****
Lisätiedot: Nordsound
Tulossa – Mannedesign PFM + RDV
Testipenkissä: Yamaha THR5A, THR10C ja THR10X
****
Yamahan suosittu THR-harjoitusvahvistimien perhe on hiljattain saanut kolme uutta jäsentä:
Messinginhohtoinen THR5A on viisiwattinen pikkukombo akustiselle kitaralle, joka on varustettu mm. mikrofonimallinnuksilla.
Yamaha THR10 on saanut kaksi rinnakaismallia, joista musta THR10C on tarkoitettu 1960- ja 70-luvun Rock- ja Blues-klasikkosoundien ystäville, kun taas armeijanvihreän THR10X:n erikoisalaa ovat Hard Rock-, Metal- ja Thrash-genrejä.
****
Koko THR-malliston pääpiirteet ovat yhteisiä:
Komboilla on kestävä kotelo taitetusta metallista, sekä muovista. Vahvarien tyylitelty ulkonäkö on saanut selviä vaikutteita high end -audiolaitteista.
Kaikissa THR-komboissa on sisäinen viritysmittari.
Kaikissa THR:eissä on sisäänrakennettu usb-äänikortti. Komboja voi käyttää sekä kitararaitojen tietokonepohjaiseen äänittämiseen (Steinberg Cubase AI kuuluu hintaan) että muusiikin kuunteluun.
Yamahan THR Editor -softalla pystyy usb:n kautta myös ohjelmoimaan oman THR-kombonsa. Softalla pääsee käsiksi myös muutamaan ”piilotettuun”, sisäiseen parametriin (esimerkiksi kohinaportin asetuksiin), sekä THR5A:n tapauksessa myös lisäefekteihin.
Yamaha-komboja voi käyttää myös AA-paristoilla. THR5A:ssa paristolokero sijaitsee laitteen takaseinässä…
…kun taas THR10-malleissa se on upotettu vahvistimen pohjaan.
Laadukas virtalähde kuuluu luonnollisesti kaikissa malleissa pakettiin.
****
Vaikka Yamaha THR5A (199,99 €) on yksi maailman pienimmistä vahvistimista akustisille kitaroille, on kärpässarjalaiseen kuitenkin mahdutettu pitkä lista ominaisuuksia.
THR5A tarjoaa neljä virtuaalimikrofonia pietsomikrofonilla varustetuille akustisille. Näistä kolme on tarkoitettu käytettäviksi teräskielisten kanssa, ja viimeinen on erikoistunut nailonkielisiin.
Mic Type -valitsimen viimeinen pykälä – EG Clean – on puhtaan kitarakombon vahvistinmallinnus, jonka voi valita silloin, kun haluaa soittaa THR5A:n kautta sähkökitaraa.
Blend-säätimellä voi asettaa pietsosignaalin ja mikkimallinnuksen keskenäistä suhdetta.
Pikku-Yamahan EQ-osasto on yhdellä Tone-säätimellä hyvin pelkistetty, sen sijaan kombo tarjoaa peräti kuutta efektiä. Effect-lohkosta saa joko kompressorin tai choruksen tai sitten yhdistelmän näistä kahdesta. Delay/Reverb-osasto tarjoaa nimensä mukaisesti viivettä, kaikua tai viiveen ja kaiun komboefektiä.
Viiveajan voi säätää kätevästi Tap Tempo -napilla.
****
Vintage-puoleen kallistuva Yamaha THR10C (299,99 €) on hieman THR5A:ta isompi värkki, ja isoveljellä on myös enemmän ominaisuuksia tarjottavana.
THR10C:ssä on viisi vahvistinmallinnusta, joiden nimistä saa jo hyvän vihjeen, millaisia soundeja on odotettavissa.
Niiden lisäksi löytyy basistille myös kelpo bassovahvistinmalli, sekä yksi akustiselle kitaralle tarkoitettu asetus. Neutraali Flat-pykälä taas sopii hyvin esimerkiksi synan vahvistamiseen.
THR10C:n EQ-osasto on kolmialueinen, kun taas efektejä on tarjolla kahdeksan kappaletta. Effect-puolelta löytyy chorus, flanger, phaser ja tremolo, kun taas Delay/Reverb-lohkosta irtoavat nauhakaiun, jousikaiun ja hallikaiun vaihtoehtoja, kuten myös yksi viiveen ja kaiun yhdistelmä.
Kaikissa THR10-malleissa on viisi muistipaikkaa soittajan omia luomuksia varten.
Output-osasto tarjoaa peräti kaksi volume-säädintä – yksi kitarapuolelle ja toinen usb-väylältä (tai Aux-tulolta) tulevalle ulkoiselle signaalille.
****
Pieni, mutta pippurinen Yamaha THR10X (299,99 €) on optimoitu metallimiehille (ja tietysti -naisillekin) sopivaksi.
THR10X:n Amp-lohkosta löytyy peräti viisi erilaista high gain -särökanavaa, joista jokaisella on oma soundinsa, sekä erilaisia luonteita esimerkiksi basson tiukkuudessa tai kompressoinnissa.
Satunnaista heavy-balladihetkiä varten mukaan on mahdutettu myös yksi puhdas virtuaalivahvistin, sekä Bass- ja Flat-asetukset.
Myös THR10X:ssä on kolmialueinen taajuskorjain.
Efektiosastot ovat lähes samat kuin THR10C-kombossa, THR10X:n kirkkaampaa Delay-efektiä lukuunotamatta.
****
Mielestäni on erittäin hienoa, että Yamaha on suunnittellut koko THR-mallistonsa stereofoniseksi, koska nämä kombot toimivat tällä tavoin loistavasti myös lifestyle-lisälaitteina. Stereofonia tarjoaa kitarakäytössä etenkin laajempia kaikuja, mutta erittäin tärkeää se onkin musiikin toistossa.
