Ortega-mandoliinien testi on nyt ilmestynyt; se löytyy TÄÄLTÄ.
Ortega RMAE-30 & RMAE-40 – Nyt Rockway-blogissa
Ortega RMAE-30 & RMAE-40 – Tulossa Rockway-blogiin
• Rhythm mandolins – Ortega RMAE-30 (left channel), Ortega RMAE-40 (right channel)
• Lead parts as pointed out in the video
The rhythm mandolin parts were recorded with an AKG C3000 condenser mic, while I used a Shure SM7B for the lead parts. Both mics were plugged into a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.
• Rhythm mandolins – Ortega RMAE-30 (left channel), Ortega RMAE-40 (right channel)
• Lead parts as pointed out in the video
All mandolin tracks were recorded with the instruments plugged straight into a Cranborne Audio Camden EC2 preamp.
Review: Zoom H6
Zoom have released their new handy recorder flagship:
The Zoom H6 is a six-track mobile recorder with exchangeable microphone modules.
****
Zoom’s H6 (rrp in Finland: 398 €) comes in its own carrying case.
The package includes the H6 itself, two mic modules – the XYH-6 offering XY-stereo and the MSH-6 with an MS-stereo capsule – a foam windscreen, a USB-cable, four AA-size batteries and a 2 GB SD-card.
Also included is Steinberg’s Cubase LE audio-sequencer software.
At the moment the H6 is the only field recorder offering you different exchangeable mic and preamp modules.
In addition to the supplied XY- and MS-modules you can also buy Zoom’s shotgun module (SGH-6) or a module with an additional pair of XLR-/TRS-inputs (EXH-6).
For this review we were also supplied with Zoom’s accessory pack for the H6 (APH-6), which contains a furry windshield for outdoor recording, as well a USB-power supply and a remote control.
****
Except for its control panel the Zoom H6 is entirely covered in a non-slip rubbery coating, which also cuts down on handling noise during recording.
A typical Zoom-feature has been carried over into the recorder’s XY-module:
You can switch the stereo width of the XY-setup by turning the capsules. The options are the slightly narrower 90 degrees angle…
…and the wider pickup pattern of 120 degrees.
The combined XLR/TRS-connectors have been placed on both sides of the H6. The Zoom offers switchable phantom power for condenser mics.
On the left side you’ll find the access to the SD-card, as well as the headphones output and the volume control.
In addition to the recorder’s mini-USB-port the right side is home to the Menu-button and the device’s nifty navigation toggle.
This recorder runs on four AA-size batteries, and will run for approximately 20 hours on a fresh set of alkalines.
You can place the Zoom on most camera tripods, thanks to its standardised thread. There’s also the HS-1 hot shoe adapter available, which makes it possible to mount the recorder straight onto a camera.
The small monitor speaker isn’t particularly Hi-Fi, but it’s good to have it for quick checks.
The unit’s line level output, as well as the connector for the optional remote control, has been placed on the bottom rim of the Zoom.
****
The Zoom H6 can handle two audio formats:
Linear WAV-files offer you sample rates of 44.1, 48 or 96 kHz with 16 or 24 bits of resolution. When you choose WAV as your recording format the H6 works as a multitrack recorder, which makes it possible to do overdubs, and which allows you to mix the recorded tracks afterwards. You can do your mixdown internally, using the Zoom’s own Project Mixer, or by exporting the separate tracks to an audio-sequencer.
Another function that only works when you’ve chosen WAV as your recording format is called Backup Record. This nifty function records the input signal from the exchangeable module twice – one set of tracks uses your input gain settings and is routed to the L/R-track, as usual, while the second set is recorded with 12 dB of attenuation as the so-called Backup-track. The Backup-track is your safety in case your own settings were too hot.
The big advantage of using the H6 in MP3-mode is, of course, this mode’s greatly extended recording time, made possible by data reduction. The recorder lets you choose from many different recording quality settings between 48 and 320 kbps. When in MP3-mode you use the Zoom’s Monitor Mixer to mix all of the six inputs into one stereo file, which is the recorded. This means that, when recording using the MP3-format, the end result is always a single stereo file, instead of the separate tracks you get when running in WAV-mode.
When you’re using the MS-module you can adjust the side-mic level, either before recording (WAV and MP3) or afterwards if you’ve recorded the module’s input signal using the Zoom’s MS-Raw-mode (WAV only).
More information on MS-stereo can be found HERE.
