Review: Yamaha CG142C + NTX900FM

There’s surprisingly little information available on the net when it comes to classical/nylon-string guitars.

Now Kitarablogi.com comes to the rescue:

Yamaha’s C- and CG-series instruments are the best-selling classical guitars in Finland. We selected a solid cedar -topped Yamaha CG142C for this review.

The Yamaha NTX900FM is a very interesting hybrid model – a nylon-string with a pickup and preamp system, as well as a narrower-than-classical nut width.

****

Typical of the company’s output, Yamaha’s CG142C (current street price in Finland approx. 300 €) is an extremely clean piece of work with the understated charm of a classical guitar. All CG-series guitars are build with solid tops – spruce-topped models have an ”S” suffix to their name, while cedar models are denoted with a ”C” at the end of their model name.

The neck, as well as the body’s back and rims, has been crafted from nato-wood. Nato is a South-East Asian tree species (lat. Palaquium) which looks and sounds similar to mahogany. The neck is solid wood, while the body (apart from the top) uses nato-plywood.

The headstock sports a beautiful rosewood veneer.

The CG142C comes equipped with traditional, open tuners. The headstock has been glued to the main part of the neck right above the neck wrist.

The satin-finished neck has been made by gluing together three strips of nato side-by-side. Added onto this main part is the neck heel, built up from several pieces of nato. Using small cut-offs in this way not only keeps costs sufficiently low, but also helps to save natural resources.

The bound rosewood fretboard sports traditional small and narrow frets.

The CG142C’s beautiful rosette is actually a decal, stuck onto the top prior to lacquering, which is common practice on many budget classicals. Higher-priced models feature rosettes crafted from many small pieces of wood and other materials.

Here’s a close-up look at the top’s five-ply binding.

The back’s black binding is carried across to the heel cap.

The Yamaha CG142C’s rosewood bridge is quite fetching in its poised simplicity.

Yamaha’s classical guitars tend to display clean workmanship on the inside also.

****

The Yamaha NTX900FM (current street price in Finland approx. 800 €) is the nylon-string cousin of the company’s APX-guitars. It has been designed for the guitarist who needs a quality pickup system, but doesn’t necessarily like the traditional wide and flat classical neck profile.

The NTX900FM’s top has been crafted from solid Engelmann-spruce.

The nato neck has been glued to the maple body.

The headstock displays a cool and contemporary look…

…which is complemented by the nice tuners.

The NTX’ bound fingerboard is rosewood and comes with traditional frets.

NTX-guitars have the same type of body shape as their APX-brethren, and, just like the APX-guitars, the NTX-body is also shallower than what you’d expect from a classical guitar (with a depth of about 75 %).

The NTX900FM’s rosette has been beautifully crafted from various pieces of wood, as well as small bits of abalone.

The honey-coloured finish of the flame maple soundbox looks good enough to eat.

Thes NTX900’s rosewood bridge also breaks with classical tradition in a stylish way.

This guitar’s preamp is Yamaha’s ART System 61, which is a two-band preamp with separate piezo transducers for the bass and treble string triplets. This enables you to adjust signal levels independently for the bottom and top halves. The ART System 61 preamp is equipped with a three-band EQ and a digital tuner.

The battery compartment has been placed next to the neck heel.

NTX900FM carries two strap buttons, with the bottom one doubling as the piezo system’s output jack.

The workmanship is clean and neat all around – inside and out.

****

****

Yamaha’s CG412C feels like a typical classical guitar: The nut width is a whopping two inches (52 mm) and the neck profile is true to style, namely flat and broad-shouldered. Such a traditional neck gives your left hand plenty of breathing room for complex fingerings, but barre chords require more attention and strength compared to a steel-string.

From an electric player’s standpoint a traditional classical set-up looks impossible, with the action at the 12th fret typically somewhere around 3.5 mm, but this is standard, comfortable fare on a nylon-string. Nylon strings are much softer than steel strings, and they also require a higher action to allow for their larger excursion.

Yamaha’s CG412C sings with a nice, full-bodied voice and an open tonal character. The guitar doesn’t project as well as an expensive classical does, but in its own price bracket the Yamaha CG142C clearly is a winner.

Yamaha CG142C

****

The nut width of the Yamaha NTX900FM’s neck lies halfway between a standard steel-string and a classical guitar, measuring 48 mm. The neck’s more tapered, slimmer and rounder D-profile makes for a much friendlier feel for the non-classical guitarist.

The NTX also comes with a lower string action (bottom-E: 3,1 mm/high-e: 2,6 mm at the 12th fret). This clearly narrows the guitar’s dynamic range, but also makes it easier to play for most of us.

Due to its shallower body and the use of maple for the soundbox, the NTX900FM isn’t particularly loud or full-bodied acoustically. The available volume is enough for practicing or song-writing, but this guitar doesn’t project in the way a traditional nylon-string does.

Yamaha NTX900FM – acoustically

Using the on-board pickup system changes things dramatically, turning the Yamaha NTX900FM into an interesting addition to your guitar arsenal. Yamaha’s ART-system works extremely well, and the separate volume controls for the bass and treble sides come in handy for fine-tuning your tone. The under-saddle transducers are also quite immune against handling noises, and the whole system is refreshingly low on hiss.