Yamaha-konsernin pitkä kokemus laadukkaiden hifi-laitteiden valmistajana kuuluu selvästi. Soundi on mehevä, puhdas ja dynaaminen. Pieneltä THR5A-kombolta saa jo huomattavasti paremman musiikkinautinnon kuin tavallisista tietokonekaiuttimista, vaikka stereokuva ei ole niin leveä, eikä bassotoisto niin muhkea kuin THR10-sarjalaisilla. Isojen kombojen soundi taas on todella ällystättävä ja pyyhkii monet pikkustereot pöydältä. Kitaristille Yamahan THR-sarjalaiset korvaavat tyylikkästi mp3-soittimen vahvistinjärjestelmää, samalla kun toimivat laadukkaina kotivahvistimina.
****
THR5A
Pienen, elektroakustiselle tarkoitetun vahvistimen järkevyydestä voi toki olla montaa mieltä, kun kotona soitettaessa vahvistinta yleensä ei tarvita eikä haluta. Keikoissa taas Yamaha THR5A:n kokoinen laite on yleensä tehojensa vuoksi melko alakynnessä. Kombon olemassaolon tarkoitus on kenties katusoitossa.
Toisaalta täytyy myöntää, että pikku-Yamahan mikrofonimallinnukset toimivat yllättävän hienosti ja uskottavasti, joten on ehkä luontevinta käyttää THR5A-komboa elektroakustiselle erkoistuneena äänikorttina kotiäänityksissä tai projektistudiossa. Vahvarin mikrofonimallinnukset nimittäin onnistuvat kiitettävästi pietsosysteemin kuivuuden ja suorasukkaisuuden poistamisessa.
Myös pikkukombon efektiosasto toimii hyvin, ja tarjoaa akustiselle sopivimmat efektit.
Ääniesimerkit on äänitetty Zoom H1 -tallentimilla. Käytin Taylor Guitarsin 110CE-mallia:
Yamaha THR5A – Condenser + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Dynamic + Compressor + Hall
Yamaha THR5A – Tube + Compressor + Hall
****
THR10C
Mahtavaa meininkiä! En vaihtaisi Yamaha THR10C:n vahvistinmallinnuksista yhtäkään pois – jokainen vahvistintyyppi kuulostaa hyvältä ja vastaa ainakin omat odotukseni siihen.
Myös efektien laatu on hieno sekä modulaatioefektien kannalta että kaikujen ja viiveiden osilta. Jousikaiun mallinnuksessa on onnistettu mielestäni erittäin hyvin.
Kaikki kolme ääniesimerkkiä on soitettu Les Paul -tyylisellä kitaralla:
Yamaha THR10C – British Blues + Hall
Yamaha THR10C – Class A + Chorus + Tape Echo
Yamaha THR10C – Deluxe + Tremolo + Spring Reverb
****
THR10X
Pintapuoliset kriitikot väittävät, että kaikki Heavy- ja Metal-soundit kuulostavat samalta moottorisahalta.
Totuus on kuitenkin, että myös Hard Rockissa, Metal-genressä ja Thrashissa käytetään monia eri särösoundeja ja vivahteita. Etenkin keskialueen soinnissa ja basson tiukkuudessa on olemassa monta eri vaihtoehtoa.
Yamahan THR10X on tietääkseni maailman ainoa harjoitusvahvistin, joka on kokonaan omistettu raskaalle musiikille, ja se lunastaa kaikki lupauksensa avokätisesti!
Myös THR10X:n tapauksessa käytin LP-tyylistä kitaraa:
Yamaha THR10X – Brown II + Hall
Yamaha THR10X – Power II + Flanger + Delay
Yamaha THR10X – Southern Hi + Phaser + Delay
****
Uudet THR-mallit ovat mielestäni todella hyvä veto Yamahalta. Erikoismalleilla tyydytetään sellaisten kitaristien toiveita, jotka toivoivat tietyille genreille enemmän vaihtoehtoisia soundeja, kuin mihin yleishyödylliset perusmallit – THR5 ja THR10 – pystyvät, mutta ilman että THR-sarjan hyvin toimiva yleiskonsepti muuttuu.
****
Uudet Yamaha THR-mallit
• THR5A – 199,99 €
• THR10C ja THR10X – 299,99 €
Maahantuoja: F-Musiikki
****
Plussat (kaikki mallit):
+ vankka kotelo
+ usb-äänikortti
+ mallinnuksien laatu
+ efektien laatu
+ äänenlaatu musiikin toistossa
+ hinta-laatu-suhde
Review: Tanglewood TW28-CLN + TW1000HSRE + Seymour Duncan Woody
****
The UK’s favourite brand of acoustic guitars – Tanglewood – is steadily growing a devoted following in Finland, too, thanks to their wide variety of different models, as well as the company’s knack for providing fantastic value for money.
This time Kitarablogi.com takes a closer look at two guitars from opposing ends of Tanglewood’s price range:
The Tanglewood TW28-CLN is one of the brand’s most affordable instruments, and is part of the Evolution-series.
Tanglewood’s Finnish distributor – Musamaailma – has equipped the test sample with a Seymour Duncan soundhole pickup, the humbucking Woody (SA-3 HC).
Tanglewood’s TW1000HSRE is the top model of the Heritage-series, and comes factory-equipped with a Fishman-pickup and Sonitone-preamp.
By the way, Musamaailma throws in a nifty Kyser Lifeguard humidifier for free with the purchase of any Tanglewood acoustic guitar, so you can be sure that your new instrument won’t suffer the detrimental effects of central heating during the cold season.
****
Tanglewood’s TW28-CLN (current price in Finland: 201 €) is a Dreadnought with a soundbox made from plywood, and a set mahogany neck.
The top is crafted from very nice looking cedar…
…while the rims and the back have been made of laminated mahogany.
The whole instrument – with the exception of the gloss-lacquered headstock veneer – has been finished in a very thin, clear satin finish.
The TW28-CLN’s headstock sports a rosewood veneer.
In this picture you can clearly spot the glue line, where the headstock has been added to the neck, as well as the very decent sealed machine heads.
