Posts tagged ‘testi tulossa’

16/05/2017

Source Audio Gemini, LA Lady & Nemesis – more sounds

Save

05/05/2017

Ensi viikolla ilmestyy Kitarablogin ukulelekatsaus

Save

02/05/2017

Testipenkissä: Mayson Guitars M3/OCE

Monille Mayson Guitars ei ole tuttu nimi.

Olen melko varma, että tilanne tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa. Mayson on kiinalainen kitarabrändi, joka pyrkii kehittämään omat ratkaisunsa designin ja valmistusmenetelmien suhteen, pelkän kopionnin sijasta. Maysonin pääsuunnittelija on Alex Wang, jonka käsialaa ovat firman monet rakenteelliset ja tuotantoteknilliset parannukset. Tavoitteena on rakentaa laadukkaita teräskielisiä kitaroita muusikkoystävälliseen hintaan.

Mayson Guitarsin merkittävimmät innovaatiot koskevat firman patentoitua kaulan ruuviliitosta, kansien rimoituksia, sekä hieman syvempien kaikukoppien käyttämistä lämpimämmän soundin tuottamiseksi.

(photo: Mayson Guitars)

Kitarablogi sai Maysonin suomalaiselta maahantuojalta, NordSoundilta, Mayson M3/OCE -kitaran testiin.

****

Mayson M3/OCE (558 €; topattu pussi kuuluu hintaan) kuuluu valmistajan Luthier-sarjaan. Kyseisessä mallissa on Mayson Marquis -kokoinen koppa (vastaa Grand Auditorium -mallia) soololovella, sekä aktiivinen mikkijärjestelmä.

M3/OCE on hyvin tyylikäs ja näyttävä soitin, jossa on kokopuinen ovangkol -kansi, sekä vaneripohja ja -rimat samasta kauniista puusta. Ovangkol on ruusupuun kaukainen sukulainen (ei uhanalainen) Afrikasta.

Maysonin kaula on veistetty mahongista, ja sen otelautaan on käytetty intialaista palisanteria. Nauhojen profiili on perinteisen kapea.

Mayson kayttää kitaroissaan omavalmisteisia, avoimia viritinkoneistoja.

Virittimet on upotettu lavan puuhun, mikä estää hyvin tehokkaasti kaiken ei-toivotun liikkumisen sivusuunnassa.

Sekä satulaan, että kompensoituun tallaluuhun on M3/OCE:ssa käytetty aitoa naudanluuta.

Testisoittimeen on asennettu Maysonin oma MPC-6 Purecoustics mikrofonijärjestelmä.

Järjestelmän etuaste tarjoaa kolme säädintä – volume, basso ja diskantti.

Testikitaran ainoa pieni pistevähennys tulee sen irrallisesta paristopussista. Pussia paikallaan pitävä tarranauha oli irronnut kaulablokin vierestä, minkä vuoksi paristo roikkui ainoastaan johtimien varassa kitaran kopassa.

M3/OCE:ssä on tyylikäs rosetti ja puusta tehty reunalistoitus.

Laadukas kirkas viimeistely tuo ovangkolin kauniit syykuviot esiin.

****

Kyllä, kyllä, myönnän sen avoimesti:

Olen kauniiden puiden suuri ystävä, eikä Mayson M3 jätä tässä suhteessa todellakaan toivomisen varaa.

Kaunis ulkonäkö on M3/OCE:ssä kuitenkin vain osa erittäin toimivaa kokonaisuutta. Kitaran soitettavuus on erinomaisella tasolla, mistä on kiittäminen laadukasta nauhatyötä ja kaulan mukavaa D-profiilia.

Parasta tässä Maysonissa on mielestäni kuitenkin kitaran soundi. Testikitara soi täyteläisesti, mutta tarkasti, ja se tarjoaa aimon annoksen tuoreutta ja helinää diskantissa. M3/OCE:n sointia voisi kuvailla jopa flyygelimäiseksi.

Maysonin piezomikitys ja sen MPC-6 Purecoustics -etuaste toimivat moiteettomasti. Helppokäyttöisestä järjestelmästä saa hyvinkin käyttökelpoisen piezotulkinnan kitaran akustisesta soundista.

Tässä lyhyt näppäilypätkä, jonka äänitin AKG C3000 -mikrofonilla:

…ja sama näyte kitaran omalla mikrofonijärjestelmällä taltioituna:

Hieman plektrasoittoa AKG:lla nauhoitettuna:

…ja sama pätkä Purecoustics-järjestelmän kautta:

Demobiisi koostuu kolmesta stereoraidasta, joiden taltiointiin on käytetty kahta C3000-mikrofonia:

****
Minun mielestäni Mayson M3/OCE on todella hieno teräskielinen akustinen toimivalla piezoelektroniikalla, hyvinkin reiluun hintaan. Ovangkol -kopan ansiosta kitara näyttää yhtä kauniilta kuin se soi.

