Testipenkissä: DV Mark Multiamp

****

Yksi tämänvuotisen Frankfurt Musikmessen kuumimmista uutuuksista oli italialaisen valmistajan DV Markin digitaalinen kitaranuppi, Multiamp.

DV Mark Multiamp -nupissa ydistyvät pro-luokan vahvistin- ja kaappimallinnukset, laadukkaat efektit, sekä erittäin tehokas – mutta samalla myös uskomattomman kevyt – viidensadan watin päätevahvistin.

****

Multiampin (1.380 €) ulkoinen olemus on luottamusta herättävä ja erittäin siisti. Nupin koko kotelo on valmistettu taitetusta metallista, ja etupaneeli on viimeistelty kermanvaaleaksi.

Multiamp sopii sekä suoraan kitarakaapin (tai vaikkapa pöydän) päälle laitettavaksi että laiteräkkiin. Hyvin asialliset räkkiraudat kuuluvat pakettiin.

Ilahduttavan hiljainen tuuletin pitää huolen tehokkaan päätevahvistimen jäähdytyksestä.

****

DV Mark Multiampin etupaneeli on suunniteltu käyttäjälle ystävälliseksi.

Selkeän etupaneelin ja erittäin loogisesti toimivan käyttöliittymän ansiosta, tavallinenkin pulliainen tulee tämän digitaalisen nupin kanssa yllättävän nopeasti toimeen.

Etupaneelin vasen puoli on varattu täysin nupin vahvistinosiolle.

Digitaalisten säätimien mainioiden lediketjujen ansiosta, nuppien asetukset näkyvät selkeästi myös pimeällä lavalla. Ainoastaan päätevahvistimeen (ja kuulokevolyymiin) vaikuttava Master-säädin on perinteinen, analoginen potikka.

Multiampin kolmesta ”kanavanupista” voisi syntyä sellainen väärä vaikutelma, että jokaisessa patchissa olisi valmiiksi ohjelmoitu kolme vahvistinkanavaa. Todellisuudessa nupin patcheissa on aina kerrallaan pelkästään yksi vahvistin-plus-efektit-ketju.

Channel-nappien idea on jäsennellä Multiampin vahvistinmallinnuksia niin, että kitaristi tietää heti jo kanavan statusledistä, minkätyypisestä soundista on kyse.

Ykköskanavaan on koottu kaikki puhtaat vahvistinvalinnat.

DV Markin oman Triple 6 -vahvistimen lisäksi on mallinnettu viisi kuuluisaa vahvistinta, joita tunnistaa helposti Multiamp-vastineiden nimistä.

Kakkoskanavasta löytyy viisi mallinnusta sellaisista vahvistimista (tai niiden kanavista), joiden sointi ulottuu melko puhtaasta jo selkeästi säröpuoleen.

Kolmannen kanavan tarjonta keskittyy sitten vain ja ainoastaan rankkojen genrejen soundeihin.

Vahvistinosion viereen on sijoitettu Multiampin selkeä, taustavalaistettu näyttö.

Perusnäkymässä näytetään valitun patchin koko efektiketju, joka koostuu maksimissaan kahdeksasta eri efektistä.

Signaalikulku vastaa lukemisjärjestystä – siis: vasemmassa yläkulmassa oleva efekti on ketjun ensimmäinen ja oikeassa alakulmassa sijaitse ketjun viimeinen palikka (Multiamp-sanastossa: Slot). Yliviivattu efektipalikka on tällä hetkellä pois päältä.

Patchien ohjelmointi, efektien valinta ja niiden hienosäätäminen, sekä patchien tallennus ja manuaalinen valinta hoidetaan näillä painonapeilla ja punaisella Value-säätimellä.

DV Mark Multiamp -patcheja voi siirtää eri laitteiden välillä myös SD-kortilla. DV Mark tarjoaa jo nyt Multiamp Ambassador -sivullaan (sekä myös pääsivullaan) eri artistien ohjelmoimia presettejä ladattavaksi ilmaiseksi.

DV Mark Multiamp -nuppia voi käyttää joko monofonisena tai stereona. Monokäytössä vahvistimen pääteteho voi maksimissaan olla 500 wattia (8 Ω), kun taas stereona nupista irtoaa vastaavasti 250 wattia per sivu (4 Ω).

DI- ja linjalähtöjen lisäksi takapaneelista löytyy myös liittimet ulkoiselle efektilaitteelle, sekä MIDI-liittimet ja USB-portti.

Multiamp ei valitettavasti pysty striimaamaan audiota USB:n kautta, mutta olen kuulut huhuja tulevasta softaeditorista, joka hyödyntäisi luonnollisesti laitteen USB-porttia.

MIDIä taas tarvitaan livekäytössä midi-kontrolleria varten, jotta pystyy vaihtamaan Multiampin patcheja lennossa.

****

Vahvistin- ja kaappimallinnuksien lisäksi DV Mark Multiamp tarjoaa tällä hetkellä 19 eri efektityyppiä Slot-palikoiden täytteeksi, ja valikoima ulottuu kompressorista ja kohinaportista kaiun ja eri viive-efektien kautta eri säröpedaaleille tai vaikkapa auto-wahille.

Joissakin mallintavissa vahvistimissa on ehkä tätäkin enemmän efektytyyppejä tarjolla, mutta Multiampissä on selkeästi satsattu efektien kohdalla laatuun, eikä määrään. Sitä paitsi on DV Markilta luvattu firmware-päivityksien mukaan myös uusia efektejä – viime päivityksessä lisättiin esimerkiksi parametrinen EQ!

Parametrien ruuvailua helpottaa suuresti, että DV:ltä on onnistettu mahtumaan valitun efektityypin kaikkia parametrejä yhteen ikkunaan.

Toisaalta olisin etenkin efektien ja kaappiostaston yhteydessä toivonut parempaa käyttöohjetta. Nykyinen käyttöopas (englannin- ja italiankielinen) on hyvin lyhyt, eikä se esimerkiksi kerro lainkaan mitään efektien parametrien toiminnasta tai säätövarasta. Nyt jää vain jokaisen parametrin kokeileminen, ennen kun saa selvää valitun efektityypin kaikista mahdollisuuksista ja toiminnoista.

DI-käytössä studiossa (tai lavalla) ilman fyysistä kaappia Multiampin kaappimallinnus osoittautuu oivaksi työkaluksi, joka tarjoaa monipuolista säätövaraa, jolla voi antaa signaalille sen kuuluisan loppusilauksen.

Pelkään kaappisimulaation lisäksi saadaan Cab-palikasta myös monta eri mallinnettua mikrofonimallia, sekä mahdollisuuden vaikuttaa virtuaalimikin sijaintiin kaiuttimen edessä (On Axis/Off Axis/Far).

****

Tämän testin perusteella voin todeta, että DV Markin Multiamp on erinomainen työkalu laajan soundikirjoa tarvitsevalle kitaristille. Nuppi tarjoaa erittäin laadukkaita vahvistin- ja kaappimallinnuksia, sekä pro-luokan efektejä, omien patchien raaka-aineeksi.