In my opinion the Yamaha NTX900FM is a good choice if you’re looking for nylon-string tones with a steel-string feel – or if you’re into juicing up your nylon with effects.

Yamaha NTX900FM – ART System 61

****

Yamaha CG142C + NTX900FM – nylon-string guitars

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Yamaha CG142C

current street price in Finland around 300 €

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ traditional neck and action

+ sound

Cons:

– traditional neck requires different technique

****

Yamaha NTX900FM

current street price in Finland around 800 €

Pros:

value-for-money

+ workmanship

+ rounder and narrower neck profile

+ tone/pickup system

Cons:

–  acoustically rather quiet

****

Sähkökitaran osto-opas, osa 2 – Uusi vai käytetty?

Osto-oppaan toisessa osassa punnitaan uuden ja käytetyn kitaran ostamisen eroja.

• Ostajan kannalta uuden soittimen osto soitinliikkeessä tuo mm. seuraavia etuja:

++ kitara on upouusi ja käyttämätön

++ myyjä auttaa mielellään oikean kitaran löytämisessä

++ useat liikkeet myös säätävät soittimen soittovalmiiksi asiakkaan toiveen mukaisesti

++ jos kitarassa sattuu ilmeentymään ajan myötä joku valmistusvika, mahdolliset korjaukset hoidetaan takuulla

• Miksi ostaisin sitten käytetyn kitaran?

++ käytetyissä voi saada samalla rahalla (alun perin) kalliimman soittimen. Riippuen kitaran iästä ja yleiskunnosta, käytetyn mallin hinta voi olla 60-80 % uuden, samanmallisen kitaran hinnasta.

Huom: tämä hinta-arvio ei kuitenkin päde keräily/vintage-kamaan, eikä moneen Custom Shop –kitaraan, joiden hinta voi usein jopa kasvaa ajan myötä.

++ käytetty soitin on sopivaksi esivanhennettu, eikä ikävien yllätyksien vaara ole puuosien kannalta enää kovinkaan suuri. Jos kahden-kolmen vuoden vanhan kitaran kaula on edelleen suora, eikä otelauta ole kutistunut, on melko varma, että asiat pysyvät niin myös tulevaisuudessa.

Käytetyn kitaran ostajalta vaaditaan kyllä jo hieman kokeneisuutta, koska silloin täytyy arvioida soittimen kunto ihan itse, eikä tavallisestikaan mikään takuuksia anneta.

• Jos ostaa käytetyn kitaran netin kautta (yksityishenkilöltä) on tärkeä olla maksamatta mitään etukäteismaksuja. Valitettavasti rehellisen enemmistön ohella löytyy netissä myös hujareita, jotka myyvät olemattomia soittimia tai piraattikopiot Custom Shop –kitaroina. Jos tarjous on liian hyvä ollakseen totta, kyse voi olla hujauksesta!

• Jos soitinliike on liian kauas kotoa, ja uuden soittimen halutaan/joudutaan tilata netin välityksellä, suosittelisin suomalaisten nettikauppojen suosimista. Silloin suomalaiset eurot – ja tätä kautta myös suomalaiset työpaikat – pysyvät Suomessa.

Sähkökitaran osto-opas, osa 1 – Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tällä neliosaisella sarjalla Kitarablogi haluaa auttaa sinua oikean kitaran löytämisessä.
Prosessin aluksi on hyvää miettiä muutama seikka, jotta ostosreissu menisi sujuvammin.

****
Millaisen kitaran haluan/tarvitsen?


• Kitaran ulkonäkö voi olla ratkaiseva faktori, samoin oman esikuvan käyttämä soitin – eikä tässä ole mitään naurettavaa. Kitaransoitossa on nimittäin mukana myös aina tietty henkinen komponentti: kun kitara miellyttää silmää, omat soittotaidot kohenevat aina pikkuisen. Tai toisinpäin: jos kitara on soittajan mielestä ruma, sen soittaminen ei tunnu hauskalta.

• Tärkein valintakriteeri on kuitenkin millaista musiikkia kitaralla halutaan soittaa. Teoreettisesti voi jokaisella kitaralla soittaa minkä tahansa musiikkia (Ted Nugent käyttää rankkaan rokkiin onttokoppaista Jazz-kitaraa), mutta oikein valittu soitin helpottaa asioita tuntuvasti.

Tässä muutama genre-esimerkki:
++ Nyky-Metalli: Parhaiten nykyaikaiseen Metalliin sopii lankkukitara, jolla on (usein aktiiviset) humbuckerit, koska isoilla gain-määrillä yksikelaisten hurina olisi todellinen ongelma. Soolokitaristilla on usein lukkovibra kitarassaan

Monet nyky-metallin bändit käyttävät standardiviritystä matalampia vaihtoehtoja, jolloin seitsenkielinen kitara tai kuusikielinen baritonikitara voisivat olla hyviä valintoja.

