Buying an electric guitar, part 3 – Assessing a guitar’s condition

How do you assess the condition of an instrument?

In my view, the condition of any guitar can be gauged by dividing up any possible issues into three groups:

• Group 1 – Things that can be changed/corrected easily:

++ truss rod settings

++ dead strings/”wrong” string gauge

++ intonation

++ string height (action)

++ pickup height

++ pickup model (if no woodwork/modification is required)

++ worn-out tuners (if no woodwork is required)

***

• Group 2 – Small and slightly bigger issues that a qualified repairperson can solve:

++ a cracked top nut

++ string slots in nut too deep or not deep enough

++ a faulty vibrato system

++ worn frets or high/low frets

++ crackling controls

++ faulty switches

***

• Group 3 – Issues that are difficult and/or expensive to repair:

++ a badly warped neck (so-called corkscrew)

++ a set neck that is out of alignment

++ a broken truss rod

++ unrepaired (or badly fixed) cracks in the wood (for example a broken-off headstock)

++ a botched DIY ”customisation”

Would you buy a guitar from Pete?

****

Here’s one way of assessing the condition of a guitar systematically:

• Tune the instrument and play it for a minute or two. You’ll get an idea of the current set-up, as well as of the general condition and sound of the instrument.

• Is the neck correctly aligned to the body (especially important in set-neck instruments)?

Look at the distance of the e-strings to the fingerboard edges at the 14th fret. If both e-strings are approximately the same distance from the edge of the fingerboard, you’re good to go.

• The truss rod setting (aka relief):

Press the bottom E-string down simultaneously at the 1st and 14th frets (you can use a capo at the first fret), and use it as a straightedge. Take a look at the string at the 8th fret; there should be a small gap between the top of this fret and the E-string – that’s what we call the relief. If the gap is around 0.5 mm, the truss rod is set as it should be. Check the treble e-string in the same way. If there’s a substantial difference between the relief at the low E and the treble e, you’re most likely looking at a warped neck.

If the truss rod setting is not ideal (too tight = no relief; too loose = relief greater than 0.5 mm) you should ask the seller to adjust the truss rod for you.

• Check the nut slots:

Each string is pressed down in turn at the 3rd fret. The string should now be resting on the second fret. Look for a small gap between the 1st fret and the string you’re pressing down. Using a regular 009- or 010-gauge set, there should be a tiny gap beneath the treble e-string and the first fret (when fretting the string at the third fret), just about large enough to fit a sheet of printer paper in there. Because the bass strings need more clearance to vibrate freely, the gap between the first fret and the bottom of each string increases slightly going from the top e-string to the bass E-string.

If the nut slots aren’t cut deep enough, the guitar will be hard to play, and sound badly out of tune in the lowest (open) positions, regardless of action settings and intonation. A luthier will be able to correct the matter for a small charge using a set of special nut files.

If the string slots are too deep (= the strings rest on the first fret, when pressed down at the third), a nut replacement will be in order (except with locking nuts that can be shimmed). Nut slots that are too deep will result in rattling open strings, even if the action and the truss rod have been adjusted correctly. Note: You should check for string rattling using clean amp settings. Playing the guitar unamplified might make you whack the strings harder than necessary.

In most cases replacing a nut is an easy procedure for a repairperson.

• The condition of the frets:

On a used guitar, slight wear marks on the frets are the result of normal use, and this light wear won’t cause any problems.

If the frets are very worn (like the ones in the picture below), you should take the cost of a fret dress (or even a complete refret) into consideration, and maybe try to get the seller to lower his/her asking price.

Refretting bound fingerboards is more complicated and time-consuming than dealing with unbound ’boards, which is usually reflected in the cost. Ask you luthier.

• Check the bridge:

Are all the screws and bridge saddles in working order? Is there ample scope for intonation adjustment?

If the guitar’s set-up is unsatisfactory – the action may be too high or too low; the intonation may be off – ask the seller to adjust the guitar for you before making a buying decision!

• Check the electronics:

Play around with all controls and switches – is everything working as it should? Do all the pickups work?

Scratchy, crackling pots and faulty switches are quite easy for a luthier to exchange. If we’re talking about a new guitar, the shop should take care of this before you buy. With a pre-owned instrument, you will have to take care of the repairs. Note: Replacing electrical components and pickups in semi-acoustic and archtop guitars is generally much more complicated, which will be reflected in the luthier’s quote.

• Check the vibrato:

Does the vibrato (aka the tremolo or the whammy bar) work as it should? Are all the parts in working condition, or are you faced with rusty screws or even broken parts? Is there ample scope for action and intonation adjustment?

