Testipenkissä: Bogner Harlow, Wessex ja Burnley

Tällä kertaa Kitarablogissa on testissä kahden legendan yhteistyön hedelmät:

Saksalaisamerikkalainen vahvistinguru Reinhold Bogner…

…ja studiotekniikan grand old man Rupert Neve esittelivät hiljattain USA:ssa valmistetun Bogner kitaraefektimalliston, jossa käytetään Rupert Neve Designsin erikoisvalmisteisia audiomuuntajia.

Audiomuuntajia nähdään perinteisesti erittäin harvoin lattiaefekteissä, sekä kustannus- että tuotannollisista syistä.

Putkivahvistimissa audiomuuntajalla on sen sijaan keskeinen rooli, mikä tulee syntyvän kitarasoundin äänenlaatuun ja dynamiikkaan. Laadukas audiomuuntaja vahvistaa audiosignaalia niin, että sen dynamiikka ja soundi pysyvät täysin ehjinä ja muuttamattomina.

Tällä hetkellä Bogner/Neve-mallisto koostuu kolmesta pedaaleista – Harlow-boosteri (235 €), Wessex-overdrive (229 €), sekä Burnley-distortion (235 €).

Kaikissa pedaaleissa on optisena lisämausteena värisilmä, josta näkyy läpikulkevan signaalin voimakkuus.

****

Bogner Harlow tarjoaa kaksi efektiä samassa kuoressa:

Boost-vahvistuksen lisäksi Harlow-pedaalissa on myös Bognerin kehittämä Bloom-kompressori, jolle luvataan hyvin orgaanista, kolmiulotteista ja musikaalista soundia.

Harlow:ssa on kolme säädintä – Level-nuppi boostille, Bloom-säädin kompressiolle, sekä yleis-Tone.

****

Bogner Wessex on Bogner/Neve-malliston overdrive-tyyppinen säröpedaali.

Gain- ja Level-säätimien lisäksi Wessexissä on kaksikaistainen EQ, sekä E/N-kytkin. N-asennossa (= normal) Wessexin soundi on perinteisempi, siis hieman keskiäänivoittoinen, kun taas minikytkimen E-asennossa (= enhanced) efektistä lähtee entistä voimakkaampi, maukkaampi ja laajempi soundimaailma.

****

Bogner Burnley on tämän kolmikon distortion-särö.

Burnleystä löytyy kolme säädintä – Level, Gain ja Tone – sekä F/T-minikytkin. T-asennossa (= tight) Burnleyn soundikirjo on aggressiivisempi ja tiukempi kuin selvästi muhkeammassa F-vaihtoehdossa (= fat).

****

Sekä Bogner että Neve ovat legendaaristen soundien lisäksi tunnettuja myös tuotteidensa kompromissittomasta laadusta ja siististä työnjäljestä, mikä näkyy hyvin myös Bogner/Neve-pedaalien toteutuksessa.

Bognerin piirilevy jää piiloon mustan muovikuvun alle. Ratkaisu estää edes hieman laitteen suoraa kopiointia, mutta ei vaikeuta mahdollisia korjauksia samalla tavalla kuin esimerkiksi mustaan hartsiin valettu elektroniikka.

Kuten kuvasta näkyy, kaikkia kolmea efektipedaalia voi käyttää joko yhdellä yhdeksän voltin paristolla tai (Boss-standardin mukaisella) virtalähteellä.

****

Bogner ei kerro missään Harlow-pedaalin tarkkoja vahvistusmääriä, mutta testin perusteella voin vain todeta, että sitä ääntä kyllä riittää. Jos siihen on tarve, pystyy tällä boosterilla yliohjaamaan minkä vahvistimen tahansa!

Bogner Harlow:n Bloom-kompressori kuulostaa erittäin maukkaalta ja musikaaliselta.

Bognerin Harlow on juuri sellainen kitaraefekti, jota haluaa pitää koko ajan päälle, koska kitara kuin kitara soi yksinkertaisesti kauneimmin ajettuna sen läpi. Tämä maustepurkki reagoi mallikkaasti myös kitaran volume-säätimeen.

Straton soundissa kuulee mukavasti atakin klikkiä:

Harlow pysyy myös selkeänä silloin, kun sen läpi soitetaan (Hamer USA -kitaran) kaulahumbuckerilla:

Bogner-vahvistimien särösoundit ovat legendaarisia, ja mestari on onnistunut paketoimaan ne Bogner/Neve-sarjan kahteen särölootaan.

