Saimme testiin kaksi erittäin kompaktia efektipedaalia TC Electronicilta:
Spark Mini Boost on kompaktin Spark Boost -boosterin vielä pienempi veli, kun taas Ditto Looper on varmaan maailman pienin loopperi.
****
TC Electronicin Spark Mini (katuhinta noin 85 €) tarjoaa jopa 20 desibelliä signaalin vahvistusta erittäin pienessä pakkauksessa.
Näin pienen pedaalin etu on, että se vie pedaalilaudassa vain todella vähän tilaa. Kompaktiuuden ainoa haittapuoli on mielestäni se, että paristo ei mahdu pikkuiseen koteloon elektroniikan sekaan, vaan TC:n mineille täytyy aina syöttää käyttövirtaa ulkoiselta virtalähteeltä (hankittava erikseen).
Helpokäyttöisempää boosteria ei voi enää olla – Spark Minissä on vain yksi säädin, jolla säädetään halutun vahvistuksen tasoa, ja se on siinä.
Pikkuboosteri toimii true bypass -periaatteella, mikä tarkoittaa, että tulosignaali menee suoraan efektin lähtöön, aina kun boosteri on pois päältä.
Spark Minillä on kuitenkin vielä yksi ässä hihassa:
TC:n Prime Time -elektroniikka tunnistaa pidetäänkö pedaalin kytkin alas painettuna, jolloin boosteri on päällä vain niin kauan, kunnes jalka siirtyy pois kytkimestä. Lyhyellä polkaisulla taas Spark Mini toimii perinteisellä latch-tavalla, jossa ensimmäinen polkaisu laittaa efektin päälle ja toinen polkaisu kytkee sen jälleen pois.
TC Electronic Spark Mini kuulostaa erittäin hyvältä, ja tekee juuri sen, mitä tavallisesti odotan boosterilta. Puhtaassa kanavassa signaali saa puhdasta vahvistusta, kun taas pehmeästi rosoinen kanava menee reilusta boostauksesta kermaiseen säröön, niin kuin tässä pätkässä:
****
TC Electronic Ditto Looper (katuhinta noin 110 €) tarjoaa viisi (!) minuuttia looppausaikaa uskomattoman pienessä formaatissa.
Dittoon pätee sama kuin Spark Miniin – se vie erittäin vähän tilaa, mutta ulkoinen virtalähde täytyy hankkia erikseen. Onneksi TC:n pedaalien sähköt toimivat perinteisen Boss-standardin mukaisesti, minkä ansiosta sopivan virtalähteen löytäminen on helppoa.
Virtalähteen liittimen yläpuolelta löytyy muuten minikokoinen USB-portti, jonka kautta pystyy päivittämään tarvittaessa laitteen firmware-softaa.
Vaikka TC:n Ditto toimii pelkästään yhdellä kytkimellä, on sen toimintalogiikka niin nerokkaan yksinkertainen, että Ditton käytöstä tulee melkein heti täysin orgaanista. Ensimmäisten muutamien minuuttien jälkeen loopataan jo kuin vanha tekijä täysin vaistonvaraisesti selkärangasta!
Myös soundin puolesta Ditto on hyvin kiitettävällä tasolla, sillä se toimittaa kompressoimatonta audiota 24-bittisellä resoluutiolla.
Loopperin käyttötilanteita on niin monia, että niiden listaaminen on täysin turhaa. Esimerkkipätkässä rakennan itselleni taustan, jonka päälle voi harjoittaa yhden tutun kappaleen soolo-osuuksien soittoa:
****
TC Electronicin Spark Mini ja Ditto ovat erittäin käteviä ja hyödyllisiä lisäyksiä jokaisen kitaristin efektiarsenaaliin. Spark Mini -boosterilla on helppoa lisätä esimerkiksi säröä yksikanavaiseen putkivahvistimeen tai saada soolot paremmin esiin. Ditto-loopperi taas on oiva kaveri harjoittamiseen (tai säveltämiseen) tai vaikkapa soolokeikoille.
****
TC Electronic Spark Mini Booster – katuhinta noin 85 €
Hagström Guitars’ new models, which had been announced at Frankfurt Musikmesse 2013, have finally arrived in Finland a few weeks ago!
Kitarablogi had the pleasure of receiving two of these guitars for testing:
The Viking P is a new version of Hagström’s very popular semi-acoustic, and it comes equipped with two Custom P-50 singlecoil pickups.
The Pat Smear Signature is a solid-body electric tailored to the Foo Fighters-guitarist’s needs.
****
The Hagström Viking is probably the company’s best-known guitar model, not least because of Elvis Presley’s use of a Viking during his legendary ’68 Comeback Special TV show.
The brand-new Hagström Viking P (street price in Finland around 650 €) adds a pair of P-90-style singlecoils to the mix.
The Viking P’s maple neck is glued into the body, which is made in traditional style from form-pressed plywood maple.
A solid wood centre block – made of what looks like nato or meranti – runs the full length of this instrument.
”Beautiful”, ”classic” and ”timeless” are fitting adjectives to describe Hagström’s bound headstock.
Graph Tech’s self-lubricating Black Tusq-material has been chosen for the Viking P’s nut.
The Hagström-branded tuning machines are modern enclosed units that work very well.
The deep black fingerboard of the Viking P has been crafted from Hagström’s proprietary Resinator-material, which is a composite of birch fibres and resin. Resinator aims to be a man-made alternative to ebony, offering similar properties in terms of stability, looks and sound.
The ’board sports 22 medium-sized frets, which have been installed cleanly and finished well.
Hagström have chosen a stylish and practical way of installing their own Custom P-50 pickups on this semi:
Instead of opting for traditional, so-called dog ear covers, which are screwed to the guitar’s top, the Viking P comes with two black soap bar units. Originally developed for solid-body guitars, soap bar pickups offer the advantage of height adjustment via two Phillips-head screws placed between the adjustable pole pieces. With traditional dog ears the only means of adjusting pickup balance is by using the pole pieces – and often this leaves the bridge unit sounding a tad weaker than the neck pickup.
The three-way toggle switch has been placed on the Viking’s top horn.
The solid centre block cuts down feedback howl very effectively, and it also allows for the use of sturdy hardware.
The control setup is traditional, offering separate volume and tone pots for each pickup.
Pat liked the general shape of the F-200, but requested a thicker mahogany body with a bound maple top. In terms of thickness, we’re talking similar dimensions as on a PRS Guitars Custom 22, for example.
The Smear Signature features a set mahogany neck.
Any way you look at it – the Hagström headstock sure looks classy.
Pat Smear’s signature can be found on the back of the headstock.
It’s a Resinator fingerboard with 22 medium-sized frets on the Smear Signature also, but the position markers are large pearloid blocks here.
Mr Smear selected a pair of vintage-voiced Hagström Custom 58 -humbuckers for his signature model.
A special feature of this guitar is the toggle switch installation through a hole in the pickguard.
Even though the Pat Smear Signature isn’t equipped with a vibrato, the guitar comes with a roller bridge to ensure maximum tuning stability and string life.
Hagström’s idiosyncratic tailpiece is made up of six brass string retainers mounted onto a plexiglass plate.
There are four controls on the Smear-model, instead of the F-200’s single pair of master volume and master tone.
Both review guitars come with high-quality switches and pots.