If the vibrato bridge looks very worn, or if there are structural problems, like a broken off (or loose) bridge post, you might be facing a complete replacement or a costly repair.

• And finally: Plug the guitar into an amp, and play it some more. Listen to the sound of the instrument. Check its playing feel, its ergonomics, and make a final assessment of its overall condition.

• Based on this checklist (and any possible issues you might have found) you should ask yourself two questions:

Do I like this instrument?
Do I think this guitar is worth its asking price?

Save

06/10/2016 0

Review: Bluetone Black Prince Reverb

The Bluetone Black Prince Reverb guitar combo sees the boutique amp makers from Helsinki branch out into a new and interesting direction.

All the Bluetone models we have known thus far have been (and still are) produced as pure and genuine custom-made valve amplifiers.

This means that each new amp is ordered by the customer based on a certain Bluetone configuration on their website – like an à la carte-menu. The chosen model is then tweaked according to the customer’s wishes, and there are plenty of different options available – from the details of the amplifier’s internal specifications all the way to the type of finish of the cabinet and the font on the control panel.

Due to the nature of custom amps, such as these, every Bluetone Custom amp is built completely by hand, starting with a clean slate – meaning: an empty metal chassis, and an empty fibreglass eyelet-board.

The board is then riveted at the right spots to take all the necessary wiring and electronic components going into this specific custom order. Everything is soldered into place by hand (point-to-point).

This is a very involved and time-consuming process, requiring a steady hand and a keen eye, which of course is reflected in the price of a Bluetone Custom amp. The advantage of building this type of point-to-point amp is, of course, that it gives the customer free reign to have his dream amp built.

Bluetone’s dynamic duo – Harry Kneckt and Matti Vauhkonen – have recently decided to launch a second model range alongside their strictly custom-made amps. The new range will include a few models that will be made and sold ”as is”, with only very limited options to choose from.

These new amps will be made using so-called hybrid boards.

Bluetone’s hybrid boards are very sturdy PCBs made of fibreglass, and are of a considerably higher quality than what you’d find in mass-produced valve amplifiers. Each component’s place on the hybrid is clearly labelled, and some of the ”wiring” is already incorporated into the board itself. In contrast to many mass-produced affordable amps, Bluetone’s new range will see all tubes and transformers mounted securely to the metal chassis (like on their custom-made amps, too), and not directly on the PCB (like on many affordable Far Eastern designs).

The rest of the building process is virtually identical to the more costly custom-made amplifiers – the components are fitted to the hybrid board by hand (from the top) and hand-soldered to the board. Thanks to the hybrid board the new amplifier range will be much easier and faster to produce, which will be reflected in the pricing of the new hybrid amps vis-à-vis the point-to-point custom orders.

****

The first new Bluetone-combo is called the Bluetone Black Prince Reverb (approx. 1.500 €).

This compact and handy combo takes a lot of inspiration from Fender’s legendary ”Blackface” Princeton Reverb (version AA1164), but due to the Bluetone’s many refinements you can’t really call the Black Prince a straight copy.

In addition to the basic version in wine red tolex, you can also order the Black Prince Reverb in genuine tweed, or with an oiled cabinet made from mahogany (both at extra cost).

I very much like the businesslike and sober look of the Blacktone’s front panel. Everything is clearly labelled, which can be a great plus on a dimly lit stage.

The Bluetone Black Prince Reverb offers two different inputs for singlecoil and humbucker-equipped guitars (High and Low). The EQ-section is a three-band affair, with an additional Bright switch to liven up dull sounding pickups.

Even though the Black Prince Reverb is such a compact combo, it still featured both a genuine, valve-driven spring reverb and a tube tremolo.

Bluetone uses a post phase-inverter master volume in most of their designs, because it has the least negative impact on an amp’s tone and feel.

There’s a Fender-style open back on the Black Prince.

The back panel sports outputs for additional speakers, as well as the jack for the combo’s two-button footswitch unit (included).

This is what the Bluetone looks like with the open back removed.

The Black Prince Reverb combo is an all-valve machine, loaded with the following tube types (from right to left):

The first 12AX7 is the combo’s preamp valve. The spring reverb circuit uses a 12AT7 and a 12AX7 valve. The 12AX7 works as the amp’s phase-inverter and tremolo tube.

The Black Prince leaves Bluetone’s workshop equipped with a pair of 6V6GT power valves, which will translate to about 20 watts of output. You can also re-bias this amp for a pair of 6L6GCs, which would boost the output to almost 30 watts.

This combo’s short reverb tank is supplied by MOD.

Bluetone have chosen a Warehouse Guitar Speakers Retro 10-speaker for their new combo, even though this model is distinctly different from the old Jensen speakers in vintage Fender designs.

