Posts tagged ‘musiikki’

08/12/2017

Kitarablogi + Rockway – kitarapaketti-katsaus tulossa

21/11/2017

Huomenna: Tokai TST-50 Modern

08/11/2017

Rockway + Kitarablogi – Ukulelekatsaus on ilmestynyt!

Suuri sopraanoukulelekatsaus on ilmestynyt Rockwayn blogissa.

Katso TÄSTÄ ja TÄSTÄ.

Save

Save

07/11/2017

Now on SoundCloud: Mustang GT40

Fender Mustang GT40

• Digital practice and recording amp
• 40 W power (2x 20 W)
• Speakers: 2x 6.5″
• 21 Amp models
• 47 Effects
• Controls for Gain, Volume, Treble, Bass & Master
• Three layer buttons
• Tap button
• USB recording output
• Aux input
• Headphone output
• Digital chromatic tuner
• Bluetooth audio streaming
• Easy WIFI firmware and feature updates
• Editing and sharing via Fender Tone app (iOS & Android)

****

Demo tracks recorded with a pair of Shure SM57s.
Guitars used – Fender (Japan) ’62 Telecaster Custom reissue & Hamer USA Studio Custom

01/11/2017

Ukulele Strings – Nylgut or Fluorocarbon?

Where there’s a forum, there’s a fight – or at least that’s what it looks like.

Electric guitarists like to argue for ages about valve amplifiers and digital amp modellers, and which one is ”better”.

Uke players, for their part, get all hot under the collar when it comes to ukulele strings. There are two main camps – Nylgut-fans and fluorocarbon-connoisseurs. Although the uke is classified as an nylon-string instrument, very few instruments are strung with straight nylon anymore.

Nylgut and Supernylgut strings have been developed in Italy. A string company named Aquila came up with a patented way of manufacturing plastic strings, whose sound and feel is as close as possible to traditional gut strings. Gut strings have always been somewhat problematic, because it is hard to produce a string of uniform quality, when the basic material is of animal origin. Additionally, gut strings react far stronger to changes in humidity and temperature (resulting in pitch fluctuations), compared to plastics like nylon.

Aquila Nylguts have become a de facto industry standard, especially for affordable and mid-price ukuleles.

Nylguts are easy to spot thanks to their milky look and silky surface. First-generation Nylgut strings tended to have a coarser surface, which made them susceptible to a bit of handling noise (faint squeaks), but current versions have managed to do away with this problem (almost) completely.

Aquila Nylguts tend to produce a crisp, bright and open sound, which is why they can be a good choice for darker sounding ukuleles (like many plywood-bodied instruments). Some players, though, dislike the soft bendiness of Nylgut strings.

Fluorocarbon strings are a quite recent addition, too, despite the fact that the material has already been in use for fishing lines for quite some time. Fluorocarbon is a sturdy and dense material that makes it possible to make slightly smaller gauge strings than Nylgut. Fluorocarbons also tend to feel a bit stiffer.

C.F. Martin’s ukuleles come strung with fluorocarbons as standard, and many high-end makers have started to follow Martin’s lead. Fluorocarbon strings are also quite popular with progressive players and many vintage ukulele owners.

Most fluorocarbon strings are clear, even though you can also buy coloured versions of this string type, too. In Finland Martin-strings are the most widely available, but many other manufacturers, like D’Addario, GHS or Worth, make their own quality fluorocarbons.

A seldomly mentioned advantage of fluorocarbon strings is that – because of their slightly smaller diameter – they can sometimes solve intonation problems, if a uke pitches slightly sharp with a set of Nylguts.

Fluorocarbon strings tend to sound meatier and punchier compared to Nylgut strings.

****

The audio clips have been played on a pair of Martin Style 2-type sopranos – a Sigma SUM-2S (Supernylgut) and an Ohana SK-38 (fluorocarbon).

****

Read Kitarablogi’s Ukulele Round-up 2017 HERE.Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

31/10/2017

Ukulelekielet – Nylgut vai fluorocarbon?

Missä nettifoorumi siinä ilmiriita – tai siitä ainakin näyttää.

Sähkökitaristit kinastelevat siitä, onko putkivahvistin parempi kuin digitaalinen vastine.

Ukulelesoittajat taas riitelevät kielistä. On olemassa kaksi pääleiriä – Nylgut-fanit ja fluorocarbon-ystävät.

Nylgut- ja Supernylgut-kielet on keksitty Italiassa. Aquila-niminen kieltenvalmistaja keksi tavan valmistaa muovisia kieliä, joiden soundi ja soittotuntuma on mahdollisimman lähellä laadukkaita suolikieliä. Suolikielten huonot puolet ovat – eläinperäisyyden lisäksi – tasalaatuisuuden saavuttamisen hankaluus, sekä se että kielet elävät tuntuvasti sään mukaan (niiden vire muuttuu).

Aquila Nylgut -kielistä on tullut edullisien ja keskihintaisten ukulelejen keskuudessa tietynlainen laatustandardi.

