****
Illan houseband oli:
• Jan Lundqvist – rummut
• Osmo ”Moso” Liikanen – perkussiot
• Petri Lindberg – koskettimet ja laulu
• Ilkka Esselström – kitara ja laulu
• Martin Berka – basso ja laulu
****
Pave Maijanen @ Bulldog Bar Riihimäki 07.03.2014
Testipenkissä: Warwick LWA 1000
****
Saksalainen Warwick tarjoaa sähköbassojensa lisäksi myös laajan valikoiman erilaisia bassovahvistimia.
Valmistajan uusin aluevaltaus on erittäin kompaktien ja ultrakevyeiden bassonuppien lajityyppi, josta Warwick LWA 1000 on firman ensimmäinen.
****
Warwick LWA 1000 (789 €) on niin pieni ja kevyt (2,75 kg), että se mahtuu tarvittaessa jopa moneen gigbägin etutaskuun. Lisävarusteena on toki saatavilla myös räkkirautoja tai nupille sopiva topattu olkalaukku.
Nimensä mukaisesti LWA 1000 -nuppi tarjoaa jopa 1.000 wattia tehoa neljään ohmiin tai 500 kahdeksan ohmiseen kaappiin. Näin suurta tehoa on saatu pieneen pakkaukseen käyttämällä D-luokan päätevahvistinta.
Warwickin kaksikanavainen etuvahvistin taas on toteutettu mahdollisimman vähäsäröiseksi käyttämällä Hellborg-sarjasta lainattua A-luokan vahvistinpiiriä.
LWA 1000:n kanavat ovat täysin identtisiä ja niitä voi käyttää joko kahdella eri soittimella (kumpikin soitin menee silloin oman tulojakin kautta omalle kanavalle) tai sitten yhdellä bassolla pakettiin kuuluvalla jalkakytkimellä.
Kummallekin kanavalle on oma nelialueinen taajuuskorjainten osasto, joka tarjoaa 12 desibeliä vahvistusta tai vaimennusta per taajuuskaista.
Helppokäyttöinen kompressori on signaaliketjun viimeinen lenkki, ennen kun bassosignaali lähetetään päätevahvistimelle.
Aux In -tuloon voi liittää esimerkiksi mp3-soittimen harjoittamista varten. Kuulokelähdöllä pystyy harjoittelemaan myös hiljaisesti, ilman kaappia.
Warwick LWA 1000:n tyylikäs, pelkistetty ulkonäkö tuo mieleen high-end hifi-laitteitta. Nuppi on saatavilla sekä alumiinin hopeana että mustalla viimeistelyllä.
Pieni koko ei LWA:n tapauksessa tarkoita ”riisuttua versiota”, vaan takapaneelista löytyy kaikki tarvittava:
Neljästä jakkiliitimestä yksi on tarkoitettu viritysmittarille, kaksi on varattu ulkoista efektilenkkiä varten ja viimeinen on balansoimaton linjatasoinen lähtö. Warwick-nupilla on myös sisäänrakennettu DI-boksi Pre/Post-kytkimellä ja turvallisella maalenkin katkaisimella.
Paketissa löytyy nupin (ja virtajohdon) lisäksi jalkakytkin ja erittäin laadukas, pitkä TRS-plugijohto (ns. stereojohto).
Jalkakytkimen tuloon kytketään soittimesta tuleva johto, kun taas kytkimen lähdön ja LWA 1000:n tulon väliin laitetaan paketista löytyvä TRS-johto. Stereojohdon voi kytkeä kumpaan kanavaan vaan, nupin tulojakit tunnistavat mihin kanavaan signaali on menossa ja kytkevät kyseisen kanavan päälle.
Testasin Warwick LWA 1000 -vahvistinta saman valmistajan laadukkaan WCA 410 -kaapin kautta.
WCA 410 (436 €) on erittäin tuhti bassorefleksikaappi, joka on varustettu neljällä kymppituumaisella kaiuttimella, sekä neljätuumaisella diskanttitorvella.
****
Warwickin LWA 1000 tarjoaa valtavasti puhdasta voimaa erittäin kompaktissa formaatissa. Toisin kuin joidenkin muiden valmistajien bassovahvistimet, LWA välittää sähköbasson omaa soundia käytännössä täysin vääristämättä eteenpäin.
