Posts tagged ‘soundi’

21/02/2012

Review: Akai Chorus and Analog Delay – English summary

****

A chorus effect is produced by splitting a signal in two, and then slightly delaying one half (by less than 50 ms) and adding a tad cyclical pitch modulation to it. At the output both the dry and the effected half are summed, resulting in a lush, shimmering effect, which at times may even sound like two instruments playing at once.

The Akai Chorus (current street price in Finland: 69 €) is an old-school analogue effect. This pedal doesn’t use A/D-converters and digital processing, deriving its tones instead from a good old condenser circuit, as well as an analogue LFO. Most anoraks feel that this is the only way to fly when it comes to chorus-pedals, even if an analogue chorus always tends to contain a tiny amount of hiss, not found in modern digital equivalents.

As with all Akai Analog Custom Shop -pedals, the Chorus also features a sturdy steel chassis and true bypass switching.

The Akai-pedals are powered by one 9 V battery or an optional, Boss-compliant power supply.

Akai’s Chorus is quite a versatile little bugger. The Rate-switch offers two different speed ranges for the LFO, and the Speed-knob takes care of fine-tuning the speed. Spread lets you determine the depth of the chorus effect, while the Tone-knob is self-explicable.

Here’s an example of the Spread-knob’s range: Akai Chorus – Spread-knob

I even tried the Akai Chorus on keyboard sounds:

Akai Delay & Chorus – Clavinet

Akai Chorus – Electric piano

I liked the Akai Chorus’ sound very much, and was positively surprised by its low hiss levels.

A stereo output option might have been great, for those of us who use stereo set-ups on stage, but this is the only drawback of the Akai-pedal, in my opinion.

Most of us do it in mono, though, and in such applications the Akai Chorus performs very nicely, indeed.

****

The first tapeless delay pedals in the Seventies were based on a chain of capacitors and timed electronic switches. The condensers record the incoming signal, while the switches feed the playback of the delayed signal, as well as passing the signal on to the next capacitor in the chain.

Because the principle behind this type of delay is reminiscent of a bucket brigade of people, working together to put out a blaze, these pedals are called bucket brigade delays.

Akai’s Analog Delay (current street price in Finland: 69 €) is such a vintage-type delay.

The coolest bit about a bucket brigade delay is the sound of the delays, which are always rather lo-fi and slightly dirty, with the fidelity deteriorating further with each repeat. Clean and crisp digital delays didn’t arrive on the scene before the early Eighties.

The mini-switch on the Akai lets you choose between two different delay ranges, with the shorter one (0 – 600 ms) offering slightly crisper tones, and the longer one (0 – 1,200 ms) being a bit greasier.

The shorter delay option is perfect for slapback echoes: Akai Analog Delay – Whispering

The longer option lets you build Brian May -style walls of sound: Akai Analog Delay – guitar wall

On high Repeat-settings – two o’clock or above – the delay starts to feed back on itself, with the delay volume increasing and the sound rushing in on you like an avalanche: Akai Analog Delay – feedback avalanche

What a groovy little pedal! Akai’s Analog Delay gives you the authentic tones of a bucket brigade unit, warts and all. The increasing amounts of hiss on the longest settings are a design feature of a vintage-type delay as this, and not a fault. Something for the true lovers of earthy grime!

****

Akai Analog Delay ja Chorus – à la Mr Summers

****

Akai Analog Custom Shop -pedals

Finnish Distributor: Studiotec

****

Akai Chorus

Street price: 69 €

Pros:

+ price

+ sound

+ sturdy build

+ versatile

Cons:

– mono only

****

Akai Analog Delay

Street price: 69 €

Pros:

+ price

+ sound

+ sturdy build

+ long delay times

****

15/02/2012

Testipenkissä: Akai Chorus ja Analog Delay

****

Kitarablogi.com testasi hiljattain Akai Analog Custom Shopsäröpedaaleja – nyt on chorus- ja viive -efektien vuoro…

****

Chorus-efekti syntyy, kun tuleva signaali puolitetaan ja toista puoliskoa viivästytetään hitusen verran (alle 50 ms) lisäten siihen samalla kevyttä modulointia (= syklistä huojuntaa äänikorkeudessa). Kun tämän jälkeen kuiva ja efektoitu puolisko summataan yhdeksi lähtösignaaliksi, lopputuloksena on pehmeä signaali, joka voi jopa kuulostaa tuplatulta soittimelta.