****
Both review guitars suffered from a very slight bout of fretboard shrinkage due to dry weather conditions. It seems that Hagström’s Resinator composite doesn’t only look and feel like ebony, but also reacts to changes in air humidity in a similar fashion. Fretboard shrinkage isn’t a real ”fault” per se, but rather something that happens to a large proportion of new guitars. Luckily, your friendly guitar repair shop can take care of the sharpish fret ends easily and inexpensively.
The Hagström Viking P is of medium weight, and balances well in the lap or on a strap.
The neck profile is a flattish D, which feels great.
Straight out of the shipping-box the setup was spot-on. The Hagström Viking P comes factory-equipped with a 010-gauge string set. Thanks to the flat (15″) fingerboard radius and the low action (low E: 1.9 mm/high e: 1.6 mm) this Viking is a really comfortable player.
Due to its semi-acoustic build, the Viking P’s unamplified voice is quieter and closer to a solid-body than the acoustic performance of all-hollow thinlines, such as the Gibson ES-330 or the Epiphone Casino. Acoustically, the Viking P sounds clear and fresh.
Hagström’s fantastic Custom P-50 pickups add a nice shot of warmth and roundness to the mix, without clouding the Viking’s inherent clarity and dynamics.
There are great clean sounds on tap:
But the fun doesn’t end there, as the Viking P also delivers when it comes to the crunchy side of things, with its fat midrange and dynamic punch:
Due to the physical limitations inherent in single-coil pickups, high-gain sounds are always a somewhat tricky endeavour in P-90-equipped guitars. The sound is really great, but you have to decide for yourselves how much how much hum and buzz you can stomach:
****
Hagström’s Pat Smear Signature feels very comfortable, thanks to its rounded body shape and moderate weight.
This guitar’s neck is a slightly more rounded affair, when compared to the neck profile on Viking P, making it feel even better, in my opinion.
Again, the setup was great straight out of the box – a low action, such as the one on the Smear Signature (low E: 1.6 mm/high e: 1.4 mm), only works as well as it does here when the frets are level. This guitar plays like a dream.
Acoustically, this Hagström speaks with a strong and clear voice. The Smear-model features a healthy attack coupled with long and even sustain.
I really like Hagström’s vintage-voiced Custom 58-humbuckers, because their moderate output level leaves enough room for the guitar’s acoustic clarity and dynamics to shine through:
The crunchy tones of the Pat Smear Signature manage to combine clarity and Rock-muscle in a very appealing fashion:
****
These new Hagström-models are very welcome additions to the company’s range of models.
Of these two, the Viking P leans somewhat more in the vintage direction tonally, dishing out a delicious and rootsy P-90-fuelled alternative to Hagström’s regular Viking. The Pat Smear Signature is a signature model that can work for many friends of double-humbucker solid-bodies, even if you’re not familiar with the man’s oeuvre.
In any case, both Hagström-models are quality instruments at prices even the amateur can afford.
****
Hagström Viking P + Pat Smear Signature
Viking P – street price in Finland approx. 650 €
Pat Smear Signature – street price in Finland approx. 670 €
Suomalainen Bluetone on vielä melko uusi nimi vahvistinmaailmassa. Harry Knecktin ja Matti Vauhkosen käsintehdyillä putkivahvistimilla on kuitenkin jo monta ystävää, ja sana on leviämässä yhä laajemmin.
Helsinkiläinen Custom Sounds on nyt ottanut Bluetone-vahvistimia tuotevalikoimaansa, ja sieltä Kitarablogi sai testattavaksi Bluetone Princeton Reverb -kombon.
****
Bluetone Princeton Reverb (1.600 €) on firman laadukas käsinjuotettu – ja lempeällä kädellä päivitetty – näkemys 1960-luvun Fender Princeton Reverb -styrkkarista (AA1164-versio). Bluetonen tärkeimmät parannukset ovat vaihekääntäjän jälkeinen master volume -säädin (PPIMV), isompi kaiutin, sekä helpompi biasointi erillisillä biasointipisteellä. Kombon lähtötaso on 15 wattia.
Bluetonen Princetonia saa erilaisilla viimeistelyillä ja kaiuttimilla. Kitarablogin testiyksilö on varhaistuotannosta peräisin oleva kermanvaalealla tolexilla päällystetty perusversio, jolla on kuitenkin Tayden Smooth Alnico -kaiuttimen sijaan 12-tuumainen WGS Black Hawk Alnico -ämyri.
Bluetone rakentaa kotelonsa tavallisesti 15 milliä paksusta, suomalaisesta koivuvanerista, joka on kestävä, mutta kuitenkin suhteellisen kevyt materiaali.
Princeton Reverbin viimeistely ei todellakaan jätä pienintäkään moittimisen varaa – kombo edustaa ehtaa boutique-luokkaa!
Kotelo on Fender-tyylisesti takana avoin.
Bluetone Princetonissa käytetään esikuvan mukaan etuvahvistimessa kolme 12AX7-putkea ja yksi malli 12AT7.
Tasasuuntajaksi on valittu yksi 5AR4-putki, kun taas päätevahvistin toimii kahdella 6V6-mallilla.
WGS:n 50-wattinen Black Hawk on periaatteessa suunniteltu Vox AC30:n kaiuttimeksi, ja siten mielenkiintoinen valinta pieneen Fender-tyyliseen komboon.
****
Bluetone on yksikanavainen kombo kolmikaistaisella taajuskorjainosastolla, kaiulla ja tremololla. Master volumen ansiosta etuasteen säröä voi käyttää myös maltillisella volyymitasolla.
Lopullisessa sarjatuotannossa etupaneelin teksti löytyy muuten nyt säätimien alta, mikä helpottaa tuntuvasti oikean nupin löytämistä.
Takapaneeli tarjoaa kaksi kaiutinlähtöä, sekä liittimen jalkakytkimellä.
Tämä jämäkkä tuplakytkin kuuluu hintaan, ja sillä voi kytkeä sekä tremoloefektin että jousikaiun päälle tai pois.
****
Putkivahvistimeksi keskikokoinen Bluetone Princeton Reverb -kombo on hyvin kevyt, mutta samalla kestävänoloinen.
Käytössä huomaa ensimmäiseksi Bluetone-vahvistimen hiljaisuutta ei-toivottujen sivuäänien kannalta. Tämä kombo ei humise eikä hurise, ja myös sen omakohina on hyvin maltillisella tasolla – loistohomma!
Monia vanhoja musta- ja hopeanaamaisia Fender Princeton -vahvistimia on modattu isommalla kaiuttimella – vanha Jensen kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta on monille kuitenkin hieman liian ohut soundiltaan.
Bluetone Princetonilla kuulostaa – 12-tuumaisen kaiuttimen ansiosta – heti kättelyssä hieman isommalta.
Tältä kuulostaa Fender Telecaster, kun Bluetonessa on puhtaat asetukset:
Bluetonen tremolo on hyvin maukas tapaus:
Low-tuloa käyttäessä Princeton Reverbin headroomia riittää mainiosti myös puhtaille humbucker-soundeille (käytössä Hamer Studio Custom -kitara):
Pikkustyrkkarilla on kuitenkin myös kunnon hampaat, kun vaan lisätään gainea. Särön luonne on juuri sellainen kuin voi odottaa pieneltä, vintage-tyyliseltä ja Fender-pohjaiselta kombolta. Purevuutta ja kompressiota löytyy sopivasti ja keskialueen sointi pysyy suhteellisen avoimena. Erittäin kermaisia, keskialuevoittoisia särösoundeja on tällaisesta kombosta turha hakea, mutta 1960-luvun ja varhaisen 70-luvun Blues- ja Rock-meininkiin Bluetonen Princeton Reverbin ääni sopii kuin nakutettu.
