Review: Tanglewood TW28-CLN + TW1000HSRE + Seymour Duncan Woody

****

The UK’s favourite brand of acoustic guitars – Tanglewood – is steadily growing a devoted following in Finland, too, thanks to their wide variety of different models, as well as the company’s knack for providing fantastic value for money.

This time Kitarablogi.com takes a closer look at two guitars from opposing ends of Tanglewood’s price range:

The Tanglewood TW28-CLN is one of the brand’s most affordable instruments, and is part of the Evolution-series.

Tanglewood’s Finnish distributor – Musamaailma – has equipped the test sample with a Seymour Duncan soundhole pickup, the humbucking Woody (SA-3 HC).

Tanglewood’s TW1000HSRE is the top model of the Heritage-series, and comes factory-equipped with a Fishman-pickup and Sonitone-preamp.

By the way, Musamaailma throws in a nifty Kyser Lifeguard humidifier for free with the purchase of any Tanglewood acoustic guitar, so you can be sure that your new instrument won’t suffer the detrimental effects of central heating during the cold season.

****

Tanglewood’s TW28-CLN (current price in Finland: 201 €) is a Dreadnought with a soundbox made from plywood, and a set mahogany neck.

The top is crafted from very nice looking cedar…

…while the rims and the back have been made of laminated mahogany.

The whole instrument – with the exception of the gloss-lacquered headstock veneer – has been finished in a very thin, clear satin finish.

The TW28-CLN’s headstock sports a rosewood veneer.

In this picture you can clearly spot the glue line, where the headstock has been added to the neck, as well as the very decent sealed machine heads.

Even though the Evolution-series is all about affordability, this Tanglewood has been spruced up with some nice cosmetic touches: The rosewood fingerboard, for example, has been bound using genuine maple!

The frets are of medium size, and the fretwork looks and feels very crisp and clean.

The neck’s heel-cap has been adorned with a maple overlay and a ”Tanglewood-T” made from holographic aluminium foil.

Tanglewood’s TW28-CLN exudes a certain down-to-earth, organic stylishness: There is no scratchplate, but the instrument features multiple binding, and also sports a pretty, bird-shaped bridge.

The looks of the Seymour Duncan Woody pickup (current price in Finland 61.70 €) complements the TW28’s earthy looks. This magnetic pickup is a stacked humbucker featuring double-potted (wax and resin) coils in a maple casing.

The Woody fits most regular soundholes (with a diameter between 9.8 and 10.4 cm) and is kept in place by chunky foam inserts on its sides.

The pickup’s quality lead is approximately five metres long.

Tanglewood’s standard of workmanship is delightfully crisp, even when it comes to their most affordable models.

Both the top nut, as well as the compensated bridge saddle have been carved from bovine bone.

****

There is a certain logic behind the Tanglewood TW1000HSRE’s (current price in Finland: 1,137 €) hard-to-enunciate model designation: The letters in the suffix stand for the guitar’s Herringbone-trim (H), its solid rosewood back and sides (SR), and the factory-installed Fishman-electronics (E).

Engelmann spruce has been chosen for this model’s solid wood top.

The fine Indian rosewood used for the TW1000 is breathtakingly beautiful.

The same material has also been used for the headstock veneer.

Vintage-aficionados will be delighted at the sight of the diamond-shaped headstock volute, so reminiscent of vintage Martins (and their reissues).

The gold-coloured tuners may look light straight vintage copies, but they have been designed to feature a much more practical, modern gear ratio. The result is a very smooth and precise tuning feel.

Only the best ingredients go into the making of Tanglewood’s top models – this Dread’ sports genuine mother-of-pearl inlays (in a D-45’s hexagonal style) in its ebony fretboard.

The inlay work and fretting are top-notch!

Just look at that rosewood…

All Tanglewoods come equipped with a second strap button – a small, but nevertheless very nice little detail.

Genuine mother-of-pearl inlays in the rosette, along with Herringbone-binding – this is a guitar enthusiast’s wet dream come true!

Here’s a second glimpse at Tanglewood’s stylish steel-string bridge – this time crafted from luscious ebony.

Tucked away beneath the bone saddle is a Fishman Sonicore piezo pickup, which feeds a Sonitone-preamp.

The Sonitone’s controls are mounted beneath the soundhole’s bass side edge.

The system is simplicity incarnate, offering a volume control (bridge-facing side) and an easy-to-use tone control (neck-facing side).

Tanglewood have chosen to keep the TW1000HSRE’s good looks intact, by using a battery pouch, velcro’d to the neck block. There is one drawback, tough: You have to loosen the strings to get to the pouch, meaning quick battery-changes mid-set are impossible.

The output jack is integrated into the guitar’s end pin.

****

Our review sample of the TW28–CLN is a very lightweight and comfortable instrument, even though its broad shoulders are a few millimetres wider than those of some other Dreadnoughts. The guitar sits nicely in your lap and feels well-balanced.

For the guitar’s price the standard of its satin finish is quite good – there are a couple of tiny grainy spots on the back of the neck, but overall the feel is very nice.

The neck profile will fit into most players’ hands – it’s a D-profile of medium depth with a slight whiff of a soft V blended in.

The TW28-CLN is a very decent player, thanks to its clean fretwork and comfortable set-up (string height @ 12th fret: bottom-E = 2.6 mm, top-e = 1.7 mm). String spacing is a good middle-of-the-road choice – 3.7 cm at the nut and 5.5 cm at the bridge. It’s a workable compromise for both fingerstylists and plectrum strummers.

I was surprised by the test sample’s punch and volume! After the first few strums I really had to check the label to make sure I hadn’t been given this model’s solid top cousin (the TW28-CSN) by mistake.

The TW28-CLN wins you over with its warm and clear voice. Thanks in no small part to its tight bass response, this model is very easy to record with a condenser microphone set up in front of it.

Seymour Duncan’s Woody sounds old-fashioned in a very nice way: The bottom end is warm, the mid-range is plummy and the trebles are airy and pleasant. If you’re after an authentic Sixties Pop guitar tone, the Woody will get you there in no time. Many of the early Beatles-stuff (pre-1966), for example, was recorded with their Gibsons miked up, as well as plugged into their Vox amps. Furthermore, I’m quite sure the Woody’s vintage-tinged tones will also please the slide guitar fraternity.

Here are some sound examples of the TW28-CLN recorded with an AKG microphone, as well as using the Duncan Woody:

****

To say Tanglewood’s TW1000HSRE is a ”great guitar for its price” or a ”very decent Chinese-made instrument” would do this guitar a grave injustice. The TW1000HSRE is simply a great guitar, carefully crafted from top quality materials – period! Our review sample is that sort of guitar that puts a quick stop to any kind of brand snobbery.

The guitar’s finish is flawless, and the instrument plays like a dream.

We have a mid-sized, oval C-Profile, coupled with a generous string spacing – 3.95 cm at the nut and 5.75 cm at the bridge – which makes a lot of difference to fingerstyle players.