Akain Chorus (katuhinta: 69 €) on vanhan koulukunnan mukaan rakennettu efektipedaali. Tämä vatkain ei toimi digitaalisesti AD-/DA-muuntimilla ja prosessorilla, vaan analoginen kondensaattorikytkentä sekä analogisen LFO:n tahdistamat filtterit hoitavat homman kotiin. Monien puristien mielestä ”oikea”, orgaaninen chorus-efekti voi syntyä vain analogisesti, vaikka vanha tekniikka tuokin yleensä mukanaan jonkin verran enemmän kohinaa kuin moni nykyaikainen digi-chorus.

Kaikkien muidenkin Analog Custom Shop -pedaalien lailla, myös Akain Choruksen vankka kotelo on valmistettu taivutetusta teräksestä, ja tulos on hyvin luotettavan tuntuinen. Kaikki efektit on rakennettu true bypass -periaatteella – kun efekti on pois päältä, signaali kulkee suoraan tulojakista lähtöjakkiin.

Akai-pedaalit saavat virtansa joko yhdeksän voltin paristosta (kuuluu hintaan) tai Boss-standardin mukaisesta virtalähteestä (ostettava erikseen).

Soundeiltaan Akai Chorus on kiitettävän monipuolinen vekotin. Rate-minikytkin tarjoaa kaksi eri LFO-nopeusaluetta, ja Speed-nupilla voi sitten säätää tempoa tarkemmin. Spread-säätimellä määritetään efektin syvyysvaikutelma, kun taas Tone-säädin vaikuttaa efektoituun ääneen.

Tässä ääninäytteessä esitetään Spreadin säätöalue: Akai Chorus – Spread-säädin

Kokeilin Chorusta myös koskettimilla:

Akai Delay & Chorus – Clavinet

Akai Chorus – Sähköpiano

Akai Chorus -pedaalin soundi on mielestäni erittäin maukas, ja kohina pysyy mallikkaasti aisoissa.

Ainoa miinuspiste tulee efektin monofoniasta. Monissa chorus-pedaaleissa on mukana joko aito stereofoninen lähtö, jossa useimitten efekti kulkee kanavien välillä edestakaisin, tai sitten feikkistereo, jossa toiselta kanavalta lähtevän signaalin vaihe on käännetty. Stereochorus on hyvä apuväline, jos haluaa leventää soundikuvaa kahdella vahvistimella soitettaessa tai joissakin studiotilanteissa.

Kitaristien enemmistö soittaa kuitenkin lavalla vain yhdellä vahvistimella, ja sellaisissa efektiketjuissa Akain Chorus hoittaa hommansa mainiosti.

****

Ensimmäiset viive-efektit tuotettiin analogisilla nauhureilla, joissa oli enemmän kuin yksi äänipää. Kuiva signaali nauhoitettiin ja soitettiin nauhoituksen jälkeen toisesta/muista äänipäästä/-päistä. Viiveen pituus muutettiin joko säätämällä nauhan kulkunopeutta tai muuttamalla äänipäiden sijaintia. Enemmän toistoja taas saatiin syöttämällä osan efektisignaalista takaisin signaalituloon (engl. feedback).

Tällaisen nauhakaiun sointi on kyllä ideaalitapauksessa hyvin lämmin ja maukas, mutta laite tarvitsee säännöllistä puhdistusta. Nauhakaiun muita haittapuolia ovat laitteen koko, paino, kuumeneminen ja nauhaan liittyvät ohjelmat (jumiutuminen, repeäminen).

Nauhaton viive-efekti syntyi 1970-luvun alkupuolella. Kondensaattoriketju ”nauhoittaa” signaalin, jonka sitten ketjun jokaisen väliin sijoitetut, tahdistetut elektroniset kytkimet jakelevat sekä lähtöön että samalla ketjun seuraavalle kondensaattorille uutta toistoa varten.

Koska sellaisen laitteen toiminta muistuttaa entisajan tulen sammuttamisessa käytettyä ihmisistä muodostettua ”ämpäriketjua”, englanninkielinen nimi tällaiselle efektityypille on bucket brigade delay.

Akain Analog Delay (katuhinta: 69 €) on juuri tällainen vintage-tyylinen elektroninen viive-efekti.

Alkeellisen kytkennän suuri etu on, että toistot kuulostavat kiehtovalla tavalla likaiselta ja jokaisessa uudessa toistossa signaalin laatu huononee entisestään. On käytännössä mahdotonta saada ämpäriketju-delaystä täysin puhdasta kirkasta toistoa, vaan soundi on aina sympaattisen rosoinen ja lämmin. Tämän laitetyypin idea oli nimenomaan olla nauhakaiun huoltovapaa vastine – puhtaasti helisevät digitaaliset delayt astuivat kuvaan vasta 1980-luvulla.