Bluetone-kombo reagoi erittäin hyvin kitaran volume-säätimeen, mikä mahdollistaa särösoundin siistimistä ilman muita apuvälineitä:
****
Bluetone Princeton Reverb tarjoaa mielestäni parasta kotimaista boutique-laatua kilpailukykyiseen hintaan. Bluetonen työnjälki on ensiluokkainen ja kombon soundi erinomainen. Bluetone Princeton Reverb on kuin taivaan lahja laadukkaan Blackface-soundin ystäville.
Custom Soundsilta löytyy valtavasti tietotaitoa erilaisista kitaraefekteistä ja pedaalilaudoista. Ei ihme, sillä toinen firman omistajista, Kimmo Aroluoma, on toiminut pitkään maan yhtenä parhaana kitarateknikkona. Hänen asiakaslistalta löytyy mm. sellaiset nimet kuin HIM, The Rasmus tai Ismo Alanko.
Custom Soundsin valikoimasta on jo pitkään löytynyt kaikki, mitä oman pedaalilaudan tekemiseen tarvitaan, ja myös pedaalilautojen tekeminen asiakkaan toiveiden mukaan kuului jo liikkeen palveluun.
Nyt Custom Sounds on kuitenkin tekemässä uuden aluevaltauksen:
Custom Boards -lipun alla tarjotaan valmiita pedaalilautoja erilaisien suosittujen klassikkosoundien mukaan. Ensimmäinen sellainen lauta on tällä viikolla julkaistu Custom Boards Fillmore 1970, joka on hatunnosto Jimi Hendrixiä kohtaan.
****
Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta (2.490 €) tarjoaa laatua isolla L:llä. Tässä ei tehdä asioita ”sinne päin”, vaan tarkoitus on tarjota asiakkaalle huippuviritetty ammattitason työkalupakki.
Tämä filosofia alkaa jo laudan alustalta:
Pedaltrainin malli 1HC toimitetaan omassa kovassa salkussa.
Tältä näyttää koko komeus, kun avataan salkku ensimmäistä kertaa.
Fillmore 1970:n efektikattaus tarjoaa wah-pedaalin, fuzzin, oktaaverin ja univibe-tyylisen efektin.
Lisäksi mukaan on valittu efektireititin, viritysmittari, sekä splitteri, joka mahdollistaa kahden vahvistimen käyttöä samanaikaisesti.
Pedaalilaudan laadukas virtalähde on asennettu laudan alle.
Custom Soundsin ammattitaidon näkee erityisen hyvin Fillmore-laudan kaikista pienistä yksityiskohdista:
Pedaalien välijohdot on tehty juuri tätä pedaalilautaa varten käyttämällä Evidencen Monorail-johtoa sekä SiS-kulmaplugeja. Kaikki johdot on kiinnitetty turvallisesti ja siististi 3M-pidikkeillä.
Vielä yksi herkullinen yksityiskohta, joka säästää kitarateknikon hermoja, ja joka voi jopa pelastaa koko keikan – pedaalilautaan kiinnitetty kitarajohto.
Piste iin päällä on Custom Soundsissa valmistettu, kuusimetrinen johtoviuhka, jolla kytketään laudan virtalähde seinään, sekä laudan lähtö vahvistimiin (Klotz-johdoilla).
****
Kuten alussa jo mainittiin, Custom Boardsin Fillmore 1970 -pedaalilauta ei ole kasattu noin vaan tää-on-kivaa-periaatteella, vaan jokainen yksittäinen efekti on valittu tarkoin koko signaaliketjua silmällä pitäen.
Fulltonen Clyde Wah on yksi maailman parhaista wah-pedaaleista. Fulltone tarjoaa Vox-maisen soundin, mutta samalla wahin elektroniikka on toteutettu ilman kompromisseja, niin että lopputulos on myös erittäin kestävä lajinsa edustaja.
Yksi Clyde Wah:n erikoisuuksista on sen aktiivinen bufferi, jolla on ratkaisevasti tärkeä tehtävä Fillmore-laudassa.
Jimi Hendrixin soundin kulmakivi oli fuzz-pedaali ja valtavasti gainia. Valitettavasti 1960-luvun epäluotettavat efektit ja komponenttien isot toleranssit johtivat siihen, että laiteiden kanssa oli usein ongelmia. Fuzzien kohdalla kyse oli usein pedaalin mikrofoniasta tai herkkyydestä radiohäiriöille.
Foxrox Hot Silicon on laadukas silikonitransistorilla toimiva fuzz-pedaali, jossa transistori on erityisen huolellisesti suojattu ulkoisia häiriöitä vastaan.
Fillmore 1970 -laudalla haetaan Hendrixin myöhempiä soundeja, joissa hän usein käytti hyödykseen wah-pedaalin ja fuzzin välillä syntyvää oskillaatiota.
Fulltonen bufferin ja Foxroxin Input Trim -säätimen ansiosta koko pedaalilaudan voi ikään kuin virittää, jotta tätä oskillaatiota syntyisi valitulla kitaralla mahdollisimman helposti, mutta hallitusti.
Voodoo Labin Proctavia ei ole perinteinen oktaaveri, jossa tulosignaaliin lisätään siististi kesy kopio alkuperäisestä signaalista oktaavia alempana.
Sen sijaan Proctavia perustuu Roger Mayerin (Hendrixin teknikko) kehittelemään erikoisefektiin, joka on outo sekoitus boosterista, säröstä ja oktaaverista.
Alkuperäinen Shin-Ei Univibe oli ensimmäinen yritys saada aikaiseksi sähköurkujen kanssa niin suositusta Leslie-kaapin vatkausta efektipedaalilla, mutta koska se oli suunniteltu koskettimille, Univibe soi melko huonosti kitarakäytössä fuzzin kanssa.
Custom Boards -lautaan on valittu Roger Mayerin (juuri se Roger Mayer) Voodoo Vibe TC -pedaalia. Voodoo Vibe TC:n isokokoisia Speed- (nopeus) ja Intensity-nuppeja (syvyys) voi säätää kätevästi jalalla kesken menoa. Pedaalin volyymitasoa ja efektin äänensävyä taas ei voi muuttaa vahingossa, mikä sekin on erittäin hyvä ominaisuus.
Hendrixillä ei ollut mahdollisuutta käyttää pienikokoista viritysmittaria lavalla, mutta nykypäivänä niitä onneksi löytyy!
Korgin Pitchblack White Edition on luotettava ja tyylikäs valinta.
Efektien lisäksi Fillmore-lautaan on asennettu myös Lehlen erinomainen vahvistinsplitteri. P-Split mahdollistaa kahden vahvistimen ongelmatonta käyttöä samanaikaisesti. Laite tarjoaa turvallisen tavan poistaa mahdollista maadoitusbrummia. Toisen lähdön vaihetta voi tarvittaessa kääntää.
Keeleyn efektireititintä käytetään tässä pedaalilaudassa bypass-kytkimenä, joka mahdollistaa kaikien efektien ohittamista yhdellä polkaisulla.
Kitarateknikko osaa arvostaa virtalähteeseen liimattuja tarroja.
Valkoinen Vox-kierrejohto on tyylipuhdas valinta Hendrix-aiheiseen pedaalilautaan.
