Avainsana: puoliakustinen

Testipenkissä: Hagström Viking Deluxe Baritone + Northen Swede

Tässä jutussa tutustutaan kahteen Hagström-malliin: puoliakustinen Viking Deluxe Baritone on Kauko-Idästä peräisin oleva baritonikitara matalien riffien ystäville, kun taas upouusi Northen Swede valmistetaan käsityönä Tšekinmaassa.

****

Hagström Viking Baritone (katuhinta noin 600 €) on Viking-perheen uusi, pitkäkaulainen tulokas, jolla on samat tyylikkäät muodot ja sama puoliakustinen perusrakenne kuin muissakin Viking-malleissa.

Luja vaahterakaula on liimattu kauniiseen, muotoon prässätystä vaahteravanerista valmistetuun runkoon.

Hagströmin lapa huokuu 1950-luvun jazzkitaroiden äärimmäistä tyylikkyyttä, monikerroksisella reunalistoituksellaan ja siistillä upotustyöllään.

Satula taas on laadukkaasta, kitkaa vähentävästä Black Tusq -materiaalista.

Myös Hagström-virittimet ovat nykyaikaista suljettua sorttia.

Hagström-kitaroiden erikoisuuksiin kuuluu Resinator-otelauta. Resinator on keinotekoinen materiaali puusta ja hartsista, jonka sanotaan olevan soundillisesti hyvin lähellä eebenpuuta.

Nauhatyö on toteutettu testisoittimessa hyvin siististi, ainoastaan nauhojen päät olisivat voineet olla vielä hivenen verran pyöreämmät.

Vanerikopan sisällä on paksu keskipalkki mahongista, joka kulkee kaulaliitoksesta koko matkan rungon läpi.

Keskipalkki tekee kitarasta puoliakustisen (muuten se olisi täysiakustinen). Se parantaa kitaran atakkia ja sustainea (= soinnin kestoa), ja se vähentää myös ratkaisevasti ontosta kopasta syntyvän feedback-ulinan vaaran.

Mikrofonivarustus on Viking Baritonessa optimoitu juuri baritonikäyttöä varten:
Kaulamikrofonina toimi Hagströmin uusi P-Urified-malli, joka on peeysikymppinen humbuckerkoossa. Yksikelaisen käyttö kaulan lähellä pitää matalat taajuudet siistimpänä ja parantaa soundin selkeyttä.

Tallamikrofoni taas on Hagstömin selkeä-ääninen Custom 58 -malli, joka sopii maltillisen tehonsa ansiosta erittäin hyvin P-Urified-kaltaisen kaulamikin kanssa yhteen.

Kolmiasentoinen mikkivalitsin sijaitsee Viking Baritonen yläsarvella.

Vikingin kytkennössä käytetään laadukkaita isokokoisia potentiometrejä. Työnjälki on elektroniikankin osalta hyvin siisti.

Klassinen Gibson-tyylinen tallan ja kietenpitimen yhdistelmä on toimiva ratkaisu.

****

Hyvin malttillisen painoinen Hagström Viking Baritone istuu erittäin hyvin soittajan sylissä, ja roikkuu hihnassakin melko rauhallisena erittäin lievästä kaulanpainoisuudestaan huolimatta.

Kaulaprofiili on tuhti, mutta ei missään nimessä ylipaksu ”D”. Baritonikitaran pidempi mensuuri (28″/71,1 cm) vaatii lyhyen tutustumisvaiheen, mutta lihasmuistin sisäänajon jälkeen soitto sujuu ongelmitta.

Viking Baritonen mikrofonit ovat mielestäni erinomaiset, ja ne sopivat tälle kitaralle loistavasti. Kaulamikrofonin tuoreus ja maiskuvan pähkinäinen keskialue pitää myös erittäin matalat juoksut siisteinä ja erottelevina. Maltillinen tallahumbuckeri taas pysyy hyvin dynaamisena ja avoimena.

Hagström Viking Baritone on todella maukas yleisbaritoni, joka sopii erittäin hyvin kaikille musiikkityyleille – ehkä rankimpaa Thrashia lukuunottamatta.

Tässä kaksi audiopätkää (järjestys: kaulamikki – molemmat – tallamikki):

Hagström Viking Deluxe Baritone – puhdas

Hagström Viking Deluxe Baritone – säröllä

****

Hagström Northen Swede (katuhinta noin 1.200 €) on eurooppalaisvalmisteinen laatuversio vanhasta ruotsalaisesta klassikkokitarasta.

Kyseessä on liimakaulainen lankkukitara, joka on veistetty otelautaa lukuunottamatta täysin afrikkalaisesta mahongista (huom: kuvassa muovikansien suojamuovit vielä paikoillaan).