Vahvistinvaihtoehtojen autenttisuudesta on mielestäni turha väitellä, jos ei ole mahdollisuus vertailla suoraan Multiampin ja mallinnettujen vahvistimien välillä. Multiampin vahvistimissa on kuitenkin kieltämättä kaikkia näitä ominaisuuksia, joita kummastakin fyysisestä mallista odottaisi kuulevan.

Nuppi reagoi uskollisesti soittodynamiikkaan, ja se kuulostaa hyvin luonnolliselta riippumatta sitä, mennäänkö linjalähtöjen kautta studiomonitoreille vai fyysisen kitarakaapin läpi.

Tässä kaksi puhdasta esimerkkiä Multiampin CH1-soundeista Fender Stratocasterilla soitettuna:

Äänitin kaksi klippiä CH2-vaihtoehtojen kautta Epiphone Casinolla:

…ja lopuksi kaksi särösoundin esimerkkiä CH3-vaihtoehdoista Hamer Studio Custom -kitaralla soitettuna:

****

Live-käyttöä varten joutuu ensin hieman funtsimaan Multiampin Midi-toimintoja, koska käyttöohjeessa ei lue mitään tähän teemaan liittyvää.

Onneksi Multiamp toimii sulavassa yhteistyössä käytännössä kaikkien Midi-laitteiden kanssa. Lattiakontrolleri liitetään nupin Midi In -porttiin, minkä jälkeen valitaan vain Recall-napilla minkä muistipankin patcheja halutaan käyttää – enempää ei tarvita. Polkaisu kontrolleriin, ja oikea patchi on valittu.

Patchien vaihtaminen Midi-kommennoilla käy ilman minkäänlaista viivettä, ja myös täysin ilman naksahduksia audiosignaalissa.

****

Mielestäni DV Mark Multiamp on loistava laite, joka saa soittajan puolelleen sen erinomaisilla soundeilla, suurella teholla, kevyellä painolla ja suurella käyttäjäystävällisyydellään. Vahvistin sopii hyvin sekä studioon että keikalle.

Käyttöohje tarvitsee mielestäni päivittämistä – ja joidenkin mielestä sisäinen viritysmittari olisi tervetullut lisä tähän pakettiin – mutta tämä ei himmennä DV Mark Multiampin loistavuutta minun silmissäni.

****

DV Mark Multiamp

1.380 €

Maahantuoja: Nordsound

****

Plussat:

+ kestävänoloinen

+ kevyt

+ voi päivittää

+ monipuolinen

+ pro-luokan soundi

+ tehokas päätevahvistin

Miinukset:

– lyhytsanainen käyttöohje

17/06/2013 1

Review: LTD Elite ST-1

****

There are a lot of changes in store for ESP/LTD-instruments in 2013, because ESP have decided to reshuffle and restructure their whole product range.

In future the name ESP will only appear on the headstocks of Japanese ESP Custom Shop instruments. ESP’s Standard series will be renamed E-II.

New for LTD in 2013 is their Made-in-Japan Elite series, which has been designed to offer the very best of what this brand has to offer.

Kitarablogi has received a brand-new LTD Elite ST-1 -guitar for review. The model is available in two permutations – either equipped with a rosewood ’board neck and active EMG-pickups (LTD Elite ST-1/R EMG) or (like our review sample) sporting a maple fretboard and passive Seymour Duncan pickups (LTD Elite ST-1/M).

****

The brand-new LTD Elite ST-1/M (1.387 €) is a stunningly beautiful guitar, which manages to blend successfully an air of timelessness with the appeal of a sleek widdle-machine.

This version is released in two different finishes – the blue Aqua Marine and the See-Through Black Cherry of our test sample – while the EMG-version is only available in See-Through Black.

The basic ingredients making up the Elite ST-1 follow a traditional recipe: A bolt-on maple neck and an alder body.

The sleek ESP-neck joint makes excursions to the dusty end of the fingerboard just that bit more comfy.

The front of the body is spruced up by a maple top carrying a quilt maple veneer.

By leaving the edges of the maple top uncoloured you get what is known as ”fake binding”.

The ST-1 is equipped with 24 jumbo frets. The quality of the fretwork is exemplary, and the same holds true for the finish of the neck, which blends a satin-lacquered back with a gloss-finished fretboard.

Quality is also the name of the game when it comes to the guitar’s hardware.

The chrome-plated, sealed tuning machines are Gotoh units.

The Floyd Rose vibrato is the top-drawer Original-version, made from steel in Germany by the Schaller company.

This is what a well-installed locking nut looks like.

The string retainer bar pulls the strings down onto the nut, so the tuning doesn’t change when a string lock is opened or closed.

Seymour Duncan is the brand of choice for the LTD Elite ST-1/M when it comes to pickups:

The neck and middle units are stack-coil STK-S4-models, which promise genuine singlecoil tone bar the usual hum. The bridge humbucker is the company’s excellent, hotter-than-vintage Custom-model (SH-11).

The LTD’s truss rod can be adjusted without any component removal. Simply turn the wheel between the 24th fret and the neck pickup, using something like a small screwdriver or a nail.

The ST-1’s comprises a five-way switch, as well as master volume and tone controls.

The jack plate has been sunk into the side of the body, making it easy to secure your guitar lead between the guitar and your strap.

All LTD Elite series instruments are sold with their own quality hard case!

****

The LTD’s specs sheet mentions a ”thin U-profile”, which calls to mind the 1990s and dreadful, hand-tiring ”speed necks”.

I needn’t have worried, though, because in fact the Elite ST-1’s neck turns out to be a reasonably chunky affair – very good for both playing comfort and good sustain. I would call this neck profile a ”medium-thickness D”.

The review instrument arrived with an excellent set-up, making the guitar very easy to play. Even though the action was adjusted quite low (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm), the Elite’s acoustic tone was superb and totally free of fret rattling. The fat and tall frets feel great and provide a fast launch pad for your fingerboard excursions.

A cheap – or badly installed – Floyd Rose bridge can be a real headache, when it comes to tuning stability and sound.

Luckily, the excellent LTD Elite doesn’t suffer from any vibrato-related problems, making this instrument a real showcase for Japanese quality and workmanship. The guitar plays great and sounds fantastic, and the vibrato bridge works like a dream, even if you like to abuse your whammy bar.

The beautiful voice of the ST-1 carries over nicely into a clean amp’s signal. The sound sample starts with the neck pickup:

In an overdriven and distorted context the Elite ST-1’s hum-cancelling stack-coil pickups are a real treat. The Seymour Duncans give you authentic and wiry Strat-type tones, but completely free from hum and buzz.

Switching to the Custom-humbucker is like engaging an additional afterburner for that extra kick:

At first the reorganisation of all things ESP might be a bit confusing, but I’m sure we’ll all get to grips with the new nomenclature quickly. One thing is clear, though:

The LTD Elite ST-1 is one of the best Superstrat-style guitars that I’ve ever had the pleasure to play. This LTD is a top-drawer, professional instrument with a fantastic feel and outstanding tone.

Based on this review it seems clear that the Elite-series really offers you the best of LTD at a fair price.