****
Sain tätä testiä varten Custom Boards Fillmore 1970 -laudan valmiiksi säädettynä Nash Guitarsin S-63-mallille.
Täytyy myöntää, että Fillmore-laudalla pääsee kyllä uskomattoman lähelle Henkan lavasoundia Woodstock-ajalta. Nyt puuttuu enää mestarin soittotaito ja tatsi…
Fulltone Clyde wah-pedaali kuulostaa todella maukkaalta. Buffer-esivahvistin on säädetty tahallaan niin, että pedaalin päälle laittaminen antaa signaalille myös tuntuvasti lisää potkua:
Lisäämällä soppaan Foxrox Hot Silicon -fuzzia sointi muuttuu paksummaksi ja likaisemmaksi. Wah-pedaalilla voi löytää mukavasti erilaisia sweet spotteja, sekä oskillaatiota aiheuttavia asetuksia, jolloin kitara alkaa hallitusti kiertää:
Voodoo Labin Proctavian soundia on vaikea pukea sanoihin. Pedaalia voi kuitenkin käyttää sekä lisämausteena että yksittellen. Tässä klipissä efektien järjestys on ensin wah, sitten lisäksi Proctavia, ja sitten vielä Hot Silicon päälle. Sitten takaisin Proctavian kautta wahiin:
Hendrixin Woodstock-keikan USA:n kansallislaulun alussa kuulee hyvin Univiben vatkutuksen. Roger Mayerin Voodoo Vibe TC ajaa saman asian. Tässä tulee ensin Voodoo Vibe, sen jälkeen lisätään wah-pedaalia, ja lopuksi fuzzia:
Kaksi ja puoli tonnia on aika paljon rahaa, ja kyllä Hendrix-tyylisiä soundeja saa aikaiseksi myös huomattavasti halvemmalla.
Custom Boardsin Fillmore 1970 -laudassa ei kuitenkaan ole kyse edullisuudesta, vaan idea on lähteä metsästämään kitaralegendan soundeja mahdollisimman laadukkaalla tavalla, täysin vailla kompromisseja. Käyttämällä tähän lautaan ainoastaan tarkkaan valittuja laatuefektejä Custom Soundsin tiimi on samalla onnistunut poistamaan monia Hendrixin alkuperäisessä signaaliketjussa esiintyneitä ongelmia.
Fulltone Clyde Wah:n ja Foxrox Hot Siliconen virittämisen ansiosta, saa Hendrixin villit soundit syntymään myös kotioloissa pienellä vahvistimella. Todelliseen fiilikseen soittaja pääsee kuitenkin vasta stäkin kautta soittaessa lavavolyymillä, jolloin Fillmore 1970 -lauta tekee sähkökitarasta turboahdetun ja tulta sylkevän muskeliauton. Lähempää Hendrixiä ei varmaan pääse tässä elämässä…
Zoom H6 on kuusiraitainen kannettava tallennin, joka tarjoaa vaihtomoduulien kautta erilaisia mikrofoniratkaisuja.
****
Zoom H6 (suositushinta 398 €) myydään omassa kätevässä laukussa.
Laukun sisältä löytyy H6:n runko, kaksi mikrofonimoduulia – XY-stereota tarjoava XYH-6 ja MS-stereomikrofoni MSH-6 – vaahtomuovinen tuulisuoja, USB-johto, neljä AA-paristoa, sekä 2 GB:n SD-kortti.
Tämän lisäksi pakettiin kuuluu myös Cubase LE -softasekvensseri.
H6 on tällä hetkellä ainoa kämmenkokoinen tallennin, joka tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa tallentimen mikrofonivarustusta erilaisilla moduuleilla.
Lisävarusteena voi ostaa itselleen XY- ja MS-moduulien lisäksi Zoomiin sopiva haulikkomikki (SGH-6) tai sitten kaksi XLR/TRS-lisätuloja tarjoavaa vaihtoehtoa (EXH-6).
Testiin saatiin myös Zoomin kätevä lisävarustepaketti (APH-6), josta löytyy karvainen tuulisuoja ulkotyöskentelyä varten, sekä H6:lle sopiva USB-virtalähde ja langallinen kauko-ohjain.
****
Zoom H6:n metallista etupaneelia lukuun ottamatta laitteen runkoa on päällystetty käsittelyääniä vaimentavalla kumimaisella kuorella.
Yksi Zoom-tallentimille tyypillisistä ominaisuuksista löytyy myös XY-moduulista:
Mikrofonikapseleiden kulmaa voi säätää kääntämällä. Vaihtoehtoina tarjotaan hieman kapeampaa 90:n asteen kulmaa…
…sekä leveämpi 120:n asteen asentoa.
H6:n XLR/TRS-kombiliitimet on sijoitettu kätevästi laitteen molempiin kylkiin. Tuloista voi lähettää tarvittaessa phantom-virtaa kondensaattorimikrofoneja varten.
Vasen kylki tarjoaa tulojen lisäksi muistikorttipaikan, kuulokelähdön, sekä volumesäätimen.
Oikeasta kyljestä taas löytyy minikokoisen USB-portin lisäksi vielä Zoomin Menu-nappi ja H6:n sulavasti toimiva navigointivipu.
Laitteen pohjaan on upotettu sen paristolokero neljälle AA-kokoisille paristoille. Alkaliparistoilla H6 toimii noin 20 tuntia.
Standardisoidun kierteensä ansiosta Zoomin voi kiinnittää suoraan tavalliseen kamerajalustaan, tai HS-1-kamera-adapterilla myös suoraan kameran salamakiinnikkeeseen.
Zoom H6:lla on myös pieni sisäinen monitorikaiutin.
Zoomin linjalähtö, sekä H6:n liitin kauko-ohjaimelle on sijoitettu tallentimen etureunaan.
****
Zoom H6 käyttää kahta audioformaattia:
Lineaariset WAV-tiedostot tarjoavat 44,1:n, 48:n tai 96:n kilohertsin näytetaajuudet 16- tai 24-bittisinä. Kun WAV on valittu äänitysformaatiksi, tallennin toimii moniraiturina, jolloin jälkiäänittäminen (engl. overdubbing) ja raitojen miksaaminen äänityksen jälkeen – joko H6:n omalla mikserillä (Project Mixer) tai audiosekvensserillä – on mahdollinen.
Myös Zoomin mainiota Backup Record -toimintoa varten formaatiksi täytyy valita WAV-vaihtoehto. Backup Record äänittää vaihtomoduulin signaalin samanaikaisesti sekä normaalina tallennuksena L/R-stereoraidalle että varmuuden vuoksi 12 desibeliä hiljaisempana ns. BU-raidalle. Jos on esimerkiksi live-tilanteessa tullut laitettua mikkimoduulin gain-asetuksia vahingossa liian isoksi, on Backupin ansiosta kuitenkin hyvin todennäköistä, että L/R-raidasta löytyy myös särötön versio.
MP3-tilan suuri etu on luonnollisesti, että datakompressoitu tiedostomuoto antaa roimasti enemmän tallennusaikaa. Zoomissa voi valita mp3-laadun 48:n ja 320:n kbps välillä. Kun mp3-on valittu äänitysformaatiksi H6:n kaikki tulosignaalit miksataan kuuntelumikserillä (engl. monitor mixer) yhdeksi valmiiksi stereotiedostoksi. MP3-tilan äänityksessä syntyy siis aina vain yksi valmis stereotiedosto, eikä WAV-tilan tavoin erillisiä raitoja.