Lapaan on upotettu sarjan nimeä kantava, helmiäismuovista tehty laatta.

Hagström-virittimien välityssuhde on 18:1, ja niiden tuntuma on hyvin sulava.

Northen Sweden Resinator-otelauta näyttää eloisemmalta kuin Viking Baritonen vastine. Nauhatyö on erittäin huolellinen.

Hagström-kaulojen erikoisuus piilee firman erittäin lujassa H-Expander-kaularaudassa. H-profiiliseen alumiinikuoreen asennettu kaularauta istuu erittäin tiukasti kaulapuussa, minkä ansiosta kaula värisee voimakkaamin.

Tune-o-matic-tyylisen tallan aisapari on Hagströmin oma kieltenpidin, jossa kielet ankkuroidaan erillisiin metalliblokkeihin.

Ruotsalainen mikkiguru Johan Lundgren on mies Northen Swede -mallin loistavien mikrofonien takana. Kyseessä ovat No. 2 -nimisiä kuorellisia humbuckereita, jotka rakennetaan miedoilla Alnico 2 -magneetteilla.

Hagström Swedessä on kaksi kolmiasentoista vipukytkintä: kitaran olkapäässä istuva kytkin on tavallinen mikkivalitsin, kun taas sarven kytkin on tone-filtteri.

Filtterikytkimen väliasento on neutraali, ylös-asennossa astuu kuvaan mieto preesens- ja diskanttisuodin, kun taas ala-asentolla valitaan rajumpi treble-filtteriä.

Säätimet toimivat perinteisellä, Les Paul -tyylisellä tavalla – kummallekin mikrofonille on omat volume- ja tone-säätönsä.

Laadukkaita komponentteja, siistiä juotostyötä ja toimiva häiriösuojaus grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella ilahduttavat testaajan.

Laadukas Hagström laukku kuuluu Northen Sweden hintaan.

****

Hagström Northen Swede -kitaran täyteläinen kaulaprofiili istuu todella mukavasti ainakin minun käteeni. Sulavaksi työstetyt nauhat ja otelaudan loiva kaarevuus (12″) tekevät soittotuntuman erittäin helpoksi.

Tone Filter -kytkimen ja säädinosaston saumattomasta yhteistyöstä syntyy lähes rajaton soundien leikkikenttä. Lundgren-mikkien hyvin tuoreen perusäänen ansiosta pystyy hyödyntämään täysin kaikki kytkennän tuomia mahdollisuuksia.

Northen Swede on mielestäni loistava ja erittäin monipuolinen kitara laatutietoiselle, joka sopii genrelle kuin genrelle. Soittimen tšekkiläisen alkuperänsä vuoksi pidän pyydettyä hintaa hyvin kohtuullisena – Northen Swede edustaa eurooppalaista laatua reiluun hintaan.

Kaikissa seuraavissa ääniesimerkeissä soittojärjestys on Tone Filter -pois päältä –> mieto suodatus –> rajumpi diskanttileikkaus:

Hagström Northen Swede – kaulamikki/puhdas

Hagström Northen Swede – molemmat/puhdas

Hagström Northen Swede – tallamikki/puhdas

Hagström Northen Swede – kaulamikki/säröllä

Hagström Northen Swede – molemmat/säröllä

Hagström Northen Swede – tallamikki/säröllä

****

Ja tässä soivat molemmat Hagströmit yhdessä:

Hagström Viking Baritone + Northen Swede – videon audioraita

****

Hagström-kitarat

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Music Helsingille testisoittimien lainasta!

****

Hagström Viking Deluxe Baritone

katuhinta noin 600 €

Plussat:

+ soundi

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ paino

+ mikrofonit

Miinukset:

– testikitarassa hieman kulmikas otelaudan reunalistoitus

****

Hagström Northen Swede

katuhinta noin 1.200 €

Plussat:

+ valmistettu EU:ssa

+ soundi

+ monipuolisuus

+ Lundgren-mikrofonit

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ paino

****

1

Sähkökitaran osto-opas, osa 1 – Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tällä neliosaisella sarjalla Kitarablogi haluaa auttaa sinua oikean kitaran löytämisessä.
Prosessin aluksi on hyvää miettiä muutama seikka, jotta ostosreissu menisi sujuvammin.

****
Millaisen kitaran haluan/tarvitsen?


• Kitaran ulkonäkö voi olla ratkaiseva faktori, samoin oman esikuvan käyttämä soitin – eikä tässä ole mitään naurettavaa. Kitaransoitossa on nimittäin mukana myös aina tietty henkinen komponentti: kun kitara miellyttää silmää, omat soittotaidot kohenevat aina pikkuisen. Tai toisinpäin: jos kitara on soittajan mielestä ruma, sen soittaminen ei tunnu hauskalta.