All of the five guitar tracks on this tune have been played using the LTD Elite ST-1:

****

LTD Elite ST-1/M

1.387 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ Floyd Rose set-up and tuning stability

+ sound

+ hard case included

10/06/2013 1

Review: Mannedesign PFM + RDV

Mannedesign is the more affordable, Far Eastern-produced brand of Italian company Manne Guitars.

Apart from Mannedesign’s wide array of electric guitars and basses the brand’s model range also includes several steel-string acoustics, two of which are featured in this review:

The Parlour-sized Mannedesign PFM and Roberto Dalla Vecchia’s signature-Dreadnought, the RDV.

****

The Mannedesign PFM (660 €) is an all-solid, small-bodied instrument for the Blues-, Folk- and Roots-guitarist, who is looking for a vintage-toned guitar.

The deep and rich matte finish on the PFM’s cedar top embues the instrument with a good dose of street credibility.

The mahogany neck is one-piece, save for the upper half of the headstock, and a another piece used to get the neck heel up to its full length. The neck joint is a the 12th fret, just like it was on many guitars in the 1930s.

The back and rims of the soundbox have been crafted from beautiful solid mahogany.

The headstock sports a rosewood veneer, which has been beautifully inlaid with a maple Mannedesign-logo.

TRhe top nut has been carved from genuine bone.

Gotoh supplies this model’s quality open tuning machines, which are a well-designed update on vintage tuners.

The Mannedesign’s rosewood fingerboard holds 19 well-seated, medium-sized frets.

The PFM’s body has been adorned with stylish flame maple binding, while the guitar’s beautiful rosette sports abalone inlays.

The characteristic dip of the Mannedesign’s headstock is mirrored in the rosewood bridge’s design.

The compensated bridge saddle has been made – just like the top nut – from bovine bone, which is still one of the best materials for this purpose.

****

Roberto Della Vecchia is an Italian Fingerstyle-wizard – I can only recommend hopping over to his website to check the man out!

Della Vecchia’s Mannedesign RDV -signature model (950 €) is a gorgeous Dreadnought guitar carefully crafted from traditional materials. AA-quality sitka spruce is used for the guitar’s solid top.

The RDV’s mahogany neck is one-piece, save for a separate bit used to make up the neck heel.

The solid Indian rosewood used for the back and the rims is stunningly beautiful.

The body of the guitar comes with a gloss finish, while the neck has been finished with a matte lacquer.

The headstock facing is black ebony, inlaid with a mother-of-pearl Mannedesign-logo.

The RDV comes equipped with gold-coloured Gotoh tuners with ebony-styled plastic tuning buttons.

Maple binding frames the ebony fingerboard. The RDV is equipped with 20 medium-sized frets.

The back’s centre line has been inlaid with a very beautiful black-and-white motif.

In addition to the maple edge binding the top also sports very crisp-looking herringbone purfling.

The rosette’s central ring is made up of genuine mother-of-pearl.

The RDV’s bridge is the same design we’ve already seen on the PFM, but this time crafted from deep black ebony.

****

As most do Parlour-sized guitars, the Mannedesign PFM has a medium-length scale of 63 cm, which makes bending the 012-gauge strings relatively easy to bend. Instead of a ”vintage-correct” – and often loathed – V-profile neck, Mannedesign have opted for a more sensible and nice-feeling middle-of-the-road D-profile. The guitar’s nut width measures 4,4 cm, while the string spacing (E to e) at the bridge stands at 5,4 cm – good for both plectrum player, as well as fingerstylists. The test sample was set up with a very friendly action (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).

The Mannedesign PFM is a typical Parlour-guitar in the best possible sense. The guitar’s sound is quite dry and has a barking attack, with a strong and slightly nasal overall mid-range focus. Fingerstyle-guitarists will love the relatively light bass register, which keeps things transparent. When using a plack, you will be positively surprised by how well the PFM is able to cut through and project – great for Ragtime and early Blues. The Mannedesign PFM also records really well, because it doesn’t clutter the low-mid and bass registers.

****

The Mannedesign RDV has the long scale (63 cm) typical of a Dreadnought. Roberto Della Vecchia requested a slightly wider-than-usual string spread at the bridge (5,9 cm) to accommodate the needs of fingerstyle players. The neck profile is a very nice, oval C. The Della Vecchia model’s set-up was superb, with a nice and comfortable action (E: 2,0 mm/e: 1,5).

Rosewood-bodied Dreads often turn out to be great ”shouters”, which also holds true for the RDV’s healthy volume levels. There’s plenty of lush bass on tap, with a warm mid-range and shimmering top-end to boot. The Mannedesign RDV is a prime exponent of the famous Dreanought-sound, offering you volume, character and dynamics in spades.

****

Mannedesign-instruments still have a rather low profile here in Finland. Still, based on this review I can only recommed a closer look at the brand’s acoustic offerings.

****

Mannedesign PFM + RDV

PFM – 660 €

RDV – 950 €

Finnish distributor: Nordsound

****
Pros (both models):

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ sound

****

06/06/2013 1

Testipenkissä: PRS SE Custom 24/7

****

Pitkä odotus on vihdoin päättynyt:

PRS Guitarsilta on viimein ilmestynyt oma seitsenkielinen malli – PRS SE Custom 24/7. Matalien riffien ystäville kun oli tähän mennessä tarjolla ainoastaan Mike Mushokin baritoniviritteinen nimikkomalli. Nyt siis saa seitsenkielistä PRS-tyylikkyyttä firman perinteisimässä formaattissa, Custom-mallin puitteissa.

****

Fender-tyylinen ergonomia, Gibson-tyylinen valmistustapa, sekä reilu annos Paul Reed Smithin omia oivalluksia – tästä on legenda nimeltään Custom 24 aikonaan syntynyt.

Upouusi SE Custom 24/7 (katuhinta noin 790 €) jatkaa tätä perinnettä saumattomasti:

Vaahterakannella varustettuun mahonkirunkoon on liitetty kolmesta vierekkäisestä palasta veistetty vaahterakaula liimaamalla. Vaahteran käyttö SE:ssä kaulamateriaalina on ehkä hieman yllättävää, kun USA-mallissa on aina käytetty mahonkia. PRS käyttää kuitenkin myös tavallisessa SE Custom 24 -kitarassa vaahteraa kaulantekoon, mikä antaa vihjeen siihen suuntaan, että valinnan takana ovat soundilliset seikat.

Useille PRS:lle tyypillinen, esimerkiksi Gibson Les Paulia huomattavasti ohuempi runko pitää kitaran painon mukavan kevyenä.

Rungon pitkä yläsarvi taas pitää soitinta hyvässä tasapainossa hihnassa.

Diskanttipuolen soololovessa on luonnollisesti PRS-kitaroiden tavaramerkiksi noussut syvä viiste, joka näyttää hyvältä, sekä helpottaa sormien pääsemistä ylänauhoille.

PRS SE Custom 24/7:n kevyesti kaareva kansi on tehty kolmesta vierekkäisestä vaahterapalasta, jonka päälle on liimattu hyvin ohut loimuvaahteraviilu. Kannen reuna on jätetty värjäämättä, mistä syntyy erillisen reunalistoituksen vaikutelma.