Even though the Evolution-series is all about affordability, this Tanglewood has been spruced up with some nice cosmetic touches: The rosewood fingerboard, for example, has been bound using genuine maple!
The frets are of medium size, and the fretwork looks and feels very crisp and clean.
The neck’s heel-cap has been adorned with a maple overlay and a ”Tanglewood-T” made from holographic aluminium foil.
Tanglewood’s TW28-CLN exudes a certain down-to-earth, organic stylishness: There is no scratchplate, but the instrument features multiple binding, and also sports a pretty, bird-shaped bridge.
The looks of the Seymour Duncan Woody pickup (current price in Finland 61.70 €) complements the TW28’s earthy looks. This magnetic pickup is a stacked humbucker featuring double-potted (wax and resin) coils in a maple casing.
The Woody fits most regular soundholes (with a diameter between 9.8 and 10.4 cm) and is kept in place by chunky foam inserts on its sides.
The pickup’s quality lead is approximately five metres long.
Tanglewood’s standard of workmanship is delightfully crisp, even when it comes to their most affordable models.
Both the top nut, as well as the compensated bridge saddle have been carved from bovine bone.
****
There is a certain logic behind the Tanglewood TW1000HSRE’s (current price in Finland: 1,137 €) hard-to-enunciate model designation: The letters in the suffix stand for the guitar’s Herringbone-trim (H), its solid rosewood back and sides (SR), and the factory-installed Fishman-electronics (E).
Engelmann spruce has been chosen for this model’s solid wood top.
The fine Indian rosewood used for the TW1000 is breathtakingly beautiful.
The same material has also been used for the headstock veneer.
Vintage-aficionados will be delighted at the sight of the diamond-shaped headstock volute, so reminiscent of vintage Martins (and their reissues).
The gold-coloured tuners may look light straight vintage copies, but they have been designed to feature a much more practical, modern gear ratio. The result is a very smooth and precise tuning feel.
Only the best ingredients go into the making of Tanglewood’s top models – this Dread’ sports genuine mother-of-pearl inlays (in a D-45’s hexagonal style) in its ebony fretboard.
The inlay work and fretting are top-notch!
Just look at that rosewood…
All Tanglewoods come equipped with a second strap button – a small, but nevertheless very nice little detail.
Genuine mother-of-pearl inlays in the rosette, along with Herringbone-binding – this is a guitar enthusiast’s wet dream come true!
Here’s a second glimpse at Tanglewood’s stylish steel-string bridge – this time crafted from luscious ebony.
Tucked away beneath the bone saddle is a Fishman Sonicore piezo pickup, which feeds a Sonitone-preamp.
The Sonitone’s controls are mounted beneath the soundhole’s bass side edge.
The system is simplicity incarnate, offering a volume control (bridge-facing side) and an easy-to-use tone control (neck-facing side).
Tanglewood have chosen to keep the TW1000HSRE’s good looks intact, by using a battery pouch, velcro’d to the neck block. There is one drawback, tough: You have to loosen the strings to get to the pouch, meaning quick battery-changes mid-set are impossible.
The output jack is integrated into the guitar’s end pin.
****
Our review sample of the TW28–CLN is a very lightweight and comfortable instrument, even though its broad shoulders are a few millimetres wider than those of some other Dreadnoughts. The guitar sits nicely in your lap and feels well-balanced.
For the guitar’s price the standard of its satin finish is quite good – there are a couple of tiny grainy spots on the back of the neck, but overall the feel is very nice.
The neck profile will fit into most players’ hands – it’s a D-profile of medium depth with a slight whiff of a soft V blended in.
The TW28-CLN is a very decent player, thanks to its clean fretwork and comfortable set-up (string height @ 12th fret: bottom-E = 2.6 mm, top-e = 1.7 mm). String spacing is a good middle-of-the-road choice – 3.7 cm at the nut and 5.5 cm at the bridge. It’s a workable compromise for both fingerstylists and plectrum strummers.
I was surprised by the test sample’s punch and volume! After the first few strums I really had to check the label to make sure I hadn’t been given this model’s solid top cousin (the TW28-CSN) by mistake.
The TW28-CLN wins you over with its warm and clear voice. Thanks in no small part to its tight bass response, this model is very easy to record with a condenser microphone set up in front of it.
Seymour Duncan’s Woody sounds old-fashioned in a very nice way: The bottom end is warm, the mid-range is plummy and the trebles are airy and pleasant. If you’re after an authentic Sixties Pop guitar tone, the Woody will get you there in no time. Many of the early Beatles-stuff (pre-1966), for example, was recorded with their Gibsons miked up, as well as plugged into their Vox amps. Furthermore, I’m quite sure the Woody’s vintage-tinged tones will also please the slide guitar fraternity.
Here are some sound examples of the TW28-CLN recorded with an AKG microphone, as well as using the Duncan Woody:
****
To say Tanglewood’s TW1000HSRE is a ”great guitar for its price” or a ”very decent Chinese-made instrument” would do this guitar a grave injustice. The TW1000HSRE is simply a great guitar, carefully crafted from top quality materials – period! Our review sample is that sort of guitar that puts a quick stop to any kind of brand snobbery.
The guitar’s finish is flawless, and the instrument plays like a dream.
We have a mid-sized, oval C-Profile, coupled with a generous string spacing – 3.95 cm at the nut and 5.75 cm at the bridge – which makes a lot of difference to fingerstyle players.
The set-up is superb, with the guitar playing cleanly across the whole neck, despite the comfortably low action (bottom-E: 2.0 mm, top-e: 1.6 mm).
The TW1000HSRE’s acoustic tone and punch will bowl you over! The bottom end is fat and rich, the mid-range has character in spades, and the top end sparkles like a diamond. This is a very hard guitar to put down.
