Review: Schecter Hellraiser Studio Acoustic

****

Schecter probably aren’t known so much as manufacturers of acoustic guitars, but they do carry a few acoustic-electric models in their current line-up. We picked up a new model from Schecter’s Hellraiser range for a review – the Hellraiser Studio Acoustic.

****

The Schecter Hellraiser Studio Acoustic (current street price in Finland approx. 600 €) is a stunning looker with a Grand Auditorium -sized, full-depth body.

The whole body – top, rims and back – is crafted from beautiful, laminated quilted maple. Our review sample sports a fetching see-through-black gloss finish.

The glued-in neck, which is finished in solid gloss black, is made from mahogany.

Judging by its headstock shape, Schecter seems to be aiming the Hellraiser Studio squarely at the Rock and Metal crowd. The headstock features intricate binding in luscious grey pearloid framed by black and white strips of plastic.

The sealed Grover-tuners sport a cool and moody black chrome finish.

The bound rosewood fretboard comes equipped with 20 jumbo-sized frets, giving the guitar an effortless modern playing feel.

The Hellraiser Studio’s ’board is adorned with cleanly executed gothic-style cross inlays, made from grey pearloid.

The stylish dark pearloid theme is carried over onto the soundbox – seen here in the back’s centre line.

Schecter’s Hellraiser Studio comes factory-equipped with a second strap button.

The guitar’s flowing lines are a thing of beauty.

The test sample’s bracings and kerfed linings look well made, even if there are a couple of glue specks in places.

The gothic theme continues in the rosewood rosette’s inlays.

A very dark finish is a double-edged sword for any manufacturer, because any tiny imperfection shows up more clearly. On the review instrument a tiny amount of white glue can be seen seeping out from under the bridge – the only small slip-up on this nicely-finished guitar.

The bridge is an interesting design, made from a composite material based on wood and black resin. The octave-compensated bridge saddle is Graph Tech’s man-made alternative to ivory, called Tusq.

The under-saddle-transducer is a Fishmanin Sonicore piezo pickup.

The UST’s signal is sent to a Fishman PreSys+ preamp featuring four-band EQ – bass, middle, treble and brilliance – a notch filter (to combat feedback or annoying stage resonances), a phase reverse switch (also for feedback removal), as well as a chromatic tuner, which also works without the guitar lead plugged in.

The PreSys+ makes battery changes a doddle.

****

Even though the Schecter Hellraiser Studio Acoustic is aimed at Rock musicians, Schecter haven’t chosen an overtly ”electric” neck profile for this steel-string – which is good in my opinion. The guitar’s well-rounded, medium D-profile feels great, giving you ample flesh to hold on to.

Sadly, our review sample suffers from some minor fretting issues, which lead to the high-e string buzzing at the first and 14. frets. Otherwise the set-up is good and the guitar plays well.

Nowadays it seems that many manufacturers have found out how to put together a good-sounding acoustic guitar using a laminated body. The Schecter Hellriser Studio is a good example of this. Even though you cannot find the out-and-out volume and punch of an all-solid shouter in a laminated steel-string, this Schecter really manages to hold its own, and do so with panache.

The all-maple body gives you a lively tone with a tight, sinewy bottom end, a clear mid-range (typical of maple-bodied steel-strings), as well as a nicely rounded top end. I see the Hellraiser Studio as a great choice for accompanying vocals, as the guitar’s clarity leaves ample space in the frequency spectrum for the singer.

The Fishman Sonicore/PreSys+ is a high-quality combination that sounds great right off the bat, without even touching the EQ. Fishman have managed to filter out most of the infamous nasal quack and attack click, so often found on lesser piezo systems. Thanks to this the Hellraiser’s EQ is freed up to fine-tune your (already great) basic tone, instead of having to combat any annoying tonal problems inherent in the original signal.

I recorded the following examples both acoustically (using an AKG C3000) and direct (with the Fishman’s EQ flat):

Fingerstyle – miked up (AKG C3000)

Fingerstyle – PreSys+

Plectrum – miked up

Plectrum – PreSys+

The review guitar’s fretting (or neck?) problem really is a shame, because overall this Schecter is an extremely nice acoustic-electric. Schecter are known for their stringent quality control, so maybe this here was the one guitar that slipped through.

Schecter’s Hellraiser Studio Acoustic is a beautiful instrument, offering easy playability and a great sound. The guitar’s clear voice records very well – regardless of whether you’re using a microphone or the fantastic on-board Fishman-system. I can only recommend a test run!

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic

Current street price in Finland approx. 600 €

Finnish distributor: Soundtools

****

Pros:

+ beautiful design

+ overall workmanship

+ playability

+ acoustic tone

+ pro-quality Fishman-electronics

Cons:

– some fretting issues on review sample

– some glue visible at bridge

29/01/2013 1

Review: Roland AC-33RW

****

Roland’s AC-33RW (current price in Finland: 467 €) is the new sister model to the all-black AC-33. The acoustic combo is finished in a faux-rosewood finish – the same kind as seen on many pieces of furniture.

The AC-33RW is the company’s smallest amplifier for acoustic guitar and vocal. It can be plugged into a wall socket, using the power adapter included with the amp. Alternatively, the AC-33 also runs on eight AA-size batteries, giving you somewhere between eight and nine hours of continuous use (depending on the type of battery used).

The AC-33RW weighs only a little over four and a half kilos, but is still able to dish out a whopping 30 Watts of power (20 W, if run on batteries)! The cabinet comes equipped with a pair of five-inch speakers, with a bass reflex port placed between them.

There are two channels on offer in the AC-33RW:

The Guitar-channel, which is meant for use with an electro-acoustic guitar, comprises a volume knob, as well as three-band EQ. The second channel is called Mic/Line, and it is best used for the amplification of a dynamic microphone or a line level sound source (which could also be a second acoustic guitar). Mic/Line only offers you two-band equalisation in addition to its volume control. By the way, you cannot use both of the Mic/Line-channel’s inputs simultaneously! Plugging into the phone jack mutes the XLR-input.

