Avainsana: testi

Testipenkissä: Lakland Skyline 44-60 Custom -basso

Lakland on kotimaassaan hyvin arvostettu bassovalmistaja Chicagosta. Firma perustettiin vuonna 1994, ja se sai nimensä perustajien sukunimistä – Dan LAKin ja Hugh McFarLAND.

Lakland on hyvin perinnetietoinen valmistaja: monet firman soittimista perustuvat Fender- ja Music Man -tyylisiin soittimiin. Jokaisesta Lakland-bassosta löytyy kuitenkin aimo annos omia detaljiratkaisuja, joiden ansiosta soittimia ei voi kutsua pelkiksi kopioiksi.

Lakland-soittimilla soittavat monet tunnetut basistit, kuten esimerkiksi Donald Duck Dunn (Stax, Blues Brothers), Benny Rietveld (Santana) tai Geezer Butler (Black Sabbath).

Mallisto koostuu kahdesta sarjasta: US-sarjan lisäksi on tarjolla laadukas, edullisempi Skyline-sarja. Skyline-bassojen puutyöt, nauhoitus sekä lakkaus hoidetaan Indonesiassa. Päämajassa Chicagossa asennetaan mikrofonit ja elektroniikka, minkä jälkeen jokaisen soittimen satula ja nauhat hiotaan täysautomaattisesti loistokuntoon saksalaisella PLEK-koneella.

Testisoitin on Skyline-sarjan passiivinen 44-60 Custom -basso (1.599 €), joka muistuttaa aika paljon Fender Jazz -mallia. Skyline 44-60:n perusmallissa on pyöreät otemerkit, kun taas Customin palisanteriotelaudassa komeilee valkoinen reunalistoitus ja neliskanttiset, helmiäismuoviset merkit.

Basso on rakennettu perinteisellä tavalla laadukkaista puista: kaula on vaahteraa, kun taas runko on veistetty kahdesta, huolellisesti toisiinsa sovitetuista suosaarnilankuista. Kevyessä bassossa on reilunkokoiset mukavuusviisteet, sekä rintakehälle/vatsalle rungon takapuolella…

…että käsivarrelle rungon etupuolella.
Lakland Skyline 44-60:n kaunis kolmivärinen sunburst-väritys korostaa rungon sulavuutta.

Hipshot Ultra-Lite -virittimet (tässä tapauksessa Kauko-Idässä valmistetut lisenssiversiot) nayttävät perinteisiltä lavan etupuolelta katsottuna…

…mutta erittäin pieni koneisto, ja virittimissä käytetty alumiini, laskevat ratkaisevasti virittimien painoa.

Lakland poikkeaa muista bassovalmistajista siinä, että firma käyttää lähes kaikissa malleissaan yllättävän siroja ja matalia nauhoja. Niiden tuomia etuja ovat nopeampi soittotuntuma ja soundissa lisääntynyt perkussiivinen atakki, mutta pienien nauhojen haittapuolina mainitaan usein hieman kevyempi sustain-vaihe, sekä nauhojen lyhyempi käyttöikä roundwound-kielillä.

Kaulaliitos on nykyaikainen versio ruuvikaulasta, jossa jokaiselle ruuville on oma aluslevynsä.

Lakland-bassoissa kaulaa ei tarvitse irrottaa kaularaudan säätämistä varten – rungon etupuolessa olevan aukon kautta sitä pääsee säätämään mukana tulevalla kuusiokoloavaimelle.

Laklandin oma, vankka talla mahdollistaa kaksi kiinnitystapaa kielille:

joko rungon läpi…

…tai sitten Fender-tyylisesti suoraan tallan takaosaan.

Skyline 44-60 Custom tarjoaa kaksi yksikelaista Lakland-mikrofonia, sekä passiivielektroniikka kahdella volume-säätimellä ja yhteisellä master tonella.

Lakland käyttää Skyline-bassoissaan samoja laadukkaita potentiometrejä kuin US-sarjassa. Stereojakki on jo valmiiksi asennettu, joten sitä ei tarvitse vaihtaa, jos jonain päivänä päättääkin varustaa basson aktiivielektroniikalla.