****
The Zoom H6 is very easy to use, because the signal routing is fixed:
The module’s output always goes to the L/R-track (stereo), while inputs one to four are routed to their corresponding mono tracks (1-4).
Beneath the Gain-controls there’s a row of track status buttons, as well as the recorder’s ”transport” buttons.
The Zoom’s Monitor Mixer is where you adjust the signal levels and pan positions of all the signals for monitoring.
The Monitor Mixer window also shows you the status of each channel’s bass cut, compressor/limiter and phantom power.
This is what the Menu-view looks like.
To mix down recorded tracks you use a different internal mixer, called the Project Mixer.
The Project Mixer allows you to adjust each track’s volume and pan position, as well as the playback pitch for each track (without changing the playback speed).
****
In my opinion Zoom’s H6 hits the bull’s eye:
The exchangeable mic modules give you an enormous amount of flexibility to tailor the recorder quickly to the recording situation you find yourself in. The H6 is easy to use, and the recorder’s sound quality is very, very good. Thanks to the built-in metronome and chromatic tuner it’s easy to make sure you play in time and in tune. I’ve also enjoyed the Zoom’s nice compressors and limiters, which work very musically.
To demonstrate the H6’s performance and sound I recorded a short song using the recorder’s overdub function. I used the X/Y-module (at 90 deg) to record the steel-string acoustic, and recorded two mandolin tracks and two vocals with my trusty Shure SM57.
First, I mixed the song using the Zoom’s internal mixer, after which I exported the stereo file to Garageband, where I cut off the count-in and added a little bit of reverb:
I also tried taking the other route by exporting all the separate files from the H6 into Garageband, where I remixed the song using the original tracks:
****
I used a series of sine-wave sweeps to give you an idea of the effect the side-mic level has on the stereo-width of the recorded material. The lower the side-mic level is, the narrower your stereo image gets.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
I think Zoom’s H6 is a great field recorder and portable multi-track studio. The H6 works great to capture your song ideas or to for quality recordings of your band rehearsals or live gigs. The Zoom makes pro-quality recording on the road possible.
****
Zoom H6
Finnish distributor: Studiotec
Zoom H6 – 398 €
APH-6 – 48 €
EXH-6 – 58 €
SGH-6 – 118 €
****
Pros:
+ exchangeable L/R-modules
+ rugged build
+ colour display
+ Overdub-, Pre Record- ja Backup Record -functions
+ quality compressor/limiter-section
****
Testipenkissä: Zoom H6
Zoomilla on uusi pikkutallentimien lippulaiva:
Zoom H6 on kuusiraitainen kannettava tallennin, joka tarjoaa vaihtomoduulien kautta erilaisia mikrofoniratkaisuja.
****
Zoom H6 (suositushinta 398 €) myydään omassa kätevässä laukussa.
Laukun sisältä löytyy H6:n runko, kaksi mikrofonimoduulia – XY-stereota tarjoava XYH-6 ja MS-stereomikrofoni MSH-6 – vaahtomuovinen tuulisuoja, USB-johto, neljä AA-paristoa, sekä 2 GB:n SD-kortti.
Tämän lisäksi pakettiin kuuluu myös Cubase LE -softasekvensseri.
H6 on tällä hetkellä ainoa kämmenkokoinen tallennin, joka tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa tallentimen mikrofonivarustusta erilaisilla moduuleilla.
Lisävarusteena voi ostaa itselleen XY- ja MS-moduulien lisäksi Zoomiin sopiva haulikkomikki (SGH-6) tai sitten kaksi XLR/TRS-lisätuloja tarjoavaa vaihtoehtoa (EXH-6).
Testiin saatiin myös Zoomin kätevä lisävarustepaketti (APH-6), josta löytyy karvainen tuulisuoja ulkotyöskentelyä varten, sekä H6:lle sopiva USB-virtalähde ja langallinen kauko-ohjain.
****
Zoom H6:n metallista etupaneelia lukuun ottamatta laitteen runkoa on päällystetty käsittelyääniä vaimentavalla kumimaisella kuorella.
Yksi Zoom-tallentimille tyypillisistä ominaisuuksista löytyy myös XY-moduulista:
Mikrofonikapseleiden kulmaa voi säätää kääntämällä. Vaihtoehtoina tarjotaan hieman kapeampaa 90:n asteen kulmaa…
…sekä leveämpi 120:n asteen asentoa.
H6:n XLR/TRS-kombiliitimet on sijoitettu kätevästi laitteen molempiin kylkiin. Tuloista voi lähettää tarvittaessa phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneja varten.