The set-up is superb, with the guitar playing cleanly across the whole neck, despite the comfortably low action (bottom-E: 2.0 mm, top-e: 1.6 mm).

The TW1000HSRE’s acoustic tone and punch will bowl you over! The bottom end is fat and rich, the mid-range has character in spades, and the top end sparkles like a diamond. This is a very hard guitar to put down.

The Fishman Sonicore-piezo and Sonitone-preamp seem like the perfect match for this Tanglewood – a really inspired choice. The Fishman system sounds surprisingly ”acoustic” with not so much as a whiff of piezo quack or dryness. The amplified tone is a couple of degrees more upfront, and a tiny bit fuller, than the TW1000HSRE’s acoustic voice, but it’s very close. Coming to grips with the Sonitone only requires seconds. I left the tone control on full – if you need more scope for adjustment you’ll most probably find it in your acoustic amp or at the mixing console.

C3000 – fingerstyle

Fishman – fingerstyle

C3000 – plectrum

Fishman – plectrum

****

If there’s a conclusion to be drawn from this review, then maybe it is that Tanglewood seem to consistently offer fantastic value at any price-point. And this is regardless of whether you chose one of their affordable models (like the TW28-CLN) or something from the very top of their catalogue (like the TW1000HSRE).

****

Tanglewood TW28-CLN

Tanglewood TW1000HSRE

Seymour Duncan Woody soundhole pickup

Finnish distributor: Musamaailma

****

Tanglewood TW28-CLN

Current price in Finland: 201 €

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ sound

****

Tanglewood TW1000HSRE

Current price in Finland: 1,137 €

Pros:

+ top grade instrument

+ value-for-money

+ workmanship

+ playability

+ acoustic sound

+ preamp sound

****

Seymour Duncan Woody (SA-3 HC)

Current price in Finland: 61.70 €

Pros:

+ very affordable

+ easy to install

+ stylish

+ vintage-type tone

Cons:

– vintage-type tone

31/01/2013 1

Review: Roland AC-33RW

****

Roland’s AC-33RW (current price in Finland: 467 €) is the new sister model to the all-black AC-33. The acoustic combo is finished in a faux-rosewood finish – the same kind as seen on many pieces of furniture.

The AC-33RW is the company’s smallest amplifier for acoustic guitar and vocal. It can be plugged into a wall socket, using the power adapter included with the amp. Alternatively, the AC-33 also runs on eight AA-size batteries, giving you somewhere between eight and nine hours of continuous use (depending on the type of battery used).

The AC-33RW weighs only a little over four and a half kilos, but is still able to dish out a whopping 30 Watts of power (20 W, if run on batteries)! The cabinet comes equipped with a pair of five-inch speakers, with a bass reflex port placed between them.

There are two channels on offer in the AC-33RW:

The Guitar-channel, which is meant for use with an electro-acoustic guitar, comprises a volume knob, as well as three-band EQ. The second channel is called Mic/Line, and it is best used for the amplification of a dynamic microphone or a line level sound source (which could also be a second acoustic guitar). Mic/Line only offers you two-band equalisation in addition to its volume control. By the way, you cannot use both of the Mic/Line-channel’s inputs simultaneously! Plugging into the phone jack mutes the XLR-input.

Both channels feature a nice, switchable chorus-effect in two different permutations – Space is a light chorus setting, while Wide will give you quite a fat chorus sound.

The AC-33RW’s master section offers you an automatic anti-feedback circuit, a looper with 40 seconds of recording time, a headphones output for quiet practising, the Reverb/Ambience-control, as well as the master volume.

Regardless of its diminutive size, Roland’s AC-33RW sports a well-equipped back panel, too:

Next to the power supply input you will find two foot switch connectors. With two (optional) twin foot-switches you can control all looper functions, as well as turn on/off the chorus and/or reverb effects on the fly.

The amp’s output can be sent to a mixing console or a sound-card via the stereophonic line output. The Line Out signal is routed pre-master, meaning you can use the Roland freely as your stage monitor, without inadvertently changing the signal level going to the front-of-house mixer.

The Aux In offers you a choice of two different connectors (RCA and mini-jack), and even has its own level control. The incoming signal is also send through the looper, meaning you can even use your mp3-player to provide the raw material for your live loops.

The additional fold-out stand angles the combo for a better listening position, whenever the Roland is placed on the floor.

****

The Roland AC-33RW is a very nifty little combo for acoustic guitarists and solo performers. The amp sounds clean and clear, and dishes out a surprising amount of wallop for its compact size. There’s enough power on tap for busking and small-scale, bistro-type gigs. For larger venues I’d suggest turning to one of Roland’s larger models – like the Roland AC-60 – because otherwise the usual din in a pub will most likely drown out your playing.

I tried both channels using the same guitar (a Tanglewood TW1000HSRE), and found out that they’re voiced slightly differently. The Guitar-channel has a perceivable presence lift, while Mic/Line sounds more neutral (with both channel-EQs set to neutral).

There are two small points I’d like to raise, though:

Even if the life of an acoustic performer most probably isn’t as rough as a Rock gig, I would have liked to have seen corner protectors on the AC-33RW. As it stands, you will have to be rather careful not to bump into things with the combo during set-up and teardown, if you want to preserve the Roland’s pristine looks. My second point of criticism concerns the global Reverb/Ambience-control. It would be nice to be able to set different amounts of reverb for each channel – either via separate channel sends or a reverb balance knob. The compromise on offer now is workable, but having different reverb-levels for guitar and vocals would be just that bit more convenient.

I recorded some AC-33RW sounds by miking up the combo:

Fingerstyle with Ambience

Plectrum with Wide-chorus and Reverb

Vocals and guitar

Even though this small unit has been designed specifically to work with modern acoustic-electric preamps, I also tested the AC-33RW with a magnetic soundhole pickup (Seymour Duncan Woody). The Guitar-channel didn’t really offer enough preamp gain for this application, but Line/Mic worked rather nicely:

Magnetic soundhole pickup (Mic/Line-channel)

****

The Roland offers a great basic sound, nice effects, and all the most important features. The combo works really well. I’d warmly suggest buying a set of foot-switches to make the most of the AC-33’s cool looper.

Regardless of its small size, the Roland AC-33RW really is a fine little amp for acoustic performers in small settings.

****

Roland AC-33RW

Current price in Finland: 467 €

Finnish Distribution: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ size

+ weight

+ power

+ sound

+ effect quality

+ looper

+ value-for-money

Cons:

– global Reverb-control

– no corner protectors

29/01/2013 2

Testipenkissä: Tanglewood TW28-CLN + TW1000HSRE + Seymour Duncan Woody

****

Englannin suosituin akustinen kitarabrändi – Tanglewood – löytää myös täällä Suomessa yhä enemmän ystäviä laajan valikoimansa ja todella hyvän hinta-laatu-suhteensa ansiosta.