Akain pikkukytkin tarjoaa kaksi delayaluetta, joista lyhyempi (0 – 600 ms) on hieman kirkkaampi ja pidempi (0 – 1.200 ms) selvästi likaisempi vaihtoehto.

Lyhyempi valinta on juuri se oikea Rockabilly ja varhais-Rockin slapback-viivettä varten. Tarkka nopeus säädetään Time-nupilla ja toistojen lukumäärä Repeat-hanikalla: Akai Analog Delay – Whispering

Pidempi viivealue taas mahdollistaa esimerkiksi Queen-tyylisiä kitarakaanoneita: Akai Analog Delay – kitarakaanon

Repeat-nupin loppumetreillä – noin kello kahdesta eteenpäin – voi kokeilla myös ”loputtomia” tai hyökkäävästi päällekäyviä toistoja, jotka voimistuvat lumivyöryn lailla: Akai Analog Delay – viivevyöry

Mielestäni Akai Analog Delay on mainio ja autenttinen ämpäriketjuviive, joka kuulostaa ja käytäyttyy juuri niin kuin pitää. Pitkissä toistoajoissa esiintyvä kohina on käyttöperiaatteesta johtuva ominaisuus eikä vika. Tämä on pedaali juurevan delayn ystäville!

****

Akai Analog Delay ja Chorus – Herra Summersin tapaan

****

Akai Analog Custom Shop -pedaalit

Maahantuoja: Studiotec

****

Akai Chorus

katuhinta: 69 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ monipuolisuus

Miinukset:

– ei stereolähtöä

****

Akai Analog Delay

katuhinta: 69 €

Plussat:

+ hinta

+ soundi

+ kestävä rakenne

+ myös pitkät viiveajat

****

12/01/2012

Review: Tanglewood TW1000N – English summary

****

Tanglewood Guitars combines British design with quality luthiery from Asia for a winning value-for-money-mix. Especially the brand’s acoustic guitars have won over many fans.

The Tanglewood TW1000N (current price in Finland: 721 €) is a real Dreadnought-beauty from the company’s Sundance-series, and features a solid spruce top mated to a laminated back and sides made of rosewood.

The bound headstock looks fashionably understated, sporting a rosewood veneer, as well as the company logo in abalone.

The nicely finished top nut is genuine bone.

A volute strengthens the area where the neck changes into the headstock. The gold-coloured tuners are sealed Grover Rotomatics.

The TW1000N’s neck is a one-piece mahogany affair, save for a small glued-on bit for the neck heel.

Tanglewood have added a nice little detail for the gigging guitarist – a second strap button.

The TW1000N has been generously endowed in the looks stakes, but always with good taste. We find abalone hexagons inlaid into the nice-looking rosewood fretboard, as well as herringbone binding around the guitar’s top.

Black and white rings coupled with cleanly inlaid abalone make up the soundhole rosette.

The bridge is Tanglewood’s own design, crafted from a fine piece of rosewood on the test sample. The compensated saddle is made from genuine bone.

****

It’s not hard to fall in love with the Tanglewood TW1000N – this guitar possesses timeless beauty, is easy to play and sounds magnificent!

The neck profile is a very friendly, medium-depth ”C”, with the satin finish and the well-dressed medium frets doing their bit to keep the feel comfortably modern.

As is the case with many D-sized guitars, the TW1000 has a nice middle-of-the-road set-up, with a neck width of 44 mm at the nut and a string spacing of 53 cm (E–e), working equally well for strummers as well as pickers.

With the factory-supplied Elixir Nanoweb Light 12–53 -strings the Tanglewoodin sounds well-rounded and warm, with clear top-end definition and a dose of sparkle.

The dynamic range on offer is impressive and the guitar projects well. There’s a good whack of attack on offer, when you dig in with a plectrum, while the sound stays nicely focussed and transparent when fingerpicked.

Here are two examples recorded using a Zoom H1:

Tanglewood TW 1000 N – fingerstyle

Tanglewood TW 1000 N – strumming

In the TW1000N’s case you don’t pay through the nose for perceived status or the name on the headstock; with Tanglewood you get a great guitar for your hard-earned money.

