinta taas voidaan käyttää myös lavalla feedback-suojana.

Kaikilla kitarakostuttimilla on yhteistä kuitenkin se, että niiden sisällä on pieni muovisieni, jonka kastutettaan tavallisilla kraanavedellä. Tämän jälkeen ylimääräistä vettä puristetaan pois ja kostutinta pyyhitään ulkopuolelta kuivaksi, ennen kuin sitä asetetaan kitaran runkoon. Runkopuu sitten imee hyvin hitaasti itselleen kostean sienen tarjoamaa kosteutta. Usein riittä, kun kostuttimeen lisätään vettä kerran (tai kaksi kertaa) viikossa.

****

Kannata siis pitää oma kitara oikeassa ilmankosteudessa, jos haluaa välttää ongelmista.

Paniikkinomaiseen hysteriaan ei kuitenkin tarvitse sortua, koska ilmankosteuden vaihtelu – toisin kuin äkillinen lämpötilan muutos – vaikuttaa kitaraan vain suhteellisen hitaasti. Kyllä, kitaraa voi soittaa huoletta tunnin tai pari sellaisessakin huoneessa, jossa suhteellinen ilmankosteus on vain 40 prosenttia, kun vain laittaa soittimen sen jälkeen takaisin sopivaksi kosteutettuun huoneeseen tai kitarakostuttimen kera koteloon.