++ Jazz: Monet Jazz-muusikot tykkäävät muhkeista ja lämpimistä soundeista, ja suosivat usein humbuckerilla tai P-90-mikrofoneilla varustettuja, täysin onttoja orkesterikitaroita.

++ Blues: Bluesia pystyy soittamaan lähes kaikilla sähkökitaroilla. Tärkein seikka tässä tyylilajissa on, että soittaja tykkää oman kitaran soundista, jotta hän voi soittimen kautta ilmaista vapaasti omaa sieluelämänsä. Vain harva Blues-kitaristi käyttää lukkovibraa tai aktiivisia mikrofoneja soittimessaan.

++ Country: Country-kitaristeille on usein tärkeää, että omasta kitarasta löytyy riittävästi purevuutta ja helinää. Tämän takia valinta on usein yksikelaisilla mikrofoneilla varustettu Fender-tyylinen kitara, tai sitten Gretsch-tyylinen puoliakustinen.

++ Classic Rock: Perinteinen 1970-luvun Rock-kitara on humbuckereilla varustettu lankkukitara, kuten esimerkiksi Gibson Les Paul tai SG, tai Fenderin 1970-luvun Telecaster Custom tai Deluxe. Tällaisilta soittimilta lähtee riittävän rouhea ja leveä sointi.

++ Rautalanka: Rautalankkakitaristi suosii usein joko Fender Stratocasterin tai Bigsby-vibratolla varustetun puoliakustisen kitaran, jonka soundia maustetaan reilusti kai’ulla.

++ Tärkeää ensikitaran ostajalle:
Aloittelijalle olisi parasta hankkia sellaista sähkökitaraa, jossa on mahdollisimman vähän kytkimiä ja säätimiä, koska sellainen soitin on helpompi käyttää. On myös tärkeää miettiä, tarvitaanko ensimmäisessä kitarassa ehdottomasti vibratallaa, koska vibralla varustettu kitara on aina hankalampi säätää ja virittää kuin kiinteällä tallalla varustettu malli.

****

Millainen on käytössä oleva budjetti?
• On tärkeää, että miettii etukäteen kuinka paljon rahaa pystyy satsata soitinhankintaan. Kun on tiedossa millaisella budjetilla on liikkeellä, voi karsia etsinnöissä liian kalliit (tai turhankin edulliset) vaihtoehdot pois. Näin ehdokasryhmä pienenee ja valinta helpottuu jonkin verran.

Testipenkissä: Yamaha CG142C + NTX900FM

Klassisista (nylonkielisista) kitaroista löytyy yllättävän vähän tietoa netissä, ja myös musiikkilehdissä niistä puhutaan vain todella harvoin.

Oli siis korkea aika tehdä asialle jotain:

Yamahan C- ja CG-sarjojen klassiset kitarat ovat erittäin suosittuja Suomessa. Testattavaksi saimme kokopuisella setrikannella varustetun CG142C-mallin.

Yamaha NTX900FM taas on mielenkiintoinen hybridimalli – mikitetty nylonkielinen kapeammalla kaulaprofiililla.

****

Yamaha CG142C (F-Musiikin hinta: 299 €) on firman tapaan erittäin siististi rakennettu klassinen kitara hillityllä charmilla. Kaikilla CG-sarjan soittimilla on kokopuiset kannet. Jokaisesta mallista on kaksi eri versiota – kuusi- (mallitunnus loppuu S-kirjaimella) tai setrikannella (mallitunnuksen viimeinen kirjain on C) varustettuna.

Kaula sekä rungon sivut ja pohja on veistetty nato-puusta, joka on Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva, ominaisuuksiltaan mahonkia muistuttava lehtipuulaji (lat. Palaquium). Kaula on kokopuuta, kun taas koppaan on käytetty natovaneria.

Lavan etupuolta koristaa palisanteriviilu.

CG142C:ssä on perinteiset, avoimet viritinkoneistot. Lapa on liitetty taidokkaasti kaulaan.

Mattaviimeistelty kaula koostuu yhdestä pitkästä osasta, johon on käytetty kolme vieräkkäistä natopalaa. Tähän pitkään osaan on liimattu lapa sekä useasta palasta koostuva kaulakorko. Tapa säästää sekä kustannuksia että luonnonvaroja.

Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on istutettu huolellisesti lajille tyyppilliset pienet nauhat.

Kaunis rosetti on CG142C:ssä – kuten lähes kaikissa tämän hintaluokan kitaroissa – ennen lakkaamista kannen päälle liimattu folio. Kalliissa klassisissa taas rosetti on aikaa vievää upotustyötä, joka koostuu pienistä puu-, muovi- ja helmiäispaloista.

Kannessa on viisikerroksinen reunalistoitus.

Pohjan musta reunalistoitus saa ikäänkuin jatkoa kaulakoron päällystyksessä.

Kaunis, tyylikäs, ja konstailematon – tällainen on Yamaha CG142C:n palisanteritalla.

Yamahan klassinen on myös erittäin siisti kopan sisällä.