The Fishman Sonicore-piezo and Sonitone-preamp seem like the perfect match for this Tanglewood – a really inspired choice. The Fishman system sounds surprisingly ”acoustic” with not so much as a whiff of piezo quack or dryness. The amplified tone is a couple of degrees more upfront, and a tiny bit fuller, than the TW1000HSRE’s acoustic voice, but it’s very close. Coming to grips with the Sonitone only requires seconds. I left the tone control on full – if you need more scope for adjustment you’ll most probably find it in your acoustic amp or at the mixing console.
****
If there’s a conclusion to be drawn from this review, then maybe it is that Tanglewood seem to consistently offer fantastic value at any price-point. And this is regardless of whether you chose one of their affordable models (like the TW28-CLN) or something from the very top of their catalogue (like the TW1000HSRE).
****
Tanglewood TW28-CLN
Tanglewood TW1000HSRE
Seymour Duncan Woody soundhole pickup
Finnish distributor: Musamaailma
****
Tanglewood TW28-CLN
Current price in Finland: 201 €
Pros:
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ sound
****
Tanglewood TW1000HSRE
Current price in Finland: 1,137 €
Pros:
+ top grade instrument
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ acoustic sound
+ preamp sound
****
Seymour Duncan Woody (SA-3 HC)
Current price in Finland: 61.70 €
Pros:
+ very affordable
+ easy to install
+ stylish
+ vintage-type tone
Cons:
– vintage-type tone
Kostutin on akustisen kitaran paras ystävä
Akustisen kitaran (tai puusta rakennetun soittimen ylipäänsä) säilyttämisessä pätee yleensä vanha sääntö: ”Älä jätä kitarasi pitkään sellaisissa olosuhteissa, joissa itse et viihtyisi”. Kukaan meistä ei haluaisi esimerkiksi istua pitkiä jaksoja kesähelteisessä (tai talvipakkaisessa) autossa, ja myös kitaraa kannattaa säilyttää jossain muualla.
Tavallinen huonelämpötila (18 – 22 celsiusastetta) luo myös kitaralle hyvät olosuhteet.
Yhdessä asiassa akustinen kitara on kuitenkin selvästi herkempi muutoksiin kuin ihminen, ja se on ilmankosteus.
****
Tämä herkkyys johtuu siitä, että akustisen kitaran runko on tehty melko ohuista puun ”viipaleista”, joihin kohdistuu kuitenkin huomattavasti kielten aiheuttamaa vääntöä ja vetoa.
Akustinen kitara on koko elämänsä aikana herkässä balansissa: sen runkopuut (etenkin kansi ja rungon rimoitus) täyttyy olla mahdollisimman ohuita ja kevyitä, että kitara soi hyvin, mutta toisaalta rakennelman täytyy myös kestää kielten ankaraa vetoa.
Puu elää materiaalina ilmankosteusvaihtojen mukaan – kuivuudessa se kutistuu, suuri ilmankosteus taas aiheuttaa puun turpoamista. Akustisen kitaran tapauksessa tämä tarkoittaa, että kuivissa olosuhteissa soittimen runko yrittää kutistua pienemmäksi, ja kosteassa ilmassa runko alkaa paisua alkuperäisiä mittojaan isommaksi.
Tästä seuraa, että miedoissa tapauksissa ainakin kielten korkeus muuttuu kannen kutistumisen (tai turpoamisen) mukaan. Ääritapauksissa liikkaa kosteus tai kuivuus voi aiheuttaa jopa rungon repeämistä. Sellaista kitaraa nähdään esimerkiksi tässä videossa:
****
Meillä Suomessa ei tavallisesti ole ongelmia liian suuren ilmankosteuden kanssa, koska maa ei sijaitse subtrooppisessa tai trooppisessa säävyohykkeessä. Sen sijaan pitkä lämmityskausi voi aiheuttaa useimmissa sisätiloissa akustiselle kitaralle liian kuivaa ilmaa.
Akustiselle kitaralle ihanteellinen suhteellinen ilmankosteus on tavallisessa huonelämpötilassa 45:n ja 60:n prosentin välillä.
Kannattaa siis tarkistaa ilmankosteutta mittarilla, joka voi olla joko perinteinen analoginen seinähygrometri…
…tai sitten esimerkiksi kitaralaukkuun menevä pieni digitaalimittari.
****
Kokonaisen huoneen ilmankosteutta voi nostaa tavallisella ilmankostuttimella, kun se ei seiso suoraan soittimen vieressä tai sen alla.
****
Hyvin huoleton tapa pitää yllä akustiselle kitaralle sopivaa ilmankosteutta säilytyksen tai kuljetuksen aikana on soittimen runkoon menevä kostutin.
Tällaisia kostuttimia saa monissa eri muodoissa:
• Dampitin ja Martin Guitarsin kostuttimet ovat putkilomaisia.
• Planet Wavesin mallia roikutetaan kitaran kieliltä.
• Kyserin ääniaukkoon menevää kostutinta taas voidaan käyttää myös lavalla feedback-suojana.
Kaikilla kitarakostuttimilla on yhteistä kuitenkin se, että niiden sisällä on pieni muovisieni, jonka kastutettaan tavallisilla kraanavedellä. Tämän jälkeen ylimääräistä vettä puristetaan pois ja kostutinta pyyhitään ulkopuolelta kuivaksi, ennen kuin sitä asetetaan kitaran runkoon. Runkopuu sitten imee hyvin hitaasti itselleen kostean sienen tarjoamaa kosteutta. Usein riittä, kun kostuttimeen lisätään vettä kerran (tai kaksi kertaa) viikossa.
****
Kannata siis pitää oma kitara oikeassa ilmankosteudessa, jos haluaa välttää ongelmista.
Paniikkinomaiseen hysteriaan ei kuitenkin tarvitse sortua, koska ilmankosteuden vaihtelu – toisin kuin äkillinen lämpötilan muutos – vaikuttaa kitaraan vain suhteellisen hitaasti. Kyllä, kitaraa voi soittaa huoletta tunnin tai pari sellaisessakin huoneessa, jossa suhteellinen ilmankosteus on vain 40 prosenttia, kun vain laittaa soittimen sen jälkeen takaisin sopivaksi kosteutettuun huoneeseen tai kitarakostuttimen kera koteloon.