Both channels feature a nice, switchable chorus-effect in two different permutations – Space is a light chorus setting, while Wide will give you quite a fat chorus sound.

The AC-33RW’s master section offers you an automatic anti-feedback circuit, a looper with 40 seconds of recording time, a headphones output for quiet practising, the Reverb/Ambience-control, as well as the master volume.

Regardless of its diminutive size, Roland’s AC-33RW sports a well-equipped back panel, too:

Next to the power supply input you will find two foot switch connectors. With two (optional) twin foot-switches you can control all looper functions, as well as turn on/off the chorus and/or reverb effects on the fly.

The amp’s output can be sent to a mixing console or a sound-card via the stereophonic line output. The Line Out signal is routed pre-master, meaning you can use the Roland freely as your stage monitor, without inadvertently changing the signal level going to the front-of-house mixer.

The Aux In offers you a choice of two different connectors (RCA and mini-jack), and even has its own level control. The incoming signal is also send through the looper, meaning you can even use your mp3-player to provide the raw material for your live loops.

The additional fold-out stand angles the combo for a better listening position, whenever the Roland is placed on the floor.

****

The Roland AC-33RW is a very nifty little combo for acoustic guitarists and solo performers. The amp sounds clean and clear, and dishes out a surprising amount of wallop for its compact size. There’s enough power on tap for busking and small-scale, bistro-type gigs. For larger venues I’d suggest turning to one of Roland’s larger models – like the Roland AC-60 – because otherwise the usual din in a pub will most likely drown out your playing.

I tried both channels using the same guitar (a Tanglewood TW1000HSRE), and found out that they’re voiced slightly differently. The Guitar-channel has a perceivable presence lift, while Mic/Line sounds more neutral (with both channel-EQs set to neutral).

There are two small points I’d like to raise, though:

Even if the life of an acoustic performer most probably isn’t as rough as a Rock gig, I would have liked to have seen corner protectors on the AC-33RW. As it stands, you will have to be rather careful not to bump into things with the combo during set-up and teardown, if you want to preserve the Roland’s pristine looks. My second point of criticism concerns the global Reverb/Ambience-control. It would be nice to be able to set different amounts of reverb for each channel – either via separate channel sends or a reverb balance knob. The compromise on offer now is workable, but having different reverb-levels for guitar and vocals would be just that bit more convenient.

I recorded some AC-33RW sounds by miking up the combo:

Fingerstyle with Ambience

Plectrum with Wide-chorus and Reverb

Vocals and guitar

Even though this small unit has been designed specifically to work with modern acoustic-electric preamps, I also tested the AC-33RW with a magnetic soundhole pickup (Seymour Duncan Woody). The Guitar-channel didn’t really offer enough preamp gain for this application, but Line/Mic worked rather nicely:

Magnetic soundhole pickup (Mic/Line-channel)

****

The Roland offers a great basic sound, nice effects, and all the most important features. The combo works really well. I’d warmly suggest buying a set of foot-switches to make the most of the AC-33’s cool looper.

Regardless of its small size, the Roland AC-33RW really is a fine little amp for acoustic performers in small settings.

****

Roland AC-33RW

Current price in Finland: 467 €

Finnish Distribution: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ size

+ weight

+ power

+ sound

+ effect quality

+ looper

+ value-for-money

Cons:

– global Reverb-control

– no corner protectors

29/01/2013 2

Testipenkissä: Schecter Hellraiser Studio Acoustic

****

Schecter Guitars ei ole ehkä kovin tunnettu akustisista kitaroistaan, mutta firman mallistosta löytyy tosiaan muutama elektroakustinen teräskielinen. Saimme testiin Hellraiser-sarjan uuden akustisen jäsenen – Hellraiser Studio Acoustic.

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic (katuhinta noin 600 €) on hyvin näyttävä soitin Schecterin omalla designilla, joka on lähellä Grand Auditorium -mallia, mutta aavistuksen verran syvemmällä kopalla.

Koppa on valmistettu kauniista (quilt maple) loimuvaahteravanerista, ja se on saanut ylleen see-through-black-nimistä kiiltävää liukuväritystä.

Koppaan on liimattu mahonkikaula, jolla on kiiltävä musta viimeistely.

Schecterin kohderyhmä on lavan ulkonäön perusteella luultavasti Rock- ja Metal-musiikkia soittavat kitaristit. Lapa on koristeltu erittäin siistillä reunalistoituksella, johon on käytetty helmiäismuovia.

Laadukkaiden Grover-virittimien tummaa viimeistelyä kutsutaan mustaksi kromiksi.

Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 20 jumbo-kokoista nauhaa, joiden ansiosta kitaran soittotuntuma on hyvin nykyaikainen ja vaivaton.

Hellraiser Studio -akustisella on otelaudassa myös erittäin siistejä gootti-tyylisiä upotuksiä tummasta helmiäismuovista.

Tyylikäs helmiäis-teema jatkuu myös pohjan keskiviivassa, ja sitä säestää kaunis reunalistoitus.

Hellraiser Studiolla on muuten jo valmiiksi asennettu toinen hihnatappi (mikä ei ole akustisissa kitaroissa lainkaan itsestäänselvyys).

Schecterin sulavamuotoinen runko on hyvin kaunis. Kitaran kärjekäs talla sopii hyvin soittimen gootti-tyyliseen ilmeeseen.

Testiyksilön kaikki rimoitukset näyttävät hyvin siisteiltä, vaikka siellä täällä näkyykin pieniä liimatahroja.

Soittimen näyttävässä, palisanterista veistetystä rosetissa on samanlaisia upotuksia kuin otelaudassa.

Hyvin tumma viimeistely on valmistajan näkökulmasta aina hieman hankala, koska pienetkin epäsiisteydet näkyvät niin hyvin. Testiyksilön tallan alta pursuava valkoinen liima on ainoa lipsahdus Schecterin muuten kiitettävässä viimeistelyssä.