• Tärkein valintakriteeri on kuitenkin millaista musiikkia kitaralla halutaan soittaa. Teoreettisesti voi jokaisella kitaralla soittaa minkä tahansa musiikkia (Ted Nugent käyttää rankkaan rokkiin onttokoppaista Jazz-kitaraa), mutta oikein valittu soitin helpottaa asioita tuntuvasti.

Tässä muutama genre-esimerkki:
++ Nyky-Metalli: Parhaiten nykyaikaiseen Metalliin sopii lankkukitara, jolla on (usein aktiiviset) humbuckerit, koska isoilla gain-määrillä yksikelaisten hurina olisi todellinen ongelma. Soolokitaristilla on usein lukkovibra kitarassaan

Monet nyky-metallin bändit käyttävät standardiviritystä matalampia vaihtoehtoja, jolloin seitsenkielinen kitara tai kuusikielinen baritonikitara voisivat olla hyviä valintoja.

++ Jazz: Monet Jazz-muusikot tykkäävät muhkeista ja lämpimistä soundeista, ja suosivat usein humbuckerilla tai P-90-mikrofoneilla varustettuja, täysin onttoja orkesterikitaroita.

++ Blues: Bluesia pystyy soittamaan lähes kaikilla sähkökitaroilla. Tärkein seikka tässä tyylilajissa on, että soittaja tykkää oman kitaran soundista, jotta hän voi soittimen kautta ilmaista vapaasti omaa sieluelämänsä. Vain harva Blues-kitaristi käyttää lukkovibraa tai aktiivisia mikrofoneja soittimessaan.

++ Country: Country-kitaristeille on usein tärkeää, että omasta kitarasta löytyy riittävästi purevuutta ja helinää. Tämän takia valinta on usein yksikelaisilla mikrofoneilla varustettu Fender-tyylinen kitara, tai sitten Gretsch-tyylinen puoliakustinen.

++ Classic Rock: Perinteinen 1970-luvun Rock-kitara on humbuckereilla varustettu lankkukitara, kuten esimerkiksi Gibson Les Paul tai SG, tai Fenderin 1970-luvun Telecaster Custom tai Deluxe. Tällaisilta soittimilta lähtee riittävän rouhea ja leveä sointi.

++ Rautalanka: Rautalankkakitaristi suosii usein joko Fender Stratocasterin tai Bigsby-vibratolla varustetun puoliakustisen kitaran, jonka soundia maustetaan reilusti kai’ulla.

++ Tärkeää ensikitaran ostajalle:
Aloittelijalle olisi parasta hankkia sellaista sähkökitaraa, jossa on mahdollisimman vähän kytkimiä ja säätimiä, koska sellainen soitin on helpompi käyttää. On myös tärkeää miettiä, tarvitaanko ensimmäisessä kitarassa ehdottomasti vibratallaa, koska vibralla varustettu kitara on aina hankalampi säätää ja virittää kuin kiinteällä tallalla varustettu malli.

****

Millainen on käytössä oleva budjetti?
• On tärkeää, että miettii etukäteen kuinka paljon rahaa pystyy satsata soitinhankintaan. Kun on tiedossa millaisella budjetilla on liikkeellä, voi karsia etsinnöissä liian kalliit (tai turhankin edulliset) vaihtoehdot pois. Näin ehdokasryhmä pienenee ja valinta helpottuu jonkin verran.

0

Review: Duesenberg Dragster + Starplayer TV Outlaw

Duesenberg Guitars is a German guitar company, who are known for their classy instruments and their ingenious improvements in many of the finer details of electric guitars and basses.

The company’s founder and creative mastermind is Dieter Gölsdorf – a true legend in his lifetime – who has been a tireless innovator in this field since the Seventies.

After a break of a few years Duesenbergs are available here in Finland again, which is a good reason to take a closer look at two of their most intriguing designs…

****

The flat-top Duesenberg Dragster (current street price in Finland 1,099 €) channels some of a Les Paul Junior’s spirit in supercharged form – there’s plenty of mahogany, a single pickup, a wraparound bridge and electronics with a nice little twist.

The one-piece mahogany neck is glued into the guitar’s mahogany body.

The Dragster’s headstock successfully melds Art Deco influences with drag race chic.

The tuners are one of Duesenberg’s specialties, called Z-tuners.