Tallentimen MS-moduulilla äänittäessä voi säätää stereokuvan laajuutta säätämällä sivumikrofonin (side-mic) signaalitasoa, joko ennen äänitystä (WAV ja mp3) tai ns. MS-Raw-moodissa (vain WAV) vasta miksausvaiheessa.
Zoomin H6 on helppoa käyttää, sillä tallentimen signaalireititys on kiinteä:
Moduulin signaali menee L/R-stereoraidalle, kun taas muiden tulojen (1-4) signaalit äänitetään niille kuuluville monoraidoille (1-4).
Gain-säätimien alapuolella sijaitsevat raitojen tilanapit, sekä tallentimen isokokoiset näppäimet ”nauhakuljetusta” varten.
Äänitysvaiheessa käytössä on Zoomin Monitor Mixer, jossa säädetään kuuntelutasoa ja -panorointia.
Kuuntelumikserissä voi myös nähdä, ovatko tulojen bassoleikkurit, kompressorit ja phantom-syötöt päällä vai pois.
Tällainen on H6:n selkeä Menu-näkymä.
Valmiin materiaalin miksausta varten tallentimella on oma mikseri nimellä Project Mixer.
Tarjolla on raitojen tason säätö ja panorointi, ja sen lisäksi jokaisen raidan reaaliaikainen transponointi (toistonopeus pysyy muuttumattomana).
****
Mielestäni Zoom H6 on täysosuma:
Vaihtomoduulien käyttö on nerokas tapa laajentaa tallentimen käyttökohteita. H6 on helppo käyttää, ja sen tarjoama äänenlaatu on hyvin kiitettävällä tasolla. Sisäisen metronomin ja viritysmittarin ansiosta äänitys pysyy myös taimissa ja vireessä. Erityiskiitos kuuluu Zoom H6:n monipuolisille ja laadukkaille kompressori- ja limitteri-efekteille, jotka toimivat erittäin musikaalisella tavalla.
Äänitin kokeiluksi yhden akustisen demobiisin päällesoittoja käyttäen. Teräskielistä akustista kitaraa poimin talteen Zoomin XY-moduulilla (90 asteen kulma), minkä jälkeen äänitin kaksi lauluosuutta ja kaksi mandoliiniraitaa dynaamisella Shure SM57 -mikrofonilla.
Miksasin biisin ensin H6:n omalla mikserillä, minkä jälkeen vein stereomiksauksen Garagebandiin, jossa poistin sisäänlaskun ja lisäsin hieman yleiskaikua:
Tämän jälkeen vein biisin yksittäiset raidat Garagebandiin, ja miksasin biisiä uudelleen sekvensserillä:
****
Käytin sarjan siniaalto-sweepejä MS-moduulin sivumikrofonin asetuksien havainnollistamiseen. Mitä pienempi sivumikin taso on, sitä kapeammaksi stereokuva muuttuu.
Side-mic +6dB:
Side-mic -2 dB:
Side-mic -9 dB:
Side-mic -22 dB:
Side-mic off:
****
Zoom H6 on mielestäni loistava taskustudio, joka toimii yhtä hyvin biisintekovälineenä kuin myös mainiona keikka- tai harjoitustallentimena. Se on erittäin onnistunut paketti paljon liikkuvalle muusikoille, jolla voi syntyä helposti jopa julkaisukelpoista materiaalia.
Hagström Guitarsin uutuusmallit tämänvuotiselta Frankfurtin Musikmesseltä ovat viimein rantautuneet Suomeen!
Kitarablogi on saanut kaksi mallia testiin:
Viking P on Custom P-50 -yksikelaisilla varustettu versio Hagströmin suositusta puoliakustisesta.
Pat Smear Signature -malli on Foo Fighters -yhtyeen kitaristin kovasti odotettu nimikkokitara.
****
Hagströmin Viking on ehkä firman tunnetuin malli, ja kiitos siitä kuuluu Elvis Presleylle, joka käytti kyseistä kitaraa hänen legendaarisesta ’68 Comeback Special -TV-ohjelmassa.
Upouusi Hagström Viking P (hintaluokka noin 650 €) lisää tutulle reseptille P-90-tyylisiä yksikelaisia mikrofoneja.
Viking P:n vaahterakaula on liimattu muottiin prässätystä vaahteravanerista valmistettuun runkoon.
Rungon täysipuinen keskipalkki näyttää olevan testisoittimessa natosta tai meranti-puusta veistetty.
Kaunis, klassinen, ajaton – sellainen on Hagströmin reunalistoitettu viritinlapa.
Musta satula on tehty Graph Techin itsevoitelevasta Black Tusq -materiaalista.
Hagström-virittimet ovat nykyaikaista kapseloitua sorttia, ja toimivat moitteettomasti.
Viking P:n musta otelauta on veistetty Hagströmin omasta Resinator-materiaalista, joka valmistetaan koivusta ja hartsista. Resinatorilla on pitkälti samat ominaisuudet kuin eebenpuulla.
Kitarassa on 22 keskikokoista nauhaa, joita on istutettu otelautaan hyvin huolellisesti.
Hagström on päätynyt tällaiseen tyylikkääseen ja käytännölliseen tapaan asentaa omat Custom P-50 -mikrofoninsa puoliakustiseen kitaraan:
Kansikiinnityksen vaativan, perinteisen dog ear -vaihtoehdon sijaan Viking P:ssä käytetään alunperin lankkukitaroille kehitettyä saippuapala-tyyppiä. Soapbar-mikrofonin etu on, että sen korkeutta voi säätää naparuuvien välisillä ruuveilla. Dog eareissä taas vain naparuuveja voi säätää, minkä takia tallamikrofonin signaaliteho voi pysyä joissakin kitaroissa kaulamikrofonia heikompana.
Kolmiasentoinen vipukytkin sijaitsee kaikissa Viking-malleissa rungon yläsarvessa.
Kaikukopan keskipalkin ansiosta feedback-ulinan kanssa tulee vain harvemmin ongelmia, ja lisäksi palkki mahdollistaa kiinteän tallan asentamista.
Tuttuun tapaan on tarjolla neljä säädintä – kummallekin mikrofonille oma tone- ja volume-säädin.
Pat tykkäsi F-200:n ulkomuodosta, mutta toivoi selvästi paksumpaa runkoa, jossa mahonkisen takaosaan päälle on reunalistoitettu vaahterakansi. Smear-mallin runko on samaa paksuusluokkaa kuin esimerkiksi PRS Guitarsin Custom 22 -malli.
Smear Signaturen mahonkikaula on liimattu runkoon.
Hagström-lapa on kuvankaunis myös tästä kulmasta katsottuna.
Pat Smearin nimmari löytyy lavan kääntöpuolelta.
Myös nimikkomallissa on Resinator-otelautaan asennettu 22 medium-kokoista nauhaa, mutta otemerkit ovat tällä kertaa erittäin kauniita blokkeja.
Herra Smear valitsi nimikkokitaraansa Hagströmin vintage-tyyliset Custom 58 -humbuckerit.
Pleksin läpi asennettu vipukytkin on hyvin omaleimainen ja pikantti yksityiskohta tässä mallissa.
Vaikka Pat Smear Signaturessa ei ole vibratoa, artisti on valinnut tallaksi rullilla varustetun tune-o-matic-kopion.