Vasen kylki tarjoaa tulojen lisäksi muistikorttipaikan, kuulokelähdön, sekä volumesäätimen.
Oikeasta kyljestä taas löytyy minikokoisen USB-portin lisäksi vielä Zoomin Menu-nappi ja H6:n sulavasti toimiva navigointivipu.
Laitteen pohjaan on upotettu sen paristolokero neljälle AA-kokoisille paristoille. Alkaliparistoilla H6 toimii noin 20 tuntia.
Standardisoidun kierteensä ansiosta Zoomin voi kiinnittää suoraan tavalliseen kamerajalustaan, tai HS-1-kamera-adapterilla myös suoraan kameran salamakiinnikkeeseen.
Zoom H6:lla on myös pieni sisäinen monitorikaiutin.
Zoomin linjalähtö, sekä H6:n liitin kauko-ohjaimelle on sijoitettu tallentimen etureunaan.
****
Zoom H6 käyttää kahta audioformaattia:
Lineaariset WAV-tiedostot tarjoavat 44,1:n, 48:n tai 96:n kilohertsin näytetaajuudet 16- tai 24-bittisinä. Kun WAV on valittu äänitysformaatiksi, tallennin toimii moniraiturina, jolloin jälkiäänittäminen (engl. overdubbing) ja raitojen miksaaminen äänityksen jälkeen – joko H6:n omalla mikserillä (Project Mixer) tai audiosekvensserillä – on mahdollinen.
Myös Zoomin mainiota Backup Record -toimintoa varten formaatiksi täytyy valita WAV-vaihtoehto. Backup Record äänittää vaihtomoduulin signaalin samanaikaisesti sekä normaalina tallennuksena L/R-stereoraidalle että varmuuden vuoksi 12 desibeliä hiljaisempana ns. BU-raidalle. Jos on esimerkiksi live-tilanteessa tullut laitettua mikkimoduulin gain-asetuksia vahingossa liian isoksi, on Backupin ansiosta kuitenkin hyvin todennäköistä, että L/R-raidasta löytyy myös särötön versio.
MP3-tilan suuri etu on luonnollisesti, että datakompressoitu tiedostomuoto antaa roimasti enemmän tallennusaikaa. Zoomissa voi valita mp3-laadun 48:n ja 320:n kbps välillä. Kun mp3-on valittu äänitysformaatiksi H6:n kaikki tulosignaalit miksataan kuuntelumikserillä (engl. monitor mixer) yhdeksi valmiiksi stereotiedostoksi. MP3-tilan äänityksessä syntyy siis aina vain yksi valmis stereotiedosto, eikä WAV-tilan tavoin erillisiä raitoja.
Tallentimen MS-moduulilla äänittäessä voi säätää stereokuvan laajuutta säätämällä sivumikrofonin (side-mic) signaalitasoa, joko ennen äänitystä (WAV ja mp3) tai ns. MS-Raw-moodissa (vain WAV) vasta miksausvaiheessa.
Lisää tietoa MS-stereosta saa TÄSTÄ.
****
Zoomin H6 on helppoa käyttää, sillä tallentimen signaalireititys on kiinteä:
Moduulin signaali menee L/R-stereoraidalle, kun taas muiden tulojen (1-4) signaalit äänitetään niille kuuluville monoraidoille (1-4).
Gain-säätimien alapuolella sijaitsevat raitojen tilanapit, sekä tallentimen isokokoiset näppäimet ”nauhakuljetusta” varten.
Äänitysvaiheessa käytössä on Zoomin Monitor Mixer, jossa säädetään kuuntelutasoa ja -panorointia.
Kuuntelumikserissä voi myös nähdä, ovatko tulojen bassoleikkurit, kompressorit ja phantom-syötöt päällä vai pois.
Tällainen on H6:n selkeä Menu-näkymä.
Valmiin materiaalin miksausta varten tallentimella on oma mikseri nimellä Project Mixer.
Tarjolla on raitojen tason säätö ja panorointi, ja sen lisäksi jokaisen raidan reaaliaikainen transponointi (toistonopeus pysyy muuttumattomana).