Stringing up, the string is inserted into the tuning post from the front, feeding it through the hole on the other side of the headstock in the process. You snip off the overhang next to the tuner chassis, and then pull the sharp string-end back slightly so it disappears into the tuner. Then you tune the string to pitch, without having to deal with sharp string-ends poking your fingers or scratching up the headstock’s finish – simple but ingenious!

The rosewood fingerboard sports well-seated jumbo frets, as well as cream-coloured position markers.

Another cool detail: Duesenberg’s strap buttons can be used with your normal guitar strap, in which case their conical shape helps prevent the strap from slipping off the button, or you can use them with Schaller’s strap locks.

The front of the Dragster’s body in finished in a fetching Vintage Blonde with bound edges.

The bridge pickup is a Duesenberg Domino, which is a humbucker-sized P90-type singlecoil.

The third height-adjustment screw on the neck-facing side of the pickup cover is another typical Duesenberg-detail. It allows you to tilt the pickup so its top runs parallel to the strings.

Duesenberg’s wraparound bridge is a very sturdy design. Thanks to the tune-o-matic-inspired top the bridge offers plenty of scope for precise intonation adjustment.

The Dragster is equipped with two passive controls – master volume and master tone. The tone pot uses a Duesenberg Speed-Pot, which has a much shorter travel than a regular control, making wah-wah type effects much easier to achieve on the fly.

The basic idea for a three-way switch on a single-pickup electric has been borrowed from Fender’s venerable Esquire model, although Duesenberg’s reading is much more refined. Using a handful of different resistors and capacitors magically creates three different basic tones. Position one gives you the unadulterated sound of the Domino pickup. Position two selects a distinctly more polite and slightly tamer alternative, not miles away from the jangle of a two-pickup guitar’s middle selection. Lastly, position three comes up with a nice approximation of a neck singlecoil’s tone.

****

While the Dragster is a contemporary instrument it still is endowed with a strong dose of vintage charm and feel. The neck profile is reassuringly chunky, but still very player-friendly. The guitar balances nicely on a strap and feels comfortable in an angular, Telecaster or LP Junior kind of way.

Duesenberg uses PLEK-machines for the ultimate in fret dressing and top nut cutting, which makes the playability and factory set-up of their instruments truly outstanding.

Amped up the Dragster’s basic tone captures the rawness, chunk and raunch of a P90 to a tee. I didn’t see that much of a difference between switch positions one and three – with the latter being a slightly warmer version of the former – but found the smooth and chiming middle position a very worthwhile addition to the Dragster’s tonal arsenal.

Here are two example soundbites I’ve recorded (both clips feature the ”neck” position first and the pure bridge setting last):

Duesenberg Dragster – clean

Duesenberg Dragster – overdriven

****

The Duesenberg Starplayer TV (current street price in Finland 1,449 €) is the company’s bestseller and available in many different finishes and versions.

The most intriguing permutation must surely be the Starplayer TV Outlaw (current street price in Finland 1,729 €), which sees both the headstock face as well as the body’s top covered in fake reptile hide – yeah, Rock’n’Roll.

The Outlaw’s plywood body sports a flame maple back finished in translucent black.

This is what the synthetic crocodile skin looks like.

The Outlaw comes equipped with the locking version of Duesenberg’s Z-Tuners, because this model also features the company’s Deluxe Tremola -vibrato.

The cream fingerboard binding adds even more panache to the Starplayer TV.

A black guitar and nickel-plated hardware and scratchplate – how cool can you get?

The Starplayer TV’s top is crafted from spruce plywood. The centre block, which is tapered behind the bridge, is solid maple.

All Starplayer TV -variations to date carry a Duesenberg Domino singlecoil in the neck position and a Grand Vintage Humbucker next to the bridge.

Duesenberg’s Deluxe Tremola is clearly related to a Bigsby, but features several important improvements: The vibrato arm is adjustable for length and swings 360 degrees. Stringing is made very easy here, as the ball ends rest against a long plate – no tiny, fiddly pins here.

A master volume, a master tone and a three-way selector – no surprises here…

All Duesenbergs are equipped with this stylish and chunky jack plate.

In Finland Duesenberg-guitars are sold with a stylish case.

****

I have to say the fake reptile hide not only looks great but also feels nice and soft underneath your arm.

The Starplayer TV Outlaw is quite a compact semiacoustic, which makes it comfortable to play and wear for extended periods of time.

The neck profile is round and full, but less of a handful than the Dragster’s offering.

Acoustically the Starplayer TV Outlaw isn’t particularly loud, due to its compact body, but its attack is strong and clear and the notes sustain very well. The spruce top adds a charming sprinkle of woody dryness to proceedings.