Kitaran mensuuri on sekin firmalle tyypillinen – sen 25:n tuuman pituus (63,5 cm) istuu perinteisten Gibson- (24,7″/62,7 cm) ja Fender-mensuurien (25,5″/64,8 cm) välissä.

Custom 24/7:n palisanteriotelautaan on huolellisesti istutettu 24 medium-kokoista nauhaa. Otemerkkinä toimivat PRS:n kauniit, helmiäisistä tehdyt lintu-upotukset.

PRS SE:n hieman taakse kallistuvassa lavassa kielet kulkevat lähes luotisuorana satulasta viritystappeihin, mikä vähentää turhaa kitkaa virittämisessä.

Schaller-tyyliset virittimet kantavat PRS:n logoa.

Rungon puolella kielet on ankkuroitu kielihylsyihin ja viety kiinteän PRS-tallan läpi.

SE Custom 24/7 -malli käyttää kahta perinteistä (passiivista) humbuckeria. Kaula-asemassa palvelee SE Vintage Bass -malli, kun taas tallamikrofoniksi on valittu SE HFS, joka on korealainen versio PRS:n samannimisestä mallista. HFS-nimi on muuten lyhenne sanoista ”Hot Fat Screams” (= kuumat ja paksut kirkaisut), mikä kuvailee hyvin kaksikelaisen käyttötarkoitusta.

Elektroniikkaan kuuluu kolmiasentoinen kytkin, sekä master volume- ja tone-säädin.

Tone-potikkaan piilotetulla nostokytkimellä voi puolittaa Custom 24/7:n kaksikelaisia mikkejä kirkkaampia soundeja varten.

Kompponentien asennus on hoidettu hyvin siististi, vaikka korealaisen kitaran työnjälki ei luonnollisesti ihan vedä vertoja US-tuotannon huippulaatuun.

Laadukas, tukevasti topattu PRS-gigbag kuuluu hintaan.

****

Yllättävän kevyen PRS SE Custom 24/7 -mallin kaulaprofiili on mukavan ovaali ja suhteellisen ohut ”C”. Kaula istuu todella hyvin ainakin minun käteeni.

Erinomaisen nauhatyön ja testiyksilön hyvien säätöjen ansiosta (ala-H: 2,1 mm/ylä-e: 1,7 mm) seitsenkielisen kitaran soitettavuus on vaivaton ja tatsi kevyt.

Akustisesti SE Custom 24/7 reagoi mukavan herkästi soittajan käskyihin, ja kitara soi hyvin resonoivalla ja avoimella äänellä.

Puhtaalla kanavalla vahvistettuna saa SE-mallista laajan valikoiman laadukkaita soundeja, jotka ulottuvat lähes Fender-maisesta klangista (puolitettuilla mikrofoneilla) jopa Jazziin (kaulahumbuckeri).

Esimerkkipätkällä soivat ensin kitaran puolitetut vaihtoehdot (kaula/molemmat/talla) ja sen jälkeen täydet humbuckerit (samassa järjestyksessä):

Myös särösoundeja kuunnellen voi vain ihailla Custom 24/7:n herkullisen monipuolista sounditarjontaa, jossa notkeammat puolitetut vaihtoehdot luovat hyvän vastapainon mehukkaiden humbuckersoundien rinnalle.

Myös tässä pätkässä kuullaan ensin kitaran puolitetut mikrofonivalinnat:

PRS:n SE Custom 24/7 on tällä hetkellä omassa hintaluokassaan selvästi muita monipuolisempi peli. Soundillisesti on tarjolla laaja valikoima laatusoundeja Fenkku-maisesta cleanista George van Eps -tyylisiin Jazz-soundeihin, ja kevyestä Blues-säröstä täyteen ahdettuun Metal-turboon.

Tämän laatupelin rahkeet riittävät mielestäni jo hyvin suvereenisti pro-luokan soittajan vaatimuksiin.

****

PRS SE Custom 24/7

katuhinta noin 790 € (gigbag kuuluu hintaan)

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ paino

+ nauhatyö

+ soitettavuus

+ mikrofonien puolitus

+ monipuolinen soundi

****

03/06/2013 4

Testipenkissä: LTD SC-337 Stephen Carpenter

****

Upouusi LTD SC-337 on seitsenkielinen Stephen Carpenter -nimikkomalli, joka istuu ominaisuuksiltaan (ja hinnaltaan) juuri sopivasti vielä edullisemman passiivikitaran – LTD SC-207 (369 €) – ja keskihintaisen, aktiivisen kaula-läpi-rungon-mallin – LTD SC-607B:n (986 €) – välissä.

****

LTD SC-337 (438 €) on ruuvikaulainen, aktiivimikrofoneilla varustettu seitsenkielinen sähkökitara.

Tätä Carpenter-mallia rakennetaan tavallisella täyspitkällä mensuurilla (64,8 cm/25,5 tuumaa), kun taas kalliimmat versiot valmistetaan vielä pidemmällä baritonimensuurilla (68,6 cm/27 tuumaa). Baritonimensuurin eduksi mainitaan yleensä sen hieman selkeämpää matalien kielten soundia, kun taas tavallista mensuuria on helpompi soittaa (etenkin alimmilla nauhoilla).

SC-337:n kaula on vaahteraa, kun taas runko veistetään lehmuksesta.

Rungon takapuolen syvän viisteen ansiosta kitara tuntuu erittäin mukavalta, ja mallin kaunis musta viimeistely sopii hyvin Metal-genreen.

Perinteistä sulavampi kaulaliitos helpottaa pääsyä korkeisiin nauhoihin.

Kaulaa on kallistettu taaksepäin, mikä helpottaa Gibson-tyylisen tallan käyttöä.

Gotoh-tyyliset virittimet toimivat jouhevasti ja varmasti.

Satulan kohdalle sijoitettu volute-paksunnos vähentää taakse kallistuvan viritinlavan murtumisen riskiä, jos vaikka kitara sattuisi vahingossa kaatumaan.

LTD:n palisanteriotelautaan on istutettu 24 paksua ja korkeaa nauhaa.

Nauhatyö oli testiyksilössä todella huolellinen, ja otelaudan valkoinen reunalistoitus hyvin siisti.

SC-337:n talla on nykyaikainen – ja luonnollisesti seitsenkielinen – versio Tune-o-matic-tallasta. Kielet taas pujotetaan rungon läpi.

Stephen Carpenter -nimikkomallissa käytetään kahta aktiivista ESP Designed -humbuckeria.

Kaikista Carpenter-kitaroista löytyy hieman epätavallinen keskimikki/tallamikki-asetelma. Homman tarkoitus on estää matalan H-kielen puuroutumista etumikrofonissa.

Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla, joita varten runkoon on upotettu kierreholkit. Se on varma ja kestävä ratkaisu.

Kolmiasentoisen mikrofonivalitsimen lisäksi löytyy SC-337:ssä vielä master volume ja master tone -säätimet.

Kytkin on sijoitettu niin, että mikkien valinta onnistuu pikkusormella samanaikaisesti kielten demppauksen kanssa.