Nylgutit tunnistaa yleensä kielten maitomaisesta värityksestä ja silkkisestä pinnasta. Vanhoissa Nylgut-kielissä niiden karheammasta pinnasta syntyi joskus kummallisia sivuäänejä (vikinä) soittaessaan, mutta nykyisissä versioissa ongelma on saatu (lähes) sataprosenttisesti halttuun.

Aquila Nylgut -kielten sointi on suhteellisen kirkas ja hyvin avoin, minkä ansiosta ne ovatkin hyvä valinta tummasti soivalle soittimelle (esim. vanerikoppainen ukulele). Jotkut soittajat eivät kuitenkaan tykkää Nylgut-kielten taipuisuudesta.

Fluorocarbon-kielet ovat myös melko uusi keksintö, vaikka materiaalia tunnetaan jo pidemmän ajan kalastussiimoista. Fluorocarbon on hyvin kestävä materiaali, josta saa valmistettua Nylgutia (tai nylonia) ohuempia kieliä, joilla on kuitenkin jäykempi tatsi.

C.F. Martinin ukulelet toimitetaan tehtaasta fluorocarbon-kielillä, ja niiden suosio vintage-ukulelejen omistajien ja progressivisten soittajien keskuudessa on yhä kasvussa.

Fluorocarbon-kielet ovat usein täysin läpinäkyviä, vaikka värillisiä vaihtoehtojakin on olemassa. Yleisimmät fluorocarbon-kielet Suomessa ovat varmasti Martin-kielet.

Yksi etu fluorocarboneissa – josta ei puhuta niin usein – on, että kielet voivat joskus, pienemmän läpimittansa ansiosta, parantaa hieman ylivireisesti soivan ukulelen intonaatiota.

Fluorocarbon-kielet soivat tavallisesti hieman isommalla keskialueella ja volyymillä kuin Nylgut-satsi.

****

Esimerkkipätkät on soitettu kahdella Martin Style 2 -tyylisillä sopraanoukuleleilla – Sigma SUM-2S (Supernylgut) ja Ohana SK-38 (fluorocarbon).

****

Kitarablogin suuri ukulelekatsaus 2017 löytyy TÄÄLTÄ.

Rockwayn sopraanoukulele-katsaus ilmestyy marraskuun alussa: blog.rockway.fi/

Save

Save

Save

Save

Save

30/10/2017

Now on SoundCloud: Tokai TST-50 Modern

Demo track recorded using Electro-Harmonix’ Germanium 4 Big Muff Pi and Nano Big Muff Pi pedals going into a Blackstar HT-1R valve combo. Additional effects added in Garageband during mixdown.

Lisätiedot: Musamaailma

20/10/2017

Rockway + Kitarablogi – Sopraanoukulelet

Demobiisi on coverversio Yellen/Ager-biisistä ”Ain’t She Sweet”.
Ukulelet äänitettiin kahdella AKG C3000 -studiomikrofoneilla.
Tämä Rockway-katsaus ilmestyy marraskuun alussa: blog.rockway.fi/

09/10/2017

Uusi Rockway.fi-katsaus – puoliakustiset

Uudessa Rockway.fi-katsauksessa testissä viisi puoliakustista kitaraa:

Epiphone ES-335 Dot
Green B&B
Hagström Viking Deluxe Custom
Italia Mondial Classic
Tokai ES-60

08/10/2017

Testipenkissä: Valeton Dapper, Dapper Dark & Dapper Mini

****

Valetonin Dapper-mallisto on sarja erittäin kompakteja multiefektejä, jotka on tarkoitettu paljon matkustavan kitaristin työkaluiksi. Dapper-perheen laitteet toimivat joko isomman efektilaudan korvaajana vahvistimen edessä tai vaihtoehtoisesti niillä voi myös soittaa suoraan linjaan ilman vahvistinta.

Inspiraation lähteenä on selvästi toiminut Tech 21:n Fly Rig 5, mutta Valeton Dapperien ominaisuuksien lähempi tarkastelu paljastaa merkittäviä eroja niiden esikuvaan nähden.

Tässä testissä keskitytään sähkökitaralle tarkoitettuihin Dapper-efekteihin, mutta myös sähköbassolle ja mikitetylle akustisille kitaralle on tarjolla omat efektilankkunsa.

Perus-Dapperissa (169 €) on neljä efektiä samassa, kestävän oloisessa metallikotelossa. Tarjolla on viritysmittari (joka mykistää käytön aikana Dapperin lähdön), kaksi eri säröä, sekä delay-viive tap tempo -toiminnolla. Säröefekteistä ketjussa ensimmäisenä on miedompi overdrive (OD) ja toisena purevampi distortion (DIST).

Valeton Dapper Dark (179 €) on raskaamman musiikin kitarasoundeihin erikoistunut viiden efektin versio perus-Dapperista. Signaaliketjun alkuun on sijoitettu säädettävä boosteri sekä viritysmittari. Näistä kumpikin käyttää samaa jalkakytkintä – lyhyt polkaisu kytkee boostin päälle tai pois, kun taas hieman pidemmäksi ajaksi alas painettuna kytkin aktivoi viritysmittarin ja mykistää lähtösignaalin. Dark-version high-gain-särö tarjoaa kolmikaistaisen sävynsäädön, sekä oivan, älykkään kohinaportin (NR = noise reduction), joka on asetettu särön perään. Kohinaportista löytyy reilusti säätövaraa, minkä ansiosta on erittäin helppoa löytää kitaraan, soundiin ja soittotyyliin sopivat säädöt. Signaaliketjun häntäpäästä löytyy lisäksi vielä muhkea chorus ja tap-tempolla varustettu delay.