The Domino-singlecoil is a fantastic choice for a neck pickup, bringing out all of the Outlaw’s clear and organic character without ever mushing up.

And the Grand Vintage is a perfect match – adding a moderate amount of power, while retaining this guitar’s clarity and dynamics in an exemplary fashion.

Here are two soundbites for you (neck pickup – both – bridge pickup):

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – Rockabilly

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – crunchy

****

Duesenberg have a strong knack for combining harmoniously vintage class with German ingenuity and precision. The result are stylish instruments with a great feel and an outstanding tone.

The Duesenberg Dragster is a dyed-in-the-wool Rock- and Blues-machine, while the Starplayer TV Outlaw combines very tasty semiacoustic tones, a fine vibrato and great playability into a very enticing package.
Welcome back, Duesenberg!
****

Duesenberg-guitars

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Duesenberg Dragster

street price 1,099 € (includes case)

Pros:

+ sound

+ playability

+ workmanship

+ PLEK-set-up

****

Duesenberg Starplayer TV Outlaw

street price 1,729 € (includes case)

Pros:

+ sound

+ playablity

+ workmanship

+ PLEK-set-up

+ vibrato action and return to pitch

****

1

Testipenkissä: Duesenberg Dragster + Starplayer TV Outlaw

Duesenberg Guitars on saksalainen kitara- ja bassovalmistaja, joiden tyylikkäissä soittimissa on aina mukana roima annos nerokkaita detaljiratkaisuja.

Yrityksen perustaja ja kreatiivinen sielu on Dieter Gölsdorf, joka on ollut vaikuttamassa Saksan soitinrakentajapiireissä jo lähes 40 vuotta.

Pidemmän tauon jälkeen Duesenbergit ovat jälleen saatavilla Suomessa, mikä on hyvä syy tutustua heti kahteen mielenkiintoiseen malliin…

****

Tasakanttinen Duesenberg Dragster (katuhinta 1.099 €) vaikuttaa turboahdetulta Les Paul Juniorilta – paljon mahonkia, yksi mikrofoni, wraparound talla ja modattu elektroniikka.

Yksiosainen mahonkikaula on liimattu kitaran mahonkirunkoon.

Lavan muodossa sekä kaularaudan kannessa on selviä vaikutteita amerikkalaisesta Art Decosta.

Virittimet ovat Duesenbergin omat Z-tunerit. Kielityksessä kieli vedetään viritintapin sisään ja kuvassa näkyvän reiän kotelosta ulos. Kieli katkaistaan lähellä viritinrunkoa ja sen terävä pää vedetään takaisin virittimen koteloon. Näin viritinlapa pysyy siistinä, eikä terävät kielten päät ole vaaraksi soittajan sormille.

Palisanteriotelautaan on upotettu siististi sekä jumbo-kokoiset nauhat että kermanvaaleat otemerkit.

Duesenbergin nerokkaat hihnatapit toimivat joko tavallisella hihnalla, jolloin niiden kaartiomainen muoto vähentää hihnan poisliukumisen vaaraa, tai sitten Schaller hihnalukoilla.

Dragsterin väriä kutsutaan Vintage Blondeksi, ja mahonkirungon etupuoli on reunalistoitettu.

Mikrofoniksi on valittu Duesenberg Domino -malli, joka on P90-tyylinen yksikelainen mikrofoni humbuckerkoossa.

Mikkikuoren kaulaan osoittavaan puoleen on lisätty kolmas ruuvi, jolla voi kallistaa mirkofonia niin, että sen koko pinta on samassa etäisyydessä kieliin nähden.

Duesenbergin wraparound-talla on erittäin tanakkaa sorttia, ja se mahdollistaa – tuneomatic-tyylisen yläosansa ansiosta – intonaation tarkkaa säätämistä.

Dragsterissa on kaksi säädintä – master volume ja master tone. Tone-potikka on Duesenbergin keksimä Speed-Pot, joka kääntää vain noin kolmasosan tavallisen säätimen liikeradasta, ja helpottaa näin wah-wah-kaltaisia efektejä.

Kolmiasentoisen kytkimen idea on lainattu Fender Esquireilta: erilaisten kondensaattorien ja vastuksien avulla saadan yksimikkisestä kitarasta kolme eri soundia. Ykkösasento (kuvassa) puskee Domino-mikrofonin luonnollista soundia maailmalle. Keskiasennossa on saatavilla hieman kesytetty ja keskialuella onttompi vaihtoehto, joka muistuttaa kaksimikkisen kitaran keskiasentoa.  Kolmosasento taas mallintaa analogisesti kaula-peeysikymppisen klangia.