Itse talla on mielenkiintoinen, mustasta hartsista ja puusta valmistettu nykyaikainen komposiittitalla, ja Schecterin omaa suunnittelua. Kompensoitu satula on tehty Graph Techin, norsunluuta muistuttavasta, keraamisesta Tusq-materiaalista.

Tallaluun alle on sijoitettu Fishmanin Sonicore-piezomikrofoni.

Mikrofonin signaali vahvistetaan ja muokataan laadukkaalla Fishman PreSys+ -etuvahvistimella. Tarjolla on nelikaistainen taajuuskorjain – bass, middle, treble ja brilliance – kuoppasuodatin (notch filter, jolla voi poistaa feedbackia aiheuttavan taajuuden), vaihekääntäjä (phase) feedbackia vastaan, sekä kroomaattinen viritysmittari (toimii myös ilman johtoa).

Paristonvaihto käy PreSys-etuvahvistimessa erittäin kätevästi ja nopeasti.

****

Vaikka Schecter Hellraiser Studio Acoustic on selvästi rokkarille suunnattu kitara, on se onneksi saanut kunnon teräskielisen kaulaprofiilin. Kyseessä on mukavan täyteläinen, keskipaksu D-kaula, jonka ansiosta käsi saa kunnon otteen soitettaessa, eikä väsy niin nopeasti kuin joidenkin ”vauhtikaulojen” kanssa.

Valitettavasti testiyksilössä on jotain pientä häikkää nauhoituksessa, jonka takia ylä-e-kieli sirisee häiritsevästi ensimmäisen nauhan ja myös 14. nauhan kohdalla, muuten kitara soi puhtaasti ja hyvin.

Nykyään monet valmistajat ilmiselvästi osaavat myös tehdä hyvin soivia vanerikoppaisia teräskielisiä kitaroita. Tämä Schecter on hyvä esimerkki tästä. Vaikka sellaista täyspuisen soittimen todella kovaa potkua ja äänekkyyttä ei luonnolliseti löydy vanerikoppaisesta kitarasta, on Schecteriun Hellraiser Studio todellakin yllättävän voimakasääninen ja eloisa tapaus.

Vaahterakopan soundissa on tiukka bassotoisto, tälle puulajille tyypillinen siisti keskialue, sekä kauniisti soiva diskantti. Mielestäni Hellraiser Studio sopii erittäin hyvin lauluäänen komppaamiseen, koska sen erotteleva sointi jättää laululle riittävästi tilaa.

Fishmanin Sonicore/PreSys+ -yhdistelmä on erittäin laadukas tapaus, joka kuulostaa jo hyvin terveeltä EQ:t neutraaliasennossa. Fishman on onnistunut hyvin pitämään piezomikrofoneja yleisesti vaivaavaa marisevaa nasaalisuutta suurilta osin aisoissa. Tämän ansiosta PreSysin taajuuskorjaimia ei tarvitse haaskata huonon perusäänen korjailuun, vaan voi keskittyä kokonaan hyvän perussoundin hienosäätämiseen.

Äänitin seuraavat esimerkit samanaikaisesti sekä akustisesti (AKG C3000 -mikrofonilla) että linjasoittona (EQ:t neutraaliasennossa):

Näppäily – mikitetty (AKG C3000)

Näppäily – linjasoitto

Plektralla – mikitetty

Plektralla – linjasoitto

Testiyksilön pieni nauhaongelma on mielestäni todella harmillinen, koska muuten tämä Schecter on erittäin sympaattinen tapaus. Toivottavasti kyse on niin sanotusta ”maanantaikappaleesta”, joka on jostain kumman syystä läpäissyt Schecterin laadunvalvontajärjestelmää.

Muuten Schecter Hellraiser Studio Acoustic on nimittäin erittäin kaunis ja hyvin soiva elektroakustinen kitara. Helpposoittoisen Schecterin raikas ääni on helppo tallentaa, joko perinteisesti mikittämällä studiomikrofonilla tai käyttämällä soittimen tarjoamaa laadukasta Fishman-etuvahvistinta. Kokeilemisen arvoinen soitin siis!

****

Schecter Hellraiser Studio Acoustic

katuhinta noin 600 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ tyylikäs ulkonäkö

+ työnjälki (paitsi nauhatyö testikitarassa)

+ soittotuntuma

+ akustinen ääni

+ laadukas Fishman-etuvahvistin

Miinukset:

– nauhaongelmat testisoittimessa

– liimajäljet tallan alla

23/01/2013 1

Testipenkissä: Roland AC-33RW

****

Roland AC-33RW (467 €) on mustan AC-33:n uusi sisarmalli ruusupuu-tyylisellä viimeistelyllä. Pikkukombo ei ole päällystetty oikealla ruusupuulla (tai palisanterilla), vaan tässä käytetään monista huonekaluistakin tuttua keinotekoista materiaalia.

Rolandin AC-33RW on firman pienikokoisin kombovahvistin akustiselle kitaralle ja laululle. Se toimii sekä omalla virtalähteellä (kuuluu pakettiin) että kahdeksalla AA-paristolla, jolloin sen käyttöaikaa on – käytetystä paristotyypistä riippuen – jossain kahdeksan ja yhdeksän tunnin välimaastossa.

Painoa on AC-33:lla vain hieman yli neljä ja puoli kiloa – oikea kärpässarjalainen siis – mutta tehoa löytyy peräti 30 wattia (20 W paristoilla)! Stereofonisesta kombosta löytyy kaksi viisituumaista kaiutinta, ja kotelossa on bassorefleksiaukko niiden välissä.

AC-33RW tarjoaa kaksi kanavaa yhtäaikaiseen käyttöön:

Guitar-kanava on tarkoitettu elektroakustiselle kitaralle, ja sillä on volume-säätimen lisäksi kolmialueinen EQ-osasto. Toinen kanava on Mic/Line-kanava, johon voi kytkeä laulumikrofonin tai vaikkapa toisen mikillä varustetun kitaran. Mic/Line-kanava tarjoaa vain kaksialueisen EQ:n soundin hienosäätämiseen. Kanavan kaksi tuloa ei voi muuten käyttää samanaikaisesti – kun jakkituloon kytketään jakki, kombo automaattisesti mykistää XLR-tulon signaalia.