****

Yamaha NTX900FM (F-Musiikin hinta: 719 €) on APX-kitaroiden nylonkielinen serkku. Se on tarkoitettu sellaisille kitaristeille, joille laadukas etuvahvistin hyvällä sähköisellä soundilla, sekä rivikitaristeille mukava kaulaprofiili ovat tärkeämpiä seikkoja kuin sataprosenttisesti perinteitä kunnioittava klassinen kitara.

NTX900FM:n kansi on kokopuista Engelmann-kuusta.

Natokaula on liitetty loimuvaahtervanerista tehtyyn koppaan perintesesti liimaamalla.

Lavan muoto on tuore ja nykyaikainen…

…ja kauniit, laadukkaat virittimet sopivat kitaran ilmeeseen erittäin hyvin. Myös NTX:n lapa on liimattu kaulaan.

Reunalistoitettu otelauta on tässäkin kitarassa palisanteria.

NTX-kitaroissa on sama runkomuoto kuin teräskielisissä APX-soittimissa, ja myös nylonkielisten NTX:n rungot ovat perinteistä klassista kitaraa litteämpiä (noin 75 %).

NTX900FM:n rosetti on kasattu huolella useista eri puulajeista sekä pienistä helmiäispaloista.

Näyttävä loimuvaahterakoppa on saanut ylleen hunajavärisen lakkakerroksen.

Myös NTX900:n palisanteritallan muotoilu tekee selväksi, ettei kyse ole perinnemallista.

Etuvahvistin on Yamahan oma ART System 61 -malli, joka on kaksitie-järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että basso- ja diskanttikielille on erilliset pietsomikrofonit, joiden äänenvoimakkuutta voi säätää toisistaan riippumatta. ART System 61:ssä on tämän lisäksi kolmialueinen EQ, sekä viritysmittari.

Yhdeksän voltin pariston lokero on sijoitettu kaulan viereen.

NTX900FM:ssä on valmiiksi asennettuna kaksi hihnatappia. Rungon hihnatappi on samalla jakkilähtö kitaran signaalille.

Työnjälki kitaran sisäpuolella on jälleen varsin siistiä.

****

****

Yamaha CG412C on soittotuntumalta tyyppillinen klassinen kitara: kaula on oikeanoppisesti todella leveä (satulan kohdalla 52 mm) ja kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta hyvin harteikas. Perinteisen klassisen kitaran leveä kaula antaa riittävästi tilaa kaikenlaisille sormituksille, mutta barreé-soinnut vaativat enemmän tarkkuutta ja voimaa kuin useimmilla teräskielisillä soittimilla.

Kielten korkeus kuulostaa sähkökitaran näkökulmasta kamalan korkealta – matala E: 3,7 mm, korkea e: 3,2 mm – mutta se on klassisella kitaralla vielä hyvin maltillinen. Nylonkielet ovat teräskieliä huomattavasti pehmeämpiä, ja niiden liikerata on soiton aikana myös paljon suurempi, minkä takia kielten etäisyys nauhoihin täyttyy olla suurempi kuin teräskielisissä kitaroissa.

CG412C soi kauniilla täyteläisellä, mutta samalla avoimella äänellä. Kitara ei projisoi niin hyvin kuin kallis pro-luokan soitin, mutta omassa luokassaan – hyvänä harrastelijakitarana – Yamaha CG142C kuuluu selvästi parhaimmistoon.

Yamaha CG142C

****

Yamaha NTX900FM:n kaula on leveydeltään perinteisen klassisen ja teräskielisen akustisen välillä. Satulan kohdalla leveys on 48 mm. Kapeammat mitat ja täyteläinen D-profiili tekevät kaulasta huomattavasti yleiskitaristille ystävällisemman.

NTX:ssä kielet ovat myös lähempänä otelautaa (ala-E: 3,1 mm/ylä-e: 2,6 mm). Tämä kaventaa akustista soittodynamiikkaa, mutta tekee kitarasta helpommin soitettavan.

Tavallista ohuemman rungon ja runsaan vaahtera-annoksen takia, soi NTX900FM vähän hiljaisemmalla ja ontolla äänellä. Volyymi riittää hyvin omaan harjoittelluun kotona tai biisintekovälineeksi, mutta kitara ei kanna akustisesti niin hyvin kuin ”oikea” nylonkielinen.

Yamaha NTX900FM – akustisesti

Linjasoitossa asiat muuttuvat dramaatisesti, ja Yamaha NTX900FM:stä kuoriutuu erittäin makeasoundinen lisäys soitinarsenaaliin. Yamahan ART-järjestelmä toimii todella hyvin, ja mahdollisuus säätää basso- ja diskanttikielten tasoja itsenäisesti  helpottaa huomattavasti soundin hienovirittämistä. Tallan alla sijaitsevat mikrofonit eivät ole liian herkkiä oikean käden aiheuttamille häiriöäänille, ja etuvahvistimesta lähtevässä signaalissa on kiitettävän alhainen kohinataso.

Yamaha NTX900FM on mielestäni hieno peli, jos tarvitaan nylonkielistä soundia teräskielisellä tatsilla – tai, jos haluaa kokeilla nylonsoundia efekteillä.