Jotkut basistit tykkäävät omia mausteita (särön tai omanlaisen taajuuskäyrän muodossa) lisäävistä vahvistimista, ja miksipä ei? Minä taas haen bassostyrkkarista juuri tällaista puhtautta, jota Warwick LWA 1000 -nuppi tarjoaa.
Kanavien EQ:t toimivat tehokkaasti ja sisäiset kompressorit toimivat mukavan musikaalisella tavalla.
Studiokäytössä arvostetaan varmasti myös tämän nupin prosessoriohjattua tuuletinta, joka toimii hiljaisesti, ja vain silloin, kun sitä tarvitaan.
Hyvän kuvan Warwickin voimasta saa, kun kuuntelee näitä ääninäytteitä läpi: taustalla treenikämpän kattovalaisimien ritilät sirisevät nimittäin mukana, vaikka LWA:n master-volyymi ei ole avattu edes puoleksi:
****
Warwick LWA 1000 on bassovahvistin minun makuun. Soundi on puhdas ja dynaaminen, ja äänenpainetta riittää vaikkapa muillekin jaettavaksi.
****
Warwick LWA 1000
789 €
Maahantuoja: Musamaailma
****
Plussat:
+ teho
+ koko
+ paino
+ puhdas soundi
+ jalkakytkin kuuluu hintaan
Review: Zoom H6
Zoom have released their new handy recorder flagship:
The Zoom H6 is a six-track mobile recorder with exchangeable microphone modules.
****
Zoom’s H6 (rrp in Finland: 398 €) comes in its own carrying case.
The package includes the H6 itself, two mic modules – the XYH-6 offering XY-stereo and the MSH-6 with an MS-stereo capsule – a foam windscreen, a USB-cable, four AA-size batteries and a 2 GB SD-card.
Also included is Steinberg’s Cubase LE audio-sequencer software.
At the moment the H6 is the only field recorder offering you different exchangeable mic and preamp modules.
In addition to the supplied XY- and MS-modules you can also buy Zoom’s shotgun module (SGH-6) or a module with an additional pair of XLR-/TRS-inputs (EXH-6).
For this review we were also supplied with Zoom’s accessory pack for the H6 (APH-6), which contains a furry windshield for outdoor recording, as well a USB-power supply and a remote control.
****
Except for its control panel the Zoom H6 is entirely covered in a non-slip rubbery coating, which also cuts down on handling noise during recording.
A typical Zoom-feature has been carried over into the recorder’s XY-module:
You can switch the stereo width of the XY-setup by turning the capsules. The options are the slightly narrower 90 degrees angle…
…and the wider pickup pattern of 120 degrees.
The combined XLR/TRS-connectors have been placed on both sides of the H6. The Zoom offers switchable phantom power for condenser mics.
On the left side you’ll find the access to the SD-card, as well as the headphones output and the volume control.
In addition to the recorder’s mini-USB-port the right side is home to the Menu-button and the device’s nifty navigation toggle.
This recorder runs on four AA-size batteries, and will run for approximately 20 hours on a fresh set of alkalines.
You can place the Zoom on most camera tripods, thanks to its standardised thread. There’s also the HS-1 hot shoe adapter available, which makes it possible to mount the recorder straight onto a camera.
The small monitor speaker isn’t particularly Hi-Fi, but it’s good to have it for quick checks.
The unit’s line level output, as well as the connector for the optional remote control, has been placed on the bottom rim of the Zoom.
****
The Zoom H6 can handle two audio formats:
Linear WAV-files offer you sample rates of 44.1, 48 or 96 kHz with 16 or 24 bits of resolution. When you choose WAV as your recording format the H6 works as a multitrack recorder, which makes it possible to do overdubs, and which allows you to mix the recorded tracks afterwards. You can do your mixdown internally, using the Zoom’s own Project Mixer, or by exporting the separate tracks to an audio-sequencer.
Another function that only works when you’ve chosen WAV as your recording format is called Backup Record. This nifty function records the input signal from the exchangeable module twice – one set of tracks uses your input gain settings and is routed to the L/R-track, as usual, while the second set is recorded with 12 dB of attenuation as the so-called Backup-track. The Backup-track is your safety in case your own settings were too hot.