This choice is, of course, deliberate and based upon many listening tests:

The WGS Retro, which is made to withstand far more output than this combo can deliver, keeps the Black Prince Reverb’s tones clean and dynamic under all circumstances. This speaker’s British character also makes the Bluetone-combo sound larger and fatter than you’d expect.

****

Oh, boy, this is a sound you cannot get enough of! At least in my case only a minute or two of playing the Black Prince was enough to make me consider getting myself in debt.

It’s hard to put into words what that special ingredient is, but this is what a clean electric guitar should sound like! This combo sounds clean, fresh and dynamic, but never clinical, cold or brittle. There a good dose of chime, but it doesn’t hurt your ears. The bass strings sound big, but never mushy.

The sound of the short MOD reverb tank is surprisingly dense and complex, and there’s more than enough of it to satisfy Surf Music fans. The Black Prince Reverb’s tremolo works like a treat, too, offering you anything from slow and soft to machine-gun mania.

Here’s a clip, recorded with a Fender Telecaster, gives you an idea of the Bluetone Black Prince Reverb’s dry tone, as well as its spring reverb and tremolo effects:

The Black Prince also excels in keeping your guitar’s own character intact. These three clips feature a Fender Telecaster…

…an Epiphone Casino…

…and a 1970s Japanese ”lawsuit” copy of a Gibson ES-335:

This combo’s fantastic clean tone is a fantastic platform for pedal addicts. The demo track was recorded using an analogue chorus pedal, a tube screamer-type overdrive, as well as the amp’s built-in reverb and tremolo.

The rhythm parts were played on a Fender Stratocaster, while the lead was played on a Hamer USA Studio Custom:

****

In my view, Bluetone’s Black Prince Reverb is a top-drawer choice as a combo for use at home or in the studio. It’s also great for smaller gigs, when too much noise on stage can be a problem, or you can mike it up for larger venues.

The Black Prince Reverb is a nicely compact boutique-grade valve combo offering fantastic cleans, as well as fine reverb and tremolo effects.

This amp hasn’t been spoiled by unnecessary ”tube voodoo” or distracting graphic. I’m all for the clean and understated looks this Bluetone has to offer!

This is a handmade, Finnish boutique combo, offered at a very fair price.

****

Bluetone Black Prince Reverb

1.500 €

Contact: Bluetone Amps

****

Pros:

+ value-for-money ratio

+ handmade in Finland

+ workmanship

+ fine spring reverb and valve tremolo

+ sound

+ master volume-control

Save

24/08/2016 2

Review: Viitasaari Guitars OM

Olli Viitasaari is a young luthier from Järvenpää in the south of Finland.

After completing his training at IKATA, Olli has been working on his own electric guitar model (in addition to doing repairs and customising jobs), which he since displayed at Fuzz Guitar Show (Gothenburg, Sweden) and Turenki Tonefest (Finland).

Olli’s guitar model is called the Viitasaari OM (OM = Offset Model, prices starting from 2,500 €; a Hiscox case is included), and it represents Olli’s vision of the perfect Jazzmaster-style guitar. Guitarists have reacted very positively to the Viitasaari OM, and there are already a few guitars in active use by Finnish and Swedish guitarists.

Kitarablogi.com would like to thank Mr. Juha Pöysä for the loan of his personal guitar!

****

The basic building blocks of the Viitasaari OM use the tried and trusted recipe of its 1950s forefather:

The OM’s body is made from alder, while the bolt-on neck has been carved from hard rock maple. The fretboard is rosewood.

The first indication that this isn’t your run-in-the-mill Fender-clone lies in the scale length. Olli has chosen 25 inches for his model, which places this guitar’s scale length in the same territory as a PRS – right in the middle between traditional Fender and traditional Gibson.

As Viitasaari Guitars is a true boutique builder there’s plenty of options for the customer to choose from, both in terms of pickups and electronics, as well as the guitar’s finish.

Juha Pöysä’s OM comes in a very fetching blue satin finish for the body, and a natural satin finish for the neck. The customer can also specify gloss finishes or oil-based finishes for his (or her) own guitar.

This guitar sports a set of Gotoh HAP-tuners, which combine vintage looks with height-adjustable tuner posts.

Leo Fender’s original Jazzmaster/Jaguar-vibrato is both loved and loathed among guitarists. Players tend to love the soft and slightly spongy action, but often tend to find the original design’s many quirks and idiosyncrasies extremely annoying.

Fender’s original design features tiny grub screws for the height-adjustment of the bridge’s separate bridge saddles. These screws often tend to work loose during playing, causing rattles and involuntary changes in string action. Additionally, there’s only a relatively shallow string angle over the bridge, exacerbating the string rattling, and sometimes even causing a string to jump out of position, especially with modern light gauge strings. In extreme cases, a bridge saddle may even turn upside down in the middle of a solo.