Bogner Wessex ei ole (onneksi) jälleen yksi Tubescreamer-klooni, vaan vahvistingurun oma näkemys täydellisestä overdrive-pedaalista.

Wessex tarjoaa runsaasti gainia, mutta soundi pysyy aina selkeänä ja erottelevana, eikä mene koskaan mössöksi. Myös kitaran oma luonne säilyy esimerkillisesti.

Wessexin Enhanced-moodin ansiosta jopa vintage-tyylinen Stratocaster soi lihaksikkaasti:

Tämä overdrive-pedaali ei honota, vaan soundi pysyy myös humbuckereiden kanssa selkeänä ja maukkaana:

Burnleyn Fat-moodin kautta jokainen Hendrix-fani löytää varmasti soundillisen nirvanansa. Jopa puhtaalla vahvistimella ja olohuonevolyymillä Strato soi kuin Woodstockissa konsanaan:

Myös Bognerin Burnley reagoi todella hyvin (kitaran) volume-potikan muutoksiin. Tight-moodissa humbuckerilla varustetulta kitaralta lähtee tiukka ja nykyaikainen särösoundi:

Tässä vielä videon ääniraita, jossa soitan kaikki kitaraosuudet yhdellä P-90-mikrofonilla varustetulla Gibson Les Paul Juniorilla:

****

Rupert Neve ja Reinhold Bogner eivät ole miehiä, jotka jättävät asiat puolitiehen, ja sen kyllä huomaa!

Bogner/Neve-sarjan efektipedaalit tarjoavat Bognerin boutique-luokan soundeja mukavan kompaktissa muodossa kilpailukykyiseen hintaan. Kolmikko on mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

****

Bogner Amplification Harlow, Wessex & Burnley

Harlow – 235 €

Wessex – 229 €

Burnley – 235 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ työnjälki

+ kompakti koko

+ boutique-luokan soundi

25/03/2015 1

Review: Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

When the Fender Custom Shop introduced the La Cabronita Especial in 2009, nobody would have thought that this Telecaster and Gretsch mongrel would go on to become the huge hit it is today.

The Cabronita Tele’s success can be seen in the way new, more affordable versions of the model started creeping up – first as Fender models, and now as very affordable Squier guitars. At the moment of writing there are, in fact, two Squier-versions – one with a Bigsby vibrato, and one with a hardtail bridge.

****

The Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster (price in Finland approx. 300 €) is basically a hot-rodded Telecaster.

The body of the Squier Cabronita is made from a plank of several pieces of basswood, while its classic one-piece neck has been crafted from hard rock maple.

There is no separate fretboard, instead the instrument’s 22 medium jumbo frets have been installed straight into the radiussed face of the neck.

A welcome nod to modernity is the truss rod access from the headstock side.

A set of very decent Kluson-copies has been selected for tuning duties on this Squier.

Instead of a classic Telecaster ashtray, the Cabronita employs a hardtail, six-saddle bridge with vintage-type Stratocaster saddles.

The extremely low price tag of the Squier can be seen in a couple of small things, such as the bridge being installed a tiny bit askew on the review instrument.

Central to the Cabronita-concept is the use of Gretsch Filtertron-style pickups. Squier make their own version for this guitar model, and call it the Fideli’Tron.

As befits such a Hot Rod guitar, the Squier Cabronita Tele is equipped with just a single volume control, and a three-way toggle pickup selector.

At prices like these you cannot seriously expect custom shop build quality:

The volume control works very smoothly, but the toggle switch of our review guitar was a bit temperamental, sometimes adding crackling, or even muting the signal, in the middle position. This could be a glitch on this specific guitar, but I’d probably upgrade to a better switch.

****

Squier’s Vintage Modified Cabronita Telecaster offers a whole lot of musical fun for the money.

In the sub-500 € price bracket, manufacturers generally tend to achieve savings in production costs, by reducing man-hours spent on each instrument’s production. Very often these savings are directed at the final set-up stage. Straight out of the box, many guitars in this price bracket suffer from top nuts left too high and/or dodgy intonation, and it is then up to the local distributor or the individual music shop to give these instruments a proper set-up prior to sale. This is one of the reasons why I think you should prefer an actual guitar dealer to ordering your affordable guitar over the internet, as the dealer will make sure the guitar plays to the best of its abilities, before it is sold.