Yamaha NTX900FM – linjasoitto

****

Yamaha CG142C + NTX900FM – nylonkieliset kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Yamaha CG142C

F-Musiikin hinta: 299 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ perinteinen klassinen kaulaprofiili ja tatsi

+ soundi

Miinukset:

– perinteinen kaulaprofiili vaatii harjoittelua

****

Yamaha NTX900FM

F-Musiikin hinta: 719 €

Plussat:

hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ rivikitaristeille ystävällinen kaulaprofiili ja tatsi

+ mikrofonijärjestelmän soundi

Miinukset:

–  ohut akustinen soundi

****

Boss TU-10 – kätevä klipsiviritysmittari

Uusi Boss TU-10 (31 €) on kätevä kromaattinen viritysmittari klipsikiinnityksellä. Klipsiviritysmittari laitetaan tavallisesti kitaran, basson, mandoliinin, ukulelen tai banjon lapaan, josta mittari poimii kielen värähtelyt nopeasti ja tarkasti.

Boss TU-10 on saatavilla viidessä eri värissä, ja se toimii CR2032-nappiparistolla.

Klipsivirittimillä on kaksi etua – virittämiseen ei tarvitse kitarajohtoa, eikä akustisen soittimen virittämisessä mahdollinen taustamelu häiritse virittimen toimintaa.

Boss-mittaria on helppo käyttää: laitteen päällä olevalla virtakytkimellä vaihdetaan myös värillisestä näytöstä mustavalkoiseen tilaan, sekä kytketään haluttaessa näytön taustavalaistus pois päältä.

TU-10:n kääntöpuolella olevilla nappeilla mittarimoodia, muutetaan virittimen referenssitaajuutta (a’ = 436 – 445 Hz). Valittavissa on myös tavallisen kromaattisen virityksen sijaan Flat-moodi (1 – 5 puolisävelaskelta).

Muista Boss-virittimistä tuttu, ja erittäin kätevä Accu-Pitch-näyttömoodi ilmaisee oikean sävelkorkeuden saavuttamisen tavallisen neulamaisen mittarin lisäksi ”taputtamalla” kerran – yksi linja lähtee kummastakin reunasta keskeä kohti – samaan aikaan kun näyttö vaihtaa lyhyesti väriään.

Stream-näyttömoodissa on käytössä virtuaalineulan sijaan stroboskooppi-tyylisiä liikkuvia palkkeja. Jos vire on liian matala, siniset alueet liikkuvat oikealta vasemmalle ja vastaavasti toiseen suuntaan, jos vire on liian korkea. Liikkeen nopeus ilmaisee, kuinka suuri ero kielen ja tavoitettun vireen välillä on. Mitä hitaampi pyörimisliike on, sitä lähempänä kieli on oikeaa virettä.

Kun liike pysähtyy ja yhden punaisen nuolen sijaan näytön alareunaan ilmestyvat kaksi sinistä nuolta, kieli on vireessä.

****

Kokeilin TU-10:tä laajan soitinvalikoiman kanssa – ryhmään kuuluivat kitaroiden ja bassojen lisäksi myös mandoliini, sähkökontrabasso ja ukulele. Boss-klipsi toimi kaikkien kanssa nopeasti ja luotettavasti.

Voin vain suositella…

Review: Yamaha CPX1000 + APX1200

Yamaha’s CPX- ja APX-lines have received new additions recently in the form of Chinese-made top models carrying the model numbers of 1000 and 1200, respectively.

Kitarablogi picked up a Mini-Jumbo-bodied CPX1000…

…as well as a shallow-bodied APX1200.

****

Yamaha’s CPX-series – which is also known as the Compass-series – originally was designed to appeal to the Country fraternity in the States. As a result of the APX-range’s success in the 1990s many Country pickers got in touch with the company, and asked for a larger, showier sister model, equipped with the same pickup and preamp, but featuring a fatter neck profile. And Yamaha duly obliged…

The brand-new CPX1000 (current rrp in Finland: 869 €, available in limited numbers) sure is a pretty thing: The solid spruce top is finished in a fetching Brown Sunburst, with the same deep shading applied to the back which is made from laminated flame maple. The nato neck sports a bound rosewood fretboard.

The headstock is inlaid with a compass, as a reference to the name of the series.

The gold-coloured, sealed tuners are of very decent quality and complement the guitar’s great looks nicely.

The inlay work and fretting have been executed to Yamaha’s customary high standards.

This clean and crisp workmanship is carried on throughout the whole guitar – look and the top binding or the intricate soundhole rosette for further proof.

The bridge on the CPX1000 is rosewood dyied black. Note the fine bear claw -grain on the spruce top.

Clean workmanship is evident inside the Yamaha’s soundbox as well.

I don’t care if this is laminated flame maple, or not. It’s gorgeous in my book in any case…

This guitar comes with Yamaha’s SRT-System 63 preamp, which allows you to blend between the dry piezo tone and three virtual studio microphones. The Focus/Wide-switch lets you choose between a close-miked sound and a counterpart with a bit more virtual room in the mix. The preamp is also equipped with a digital tuner and an automatic feedback defeater (A.F.R.).