The big advantage of using the H6 in MP3-mode is, of course, this mode’s greatly extended recording time, made possible by data reduction. The recorder lets you choose from many different recording quality settings between 48 and 320 kbps. When in MP3-mode you use the Zoom’s Monitor Mixer to mix all of the six inputs into one stereo file, which is the recorded. This means that, when recording using the MP3-format, the end result is always a single stereo file, instead of the separate tracks you get when running in WAV-mode.
When you’re using the MS-module you can adjust the side-mic level, either before recording (WAV and MP3) or afterwards if you’ve recorded the module’s input signal using the Zoom’s MS-Raw-mode (WAV only).
More information on MS-stereo can be found HERE.
****
The Zoom H6 is very easy to use, because the signal routing is fixed:
The module’s output always goes to the L/R-track (stereo), while inputs one to four are routed to their corresponding mono tracks (1-4).
Beneath the Gain-controls there’s a row of track status buttons, as well as the recorder’s ”transport” buttons.
The Zoom’s Monitor Mixer is where you adjust the signal levels and pan positions of all the signals for monitoring.
The Monitor Mixer window also shows you the status of each channel’s bass cut, compressor/limiter and phantom power.
This is what the Menu-view looks like.
To mix down recorded tracks you use a different internal mixer, called the Project Mixer.
The Project Mixer allows you to adjust each track’s volume and pan position, as well as the playback pitch for each track (without changing the playback speed).
****
In my opinion Zoom’s H6 hits the bull’s eye:
The exchangeable mic modules give you an enormous amount of flexibility to tailor the recorder quickly to the recording situation you find yourself in. The H6 is easy to use, and the recorder’s sound quality is very, very good. Thanks to the built-in metronome and chromatic tuner it’s easy to make sure you play in time and in tune. I’ve also enjoyed the Zoom’s nice compressors and limiters, which work very musically.
To demonstrate the H6’s performance and sound I recorded a short song using the recorder’s overdub function. I used the X/Y-module (at 90 deg) to record the steel-string acoustic, and recorded two mandolin tracks and two vocals with my trusty Shure SM57.
First, I mixed the song using the Zoom’s internal mixer, after which I exported the stereo file to Garageband, where I cut off the count-in and added a little bit of reverb:
I also tried taking the other route by exporting all the separate files from the H6 into Garageband, where I remixed the song using the original tracks:
****
I used a series of sine-wave sweeps to give you an idea of the effect the side-mic level has on the stereo-width of the recorded material. The lower the side-mic level is, the narrower your stereo image gets.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
I think Zoom’s H6 is a great field recorder and portable multi-track studio. The H6 works great to capture your song ideas or to for quality recordings of your band rehearsals or live gigs. The Zoom makes pro-quality recording on the road possible.
****
Zoom H6
Finnish distributor: Studiotec
Zoom H6 – 398 €
APH-6 – 48 €
EXH-6 – 58 €
SGH-6 – 118 €
****
Pros:
+ exchangeable L/R-modules
+ rugged build
+ colour display
+ Overdub-, Pre Record- ja Backup Record -functions
+ quality compressor/limiter-section
****
Testipenkissä: Duesenberg D-Bass
****
Saksalainen Duesenberg on valmistaja, joka on tunnettu laadukkaista kielisoittimista, joissa vintage-mainen tyylikkyys yhdistyy saumattomasti uusiin, kekseliäisiin ratkaisuihin yksityiskohdissa.
Duesenberg D-Bass on juuri tällainen soitin, sillä valmistajan mukaan bassosta saa irti sekä Presari- että Jazz-maisia soundeja firman passiivisella Mid-Shift-säätimellä.
****
Duesenberg D-Bass (1.729,90 €) on hyvä osoitus siitä, että hyväksi havaittuja perusaineksia voi yhdistellä tyylikkäästi kopioimatta muita soittimia.
Soitin on passiivinen nelikielinen basso, jolla on ruuvikaula vaahterasta ruusupuisella otelaudalla, sekä reunalistoitettu leppärunko kaarevalla etupuolella.
Rungon syvä viiste lisää D-Basson mukavuutta.