Molemmissa kanavissa on tarjolla chorus-efekti kahtena eri versiona, joista Space-vaihtoehto on se miedompi ja Wide taas se leveämpi ja täyteläisempi versio.

AC-33RW:n master-lohkosta löytyy Rolandin automaattinen Anti-Feedback kierronesto, kätevä 40 sekunnin loopperi, kuulokelähtö, Reverb/Ambience-säädin kaiulle, sekä master volume.

Vaikka tämä Roland on kooltaan melko pieni, on AC-33RW:n takapaneeliin kuitenkin lisätty mukavasti liittimiä:

Virtalähden tulon vierestä löytyy peräti kaksi jalkakytkimille tarkoitettua tuloa. Kahdella tuplapedaalilla pystyy ohjata kaikkia loopperin toimintoja, sekä kytkeä chorus- ja kaiku-efektejä päälle ja pois lennossa.

Stereofonisesta linjalähdöstä voi lähettää AC-33:n signaalin mikserille tai vaikkapa äänikortille. Line Outin signaali haarautuu lähdöille ennen master volumea, minkä ansiosta Rolandia pystyy käyttämään henkilökohtaisena monitorina lavalla, samalla kun ääni menee ison PA:n kautta yleisölle.

Aux In -tulo tarjoaa ulkoiselle äänilähteelle kaksi eri liitintyyppiä – RCA ja pikkujakki – sekä oman tasosäätimen. Aux-tulon signaali menee loopperin kautta päätevahvistimeen, joten senkin pystyy looppaamaan.

Taitettavalla metallijalalla voi kallistaa kombon viistosti ylöspäin, mikä edesauttaa lattialla seisovan pikkukombon kuulemista.

****

Roland AC-33RW on erittäin näppärä pikkukombo akustiselle kitaristille ja trubaduurille. Kombon ääni on siisti ja raikas, ja yllättävän äänekäs. AC-33:n teholla pystyy vetämään mukavasti katusoittoa ja pieneimuotoisia keikkoja, esimerkiksi sivistyneessä kahvilassa tai pikkubaarissa. ”Oikealle” ravintola- tai baarikeikalle lähtisin trubaduurina kuitenkin mieluummin pikkukombon isoveljen (esimerkiksi Roland AC-60:n) kanssa, muuten ääni ja kitara jäävät helposti volyymiltään tavallisen hauskanpidon aiheuttaman metelin alakynteen.

Kokeilin samalla kitaralla (Tanglewood TW1000HSR E – testi tulossa) molemmat kanavat ja huomasin, että kanavilla on hieman erilainen perusluonne. Guitar-kanava kuulostaa neutraaliasennossa selvästi raikkaammalta kuin neutraalimpi Mic/Line-kanava.

Kaksi pientä kritiikkikohtaa löytyy testin perusteella:

Vaikka meiniki akustisen kitaran kanssa varmaan ei olekaan niin villi kuin Rock-keikoissa, näkisin kuitenkin mielellään myös akustisissa vahvistimissa sähköpuolelta tuttuja kulmasuojia. Nyt täytyy koko ajan varoa roudattaessa, ettei lyö vahvistimen kulmia vahingossa auki. Toinen parannusehdotukseni koskee kaiun säädintä, joka on AC-33:ssä yhteinen molemmille kanaville. Olisi kiva nähdä joko kummallekin kanavalle omaa kaikulähtöä tai kanaville yhteistä balanssi-säädintä, jolla voisi säätää esimerkiksi laulukanavalle enemmän kaikua kuin kitarakanavalle. Tällä hetkellä kaiun määrä on yhteinen, ja näin ollen kompromissi (jonka kanssa voi kuitenkin elää).

Äänitin seuraavat pätkät mikittämällä komboa:

näppäily ja Ambience-kaiku

plektra ja Wide-chorus ja Reverb-kaiku

laulu ja kitara

Vaikka pikku-Roland on tarkoitettu käyttöön nimenomaan nykyaikaisille etuvahvistimille, kokeilin sitä myös magneettisen, kaikuaukkoon menevän mikrofonin kanssa (Seymour Duncan Woody – testi tulossa). Guitar-kanavassa esivahvistus riitti vain juuri ja juuri, mutta Mic/Line-kanavalla pärjättiin melko hyvin:

magneettinen kaikuaukomikki (Mic/Line-kanava)

****

Rolandin perussoundi on mielestäni erittäin terve, efektit kuulostavat nekin myös todella hyvältä, ja kaikki toimii niin kuin pitää. Loopperia varten suosittelisin lämpimästi sopivan tuplajalkakytkimen hankkimista, koska loopperin ohjaaminen käy sitten paljon sulavammin.

Pienestä koostaan huolimatta AC-33RW on kunnon vahvistin, joka sopii mainiosti pienimuotoiseen esiintymiseen.

****

Roland AC-33RW

467 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat:

+ koko

+ paino

+ teho

+ soundi

+ efektien soundi

+ loopperi

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– kanavilla yhteinen Reverb-säädin

– ei kulmasuojia

22/01/2013 3

Review: TC Helicon Mic Mechanic

A guitarist, a bassist, a drummer, a keyboarder – each is master of their respective on-stage sound. The singer, on the other hand, is pushed onto stage equipped with nothing else than a mere microphone, and he/she stands or falls at the mercy of the front-of-house engineer (in many small-scale gigs one of their bandmates). TC Helicon’s new Mic Mechanic pedal finally gives the singer his own set of tools for on-stage use.

****

TC Helicon’s Mic Mechanic (current price in Finland: 169 €) is a guitar pedal -sized all-in-one toolbox for shaping your vocal sound. Mic Mechanic includes a high-quality mic preamp with switchable phantom-power, an adaptive (automatic) tone and compression module, adjustable chromatic pitch correction, as well as eight reverb- and delay-effects. A 12-Volt power supply is included in the box.