The SRT-system runs on two AA-sized batteries.

****

The Yamaha APX1200 (currently available at a special price of 999 € from F-Musiikki, limited quantities) is the new top dog, the ultimate APX-guitar. The APX-range had been developed as an unabashed electro-acoustic guitar for the electric guitarist. The models all sport shallow bodies – for comfort and feedback protection – as well as more electric-style neck profiles.

In the APX1200’s case the whole guitar is made from solid woods – spruce for the top and Indian rosewood for the back and sides.

The headstock is bound and features a front-facing made of rosewood.

The tuners on the APX1200 are the same, nice models as on the CPX, but this time the tuner buttons have been fashioned from an ebony-style plastic material.

The luscious ebony fingerboard with its gorgeous pearl and abalone inlays leaves you in no doubt about this guitar’s top-of-the-line pedigree.

The stuck-on, self-healing plastic rosette is the only feature of the APX-line that has long since divided the guitar playing masses. Some say it’s a practical and modern addition to a contemporary guitar, others think it’s butt-ugly – you make up your mind.

The APX-bridge looks quite similar to the CPX’s model.

An extremely clean interior speaks volumes of Yamaha’s stringent quality control.

The APX1200 is equipped with the same Yamaha SRT-system.

As befits the top model, the APX1200 is sold in its own soft case.

****

The differences between the CPX1000 and APX1200 in feel and sound – both acoustic and amplified – are quite clear.

The neck profile on the CPX is a rounded, C-shaped affair, with a tiny whiff of a V-style spine. The neck is also finished in high-gloss lacquer, which gives the guitar a traditional steel-string feel.

APX’s neck profile is a noticeably flatter, more angular D. This type of profile – as well as the satin finish – make an electric guitarist feel right at home. The shallow body also makes it easier to adjust to the APX1200 when switching from a solid-body electric.

In the acoustic stakes the CPX1000 clearly gets the upper hand over the APX1200, thanks to its more voluminous body. Despite the laminated back and sides the Compass-model sounds warmer and deeper than the APX, with plenty more volume on offer.

Fingerpickers will also like the CPX better, due to its more airy string-spacing at the bridge – 57 mm (E–e) on the CPX as opposed to the APX’s narrower 53 mm.

The APX1200, on the other hand, takes to powerful strumming in a loud Rock-context like a duck to water. This guitar has a very punchy attack, and thanks to its slightly thinner bottom end the overall sound stays transparent and fresh. The mid-range, on the other hand, is juicier on the APX, no doubt thanks to its solid rosewood back and sides. The CPX’s laminated flame maple dishes out a slightly drier tone.

Yamaha’s SRT-system works great. The virtual microphones manage to do away completely with annoying piezo-quackiness and one-dimensional, lifeless tone, in favour of of a signal very much like the genuine, miked-up tone of the guitar chosen. Check out the YouTube-video at the end of this review for the direct injected sound of both guitars’ SRT-systems.

This is what the models sound like recorded acoustically:

Yamaha CPX1000

Yamaha APX1200

In my opinion both Yamahas represent excellent value-for-money. The choice between models depends on what you plan to use the guitar for.

If you’re into Folk, Jazz, Country, acoustic Blues or other unplugged-styles of music, which call for dynamic and traditional acoustic guitar tones, the warmer and fuller tone of the CPX1000 might be your safer bet.

If, on the other hand, you’re after the perfect guitar for acoustic outings in a Rock- or Alternative-context, where the guitar has to survive in a crossfire of stage monitors and guitar stacks, the APX1200 will come up trumps with its smaller body and punchy sound.

****

Yamaha CPX ja APX electro-acoustic guitars

Maahantuoja: F-Musiikki

****

CPX1000

Current price in Finland 869 €

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ SRT-preamp

Cons:

– laminated back and sides

****

APX1200

Current special price 999 € at F-Musiikki

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ SRT-preamp


Cons:

– limited acoustic volume

****

Testipenkissä: Yamaha CPX1000 + APX1200

Yamahan CPX- ja APX-sarjoihin on hiljattain lisätty uusia, Kiinassa valmistettuja huippumalleja, joiden mallitunnukset ovat 1000 ja 1200.

Kitarablogi testasi Mini-Jumbo-koppaisen CPX1000-kitaran…

…sekä matalakoppaisen APX1200-mallin.

****

CPX-kitaroita – joita tunnetaan myös Compass-nimellä – kehiteltiin aikoinaan yhdysvaltalaisille Country-soittajille sopiviksi. APX-sarjan 1990-luvun menestyksen myötä monet kitaristit ottivat yhteyttä Yamahaan. He toivoivat isommalla kopalla ja hieman tuhdimmalla kaulalla varustettua kitaraa, johon oli asennettu APX:n laadukas mikrofonisysteemi.

Uusi CPX1000-kitara (suositushinta 869 €, rajoitettu erä) on komea ilmestys: Brown Sunburst -värinen, kokopuinen kuusikansi on yhdistetty loimuvaahterasivuihin ja -pohjaan. Nato-mahonkisessa kaulassa on reunalistoitettu otelauta palisanterista.