Soittimen runko viimeistellään kiiltävällä lakkauksella, kun taas kaulassa on ohut mattapintainen viimeistely.
Minun mielestäni Duesenbergin kolmiaskelmainen viritinlapa näyttää isona bassoversiona vielä paremmalta kuin firman kitaroissa.
D-Bassossa käytetään Duesenbergin omia, lukittavia Z-Tuner-virittimiä, joissa kieli ensin pujotetaan virittimen akselissa olevaan käytävään, ennen kuin kieli lukitaan paikoilleen.
Duesenbergin erittäin siisti nauhatyö viimeistellään PLEK-robotilla.
D-Basson 22. nauhaan pääsee vaivattomasti sulavan kaulaliitoksen ansiosta.
Duesenbergin messinkinen talla on erittäin lujaa tekoa.
Kielten korkeuden ja intonaation lisäksi voi säätää vapaasti myös kielten väliset etäisyydet. Säätämisen jälkeen tallapalat lukitaan paikoilleen kuusiokoloruuveilla.
D-Basson kaksiosainen mikrofoni on asennettu omaa ovaaliin pleksiin.
Duesenbergin Toaster-bassomikrofonin juju piilee siinä, että jokaisessa puoliskossa on kaksi kelaa. Tässä mallissa kytketään siis kaksi humbuckeria yhteen, kun taas vanhassa Presarissa käytetään kaksi yksikelaista puoliskoa, jotka vasta yhdessä muodostavat häiriöitä torjuvan yhdistelmän.
Duesenbergin passiivinen elektroniikka löytyy basson isommasta plektrasuojasta – master volume, Mid-Shift-säädin ja master tone.
Tässä Mid-Shiftin toimintaperiaate paljastuu:
Silloin kun Mid-Shift-säädin on täysin avattu, kummankin puoliskon molempia keloja käytetään soundin tuottamisessa, mutta signaalin diskanttia suodatetaan hieman kondesaattorilla. Tästä syntyy D-Basson Presari-tyylinen soundi.
Mitä enemmän säädintä käännetään vastapäivään, sitä enemmän kummankin mikrofonipuoliskon toisen kelan signaalista vaimennetaan potentiometrin omalla vastuksella, mutta samalla kondensaattorin vaikutus vähenee. Säätimen toisessa ääripäässä syntyy siis hieman kirkkaampi ja ohuempi J-tyylinen soundi.
Seymour Duncanin sivuilla löytyy samankaltainen kytkentä, jolla kitaran humbuckeria muutetaan portaattomasti humbuckerista yksikelaiseen kytkemällä toinen kela säätimen kautta maahan.
Duesenberg D-Bassoa myydään omassa kovassa laukussaan.
****
Duesenberg-basso on kaunis soitin mukavalla keskivertopainolla ja erinomaisella tasapainolla, sekä sylissä että hihnasta roikkuen.
Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin Presari-mainen matala, mutta leveä ”D”. Soittotuntuma on kuitenkin hyvin nopea ja nykyaikainen, koska D-Basson palisanteriotelaudan kaarevuus on melko loiva, ja myös koska käytössä ovat jumbo-kokoiset nauhat.
Ainoa huomautukseni on kosmeettisesta seikasta: Näkisin kernaasti yksi tai kaksi ruuvia lisää säätimiä kantavassa pleksissä, jotta kolmikerroksinen muovi istuisi tiukemmin D-Basson kaarevaa runkoa vasten.
Duesenbergin akustinen soundi on erinomainen, eikä soittimesta löydy lainkaan monista vintage-bassoista tuttuja soundillisia ongelmakohtia (esimerkiksi ”yli-innokas” matala G tai nopeasti ”kuoleva” korkea c).
Vahvistettu soundi on loistava, jos ei haeta aktiivisoittimista tuttua äärimmäistä muokattavuutta. Mid-Shift-säädin toimii kiitettävästi, ja sen vaikutus on paljon orgaanisempi kuin raju päälle/pois-tyypistä kelojen kytkemistä. Koska kytkentä ainoastaan filtteroi ja vaimentaa osan signaalista, Mid-Shift-säätimen ääriasentojen välillä ei myöskään synny huomattavia eroja signaalitasossa, vaan ainoastaan äänen karakteri muuttuu hieman savuisemmasta P-basson soundista vähän kirkkaampaan J-tyyliseen sointiin.