Helsinki’s DLX Music were kind enough to supply me with the review instrument, and – naturally – they keep all their stock shipshape. No problems here, then! The reviewed Squier Cabronita is a lightweight solidbody guitar, with a very comfortable C-profile neck. Thanks to its larger-than-vintage frets, as well as the modern fingerboard radius of 9.5 inches, the Cabronita is easy to play, and the string-bending feel is rather slinky, even with a set of 010s.

Acoustically, the Squier Cabronita sounds more like a hardtail Strat than a vintage Tele, which is due to this model’s different bridge. There is a good deal of that typical Fender- attack and -cluck, but much less of the famous, nasal twang of the treble strings.

Generally speaking, Filtertron-type pickups tend to fall right in the middle of your typical singlecoil/humbucker-divide. Filtertrons are doublecoil pickups (= humbuckers), but thanks to their special construction, and their smaller size, they sound much brighter than a traditional, PAF-style humbucker. Generally, there’s a lot of clarity and attack on tap in this kind pickup.

Squier’s own Fideli’Tron-pickups sound surprisingly good, belying their affordable pedigree. On clean amp settings you will get a clear attack to each note, plenty of chime, and superb string separation (this clip starts with the neck pickup):

Driven into distortion Squier’s Fideli’Trons satisfy with a healthy dose of bite and snarl:

And here’s the audio track from the Youtube-video:

****

I simply love the way that this Squier Cabronita Telecaster manages to give you the essence of what this model is all about, at such an affordable price point. You get a great-feeling neck with a very decent fretjob, coupled with – for the money – fantastic tone. This Squier really gives you the original ”bastardised Tele” experience, and is very hard to put down, indeed.

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

Current street price approx. 300 €

Additional info: Fender

A big thank you goes to DLX Music Helsinki for the loan of the review guitar!

****

Pros:

+ value-for-money

+ fretwork

+ playability

+ sound

Cons:

– bridge slightly askew

– temperamental toggle switch

23/02/2015 2

Review: J. Leachim Guitars Jazzcaster

You could call J. Leachim Guitars Finland’s answer to Nash Guitars. Just like the American maker, JLG, too, don’t make their guitars from scratch, from the raw wood. Instead, J. Leachim assembles guitars from bought in unfinished necks and bodies, as well as parts and hardware sourced from a number of reputable sources. J. Leachim Guitars’ forte lies in their finish work, and the relicing of guitars.

J. Leachim’s main man, Jan Merivirta, supplied Kitarablogi.com with an example of his Jazzcaster model, which sports a pristine, “NOS” nitro finish.

****

The J. Leachim Guitars Jazzcaster (prices start from approx. 1,300 €; hard case incl.) is a very enticing mix of different classic guitars:

The Jazzcaster’s maple neck has been sourced from Northwest Guitars. It’s a Tele-style neck sporting jumbo frets, as well as a modern fretboard radius of 9.5 inches.

The Guitarbuild body has been crafted from very lightweight swamp ash. Filtertron-sized pickup routs have been added at the J. Leachim workshop.

J. Leachim Guitars clearly know how to use nitro lacquer properly:

The body has received an exquisite, thinly applied gloss finish in Surf Green, while the neck has been finished with a thin satin clear coat.

The fretwork on the Jazzcaster is great. The rosewood fingerboard comes with 21 jumbo-sized frets.

The top nut has been carved from a piece of genuine bovine bone. Some may find the nut’s shaping a tad angular, but I don’t mind; it’s only cosmetics, after all.

A nice set of lightly-aged Klusons takes care of tuning duties on this J. Leachim model.

The Jazzcaster’s bridge and vibrato tailpiece have both been sourced from WD Music:

The vibrato is a version of the Fender Jazzmaster/Jaguar-vibrato, albeit without the original’s lock-off mechanism. The original locking mechanism is notoriously difficult to set up properly, so leaving it off is actually a good thing (in the view of most guitarists).

Many guitarists today dislike the original Jazzmaster-bridge, too, because the individual height-adjustment screws on the bridge saddles tend to work themselves loose with modern (light gauge) strings. Originally, this bridge – as well as the vibrato – has been designed to work with the stiffer string sets of the late 1950s (mostly 012 or 013 sets). With a set of 010s or 009s the Jazzmaster-bridge’s adjustment screws tend to rattle a lot.