Se on siis kaikin puolin kokeilemisen arvoinen peli.

****
Mayson M3/OCE

558 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Maahantuoja: NordSound

Plussat:

+ erittäin kaunis ovangkol-koppa

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ akustinen soundi

+ mikitetty soundi

Miinukset:

– pariston vaihtaminen hieman työlästä

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

28/04/2017

Ukulelen anatomia

Ukulele on pienikokoinen nelikielinen kielisoitin kitaraperheestä. Musiikkiistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoon 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä ja näkökulmasta riippuen, soittimet saapuivat Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan europpalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa kasvoi kiinnostus Havaijin-saaria ja havaijilaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 1915 alkoi erilaisten näyttelyjen ja kiertävien musiikkiryhmien kautta USAssa suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelellä vaikutti olevan erityisen suurta viehätysvoimaa ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.

Jostakin syystä ukulelen suosio ei loppunut muutaman vuoden jälkeen, vaan pikkuinen soitin teki onnistuneen hyppäyksen hula-hula soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen soittimeksi.

Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot veivät lopulta ukulelelta sen pitkän suosion.

Nyt näyttää kuitenkin siitä, että ukulele on tekemässä suuren comebackin. Aktiivisoittajia on tulossa koko ajan lisää. Myös monissa kouluissa oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.

Kuvassa (vasemmalta): sopraano-, konsertti- ja tenoriukulele, sekä guita(r)lele.

Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä sillä on C-virityksen (g1-c1-e1-a1) sijaan sama viritys kuin kitaran neljällä ylimmällä kielellä.

Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä ”korkeaa” C-viritystä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiaa soittavat soittajat suosivat tenoreissa usein ”matalaa” C-viritystä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejään vanhassa (alkuperäisessä) D-virityksessä (a1-d1-fis1-h1).

Perinteisten kokojen lisäksi on markkinoilla vielä bassoukuleleja, joilla on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama viritys kuin bassokitaralla, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenorikokoinen pikkukitara A-virityksellä.

Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta, sekä ontto kaikukoppa.

Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa.

Kitaratyylisen muodon lisäksi on myös tällaisia nk. ananasmallisia soittimia (ns. pineapple uke), joilla on hieman erilainen ääni.

Joissakin malleissa voi olla muotoon prässätty kaareva pohja, niin kuin kuvan taaemmassa soittimessa.

1900-luvun alussa kaikissa ukuleleissa käytettiin virittämiseen esim. monen jousisoittimen tavoin yksinkertaisia puutappeja, joissa puiden kitka piti kielet vireessä (kuvassa: ruskeat virittimet).

1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasratoineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja -jousien välisellä (säädettävällä) kitkalla.

Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.

Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissä voi olla joko perinteinen talla, jossa tavallinen solmu pitää kielet paikoillaan, …

… tai sitten klassiselta kitaralta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

24/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – The Kitarablogi-video

21/04/2017

Ukulele Roundup 2017 – Now on SoundCloud

Save

20/04/2017

Ukulele-Porn

Baton Rouge V4-C Sun

Baton Rouge V4-T Sun

Flight GUT350SP

Flight NUS310

Koki’o U-LMHLMH-C Mahogany Concert

Koki’o U-LMHLMH-T Mahogany Tenor

Ortega RU5

Ortega RUMG

Tanglewood Cove Creek TU-2ST

Tanglewood Cove Creek TU-10

Save

19/04/2017

Tulossa toukokuussa ++ Coming in May ++ Ukulele-Mania

Toukokuun katsauksessa edullisia ukuleleja. Mukana ovat:

In May we will take a look at affordable ukuleles from these companies:

Baton Rouge

Flight

Koki’o

Ortega

Tanglewood Cove Creek

Save

Save

31/03/2017

Review: Kiiras Instruments Ahti + Ukonkirves

Kiirassoitin – instruments from the Purgatory; the name alone makes pretty clear from the get-go that these aren’t your dad’s guitars!

Simo Iiskola, the man behind Kiiras Instruments, is a custom guitar maker (and drum builder!) from Central Finland. His main guitar line – the Katras Series (katras is Finnish for flock) – stands firm as a wholehearted manifesto to Metaldom, both visually and in terms of sound.

Kitarablogi got the chance to spend some quality time with two Kiiras Katras guitars – the Ahti and the Ukonkirves (prices starting from 1,495 €).

****

The Kiiras Ahti (named after the Finnish water god) is a two-horned affair, looking like the wild love child of a Fender Strat and a Burns Bison.