Hagströmin perinteisessä kielipitimessä kielet kiinnitetään pleksilasialustan läpi runkoon kiinnitettyihin messinkipaloihin.
Kitarasankarin omasta toiveesta Smear-mallissa on neljä säädintä, kun taas F-200:ssa on vain master volume ja master tone.
Molemmissa kitaroissa käytetään laadukkaita kytkimiä ja potentiometrejä.
****
Molemmissa testisoittimissa otelauta on ilmeisesti kutistunut aavistuksen verran matkalla Kiinasta tänne Pohjolaan, minkä takia nauhojen päät tuntuvat hieman terävältä sormien alla. Ilmeisesti Resinator-materiaali ei ainoastaan näytä puulta, vaan se myös ”elää” puun lailla. Tässä ei ole kyse varsinaisesta viasta, vaan uusien kitaroiden yleisestä ongelmasta, joka on helposti (ja edullisesti) korjattavissa.
Hagström Viking P:llä on mukava keskivertopaino, ja se istuu tällä kitaralajille tyypillisellä tavalla erittäin hyvin sylissä tai hihnassa.
Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen matala D, joka tuntuu oikein hyvältä.
Suoraan pakasta vedetyn testiyksilön säädöt olivat prikulleen kohdallaan. Hagström Viking P tulee tehtaalta 010-kielisatsilla, ja soittimen tatsi oli otelaudan loivan kaarevuuden (15 tuumaa) ja mukavan kielikorkeuden (matala E: 1,9 mm/korkea e: 1,6 mm) ansiosta erittäin kevyt.
Gibson ES-335-tyylisenä puoliakustisena soittimena Viking P:n akustinen ääni on hyvin tiukka ja paljon lankkukitara-maisempi kuin esimerkiksi samankokoisissa, mutta täysin ontoissa ES-330 tai Epiphone Casino -kitaroissa. Viking P kuulostaa raikkaalta ja selkeältä.
Hagströmin loistavat Custom P-50 -mikrofonit lisäävät soppaan hieman pyöreyttä ja lämpöä, ilman että Vikingin selkeys ja dynamiikka kärsisivät.
Lopputulos on puhtaan vahvistimen läpi soitettuna erittäin kaunis:
Myös säröllä Viking P:n soundi pistää suun messingille, koska sointi on tiivis ja erotteleva, muttei piikikäs:
Liidisoundeissa yksikelaisten mikkien – fysiikasta johtuva – häiriöherkkyys voi tulla suurilla gain-määrillä vasten. Jokaisen on itse selvitettävä, miten paljon hurinaa omassa kitarasignaalissa saa olla. Hagström Viking P:n soundi sinänsä on nimittäin erittäin hyvä:
****
Hagströmin Pat Smear -malli tuntuu mukavalta sekä seisten että istuen, myös maltillisen painonsa ansiosta.
Tämän kitaran kaula on aavistuksen verran pyöreämpi tapaus, kuin Vikingissä, ja se istuu minun käteeni ehkä vieläkin paremmin kuin puoliakustisen Hagströmin vastine.
Niin ikäänkin suoraan pakasta vedetyn Smear Signaturen säädöt olivat myös erittäin hyvässä kuosissa – näin matalan kieltenkorkeuden (E: 1,6 mm/e: 1,4 mm) saa toimimaan kunnolla vain silloin, kun nauhatyö on suoritettu kiitettävästi. Testiyksilön soitettavuus on erittäin vaivatonta.
Akustisesti tämä Hagström soi vahvalla ja selkeällä äänellä. Smear-mallilla on tarkka atakki sekä pitkä ja tasainen sustain-vaihe.
Hagströmin erinomaiset Custom 58 -humbuckerit ovat maltillisella tehollaan hyvin onnistunut valinta näin dynaamisesti ja avoimesti soivalle lankkukitaralle:
Myös särösoundeissa Pat Smearin nimikkomalli kuulostaa samalla selkeältä ja lihaksikkaalta:
****
Nämä uudet Hagström-mallit ovat erittäin tervetulleita variaatioita firman tutuista, omista malleista.
Viking P nojaa näistä kahdesta ehkä aavistuksen verran enemmän vintagen suuntaan, ja tarjoaa P-90-tyylisillä mikeillä hieman juurevamman vaihtoehdon perus-viikingille. Pat Smear Signature on yleishyödyllinen nimikkomalli, joka toimii myös erittäin hyvin, vaikka herran tuotanto tai musiikkityyli eivät miellytä.
Kyse on joka tapauksessa laadukkaista soittimista, joiden rahkeet selvästi riittävät myös ammattimuusikon käyttöön.
Testissä käynyt kvartetti – TU-1CE, TU-3, TU-3E ja TU-5 – tulee Tanglewoodin mahonkikoppaisesta Union-sarjasta.
Kaikissa Union-sarjan ukuleleissa on mahonkikaula, jossa kaulakorko ja lapa ovat liimattuna pitkään pääosaan.
Otelauta on palisanterista.
Tanglewoodin avoimet virittimet toimivat moitteettomasti.
Ukuleleissa käytetään valmistajasta riippuen useita eri tallaratkaisuja.
Tanglewood on päättänyt käyttää niistä helppokäyttöisintä mallia, jossa kielet kiinnitetään solmulla tallan edestä.
Union-sarja ukuleleissa on kaikukoppa mahonkivanerista.
Soittimet on viimeistelty ohuella mattalakkauksella.
****
Tanglewood TU-1CE (116 €) on soololovella ja mikrofonijärjestelmällä varustettu sopraano-kokoinen ukulele.
Sopraano on tavallisista ukulele-kokoluokista pienin, ja näin ollen TU-1CE:n mensuuri on vain 34,5 cm.
Kauko-Idässä valmistetun Tanglewoodin työnjälki on hintaansa nähden erinomainen, mikä näkyy esimerkiksi erittäin siististä kaulaliitoksesta.
TU-1CE:n otelaudassa on 16 pienikokoista nauhaa.
TU-1CE on varustettu laadukkailla Aquila Nylgut -kielillä.
Tanglewoodin kylkeen on asennettu nappiparistolla toimiva esivahvistin TU-1CE:n pietsomikrofonille. Volume- ja tone-säätimien lisäksi esivahvistin tarjoaa myös oivan viritysmittarin.
****
Tanglewood TU-3 (119 €) on konsertti-kokoinen ukulele, ja se toimitetaan omassa laukussaan.
Concert-ukulele on yksi kokoluokka sopraanosta ylöspäin.
Tämän mallin mensuuri on 37,5 cm.
Testissä käynyt TU-3 on kaunis yksilö niin etu-…
…kuin takapuoleltakin.
****
TU-3:n sähköistetyssä versiossa – Tanglewood TU-3E (129 €) – on sama etuvahvistin kuin TU-1CE-mallissa.
TU-3E:n otelauta tarjoaa 18 pientä nauhaa.
Union-sarjan ukuleleiden yksinkertainen musta rosetti istuu tyylikkäästi soittimien luonnonläheiseen imagoon.
Mikkijärjestelmän lähtöjakki on asennettu kopan sivuun.
****
Myös Tanglewoodin baritoni-kokoisessa TU-5-ukulelessa (149 €) laadukas laukku kuuluu hintaan.
Baritoni on isoin perinteinen ukulelekoko. TU-5:n mensuurin pituus on 51,2 cm.