Akusti-kuun raameissa testataan tällä kertaa kaksi teräskielistä Tanglewoodin malliston kahdesta ääripäästä:

Tanglewood TW-28-CLN on yksi firman edullisimmista malleista, ja tämä kitara kuuluu valmistajan Evolution-sarjaan.

Tanglewoodin maahantuoja – Musamaailma – on varustanut soittimen tätä testia varten Seymour Duncanin magneettisella (SA-3 HC) Woody-mikrofonilla.

Tanglewood TW1000HSRE on Heritage-sarjan topmalli, joka tarjoaa valmiiksi asennetun Fishman Sonitone-etuvahvistimen.

Musamaailma antaa muuten jokaiselle Tanglewood-ostajalle Kyser Lifeguard -kostuttajan mukaan ilmaiseksi, jotta uusi kitara säilysi ehjänä myös Suomen asuntojen tunnetusti kuivissa talviolosuhteissa.

****

Tanglewood TW28-CLN (201 €) on vanerikoppainen Dreadnought-kitara, jolla on perinteisellä liimaliitoksella kiinnitetty mahonkikaula.

Kopan kansi on valmistettu kauniista setrivanerista…

…kun taas sivut ja pohja ovat mahonkia.

Koko soitin – viritinlavan etupuolta lukuunottamatta – on viimeistelty satiinipintaisella mattalakalla.

TW28-CLN:n lapaa on koristeltu palisanteriviilulla.

Kuvassa näkyy lavan liimaussauma, sekä Tanglewood-logolla varustetut, nykyaikaiset virittimet.

Vaikka Evolution-sarjassa on kyse varsin edullisista kitaroista, ei otelaudan reunalistoituksesta ole säästetty. TW28-CLN:ssä käytetään listoja aidosta vaahterasta!

Tanglewood käyttää tässä mallissa keskikokoisia nauhoja. Testikitaran nauhatyö on suoritettu kiitettävästi.

Kaulakoron kärki on päällystetty pienellä vaahterapalalla, johon on liimattu kiiltävästä (hologrammi-) foliosta tehty T-kirjain.

Tanglewoodin TW28-CLN on hillityä charmia huokuva kitara: vaikka plektrasuoja on jätetty pois, koristeluun kuuluu kaunis, linnunmuotoinen talla, sekä kannen monikerroksinen reunalistoitus, jonka uloin kerros on vaahteraa.

Ulkonäöltään Duncanin Woody-mikrofoni (61,70 €) sopii TW28:iin kuin nakutettu. Magneettinen mikki on rakennettu humbucker-periaatteella kahdella päällekkäisellä kelalla. Kelat tuplavahataan ja suljetaan hartsiin, ennen kuin ne upotetaan Woodyn vaahterarunkoon.

Woody sopii tavallisen kokoiseen ääniaukoon (läpimitta noin 9,8 – 10,4 cm) ja se pysyy paikoillaan sen raoilla olevien vaahtomuovipalojen avulla.

Woody-mikrofonilla on laadukas, noin viisi metriä pitkä johto.

Työnjälki on yllättävän siisti myös tämän edullisen kitaran kopan sisällä, kuten näkyy rimoituksen kuvasta.

Tanglewood käyttää myös Evolution-sarjassaan perinteistä naudanluuta satulan ja tallaluun valmistukseen.

****

Tanglewood TW1000HSRE (1.137 €) – hankalan nimen takana pilee seuraavanlainen logiikka: loppupuolessa olevat kirjaimet tarkoittavat, että kitarassa on Herringbone-reunalistoitus kopassa (H), sivut ja pohja kokopuisesta palisanterista (= solid rosewood –> SR), sekä Fishmanin elektroniikka (E).

Kokopuinen kansi veistetään länsi-amerikkalaisesta Engelmanninkuusesta, joka on erittäin suosittu materiaali tähän tarkoitukseen.

TW1000:n valmistukseen käytetty intialainen palisanteri on huippulaadukasta ja henkeäsalpaavan kaunista.

Myös reunalistoitetun lavan koristeviilu on samasta puulajista veistetty.

Lapaa vahvistava volute-paksunnos on kaikille vintage-faneille tuttu vanhoista Martin-kitaroista (ja niiden uusintapainoksista).

Kullanväriset virittimet näyttävät vanhanaikaisilta, mutta ovat todellisuudessa nykyaikaisia koneistoja, joilla on hienompi välityssuhde ja jouhevampi tuntuma.

Tanglewoodin huippumalliin käytetään vain parhaita aineosia – otelauta on veistetty eebenpuusta ja D-45-tyyliset otemerkit aitoa helmiäistä.

Keskikokoisten nauhojen upotus ja niiden viimeistelyn taso on huippuluokkaa!

TW1000HSRE:n kaunista palisanteria voi katsella aina uudestaan…

Kaulanpuoleinen hihnatappi on Tanglewoodeissa aina valmiiksi asennettuna.

Aito helmiäisrosetti ja aito Herringbone-reunalistoitus – tämä on kitarahullun märkä unelma!

Tanglewoodin tyylikäs talla – tällä kertaa eebenpuusta veistetty.

Tallaluun alle on asennettu Fishman Sonicore piezomikrofoni, joka on liitetty firman Sonitone-etuvahvistimeen.

Sonitonen säätimet on piilotettu ääniaukon bassopuoleisen reunan alle.

Tallanpuoleinen säädin on volyymille, kun taas kaulanpuoleinen säädin on helppokäyttöinen tone-potikka.

Kaulablokin päälle kiinnitetyn paristopussin ansiosta TW1000:n kauneutta ei ole turmeltu muovisella paristokotelolla. Toisaalta tämä – tällä hetkellä hyvin suosittu tapa – tekee pariston vaihtamisesta hieman työläämpää, koska kaikki kielet täytyy ensin löysätä, ennen kun käsi menee ääniaukon läpi.

Järjestelmän lähtöjakki on integroitu hihnatappiin.

****

Testissä käynyt TW28–CLN on erittäin kevyt ja mukavantuntuinen soitin, vaikka sen ulkomitat ovat jopa muutaman millin isommat kuin perinteisissä Dreadnought-malleissa yleensä. Kitara istuu mukavasti sylissä hyvässä tasapainossa.

Viimeistelyn taso on kitaran hintaa nähden todella hyvä – vaikka esimerkiksi kaulan lakkaus ei ole sataprosenttisesti tasainen, tuntuma on silti hyvin mielyttävä.

Kaulaprofiili sopii niin aloitteilijan kuin myös pitkän linjan soittajan käsiin – sopivan paksuinen D, jossa on hieno aavistus V-profiilista mukana.

Soittotuntuma on todella mukava, hyvän nauhatyön ja hyvien säätöjen (kielten korkeus 12. nauhalla: ala-E = 2,6 mm, ylä-e = 1,7 mm) ansiosta. Kielten välinen etäisyys sekä satulassa (3,7 cm) että tallassa (5,5 cm) on hyvää keskitietä – TW28-CLN tarjoaa siis riittävästi tilaa plektrasoiton ohella myös näppäilyyn.