****

Tanglewood TW1000N

Current price in Finland: 721 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros

+ workmanship

+ neck profile

+ playability

+ sound

+ value-for-money

11/01/2012

Testipenkissä: Tanglewood TW1000N

****

Tanglewood-kitaroissa yhdistyy brittiläinen muotoilu ja laadukas aasialainen työnjälki. Etenkin firman akustiset kitarat ovat saaneet laajasti kiitosta.

Tanglewood TW1000N (721 €) on varsin näyttävä Dreadnought firman Sundance-sarjasta. Kitaran kansi on valmistettu kokopuisesta kuusesta, kun taas kopan pohja ja sivut ovat palisanterivaneria.

Reunalistoitettu viritinlapa on päällystetty palisanteriviilulla, johon on kauniisti upotettu firman logo. Muotoilu on klassisen hillitty ja tyylikäs.

Sulavasti muotoiltu satula on aitoa naudanluuta.

Timantinmuotoinen paksunnus kaulan ja lavan yhtymäkohdassa (engl.: volute) on lainattu suoraan Martin-kitaroilta. Volute pienentää tehokkaasti lavan murtumisvaara ja partantaa soittimen sustainia.

Laadukkaat suljetut virittimet ovat Grover Rotomaticit.

TW1000:n mahonkikaula on yksiosainen (!), lukuunottamatta yhtä pientä kaulan korossa käytettyä palaa.

Joskus pienet yksityiskohdat ratkaisevat: Tanglewoodia voi soittaa ”suoraan laatikosta” myös seisten, koska kaulakorkoon on lisätty hihnatappi.

TW1000:n koristelu on toteutettu tarkasti ja erittäin hyvällä maulla. Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on upotettu värikkäitä kuusikulmioita aidosta helmiäisestä, kun taas kannen reunaa koristavat sekä vintage-tyylinen herringbone-kuvio että kermanvaalea muovilista.

Kaikuaukolle on suotu omaa koristelunsa, jossa yhdistyvät mustat ja valkoiset renkaat sekä pikkutarkasti toteutetut helmiäisupotukset.

Myös kitaran sisällä työnjälki on ilahduttavan siistiä. Kaulaliitos on perinteinen lohenpyrstöliitos. Soittimen sarjanumero löytyy mahonkiselta kaulablokilta.

TW1000N:n lentävää lintua muistuttava talla on veistetty palisanterista. Kielitapit ovat muovia, mutta kompensoitu tallaluu on valmistettu aidosta naudanluusta.

****

On erittäin helppo ihastua Tanglewood TW1000N:ään – kitara on ajattoman kaunis, mutta myös sen soitettavuus ja ääni ovat ensiluokkaisia!

Kaulan profiili on mukavan pyöreä ”C” maltillisella paksuudella. Kaulan mattaviimeistely ja soittimen keskikokoiset nauhat tekevät soittotuntumasta nykyaikaisen kevyen.

TW1000 kulkee monen Dreadnoughtin tapaan kultaista keskitietä, ja mahdollistaa 44 mm leveällä kaulalla (satulan kohdalla) sekä 53 cm kielietäisyydellä tallassa (E–e) kitaran ongelmattoman käytön sekä sormisoitossa että plektralla soitettuna.

Tehdasasenteisella Elixir Nanoweb Light 12–53 -kielisatsillaTanglewoodin soittotuntuma on kevyt. Kitaran ääni on hyvin lämmin, mehukas ja täyteläinen, mutta samalla selkeä, avoin ja raikas.

Dynamiikkaa on tarjolla rutkasti, ja kitaran sointi projisoi esimerkkillisesti. Soundi on mukavan eloisa: plektrasoitossa atakki on tarkka ja helmeilevä, eikä sormisoitossa soundillinen balanssi koskaan harhaile liian bassovoitoiselle puolelle.

Tältä TW1000N kuulostaa Zoom H1 -tallentimella äänitettynä:

Tanglewood TW 1000 N – sormisoitto

Tanglewood TW 1000 N – plektrasoitto

Jotkut kitarat ovat hyviä soittimia hintaansa nähden. Tanglewood TW1000N on yksinkertaisesti loistava teräskielinen kitara – piste!

TW1000N:n tapauksessa ei makseta ylimääräistä ”merkkibonusta” tai ”statuslisää”, vaan tässä saa erinomaisen kitaran koko rahan edestä.

****

Tanglewood TW1000N

721 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ soittotuntuma

+ soundi

+ hinta

29/12/2011

Classic Basses, part 6: Höfner 500/1

The Höfner 500/1 is a German electric bass guitar, which has been in production since 1956.