Many modern makers – like J. Leachim Guitars – substitute the Jazzmaster-bridge with a Fender Mustang-bridge for this very reason. The Mustang-bridge is a direct replacement, and it uses differently sized bridge saddles to preset the fretboard radius permanently, so nothing can work itself loose and rattle.

Gretsch Filtertron-style pickups are the ”in” thing at the moment.

J. Leachim’s Jazzcaster comes with a pair of TV Jones-pickups – there’s a vintage-type TV Classic in the neck position, and a more powerful Powertron model placed near the bridge.

The customer who ordered this particular Jazzcaster specified a reverse tone control (working clockwise), so this is what can be found on this instrument.

J. Leachim Guitars use a stereo phone jack, which keeps a firmer grip on the guitar lead’s plug, as well as making sure you always have a good connection to ground.

****

In my view, the J. Leachim Jazzcaster very successfully blends the ergonomics of the Jazzmaster body with a Gretschy tone. Thanks to its very smooth Jazzmaster-vibrato, the JLG Jazzcaster has a more open sound than, for example, a Cabronita Telecaster.

The Jazzcaster plays like a dream, as long as you’re willing to live with the typical, well-known compromises of the Jazzmaster/Jaguar-vibrato.

With modern, slinky strings, big bends – especially, when played higher up the neck – can quite easily make the high e-string jump out of its bridge groove. In a way this isn’t so much a fault, but more of a feature of this vibrato system, because the strings cross the bridge at a relatively shallow angle. With the stiff string sets of the late Fifties the system works fine, but for huge Blues bends with a contemporary 010-gauge set you should maybe invest in an additional bridge roller.

I would like to see a smoother taper on the tone control, though. On the review instrument the treble roll-off was more a matter of on or off, with everything happening right at the end of of the knob’s travel.

The Jazzcaster has a beautiful acoustic tone, with a bell-like ring and an open, yet firm body.

TV Jones’ acclaimed Filtertron-style pickups seem like a perfect fit for this model, adding a good deal of chime and twang, without sounding too bright or biting. Being humbuckers, the TV Jones pickups are also immune against hum and buzz, unlike a traditional Jazzmaster’s singlecoil units, which are not a million miles removed from a Gibson P-90.

This clip gives you an idea of the J. Leachim Jazzcaster’s clean sounds (starting with the neck pickup):

When plugged into an overdriven channel, the Jazzcaster wins you over with a chunky, aggressive and compact voice, which is just the ticket for Seventies-style Rock or Punk. Famous Filtertron-users in the Rock genre include AC/DC’s original rhythm guitarist Malcom Young, and the Who’s Pete Townshend, who frequently used Gretsch guitars as his ”secret weapon” in the studio.

Here’s the track from the Youtube-video – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

There are three rhythm parts – left channel (neck pickup), centre (neck pickup), and right channel (both pickups) – as well as the lead part, which uses both pickups (and the vibrato tailpiece).

****

In my view, J. Leachim’s Jazzcaster is a beautiful, and very well-made, Fender-inspired guitar, with a sound that’s all its own. You could think the Jazzcaster was only for Jazz or Country, but in reality this fine guitar covers a much wider area of musical styles.

In any case, J. Leachim Guitars is yet another Finnish guitar brand worth keeping on your radar.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Price approx. 1,300 € (incl. hard case)

Contact: J. Leachim Music

****

Pros:

+ workmanship

+ finish

+ playability

+ smooth vibrato action

+ sound

Cons:

– shallow string angle across bridge (read the review)

– tone control could work smoother

18/02/2015 1

Testipenkissä: Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

Kun Fenderin Custom Shop esitteli vuonna 2009 uuden La Cabronita Especial -mallin, kukaan ei olisi varmaan uskonnut, että tästä Telecasterin ja Gretschin ristisiitoksesta tulisi näin suuri hitti.

Mallin suosion ansiosta nähtiin viime vuosina myös edullisempia Fender Cabronitoja, sekä kaksi Squier-versiota (sekä Bigsby-vibralla että ilman).

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster (hintaluokka noin 300 €) on perusrakenteeltaan melko lähellä perinteistä Telecasteria.