Tämän Tanglewoodin ääni on hyvässä tasapainossa ja yllättävän voimakas! Ensimmäisten sointujen jälkeen minun piti tarkistaa, että olin todella saanut vanerikannella varustetun CLN-version, eikä kokopuisella setrikannella komeilevaa TW28-CSN-sisarmallia.

TW28-CLN:n akustinen ääni on lämmin, mutta silti selkeä. Jäntevän bassoalueensa ansiosta soitinta on erittäin helppo äänittää kondensaattorimikrofonilla.

Seymour Duncanin Woody kuulostaa erittäin hyvällä tavalla vanhanaikaiselta: basso on lämmin, keskialue täyteläinen, eikä diskantti liian tunkeileva tai pureva. Woodyn kautta saa vaivattoman pääsyn 1960-luvun akustiselle soundille – esimerkiksi Beatlesien akustiset kitarat äänitettiin niiden uran alkuvaiheella aina Help-levyyn asti usein sekä studiomikrofonilla että Gibson-mikrofonin ja vahvistimen kautta. Myös slide-soittajille löytyy Woody-mikillä varmasti hyviä perinnesoundeja.

Tällaisia soundeja sain äänitettyä AKG C3000 -mikrofonilla, sekä Woodylla suoraan äänikortin kitaratuloon soittettuna:

****

Tanglewood TW1000HSRE ei ole loistava kitara ”hintaansa nähden” tai ”kiinalaiseksi soittimeksi” – TW1000HSRE on huippulaadukas soitin, piste! Testiyksilö ainakin on sellainen herkkupala, että kaikilta ”merkkisnobbailulta” leikataan tehokkaasti siivet. Tässä yhdistetään laadukkaat ainekset taidokkaalla osaamisella loistavaksi kitaraksi.

Viimeistely on ensiluokkainen, ja soitettavuudesta annetaan täydet pisteet:

Kaulaprofiili on keskivahva, pyöreä C. Hieman ilmavamman kielietäisyyden myös tallan kohdalla (5,75 cm) ja leveämmän kaulan (kielten välinen etäisyys satulassa: 3,95 cm) ansiosta – kun vertaa TW28-CLN:een – TW1000 on erittäin helppo soittaa. Etenkin fingerstylen ystävät huomaavat tämän eron nopeasti.

Tatsi on säädetty erittäin kevyeksi (ala-E: 2,0 mm, ylä-e: 1,6 mm), silti tässä ei surise eikä rämise mikään, vaan Tanglewood soi puhtaasti ja kauniisti koko kaulassa. Volyymia ja dynamiikkaa löytyy näitäkin yllin kyllin.

TW1000HSRE:n soundissa on iso ja lämmin basso, hyvin moniulotteinen keskialue, sekä kimaltelevaa diskanttia. Tätä kitaraa on vaikea olla soittamatta koko päivää.

Fishmanin Sonicore-piezo ja Sonitone-etuvahvistin on oiva parivaljakko vahvistamaan Tanglewoodin laatusoundia hyvin uskollisesti. Fishmanin välittämä signaali ei ole kuiva tai nasaalinen, vaan vain hiukan suorasukkaisempi, ja aavistuksen verran täyteläisempi versio tämän Tanglewoodin akustisesta soinnista. Etuvahvistimen kanssa tulee toimeen sekunneissa, ja jos on tarve lisämuokkaukseen, löytyy kuitenkin kaikkea tarvittavaa mikseristä tai hyvästä akustisesta vahvistimesta. Itse jätin tone-säätimen kokonaan avattuna…

****

Jos tästä testistä pystyy jotain päättää, niin ehkä sen, että ilmeisesti Tanglewoodilta saa aina todella hyvän vastineen rahalle. Tämä näyttää pitävän paikkansa ihan riippumatta siitä, valitaanko TW28-CLN:n kaltainen edullinen soitin tai sellainen huippupeli kuin TW1000HSRE.

****

Tanglewood TW28-CLN

Tanglewood TW1000HSRE

Seymour Duncan Woody -mikrofoni

Maahantuoja: Musamaailma

****

Tanglewood TW28-CLN

201 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

****

Tanglewood TW1000HSRE

1.137 €

Plussat:

+ ammattitason huippusoitin

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ vahvistettu soundi

****

Seymour Duncan Woody (SA-3 HC)

61,70 €

Plussat:

+ edullinen

+ helppo asentaa

+ ulkonäkö

+ ”vanhan liiton” soundi

Miinukset:

– ”vanhan liiton” soundi

25/01/2013 1

Testipenkissä: Roland AC-33RW

****

Roland AC-33RW (467 €) on mustan AC-33:n uusi sisarmalli ruusupuu-tyylisellä viimeistelyllä. Pikkukombo ei ole päällystetty oikealla ruusupuulla (tai palisanterilla), vaan tässä käytetään monista huonekaluistakin tuttua keinotekoista materiaalia.

Rolandin AC-33RW on firman pienikokoisin kombovahvistin akustiselle kitaralle ja laululle. Se toimii sekä omalla virtalähteellä (kuuluu pakettiin) että kahdeksalla AA-paristolla, jolloin sen käyttöaikaa on – käytetystä paristotyypistä riippuen – jossain kahdeksan ja yhdeksän tunnin välimaastossa.

Painoa on AC-33:lla vain hieman yli neljä ja puoli kiloa – oikea kärpässarjalainen siis – mutta tehoa löytyy peräti 30 wattia (20 W paristoilla)! Stereofonisesta kombosta löytyy kaksi viisituumaista kaiutinta, ja kotelossa on bassorefleksiaukko niiden välissä.

AC-33RW tarjoaa kaksi kanavaa yhtäaikaiseen käyttöön:

Guitar-kanava on tarkoitettu elektroakustiselle kitaralle, ja sillä on volume-säätimen lisäksi kolmialueinen EQ-osasto. Toinen kanava on Mic/Line-kanava, johon voi kytkeä laulumikrofonin tai vaikkapa toisen mikillä varustetun kitaran. Mic/Line-kanava tarjoaa vain kaksialueisen EQ:n soundin hienosäätämiseen. Kanavan kaksi tuloa ei voi muuten käyttää samanaikaisesti – kun jakkituloon kytketään jakki, kombo automaattisesti mykistää XLR-tulon signaalia.

Molemmissa kanavissa on tarjolla chorus-efekti kahtena eri versiona, joista Space-vaihtoehto on se miedompi ja Wide taas se leveämpi ja täyteläisempi versio.

AC-33RW:n master-lohkosta löytyy Rolandin automaattinen Anti-Feedback kierronesto, kätevä 40 sekunnin loopperi, kuulokelähtö, Reverb/Ambience-säädin kaiulle, sekä master volume.

Vaikka tämä Roland on kooltaan melko pieni, on AC-33RW:n takapaneeliin kuitenkin lisätty mukavasti liittimiä:

Virtalähden tulon vierestä löytyy peräti kaksi jalkakytkimille tarkoitettua tuloa. Kahdella tuplapedaalilla pystyy ohjata kaikkia loopperin toimintoja, sekä kytkeä chorus- ja kaiku-efektejä päälle ja pois lennossa.

