Tällä kertaa Kitarablogi pääsi testaamaan kahta kiinalaisen Farida Guitarsin valmistamaa teräskielistä kitaraa:
Farida M-2 on pienikoppainen parlour-kitara, kun taas Farida B-10E edustaa firman näkemystä mikitetystä Gibson-tyylisestä dreadnought-mallista.
****
Parlour-kitaraksi (tai parloriksi) kutsutaan nykyään yleensä kaikkia sellaisia teräskielisiä akustisia, joiden koppakoko on pienempi kuin Martin Guitarsin OM- tai 000-kitaroissa. Vaikka parlour-mallien suosio on kasvanut selvästi viime vuosina, on edelleen suhteellisen hankalaa löytää edullisia tai keskihintaisia lajinsa edustajia.
Farida Guitars M-2 (465 €) tarjoaa kaikki parlourille tyypilliset ominaisuudet, kuten lyhyen mensuurin (62,8 cm/24,7 tuumaa), kaulaliitoksen 12. nauhan kohdalla, sekä avoimen viritinlavan.
M-2:n kokopuinen kansi on kaunista punaseetriä, kun taas kitaran sivut ja pohja veistetään mahongista.
Kaula on liitetty runkoon liimaamalla.
Parlour-mallin avoimet virittimet toimivat moitteettomasti.
Sekä Faridan satula että M-2:n kompensoitu tallaluu ovat Tusq-tyylisestä keinotekoisesta luusta.
Faridan käyttämä nauhamateriaali on suhteellisen kapea ja keskikorkea.
M-2:n ruusupuuotelaudalla on kaunis punertava sävy.
Kokonaan mattaviimeistelty parlour-malli on erittäin siististi rakennettu akustinen soitin.
****
Farida B-10E (425 €) on firman varsin edullinen näkemys Gibson-tyylisestä slope shoulder (tai round shoulder) dreadnought-mallista. Ero Martin-tyyliseen dreadnoughtiin löytyy – nimen mukaisesti – Gibson-tyylisen kitaran kaikukopan pyöreistä hartioista, joilla on jopa pieni vaikutus soundiin.
B-10E:n kokopuinen kuusikansi on viimeistelty kiiltävällä sunburst-värityksellä.
Myös mahongista tehty kaikukoppa on kiiltäväksi lakattu, kun taas mahonkikaulassa on mattaviimeistely.
Ainakin omasta mielestäni Faridan ruusupuuviilulla koristeltu viritinlapa näyttää kauniilta.
B-10E:hen on asennettu varsin laadukkaita Schaller-tyylisiä virittimiä.
Myös Faridan dreadnought-mallissa yläsatula ja kompensoitu tallaluu ovat kovasta, itsevoitelevasta muoviseoksesta.
B-10E-malliin on asennettu laadukas Fishman Sonicore-piezomikrofoni, sekä Isys T -etuvahvistin.
Etuvahvistimesta löytyy volume-säätimen lisäksi vaihekääntäjä (feedback-ulinaa vastaan), Contour-niminen esi-EQ, sekä digitaalinen viritysmittari.
Mikkijärjestelmän lähtöjakki on yhdistetty kitaran hihnatappiin, ja helppokäyttöinen paristolokero löytyy sen vierestä.
B-10:n nauhatyö vaikuttaa (omassa hintaluokassa) varsin laadukkaalta.
****
Monille parlour-snobeille – ja heitä on olemassa – ainoa oikea kaulaprofiili tälle kitaratyypille on melko leveä ja suhteellisen massiivinen V-poikkileikkaus. Totta, tällainen ”veneprofiili” on eittämättä autenttinen, mutta monelle nykypäivän soittajalle kuitenkin vieras ja hankala.
Farida Guitarsin M-2 on onneksi tehty nykysoittajia varten, ja sillä on erittäin mukavantuntuinen, suhteellisen matala D-kaula.
Mukavuudesta puhuen: M-2 on erittäin kevyt ja kompakti kitara, jota on todella helppo pitää sylissä. Pienen kokonsa ansiosta tällainen parlour-kitara on oiva valinta – Folk-musiikin ystäville lisäksi – myös nuorille ja naisille.
Farida M-2 -kitaran soundi on parlour-kokoiselle teräskieliselle hyvin tyypillinen. Bassorekisteri on hyvin tiukka ja kevyt, keskirekisteriä leimaa tietynlainen laatikkomaisuus, ja avoin diskantti on hyvässä tasapainossa sen kanssa.
M-2:ssa on ihanteellinen soundi sormisoittoon, koska parlour-kokoisessa kitarassa vivahteikas keskialue ei jää bassorekisterin jalkoihin:
Pieni koppa ei tarkoita pientä soundia, ja pikku-Farida toimii myös plektrasoitossa todella hyvin. M-2-mallia on myös helppo äänittää:
Demobiisissä soitetaan komppiosuudet molemmilla testikitaroilla. Farida M-2 kuluu vasemmalta, ja B-10E oikealta kanavalta:
****
Farida B-10E tarjoaa sekin mielestäni todella paljon soittamisen iloa hyvin kohtuulliseen hintaan.
Dreadnought-mallin kaula on hieman pyöreämpi tapaus, ja kutsuisin tätä kaulaprofiilia ovaaliksi C:ksi.
Tässä Faridassa riittää dreadnoughtille ominaista potkua, Gibson-mensuurin tuoman lämmön kanssa höystettynä.
B-10E:n koppakoko tuo mukanaan lisää voimaa sekä basso- että diskanttialueille.
Sormisoitossa bassonuotit ovat muhkeammat ja diskanteissa löytyy enemmän helinää:
Myös plektrasoitossa dreadnoughtin ”laajakulmasoundi” nousee mukavasti esiin:
Fishmanin Isys T -mikkijärjestelmä kuulostaa perusterveeltä, ja se toimii live-olosuhteissa moitteettomasti. Piezosoundi on aina kompromissi, mutta Isys T:n kanssa tullaan hyvin toimeen. Demopätkissä ensimmäinen fraasi on ilman Contour-EQ:ta, kun taas toisessa esi-EQ on laitettu päälle:
Demobiisissä soitetaan komppiosuudet molemmilla testikitaroilla. Farida M-2 kuluu vasemmalta, ja B-10E oikealta kanavalta:
****
Tämän testin perusteella täytyy todeta, että Faridan soittimissa on erittäin hyvä hinta-laatu-suhde. Sekä M-2 että B-10E ovat kauniita kitaroita, joita on mukavia soittaa, ja joilla on erittäin terveitä soundeja.
****
Farida Guitars M-2 + B-10E
M-2 – 465 €
B-10E – 425 €
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
****
Plussat (molemmat mallit):
+ hinta-laatu-suhde
+ viimeistely
+ nauhatyö
+ akustinen soundi
+ helppokäyttöinen mikkijärjestelmä (vain B-10E)
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 