TU-5:llä on 20 pientä nauhaa. Tämä malli toimitetaan tehtaalta mustilla nylonkielillä korkeassa g-virityksessä (d4-g3-h3-e4), jossa D-kieli on viritetty oktaavin verran ylemmäs kuin akustisessa kitarassa.
****
Tältä TU-1CE-sopraano kuulostaa studiomikrofonilla mikitettynä:
Linjasoitostakin lähtee laadukas versio pienokaisen akustisesta äänestä:
Ja molemmista äänilähteistä yhdistetty signaali on tällainen:
****
Äänitin Tanglewoodin TU-3 konserttiukulelea samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonilla (AKG C3000) että dynaamisella Shure SM57:llä:
****
Mikitettynä pietsolla varustettu TU-3E kuulostaa käytännössä samalta kuin täysin akustinen TU-3:
Valitettavasti testiyksilön tallamikrofonin asennuksessa (tai sen toiminnassa) oli jotain häikkää, minkä takia ukulelen kaksi reunimmaiset kielet eivät kuulu käytännössä lainkaan:
Tältä kuulostavat TU-3E:n akustinen ja linjasignaali summattuina:
****
Äänitin Tanglewood TU-5 -baritoniukulelea samanaikaisesti sekä AKG C3000 -kondensaattorimikrofonilla että Shuren dynaamisella SM57:llä:
****
Tanglewoodin Union-sarjan ukulelet ovat laadukkaasti tehtyjä, kevyitä soittimia, joilla on mattaviimeistelyn tuoma hillitty charmi.
Nämä ukulelet ovat jo ihan oikeita soittimia, edullisista hinnoista huolimatta!
Pidän todella paljon Tanglewoodien tuhdista kaulaprofiilista, joka tarjoaa myös aikuisen kädelle reilusti mistä pitää kiinni.
Testissä käyneen TU-3E:n sähkösoundissa ilmentynyt ongelma on toki harmittava yksilövika, etenkin kun sitä vertaa TU-1CE:n mallikkaasti toimivaan pietsojärjestelmään.
Kokonaiskuva on kuitenkin hyvin positiivinen, niin työnjäljen kuin soundin osilta. Kolmen ”isompien” mallien kovat laukut tekevät näistä Tanglewood-soittimista entistäkin houkuttelevampia. Mielestäni Tanglewoodin Union-sarjan ukulelet ovat erittäin hyvä (ja edullinen) tapa tutustua ukulelen soittamiseen hieman vakavammin.
The LTD AJ-1 is the brand-new signature model for British guitarist Andy James. Mr James is best known for his stellar work with the Prog Metal outfit Sacred Mother Tongue.
The LTD EC-1000ET Evertune isn’t some rocking rapper’s axe of choice, instead it is one of currently two LTD-guitars factory-equipped with an Evertune-bridge. The Evertune-system promises to do away with the chore of having to tune your guitar for virtually the whole lifespan of a set of strings.
****
The Andy James LTD AJ-1 (current price in Finland: 986 €) is clearly based on the Horizon/MH-series of instruments, but fine-tuned in many details to Andy’s requirements.
The most obvious difference to your regular Horizon is the AJ-1’s satin black finish, which feels very smooth to the touch and doesn’t get all slippery when you’re starting to sweat (in contrast to some gloss finishes).
The guitar is build around a maple through-neck, with mahogany used for the body. The AJ-1’s slightly curved body top and the deep rib-cage chamfer make for a very comfortable fit.
Andy James also requested a non-standard headstock shape for the LTD AJ-1, instead of the usual pointed hockey stick type shape found on regular MH-series guitars.
I’m probably just being a boring old fart here, but I must say I’m not the greatest fan of this style of über-Metal headstock. Objectively, though, there’s nothing wrong with this functional three-a-side design.
The AJ-1 sports a graphite top nut, as well as black locking tuners, to keep the guitar’s tuning rock solid.
The inlaid Andy James-crest at the 12th fret is a very beautiful touch.
The quality of workmanship in the fretting and binding departments leaves nothing to be desired in our test sample.
Smooth is the right word to describe this type of neck-to-body-junction, which makes excursions to the dusty end of the fretboard a doddle.
Mr James has specified a TonePros-bridge for his main squeeze. Two grub screws lock the Tune-o-matic to the bridge posts for better vibrational transfer from the strings to the body, and thus a better tone and more sustain.
The LTD AJ-1 comes equipped with a set of active EMGs from their recent Metal Works-series.
An EMG 66-humbucker is used in the neck position. This pickup is build around an Alnico V-magnet and ceramic pole-pieces for a rich tone with good string separation and clarity.
The bridge ’bucker is an EMG 57, which pairs the Alnico V with steel pole-pieces for a slightly warmer, vintage inspired sound.
Andy James doesn’t use a tone control on his guitars, which is why the signature model only comes with a three-way switch and a master volume control.
The control cavity displays clean workmanship. The battery compartment’s lid is screwed on with machine screws that grip into threaded inlets sunk into the body wood, which is a roadworthy solution.
****
The LTD EC-1000ET (current price in Finland: 986 €) is the Evertune-equipped sister model of the regular EC-1000.
It is a set-neck guitar featuring a mahogany neck, as well as a mahogany body with a maple top.
The EC-1000ET’s strings are loaded into the bridge from the guitar’s back.
As a card-carrying member of the LTD Deluxe-range the instrument is adorned with multiply binding and pearl inlays.
These classy Grover-tuners manage to combine contemporary functionality with vintage looks.
Look at the crisp inlay work in the rosewood fingerboard and the great fret job!
The LTD EC-1000ET comes equipped with EMG’s classic EMG 60/EMG 81-combination, which means we’re in for a strong output signal with a well-focused mid-range, clean highs and a very precise bottom end.
The control nearest to the bridge is the EC-1000ET’s bridge pickup volume [sic!], with the middle control being the neck volume and the third knob adjusting master tone.
This guitar is almost as clean on the inside as it is on the outside.
The Evertune-bridge is based on very similar physical principles as modern knife-edge vibrato bridges. In the Evertune’s case there is a separate spring-loaded mechanism with a knife-edge bearing for each of the guitar’s strings, trying to keep the string’s tension (read: tuning) unchanged for practically the whole of its lifespan.
The allen screws visible at the back of the Evertune-bridge are the intonation screws, while the ones on top of the bridge are for string-height adjustment.
This is what the Evertune looks like underneath the back cover plate.
An Evertune-equipped guitar is not tuned at the headstock. The traditional tuners are instead used to correctly tension each string, as well as to adjust how much (if at all) each string reacts to finger vibrato and string bending.
You tune the guitar at the bridge by turning a hex screw inside the bridge saddle. The picture shows the handy key included with the guitar, but a regular allen key will also work fine.
According to Evertune its factory-speced bridge should work correctly at standard tuning (E-e, a = 440 Hz) using regular 009-012 string sets. Many other tunings, like drop-D or DADGad, should also be possible with the regular Evertune-bridge, but you will need to make changes to the tuner- and bridge-settings, meaning a change in tuning mid-gig is practically out of the question.
If you’re using very heavy (or very light) string gauges and/or very unusual tunings, you will in all likelihood have to swap a few of the bridge’s spring-loaded saddle-units for differently tensioned ones, which are available as options from Evertune.
Judging by the review sample, the LTD AJ-1 is a very lightweight guitar with a nice balance.
The neck profile is is comparatively shallow, yet round-backed ”D” that gives you the typical feel and playability of a widdle-meister guitar. The Andy James-signature very clearly isn’t for the campfire guitarist, but for the fleet-fingered Metal-shredder.