****

Vaikka kyse on uudesta kitarasta, on Duesenberg Dragster ergonomialtaan hyvässä mielessä vanhanaikainen. Kaula on sopivasti tukeva ja koko kitara yllyttää soittajaa vaudikkaaseen soittoon. Soitin roikkuu tasapainoisesti hihnasta, ja Dragster on yhtä mukava kantaa kuin esimerkiksi Fender Teleä.

Duesenberg käyttää muuten PLEK-konetta nauhoituksen ja satulan viimeistellyyn, minkä ansiosta soittotuntuma on todella vaivaton.

Vahvistetussa soundissa on aimo ripaus röyhkeyttä ja P90:n tuttua voimaa ja dynamisuutta. Luonnollisen Domino-soundin ja feikatun kaulamikrofoni-asetuksen välinen ero ei ole mielestäni kovin voimakas, mutta sileämpi ja tasaisempi keskiasento on hyvä vaihtoehto puhtaalle P90-soinnille.

Tässä kaksi soundiesimerkkiä (järjestys on ”kaulamikrofoni” – ”keski” – tallamikrofoni):

Duesenberg Dragster – puhdas

Duesenberg Dragster – säröllä

****

Duesenberg Starplayer TV (katuhinta 1.449 €) on firman suosituin malli, ja puoliakustinen on saatavilla monissa eri värivaihtoehtoissa.

Erikoisin versio on Starplayer TV Outlaw (katuhinta 1.729 €), jossa kitaran kansi ja viritinlapa on päällystetty mustalla krokotiilinahan jäljitelmillä – yeah, Rock’n’Roll.

Outlaw-mallissa vanerirungon loimuvaahterapohja on värjätty läpikuultavan mustaksi.

Tältä näyttää siis keinonahalla päälystetty lapa.

Koska Outlaw on varustettu Duesenberg Deluxe Tremola -vibratolla malliin on asennettu Z-Tunersien lukittava versio.

Reunalistoitus lisää Starplayeriin entistä enemmän tyylikkyyttä.

Mustaan kitaraan istuu nikkelöity metalliplektrasuoja kuin nakutettu.

Starplayer TV:n rungon kansi on kuusivaneria, pohja loimuvaahteravaneria ja keskipalkki veistetään kokopuisesta vaahterasta. Keskipalkki ohenee sivusuunnassa rungon viimeisessä osassa tallan takana.

Kaikissa Starplayer TV -variaatioissa yksikelainen Duesenberg Domino toimii kaulamikrofonina ja firman Grand Vintage Humbucker -tallamikrofonina.

Deluxe Tremola on läheistä sukua Bigsby-vibratoille, mutta kahdella Duesenberg-parannuksella – kammen pituuta ja asentoa voi säätää vapaasti, ja kielet pingotetaan tässä akseliin kiinnitetyn reikälevyn läpi, mikä helpottaa ratkaisevasti kieltenvaihtoa.

Master volume, master tone ja kolmiasentoinen mikkivalitsin – virtaviivaistettu ratkaisu.

Tältä näyttää muuten kaikien Duesenbergien lähtöjakki.

Duesenberg-kitaroissa laadukas laukku kuuluu hintaan.

****

Täytyy sanoa, että keinonahka ei ainoastaan näytä hyvältä, vaan se myös tuntuu mukavalta.

Starplayer TV Outlaw on melko kompakti puoliakustinen, jota on mukava soitaa myös pitkällä keikalla hyvin maltillisen painon ansiosta.

Kaulaprofiili on aavistuksen verran ohuempi kuin Dragsterin hyvin lihaksikas ilmestys.

Pienen kopan takia Starplayer TV Outlaw ei ole erityisen äänekäs akustisesti soitettuna, mutta atakki on kuitenkin hyvin terve, kitaran sustainvaihe mielyttävän tasainen ja klangissa vahvasti läsnä kuusikannen tuoma kuivuus.

Domino-mikki on loistava valinta kaulamikrofoniksi, koska soundi on paljon selkeämpi kuin monissa kaulahumbuckereissa. Kaulamikki tuo kauniisti esiin Outlawn lämpimiä ja orgaanisia soundivivahteita.

Grand Vintage taas sopii tähän loistavasti – sen teho on vintagemaisesti maltillinen, minkä ansiosta sointi on avoin ja dynamiikka riittää.

Tässä kaksi esimerkkiä (kaulamikki – molemmat – tallamikki):

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – Rockabilly

Duesenberg Starplayer TV Outlaw – säröllä

****

Duesenbergissa osataan yhdistää erittäin harmonisella tavalla klassista sähkökitaran muotoilua ja saksalaista tarkkuutta ja kekseliäisyyttä. Lopputuloksena syntyvät tyylikkäät soittimet nykyaikaisella soitettavuudella ja erinomaisella soundilla.