Review: Schecter Hellraiser Studio Acoustic
****
Schecter probably aren’t known so much as manufacturers of acoustic guitars, but they do carry a few acoustic-electric models in their current line-up. We picked up a new model from Schecter’s Hellraiser range for a review – the Hellraiser Studio Acoustic.
****
The Schecter Hellraiser Studio Acoustic (current street price in Finland approx. 600 €) is a stunning looker with a Grand Auditorium -sized, full-depth body.
The whole body – top, rims and back – is crafted from beautiful, laminated quilted maple. Our review sample sports a fetching see-through-black gloss finish.
The glued-in neck, which is finished in solid gloss black, is made from mahogany.
Judging by its headstock shape, Schecter seems to be aiming the Hellraiser Studio squarely at the Rock and Metal crowd. The headstock features intricate binding in luscious grey pearloid framed by black and white strips of plastic.
The sealed Grover-tuners sport a cool and moody black chrome finish.
The bound rosewood fretboard comes equipped with 20 jumbo-sized frets, giving the guitar an effortless modern playing feel.
The Hellraiser Studio’s ’board is adorned with cleanly executed gothic-style cross inlays, made from grey pearloid.
The stylish dark pearloid theme is carried over onto the soundbox – seen here in the back’s centre line.
Schecter’s Hellraiser Studio comes factory-equipped with a second strap button.
The guitar’s flowing lines are a thing of beauty.
The test sample’s bracings and kerfed linings look well made, even if there are a couple of glue specks in places.
The gothic theme continues in the rosewood rosette’s inlays.
A very dark finish is a double-edged sword for any manufacturer, because any tiny imperfection shows up more clearly. On the review instrument a tiny amount of white glue can be seen seeping out from under the bridge – the only small slip-up on this nicely-finished guitar.
The bridge is an interesting design, made from a composite material based on wood and black resin. The octave-compensated bridge saddle is Graph Tech’s man-made alternative to ivory, called Tusq.
The under-saddle-transducer is a Fishmanin Sonicore piezo pickup.
The UST’s signal is sent to a Fishman PreSys+ preamp featuring four-band EQ – bass, middle, treble and brilliance – a notch filter (to combat feedback or annoying stage resonances), a phase reverse switch (also for feedback removal), as well as a chromatic tuner, which also works without the guitar lead plugged in.
The PreSys+ makes battery changes a doddle.
****
Even though the Schecter Hellraiser Studio Acoustic is aimed at Rock musicians, Schecter haven’t chosen an overtly ”electric” neck profile for this steel-string – which is good in my opinion. The guitar’s well-rounded, medium D-profile feels great, giving you ample flesh to hold on to.
Sadly, our review sample suffers from some minor fretting issues, which lead to the high-e string buzzing at the first and 14. frets. Otherwise the set-up is good and the guitar plays well.
Nowadays it seems that many manufacturers have found out how to put together a good-sounding acoustic guitar using a laminated body. The Schecter Hellriser Studio is a good example of this. Even though you cannot find the out-and-out volume and punch of an all-solid shouter in a laminated steel-string, this Schecter really manages to hold its own, and do so with panache.
The all-maple body gives you a lively tone with a tight, sinewy bottom end, a clear mid-range (typical of maple-bodied steel-strings), as well as a nicely rounded top end. I see the Hellraiser Studio as a great choice for accompanying vocals, as the guitar’s clarity leaves ample space in the frequency spectrum for the singer.
The Fishman Sonicore/PreSys+ is a high-quality combination that sounds great right off the bat, without even touching the EQ. Fishman have managed to filter out most of the infamous nasal quack and attack click, so often found on lesser piezo systems. Thanks to this the Hellraiser’s EQ is freed up to fine-tune your (already great) basic tone, instead of having to combat any annoying tonal problems inherent in the original signal.
I recorded the following examples both acoustically (using an AKG C3000) and direct (with the Fishman’s EQ flat):
Fingerstyle – miked up (AKG C3000)
The review guitar’s fretting (or neck?) problem really is a shame, because overall this Schecter is an extremely nice acoustic-electric. Schecter are known for their stringent quality control, so maybe this here was the one guitar that slipped through.
Schecter’s Hellraiser Studio Acoustic is a beautiful instrument, offering easy playability and a great sound. The guitar’s clear voice records very well – regardless of whether you’re using a microphone or the fantastic on-board Fishman-system. I can only recommend a test run!
****
Schecter Hellraiser Studio Acoustic
Current street price in Finland approx. 600 €
Finnish distributor: Soundtools
****
Pros:
+ beautiful design
+ overall workmanship
+ playability
+ acoustic tone
+ pro-quality Fishman-electronics
Cons:
– some fretting issues on review sample
– some glue visible at bridge
Testipenkissä: Tanglewood TW28-CLN + TW1000HSRE + Seymour Duncan Woody
****
Englannin suosituin akustinen kitarabrändi – Tanglewood – löytää myös täällä Suomessa yhä enemmän ystäviä laajan valikoimansa ja todella hyvän hinta-laatu-suhteensa ansiosta.
Akusti-kuun raameissa testataan tällä kertaa kaksi teräskielistä Tanglewoodin malliston kahdesta ääripäästä:
Tanglewood TW-28-CLN on yksi firman edullisimmista malleista, ja tämä kitara kuuluu valmistajan Evolution-sarjaan.
Tanglewoodin maahantuoja – Musamaailma – on varustanut soittimen tätä testia varten Seymour Duncanin magneettisella (SA-3 HC) Woody-mikrofonilla.
Tanglewood TW1000HSRE on Heritage-sarjan topmalli, joka tarjoaa valmiiksi asennetun Fishman Sonitone-etuvahvistimen.