EMG seem to use the expression ”vintage” more interms of a tonal reference that with regard to a pickup’s output level, judging by this very punchy set of Metal Works-humbuckers.
Depending on the rest of your signal chain, you may be forced to turn the guitar’s volume control down to keep your signal clean:
But for overdriven and distorted use these powerful pickups have just what it takes:
****
The LTD EC-1000ET is a dyed-in-the-wool Rock-machine – it’s chunky, but not too too heavy.
The neck profile is fuller and more rounded compared to the AJ-1. The all-gloss finish of the EC-1000ET and its smalle fingerboard radius give this guitar a more vintage-type, classic feel.
It is possible that the Evertune-bridge adds a little to this model’s weight, but what is very clear to me is the added ring and sustain of the Evertune-equipped LTD.
I set the strings to high-sensitivity for easy bending and vibrato. Regardless of this the Evertune-system managed to win me over by absorbing efficiently any tuning issues caused by too much left-hand pressure or a very heavy-handed approach to right -hand strumming. The guitar stays in tune and rings freely nonetheless.
This EMG-set sounds a little bit more neutral to my ears. It’s maybe a tad dryer than the Andy James-model’s tone – it’s different, but still very good:
****
Brother, what an axe! In my opinion the LTD AJ-1 is a fine example of a streamlined instrument for the hard and heavy-crowd. The Andy James-model plays like a dream, and it gives you a chunky, buzz- and squeal-free signal with plenty of tonal character as a solid basis for you string excursions.
Is there a classier chassis for the novel Evertune-bridge than the LTD EC-1000ET? Probably not!
This is a very cool guitar if you want to cut down drastically on the amount of time spent tuning. The Evertune-bridge probably isn’t the best choice if you need one guitar to cover all sorts of different tunings. But if you stay in one tuning, you’ll quickly appreciate the (tonal and practical) benefits of this new bridge system, and tuning a guitar becomes something that you do only very occasionally.
Roland’s popular Cube-series of COSM-combos has recently been updated.
The new Cube GX-amps boast some new features, like the iCube Link (first seen in the Cube Lite), which allows you to use the guitar combo as a soundcard with Apple iOS devices.
****
The Roland Micro Cube GX (current price in Finland 134 €) is the newest version of one of the most successful battery-powered practice amps ever.
At first glance the GX-version looks very similar to the Micro Cube’s previous incarnation, with only the large Cube logo on the metal grille hinting at the combo’s updated status.
The Micro Cube GX’ back panel is a good deal smaller than on the last version.
The new combo sports mini-sized headphone and line-level outputs.
The GX still runs on six AA-batteries, but the new battery compartment is much easier to use.
A power supply can be found in the box.
The front panel has gotten a serious overhaul:
Above the guitar input you can find the i-Cube Link connector, which allows you to hook up you iPad or iPhone to the combo using the supplied cable. Thanks to the i-Cube Link you can use the GX-amp as the iDevice’s sound-card, as well as record and practice using Roland’s free Cube Jam-app. You can get more info on the Cube Jam-app in Kitarablogi’s Cube Lite review.
Another important new feature of the Micro Cube GX is the Memory-function, which offers you one memory slot per COSM Amp Type. Memory stores all settings of the chosen Amp Type, namely the settings of the Gain-, Volume-, EFX- and Delay-controls.
The tuner section has also received an overhaul. The old Micro Cube came with an electronic tuning fork on-board, giving you an ”a” (or Ab or Abb) to tune to. The brand-new Micro Cube GX comes equipped with a genuine digital tuner. The default setting for the tuner is chromatic, but it can also be set to A-only, which comes in handy when changing strings.
****
The Roland Cube-80 GX (current price in Finland 384 €) is the current top model in the GX-series, offering you 80 Watts of output power through a single 12-inch speaker.
The clearest difference between the predecessor – the Cube-80 XL – and the GX-version is the addition of the i-Cube Link in favour of the old model’s built-in looper.
Also new is the GA-FC-connector on the amp’s back panel, which allows you to use Roland’s guitar amp foot-controller the GA-FC (optional) with the Cube-80 GX.
This is what the foot-controller looks like. When used with the GX, you can switch amp channels and turn the combo’s EFX-, Delay- and Reverb-sections on/off separately. You can also connect two expression pedals to the GA-FC, if you want to adjust input and output levels on the fly. The Cube-80 GX comes supplied with a special overlay for the foot-controller, so you can change the GA-FC’s labelling to match the correct functions.
Some things have stayed the same, though, like the rugged design of the Cube-series.
The Cube-80 GX is a three-channel guitar amplifier:
The JC Clean-channel is reserved for ultra-clean tones in the style of Roland’s legendary Jazz Chorus-combo. The Lead-channel, on the other hand, offers you nine different COSM-models, as well as an acoustic simulator for your occasional steel-string needs.
The third channel is the so-called Solo-channel. I say ”so-called”, because actually the Solo-channel is the Cube-80 GX’ memory slot, which you can fill with any amp setting you wish, regardless of whether it is a setting for soloing or not. The crucial difference between the Solo-channel and the other two channels is the fact that the Solo-channel uses its own (stored) settings for the EQ-, EFX-, Delay- and Reverb-sections, while JC Clean- and Lead-channels have to share the current control settings.
Apart from the i-Cube Link, the Cube-80 GX’ features list is very similar to the Cube-80 XL-version. You can get more info on the i-Cube Link and Roland’s free Cube Jam-app in Kitarablogi’s Cube Lite review.
****
Roland’s brand-new Micro Cube GX offers you even more than its already legendary predecessor. The built-in tuner makes life much easier, and the new i-Cube Link/Cube Jam functionality genuinely adds value to this diminutive powerhouse. If you own an iDevice you will have your own practice set-up up and running in no time.
The little GX-combo also gives you three new sounds – the fantastically über-Metal amp type called Extreme, a fine polyphonic octaver effect, as well as a spring reverb model. The Micro Cube GX’ spring reverb simulation sounds good, but very small area designated for it on the Reverb-control doesn’t allow for much in terms of tailoring the spring reverb. It’s more of an on/off affair.
Overall the GX sounds better than the original Micro Cube, with more realistic amp simulations and clearly less hiss in the effect section.
These four clips have been recorded using a dynamic mic in front of the combo, and playing a Fender Stratocaster:
****
Roland’s new Cube-80 GX is a compact, yet powerful guitar combo for the gigging guitarist.
The sounds on offer cover all bases, and the amp types and effects all sound great. Depending on your guitar of choice there can be a very slight tendency toward a crowded lower-midrange – especially with clean sounds – but this can be easily kept in check with the amp’s nice EQ-section.
I feel that if you want to use the Cube-80 GX live, buying the GA-FC-controller is almost compulsory, as it is the only way you can fully control all the combo’s functions on the fly. 100 euros seems a bit steep in relation to the Cube’s own price tag, but from a practical standpoint the additional outlay makes a whole lot of sense.
Be that as it may, Roland’s Cube-80 GX is a cool amp for both gigging and studio use.
These four examples have been recorded with the same set-up are the Micro Cube GX-clips:
****
Roland’s Cube GX-series is a good choice if you want a wide variety of different amp tones and effect sounds to choose from. For teaching and/or practising purposes the iOS-compatibility and Roland’s own Cube Jam-app add a lot of value to an already very enticing package.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 