It is quite likely that this hollow-body, short-scale model (76,2 cm = 30″) would have been destined to become a mere footnote in bass history, if not for one small incident in 1961. A young, newly ”elected” bass player from Liverpool – named Paul McCartney – was browsing the local instrument stores in Hamburg (Germany), for a mid-priced electric bass, preferably left-handed. He found the Höfner 500/1 – and the rest, as they say, is history…

****

During the first years of production many of the  500/1’s specifications were changed on nearly a yearly basis.

The first production models came equipped with two long and narrow singlecoil pickups, which were placed in the neck and middle positions. An oval control plate sported two volume and two tone controls.

50058_front_01

****

In 1959 Höfner changed the control layout: a long rectangular plate offered two separate volume controls, as well as three two-position sliders for turning each pickup on or off and choosing between solo (full power) and rhythm mode (slightly dampened). This switching (Aggregat E2 B) also gives you a fat, treble-deprived signal, whenever the middle (later bridge) pickup is turned off using the slider switch – Reggae-bass galore.

h5001-59_01

****

The singlecoils were switched to humbucking pickups in 1960. The metal covers on these units are stamped with a diamond and the Höfner-logo. This model is the bass that Paul McCartney bought in Hamburg (it had to be ordered left-handed):

5001-61-14-br-to-01g

****

In 1962 the second pickup was moved close to the bridge. Shortly hereafter it the 500/1’s humbuckers were switched to the so-called staple-top-pickups, which, despite their look, are singlecoils. The pickups got their nickname, because the bridge-facing polepieces look somewhat like staples. In 1963 Paul McCartney received/bought (the available info is not quite clear on this) this type of Höfner 500/1 – which he continues to use to this day!

h500-1-62_01

****

From 1967 onwards Höfner’s new blade-pickups were installed on the 500/1.

The Höfner 500/1 stayed more or less this way until the latter part of the Nineties, before the Beatles Anthology -series kicked off a renaissance.

My own 500/1 -bass is a January 1990 -model. Then, demand for Beatle-basses was so low, that Höfner only built them on order, and for a very advantageous price.

Hofner full

My Höfner sports a maple neck, which is one-piece save for the neck heel. The tuners are sealed Gotoh guitar models.

Hofner headstock

Hofner tuners

The top of the hollow body is spruce plywood, while the sides and back have been crafted from anigré-plywood (lat. aningeria spp.).

Hofner body

Hofner back

The Höfner’s sound is big, fat, huge and warm, but still has ample zing and growl with roundwound strings.

I’m mainly a fingerstyle player, but tend to use a plectrum whenever I play the 500/1, because its strings sit rather high above the body and are quite close to each other.

Hofner side

For some strange reason my Beatle-bass sounds fantastic plugged directly into a mixing console or soundcard, even without using a DI-box!

****

These days Höfner produces the excellent mid-price Contemporary-version (made in China) alongside its more pricier German reissues:

hct-500_1-sb_01

The main difference is that the Contemporary 500/1 is semi-solid, with a maple centre block running the length of its body. This adds some sustain, as well as making the bass less susceptible to feedback than an original.

****

The Höfner 500/1 -sound is probably known to all of us – listen to virtually any Beatles-record pre-1966. Later examples include the Beatles-tracks Get Back and Come Together, as well as McCartney’s solo-single My Brave Face.

You can also check out my Höfner here and here.

…and rounding it all off, here’s a snipped I copied from one of my ProTools-sessions:

Höfner 500/1 sound

27/12/2011

Klassikkobassot, osa 6: Höfner 500/1

Saksalainen Höfner 500/1 ilmestyi vuonna 1956.

Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä onttokoppainen, lyhyellä mesuurilla (76,2 cm = 30″) varustettu basso olisi muuten jäänyt historian alaviiteeksi, mutta onneksi nuori brittiläinen muusikko Paul McCartney löysi vuonna 1961 Hampurilaisessa musiikkiliikkeessä juuri sellaisen Höfner 500/1 -basson. Höfner-basso oli kevyt, edullinen sekä tilattavissa vasenkätisenä – siis juuri sellainen soitin, jota McCartney etsi.

****

Tuotannon ensimmäisissä vuosissa 500/1-mallin speksit muuttuivat nopeaan tahtiin.

Ihan alussa bassolla oli kaksi kapeaa yksikelaista mikrofonia, jotka asennettiin lähellä toisiaan. Yksi oli heti otelaudan vierellä ja toinen keskiasennossa. Basson neljä säädintä – oma volume ja tone kummallekin mikrofonille – oli asennettu soikeaan muovilevyyn.