Squier Cabronitalla on – useasta palasta kasattu – lehmusrunko, sekä klassinen, yhdestä vaahterapalasta veistetty vaahterakaula.

Kaulassa ei ole erillistä otelautaa, vaan soittimen 22 medium jumbo -kokoista nauhaa on asennettu suoraan kaulapuuhun.

Kaularautaan pääsee käsiksi suoraan lavan puolelta.

Squierin virittimiksi on valittu hyvin asiallisia Kluson-kopioita.

Cabronitassa käytetään perinteisen Tele-tallan sijaan kiinteää Stratocaster-tyylistä tallaa kuudella, vintage-tyylisellä peltipalalla.

Squierin edullisuus näkyy siitä, että testisoittimen talla oli asennettu aavistuksen verran vinoon tallamikkiin katsottuna.

Cabronita-konseptin keskiössä ovat Gretsch Filtertron -tyyliset mikrofonit. Squier valmistaa tätä kitaramallia varten omat Filtertron-versiot, nimellä Fideli’Tron.

Suoraviivaisena hotrod-soittimena Squier Cabronita tarjoaa ainoastaan kolmiasentoisen mikrofonikytkimen, sekä master volume -säätimen.

Tämän mallin edullisuus näkyy luonnollisesti sellaisissa yksityiskohdissa kuin esimerkiksi elektroniikan osissa:

Volume-potikka toimii testikitarassa moitteettomasti, mutta mikkivalitsimen vaihtaisin kernaasti luotettavampaan malliin.

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster tarjoaa mielestäni todella reilusti vastinetta hintaansa.

Alle 500 euron sähkökitaroiden soitettavuudessa ja säädössä paljon riippuu aina myös maahantuojasta ja/tai soitinliikkeestä, koska näitä edullisia soittimia ei yleensä voi ripustaa suoraan paketista kitaraputiikin seinälle. Jostakin näiden edullisten hintojen täytyy tulla, ja usein säästetään setupista. Hyvin tavallisia ongelmia tämän hintaluokan kitaroissa ovat epätarkasti säädetty intonaatio, sekä liian iso kielten korkeus yläsatulan kohdalla. Suoraan paketista vedettynä tällainen kitara ei soi puhtaasti. Juuri siksi kannattaa ostaa edullinen soitin oikeasta musiikkiliikkeestä, jossa edullisetkin kitarat säädetään ennen myyntiä soittokuntoon.

DLX Musiikilta saadun testisoittimen kanssa ei ollut (luonnollisesti) tämäntyyppisiä ongelmia, vaan kitaran soittotatsi ja intonaatio olivat hyvin kohdillaan. Testattu Squier Cabronita on kevyt soitin, ja sillä on mukavantuntuinen, C-profiililla varustettu kaula. Kielten venytykset onnistuvat myös 010-satsilla mukavasti, Cabronitan vintagea paksumpien nauhojen, sekä nykyaikaisen otelautaradiuksen (9,5 tuumaa) ansiosta.

Squier Cabronita kuulosta akustisesti enemmän kiinteällä tallalla varustetulta Stratolta kuin perinne-Teleltä, mikä johtuu tämän mallin tallaratkaisusta. Fendereille tyypillinen tuoreus ja ryhti ovat vahvasti läsnä, mutta perinteinen, diskanttikielten Telecaster-twäng puuttuu tästä mallista lähes kokonaan.

Filtertron-mikrofonit ovat eräänlainen erikoistapaus – ne ovat kaksikelaisia humbuckereita, mutta niiltä lähtee hyvin tuore ja tarkka, hyvin singlecoil-tyylinen soundi. Selkeys ja kirkkaus ovat ne tärkeimmät avainsanat näiden mikkien kanssa.

Squierin omat Fideli’Tron-mikrofonit kuulostavat oikein hyviltä. Puhtaissa soundeissa kuuluu selvästi jokaisen nuotin atakki ja soinnuissakin kielet pysyvät hyvin eroteltavina (aloitetaan kaulamikrofonilla):

Särösoundeissa taas Fideli’Troneissa on aimo annos erittäin herkullista röyhkeyttä ja purevuutta:

Lopuksi vielä Youtube-video audioraita:

****

Minun mielestäni Squier Cabronita Telecaster on oikein mainio edullinen versio Fenderin suositusta Custom Shop -mallista, ja minulle erittäin mielekäs uusi tuttavuus. Tämän Squierin perusasiat – kaiken edellä Cabronitan hyvä nauhatyö, sekä kitaran soundi – ovat kunnossa. Tämä malli tarjoaa edullisesti hauskan ja hieman ronskimman version perus-Telestä, josta jää todella hyvä jälkimaku.