Compass-sarjaan viittaen viritinlavan etupuoleen on upotettu kaunis kompassiruusu.

Kullanväriset, suljetut virittimet toimivat jouhevasti ja sopivat väriltään kitaran prameaan ulkonäköön kuin nakutettu.

Sekä nauhoitus että otelaudan upotukset edustavat Yamahan tunnuksenomaista korkeaa työnlaatua.

Lisää siistiä työtä löytyy reunalistoituksesta, kaikuaukon rosetista ja läpinäkyvästä plektrasuojasta.

Tässä on CPX1000:n mustaksi värjätty palisanteritalla. Tässä kuvassa näkee hyvin kannen bear claw -kuvioinnin, josta monet kitaristi tällä hetkellä näyttävät tykkäävän. Se on loimuvaahteran tai -koivun kaltainen, kasvun aikana tapahtuva ilmiö, jonka syykuviot muistuttavat karhun puuhun jättämiä raapimisjälkiä – tämän takia siis bear claw -nimitys (= karhunkynsi).

Yamahan esimerkkillinen siisteys vallitsee myös CPX1000:n kopan sisällä.

Kopan reunoihin, sekä pohjaan valmistukseen on käytetty erittäin kaunista vaneria loimuvaahterasta.

Kitaraan on asennettu firman omaa mallintava SRT-System 63 -etuvahvistinta. Suoran pietsosignaalin sijaan voi valita kolmesta eri mallinnetusta mikrofonista, joiden virtuaalista etäisyyttä kitaraan voi muuttaa lähimikkitetystä (Focus) kauemmaksi poimitettuun soundiin (Wide). Lisäksi on tarjolla myös sisäinen viritysmittari, sekä automaattinen feedback-poistaja (A.F.R.).

SRT-etunen toimii kahdella AA-paristoilla.

****

Yamaha APX1200 (F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 €, rajoitettu erä) on tämän hetken ultimatiivinen APX-kitara. APX-sarja luotiin taannoin sähkökitaristin elektroakustiseksi kitaraksi, jolla on hieman pienempi kaulaprofiilli ja huomattavasti matalampi koppa kuin perinteisessä Dreadnought-mallissa.

APX:n tapauksessa koko koppa on kokopuusta – tässä käytetään kuusikannen lisäksi intialaista palisanteria.

Viritinlapa on reunalistoitettu ja päälystetty palisanteriviilulla.

APX1200:n virittimet ovat samaa mallia kuin CPX:ssä – nupit ovat tässä vaan keinotekoisesta eebenpuusta.

Upeat otemerkit helmiäisistä ja kuvankaunis eebenpuinen otelauta tekevät heti selväksi, että tämä on APX-malliston huippumalli.

Kanteen liimattu korkea rosetti naarmuttamattomasta muovista on jakanut mielipiteitä niin kauan, kun APX-sarja on ollut olemassa. Joidenkin mielestä se on oiva keksintö, ja nykyaikaisen kaunis lisäys, toisten mielestä taas muovirengas pilaa kitaran ulkonäön täysin.

APX:n talla näyttää lähes samalta kuin CPX:n vastineessa.

Sama siisteys myös tässä palisanterikopassa…

APX1200:kin on asennettu Yamahan SRT-etuvahvistin.

Sarjan parhaan mallin hintaan kuuluu myös kätevä laukku, joka on kovan laukun ja topatun pussin risteytys.

****

Soitettavuudessa, sekä akustisessa ja vahvistetussa soundissa on selkeät erot CPX1000:n ja APX1200:n välillä.

CPX:n kaulaprofiili on pyöreä ja keskipaksu ”C”, jossa on mukana aavistus V-tyylisestä selkärangasta. Kaula on myös viimeistelty kiiltävällä lakalla. Tästä syntyy mukavasti perinteinen teräskielisen tuntuma.

APX:n kaulaprofiili taas on huomattavasti matalampi, harteikas ”D”. Tällainen profiili ja kaulan mattapintainen viimeistely antaa vannotulle sähkökitaristille ystävällisemmän vaikutelman APX1200:sta. Myös mallin pienempi koppa helpottaa lavalla akustisen ja lankkukitaran välisia vaihtoja.

Täysin akustisesti CPX1000 ohittaa APX1200-mallin, isomman koppansa ansiosta. Compass-mallin soundi on lämpimämpi ja syvempi, ja kitarasta lähtee yksinkertaisesti myös enemmän ääntä.

Myös näppäily on CPX:ssä mukavampi, koska E-kielten välinen etäisyys on tässä mallissa 57 mm, kun taas APX:ssä kielietäisyys on neljä milliä kapeampi (53 mm).

APX1200 on sen sijaan kuin luotu plektrasoittoon Rock-ympäristössä. Tästä kitarasta lähtee hyvin täsmällinen atakki ja ääni on ohuemman alarekisterin ansiosta hyvin selkeä. Keskiäänet taas ovat – kokopuisen palisanterikopan ansiosta – hieman mehukkaampia kuin CPX:n kuivempi vaahteraääni.