****
Mielestäni Zoom H6 on täysosuma:
Vaihtomoduulien käyttö on nerokas tapa laajentaa tallentimen käyttökohteita. H6 on helppo käyttää, ja sen tarjoama äänenlaatu on hyvin kiitettävällä tasolla. Sisäisen metronomin ja viritysmittarin ansiosta äänitys pysyy myös taimissa ja vireessä. Erityiskiitos kuuluu Zoom H6:n monipuolisille ja laadukkaille kompressori- ja limitteri-efekteille, jotka toimivat erittäin musikaalisella tavalla.
Äänitin kokeiluksi yhden akustisen demobiisin päällesoittoja käyttäen. Teräskielistä akustista kitaraa poimin talteen Zoomin XY-moduulilla (90 asteen kulma), minkä jälkeen äänitin kaksi lauluosuutta ja kaksi mandoliiniraitaa dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla.
Miksasin biisin ensin H6:n omalla mikserillä, minkä jälkeen vein stereomiksauksen Garagebandiin, jossa poistin sisäänlaskun ja lisäsin hieman yleiskaikua:
Tämän jälkeen vein biisin yksittäiset raidat Garagebandiin, ja miksasin biisiä uudelleen sekvensserillä:
****
Käytin sarjan siniaalto-sweepejä MS-moduulin sivumikrofonin asetuksien havainnollistamiseen. Mitä pienempi sivumikin taso on, sitä kapeammaksi stereokuva muuttuu.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
Zoom H6 on mielestäni loistava taskustudio, joka toimii yhtä hyvin biisintekovälineenä kuin myös mainiona keikka- tai harjoitustallentimena. Se on erittäin onnistunut paketti paljon liikkuvalle muusikoille, jolla voi syntyä helposti jopa julkaisukelpoista materiaalia.
****
Zoom H6
Maahantuoja: Studiotec
Zoom H6 – 398 €
APH-6 – 48 €
EXH-6 – 58 €
SGH-6 – 118 €
****
Plussat:
+ vaihdettavat moduulit
+ vankkaa tekoa
+ värinäyttö
+ Overdub-, Pre Record- ja Backup Record -toiminnot
+ laadukkat kompressorit/limitterit
****
Zoom H6 – The Video
****
Boss TU-10 – kätevä klipsiviritysmittari
Uusi Boss TU-10 (31 €) on kätevä kromaattinen viritysmittari klipsikiinnityksellä. Klipsiviritysmittari laitetaan tavallisesti kitaran, basson, mandoliinin, ukulelen tai banjon lapaan, josta mittari poimii kielen värähtelyt nopeasti ja tarkasti.
Boss TU-10 on saatavilla viidessä eri värissä, ja se toimii CR2032-nappiparistolla.
Klipsivirittimillä on kaksi etua – virittämiseen ei tarvitse kitarajohtoa, eikä akustisen soittimen virittämisessä mahdollinen taustamelu häiritse virittimen toimintaa.
Boss-mittaria on helppo käyttää: laitteen päällä olevalla virtakytkimellä vaihdetaan myös värillisestä näytöstä mustavalkoiseen tilaan, sekä kytketään haluttaessa näytön taustavalaistus pois päältä.
TU-10:n kääntöpuolella olevilla nappeilla mittarimoodia, muutetaan virittimen referenssitaajuutta (a’ = 436 – 445 Hz). Valittavissa on myös tavallisen kromaattisen virityksen sijaan Flat-moodi (1 – 5 puolisävelaskelta).
Muista Boss-virittimistä tuttu, ja erittäin kätevä Accu-Pitch-näyttömoodi ilmaisee oikean sävelkorkeuden saavuttamisen tavallisen neulamaisen mittarin lisäksi ”taputtamalla” kerran – yksi linja lähtee kummastakin reunasta keskeä kohti – samaan aikaan kun näyttö vaihtaa lyhyesti väriään.
Stream-näyttömoodissa on käytössä virtuaalineulan sijaan stroboskooppi-tyylisiä liikkuvia palkkeja. Jos vire on liian matala, siniset alueet liikkuvat oikealta vasemmalle ja vastaavasti toiseen suuntaan, jos vire on liian korkea. Liikkeen nopeus ilmaisee, kuinka suuri ero kielen ja tavoitettun vireen välillä on. Mitä hitaampi pyörimisliike on, sitä lähempänä kieli on oikeaa virettä.
Kun liike pysähtyy ja yhden punaisen nuolen sijaan näytön alareunaan ilmestyvat kaksi sinistä nuolta, kieli on vireessä.
****
Kokeilin TU-10:tä laajan soitinvalikoiman kanssa – ryhmään kuuluivat kitaroiden ja bassojen lisäksi myös mandoliini, sähkökontrabasso ja ukulele. Boss-klipsi toimi kaikkien kanssa nopeasti ja luotettavasti.