Musamaailma antaa muuten jokaiselle Tanglewood-ostajalle Kyser Lifeguard -kostuttajan mukaan ilmaiseksi, jotta uusi kitara säilysi ehjänä myös Suomen asuntojen tunnetusti kuivissa talviolosuhteissa.
****
Tanglewood TW28-CLN (201 €) on vanerikoppainen Dreadnought-kitara, jolla on perinteisellä liimaliitoksella kiinnitetty mahonkikaula.
Kopan kansi on valmistettu kauniista setrivanerista…
…kun taas sivut ja pohja ovat mahonkia.
Koko soitin – viritinlavan etupuolta lukuunottamatta – on viimeistelty satiinipintaisella mattalakalla.
TW28-CLN:n lapaa on koristeltu palisanteriviilulla.
Kuvassa näkyy lavan liimaussauma, sekä Tanglewood-logolla varustetut, nykyaikaiset virittimet.
Vaikka Evolution-sarjassa on kyse varsin edullisista kitaroista, ei otelaudan reunalistoituksesta ole säästetty. TW28-CLN:ssä käytetään listoja aidosta vaahterasta!
Tanglewood käyttää tässä mallissa keskikokoisia nauhoja. Testikitaran nauhatyö on suoritettu kiitettävästi.
Kaulakoron kärki on päällystetty pienellä vaahterapalalla, johon on liimattu kiiltävästä (hologrammi-) foliosta tehty T-kirjain.
Tanglewoodin TW28-CLN on hillityä charmia huokuva kitara: vaikka plektrasuoja on jätetty pois, koristeluun kuuluu kaunis, linnunmuotoinen talla, sekä kannen monikerroksinen reunalistoitus, jonka uloin kerros on vaahteraa.
Ulkonäöltään Duncanin Woody-mikrofoni (61,70 €) sopii TW28:iin kuin nakutettu. Magneettinen mikki on rakennettu humbucker-periaatteella kahdella päällekkäisellä kelalla. Kelat tuplavahataan ja suljetaan hartsiin, ennen kuin ne upotetaan Woodyn vaahterarunkoon.
Woody sopii tavallisen kokoiseen ääniaukoon (läpimitta noin 9,8 – 10,4 cm) ja se pysyy paikoillaan sen raoilla olevien vaahtomuovipalojen avulla.
Woody-mikrofonilla on laadukas, noin viisi metriä pitkä johto.
Työnjälki on yllättävän siisti myös tämän edullisen kitaran kopan sisällä, kuten näkyy rimoituksen kuvasta.
Tanglewood käyttää myös Evolution-sarjassaan perinteistä naudanluuta satulan ja tallaluun valmistukseen.
****
Tanglewood TW1000HSRE (1.137 €) – hankalan nimen takana pilee seuraavanlainen logiikka: loppupuolessa olevat kirjaimet tarkoittavat, että kitarassa on Herringbone-reunalistoitus kopassa (H), sivut ja pohja kokopuisesta palisanterista (= solid rosewood –> SR), sekä Fishmanin elektroniikka (E).
Kokopuinen kansi veistetään länsi-amerikkalaisesta Engelmanninkuusesta, joka on erittäin suosittu materiaali tähän tarkoitukseen.
TW1000:n valmistukseen käytetty intialainen palisanteri on huippulaadukasta ja henkeäsalpaavan kaunista.
Myös reunalistoitetun lavan koristeviilu on samasta puulajista veistetty.
Lapaa vahvistava volute-paksunnos on kaikille vintage-faneille tuttu vanhoista Martin-kitaroista (ja niiden uusintapainoksista).
Kullanväriset virittimet näyttävät vanhanaikaisilta, mutta ovat todellisuudessa nykyaikaisia koneistoja, joilla on hienompi välityssuhde ja jouhevampi tuntuma.
Tanglewoodin huippumalliin käytetään vain parhaita aineosia – otelauta on veistetty eebenpuusta ja D-45-tyyliset otemerkit aitoa helmiäistä.
Keskikokoisten nauhojen upotus ja niiden viimeistelyn taso on huippuluokkaa!
TW1000HSRE:n kaunista palisanteria voi katsella aina uudestaan…
Kaulanpuoleinen hihnatappi on Tanglewoodeissa aina valmiiksi asennettuna.
Aito helmiäisrosetti ja aito Herringbone-reunalistoitus – tämä on kitarahullun märkä unelma!
Tanglewoodin tyylikäs talla – tällä kertaa eebenpuusta veistetty.
Tallaluun alle on asennettu Fishman Sonicore piezomikrofoni, joka on liitetty firman Sonitone-etuvahvistimeen.
Sonitonen säätimet on piilotettu ääniaukon bassopuoleisen reunan alle.
Tallanpuoleinen säädin on volyymille, kun taas kaulanpuoleinen säädin on helppokäyttöinen tone-potikka.
Kaulablokin päälle kiinnitetyn paristopussin ansiosta TW1000:n kauneutta ei ole turmeltu muovisella paristokotelolla. Toisaalta tämä – tällä hetkellä hyvin suosittu tapa – tekee pariston vaihtamisesta hieman työläämpää, koska kaikki kielet täytyy ensin löysätä, ennen kun käsi menee ääniaukon läpi.
Järjestelmän lähtöjakki on integroitu hihnatappiin.
****
Testissä käynyt TW28–CLN on erittäin kevyt ja mukavantuntuinen soitin, vaikka sen ulkomitat ovat jopa muutaman millin isommat kuin perinteisissä Dreadnought-malleissa yleensä. Kitara istuu mukavasti sylissä hyvässä tasapainossa.
Viimeistelyn taso on kitaran hintaa nähden todella hyvä – vaikka esimerkiksi kaulan lakkaus ei ole sataprosenttisesti tasainen, tuntuma on silti hyvin mielyttävä.
Kaulaprofiili sopii niin aloitteilijan kuin myös pitkän linjan soittajan käsiin – sopivan paksuinen D, jossa on hieno aavistus V-profiilista mukana.