Esimerkkipätkissä soitan aina saman kuvion kahdesti – ensin Mid-Shiftiä täysin avattuna (P) ja sen jälkeen säätimellä toisessa ääriasennossa (J).
****
Duesenberg D-Bass on mielestäni upea sähköbasso laadukasta passivisoundia etsiville. Soittimen Mid-Shift-toiminto on hienovarainen, mutta silti erittäin toimiva tapa räätälöidä Duesenbergin soundia itselleen sopivaksi.
****
Duesenberg D-Bass
1.729,90 €
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Plussat:
+ työnjälki
+ Mid-Shift-säädin
+ soitettavuus
+ ulkonäkö
+ soundi
Miinukset:
– plektrasuojan kiinnitys (katso teksti)
****
Meet the makers: Amfisound Guitars
Amfisound Guitars is run by two master luthiers in the outskirts of the northern Finnish city of Oulu.
Sampo Leppävuori (say ’SUM-poe’) and Tomi Korkalainen (’Tommy’) met while studying at the Ikaalinen College of Crafts and Design. They became friends and decided to set up shop together near Sampo’s hometown.
Amfisound is able to offer a very wide selection of different guitar and bass models, because the company combines both Sampo’s and Tomi’s strengths.
Sampo Leppävuori loves classic bass and guitar designs, as you can see in Amfisound Guitars’ tasty Classic Line -models, such as the Halti-, Kaira-, Halla- and Kobalt-guitars.
These instruments are far from being straight copies of vintage guitars, though, as all Amfisound models feature a long list of updates and improvements (mostly in the hardware, electronics and pickup departments), as well as special Amfisound-features, such as the company’s special, heel-less set-neck joint.
Tomi Korkalainen’s creative activities are mostly zoned in on the Metal and Hard Rock genres, where he strives to come up with the ultimate Metal-guitars in terms of playablity, tone and visual impact.
Amfisound’s Extreme Line of Metal axes – comprising such guitars, as the Routa, Atrain, Railo and Roster models – bears clear testament to Tomi’s creative genius.
****
Kitarablogi: What’s the philosophy behind Amfisound Guitars?
Tomi: We wanted to set in motion a fresh and youthful custom guitar culture in Finland. Being based up here in the north strengthens our North-European image and appeal, which we try to underline further by making our guitars very visual. We came up with our Finnish model names around 2003/2004. The model names are quite easy to get to grips with even for foreigners, and it’s cool to hear them spoken in different accents at trade shows.
KB: Your visual approach sets you apart from many other makers.
Sampo: We had to come up ourselves with practically all of our special finishes, treatments and woodworking techniques. And you still keep on learning something new while working on new designs. When it comes to making guitars for the Hard ’n’ Heavy -crowd, there was basically no precedent over here in Finland. We simply had to dig in and come up with all the solutions by ourselves. All this hard graft has reaped rewards and Amfisound instruments are held in high regard at home as well as abroad. It is also great to be involved in the evolution of the art and culture of guitar-making in Finland. Since we started our company, people’s attitudes towards Finnish Metal guitars have changed dramatically for the better, which is a good indicator for the kind of mind-boggling progress guitar-making in this country has seen.
KB: How do you approach the building process?
Tomi: At the moment most of our instruments are ordered from abroad. Each order is treated individually, and each guitar is built by hand from start to finish. We don’t build in production runs, and we never use prefabricated bodies or necks, which is actually a great advantage for our customers. Our instruments are played by a lot of great artists from all sorts of different musical genres, in Finland and abroad. Our branding has taken a large leap in my opinion, when we introduced our current, round company logo. For us it means that we can make Amfisound Guitars a real Finnish guitar brand, instead of us being merely some small custom maker from northern Finland.
****
Amfisound Guitars’ range of models offers a very broad scope for customisation, because Sampo and Tomi want to make sure that each and every customer gets exactly the guitar or bass he or she wants.
Amfisound’s unbelievable custom finishes are fast becoming the stuff of guitar legend. These guys are real wizards when it comes to using the spray gun and the airbrush! Regardless of whether you want an instrument that looks like and ancient piece of wood, complete with runic writings, or rather a real shocker in neon green with leopard spots, the dynamic duo of Amfisound will do it with style.