APX:n pienempi koppa ei ole feedback-ulinalle niin herkkä kuin isompi CPX, mikä voi olla lavalla hyvinkin toivottu ominaisuus.

Yamahan SRT-mikkisysteemi toimii loistavasti, ja se pitää perinteisistä pietsosysteemeistä tuttua soundin latteutta ja atakin nahksahtelua tehokkasti loitolla. You Tube -videon (jutun lopussa) olen äänittänyt suoralla linjasoittolla, joissa molemissa kompikitarassa oli käytössä virtuaalimikrofoni yksi Wide-mikityksessa, ja soolokitaroissa mikrofoni kaksi Focus-mikityksellä.

Tältä kitarat kuulostavat akustisesti:

Yamaha CPX1000

Yamaha APX1200

Mielestäni molemmat Yamahat ovat hyvin laadukkaita elektroakustisia kitaroita, ja valinta niiden välissä riippuu suurilta osin musiikkityylistä ja käyttötarkoituksesta.

Jos kyseessä on Folk, Jazz, Country, akustinen Blues tai muu sellainen Unplugged-tyylinen kokoonpano, jossa soitetaan paljon muitakin akustisia soittimia maltillisella volyymillä ja paljon soittodynamiikka käyttäen, on CPX1000:n ”akustisempi” luonne ja lämpimämpi soundi ehkä parempi valinta.

Jos taas hakusessa on Rock- tai Alternative-bändin laulajan komppikitara, joka täyttyy elää kovan monitoroinnin ja kitarastäkkien ristitulessa, on pienikoppainen ja täsmällistä soundia omaava APX1200 kuin omassa elementissään.

****

Yamaha CPX- ja APX-elektroakustiset kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

CPX1000

suositushinta 869 €, rajoitettu erä

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ SRT-järjestelmä

Miinukset:

– sivut ja pohja vanerista

****

APX1200

F-Musiikin tämänhetkinen tarjoushinta 999 € (sh. 1.395 €), rajoitettu erä

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ SRT-järjestelmä

Miinukset:

– akustinen volyymi

****

Review: Ampeg GVT15-112

****

Digital amp-modelling has come to stay, no doubt about it. But while some form of amp-modelling is used almost daily by many guitarists, the good old valve amp isn’t really fading away. On the contrary – it seems that these days especially low-powered valve amps are experiencing something of a renaissance.

A good example of this type of all-valve amp is Ampeg’s new GVT15-112.

****

The Ampeg GVT15-112 (current street price in Finland: 620 €) is a relatively compact 15-Watt valve amp, which can also be used at home, thanks to its half-power power amp mode.

Made in South Korea, the combo’s cabinet seems very well made, and the amp’s looks have a stylish retro touch. Our test sample receives a small cosmetic mark-down, because the decorative metal rail below the control panel sits slightly askew.

The clean and understated look carries over onto the Ampeg’s back as well. The cabinet is half-closed, with the Celestion Seventy 80 -speaker visible behind a metal grille.

The Ampeg GVT15-112 is a single-channel design. The controls comprise gain, treble, middle, bass, master volume and reverb level. The standby switch is a three-way toggle giving you the full 15 Watts in the ”up” position, as well as half-power when switched downward.

The preamp section is powered by two 12AX7/ECC83-valves (or ”toobs” as the Americans say), while two 6V6-valves take care of business on the power amp side of things – this means we can expect an American-type tone and response.

The spring reverb has been placed at the bottom of the cabinet, neatly tucked away in its own padded bag.

The back panel is home to the speaker outputs, as well as the connectors for the effects loop. You can also connect a footswitch (not included) to the combo to mute the reverb and the effects loop on the fly.

****

The Ampeg GVT15-112 has been designed as a classic 1960s clean amp with loads of headroom. Using a guitar with traditional singlecoil pickups, you’d be hard pressed to get the combo to distort even at the highest gain levels.

The sound is warm, big and organic, with a nice ring and sheen in the top end. The Ampeg’s reverb-circuit is one of the best spring reverbs I have heard on a new amp for quite some while.

Stratocaster – clean

To coax dirty sounds out of this combo with a Strat or Tele you will have to resort to either a booster or an overdrive/distortion pedal:

Stratocaster + overdrive pedal (Boss SD-1)

****

The Ampeg also loves humbuckers:

SG – clean

At full gain a humbucker will drive the GVT15-112 into gritty and dynamic break-up overdrive, which some Blues- and slide-enthusiasts may like.

SG – at full gain

For fat overdrive and singing lead tones you will still need to use a pedal:

SG + overdrive pedal (Boss SD-1)

If you’re into classy clean tones this Ampeg is just the amp for you. The GVT15-112 has a great clean tone and a gorgeous spring reverb. Just pack one or two overdrive pedals, and maybe a chorus or delay – and you’re ready to gig!

****

Ampeg GVT15-112

Street price: 620 €

Finnish distributor: Soundtools

****

Pros:

+ price

+ sound

+ lush spring reverb

+ workmanship

Cons:

– one minor cosmetic wobble (see text)

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