Soittotuntuma on todella mukava, hyvän nauhatyön ja hyvien säätöjen (kielten korkeus 12. nauhalla: ala-E = 2,6 mm, ylä-e = 1,7 mm) ansiosta. Kielten välinen etäisyys sekä satulassa (3,7 cm) että tallassa (5,5 cm) on hyvää keskitietä – TW28-CLN tarjoaa siis riittävästi tilaa plektrasoiton ohella myös näppäilyyn.
Tämän Tanglewoodin ääni on hyvässä tasapainossa ja yllättävän voimakas! Ensimmäisten sointujen jälkeen minun piti tarkistaa, että olin todella saanut vanerikannella varustetun CLN-version, eikä kokopuisella setrikannella komeilevaa TW28-CSN-sisarmallia.
TW28-CLN:n akustinen ääni on lämmin, mutta silti selkeä. Jäntevän bassoalueensa ansiosta soitinta on erittäin helppo äänittää kondensaattorimikrofonilla.
Seymour Duncanin Woody kuulostaa erittäin hyvällä tavalla vanhanaikaiselta: basso on lämmin, keskialue täyteläinen, eikä diskantti liian tunkeileva tai pureva. Woodyn kautta saa vaivattoman pääsyn 1960-luvun akustiselle soundille – esimerkiksi Beatlesien akustiset kitarat äänitettiin niiden uran alkuvaiheella aina Help-levyyn asti usein sekä studiomikrofonilla että Gibson-mikrofonin ja vahvistimen kautta. Myös slide-soittajille löytyy Woody-mikillä varmasti hyviä perinnesoundeja.
Tällaisia soundeja sain äänitettyä AKG C3000 -mikrofonilla, sekä Woodylla suoraan äänikortin kitaratuloon soittettuna:
****
Tanglewood TW1000HSRE ei ole loistava kitara ”hintaansa nähden” tai ”kiinalaiseksi soittimeksi” – TW1000HSRE on huippulaadukas soitin, piste! Testiyksilö ainakin on sellainen herkkupala, että kaikilta ”merkkisnobbailulta” leikataan tehokkaasti siivet. Tässä yhdistetään laadukkaat ainekset taidokkaalla osaamisella loistavaksi kitaraksi.
Viimeistely on ensiluokkainen, ja soitettavuudesta annetaan täydet pisteet:
Kaulaprofiili on keskivahva, pyöreä C. Hieman ilmavamman kielietäisyyden myös tallan kohdalla (5,75 cm) ja leveämmän kaulan (kielten välinen etäisyys satulassa: 3,95 cm) ansiosta – kun vertaa TW28-CLN:een – TW1000 on erittäin helppo soittaa. Etenkin fingerstylen ystävät huomaavat tämän eron nopeasti.
Tatsi on säädetty erittäin kevyeksi (ala-E: 2,0 mm, ylä-e: 1,6 mm), silti tässä ei surise eikä rämise mikään, vaan Tanglewood soi puhtaasti ja kauniisti koko kaulassa. Volyymia ja dynamiikkaa löytyy näitäkin yllin kyllin.
TW1000HSRE:n soundissa on iso ja lämmin basso, hyvin moniulotteinen keskialue, sekä kimaltelevaa diskanttia. Tätä kitaraa on vaikea olla soittamatta koko päivää.
Fishmanin Sonicore-piezo ja Sonitone-etuvahvistin on oiva parivaljakko vahvistamaan Tanglewoodin laatusoundia hyvin uskollisesti. Fishmanin välittämä signaali ei ole kuiva tai nasaalinen, vaan vain hiukan suorasukkaisempi, ja aavistuksen verran täyteläisempi versio tämän Tanglewoodin akustisesta soinnista. Etuvahvistimen kanssa tulee toimeen sekunneissa, ja jos on tarve lisämuokkaukseen, löytyy kuitenkin kaikkea tarvittavaa mikseristä tai hyvästä akustisesta vahvistimesta. Itse jätin tone-säätimen kokonaan avattuna…
****
Jos tästä testistä pystyy jotain päättää, niin ehkä sen, että ilmeisesti Tanglewoodilta saa aina todella hyvän vastineen rahalle. Tämä näyttää pitävän paikkansa ihan riippumatta siitä, valitaanko TW28-CLN:n kaltainen edullinen soitin tai sellainen huippupeli kuin TW1000HSRE.
****
Tanglewood TW28-CLN
Tanglewood TW1000HSRE
Seymour Duncan Woody -mikrofoni
Maahantuoja: Musamaailma
****
Tanglewood TW28-CLN
201 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
****
Tanglewood TW1000HSRE
1.137 €
Plussat:
+ ammattitason huippusoitin
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ vahvistettu soundi
****
Seymour Duncan Woody (SA-3 HC)
61,70 €
Plussat:
+ edullinen
+ helppo asentaa
+ ulkonäkö
+ ”vanhan liiton” soundi
Miinukset:
– ”vanhan liiton” soundi
Testipenkissä: Schecter Hellraiser Studio Acoustic
****
Schecter Guitars ei ole ehkä kovin tunnettu akustisista kitaroistaan, mutta firman mallistosta löytyy tosiaan muutama elektroakustinen teräskielinen. Saimme testiin Hellraiser-sarjan uuden akustisen jäsenen – Hellraiser Studio Acoustic.
****
Schecter Hellraiser Studio Acoustic (katuhinta noin 600 €) on hyvin näyttävä soitin Schecterin omalla designilla, joka on lähellä Grand Auditorium -mallia, mutta aavistuksen verran syvemmällä kopalla.
Koppa on valmistettu kauniista (quilt maple) loimuvaahteravanerista, ja se on saanut ylleen see-through-black-nimistä kiiltävää liukuväritystä.
Koppaan on liimattu mahonkikaula, jolla on kiiltävä musta viimeistely.
Schecterin kohderyhmä on lavan ulkonäön perusteella luultavasti Rock- ja Metal-musiikkia soittavat kitaristit. Lapa on koristeltu erittäin siistillä reunalistoituksella, johon on käytetty helmiäismuovia.