****
Besides making their own models Amfisound Guitars also take on repair and customising work.
****
Every Amfisound instrument once started out as a heap of wooden planks.
Amfisound very often use native Finnish wood species, like figured arctic birch and black alder, in their body designs, alongside more exotic timber, such as African mahogany (khaya ivorensis).
Here’s a close-up of a stack of ebony fingerboard blanks. Naturally, Amfisound has all the necessary paperwork to prove it comes from legal sources.
If you’d rather have something more exotic for your guitar’s body, there are such alternatives as korina, which is also known as (black) limba.
A lot of work has gone into Sampo’s and Tomi’s own routing templates, jigs and fixtures. Most of the building process at Amfisound Guitars is old-school instrument-making.
A semi-solid version of the Amfisound Halti is in the works. The routing template gives you a good view on all the cavities that will be covered by the carved top.
On through-neck designs the neck blank is glued together from three strips of maple.
Here we have some rosewood and ebony fingerboards with the fret slots already sawn.
For some more demanding operations a copy carver is used to ensure consistency.
In this picture a Halti-model receives its deep neck joint cutaway…
…while here the copy carver is used to rough out the dished shape of the top.
But often only handwork will do for an Amfisound guitar:
The outlines of an Atrain-guitar, as well as the positions of the bridge and the pickups, are drawn onto the wood with a pencil.
A wood rasp is a good tool to start shaping a smooth neck heel, if you know what you do.
A router table is used for a lot of things in guitar-building:
Here a pickup cavity is routed into a bass body…
…while this picture shows a neck slot being cut…
…and this picture shows a pickup cavity and the necessary recesses for a vibrato being routed out.
Tomi makes sure the outlines of this Railo-body are crisp and clean.
Many spots need hand-sanding, though.
After levelling a special file is used to put the rounded playing surface back into the frets.
Stunning visuals need a good amount of planning and a very steady hand.
When it comes to graphic finishes, at Amfisound only the sky’s the limit.
Sampo scrapes the fingerboard binding after the finish has dried.
Same procedure, different guitar.
The holes for the switches, pots and the hardware are drilled quite late in the process.
A Sustainer-equipped guitar in final assembly.
Amfisound offer their customers the option to order a Building Process -book along with their guitar or bass, detailing its genesis from raw wood into a fine instrument.
****
Amfisound’s Sampo Leppävuori and Tomi Korkalainen are both members of The Finnish Guild Of Luthiers.
****
Here are a few examples of finished instruments (photos: Amfisound).
****
****
****
****
****
****
Eight-string!
****
****
****
Lähikuvassa: Amfisound Guitars
Amfisound Guitars on kahden soitinrakentajamestarin yhdessä vetämä kitarapaja Oulun Haukiputaassa.
Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen tapasivat IKATA:n kitararakennuslinjalla, ystävystyivät, ja päätyivät perustamaan oman yrityksensä Pohjois-Suomeen, Sampon kotiseudulle.
Amfisoundin mallisto on erittäin laaja, koska Sampon ja Tomin eri mieltymykset ja vahvat alueet täydentävät toisiaan.
Sampo Leppävuori saa inspiraatiota klassikkokitara- ja -bassomalleista, joihin esimerkiksi Amfisoundin Classic Line -malliston Halti-, Kaira-, Halla- ja Kobalt-kitarat perustuvat.
Näissä kitaroissa ei kuitenkaan ole kysymys väsyneistä kopioista tai vintage-voodoon metsästämisestä, koska Amfisound-kitaroissa on pitkä lista detaljipäivityksiä (esim. mikrofoneissa ja metalliosissa) ja omia ominaisuuksia (esim. puuvalinnoissa ja kaulaliitoksissa).
Tomi Korkalainen taas on parivaljakon vannoutunut heavymies, joka visioi ja toteuttaa metallikitaristeille äärimmäisen hienoja erikoissoittimia – ei ainoastaan soitettavuuden ja soundin kannalta, vaan myös mikä tulee kitaroiden ulkonäköön.