All connectors have been placed at the unit’s front: An XLR-input, an XLR-output, the power supply connector, and a USB-port for firmware updates via a computer.

Once the micophone is hooked up the first step is dialling in the correct amount of preamp gain. The mic gain knob has been placed on the left side of the Mic Mechanic’s sturdy casing.

The mic gain is set correctly when the indicator LED lights green while you’re singing, with only the occasional flash of orange at signal peaks. Red light means your input signal is too hot, which will cause audio clipping.

The pedal’s tone department is adaptive – meaning it adjusts itself automatically to best suit your specific singing voice. The tone department’s signal chain comprises equalisation, compression, de-essing (an effect for keeping nasty sibilants at bay), as well as a noise gate.

Next up is TC Helicon’s chromatic pitch correction – the pedal analyses your pitch and bends flat or sharp notes to the nearest half step. Using the Correction knob you can adjust how tolerant the pitch correction is, when it comes to slightly out-of-tune notes, and how heavy-handedly the pedal will react when correcting wobbly notes. Set to zero pitch correction will be bypassed, while at 12 o’clock the algorithm works unobtrusively to keep things on-pitch, with the use of wide vibrato still possible. With Correction set to full Mic Mechanic will try to bend everything to precisely the correct pitch, which will lead to the typical artifacts (which sometimes is a desired effect in itself).

The pedal’s final effect block is the reverb- and delay-section, which offers a Style-selector and a Dry-Wet-control. You can use the pedal’s footswitch to change a delay-algorithm’s delay time (tap tempo), while the feedback level (the amount of audible repeats) can be changed with the Tone-button and the Dry-Wet-knob.

For users of TC Helicon’s own MP-75 microphone there’s the added bonus of being able to bypass the pedal’s effects directly from the microphone – you only have to switch the pedal’s Mic Control function on.

****

The TC Helicon Mic Mechanic’s biggest forte is its ease of use. No need to adjust a whole lorry load of parameters here – you only need to get to know the unit for a few minutes, before you get the hang of it.

Based on my tests, I can only say that the Mic Mechanic’s Tone-module works unobtrusively, in the best sense of the word. The adaptive automation takes care of business, and enhances your vocal sound with just the right amount of top end lustre and dynamic punch.

The pedal’s pitch correction won’t turn a devastatingly bad singer into Freddy Mercury, but when used in moderate doses (Correction somewhere between 12 and two o’clock) it will smooth over the occasional fluffed note.

Turning up Correction all the way can also prove counter-productive, because the pitch correction algorithm is set permanently to chromatic correction, and changing the scale isn’t an option (as in more expensive processors). This means that every now and then a really off-the-mark note may be corrected to an undesired half note step, not in the current song’s key.

****

I recorded an A/B-comparison using two Samson C02 -microphones. One was recorded direct, while the other was fed through the Mic Mechanic pedal. All pedal effects were on, with the reverb set to Hall and pitch correction at about one o’clock:

Straight vocal plus piano

Mic Mechanic plus piano

Straight vocal no piano

Mic Mechanic no piano

****

Naturally, all this digital processing takes a little amount of time, resulting in what is called latency. The Mic Mechanic’s latency is very short, which means it won’t negatively affect your vocal phrasing and timing.

Latency is most easy to spot (and gauge) when you listen to both recordings simultaneously. Here we have the Mic Mechanic in the left channel with the straight vocal panned right:

Mic Mechanic L + straight vocal R

****

Like I already said, Mic Mechanic will not turn awful howling into a magnificent performance:

Correction at full + Hall

****

The next clips give you an idea of the reverb and delay sounds on offer (I also changed the preset delay times using the tap tempo function):

****

In my opinion TC Helicon’s Mic Mechanic is a great tool for the live vocalist, who wants to take his (or her) sound into their own hands. This is an easy-to-use toolbox for the singer, even if it won’t turn everything you do into instant gold. There’s always a place for high-quality tone-shaping, compression and a fine reverb/delay-section, and if used tastefully the pedal’s pitch correction will smooth out the occasional glitch.

****

TC•Helicon Mic Mechanic

Current price in Finland: 169 €

Finnish distributor: Soundtools

****

Pros:

+ price

+ quality mic preamp

+ sound quality

+ Tap Tempo

+ phantom power

+ easy to use

Cons:

– chromatic pitch correction only

15/01/2013 2

Review: Blackstar HT Club 40

British company Blackstar Amplification have earned a reputation for producing versatile, reliable, no-nonsense valve amplifiers for the modern player. Their ever-growing roster of endorsers from a wide variety of different musical styles is an irrefutable testament to this.

This time Kitarablogi will take a closer look at the Blackstar HT Club 40 combo (current price in Finland 694 €), which looks like the perfect workhorse for the gigging guitarist.

****

As indicated by its name, the Blackstar HT Club 40 is a 40-Watt valve combo. The preamp is designed around two ECC83-valves, while the power amp uses a pair of EL34s.

This made-in-China combo is a two-channel affair and comes equipped with a single 12-inch speaker.

One of Blackstar’s trademarks is the clean and crisp, unfussy look – the HT Club 40 means business, and it’s ready to go.

This mid-sized combo weighs in at about 24 kilos, which makes it relatively easy to move around.

The combo’s back is almost fully closed, which makes achieving stack-like tonalities from a combo amplifier easier.

Because of the very small opening – and the compulsory metal safety grille – changing valves is rather tedious, as you will have to remove the whole back panel for the procedure.

Looking in through the grille you can spot the valves…

…as well as the combo’s quality transformers.

Blackstar have chosen a Celestion Seventy 80 -speaker for the HT Club 40 – a speaker highly regarded for its dynamic and open sound.

A sturdy FS-5 footswitch unit is included in the price.

****

Even though the Blackstar HT Club 40 is called a two-channel combo, the amp’s many features offer the player a wider palette of sounds than he (or she) might expect from such a compact design.

The clean channel offers you two controls – Volume (gain) and a simple Tone knob. The channel’s Voice switch gives you two different versions of the clean channel.