Stereofonisesta linjalähdöstä voi lähettää AC-33:n signaalin mikserille tai vaikkapa äänikortille. Line Outin signaali haarautuu lähdöille ennen master volumea, minkä ansiosta Rolandia pystyy käyttämään henkilökohtaisena monitorina lavalla, samalla kun ääni menee ison PA:n kautta yleisölle.

Aux In -tulo tarjoaa ulkoiselle äänilähteelle kaksi eri liitintyyppiä – RCA ja pikkujakki – sekä oman tasosäätimen. Aux-tulon signaali menee loopperin kautta päätevahvistimeen, joten senkin pystyy looppaamaan.

Taitettavalla metallijalalla voi kallistaa kombon viistosti ylöspäin, mikä edesauttaa lattialla seisovan pikkukombon kuulemista.

****

Roland AC-33RW on erittäin näppärä pikkukombo akustiselle kitaristille ja trubaduurille. Kombon ääni on siisti ja raikas, ja yllättävän äänekäs. AC-33:n teholla pystyy vetämään mukavasti katusoittoa ja pieneimuotoisia keikkoja, esimerkiksi sivistyneessä kahvilassa tai pikkubaarissa. ”Oikealle” ravintola- tai baarikeikalle lähtisin trubaduurina kuitenkin mieluummin pikkukombon isoveljen (esimerkiksi Roland AC-60:n) kanssa, muuten ääni ja kitara jäävät helposti volyymiltään tavallisen hauskanpidon aiheuttaman metelin alakynteen.

Kokeilin samalla kitaralla (Tanglewood TW1000HSR E – testi tulossa) molemmat kanavat ja huomasin, että kanavilla on hieman erilainen perusluonne. Guitar-kanava kuulostaa neutraaliasennossa selvästi raikkaammalta kuin neutraalimpi Mic/Line-kanava.

Kaksi pientä kritiikkikohtaa löytyy testin perusteella:

Vaikka meiniki akustisen kitaran kanssa varmaan ei olekaan niin villi kuin Rock-keikoissa, näkisin kuitenkin mielellään myös akustisissa vahvistimissa sähköpuolelta tuttuja kulmasuojia. Nyt täytyy koko ajan varoa roudattaessa, ettei lyö vahvistimen kulmia vahingossa auki. Toinen parannusehdotukseni koskee kaiun säädintä, joka on AC-33:ssä yhteinen molemmille kanaville. Olisi kiva nähdä joko kummallekin kanavalle omaa kaikulähtöä tai kanaville yhteistä balanssi-säädintä, jolla voisi säätää esimerkiksi laulukanavalle enemmän kaikua kuin kitarakanavalle. Tällä hetkellä kaiun määrä on yhteinen, ja näin ollen kompromissi (jonka kanssa voi kuitenkin elää).

Äänitin seuraavat pätkät mikittämällä komboa:

näppäily ja Ambience-kaiku

plektra ja Wide-chorus ja Reverb-kaiku

laulu ja kitara

Vaikka pikku-Roland on tarkoitettu käyttöön nimenomaan nykyaikaisille etuvahvistimille, kokeilin sitä myös magneettisen, kaikuaukkoon menevän mikrofonin kanssa (Seymour Duncan Woody – testi tulossa). Guitar-kanavassa esivahvistus riitti vain juuri ja juuri, mutta Mic/Line-kanavalla pärjättiin melko hyvin:

magneettinen kaikuaukomikki (Mic/Line-kanava)

****

Rolandin perussoundi on mielestäni erittäin terve, efektit kuulostavat nekin myös todella hyvältä, ja kaikki toimii niin kuin pitää. Loopperia varten suosittelisin lämpimästi sopivan tuplajalkakytkimen hankkimista, koska loopperin ohjaaminen käy sitten paljon sulavammin.

Pienestä koostaan huolimatta AC-33RW on kunnon vahvistin, joka sopii mainiosti pienimuotoiseen esiintymiseen.

****

Roland AC-33RW

467 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat:

+ koko

+ paino

+ teho

+ soundi

+ efektien soundi

+ loopperi

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– kanavilla yhteinen Reverb-säädin

– ei kulmasuojia

22/01/2013 3

Tulossa: Tanglewood TW28-CLN + TW1000 H SRE

****

Lisätiedot: Musamaailma

18/01/2013 0

Review: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

A pre-aged guitar – to some people it’s the daftest idea ever, while others think relicing imbues the instrument with its own type of charm.

But one thing is clear: artificial ageing is here to stay!

This time we will take a new-old ESP for a spin – the Eclipse II FM FT Distressed.

****

The ESP Eclipse II Distressed (current price in Finland: 1.889 €) is a Japanese quality instrument treated to look and feel like a 50-year-plus veteran of the stage and studio.

The rather realistic impression is achieved not only by dings, dents and scratches, but also by using a laqcuer that looks old and sunken in.

The flip side of the Eclipse II Distressed’s body has also received lots of scratches and a bout of artificial belt buckle rash. The neck, though, has been left fairly clean.

The mahogany looks scrumptious, and the finish does its bit to underscore the lively wood grain.

ESP have restrained themselves from adding over-the-top finish cracks, which is a good decision, in my opinion.

The Gotoh-machines look traditional, but are in fact up-to-date locking tuners.

The Eclipse’s beautiful rosewood ’board and jumbo-sized frets have been left untouched by relicing – this is a brand-new guitar with a pristine playing feel, great!

The neck joint is a traditional set-in job.

This viewing angle makes it easy to spot all the dents in the sunken in finish (click the picture for a larger view).

The Distressed-model comes fitted with Seymour Duncans: The neck unit is a ’59-model, while a Duncan JB -humbucker has been installed near the bridge.

The brushed metal covers fit the ESP’s lightly-aged look to a tee.

The neck pickup’s tone control is equipped with a push/push-switch that splits the humbuckers in the up-position.

Everything’s hunky-dory in the control cavity – quality parts, clean workmanship and thorough shielding wherever you look.

The tune-o-matic-type bridge and the guitars tailpiece are quality parts made by Gotoh.

The ESP Eclipse II Distressed is sold in its own, beautiful case.

****

Many players complain about the weight of a good deal of LP-type electrics, which can give you a sore shoulder or a hurting back. I can only suggest that these guitarists take a stoll to their friendly ESP-dealer, if this test sample is anything to go by!

I don’t know whether it’s in the wood selection or whether ESP employ an Emmental-method (like Gibson) for weight-relief – by drilling large-diameter holes into the mahogany before gluing the maple top on – but this ESP is the most lightweight LP-style guitar I have ever played!

The neck profile is a very friendly medium-depth ”D”, not far removed from Gibson’s 60s-neck. The sunken-in finish feels smooth and fast, and the fine fretwork and large fretboard radius make for an easy playability.