****

Kevyen Lakland Skyline 44-60 Custom -basson soitettavuus on erinomainen. Esimerkillisen nauhatyön ja vintagea loivemman otelaudan kaarevuuden (10″) ansiosta on testiyksilön tatsi saatu hyvin vaivattomaksi, ilman että kielet rämisevät nauhoja vasten. Satiinipintaisen kaulan solakka profiili tuntuu sekin tosi hyvältä – kaula tuntuu turvallisen tutulta.

Skyline 44-60 on loistava esimerkki J-tyylisten bassojen monipuolisuudesta, ja soitin kattaa erittäin laajan skaalan erilaisia musiikki- ja soittotyylejä. Lakland-mikrofonien häiriöherkkyys on kiitettävän alhainen, ja yhdessä käytettynä ne muodostavat humbuckerin.

Tältä basso kuulostaa soitettuna SansAmp Bass Driver DI:n läpi:

etumikrofoni – sormisoitto

molemmat mikrofonit – sormisoitto

tallamikrofoni – sormisoitto

molemmat mikrofonit – plektra

molemmat mikrofonit – släppaus

Indonesialais-yhdysvaltalainen yhteistyö näyttää sujuvan ainakin Laklandin tapauksessa erinomaisesti. Skyline 44-60 Custom on loistava esimerkki siitä, että nykypäivän ammattitason sähköbasso voi hyvinkin tulla myös Kauko-Idästä.

****

Lakland Skyline 44-60 Custom

1.599 €

Maahantuoja: Modulen-Music Group

****

Plussat

+ työnjälki

+ PLEK-nauhahionta

+ soittotuntuma

+ paino

+ soundi

Miinukset

– pienet nauhat eivät ole kaikkien makuun

=============================================================================


1

Review: Boss RC-3 Loop Station – English summary

The speed of technological progress in the field of musical equipment is simply astounding. Boss have introduced their new, extremely compact looper pedal – the RC-3 Loop Station – which offers a whopping three hours of sampling time in 44.1 kHz/16-bit linear wave-format.

One of the RC-3’s coolest features is the way the pedal instantly synchs up loops that were recorded ”freehand” (without a click, that is) with its internal drum machine. Everything happens on-the-fly without missing a beat.

The Boss RC-3 can also be used to ”fly in” one-shot samples into your performance. This means you could fly in a dive-bomb sample while playing a guitar solo on a stop-tail guitar, for example.

****

The RC-3 is a great looper with many different possible uses. Apart from looping and the flying in of sounds, one possible application could be as a sturdy playback machine for one-man acts or clinicians, as the pedal offers three hours of sampling time and 99 memory slots.

****

Boss RC-3 Loop Station

Current price in Finland: 203 €

Finnish distributor: Roland Scandinavia

****

Pros

+ small footprint

+ clean sound

+ large memory

+ intuitive in use

Cons

– small display 

****

1

Testipenkissä: Boss RC-3 -loopperi

Aika rientää ja teknologia kehittyy aina vain pidemmälle, ja tästä hyötyy myös muusikko. Kun ensimmäiset loopperit tulivat markkinnoille, niiden hyöty oli melko rajallinen, etenkin niiden kapean taajuusvasteen ja pienen muistin takia.

Pikakelaus vuoteen 2011: Boss esittää uuden, erittäin kompaktin RC-3 Loop Station -pedaalin (203 €), joka tarjoaa noin kolme tuntia sisäistä stereofonista äänitysaikaa lineaarisessa wav-formaatissa (44,1 kHz/16 Bit). RC-3:ssa on 99 muistipaikkaa äänityksiä varten, ja jos nekään eivät riitä voi kytkeä pedaalin usb:llä tietokoneeseen.

Loopperi toimii sekä 9 V -paristolla että tavallisella Boss PSA -virtalähteellä (ei sisälly hintaan).