Boutique Clean has the HT Club 40 working in Class A -mode, which even lets you dial in a good dose of grainy dirt using the Volume knob.

In Modern Clean the amp runs in Class AB, and offers a fatter bass, and a far cleaner overall tone, even at high Volume settings.

****

The overdrive side offers you separate gain and volume controls, enabling you to get even the most distorted tones at moderate volume levels. This channel is also equipped with its own Voice switch.

Classic Overdrive takes the Blackstar into classic Seventies and Eighties Marshall-territory – the sounds are chunky and tight.

Modern Overdrive gives you more gain, a bigger bass register, as well as a creamy and vocal mid-range.

The overdrive channel also offers a far more versatile EQ-section than the clean channel.

In addition to the fine three-band EQ, Blackstar have included their patented ISF-feature. The settings of the ISF-knob (ISF = Infinite Shape Feature) directly influence the EQ-section’s tonality, as well as the overall tonal response. ISF set to zero (Blackstar call this the USA-setting) results in a very tight bass response with a sharper treble zing, compared to ISF at ten (UK), which sounds fuller and fatter.

The back panel offers you three different speaker outputs…

…a speaker-simulated line out, an effects loop, and the Reverb switch that lets you choose from two different reverb characteristics. The HT Club 40’s fine reverb is digital.

****

Here are some Blackstar HT Club 40 sounds I recorded using a Hamer USA Studio Custom and a Gibson Les Paul Junior:

Gibson Les Paul Junior – Modern Clean

Hamer Studio Custom – Modern Clean

Gibson Les Paul Junior – Boutique Clean (Volume at full)

Hamer Studio Custom – Boutique Clean (Volume at full)

Gibson Les Paul Junior – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Modern Overdrive

****

The Blackstar HT Club 40 is a joy to work with! The combo dishes out a plethora of quality tones, and it proved very intuitive and easy to use.

In effect, the HT Club 40 really offers you four quality amps in one package:

Modern Clean is a Fender-like (or Mesa/Boogie-type) clean channel with oodles of headroom. Boutique Clean embodies Class A interactivity – there’s less clean headroom, but the amp reacts organically to your playing dynamics, as well as the volume knob setting on your guitar. Classic Overdrive is the place to go to for all your classic Blues Rock, Hard Rock and Metal needs, with Modern Overdrive catering for the current gain-saturated mosh-pit crowd.

In my opinion the Blackstar HT Club 40 is a fantastic choice for the guitarist on the move. It will give you great tones on stage, as well as in the studio, where using a moderately-sized amp may prove to be a more workable solution than going for a full blown stack.

****

Blackstar HT Club 40

Current price in Finland: 694 €

Finnish distributor: Musamaailma

****

Pros:

+ bang-for-the-Euro

+ sound

+ versatility

+ speaker-simulated line out

+ workmanship

10/01/2013 1

Tulossa: Roland AC-33 Rosewood

****
Lisätiedot: Roland

08/01/2013 0

Testipenkissä: TC Electronic Flashback X4

****

TC Electronicin uusi Flashback X4 (katuhinta noin 260 €) on hyvin suositun pienikokoisen Flashback-pedaalin isoveli. Pikkupedaalin erinomaista äänenlaatua on luonnollisesti pidetty ennallaan myös uutuudessa, mutta X4 tarjoaa sen lisäksi muutaman uuden efektityypin (ja peräti neljä TonePrint-paikkaa), kolme muistipaikkaa omille asetuksille, sekä neljä jalkakytkintä, jotka helpottavat työskentelyä etenkin 40 sekunnin loopperin kanssa.

Isompi fyysinen olemus on mahdollistanut myös kytkimien ja säätimien huomattavasti väljempää asettelua, mikä sekin lisää roimasti käyttömukavuutta.

Efektikäytössä valitaan jalkakytkimillä yhden efektiohjelman Flashback X4:n kolmesta – vapaasti muunneltavista – paikoista (A, B tai C). Valitun ohjelmapaikan punainen ledi syttyy ja Tap-kytkimen yllä oleva ledi vilkuu ohjelmoidun tempon mukaan. Luonnollisesti tempoa voi säätää lennossa, joko painamalla Tap-kytkintä tai käyttämällä Delay Time -säädintä.

Loopperi-tilassa neljän jalkakytkimen tarjoaman edun huomaa heti, koska X4:ssä jokaista loopperi-toimintoa varten on varattu oma kytkin.

Flashback X4 tarjoaa myös lisää monipuolisuutta liitettävyytensä puolesta:

Midi-portit mahdollistavat Flashbackin saumatonta sulauttamista olemassa olevaan midi-kytkentäjärjestelmään. X4 ottaa vastaan sekä Midi Clock -tahdistusta, että Program Change -käskyjä efektiohjelmavaihtojen kauko-ohjailua varten.

USB-portin kautta voi ladata TonePrint-ohjelmia TC:n nettisivuilta (biimaus älypuhelimesta toimii myös), sekä päivittää tulevaisuudessa Flashbackin käyttöjärjestelmää.

X4:een voi littää myös ekspressiopolkimen, jolla pystyy säätämään Delay Time-, Feedback- ja Delay Level -asetukset lennossa. Käyttäjällä on vapaat kädet valita yhden, kaksi tai kaikki kolme parametriä säädettäväksi polkimella.

****

TC Electronic Flashback X4 -pedaali on saattu erittäin käyttäjäystävälliseksi, rasian monipuolisuudesta huolimatta.

X4:n äänenlaatu on ammattilaistasoa, ja uudet efektityypit tuovat laitteelle lisäarvoa. Pidän siitä, että TC Electronic on soundin lisäksi hyödyntänyt myös joidenkin alkuperäislaitteiden persoonaallisia ominaisuuksia: esimerkiksi (Roland-nauhakaikua muistuttavan) Space-efektin Feedbackin avaaminen täysille johtaa siihen, että viive-hännän volyymi alkaa nousta ihan särölle asti.

Subdevision-kytkin on oiva työkalu, jolla saa vaivattomasti rakennettua myös hieman monimutkaisempia delay-rykelmiä.