Voin vain suositella…
Baglama Saz – Eastern flavours
The baglama saz is a turkish folk instrument, which is also popular in Iran, Iraq, Kurdistan and Azerbaijan. The Persian word ”saz” means ”instrument”. The baglama is the forefather of the Greek bouzouki and the Italian mandolin
I got my saz a few years ago as a gift from my dear wife, who brought one home from Istanbul, where these instruments are relatively inexpensive.
I’m not 100 percent sure what different kinds of wood went into my baglama, but the long neck seems to be made from juniper, richly inlaid with pieces of walnut.
The ”frets” on the beech fingerboard are made of tied fishing-line.
My baglama saz is a seven-string instrument with two ”low” strings (one is wound), two middle strings and three ”high” strings (one is wound). ”Low” means the place where the low-E-string would be in a guitar.
The tuners are simple wooden pegs.
The top nut is a piece of maple.
The bowl-back body has been crafted from multiple stripes of what looks like walnut.
The neck joint is also beautifully inlaid.
The maple bridge stands atop the solid spruce top.
You pluck the saz with either your fingers or using colourful, soft plecks.
****
There are many known tunings for the baglama saz, depending upon the region where the players come from, the type of tune which is played, as well as the singer’s vocal range. The use of personal tunings is standard practice.
At first I used higher tunings, but recently I have settled on a relatively low, warm-sounding tuning of c-g-d.
My tuning sounds like this: Baglama Saz c-g-d-tuning
Using this tuning I can easily play scales atop tonic (C-major/-minor) ja dominant (G-major/-minor) drones.
****
This is what a C-minor chord looks like in my tuning:
****
And this here would be a G5 (no 3rd) -chord:
****
Here’s a track I used the saz on (tuned in a higher tuning):
****
Baglama Saz – itämaisia mausteita
Baglama saz on turkkilainen kansansoitin, joka on myös suosittu Irakissa, Iranissa ja Kurdialueilla. Persialainen sana ”saz” tarkoittaa ”musiikkia” (tai ”soitin”) ja baglama on kreikkalaisen busukin ja italialaisen mandoliinin esi-isä.
Rakas vaimoni toi minulle – muutama vuosi sitten – sazin yllätyksenä mukaan Istanbulista, missä nämä soittimet ovat verraten edullisia.
En ole sataprosenttisesti varma kaikista minun baglama sazissa käytetyistä puulajeista, mutta kaula näyttää olevan katajasta kauniilla pähkinäpuu upotuksilla.
Nauhat ovat nylonlangasta ja otelauta pyökkiä.
Minun sazissa on seitsemän kieltä kolmessa ryhmissä – kaksi ”alhaalla” (yksi punottu), kaksi keskellä ja kolme ”ylhäällä” (yksi punottu). Alhaalla tarkoittaa siellä missä kitarassa olisi paksu ala-E-kieli.
Virittimet ovat yksinkertaisia puutappeja.
Satula on veistetty vaahterasta.
Kupera, pisaramainen koppa on kasattu useasta pähkinäpuupalasta.
Kaulaliitos on koristeltu näyttävästi.
Kuusikannen päällä seisoo baglama sazin pieni vaahteratalla.
Sazia soitetaan pehmeillä värillisillä plektroilla.
****
Baglama sazille löytyy monta eri viritysvaihtoehtoa biisimateriaalin ja soittajan kotipaikasta riippuen. Myös omien virityksien käyttäminen on sallittu.
Alussa käytin korkeampia virityksiä, mutta nykyään pidän eniten melko matalasta ja lämminsoundisesta c-g-d-virityksestä.
Se kuulostaa tällaiselta: Baglama Saz c-g-d-viritys
Tällä virityksellä saa helposti soitettu melodioita toonikan (C-duuri/-molli) ja dominantin (G-duuri/-molli) päälle.
****
Tältä näyttää C-molli-sointu:
****
Ja tämä on G-sointu:
****
Tässä rock-tyylinen soundiesimerkki (toisella virityksellä soitettuna):
****
The mandolin – a fantastic opportunity to broaden your vocabulary
Once you’ve learnt how to get to grips with a guitar, learning to play a different stringed instrument is relatively straightforward, broadening your outlook in the process.