Vaikka LTD:n elektroniikkalokero ei ole ehkä maailman siistein, on käytettyjen komponenttien laatu kitaran hintaan nähden kuitenkin hyvässä kunnossa ja lokeron häiriösuojaus sähköä johtavalla maalilla huolellinen.

****

Seitsenkieliseksi kitaraksi on testissä käynyt LTD SC-337 yllättävän kevyt soitin. Carpenter-malli istuu hyvin soittajan sylissä, ja se roikkuu erittäin mukavasti ja rauhallisesti hihnassa.

Kaulaprofiili on laakea ja suhteellisen ohut ”U”, jolla tulin itse heti hyvin toimeen.

Testiyksilön erinomaisen nauhatyön ansiosta SC-337:n kielet on saatu hyvin matalaksi (Ala-H: 1,7 mm/ylä-e: 1,2), ja täysin ilman kielten räminää! Soittotuntuma on erittäin kevyt ja nopea.

Vaikka tämän LTD:n ulkonäkö viittaa vahvasti Metal-genren suuntaan, on SC-337 mielestäni huomattavasti monipuolisempi soitin. Kitaran laadukkaista aktiivihumbuckereista lähtee nimittäin ilahduttavan avoin soundi, joka on – sanan parhaassa merkityksessä – neutraalinen. Mikrofoneissa on kyllä tehoa, mutta samalla myös rutkasti dynamiikka. Sointi ei muutu koskaan ikävän tunkkaiseksi tai honottavaksi, vaan on myös puhtaana enemmän kuin käyttökelpoinen.

Tässä esimerkissä soundia on maustettu hieman choruksella:

LTD SC-337 on oikea valinta, kun meno muuttuu rankaksi!

Aktiivimikrofonien häiriövapaus ja niiden teho, sekä bassoalueen potku ja keskialueen avoimuus ovat lajityypin suuria valtteja, eivätkä LTD:n ESP Designed -mikrofonit jätä soittajaa pulaan. Oikeissa käsissä SC-337 muuttuu musiikilliseksi nyrkkiraudaksi.

Tällainen oli meno nykyaikaisen high gain -kanavan läpi soitettuna:

Mielestäni LTD:n SC-337 on tällä hetkellä selvästi paras seitsenkielinen sähkökitara alle viidensadan euron hintaluokassa. Uudessa Carpenter-mallissa kitaran ominaisuudet, sen soitettavuus ja soittimen soundi ovat enemmän kuin kohdallaan. Tämä LTD tarjoaa ison siivun pro-meininkiä uskomattoman edulliseen hintaan.

****

LTD SC-337 Stephen Carpenter

438 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soitettavuus

+ paino

+ nauhatyö

+ viimeistely

+ soundi

30/05/2013 1

Testipenkissä: LTD Elite ST-1

ESP/LTD-tuoteperhe elää vuonna 2013 murroksessa, koska ESP on päättänyt jakaa eri sarjansa uudelleen.

Tulevaisuudessa ESP tulee esiintymään brändinä ainoastaan japanilaisen ESP Custom Shop -soittimissa. ESP:n Standard-sarjan soittimille on luotu uusi brändi: E-II.

Uusi on myös LTD:n japanilainen Elite-sarja, joka on suunniteltu edustamaan LTD-soittimien absoluutista parhaimmistoa.

Saimme testiin uunituoreen LTD Elite ST-1 -kitaran. Malli on saatavilla kahtena versiona, joko palisanteriotelaudalla ja EMG-mikrofoneilla varustettuna (LTD Elite ST-1/R EMG) tai – testikitaran lailla – vaahteraotelaudallisena ja Seymour Duncan -mikeillä (LTD Elite ST-1/M).

****

Upouusi LTD Elite ST-1/M (1.387 €) on kyllä häkellyttävän upea kitara, jossa yhdistyvät ajaton kauneus ja huipputrimmatun soittimen ominaisuudet herkullisella tavalla.

Tätä mallia saa kahdella eri värillä – sininen Aqua Marine tai testisoittimen See-Through Black Cherry – kun taas EMG-version viimeistely on läpikuultava See-Through Black.

Elite ST-1:n perusainekset ovat hyvinkin perinteiset: ruuvikaula on veistetty vaahterasta, ja kitaran runko on leppää.

Kaulaliitos taas on veistetty perinteistä katsoen huomattavasti sulavampaan muotoon.

Rungon etupuolella komeilee quilt-kuvioisella loimuvaahteraviilulla päällystetty vaahterakansi.

Kannen reunat on jätetty taidokkaasti värjäämättä, mistä syntyy kaunis ”reunalistoitus” (engl. fake binding).

ST-1:n vaahteraotelautaan on asennettu 24 jumbo-kokoista nauhaa. Nauhatyön laatu on esimerkillinen, samoin kuin kaulan viimeistely, jossa mattapintainen kaulan takaosa yhdistyy kiiltävään lakkaukseen otelaudassa.

Myös metalliosien sarakkeella LTD Elitessä luotetaan ainoastaan vankkaan laatuun.

Kromatut virittimet tulevat Gotohin japanilaisesta tuotannosta.

Kitaran Floyd Rose -vibratalla on se aito, saksalaisen Schallerin valmistama teräksinen Floyd Rose Original -malli.

Tältä näyttää huolellisesti asennettu lukkosatula.

Lavanpuoleinen palkki vetää kielet oikeassa kulmassa satulan yli, minkä ansiosta soittimen vire ei muutu lukkojen avaamisessa tai sulkemisessa.

LTD Elite ST-1/M -mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanin valikoimasta:

Kaula- ja keskimikki ovat STK-S4-mallia, joissa kaksi päällekkäistä kelaa pitävät hurinan loitolla. Tallamikki taas on Duncanin loistava, hieman vintagea tuhdimpi Custom-malli (SH-11).

Kaularaudan säätö hoidetaan ST-1:ssä kätevästi kääntämällä kaulamikrofonin ja viimeisen nauhan välistä pyörää.

ST-1:n kytkentä koostuu viisiasentoisesta mikkivalitsimesta, sekä master volume ja master tone -säätimistä.

Lähtöjakki on asennettu rungon reunaan niin, että johto voidaan viedä luontevasti soittimen ja hihnan välistä eteenpäin vahvistimeen.

LTD Elite -sarjan soittimissa laadukas laukku kuuluu hintaan!

****

LTD:n spekseissä lukee kaulaprofiilin kohdalla ”ohut U-profiili”, ja jotenkin tämä kuvaus tuo minulle mieleen 1990-luvun karseita, kättä väsyttäviä ”vauhtikauloja”. Mutta ei ole syytä paniikkiin, sillä Elite ST-1:n kaula tarjoaa riittävästi ”lihaa” mukavaa soittotuntumaa ja hyvää sustainea varten! Itse käyttäisin mieluummin ilmaisun ”keskivahva D-profiili” tämän kaulan kuvaamiseen.

Testikitara oli erinomaisessa trimmissä ja erittäin helpposoittoinen. Akustisesti LTD ST-1 soi kauniisti ja täysin rämisemättä, vaikka kielet oli säädetty hyvin matalalle (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm). Paksut ja korkeat jumbo-nauhat luovat nopean soittoalustan, jossa kielten venyttäminen sujuu kuin tanssi.