X4:n loopperia on sekin erittäin helppo käyttää laitteen neljän kytkinten ansiosta, ja iso plussa tulee myös siitä, että Flashbackissa voi myös käyttää viive-efektejä looppauksen yhteydessä.

****

Tältä Flashback X4:n efektityypit kuulostavat:

****

TC Electronicin Flashback X4 on mielestäni miltei täydellinen kattaus viive-efektien ystäville. Jotkut kaipaisivat ehkä vielä looppien tallennusmahdollisuutta, mutta muuten X4 ei kyllä jätä millään lailla toivomisen varaa. Pedaalin käytettävyyttä on saatu hämmästyttävän helpoksi ja sen äänenlaatu on ensiluokkainen. Laitteen kolme ohjelmapaikkaa helpottavat kitaristin elämää livetilanteissa, kun tärkeimmät viive-efektit saa tallennettua etukäteen valmiiksi omaa käyttöä varten.

****

TC Electronic Flashback X4

katuhinta noin 260 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ kestävä rakenne

+ monipuolisuus

+ äänenlaatu

+ helppokäyttöinen

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– looppeja ei voi tallentaa tai eksportoida

****

24/12/2012 0

Review: Tokai SG-75

Tokai Guitars’ SG-75 is the company’s top model in their line of Gibson SG copies – a carefully crafted, Japanese version of the American original from the 1960s.

****

The Tokai SG-75 (current price in Finland: 928 €) is based on the first version of the Gibson SG, which was introduced in 1961 as the new Les Paul Standard guitar. At that time the original Les Paul -range started showing seriously flagging sales figures, so Ted McCarty instigated a complete rethink of Gibson’s main solidbody model. The idea was to create a sleeker and lighter guitar.

Mr Paul wasn’t pleased with the result and didn’t renew his endorsement deal, which is why the new model was renamed the Gibson SG (= Solid Guitar) in 1963.

Tokai’s SG-75 is a great recreation of the classic model, and stays very faithful to the original design, displaying exemplary attention to detail in the process.

Take the body, for example: Its two pieces of fine mahogany have been matched so well it took a magnifying glass to make out the glue line at all! The well-applied red dye and the expertly executed thin finish really show off the guitar’s curves, as well as the nice grain of the wood.

Vintage-style tuners are a tasteful choice for the SG-75 model.

The rosewood fretboard is bound in single-ply cream plastic, and sports the traditional ”crown” inlays associated with guitars of this type. The workmanship on the frets can only be called exemplary.

The neck joint on the Tokai SG-75 sits – as tradition dictates – at the last fret (22nd). This arrangement gives you unhampered access to the uppermost frets, but the trade-off is a slightly weaker neck joint in comparison to, say, LP-style guitars. Buying a secure guitar stand and a quality hard case for this type of guitar is a very good idea.

In terms of its pickups, controls and hardware the Tokai SG-75 is a typical Gibson-type guitar.

The bridge is a modern update of the venerable Tune-o-Matic-bridge: The intonation adjustment screws are properly secured to the bridge’s base. On 1960s originals only a flimsy retaining wire keeps the saddles from falling off mid-song, should you break a string.

The pickups on most SG-type guitars are placed differently, compared to LP-style double-humbucker guitars:

The neck pickup has been moved a good two centimetres away from the end of the fretboard to add a little strength to the neck joint. In order to keep the tonal difference between the neck ’bucker and the bridge unit as wide as possible, the bridge humbucker has also been moved a few millimetres closer to the bridge.

The control set-up is also pure SG, with the three-way toggle, the four controls (two volumes, two tones) and the output jack all crammed together in the lower bout.

Using an angled plug is a very good idea on SG-type guitars, as it reduces weight-induced stress – and thus breakages – on the rather thin area of mahogany routed out around the jack.

One word says it all – quality!

****

Vintage 1960s examples of Gibson SGs all feature rather thin necks, many (from about 1966/67 onwards) of which also have a narrower nut width. Some guitarists – like Angus Young – actually prefer these necks, but for many others this type of neck profile is simply too insubstantial.

Luckily, Tokai have decided not to paint themselves into a corner here: The neck profile of the SG-75 is a nice, not-too-chunky D, which is a tad more muscular than Gibson’s current 60s-profile.

In addition to the improvement in playability there’s also an improvement in tone and sustain to be had from slightly bigger necks on SG-style guitars. More wood means added stiffness and less damping due to vibrational absorption in the long, unsupported neck.

The extremely lightweight Tokai SG-75 is a fine example of how an SG-style guitar differs from a LP-type in its acoustic and electric tones. The acoustic tone is a good deal more open, and it displays a lovely vocal mid-range timbre, as well as a slightly lighter bass response. The SG-75 feels very alive and is brimful of dynamic nuances.

Tokai’s fine PAF-Vintage Mk3 -humbuckers work exceedingly well in this context, because these vintage-type, moderately-powered pickups have an open and dynamic sound, and don’t clog up the guitar’s mid-range frequencies.

The more ”trebly” pickup placement does its bit to underscore the SG-75’s clear and crisp acoustic tone. The bane of LP-type guitars – the muddy neck humbucker sound – is, thankfully, completely absent here, and the bright and airy top end of the bridge pickup will make you think twice about an SG’s suitability for traditional Country music.

Here’s a clean clip:

Here’s the Tokai through an overdriven channel:

And here’s the music from the video:

The Tokai SG-75 is the best SG-type guitar I’ve played so far. The Tokai offers fine workmanship, great playability and tasty tones in a surprisingly affordable package.

****

Tokai SG-75

Current price in Finland: 928 €

Finnish distribution: Musamailma

****

Pros:

+ value-for-money

+ workmanship

+ neck profile

+ pickups

+ playability

+ sound

****

13/12/2012 3

Testipenkissä: Tokai SG-75

Tokai Guitarsin SG-75 on firman Gibson SG -kopioiden aatelia – laadukas, Japanissa huolellisesti valmistettu uusintapainos 1960-luvun soittimesta.