Tomin käsiala näkyy parhaiten Amfisoundin Extreme Line -mallistossa, johon kuuluvat mm. sellaiset soittimet kuin Routa, Atrain, Railo ja Roster.
****
Kitarablogi: Mikä on Amfisound Guitarsin filosofia?
Tomi: Haluttiin luoda Suomeen varsinainen täysin uusi ja nuorekas customkitara-kulttuuri. Pohjoinen sijainti edesauttaa myös pohjois-eurooppalaista imagoa, koska varsinkin visuaalisuus näyttelee suurta osaa työssämme. Mallien suomalaiset nimet keksittiin vuonna 2003-2004. Nimet ovat helposti lausuttavia myös ulkomaalaisille, ja onkin hienoa messuilla aina kuulla jos jonkinlaista versiota näistä.
KB: Visuaalisuudella näyttää olevan iso rooli teidän soittimissa.
Sampo: Kaikki erikoispintakäsittelyt ja puuntyöstötaidot on pitänyt opiskella itse käytännön kautta. Tämä opiskelu on jatkuvaa ja jatkuu edelleen. Varsinkin heavykitara-alalla Suomessa ei ole ollut minkäänlaista historiaa, joten kaikki tämä on pitänyt opiskella ja luoda itse. Kova työ on tuottanut tulosta ja olemme saaneet suurta arvostusta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On myös itse ollut ilo seurata kuinka paljon tämä on vaikuttanut tämähetkisen suomalaisen soitinrakennuskulttuurin kehittymiseen. Asenteet varsinkin heavykitaroiden suhteen ovat parantuneet firman perustamisen ajoista 100%. Se kertoo kyllä alan huimasta kehityksestä Suomessa.
KB: Millainen on Amfisoundin toimintaperiaate? Perustuuko toimintanne sarjatuotantoon?
Tomi: Tällä hetkellä suurin osa tilauksista menee ulkomaille ja jokainen tilaus on aina yksilö, joka valmistetaan käsin alusta loppuun saakka. Sarjatyötä tai valmiita aihioita emme tee, emmekä käytä ollenkaan. Tämä tuo todella paljon lisäarvoa asiakkaalle. Meillä on myös aika laaja ja nimekäs artistiperhe. Löytyypi artisteja kevyen ja raskaan musiikin nimiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Vuonna 2007 muutettiin myös se meidän vanha logo uudeksi ympyränmuotoiseksi logoksi. Pidän tuota itse merkittävänä tapahtumana, koska silloin viimeistään päästiin kehittämään omaa brändiä suomalaisena kitaramerkkinä. Haluttiin tehdä Amfisound-merkkistä kitaraa eikä pysyä ainoastaan paikallisena soitinrakentajana.
****
Amfisound Guitarsin omille kitaramalleille tarjoamat kustomointimahdollisuudet ovat lähes loputtomat, koska Sampo ja Tomi haluavat, että jokainen asiakas saa juuri sellaisen kitaran tai basson, jonka hän itse haluaa.
Uskomattoman hienot graafiset viimeistellyt ovat muuten Amfisoundin erikoisalaa. Riippumatta siitä onko hakusessa kitara, joka näyttää monta sataa vuotta vanhalta mökin ovelta, jossa on riimukirjoitukset, tai haluaako asiakas limettivihreän soittimen leopardikuviolla, Amfisoundilta sellaisen saa.
****
Oman kitaratuotannon ohella Amfisoundissa hoidetaan laadukkaasti myös sähkökitaroiden ja -bassojen korjaukset ja kustomoinnit.
****
Jokainen Amfisound-kitara on joskus ollut pelkkä puulankkujen kasa.
Amfisound käyttää ulkomaisten jalopuulajien (kuten khaya-mahongin) ohella usein myös kotimaisia puulajeja, kuten tervaleppää ja loimukoivua, runkopuuksi.
Tässä kuvassa näkyy otelauta-aihiot eebenpuusta.
Oman kitaran voi myös tilata hieman harvinaisemmasta puusta veistettynä. Tässä näkyy kaksi korina-lankkua.
Sampo ja Tomi luottavat perinteisiin rakennusmenetelmiin, mikä tarkoittaa, että jokaiseen Amfisound-soittimeen valmistukseen menee paljon käsityötä.