RC-3:ssa on sisäinen rytmikone, joka tarjoaa 18 eri patternia (9 x 4/4, 9 x 3/4). Loopin ja rytmikoneen signaalitasot säädetään kätevästi tuplapotikalla suoraan pedaalin etulevyltä.

Loopatun materiaalin tempon voi joko määritellä niin, että käyttää rumpukonetta äänittäessä, jolloin tempo asetetaan etukäteen Tap Tempo -napilla, tai niin, että RC-3 laskee vapaasti soitetusta pätkästä automaattisesti lennossa sopivat BPM:t (katso video jutun lopussa). Viimeksi mainittu edellyttää luonnollisesti, että soitettu pätkä sopii suoraan 4/4- tai 3/4-tahtilajiin.

Äänityksen jälkeenkin – tai hankalan päällesoiton ajaksi – Tap Tempolla voi säätää soivan loopin nopeutta portaattomasti.

RC-3:lla voi myös toistaa one-shotteja, siis pätkiä, jotka soivat vain kerran looppaamatta. Tämä voi olla kätevää esimerkiksi erikoisefektejä ajatellen – voi vaikkapa lisätä samplatun divebomb-soundin kinteätallaisella kitaralla soitetuun sooloon.

****

Boss RC-3 on mielestäni mahtava laite, jolla on tarjota jotain myös sellaiselle muusikolle, joka on tähän asti lokeroinut loopperit turhiksi vekottimiksi.

Vaikka tämä loopperi on vain tavallisen Boss-pedaalin kokoinen, on valmistaja kuitenkin onnistunut tehdä sen käytöstä hyvin sujuvaa ja intuitiivista. Käyttöohjeen tarvitsee korkeintaan pienen näytön kryptisien viestien tulkiksi – etenkin undo/redo-toiminnoissa.

Rumpukoneen soundi ei ole kovin luonnollinen, mutta tällaisen pikkupedaalin raameissa se on silti kelvollinen.

Hyvän soundin ohella Boss RC-3:n valttikortti on pedaalin monipuoliset käyttöalueet: loopperi on biisinteossa pohjaton idea-arkku, väsymätön harjoituskumppani ja vaikeiden fraasien transkribointia helpottava työkalu.

RC-3:n laadukas soundi, iso muisti ja kestävä rakenne mahdollistavat tämän lisäksi pedaalin käytön playback-koneena, ilman että tuloon olisi liitetty soitin. Trubaduurille tai klinikoitsijalle kolmen tunnin stereotallennus riitää melko pitkälle, ja kestävänoloinen Boss-pedaali tuntuu varmasti helpommalta ja turvallisemmalta ratkaisulta kuin mikseriin liitetty mp3-soitin tai kannettava ulkoisella äänikortilla. Ja lisäkytkimen liitännän ansiosta, lähes kaikki toiminnot voi ohjata halutessa ilman käsiä.

****

Boss RC-3 Loop Station

203 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat

+ pieni koko

+ soundi

+ iso muisti

+ intuitiivinen

Miinukset

– pieni näyttö 

****

1

Review: Manne Ventura Satin – English summary

Manne Guitars is a high-end guitar company from northern Italy, who isn’t afraid of doing things in their own special way.

Kitarablogi.com reviewed their bolt-neck model – Ventura Satin (current price in Finland: 1.855 €, comes with a pro-quality gig bag).

The Manne Ventura uses korina for the body. The neck features Manne’s special construction – maple with a centre strip of laminated beech. The long-scale instrument (64 cm/25.2″) has a Resin-F-fingerboard and Dunlop’s 6110 jumbo frets.

The Ventura Satin comes equipped with two powerful Manne-humbuckers with blade poles.

Both the volume- as well as the tone-control feature push/pull-switches, with the down position giving each humbucker wired traditionally, that is with the coils in series. The up position wires the coils in parallel, which results in a slightly brighter tone.

There were a few smudges of satin white finish on the black body binding of the review sample, which isn’t quite what you’d expect in a guitar of this price.

The control cavity, on the other hand, is truly exemplary, both in its cleanliness, as well as the thorough shielding.