50058_front_01

****

Vuonna 1959 Höfner muutti elektroniikan speksejä: suorakulmaisessa muovilevyssä oli nyt tarjolla kaksi volume-säädintä. Kolmella liukukytkimillä laitetaan mikrofonit yksitellen päälle/pois, sekä valita täyden tehon soolo-moodin ja hieman vaimennetun rytmi-moodin välillä. Tähän kytkentään on lisätty myös Höfnerin erikoinen tapa poistaa signaalista kaikki diskantit, aina kun laitetaan keskimikrofonin (myöhemmin tallamikin) pois päältä liukukytkimellä – reggae-basistin unelma.

h5001-59_01

****

Vuonna 1960 päivitettiin 500/1:n mikrofonit humbuckereihin. Mikrofonien metallikuoreen oli painettu vinoneliö sekä Höfner-logo, minkä takia niitä kutsutaan englanniksi Diamond-pickupiksi. Juuri tällaisen basson Paul McCartney tilasi Hampurissa:

5001-61-14-br-to-01g

****

Vuonna 1962 toinen mikrofonista siirrettiin lähempää tallaa. Mikkien rakenne muutettiin jälleen (nämä mikrofonit ovat ulkonäköönsä huolimatta yksikelaisia): tallanpuoleisellä kelalla oli nyt näkyvät suorakulmeiset napapalat, jotka pilkistivät metallikuoreen läpi. Kaulanpuoleisellä kelalla taas oli säädettävät naparuuvit. Koska kiinteät napapalat muistuttavat ulkonäöltään nitomanastoja näitä mikrofoneja kutsutaan englanniksi staple-top-pickupiksi. Vuonna 1963 Paul McCartney sai tämän version lahjaksi silloiselta brittiläiseltä maahantuojilta Selmer – ja hän käyttä tätä yksilöä yhä!

h500-1-62_01

****

Vuonna 1967 mikrofonit muutettiin sellaiseksi, että yksikelaisten keskellä on pitkä, terämäinen magneetti ja sen yläpuolella on ohuita naparuuveja.

Höfner 500/1 pysyi tällaisena 1990-luvun loppupuoleen saakka, ennen kuin Beatles Anthology -sarjan myötä kiinnostus 500/1-mallia kohti kasvoi jälleen.

Oma Höfner 500/1 -bassoni on valmistettu tammikuussa 1990. Silloin Beatle-basson kysyntä oli niin alhainen, että 500/1-tehtiin ainoastaan tilauksesta, ja hinta oli yllättävän alhainen.

Hofner full

Minun Höfnerissä kaula on veistetty vaahterasta – pitkän yhtenäiseen osaan on liimattu erillinen pala kaulakorkoa varten. Virittimet ovat Gotohin koteloidut kitaravirittimet.

Hofner headstock

Hofner tuners

Runko on tutun tapaan täysin ontto. Kansi on kuusivanerista, kun taas sivut ja pohja tehtiin silloin anigré-vanerista (lat. aningeria spp.).

Hofner body

Hofner back

Höfner 500/1:n soundi on iso, lämmin ja pyöreää, mutta bassolta saa myös mukavasti murahdusta mukaan, etenkin roundwound-kielillä.

Vaikka soitan pääsääntöisesti sormityylillä, käytän Höfnerillä aina plektran, koska kielet istuvat melko korkealla kannen yllä ja myös hyvin lähellä toisiaan.

Hofner side

Jostain kumman syystä aidot Beatle-bassot voidaan usein syöttää suoraan mikseriin (tai ulkoiseen äänikortiin) ilman DI-boksia – suora soundi on ja pysyy mehukkaana!

****

Vanhojen mallien uusintapainoksien lisäksi Höfner teettää nykyään myös laadukkaan kiinalaisen Contemporary-sarjan:

hct-500_1-sb_01

Pääero Contemporary-sarjan Beatle-bassossa on, että edullisen mallin runko on puoliakustinen – rungon sisällä on vaahterasta veistetty keskipalkki, minkä ansiosta sustain on hieman pidempi.

****

Höfner 500/1 -mallin soundi on laajasti tuttu kaikista Beatles-levyistä ennen 1966. Hyvät esimerkit ovat myös Beatles-biisit Get Back ja Come Together, sekä McCartneyn soolosinkku My Brave Face.

Soitan oman Höfnerin esimerkiksi tässä ja tässä.

…ja tämän lisäksi vielä lyhyt ote yhden biisin bassoraidasta: Höfner 500/1 sound