Halpa – tai huonosti asennettu – Floikka voi helposti pilata kitaran soundin, ja tehdä virittämisestä suoranaista helvettiä.

Laadukas LTD Elite ei tunne tällaisia ongelmia lainkaan, sillä se on varustettu laatuosilla ja rakennettu japanilaisella pikkutarkkuudella. Kitara soi eloisasti ja pitkään, ja sen jouhevasti toimiva vibrato pitää vireen esimerkillisesti rankasta kammen käytöstä huolimatta.

ST-1:n kaunis akustinen ääni säilyy hyvin puhtaan vahvistinkanavan läpi soitettuna (liikkeelle lähdetään kaulamikrofonista):

Särökäytössä Elite ST-1:n hurisemattomat stack coil -mikrofonit ovat huima etu, jos vertaa niihin perinteisten yksikelaisten toimintaa. Erinomaisista Seymour Duncan etu- ja keskimikrofoneista lähtee aito, tuore Strato-tyylinen sointi, mutta täysin häiriöäänistä vapaana.

Custom-humbuckerin valinta viisiasentoisella kytkimellä taas polkaise kitaran turboa päälle, ja meno vaan kuin paranee:

ESP:n brändien uudelleen strukturoiminen voi olla ensialkuun kitaristeille hieman hämäävää, mutta yksi asia tuli tässä testissä hyvinkin selvää:

LTD Elite ST-1 on yksi parhaimmista Superstrat-tyylisistä kitaroista, joilla minulla oli koskaan iloa soittaa. Tämä LTD on selvästi pro-luokan soitin erinomaisella soittotuntumalla ja laadukkaalla äänellä.

Elite-sarjaan myötä LTD tarjoaa japanilaista huippulaatua reiluun hintaan.

Tämän biisin viisi kitararaitaa on kaikki soitettu LTD Elite ST-1:llä:

****

LTD Elite ST-1/M

1.387 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soittotuntuma

+ Floyd Rose -tallan toiminta

+ soundi

+ kova laukku kuuluu hintaan

****

24/05/2013 1

Testipenkissä: EBS Billy Sheehan Signature Drive

****

EBS Sweden vietää tänä vuonna yhtiön 25-vuotispäivää. Juhlavuoden kenties kuumin uutuus on yhteistyössä Billy Sheehanin kanssa syntynyt säröpedaali.

Billy Sheehan on legendaarinen Rock-basisti, jonka tunnetaan parhaiten Mr. Big -yhtiöstä, omasta Niacin-bändistä, sekä David Lee Rothin basistina.

****

EBS Billy Sheehan Signature Drive -pedaali (219,90 €) on nimestään huolimatta enemmän kuin pelkkä säröefekti, sillä se sisältää säröefektin lisäksi myös puhtaan etuvahvistimen ja laadukkaan kompressorin.

Sheehan Driven oikeaan kylkeen on asennettu pedaalin jakkitulo, sekä inserttipiste puhtaan kanavan efektilenkille.

Efektilenkki toimii tässä samalla tavalla kuin monissa miksereissä – sitä käytetään Y-johdolla, jossa on pedaalin puolella yksi stereojakki ja johtojen toisessa päässä tavalliset monoplugit ulkoisen efektin lähdöksi ja tuloksi.

Jakkilähdön alle taas on sijoitettu säröpuolelle oma inserttipiste.

EBS:n Billy Sheehan -pedaali mahdollistaa sen kahdella efektilenkillä jokaisen basistin oman soundin tarkkaa muokkailua, koska puhtaalle ja säröpuolelle voi kohdistaa omat efektinsä. Näin esimerkiksi särölle lisätty flanger ei puurouta lopputulosta tai syö puhtaan signaalin botnea.

Melko kompakti pedaali saa virtansa joko yhdeksän voltin paristosta tai tavallisesta, Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ei kuulu hintaan).

****

EBS Billy Sheehan -särössä on neljä säädintä:

Drive säätää särön vahvuutta, Tone-potikkalla muokataan särön soundia, kun taas Level-säädin hallitsee säröpuolen lähtötasoa. Viimeinen nuppi – Clean – on puhtaan puolen master volume.

Sheehan-pedaalin kompressori on signaaliketjun viimeinen lenkki, särön ja puhtaan signaalin summauksen jälkeen.

Minikytkimen High-asento on tehdasasenteinen ja se tarjoaa todella pyöreän kompressiosoundin isolla (6 dB) vahvistuksella.

Tehtaalta asetettuna kompuran Mid-asento kulkee kultaista keskitietä Off- ja High-asetuksien välillä. Poistamalla pedaalin pohjan pääsee kuitenkin käsiksi Mid-vaihtoehdon kynnystason (threshold) ja kompressiosuhteen (compression) asetuksiin vaikuttaviin pikkusäätimiin.

Billy Sheehan -nimikkopedaalin kompressori toimii hyvin musikaalisella tavalla, ja se tarjoaa rutkasti gainea.

Tässä on puhtaalla soundilla äänitetty näyte EBS-efektin kolmesta kompressoriasetuksista:

Billy Sheehan näyttää olevan putkivahvistimen särösoundia rakastava mies. EBS-pedaalin särön määrä on vielä suhteellisen malttillinen, ja sen särösoundi miellyttävän orgaaninen, täysin vaille ärsyttävää fuzz-maista karheutta. Tone-potikka tarjoaa laajan valikoiman soundeja muhkeasta ohueen.

Seuraavassa ääninäytteessä esitän Tone-säätimen toimintaa, samalla kun Drive on avattu täysille:

Puhtaan signaalin lisäämisestä särösoundiin on todellakin paljon hyötyä.

Pelkällä säröllä varustettuna bassosignaalilla on suhteellisen kevyt basso ja alkuperäissignaalia kapeampi dynamiikka:

Lisäämällä särösignaaliin myös puhdasta signaalia on lopputulos huomattavasti dynaamisempi ja basson alkuperäinen potku säilyy paremmin:

****

EBS:n Billy Sheehan Signature Drive on mielestäni erinomainen lajinsa edustaja. Tämän pro-luokan nimikkopedaalin fiksut ja monipuoliset ominaisuudet takaavat, että Sheehan-pedaali sopii paljon laajemmalle käyttökunnalle kuin pelkästään Sheehan-soundia etsiville basisteille.

****

EBS Billy Sheehan Signature Drive

219,90 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ särösoundi

+ puhdas soundi

+ säädettävä kompressori

+ kaksi efektilenkkiä

+ kestävä rakenne

Miinukset:

– ei erillistä paristolokeroa

21/05/2013 3

Review: Zoom A3

****

Zoom’s A3 is the company’s brand-new, next-generation modelling effects unit for acoustic guitar.

The Zoom A3’s user interface is very similar to the one used in their MS-50G-pedal for electric guitar, but in terms of its features the A3 offers a whole plethora of stuff developed specially for use with acoustic guitars.

****

Zoom have managed to pack an unbelievable amount of processing prowess into its new compact contender (current street price in Finland approx. 170 €), yet the A3 is still easy to use. The most vital functions have been given their own knobs and pushbuttons, which makes the A3 easy to use and cuts back on unnecessary menu-jumping at the same time.