Duesenberg Dragster on kompromissiton Rock- ja Blues-kitara, kun taas Starplayer TV Outlaw tarjoaa herkullisia puoliakustisia soundeja kompaktissa formatissa jouhevasti toimivalla vibralla höystettynä.
Tervetuloa takaisin, Duesenberg!
****

Duesenberg-kitarat

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Duesenberg Dragster

katuhinta 1.099 € (laukku sisältyy hintaan)

Plussat:

+ soundi

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ PLEK-käsitelty

****

Duesenberg Starplayer TV Outlaw

katuhinta 1.729 € (laukku sisältyy hintaan)

Plussat:

+ soundi

+ soitettavuus

+ työnjälki

+ PLEK-käsitelty

+ vibraton toiminta

****

0

The Red Riddle – my Kasuga ES-335 -copy

Everybody has heard of Tokai, and there’s plenty of knowledge about Greco’s and Ibanez’ copycat instruments around.

The Kasuga-brand is a much rarer beast, even though the company produced many decent instruments (many of those were copies) between the mid-Sixties and the Eighties.

I own a Kasuga-version of Gibson’s classic ES-335, which was most likely produced in the late 1970s, judging by its main specs.

I found my Kasuga by chance in a flea-market in the early Nineties. The price asked was so low and the guitar so red, it was a no-brainer.  😉

The classic curves of a Gibson ES-335/345/355 are one of the prettiest guitar shapes, in my opinion.

In some respects this copy is a funny hodgepodge of different attributes lifted from different periods of the original’s lifespan. Additionally there are also some of Kasuga’s own details added.

Take the headstock, for example, which is the larger version, generally used for the bound headstock of the Gibson ES-355 model.

A previous owner had installed a brass nut – very much in fashion in the early Eighties. The extremely low frets are original, as are the large pearl inlays. The neck profile is a copy of Gibson’s 1970’s slim type.

The sealed tuners are of a make that I’ve never seen before or since. There’s the typical 1970s volute, meant to strengthen the neck’s wrist and the headstock.

Genuine mahogany has been used for the set neck.

One of the f-holes reveals the body’s five-ply laminate, which seems to be maple/mahogany/maple/mahogany/maple.

The Kasuga even mimics Gibson’s Seventies short centre block, that only starts at the bridge. The neck has its own little block. In this case the centre block has been fashioned from mahogany.

The electronics are high quality – the original pots all still work fine, as does the switch. I only had to replace the output jack some ten years ago.

Strangely enough the arch of the body is not as pronounced and graceful, as on the originals. The humbuckers are standard sized, but the bezels are wider than normal.

The body ears have been left completely flat on the Kasuga, while the original sports very attractive arching both on the top as well as the back. The ears are slightly pointed, as was usual in post-1964 Gibsons as well.

Here are some Kasuga soundbites:

Kasuga – neck PU

Kasuga – both PUs

Kasuga – bridge PU

Kasuga – plus lead

1

Punainen arvoitus – Kasuga ES-335 -kopio

Kaikki tuntevat Tokain, ja myös Ibanezin ja Grecon kopiosoittimista löytyy tietoa laajasti.

Harvinaisempi tapaus on japanilainen merkki Kasuga, joka oli rakentanut soittimia – monet niistä kopiosoittimia – 1960-luvulta lähtien.

Minulla on (luultavasti 1970-luvun loppupuolelta peräisin oleva) Kasugan kopio Gibson ES-335 -puoliakustisesta.

Löysin Kasugani sattumoisin yhdeltä kirpputorilta 1990-luvun alussa. Kitaran hinta oli niin alhainen, että ostos kannatti jo kaunottaren punaisen värin takia 😉

Gibsonin klassinen ES-335/345/355-muoto on mielestäni yksi kauniimmista kitaratyypeistä.

Tämän kopion yksityiskohdat sekoittavat hauskasti (eikä mitenkään vintage-tietoisesti) eri aikakausien ominaisuudet, ja valmistajakin on lisännyt soppaan muutaman oman ratkaisun.

Viritinlapa on kopio Gibson ES-355:n isommasta mallista, vaikka tässä tapauksessa koristus on selvästi ES-335:n mukainen (ei reunalistoitus, pieni kukka-upotus).

Edellinen omistaja oli asentanut 1980-luvun alussa niin suosittua messinkisatulaa. Alkuperäiset nauhat ovat erittäin matalat ja helmiäisupotukset isot – niin kuin tavallisesti ES-355-kitarassa. Kaula on siro kuin 1970-luvun Gibsoneissa.