Valeton Dapper Mini (99 €) on perus-Dapperin pienempi veli, jossa siinäkin on kuitenkin tarjolla peräti neljä efektiä. Dapper Minin viritysmittari on piilotettu chorus-kytkimen taakse, eikä sille ole Minin pienemmässä kotelossa omaa näyttöä. Näytön sijaan Mini käyttää viritystilassa multiefektin taustavalaistuja säätimiä sävelkorkeuden ja vireen ilmaisuun. Varsinaiseen äänenmuokkaukseen Dapper Mini tarjoaa kolme palikkaa: säröosastossa (DRIVE) voi mikrokytkimellä valita overdrive- ja distortion-tyylisen särön välillä. Seuraavaksi löytyy chorus-efekti ja viimeisenä tulee delay. Myös Dapper Minissä viiveelle on tarjolla tap tempo, mutta se on tilasyistä piilotettu delay-osaston kytkimeen, mikä tekee sen käytöstä hiukan monimutkaisempaa isompiin Dappereihin verrattuna.

Sekä Dapperin, että Dapper Darkin takapaneelista löytyy ulkoisille efekteille efektilenkki, joka sijaitsee signaaliketjussa juuri ennen delaytä. Molemmissa “isoissa” Dappereissa on myös sisäinen kytkettävä kaappimallinnus, minkä ansiosta niiden kautta voi soittaa myös suoraan PA-järjestelmän mikseriin.

Valeton Mini taas tarjoaa kaksi eri lähtöä – isosta Out-jakista tuleva signaali on ilman kaappisimulaatiota ja se on tarkoitettu vahvistimeen syötettäväksi. Kuulokelähdön signaalissa taas on kaappimallinnus miellyttävää harjoittelua varten. Kuulokesignaalille löytyy myös oma volumesäädin.

Kaikki kolme Dapper-efektiä toimivat Boss-standardin mukaisella virtalähteellä (9V/500 mA; kuuluu pakettiin).

Minusta testissä käyneet kolme sähkökitara-Dapperia ovat todella hyödyllisiä pelejä paljon liikkuvalle kitaristille, ja ne voivat keikalla toimia myös hienosti varakalustona, jos soittajan päälaitteistoon sattuisi tulemaan jokin yllättävä vika. Näiden multiefektien tarjoamat efektit edustavat vankkaa peruslaatua, joilla saa hoidettua keikan kuin keikan kunnialla.

Jostain syystä äärimmäisen kompakti Dapper Mini puhuttelee minua ehkä eniten, koska se sisältää juuri ne kolme efektiä, joita itse tarvitsen keikalla eniten (kaksikanavaisen, jousikaiulla varustetun kombon lisäksi) – särön, choruksen ja viiveen. Toisaalta kahden jalkakytkimen tuplatoiminnot tekevät Ministä eittämättä tietyissä tilanteissa aavistuksen verran kömpelön. Pätevä sveitsiläinen linkkuveitsi se on joka tapauksessa.

En voi kiistää, etteikö täysikokoisen Valeton Dapperin käyttö olisi Mini-versiota selvästi mukavampaa. Perus-Dapperin suurena etuna ovat myös sen kaksi erillistä särömoduulia, jotka tarjoavat yhdessä laajemman skaalan soundeja, etenkin kun niitä voi käyttää myös samanaikaisesti. Valetonin eteen vielä wah-pedaali ja Dapperin looppiin erillinen chorus-poljin, ja tarjolla on jo varsin kattava soundivalikoima Pop-, Rock- tai tanssibändin kitaristille. Ja jos vahvistin on mennyt rikki, voi Valeton Dapper -lankun kytkeä suoraan tiskiin.

Koska kyseessä on heavymusiikin erikoistyökalu, on Valeton Dapper Darkissa sen high-gain-särö ja boosteri keskeisissä rooleissa. Darkin säröosasto on sopivan rankka ja armoton, ja sen sävynsäätimistä löytyy reilusti säätövaraa, minkä ansiosta sen tuottamat soundit sopivat kaikkeen vanhan koulukunnan kasarihevistä moderniin extended range -mättöön. Boosterilla leadit saa nostettua sopivasti esille, ja särömoduulin perään sijoitettu, musikaalisesti toimiva kohinaportti on tällaisessa multiefektissä miltei pakollinen varustus.

Valetonin Dapper-mallisto tarjoaa mielestäni todella käytännönläheisiä, kompakteja ja hyväsoundisia efektiratkaisuja kitaristeille, joita ei todellakaan ole hinnalla pilattu.

Valeton Dapper

Valeton Dapper – 169 €

Valeton Dapper Dark – 179 €

Valeton Dapper Mini – 99 €

Maahantuoja: R-JAM GroupSave

Save