The hand-distressed, rustic finishes on Katras Series instruments resemble the bark of the birch tree.

The reviewed Ahti was built using a three-piece alder body.

All Kiiras Katras guitars feature a three-piece body, with a wide central piece and two narrower pieces added on the sides.

The Kiiras Ukonkirves (ukon kirves is the Finnish equivalent of Thor’s Hammer) is a Flying V-shaped electric guitar.

The reviewed Ukonkirves uses ash for its body.

Both instruments feature a rib cage chamfer.

All Kiiras Katras guitars have five-piece maple and wenge necks with sturdy bolt-on joints.

The area around the bolts is dressed away for easier access to the top frets.

Simo Iiskola uses top-drawer Gotoh parts in black chrome, like the Gotoh SG381 machine heads on our review instruments.

The Gotoh Floyd Rose is a model GE1996-T.

The wenge fingerboard comes with 24 chunky jumbo frets.

Our vibrato-equipped review guitars feature a 16-inch fretboard radius, while stoptail-equipped Kiiras guitars usually come with a compound radius ’board.

The look on these Kiiras instruments is non-more-Metal, and the pickups have been chosen accordingly.

The Ahti comes with a pair of passive humbuckers – the Seymour Duncan Sentient (neck) and Nazgûl (bridge)…

…while the Ukonkirves sports a sole Nazgûl humbucker in the bridge position.

The stainless steel pickup rings, switch plates and jack plates are all custom-made to fit the birch bark theme.

The Ahti’s controls comprise a three-way switch – giving you neck pickup, off [!], and bridge pickup – as well as separate volume controls for each pickup and a master tone.

The Ukonkirves makes do with two controls – volume and tone.

The electronics cavities look very clean, and they are shielded with conductive paint and a foil-lined wooden lid.

****

Despite its ”distressed mythical old plank” looks, the Kiiras Ahti feels every bit the smooth, well-balanced, and comfortable custom-made guitar it is.

The flattish C-profile neck is fast, but chunky enough not to feel flimsy or uncomfortable. The frets have been seated and dressed with great care, although some might find the look of the fret ends a tiny bit scruffy. The important thing is, though, that the frets (and fret ends!) feel even smoother than the guitar’s cool satin finish!

The reviewed Ahti was set up for standard-C tuning. The set up was fantastic, offering a slinky, yet precise playing feel, coupled with an in-tune Floyd Rose.

Seymour Duncan’s Sentient and Nazgûl humbuckers are among the darkest and most brutal passive humbuckers offered by the company. Still, these pickups manage to combine brooding darkness with a very musical and rich top end. Sure, these humbuckers will kick your amp’s butt, but they don’t offer blunt power at the expense of great tone.

Here are two basic demo clips recorded with a Blackstar HT-1R:

I turned to a Metal expert for the demo track to do the guitar and the genre justice. My son, Miloš Berka, recorded the guitar tracks using his Atomic Amps AmpliFire amp modeller:

The Kiiras Ukonkirves is a great V-shaped guitar for the no-compromise, no-nonsense lead guitarist.

If you try to play a V-style guitar seated, you’re doing it wrong. This type of guitar is meant to be used standing up with a strap.

Just as on the Ahti, the feel and playability of the Kiiras Ukonkirves is fantastic, and its set-up (in D-standard tuning) was spot on!

It may all be in my head (or down to the tuning), but I feel the ash-bodied Ukonkirves sounds a tiny bit brighter than the alder-bodied Ahti:

Once again Miloš recorded the demo track using his Atomic Amps AmpliFire amp modeller:

****

I’m sure some will find the looks of these two Kiiras Katras guitars a little bit too much of a visual statement. They’re entitled to their views, and won’t have any problems finding a black instrument.

There’s no denying, though, that both the Kiiras Ahti and the Kiiras Ukonkirves are about much more than just bold looks. These are excellent custom-made electric guitars, completely geared towards the needs of modern Metal guitarists.

Simo Iiskola’s Kiiras Instruments also offers plenty of custom options, from the pickups and electronics used all the way to different headstock shapes. If these guitars rock your boat, go check them out!

****

Kiiras Instruments Ahti + Ukonkirves

Prices starting from 1,495 € (includes hard case)

Contact: Kiirassoitin

Demo Track composed, played and recorded by Miloš Berka.

Pros:

+ handmade in Finland

+ custom options available

+ workmanship

+ playability

+ finish

+ sound

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

29/03/2017

Now on SoundCloud – Source Audio FX

All guitar tracks recorded using the LA Lady overdrive, Gemini chorus and Nemesis delay pedals plugged into a Juketone True Blood valve amplifier (miked up with a Shure SM57).

• Guitar used: Fender Stratocaster

Save