****

Squier Vintage Modified Cabronita Telecaster

noin 300 €

Lisätiedot: Fender

Kiitos DLX Musiikille testisoittimen lainaamisesta!

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ nauhatyö

+ soitettavuus

+ soundi

Miinukset:

– talla asennettu hieman vinosti

– naksahteleva mikkikytkin

16/02/2015 1

Testipenkissä: J. Leachim Guitars Jazzcaster

Riihimäkiläistä J. Leachim Guitarsia voisi kutsua Suomen vastineeksi amerikkalaiselle Nash Guitarsille. Samoin kuin Nash Guitarsissa myös JLG:ssäkään ei rakenneta soittimia suoraan raa’asta puusta, vaan firmassa keskitytään puolivalmiiden runkojen ja kaulojen viimeistelyyn, osien relikointiin (jos toivottu), sekä kitaroiden kokoamiseen.

Saimme J. Leachimin pomolta, Jan Merivirralta, juuri valmistuneen Jazzcaster-mallin, joka on yksi firman ei-relikoiduista soittimista.

****

J. Leachim Guitarsin Jazzcaster (hintaluokka noin 1.300 €; kova laukku kuuluu hintaan) on mielenkiintoinen ja tutunoloinen yhteentörmäys eri klassikkokitaroiden aineksista:

Jazzcasterin kaula on Northwest Guitarsilta hankittu nykyaikainen Tele-kaula jumbonauhoilla, sekä (alkuperäistä hieman loivemmalla) 9,5-tuumaisella otelaudan radiuksella.

Erittäin kevyt suosaarnirunko tulee Guitarbuildin valikoimasta, ja siihen on lisätty J. Leachimin pajassa oikean mittaiset kolot Filtertron-tyypisille mikeille.

J. Leachimissä tiedetään ilmiselvästi miten nitrolakkaa käytetään oikein:

Rungon erittäin ohut, kiiltävä Surf Green -viimeistely on suorastaan herkullisen näköinen, kun taas kaulan satiinipinta tuntuu todella mukavalta.

Jazzcasterin nauhatyö on kiitettävällä tasolla. Ruusupuiseen otelautaan on asennettu 21 jumbo-kokoista nauhaa.

Soittimen satula on aitoa naudanluuta. Satulan ulkoreunojen kulmikkuus on pelkästään kosmeettinen makuasia, joka ei ainakaan minua haittaa pätkäkään.

Tässä J. Leachim soittimessa käytetään hienoja – ja kevyesti vanhoitettuja – Kluson-virittimiä.

Jazzcasterin talla ja vibrato tulevat WD Musicilta:

Vibrato on firman versio Fenderin Jazzmaster/Jaguar-vibrasta. Tarkkasilmäinen lukija on varmaan jo huomannut, että tässä versiossa alkuperäinen lukitusnappi puuttuu. Monien mielestä tämä on kuitenkin hyvä asia, koska alkuperäisen Fender-vibran lukitusmekanismi on melko hankala säätää toimivaksi.

Nykykitaristeille alkuperäinen Jazzmaster-tallakin on usein harmaiden hiuksien aiheuttaja. Tallapalojen yksittäiset säätöruuvit toimivat nimittäin suhteellisen hyvin ainoastaan 1950-luvun paksuilla kielisatseilla. Kevyillä nykysatseilla pikkuruiset säätöruuvit alkavat usein löystyä omatoimisesti soiton aikana, ja räminä voi alkaa.

Helpoin lääke tähän ongelmaan on käyttää Jazzmaster-tallan sijaan Fender Mustang -kitaran tallaa – se on muuten samanlainen, mutta Mustang-tallassa otelaudan kaarevuutta kompensoidaan eripaksuisilla tallapaloilla.

Gretsch Filtertron -tyyliset humbuckerit ovat tällä hetkellä erittäin ”in”.