The Zoom’s main sections are the quality dual preamp with its three-band EQ, the pedal’s versatile guitar-modelling department, as well as the A3’s large assortment of effects.

Additionally, the pedal offers a switchable solo boost (up to 12 dB) with its own tone control, an automatic feedback remover (that can defeat up to three different frequencies simultaneously) and a digital tuner.

The Zoom A3 is a programmable unit, which can store up to 20 patches. The patches can also be lined up in an A/B-list, which enables you to select patches for on-the-fly switching.

The effect pedal comes with its own power supply unit, but it can also be run on four AA-size batteries.

The A3’s microphone input – which can run phantom power (+24V or +48V) for condenser mics – and the unit’s balanced XLR-output (with a dedicated ground lift switch) have been placed on the front panel.

Your guitar’s output goes into the Zoom’s pickup input on the unit’s right hand side. A three-way slider lets you select two pre-EQ curves – magnetic or piezo – as well as a linear option (flat).

The stereo outputs have been placed on the opposite side, next to the USB-port for (firmware updates).

****

Each of the A3’s patches can run up to three different effects simultaneously, so you could use the first slot for one of the Zoom’s 28 virtual guitars, the second slot for one of three virtual microphones (SM57, C414, U87) and the third for something like a reverb.

On the other hand, you can also use the A3 as a ”pure” multieffect, by not using any digital guitar-modelling and creating patches with three effects in them. You can choose from 40 different effect types – from compression and chorus all the way to pitch-shifting and reverb. The sound quality is very good, and each effect offers plenty of leeway for precise adjustment.

Still, I think the A3’s biggest selling point is its excellent modelling section, which makes it possible to achieve astonishingly realistic results with only a few clicks of a button.

To work properly the modelling section needs a clean guitar signal, so the first thing is to make sure you’ve got the input gain settings for your straight guitar output and/or the mic put in front of your guitar just right.

Once the levels are OK, miraculously changing the character of your guitar is quick and easy: First, use the rotary switch above the Zoom’s display to select the body type corresponding best to the guitar you’re using – for example, choose ”Mold Body” if you’re playing an Ovation or ”YMH” if your guitar is a Yamaha LL-series instrument.

Next, you select a virtual guitar of your liking for the first effect slot in the chosen patch. You can access all of the A3’s 28 virtual guitars by using the Type-buttons. The guitars are displayed using their model names – like J-45, LG-2 or F-55 – as well as by an icon in the display.

If you’re using only a direct piezo signal as a starting point, you can add a good dose of authenticity by selecting a virtual microphone for the second effect slot of the patch. Each of the three virtual mics lets you choose between close- and ambient-miking, and whether the mic has been placed in front of the virtual sound-hole or near the virtual guitar’s bridge.

I have recorded three audio examples to give you an idea of the modelling technology’s sound:

The first clip features a Godin Acousticaster with an LR Baggs piezo system. First you’ll hear the straight piezo signal, followed by the these virtual guitars: A D-28, an OM-28, a 00-18 and an SJ-200. I’ve used Zoom’s virtual version of an AKG C414, and a touch of reverb:

The second clip has been recorded with me playing my Takamine N-20 -jumbo into a real condenser mic (an AKG C3000). The sequence of virtual guitar models is the same as above:

In the third clip I play my Tanglewood TW28-CSN -dreadnought, with the physical microphone and the sequence of virtual guitars staying the same:

****

In my opinion the Zoom A3 is a very serious contender for the title of ”Best compact multieffect for acoustic guitar”. It is a fantastic little tool for both live use and in the studio, where it can act as your own production centre for acoustic guitars. The Zoom is very easy to use and it sounds great. The on-board anti-feedback circuitry works very nicely and the solo boost is a handy tool to have in a unit such as this.

The best bit is, nonetheless, the A3’s surprisingly organic-sounding modelling section. The Zoom’s biggest advantage, when compared to other similar effect units, lies in its versatility and the wide range of different virtual guitars on offer. It is very easy to find a good body-style match for your physical guitar’s input signal, and the amount of different virtual guitar models makes it almost hard to choose. The option to creatively misuse the Zoom A3 – by selecting the ”wrong” body-type for your input signal – is also fun, and yields some nice new flavours.

But, don’t listen to me, go out and give it a try yourselves.

****

Zoom A3

Current street price in Finland approx. 170 €

Finnish distributor: Studiotec

****

Pros:

+ value-for-money

+ quality preamp

+ mic input with phantom power

+ great-sounding virtual guitar models

+ effect quality

+ EQ-section has physical control knobs

+ Boost & Anti-Feedback functions

****

16/05/2013 0

Review: Roland Cube Lite

****

The brand-new Roland Cube Lite (current price in Finland: 155 €) is the latest model in Roland’s successful Cube-range, and the mega-selling Micro Cube’s little sibling.

Contrary to its name the Cube Lite isn’t square-shaped, but rather a stylish stereophonic (2.1) practice amp that looks more like the company’s acoustic combos. Due to its very compact size there wasn’t enough space left for batteries – the Cube Lite runs exclusively on its PSU, which is included in the package.

The Cube Lite offers you three different COSM-modelled amplifier choices, called JC Clean, Crunch and Extreme. Apart from the Drive- and Volume-controls you’ll also find a two-band EQ-section.

The combo’s effect selection has been simmered down to a chorus and a reverb.

All of the Roland’s inputs and outputs are found on the combo’s back panel: In addition to the regular guitar input and the mini-jack for the headphones, you’ll find an input labelled ”i-Cube Link” with its own small volume control next to it.

Thanks to the i-Cube Link Roland’s Cube Lite is able to communicate directly with your Apple iPhone, iPad or iPod Touch. When hooked up with the special lead found in the box, the combo becomes your iWhatsit’s sound card.

Roland offers you their Cube Jam-app – which turns your iPhone/iPad into your own guitar practicing and recording machine – for free download.

The Cube Lite will also work as your personal stereo, when using a standard stereo cable with mini-plugs connected to the i-Cube Link input.

****

Roland’s Cube Lite is a refreshingly compact and lightweight piece of gear. Granted, its plastic chassis may not be as trustworthy as the Micro Cube’s sturdier exterior, but on the other hand the Cube Lite will look much nicer in your living room.

I was blown away by the surprisingly full-bodied sound coming off the combo’s speakers – thanks in no small part, I’d reckon, to the 2.1-system’s subwoofer. The sound quality is definitely on a par with most personal hi-fi systems, except maybe in terms of the Cube Lite’s slightly narrower stereo spread.

The combo’s three COSM-models cover virtually all bases of electric guitardom. I don’t think anyone will leave their gig rig at home in favour of the Cube Lite, but this dwarf is well up for inspiring training sessions and on-the-spot song demoing. I kind of missed a delay as an additional effect option, but you can’t have everything, now, can you?

While this little Roland already works fine as a stand-alone practice amp, the cool Cube Jam-app adds a lot of fun and value to the whole package.