****

Manne’s Ventura Satin is a very light and well-balanced guitar.

The neck profile may prove to be a dividing factor – some will love it, some may hate it. The Ventura’s slightly asymmetrical profile is reminiscent of a fatter version of Ibanez’ famous Wizard-neck. For some the feel will be too wide and angular, for others this neck is the only way to fly. Check it out for yourselves!

The Ventura’s sounds are excellent with a capital ”E”. Somehow Manne Guitars have managed to construct quite powerful humbuckers, which still posess amazing clarity. Switching over to parallel-mode gives you distinct sounds with more brightness, but without annoying drops in output and without pickup buzz.

Here are some example sounds:

Manne Ventura – clean – neck-PU in series

Manne Ventura – clean – neck-PU in parallel

Manne Ventura – clean – both pickups with neck-PU in parallel

Manne Ventura – clean – bridge-PU in series

Manne Ventura – clean – bridge-PU in parallel

Manne Ventura – drive – neck-PU in series

Manne Ventura – drive – neck-PU in parallel

Manne Ventura – drive – both pickups with neck-PU in parallel

Manne Ventura – drive – bridge-PU in series

Manne Ventura – drive – bridge-PU in parallel

Manne Guitars’ Ventura Satin is a fantastic instrument. It’s the perfect choice for guitarists, who like a contemporary guitar with bold styling and well-designed features.

****

Manne Guitars Ventura Satin

1.855 €

Finnish distributor: Nord Sound

****

Pros

+ workmanship

+ playability

+ sound

+ versatility

+ weight

Cons

– some finish smudges on binding

1

Testipenkissä: Manne Ventura Satin

”Mikä ihmeen Manne?” – tällainen on varmasti monen suomalaisen kitaristin ensireaktio, vaikka Manne Guitars on ollut pystyssä jo vuodesta 1987.

Manne Guitars on pohjois-italialainen kitarapaja, joiden futuristisista kitaroista löytyy monia omintakeisia yksityiskohtia. Myös vastuullinen luonnonvarojen käyttö on Manne Guitarsin erikoispiirre – kaikki heidän kitaroissaan käytetyt puut ovat sertifioituja tai paikallisia italialaisia puita.

Testissä on Mannen työjuhta – Ventura Satin (1.855 €, laadukas pussi kuuluu hintaan).

Venturan linjat ovat raikkaat, mutta niitä toteutettaessa on ajateltu myös ergonomiaa.

Pitkä yläsarvi ulottuu 12. nauhan kohdalle, minkä ansiosta balanssi hihnassa on erinomainen, ja sarvien rohkea leikkaus mahdollistaa vapaan pääsyn 24. nauhalle.

Manne Ventura on todellinen pulttikaulainen kitara, jossa kuusiokololla varustetut pultit purevat lujasti kaulaan upotetuun metallilevyyn. Tästä syntyy erittäin vankka kaulaliitos.

Kaulan kulma saavutetaan Manne-kitaroissa runkoa päin paksuuntuvalla kaulakorolla.

Niinsanotut multilaminaattikaulat, joissa kaula veistetään paksusta vaneriblokista, olivat hyvin tavallisia monissa eurooppalaisissa kitaroissa 1950-, 60-, ja 70-luvuilla. Lujasta vanerista tehdystä kaulasta voitiin usein jättää kaularauta kokonaan pois, mikä säästi silloin kustannuksia.

Manne Guitars on kaivanut vanhan rakennustavan esiin, mutta käyttää sitä sustainin parantamiseen. Kaula muodostuu Venturassa ulko-osista, jotka ovat kovaa vaahteraa, ja lujasta, pyökkivanerista tehdystä keskiosasta. Tämä pyökkiydin jäykistää kaulaa juuri siinä, missä se on ohennettu kaularaudan kanavan takia.

Jouhevasti toimivat mustat virittimet tulevat Gotohilta.

Viritinlavan ulkonäkö vastaa runkoa – mattapintainen valkoinen viimeistely ja musta reunalistoitus. Mustan satulan vieressä on ohut metallilevy, jonka alta löytyy kaksisuuntaisen kaularaudan säätöruuvi.