It’s hard to gauge whether this is due to the relicing or not, but the ESP Eclipse II Distressed feels really live. The guitar breathes and resonates freely, and its fine acoustic tone has a nice warmth and a sinewy midrange.

Seymour Duncan’s ’59/JB-pairing is an excellent choice for the ESP Eclipse II. The pickups have a good balance between themselves, and manage to convey this instrument’s tonefulness onwards to the amp with fine detail. The ability to split the ’buckers adds three fresh and springy selections to your arsenal.

Both sound examples start with the split neck pickup, followed by the full neck pickup, and so on:

ESP Eclipse II Distressed – clean

ESP Eclipse II Distressed – distorted

Regardless of your stance towards pre-aged guitars, there’s no denying that ESP’s Eclipse II Distressed is a fine, high-quality instrument, with its own hefty dose of charm. Shame we had to give it back…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed

Current price in Finland: 1.889 €

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ looks

+ sound

+ weight

+ playability

+ coil-split

+ workmanship

****

02/11/2012 1

Testipenkissä: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

Esivanhennettu kitara – joidenkin mielestä se on typerin keksintö ikinä, kun taas toisten mielestä naarmuuntuneissa kitaroissa on oma charminsa.

Yksi asia on kuitenkin selvä: relic-ilmiö on tullut jäädäkseen!

Tällä kertaa testissä kävi ESP:n näkemys uusvanhasta kitarasta – Eclipse II FM FT Distressed.

****

ESP Eclipse II Distressed (1.889 €) on laadukas japanilainen sähkökitara, joka on esikulutettu näyttämään yli 50-vuotiaalta, paljon käytetyltä soittimelta.

Hyvin realistinen tuntuma on saatu aikaiseksi käyttämällä kolhujen, naarmujen ja lommojen lisäksi myös sellaista lakkausta, joka näyttää hieman ajan jälkeen kuluneelta ja puun syykuvioihin uponneelta.

Myös Eclipse II Distressed -rungon takapuoli on täynnä pieniä naarmuja ja painaumia, mutta kitaran kaula on jätetty lähes kokonaan siistiksi.

Runkoon ja kaulaan käytetty mahonki näyttää herkullisen eloiselta.

ESP ei kuitenkaan vetänyt relikoinnilla överiksi, eikä viimeistelyssä ole keinotekoisia halkeamia.

Gotohin kromatut virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta kyseessä ovat nykyaikaiset lukkovirittimet.

Eclipsen kaunista palisanteriotelauta ja sen jumbokokoiset nauhat on jätetty tarkoituksella neitseelliseksi: uudella kitaralla on uuden kitaran tatsi ja soitettavuus, hyvä niin!

Kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaliitoksella.

Tässä kuvassa näkyvät hyvin relikoidun Eclipse II Distressed -kitaran kulumat, naarmut ja viimeistelyn epätasainen pinta.

Distressed-mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta: kaulamikrofoniksi on valittu ’59-humbuckeri, kun taas tallan viereen on asennettu firman JB-malli.

Mikkien harjatut suojakuoret tukevat omalta osaltaan vanhan soittimen vaikutelmaa.

Kaulan tone-potikkaan on lisätty push/push-kytkin, jolla saa molemmat mikrofonit puolitettua.

Elektroniikkalokerosta löytyy laadukkaita osia, siistiä juotostyötä, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella.

Samoin kuin Eclipse II:n virittimet myös tune-o-matic-tyylinen talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laatuosia Gotohin valikoimasta.

Erittäin hieno kova laukku kuuluu ESP:n hintaan.

****

Monet valittavat LP-tyylisten kitaroiden paino-ongelmista, jotka tekevät kitaran soitosta epämukavan. Näille soittajille voin vain suosittaa ESP Eclipse II Distressed -mallin koeajoa, koska ainakin testiyksilö on uskomattoman kevyt!

En tiedä johtuuko tämä ominaisuus huolellisesta puuvalinnasta vai käytetäänkö myös ESP:n tehtaalla Gibsonilta tuttua ”Emmental-menetelmää”, jossa porataan rungon mahonkiin ensin isokokoisia reikiä, ennen kuin vaahterakansi liimataan paikkoilleen. Oli miten oli – tämä ESP on kevyin soittamani LP-tyylinen kitara ikinä!

Kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen keskikokoinen ”D”, joka on hyvinkin lähellä Gibson-kitaroista tuttua 60s-kaulaa. Hiukan epätasainen ”vanhennettu” lakka tuntuu liukkaalta ja luonnolliselta. Esimerkkillisen nauhatyön ja otelaudan loivan kaarevuuden ansiosta, soittotatsi on nopea ja vaivaton.

En tiedä johtuuko tämä relikoinnista tai muista seikkoista, mutta ESP Eclipse II Distressed tuntuu suorastaan elävältä. Kitara resonoi vapaasti ja sen loistavassa akustisessa äänessä löytyy sopivasti sekä ryhdikkyyttä, että lämpöä.

Seymour Duncanin ’59/JB-kattaus on ESP Eclipse II:lle mahtava valinta. Mikrofonit ovat keskenään loistavassa tasapainossa, ja ne onnistuvat täydellisesti välittämään kitaran oman äänen uskollisesti eteenpäin vahvistimelle. Lisäksi humbuckerien puolitus yksikelaisiksi lisää tutuille humbucker-soundeille vielä hyvin hyödylliset kevyemmät ja kirkkaammat vaihtoehdot.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetusta kaulamikrofonista, sen jälkeen tulee täysi kaulamikki ja niin edelleen:

ESP Eclipse II Distressed – puhtaat

ESP Eclipse II Distressed – säröllä

Kitaroiden keinotekoisesta vanhenemisesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ESP Eclipse II Distressed on mielestäni loistava laatusoitin, jolla on omaa luonetta ja charmia vaikka muille jakaa. Sääli, että se piti palauttaa…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed

1.889 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ ulkonäkö

+ soundi

+ paino

+ soitettavuus

+ mikkien puolitus

+ työnjälki

****

03/10/2012 1

Schecter Synyster Gates Custom englantilaisessa You Tube -videossa

Schecter Synyster Gates Custom @ Soundtools

13/08/2012 0

Review: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD

****

ESP Guitars offer plenty of different guitar models for the modern Wunder-widdler. The most classic of these is probably the Horizon – a typical Superstr*t featuring two humbuckers and a Floyd Rose -bridge.

Kitarablogi.com selected two Horizons for this review:

The LTD MH-330FR, which comes with two active ESP-pickups…

…as well as the pukka ESP Horizon FR-II SD equipped with a pair of Seymour Duncans.

****

The LTD MH-330FR (current price in Finland: 489 €) is a sleek and stylish piece of work, with the Electric Blue finish adding its own bit of panache.

The same cool finish is also applied to the maple neck and the back of the mahogany body.

All of the MH-330FR’s hardware comes in black nickel, which shines in a smoky, dark-greyish way.

The capsuled Gotoh-style tuners are of decent quality. A volute strengthens the area underneath the top nut to prevent breakages.