****

Tokai SG-75 (928 €) perustuu Gibson SG -mallin alkuperäisversioon, joka esiteltiin vuonna 1961 uutena Les Paul -nimikkomallina. Alkuperäisen Les Paul -mallin myyntiluvut olivat silloin kuihtumassa kasaan, minkä vuoksi Ted McCarty antoi tuotekehittelyosastolle määräyksen kehittää uusi, kevyempi sähkökitaramalli.

Herra Paul ei pitänyt uudesta, virtaviivaisesta kitarasta, ja jätti endorser-sopimuksensa uusimatta, minkä takia malli sai 1963 uuden nimen – Gibson SG.

Tokai SG-75:n muotoilu on pienimpiä yksityiskohtia myöten erittäin onnistunut ja työnjälki on esimerkkillisen huolellinen.

Esimerkiksi rungon kaksi mahonkipalaa oli sovitettu testiyksilössä niin hyvin yhteen, että tarvitsin liimasauman löytämiseen hyvän valaistuksen lisäksi vielä suurennuslasia! Puun punainen värjäys ja soittimen ohut, täydelliseen peilipintaan kiilotettu lakkaus korostavat kitaran onnistunutta muotoilua, sekä mahongin syykuvioita.

Viritinlapaan on asennettu vintage-tyyliset virittimet.

Palisanteriotelauta on koristeltu kermanvaalealla muovilistalla. Nauhatyön huolellisuus on testiyksilössä suorastaan esimerkkillistä.

Tokai SG-75:n kaulaliitos on – perinteen mukaisesti – viimeisen nauhan (22.) kohdalla. Siten mahdollistuu vapaa pääsy ylimmille nauhoille, mutta tällainen kaulaliitos on suhteellisen haavoittuva – laadukkaan kitaratelineen ja kovan laukun hankkiminen on suositeltavaa.

Metalliosien ja elektroniikankin osalta Tokai SG-75 on tyyppillinen Gibson-tyylinen sähkökitara.

Tässä Tokaissa käytetään parannettua versiota alkuperäisestä Tune-o-Matic-tallasta: tallan ulkomitat pysyvät samoina, mutta tallapalojen säätöruuvit istuvat turvallisesti sen rungossa. 1960-luvun alkuperäisissä talloissa ainoastaan heppoinen metallivaijeri estää tallapalojen putoamisen, kun kieli katkeaa.

SG-tyylisissä kitaroissa humbucker-mikrofonit on asennettu eri paikkoihin kuin esimerkiksi Les Paul -malleissa:

Kaulaliitosta on hieman vahvistettu siirtämällä kaulamikrofonia kaksi senttimetriä kauemmas otelaudasta, ja jotta mikrofonien väliset soundilliset erot säilysivät mahdollisimman isoina, on myös tallamikrofonia siirretty muutaman millimetrin lähemmäs tallaa.

Tokai-mallistakin löytyy SG-kitaroille tyyppillinen asetelma – kolmiasentoinen vipukytkin, neljä säädintä (kaksi volumea, kaksi tonea) sekä lähtöjakki, kaikki tiiviissä rykelmässä.

Koska lähtöjakki on asennettu suoraan runkopuuhun, joka on siitä kohtaa vain muutaman millimetrin paksuinen, kannattaa SG-kitaroiden kanssa käyttää kulmaplugilla varustettua johtoa.

Tätä näkymää voi kuvailla osuvasti yhdellä sanalla – laatutyötä!

****

Aidoissa 60-luvun Gibson SG:ssä on melko ohut, suhteellisen kapea kaulaprofiili, joka sopii vain harvoille kitaristeille hyvin (esim. Angus Young).

Onneksi Tokai on päätynyt tässä kohtaa selvästi järkevämpään ratkaisuun: SG-75:n kaulaprofiili on hyvin yleispätevä ja mukavan täyteläinen D, joka on hieman paksumpi kuin Gibsonin 1960-kaula.

Paremman soitettavuuden lisäksi tuhdimpi kaulaprofiili myös parantaa SG-tyylisissä sähkökitaroissa soittimen soundia ja sustainia. Paksumpi, ja tämän ansiosta jäykempi kaula absorboi nimittäin vähemmän kielten värähtelystä syntyvää energiaa kuin ohuempi vastine.

Erittäin kevyt Tokai SG-75 ei ole ainoastaan soittotuntumaltaan selvästi erilainen soitin kuin tyyppillinen LP-tyylinen kitara, vaan myös sen akustinen sointi eroaa selkeästi isoveljestään. SG soi hyvin avoimella äänellä, jossa on hieman kevyempi bassorekisteri kuin monissa LP-tyylisissä kitaroissa. SG-75 on hyvin eloisa kitara, jolla on laaja dynaaminen spektri, sekä laulava keskialue.

Tokain erinomaiset PAF-Vintage Mk3 -mikrofonit tukevat kitaran akustista ääntä esimerkkillisesti, koska vintagemaisesti matalatehoiset humbuckerit eivät värjää (tehokkaiden mikkien tavoin) kitaran signaalia honottavalla keskialueella.

Mikkien sijainti korostaa sopivasti SG-75:n tuoretta akustista ääntä – LP-kitaroista tuttu kaulahumbuckerin mutaisuus pysyy kokonaan poissa kuvasta, ja yllättävän kirkkaan tallamikrofonin ansiosta tällä kitaralla pystyy vetämään uskottavasti myös vanhan liiton Country-musiikkia.

Tokai SG-75 – puhdas

Tokai SG-75 – säröllä

Tokai SG-75 – videon musiikki

Tämän jutun loppupäätelmä on yksinkertaisesti se, että Tokai SG-75 on paras kokeilemani SG-tyylinen kitara. Tokai tarjoaa loistavan soitettavuuden, erittäin huolellisen työnjäljen ja erinomaisen soundin yllättävän edullisessa paketissa.

****

Tokai SG-75

928 €

Maahantuoja: Musamailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ mikrofonit

+ soittotuntuma

+ soundi

****

12/12/2012 1