Manne käyttää otelautana kaikissa soittimissaan omaa synteettistä Resin-F-materiaaliaan. Nauhat ovat Dunlopin 6110 -kokoisia jumbonauhoja.

Manne Guitars käyttää pitkää metristä mensuuria, joka on 64 senttimetrillään vain muutaman millin lyhyempi kuin Fender-standardi.

Mikrofonienkin suhteen Manne Guitars luottaa omiin luomuksiin: Venturassa on kaksi Manne-humbuckeria, joissa on terämaiset magneetit.

Sekä volume- että tone-säätimissä on nostokytkin: ala-asennossa mikrofoni toimii tavallisesti humbuckerina sarjakytkennässä, kun taas yläasennossa saadaan hieman kirkkaampi soundi rinnakaiskytkennässä olevista keloista. Volume-potikan kytkin vaikuttaa kaulamikrofoniin, kun taas tonen kytkin on tarkoitettu tallamikrofonille.

Virittimien lailla myös talla ja palkkimainen kieltenpidin on poimittu Gotohin-mallistosta.

Runkopuuksi on valittu legendaarinen korina, joka on monelle tuttu 1950-luvun Gibson Explorer- ja Flying V -malleista. Korina (tai limba, lat. terminalia superba) on hyvin kevyt, vaalea puu läntisestä Afrikasta, joka ei ole uhanalainen. Korinassa ensiintyy tavallisesti syykuvioiden lisäksi joko vaaleita (white limba) tai tummia raitoja (black limba).

Venturan läpikuultava valkoinen mattaviimeistely tuntuu hyvin miellyttävältä, ja se tuo puun syykuviot herkullisesti esiin.

Testikitarassa rungon etupuolen reunalistoituksen päälle on muutamassa kohdassa sotkettu vähän valkoista väriä, mikä on harmillinen kosmetiikkavirhe tämänhintaisessa kitarassa.

Venturan elektroniikkalokero on esimerkillisen siisti ja taidokkaasti suojattu ulkoisilta häiriöiltä.

****

Manne Ventura on kevyt soitin, joka istuu rauhallisesti sylissä ja roikkuu mukavasti hihnassa.

Joillekuille runko ilman mukavuusviisteitä voi olla ongelma, mutta luulenpa että Venturan kaulaprofiili tulee jakamaan mielipiteitä sitäkin enemmän. Epäsymmetrinen profiilli, joka on bassopuolella hieman paksumpi kuin diskanttipuolella, on nimittäin kuin Ibanez Wizard -kaulojen hieman tuhdimipi isoveli.

Monista tällainen matala D-muoto tuntuu liian kulmikkaalta ja leveältä, toisille taas tämä profiili on kaiken nopean riffailun ja sooloilun alku.

Manne Guitars on tehnyt tässä selkeästi rohkean periaatepäätöksen, eikä laadukasta toteutusta voi mitenkään moittia. Kannattaa kuitenkin kokeilla tätä kitaraa itse ja tehdä omat päätelmät kaulasta!

Venturan sounditkin edustavat laatua isolla L:llä. Manne on onnistunut luomaan tehokkaat humbuckerit, jotka ovat kuitenkin soundiltaan hyvin avoimet ja tuoreet. Rinnakaiskytkentä ohentaa mikrofonien soundeja juuri sopivasti, ilman dramaattisia pudotuksia signaalitasossa tai hurinoita.

Tässä muutama soundiesimerkki:

Manne Ventura – puhdas – kaulamikki sarja

Manne Ventura – puhdas – kaulamikki rinnakkaiset kelat

Manne Ventura – puhdas – kaulamikki rinnakkaiset kelat + tallamikki sarja

Manne Ventura – puhdas – tallamikki sarja

Manne Ventura – puhdas – tallamikki rinnakkaiset kelat

Manne Ventura – särö – kaulamikki sarja

Manne Ventura – särö – kaulamikki rinnakkaiset kelat

Manne Ventura – särö – kaulamikki rinnakkaiset kelat + tallamikki sarja

Manne Ventura – särö – tallamikki sarja

Manne Ventura – särö – tallamikki rinnakkaiset kelat

Manne Guitars Ventura on loistava, piensarjassa tehty laatukitara sellaiselle kitaristille, joka arvostaa rohkeita ratkaisuja sekä ulkönäön että soitettavuuden kannalta.