J. Leachim Jazzcasteriin on asennettu kaksi TV Jones -mallia – vintage-tyylinen TV Classic on valittu kaulamikrofoniksi, kun taas tallamikrofonina toimii selvästi alkuperäistä tuhdimpi Powertron.

Tilaajan toiveesta tässä Jazzcasterissa on käänteisesti toimiva tone-potikkaa.

J. Leachim Guitarsin stereojakki pitää plugia tiukasti paikoillaan ja lisää maadoituksen toimintavarmuutta.

****

Tämä Jazzcaster-kitara yhdistää onnistuneesti Jazzmasterin ergonomiaa ja soitettavuutta Gretsch-maiseen soundiin. Sulavasti toimivan vibran ansiosta J. Leachim -kitaran soinnissa on kuitenkin hieman enemmän avoimuutta kuin sellaisissa risteyksissä kuin esimerkiksi Cabronita Teleissä.

Jazzcasterin soitettavuus on ensiluokkaista, kun vaan ottaa huomioon Jazzmaster- ja Jaguar-faneille tutut rajoitukset:
Nykyaikaisilla (lue: ohuilla) kielillä suuret Blues-venytykset (etenkin ylänauhoilla) nostavat usein korkean e-kielen ulos tallapalan uralta. Tämä on enemmän ominaisuus kuin vika, koska Jazzmaster-vibra – jossa kielet menevät tallan yli suhteellisen loivassa kulmassa – on suunniteltu 1950-luvun lopussa käytettäväksi hiotun 013-kielisatsin kanssa. Isot bendaukset 010-satsilla onnistuvat tällä vibratolla esimerkiksi asentamalla vibratoon kieliä alas vetävän lisärullan.

Ainoa pieni kritiikkikohta koskee tässä kitarassa tone-säätimen toimintaa, jossa diskantin vaimennus tapahtuu vasta ihan liikeradan lopussa.

Jazzcasterin kaunis akustinen ääni on kellomaisen helisevä ja hyvin avoin, muttei missään nimessä liian kevyt.

TV Jonesin Filtertron-tyyliset mikrofonit ovat mielestäni todella hyvä valinta tähän malliin, koska ne lisäävät soundiin oman twänginsä, joka on kuitenkin vähemmän pureva kuin esimerkiksi perinteinen Telecaster-tallamikki. Kaksikelaisina TV Jonesit ovat myös hyvin immuuneja ulkoisia häiriöitä vastaan, jotka voivat olla tavallisissa Jazzmaster-mikrofoneissa oikea riesa.

Tässä esimerkkejä J. Leachim Jazzcasterin puhtaista soundeista (alkaen kaulamikrofonista):

Särön kanssa Jazzcasterista lähtee loistavan ärhäkkä ja sopivan kompakti ääni, joka sopii mainiosti jopa 1970-luvun Rockiin ja Punkiin. Tunnetuin Filtertron-käyttäjä Rock-piireissä on ollut varmaan AC/DC:n Malcom Young. Myös Pete Townshend (The Who) käytti 70-luvulla usein Gretsch-kitaroita Filtertron-mikeillä ”salaisena aseena” studiossa, juuri niiden erikoisen särösoundin takia.

Viimeiseksi vielä videon ääniraita – ”Seabird Flavour (Homage to Peter Green)”:

Biisissä on kolme komppikitaraa – vasen kanava (kaulamikki), keskellä (kaulamikki) ja oikea kanava (molemmat yhdessä) – sekä molempia mikrofoneja (ja myös vibratallaa) käyttävä soolokitara.

****

J. Leachim Jazzcaster on mielestäni hyvin kaunis ja laadukas Fender-henkinen kitara omalla soundilla ja virtaviivaistetulla elektroniikalla. Ensisilmäyksellä Jazzcasteria voisi ehkä lokeroida pelkäksi Jazz- ja Country-kitaraksi, mutta todellisuudessa kitaran soundilliset antimet kattavat huomattavasti laajemman kirjon musiikkityylejä.

J. Leachim Guitars on joka tapauksessa yksi suomalainen tekijä lisää, jota tästedes kannattaa pitää silmällä.

****

J. Leachim Guitars Jazzcaster

Hintaluokka 1.300 € (sis. kovan laukun)

Lisätiedot: J. Leachim Music

****

Plussat:

+ työnjälki

+ viimeistely

+ soitettavuus

+ pehmeästi toimiva vibrato

+ soundi