Suljetut virittimet ovat minulle tuntemattomasta brändistä. Satulan vastapuolella on kaulassa 1970-luvulle tyyppillinen paksunnos (engl. volute), joka on tarkoitettu suojaamaan lapaa murtumisestä.

Kaula on veistetty oikeasta mahongista, ja se on liimattu vanerirunkoon perinteisellä tavalla.

F-aukon reunalla näkyy, että vaneri on viisikerroksinen – ilmeisesti vaahtera/mahonki/vaahtera/mahonki/vaahtera.

Kasugalla on 1970-luvulle tavanomaista lyhyttä keskipalkkia, joka menee tallasta runkoon loppuun. Kaula istuu omassa pienessä blokissa. Kitarani tapauksessa blokki on tehty mahongista.

Elektroniikka on toteutettu laadukkaasti – Kasugassa on yhä alkuperäinen kytkin ja potikat, ainoastaan jakin joutuin vaihtamaan jonkin aikaa sitten.

Rungon muotoilussa valmistaja on ollut yllättävän suurpiirteinen, eikä kansi kaareutuu ihan niin kauniisti kuin alkuperäisessä Gibsonissa. Humbuckerit ovat standardikokoa, mutta niiden kehykset ovat hieman perinteisiä isompia.

Rungon korvat ovat sitä hieman terävämpi sorttia, joka on tavallinen 1964-1981 välillä rakennetuissa oikeissa Gibsoneissa. Mutta myös tässä sekä kansi että pohja ovat tasaisia, eivät ne kaartu holvimaisesti niin kuin oikeassa Gibsonissa.

Tältä Kasugan ES-335-kopio kuulostaa:

Kasuga – kaulamikrofoni

Kasuga – molemmat mikrofonit

Kasuga – tallamikrofoni

Kasuga – komppi ja soolo

7

Klassikkokitarat, osa 5: Gibson ES-335

Vuonna 1958 ilmestynyt ES-335 on yksi Gibsonin suurimmista myyntimenestyksistä ja firman toiseksi pisin yhtäjaksoisesti tuotannossa oleva sähkökitara (ES-175 jazzkitara on tullut ulos 1949).

Silloinen Gibsonin pomo Ted McCarty on sanonut useissa haastatteluissa, että ES-335 oli hänen mielestään hänen paras saavutus – sekä ergonomialtaan että soundiltaan.

ES-335:n ohut runko on valmistettu muotoon prässätystä vaahteravanerista. Vaikka kitaran ulkonäkö muistuttaa perinteistä jazzkitaraa, on malli kuitenkin lankkukitaran ja onttokoppaisen jazzmallin välimaastossa.

Puoliakustisen kitaran rungossa on nimittäin sustainea pidentävä, ja feedbackin ulinalta suojava keskipalkki, joka kulkee koko matkan kaulalta toiselle hihnatapille.

Keskipalkki mahdollistaa myös Gibson-lankkukitaroista tutun palkkimaisen kieltenpitimen käyttöä, mikä lisää hieman soinnin kiinteyttä.

Ontot sivuosat taas tuovat ES-335-tyyliseen kitaraan avoimemman keskialueen ja pyöreämmän atakin, jos vertaa vaikkapa Les Pauliin.

Verraten ison koppansa ansiosta perinteinen puoliakustinen ei ole ehkä sopivin valinta pienikokoiselle aloittelijalle (alle 160 cm), mutta muille suhteellisen kevyt ja hyvin balansoiva ergonominen malli sopii hyvin.

Gibsonin tytäryhtiö Epiphone on jo 1960-luvulla teyhnyt omia variaatioita ES-335 teemasta – esimerkiksi alkuperäismallia prameampi Sheraton (vaalea kitara tässä jutussa) tai pikkuhumbuckerilla varustettu Riviera, jolla on hieman kirkkaampi soundi.

Yllättävän edullinen Epiphone Dot Studio -malli taas on uudempaa tuotantoa, ja se tarjoaa ES-335:n konseptin sopivasti pelkistetyssä muodossa. Runko on tässä mahonkivanerista, ja kolmiasentoisen kytkimen lisäksi on tarjolla ainoastaan master volume ja master tone -säätimet.

____________________________________________________________

Itsekin pidän suuresti puoliakustisista kitaroista.

Tässä yksi kuva minun Epiphone Casinosta ja minun japanilaisesta Kasuga ES-335 -kopiosta (valmistettu joskus 70/80-luvun taitteessa):

Niiden soundeja voi kuunnella tässä.

Save

0

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