Pajassa käytetään itse tehtyjä jigejä ja sapluunoita jyrsimelle.
Tällaiset ovat Halti-kitaran puoliakustisen version kanavat ja kolot, jotka jäävät valmiissa kitarassa kaarevan kannen alle.
Kaula-läpi-rungon-rakenteisten soittimien kaulat liimataan kolmesta vierekkäisestä vaahterapalaista.
Eeben- ja ruusupuisia otelautoja nauhaurilla.
Joitakin vaativia työvaiheita varten käytetään kopiojyrsintä tasaisen laadun varmistamiseksi.
Tässä kuvassa Halti-kitaran syvä kaulaliitos saa muotonsa…
…kun taas tässä kitaran kanteen jyrsitään raakaversio sen lopullisesta kaarevuudesta.
Käsityöllä on kuitenkin erittäin tärkeä asema Amfisound-soitinten valmistuksessa:
Tässä kuvassa Atrain-mallin ulkomuodot, sekä mikrofonien ja tallan paikat merkitään suoraan puuhun lyijykynällä.
Osaavissa käsissä raspi on sulavan kaulaliitoksen alku.
Jyrsimellä työstetään runkoon kaikki tarvittavat kolot, niin kuin esimerkiksi mikrofonikolot…
…kaulataskut…
…sekä elektroniikkalokerot ja kolot vibratalloille.
Tomi hioo Railo-kitaran ulkoreunat hiomakoneella.
Monet kohtat vaativat kuitenkin loppusilauksen hiomapaperilla käsin.
Tasoittamisen jälkeen palautetaan nauhaviilulla nauhojen puolipyöreätä profiilia.
Onnistunut grafiikka vaati tarkkaa suunnittelua ja erittäin rauhallista kättä.
Amfisoundin graafisissa viimeistelyissä vain taivas on rajana.
Sampo siistimässä otelaudan reunalistoja lakkauksen jälkeen.
Sama työvaihe, mutta toinen soitin.
Säätimille ja tallalle tarvitsemat reiät porataan vasta melko myöhäisessä vaiheessa.
Sustainer-elektroniikalla varustetun, keinotekoisesti esikulutetun kitaran loppuasennus.
Amfisound-soittimen omistaja voi halutessaan tilata myös oman kitaran (tai basson) rakentamisesta kertovan kuvakirjan.
****
Amfisoundin Sampo Leppävuori ja Tomi Korkalainen ovat Suomen Soitinrakentajien Killan jäseniä.
****
Tässä vielä muutama kuva valmiista Amfisound-soittimista (kuvat: Amfisound).
****
****
****
****
****
****
8-kielinen
****
****
****
Guitar Porn – Turenki Tonefest 2013
Ari-Jukka Luomaranta and a pair of AJL-Guitars’ XO-models.
****
Aurora Guitars, and their slant on the famous Bigsby solidbody.
****
A tasty Bluetone Amps tweed combo.
****
Custom Sounds display some of their custom-made pedalboards.
****
Finlandia Instruments’ Costellobird (on the right) is based on an old JAK model.
****
A real eye-catcher from Halla Custom Instruments – a guitar with a body made from very rustic alder.
****
A futuristic-looking HOS Guitars model.
****
These instruments were made by luthiery students at IKATA.
****
Some of Soitinpaja JaSeSoi’s acoustic models.
****
Kalluste Guitars from Estonia.
****
Swart amps and Fano guitars are among the brands displayed by Kitarapaja.
****
Koivisto Guitars with two electric models and an interesting lute-type design.
****
Monster Custom Amps and Visual Clone Guitars – the cool factor is built-in.
****
Oakbridge Instruments specialise in acoustic instruments.
****
Veijo Rautia gives you lots of electric mojo with his custom guitars and pickups.
****
Romu Amps from Estonia
****
German master bassist Markus Setzer digs the new fretless version of the Ruokangas Steambass.
Antti Paranko and Markus Setzer in action with their Ruokangas instruments.
****
Tyyster gives you plenty of rootsy tone and cool retro looks from metal topped guitars.
****
Saturday saw lots of live action from Pauli Halme’s record release gig…
…to Anssi Kela and Tuomas Wäinölä.
****
Turenki Tonefest 2013 (16. + 17.11.2013)
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 