A beautiful piece of rosewood has been chosen for the LTD’s bound fretboard, which sports stylish inlays, as well as 24 nicely finished jumbo-sized frets.

The chamfered neck joint makes reaching the dusty end more comfortable, compared to a standard old-school bolt-on joint.

The MH-330FR’s active ESP-pickups look rather similar to EMG-units.

The controls comprise a master volume and a master tone, with a three-way blade switch for pickup selection.

A nice touch: The battery compartment lid is fastened with machine screws, which grip into metal inlets. This is a much better way of doing this than using plain wood screws.

The clean workmanship is carried over into the electronics cavity also, with graphite paint and aluminium foil taking care of shielding against interference.

The LTD’n Floyd Rose Special –vibrato is a decent-quality, less expensive licensed Floyd Rose, manufactured in South Korea. The most important difference between the Special and the full-blown versions lie in the cast bridge saddles and vibrato block. The Floyd Rose Original is equipped with steel saddles and a brass vibrato block.

Another nifty feature: Two openings in the MH-330FR’s spring cover allow you to adjust spring tension without having to remove the cover!

****

ESP’s Horizon FR-II (current price in Finland: 1.929 €) is a fine example of top-quality, Japanese workmanship. This model is part of the company’s high-quality Standard-range, and it is built with a through-neck.

The body is made up from two mahogany wings on the back, and topped off with a gorgeous flame maple top on its front side.

Depending on the finish, the Horizon FR-II either comes with black nickel hardware, or, as is the case with our Dark Brown Sunburst –finished test sample, with chrome hardware.

The tuners are genuine Gotohs.

The workmanship displayed on the LTD-Horizon was already on a high level, but the ESP-Horizon leaves you in no doubt that it is a pro-quality instrument: The smooth ebony board sports 24 jumbo frets, which have been finished carefully to give you the smoothest ride possible.

A very smooth neck-joint, indeed…

The ESP Horizon FR-II is also available with active EMG-units, but our review guitar is the SD-version, which has a Seymour Duncan ’59-model mounted in the neck position, with a JB-model near the bridge (JB = Jeff Beck).

The master volume is equipped with a nifty, spring-loaded push/push-switch. The up-position splits the Horizon’s humbuckers for singlecoil-type tones.

Outstanding workmanship coupled with quality parts – the mark of a top-class instrument.

Here we’ve got the real deal: A Schaller-made Floyd Rose Original –vibrato with steel saddles and a brass block.

The ESP Horizon comes with its own case.

****

The specifications read ”Thin U Neck Contour”, and I was a bit worried the neck might feel a little unsubstantial and 1980s-style flat. But I needn’t have worried: The LTD’s neck profile is a slim D, which still gives you plenty of flesh for easy playing and good sustain.

The MH-300FR’s Floyd itself works nicely, although I experienced some annoying trouble with the vibrato bar. I couldn’t get the damn thing to stay attached firmly to the vibrato. In use the threaded collar would work loose, causing the bar to start flapping around instead of staying put. Let’s hope this isn’t an endemic problem, but rather a one-off glitch on the review guitar’s Floyd.

Soundwise the LTD MH-300FR is a typical active electric guitar, with a very open and linear tone. Especially the mid-range stays much cleaner and more transparent than on most passive, humbucker-equipped guitars.

Here are two examples (both starting with the neck humbucker):

LTD MH-330FR – clean

LTD MH-330FR – crunch

****

The ESP Horizon FR-II is very light and plays like a dream. The neck profile is a tad flatter than that used on the LTD, but still steers well clear of uninspiring flatness.

The fantastic fretwork and flat fingerboard camber result in a fast and extremely smooth playing feel – perfect for large bends.

The Floyd Rose Original is still the number one locking vibrato in my opinion, and it works just as it should on the ESP.

The Horizon FR-II sounds warmer and more organic, when compared to its less expensive LTD-brethren. The sound might be too warm for some Thrash Metal guitarists, but overall its earthy quality seems much more versatile to me.

Splitting the humbuckers gives you three more colours to work with, further broadening the ESP’s palette.

The example tracks both start with split humbucker (neck – both – bridge) before continuing with the full settings in the same order (neck – both – bridge):

ESP Horizon FR-II – clean

ESP Horizon FR-II – crunch

****

This review left me in no doubt as to ESP’s guitar-making kudos – these are fine instruments.

The mid-price LTD MH-330FR is a serious guitar, with just the right active tones to satisfy the Hard Rock and Metal posse.

ESP’s Horizon FR-II is a top-drawer guitar for the virtuoso guitarist.

ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – the audio track from the video

****

ESP ja LTD –electric guitars

Finnish distributor: Musamaailma

****

LTD MH-330FR

489 €

Pros:

+ bang-for-the-buck

+ workmanship

+ playability

+ active pickups/sound

+ Floyd Rose -vibrato

Cons:

– loose wang bar on our review sample

****

ESP Horizon FR-II Seymour Duncan

1.929 €

Pros:

+ top-quality Japanese instrument

+ workmanship

+ playability

+ coil-split

+ sound

+ Floyd Rose Original -vibrato

****

23/07/2012 1

Testipenkissä: LTD MH-330FR + ESP Horizon FR-II SD

****

ESP:llä on valikoimassaan monta kitaravirtuoosille suunnattua mallia. Ehkä klassisin niistä on Horizon – tyylipuhdas Superstrato, jolla on kaksi humbuckeria sekä Floyd Rose -lukkovibra.

Poimimme testiin kaksi Horizon-mallia:

aktiivisilla ESP-mikeillä varustettu LTD MH-330FR…

…sekä pramea ESP Horizon FR-II SD Seymour Duncan -humbuckereilla.

****

LTD MH-330FR (489 €) varsin näyttävä ja virtaviivainen kitara, ja testisoittimen Electric Blue -metalliväritys korostaa tätä sopivasti.

Sama kiiltävä lakkaus ulottuu myös soittimen vaahterakaulaan ja mahonkirungon selkäpuoleen.

MH-330FR:n metalliosat on pinnoitettu ”mustalla” nikkelillä.

Suljetut, Gotoh-tyyliset ESP-virittimet ovat hyvin asiallista laatua. Volute-paksunnos lujittaa lavan ja kaulan liitoskohtaa.

Kaunis palisanteriotelauta, valkoinen reunalistoitus, tyylikkäät otemerkit, sekä 24 jumbo-kokoista nauhaa tarjoavat runsaasti iloa sekä silmille että sormille.

Viistotun reunan ansiosta pääsy ylimpiin nauhoihin tuntuu LTD:ssä perinteistä ruuviliitosta mukavammalta.

MH-330FR:een on valittu mikrofoneiksi kaksi aktiivista ESP-humbuckeria.

Säädinosasto tarjoaa master volumen ja master tonen, sekä kolmiasentoisen, Fender-tyylisen kytkimen.

Paristolokeron kansi on kiinnitetty koneruuveilla ja runkoon upotetuilla kierreholkeilla, mikä on paljon parempi ratkaisu kuin tavalliset puuruuvit.