****

Manne Guitars Ventura Satin

1.855 €

Maahantuoja: Nord Sound

****

Plussat

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ soundi

+ monipuolisuus

+ paino

Miinukset

– viimeistelyn tarkkuus reunalistojen kohdalla

1

Berka testaa, osa 1: Squier Vintage Modified Precision Bass TB

Berka testaa -sarjassa esittelen soittimia ja laitteita, jotka eivät ylitä Riffi-lehden uutiskynnystä.

Fenderin ensimmäinen uusintapainos vanhasta mallista ilmestyi jo vuonna 1968. Silloin CBS/Fender kaivoi esiin ensimmäisten Precision-bassojen speksit ja toi uusinnan markkinoille nimellä Fender Telecaster Bass.

Telecaster-bassolla oli pieni lapa, kulmikas runko ilman viisteitä ja yksikelainen, Telecaster-kitaran tallamikkiä muistuttava mikrofoni.

Koska Telecaster-basso ei ollut suuri myyntimenestys, koki malli perusteellisen uudistuksen jo vuonna 1972. Pääero ensimmäisen ja toisen version välillä on uudistetun mallin isokokoinen humbucker kaulan lähellä. Mikrofoni oli humbuckerin keksijän, Seth Loverin, käsialaa.

Juuri tämän basson saa (vuodesta 2007) Fenderin edulliselta Squier-tytäryhtiöltä: Squier Vintage Modified Precision Bass TB.

Squier Precision TB on hyvin uskollinen esikuvalleen, mutta eroja ja nykyaikaisia parannuksiakin löytyy:

TB:n vaahterakaula on kiinnitetty tiukasti perinteisellä ruuviliitoksella, jossa käytetään neljä ruuvia. Alkuperäisversiolla oli CBS/Fenderin myöhemmin epäluuloja herättänyt Tilt-Neck-liitos.

Kaulan ohut mattalakkaus näyttää ehkä hieman aneemiselta, mutta tuntuu paljon ”nopeammalta” kuin vanhan paksu polyesterikerros. Soittotuntuma on myös nykyaikaistettu loivemmalla otelaudan radiuksella ja paksuilla nauhoilla.

Runko on veistetty lehmuksesta, mutta sekä etu- että takapuoli ovat saaneet ylleen näyttävät saarnivanerit, jotka antavat mallille sen oikean 1970-luvun ulkonäön. Kolmivärinen liukuväritys on kaunis ja asiallisesti viimeistelty. Mukavuudestakin on huolehdittu Squierissa – Precision TB:n rungossa on etuosassa viiste käsivarsille.

Metalliosat ovat perinteen mukaisia: kookkaat, vintage-tyyliset avoimet virittimet, jotka tuntuvat asialliselta, sekä 1951-tyylinen Fender-talla kahdella messinki-tallapaloilla. Intonaation säätö ei ehkä ole ihan samaa luokkaa kuin nykybassoissa, mutta kielitys läpi rungon pitää huolta hyvästä sustainesta.

Elektroniikka on passivista – kookas kaulahumbucker, volume- ja tone-säädin, siinä kaikki.

Squier Vintage Modified Precision TB:n soundi on iso, mehukas ja varsin leveä, muttei koskaan tukkoinen. Pitkä mensuuri sekä vaahterakaula pitävät huolen siitä, että soinnin selkeys säilyy myös kaulahumbuckerilla. Ja jos kaipaa oikeaa syväbassoa, tone-säädin hoitaa asian hetkessä.

Squierin TB on mielestäni loistava basso blues-, reggae- tai r&b-bändin basistille.

1

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