Cube Jam can use your iPhone’s/iPad’s whole music library as backing track material (except for copy-protected files). The app allows you to change playback speed and transpose your backing track, as well as to run a loop using the A/B-function. Center Cancel does what it says on the tin – you can dial out parts like the main vocal or lead guitar on-the-fly.

My favourite Cube Jam-features are Record and Mixdown, which allow you to play along to the backing track and record the whole thing. The app automatically stores each pass as a separate take, which makes it possible to select the best take for eventual mixdown, using the two virtual faders. Pressing the Mixdown-button creates a new WAV-file (44.1 kHz/16-bit) and stores it in your iThingy’s memory.

You can even overdub by selecting the latest mix as your new backing track and adding a new guitar track on top. The only drawback here is that the newly recorded track is always panned to centre, but that’s a compromise I could live with, as this app is meant mainly for practice and not for multitrack recording purposes.

I had prepared a backing track for this review using my iMac’s Garageband-software. I exported the backing track onto my iPad, and then recorded a guitar solo, playing my Epiphone Casino through the Roland Cube Lite (on Crunch), while recording it all onto Cube Jam.

Here’s what the Cube Jam-mix sounds like:

And here’s the guitar track on its own:

****

Here are two examples of the JC Clean- and Extreme-models played with a Stratocaster, and recorded with a Zoom H1:

****

In my opinion the Roland Cube Lite is a fine little practicing amp. You’ll get the most fun out of it if you’re already an Apple iPhone or iPad user, but the Cube Lite also works nicely as a stand-alone combo.

****

Roland Cube Lite

155 €

Finnish distribution: Roland

****

Pros:

+ COSM-models

+ 2.1 stereo system

+ external sound card for iPhone/iPad

+ compact

+ Cube Jam-app

Cons:

– no battery option

14/05/2013 2

The acoustic lap steel – a very interesting challenge

****

If you feel your guitar-playing is stuck in a rut, it might be a good idea to broaden your horizon – either by immersing yourself in a new genre, or by taking up a different string-instrument.

For some time I have been interested in lap steels, and for some reason – probably due to their their special sound – especially in Weissenborn-type, acoustic lap steels.

About 100 years ago a Californian luthier (of German origin), named Hermann Weissenborn, came up with an idea to make the then-popular acoustic lap steel guitar louder: Weissenborn simply extended the body into the neck, all the way up to the top nut. As the neck was sort of redundant on a lap steel anyway, the luthier figured, he might as well use it to further amplify the instrument’s voice.

Although the new instrument worked very well, Weissenborns were supplanted relatively quickly by even louder designs, such as resonators and electric steel guitars. Over recent years interest in Hermann Weissenborn’s invention has been growing slowly but steadily, thanks to this guitar’s idiosyncratic looks and sounds being featured by such musicians as Ben Harper and Xavier Rudd.

Thanks to this renaissence, new and affordable Weissenborn-copies are readily available for the beginner. Most of these guitars are built in China to the distributors’ specifications and then branded with the respective company’s logo.

There are also a few luthiers out there who build high-quality replicas of Weissenborn-type lap steels for the connoisseur – check Google (”Weissenborn guitar”).

At the moment of writing no Finnish distributor is importing Weissenborn-style guitars, so I got some support for preparing this article from Germany: Bediaz Music are a small, specialised company, dealing mostly in acoustic lap steels – starting with vintage Weissenborns and modern boutique-versions – but the guys are also importing their own range of affordable Bediaz-branded instruments.

****

I decided to get acquainted with a Bediaz Black Gloss, the company’s most affordable model (289 €).

This is a copy of the guitar-shaped Weissenborn, but Bediaz also offer Teardrop-models, as well as deep-bodied and/or wider alternatives.

At this price point you cannot expect solid-wood bodies. The Bediaz has a body build from laminated mahogany, and sports a gloss black finish.

Only the guitar’s headstock – which is glued into the hollow neck near the first fret – is a solid piece of wood.

Affordable doesn’t mean cheap, though:

The Bediaz displays a very clean build (for the most part), and looks rather fetching with its luscious finish and the stylish, contrasting maple binding.

The fret lines seem to be maple, too. There were a couple of slightly wobbly-looking fret lines, but this is a mere cosmetic glitch on a lap steel, and nothing to worry about in this price range.

The silkscreened silver logo also isn’t the crispest either, due to some bleed, but this also is a very minor cosmetic niggle, which surely won’t spoil our fun.

A chunky bit of bovine bone has been used for the Bediaz’ tall top nut.

Tuning is simple and steady, thanks to the modern sealed tuning machines.

Stylishly understated white rings make up this instrument’s rosette.

The Bediaz also displays rather clean workmanship on the inside – something which isn’t always a given in this low price bracket.

A Weissenborn-bridge is a steel-string bridge’s taller sister. On the Bediaz it has been crafted from a sandwich of two pieces of rosewood.

****

This is what a Weissenborn can sound like in the right hands:

****

Playing a lap steel guitar opens up the gates to a new kind of playing-experience, and forces you to readjust your approach.

In a certain way, a lap steel is much more restricted than a standard (Spanish) guitar, as you’re always tied closely to your chosen tuning, with the bar giving you only a little room for breaking out of the key you’re in. If you’re in an open major-tuning, for example, achieving minor chords requires you to apply string muting, if you want to go somewhere else than the parallel minor tonic chord (like: Em –> G).

On the other hand, the tone bar frees you from the constraints of the traditional western 12-semitone scale, making it possible to find notes outside our usual major/minor-tonalities. This is one of the reasons why acoustic lap steels are gaining a growing following among Blues-guitarists and World-musicians.

Playing in tune and hitting the correct pitch takes a lot of practice on a lap steel, though. I, for my part, am still on the way there…

😉

Due to their hollow neck Weissenborn-type guitars are a little more delicate when it comes to the rigours of string-pull. High-pitched open tunings should only be attempted with lighter gauge strings. It’s best to start your Weissenborn-journey with lower tunings, such as open D (D-A-D-f#-a-d), open C (C-G-C-e-g-c), open G (D-G-D-g-h-d) or DADGAD. Many lap steel buffs also use their own – often ”secret” – tunings to fit their own signature sound and style.

Click HERE for more information, or try Google.

The Bediaz Black Gloss has a nice fresh and open tone with a charmingly raunchy mid-range. For a standard-depth acoustic Weissenborn-copy the sheer volume on offer is a positive surprise.

A lap steel’s sound is also defined by which tone bar is used, and the bar also has an influence on the guitar’s playability. I have taken my first steps using a classic bullet-shaped tone bar – the sound was good, but I found the bar hard to hold. I have since switched to a Shubb SP-1 bar, which I find much easier to hold and manoeuvre. Other players swear by much lighter ceramic tone bars, so check them out as well.

While I don’t kid myself into thinking I might become a great lap steel guitarist, I still find playing the Bediaz-Weissenborn very refreshing and fun.

The affordable Bediaz-guitar makes it easy to start your own path down a new road – it’s a pretty and well-sounding instrument. And once you progress you can always step up to an even better model.

****

Here are two tracks I recorded on the Bediaz:

The Bediaz Weissenborn-copy even made it onto a song demo already:

****

I’d like to thank Bediaz Music for their vital support in making this article happen!

13/05/2013 0