Baglama saz on turkkilainen kansansoitin, joka on myös suosittu Irakissa, Iranissa ja Kurdialueilla. Persialainen sana ”saz” tarkoittaa ”musiikkia” (tai ”soitin”) ja baglama on kreikkalaisen busukin ja italialaisen mandoliinin esi-isä.
Rakas vaimoni toi minulle – muutama vuosi sitten – sazin yllätyksenä mukaan Istanbulista, missä nämä soittimet ovat verraten edullisia.
En ole sataprosenttisesti varma kaikista minun baglama sazissa käytetyistä puulajeista, mutta kaula näyttää olevan katajasta kauniilla pähkinäpuu upotuksilla.
Nauhat ovat nylonlangasta ja otelauta pyökkiä.
Minun sazissa on seitsemän kieltä kolmessa ryhmissä – kaksi ”alhaalla” (yksi punottu), kaksi keskellä ja kolme ”ylhäällä” (yksi punottu). Alhaalla tarkoittaa siellä missä kitarassa olisi paksu ala-E-kieli.
Virittimet ovat yksinkertaisia puutappeja.
Satula on veistetty vaahterasta.
Kupera, pisaramainen koppa on kasattu useasta pähkinäpuupalasta.
Kaulaliitos on koristeltu näyttävästi.
Kuusikannen päällä seisoo baglama sazin pieni vaahteratalla.
Sazia soitetaan pehmeillä värillisillä plektroilla.
****
Baglama sazille löytyy monta eri viritysvaihtoehtoa biisimateriaalin ja soittajan kotipaikasta riippuen. Myös omien virityksien käyttäminen on sallittu.
Alussa käytin korkeampia virityksiä, mutta nykyään pidän eniten melko matalasta ja lämminsoundisesta c-g-d-virityksestä.
Se kuulostaa tällaiselta: Baglama Saz c-g-d-viritys
Tällä virityksellä saa helposti soitettu melodioita toonikan (C-duuri/-molli) ja dominantin (G-duuri/-molli) päälle.
****
Tältä näyttää C-molli-sointu:
****
Ja tämä on G-sointu:
****
Tässä rock-tyylinen soundiesimerkki (toisella virityksellä soitettuna):
****
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
Vastaa