Siisti työnjälki jatkuu myös elektroniikkalokerossa, joka on häiriösuojattu grafiittimaalilla ja alumiinifoliolla vuortuilla kannella.

LTD:n Floyd Rose Special -vibra on perushyvä, edullisempi lisenssi-Floikka, joka on valmistettu Etelä-Koreassa. Tärkein ero kalliimpaan Floyd Rose Original -tallaan nähden ovat sinkkiseoksesta valetut tallapalat ja vibrablokki. Original-mallissa käytetään teräksestä valmistettuja tallapaloja, sekä messinkiblokkia.

MH-330FR:ssä voi säätää jousien vetoa kätevästi jousilokeroa avaamatta!

****

ESP:n Horizon FR-II (1.929 €) edustaa firman tinkimätöntä japanilaista soitinrakennustaitoa. Malli kuuluu ESP:n laadukkaaseen Standard-sarjaan, ja se on rakennettu rungon läpi menevällä vaahterakaulalla.

Rungon takaosa on veistetty mahongista, ja sen kansi on huippulaadukasta loimuvaahteraa.

Väristä riippuen Horizon FR-II -kitara on tarjolla joko ”mustalla” nikkelillä päällysttyillä metalliosilla tai – niin kuin Dark Brown Sunburst -värisen testisoittimen tapauksessa – kromatuilla osilla.

Suljetut virittimet tulevat Gotohin mallistosta.

LTD:n työnjälki oli jo todella hyvällä mallilla, mutta ESP:n Horizon tekee hyvin selväksi, että tässä on selvästi kyse pro-luokan soittimesta: erittäin sileään eebenpuuotelautaan on istutettu 24 jumbo-kokoista nauhaa, jotka on viimeistelty huolellisesti tarkaksi ja liukkaaksi soittoalustaksi.

Kaulan ja rungon liitoskohta on varsin sulava.

ESP Horizon FR-II -mallin saa myös aktiivisella EMG-mikityksellä, mutta testisoitin on kitaran SD-versio, johon on asennettu kaulamikrofoniksi Seymour Duncanin ’59-malli ja tallahumbuckeriksi saman valmistajan JB-malli (JB = Jeff Beck).

Master volume -potikaan on lisätty jousella varustettu push/push-painokytkin. Yläasennossa kytkin puolittaa Horizonin mikrofoneja.

Erittäin siistiä työtä ja laadukkaat komponentit – tästä tunnistaa laatusoittimen.

Tämä Floikka on Schallerin valmistama Floyd Rose Original -vibratalla terästallapaloilla ja messinkiblokilla.

ESP Horizonin hintaan kuuluu luonnollisesti myös laadukas kova laukku.

****

LTD MH-300FR on painonsa suhteen mukavasti keskiluokkaa, ja se tasapainoituu nätisti soitettaessa.

Spekseissä lukee ”Thin U Neck Contour”, ja olin hieman huolissani, että kyseessä olisi 1980-luvun litteä ja matala kaula. Onneksi LTD:n kaulaprofiili osoittautui oikein mukavaksi. Luonnehtisin sitä hoikaksi, muttei luisen laihaksi D-profiiliksi.

MH-300FR:n Floikka toimii sinänsä vallan mainiosti, paitsi että minulla oli pieniä vaikeuksia kammen kiinnityksen kanssa. Ajatus on tunnetusti, että kampi ruuvataan tallaan kierrekauluksen avulla. Kammen on sitten tarkoitus kääntyä soiton aikana jouhevasti pois tieltä ja sitten takaisin käyttöön, ilman että edestakaisin-liike aiheuttaa kiinnityskauluksen löystymistä. Valitettavasti tämä ei toteutunut testiyksilöllä niin kuin oli ajateltu, vaan kammen liikkuminen löysäsi kaulusta vähitellen soiton aikana. Tämän seurauksena kampi alkoi roikkua löysästi vibrasta ja Floikka sai hieman epätarkan tuntuman. Toivottavasti kyse on todellakin vain harmillisesta yksilöviasta, koska vibran toiminnassa sinänsä ei ollut mitään moitittavaa.

Soundiltaan LTD MH-300FR on – tyypillisenä aktiivisena sähkökitarana – erittäin tasaisesti ja avoimesti soiva soitin. Etenkin alhaisempi keskialue on huomattavasti ”siistimpi” tai lineaarisempi kuin monilla passivisilla humbuckereilla varustetuilla kitaroilla.

Esimerkkipätkät alkavat aina kaulahumbuckerista:

LTD MH-330FR – puhdas

LTD MH-330FR – säröllä

****

ESP Horizon FR-II on mukavan kevyt kitara erittäin hienolla soittotuntumalla. Kaulaprofiili on aavistuksen verran matalampi kuin edullisessa LTD-mallissa, mutta ei missään nimessä liian ohut mukavaan soittoon.

Esimerkkillisen nauhatyön ansiosta hyvin loivalla kaarevuudella toteutettu otelauta mahdollistaa hyvin vaivattommat venytykset.

Floyd Rose Original on yhä kiistämättä lukkovibrojen ykkönen, joka toimii testikitarassa erittäin jouhevalla ja varmalla otteella.

ESP Horizon FR-II:n soinnissa on enemmän lämpöä kuin LTD-sisarmallissa, selkeästi tiheämmän keskialueen ansiosta. Joillekin Thrash Metal -kitaristeille tällainen karakteeri voi olla jo liiankin täyteläinen, mutta yleisesti ottaen ESP:n juureva soundi on mielestäni hyvin herkullinen ja monipuolinen.

Mikrofonien puolitus antaa Horizonille vielä lisää värejä, joilla kitarasankari voi maalata haluamaansa soundimaailmaa.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetuilla humbuckereilla (kaula – molemmat – talla), minkä jälkeen soitan samat kuviot täysillä mikrofoneilla samassa järjestyksessä:

ESP Horizon FR-II – puhdas

ESP Horizon FR-II – säröllä

****

Tämän testin perusteella voi vain todeta, että ESP:llä on kitaranteko mallikkaasti hallussaan.

LTD-alamerkin MH-330FR on vakavasti otettava, mainio aktiivinen soitin, joka tarjoaa rutkasti vastinetta rahalle. Erittäin kätevä työkalu siis…

ESP Horizon FR-II taas on loistokitara laatutietoiselle – virtuoosikitara vailla kompromissejä.

ESP Horizon FR-II & LTD MH-330FR – videon audioraita

****

ESP ja LTD -sähkökitarat

Maahantuoja: Musamaailma

****

LTD MH-330FR

489 €

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ aktiiviset mikrofonit

+ Floyd Rose -vibra

Miinukset:

– testisoittimen vibrakammen kiinnitys

****

ESP Horizon FR-II Seymour Duncan

1.929 €

Plussat:

+ japanilainen laatusoitin

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ mikrofonien puolitus

+ soundi

+ Floyd Rose Original -vibra

****

27/06/2012 0