Laadukkaiden Grover-virittimien tummaa viimeistelyä kutsutaan mustaksi kromiksi.
Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 20 jumbo-kokoista nauhaa, joiden ansiosta kitaran soittotuntuma on hyvin nykyaikainen ja vaivaton.
Hellraiser Studio -akustisella on otelaudassa myös erittäin siistejä gootti-tyylisiä upotuksiä tummasta helmiäismuovista.
Tyylikäs helmiäis-teema jatkuu myös pohjan keskiviivassa, ja sitä säestää kaunis reunalistoitus.
Hellraiser Studiolla on muuten jo valmiiksi asennettu toinen hihnatappi (mikä ei ole akustisissa kitaroissa lainkaan itsestäänselvyys).
Schecterin sulavamuotoinen runko on hyvin kaunis. Kitaran kärjekäs talla sopii hyvin soittimen gootti-tyyliseen ilmeeseen.
Testiyksilön kaikki rimoitukset näyttävät hyvin siisteiltä, vaikka siellä täällä näkyykin pieniä liimatahroja.
Soittimen näyttävässä, palisanterista veistetystä rosetissa on samanlaisia upotuksia kuin otelaudassa.
Hyvin tumma viimeistely on valmistajan näkökulmasta aina hieman hankala, koska pienetkin epäsiisteydet näkyvät niin hyvin. Testiyksilön tallan alta pursuava valkoinen liima on ainoa lipsahdus Schecterin muuten kiitettävässä viimeistelyssä.
Itse talla on mielenkiintoinen, mustasta hartsista ja puusta valmistettu nykyaikainen komposiittitalla, ja Schecterin omaa suunnittelua. Kompensoitu satula on tehty Graph Techin, norsunluuta muistuttavasta, keraamisesta Tusq-materiaalista.
Tallaluun alle on sijoitettu Fishmanin Sonicore-piezomikrofoni.
Mikrofonin signaali vahvistetaan ja muokataan laadukkaalla Fishman PreSys+ -etuvahvistimella. Tarjolla on nelikaistainen taajuuskorjain – bass, middle, treble ja brilliance – kuoppasuodatin (notch filter, jolla voi poistaa feedbackia aiheuttavan taajuuden), vaihekääntäjä (phase) feedbackia vastaan, sekä kroomaattinen viritysmittari (toimii myös ilman johtoa).
Paristonvaihto käy PreSys-etuvahvistimessa erittäin kätevästi ja nopeasti.
****
Vaikka Schecter Hellraiser Studio Acoustic on selvästi rokkarille suunnattu kitara, on se onneksi saanut kunnon teräskielisen kaulaprofiilin. Kyseessä on mukavan täyteläinen, keskipaksu D-kaula, jonka ansiosta käsi saa kunnon otteen soitettaessa, eikä väsy niin nopeasti kuin joidenkin ”vauhtikaulojen” kanssa.
Valitettavasti testiyksilössä on jotain pientä häikkää nauhoituksessa, jonka takia ylä-e-kieli sirisee häiritsevästi ensimmäisen nauhan ja myös 14. nauhan kohdalla, muuten kitara soi puhtaasti ja hyvin.
Nykyään monet valmistajat ilmiselvästi osaavat myös tehdä hyvin soivia vanerikoppaisia teräskielisiä kitaroita. Tämä Schecter on hyvä esimerkki tästä. Vaikka sellaista täyspuisen soittimen todella kovaa potkua ja äänekkyyttä ei luonnolliseti löydy vanerikoppaisesta kitarasta, on Schecteriun Hellraiser Studio todellakin yllättävän voimakasääninen ja eloisa tapaus.
Vaahterakopan soundissa on tiukka bassotoisto, tälle puulajille tyypillinen siisti keskialue, sekä kauniisti soiva diskantti. Mielestäni Hellraiser Studio sopii erittäin hyvin lauluäänen komppaamiseen, koska sen erotteleva sointi jättää laululle riittävästi tilaa.
Fishmanin Sonicore/PreSys+ -yhdistelmä on erittäin laadukas tapaus, joka kuulostaa jo hyvin terveeltä EQ:t neutraaliasennossa. Fishman on onnistunut hyvin pitämään piezomikrofoneja yleisesti vaivaavaa marisevaa nasaalisuutta suurilta osin aisoissa. Tämän ansiosta PreSysin taajuuskorjaimia ei tarvitse haaskata huonon perusäänen korjailuun, vaan voi keskittyä kokonaan hyvän perussoundin hienosäätämiseen.
Äänitin seuraavat esimerkit samanaikaisesti sekä akustisesti (AKG C3000 -mikrofonilla) että linjasoittona (EQ:t neutraaliasennossa):
Näppäily – mikitetty (AKG C3000)
Testiyksilön pieni nauhaongelma on mielestäni todella harmillinen, koska muuten tämä Schecter on erittäin sympaattinen tapaus. Toivottavasti kyse on niin sanotusta ”maanantaikappaleesta”, joka on jostain kumman syystä läpäissyt Schecterin laadunvalvontajärjestelmää.
Muuten Schecter Hellraiser Studio Acoustic on nimittäin erittäin kaunis ja hyvin soiva elektroakustinen kitara. Helpposoittoisen Schecterin raikas ääni on helppo tallentaa, joko perinteisesti mikittämällä studiomikrofonilla tai käyttämällä soittimen tarjoamaa laadukasta Fishman-etuvahvistinta. Kokeilemisen arvoinen soitin siis!
****
Schecter Hellraiser Studio Acoustic
katuhinta noin 600 €
Maahantuoja: Soundtools
****
Plussat:
+ tyylikäs ulkonäkö
+ työnjälki (paitsi nauhatyö testikitarassa)
+ soittotuntuma
+ akustinen ääni
+ laadukas Fishman-etuvahvistin
Miinukset:
– nauhaongelmat testisoittimessa
– liimajäljet tallan alla
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 