Take the mandolin, for example – a great second instrument for any guitarist. Its courses (pairs of strings) are tuned to the same pitch as the strings of a violin – g-d-a-e – which throws all your scale and chord shapes right overboard.
There are three different basic types of mandolin: the bowlback Italian mandolin is the senior member of the family, and closely related to Middle Eastern instruments, such as the saz.
The Portugese/Irish mandolin is build with a straight back, much like a guitar, making it easier to hold and play.
The carved-top Bluegrass-mandolin is an American invention from the very last years of the 19th Century, taking its cue from the building principles behind a violin. Orville Gibson’s (1856–1918) quality mandolins laid the groundwork for what was to become the famous Gibson-brand. Renowned musician and luthier Lloyd Loar finalised the Gibson-mandolin around 1920.
My own mandolin is a Chinese-made, all solid wood Kentucky KM-630, pattered after a typical F-Style Gibson-mandolin.
It features a spruce top as well as a back and sides made from maple.
The headstock is replete with fine inlay work.
The well-applied finish really shows off the back’s figuring (flame).
The maple neck too is finished in a rich sunburst.
Gold-coloured tuners round off the picture.
When shopping for a mid-price Bluegrass-mandolin check the neck for straightness, as well as the quality of the fretting. Make sure the free-standing bridge is OK and works as it should. The relatively hard string pull, along with transport/storage in too dry a place can sometimes lead to a cracked or collapsing bridge.
****
Here’s a recording featuring my KM-630:
Lucy (Frank Badenius/Martin Berka)
****
Check out these links for further info:
A genuine Gibson/Lloyd Loar -mandolin from 1923
Mandoliini on oiva lisäys kitaristin soitinvalikoimaan
Kun kerran kitaristina musiikin tuottaminen kielisoittimella on tullut tutuksi, on toisen kielensoittimen soittamisen oppiminen suhteellisen helppo, mutta samalla horisonttia laajentava kokemus.
Esimerkiksi mandoliini on oiva kakkossoitin kitaristille. Sen kieliparit viritetään samoille sävelkorkeuksille kuin viulussa – g-d-a-e – minkä vuoksi soinnut ja skaalojen soormitukset menevät heti uusiksi.
On olemassa kolme päätyypejä: kulhomaisella, kaarevalla kopalla varustettu italialainen mandoliini on soittimen vanhempi alkuperäinen muoto, joka on sukua Lähi-Idän kielisoittimille (esimerkiksi saz).
Portugalilainen/irlantilainen mandoliini on tasakanttinen, kitaratyylinen ratkaisu, joka on helpompi pitää sylissä.
Kaarevalla kannella ja pohjalla varustettu Bluegrass– tai Archtop-mandoliini kehiteltiin 1800-luvun loppumetreillä Yhdysvalloissa, ja sen lähtökohta oli viulussa. Orville Gibsonin (1856–1918) laadukkaat mandoliinit ovat nykyisen Gibson-firman alkupiste. Soittaja ja soitinrakentaja Lloyd Loar sitten kehitti Gibson-mandoliineja loppullisen muotoon 1910-luvun loppussa.
Oma mandoliinini on Kiinassa rakennettu, kokopuinen Kentucky KM-630, jonka esikuva on ollut Gibsonin koristettu F-malli.
Kansi on kuusesta ja sivut sekä pohja vaahterasta.
Lavassa on runsaasti kauniita helmiäisupotuksia.
Pohjan hieno viimeistely tuo esiin loimuvaahteran näyttävät syykuviot.
Myös vaahterakaula on saanut ylleen sunburst-värityksen.
Kullanväriset virittimet antavat soittimelle viimeisen silauksen.
Kun ostaa edullisen Bluegrass-mandoliinin kannattaa tarkistaa, että kaula on suora, nauhat kunnossa, eikä vapaasti kannella seisova talla vioittunut. Kielten voimakas veto sekä liian kuiva ilma kuljetuksen tai varastoinnin aikana voivat nimittäin johtua siihen, että talla repii tai korkeussäädön kierretangot löystyvät tallapuussa.
Suomessa suurin mandoliinivalikoima löytyy Millbrook Musiikista, joka tuo myös maahan esimerkiksi Kentucky– ja Eastman-soittimet.
****
Tässä hauskassa biisissä soitan mandoliinia:
Lucy (san. Frank Badenius/säv. Martin Berka)
****
Tässä vielä muutama mielenkiintoinen linkki aiheesta kiinnostuneille:
Aito Gibson/Lloyd Loar -mandoliini vuodelta 1923
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