US-based hardware company Mastery has put a stop to all these problems by redesigning the Offset Bridge from the ground up. Naturally, this fantastic system has been chosen for the Viitasaari OM.

The OM’s 9.5-inch radius and fatter-than-vintage frets give the Viitasaari a modern playing feel.

The two P-90-type pickups have been developed especially for the Viitasaari OM by Olli and Finnish pickup maker Jarno Salo.

The special feature of these Viitasaari/Salo-pickups are their dual coil taps, giving you three different basic sounds (and output levels) per pickup. A slide switch above each pickup lets you select between the full coil and the two coil tapped variations.

You can choose between a three-way blade switch (as on the reviewed instrument) or a three-way rotary for the pickup selector.

The controls are master volume and master tone. You can also specify a built-in fuzz effect as an option, which is then activated by a push/pull-switch inside the tone control.

****

The Viitasaari OM is a top-drawer boutique guitar; it is lightweight and easy to play.

Comparing a Viitasaari to a mass-produced guitar makes the differences blatantly obvious – even though the Jazzmaster/Jaguar-shape is already a very ergonomic design, Olli Viitasaari’s craftsmanship takes the smoothness to new levels. The OM feels like a natural extension of the player’s body.

The workmanship and finish on this guitar couldn’t possibly be any neater – you could call t exemplary. The playing feel with the 0105 [sic!] set of strings is precise and bendy at the same time.

Mastery’s Offset vibrato system really is the best that has happened to the offset-vibrato since its inception in 1958. This is how the bridge and vibrato should have been designed right from the start! The Mastery Offset takes all the whammy abuse you can throw at it without any untoward side effects – no tuning problems, no strings jumping about. No wonder so many Jazzmaster and Jaguar-players have already updated to the Mastery Offset-system.

The clean sound of the Viitasaari OM is Fender-ish in its fresh brightness and clean midrange, even though these P-90s are slightly more powerful than Fender Jazzmaster pickups. We get a high quality version of the Jazzmaster-tone with clearly less hum and buzz, thanks to the fine Viitasaari/Salo-pickups.

Using the coil taps will give you two quieter and slightly more rounded versions of the full pickup tone.

Here are the neck pickup’s three variations:

And the same for the bridge pickup:

As we all know, P-90s love chunky overdrive sounds, which opens the Viitasaari OM up to all sorts of tasty crunch tones:

I feel the coil taps are especially useful in distorted Rock/Blues-settings, making it possible to go from rhythm to lead playing without having to step onto an effects pedal. The shorter coil variations cool things down nicely, while the full coil gives you a ”boost” in volume and bite for lead guitar parts.

Here are the neck pickup’s three variations:

And the same for the bridge pickup:

In recorded the demo track’s guitar parts using a T-Rex Replicator analogue tape delay:

****

What a gorgeous guitar! To me the Viitasaari OM is simply the best Jazzmaster-type guitar I have ever played.

The workmanship is boutique grade and the OM plays like a dream. The Master vibrato is the icing on the cake, taking this design to new levels.

In my view the best thing about the OM, though, is the way Olli has incorporated double coil taps in his design. The OM takes the lead/rhythm idea of the original Jazzmaster, but transforms it into something that actually works much better in a modern context.

****

Viitasaari Guitars OM

from 2,500 €

Contact: Viitasaari Guitars

Pros:

+ handmade in Finland

+ workmanship

+ finish

+ Finnish pickups

+ Mastery-vibrato

+ sound

Save

18/08/2016 0

Testipenkissä: Bluetone Black Prince Reverb

Bluetone Black Prince Reverb -kitarakombo on uusi aluevaltaus helsinkiläiselle putkivahvistimien valmistajalle.

Tähän mennessä kaikki Bluetone-mallit olivat puhtaasti kokonaan custom-periaatteella rakennettuja pelejä.

Se tarkoittaa, että firman sivustolta löytyy useita valmiita konfiguraatioita – ikään kuin à la carte -ruokalista – joista asiakas valitse hänelle sopivamman kustomoinnin lähtökohdaksi. Ja näitä lisäoptioita löytyy runsaasti – oman vahvistimen tarkoista sisäisistä ominaisuuksista kotelon viimeistelyyn ja säädinpaneelin fonttiin.

Tällainen valinnan runsaus tarkoittaa, että Bluetone custom-vahvistimen teko lähtee aina ns. tyhjästä pöydästä – sopivan kokoisesta metallikotelosta ja tyhjästä lasikuituisesta reikälevystä.

Reikälevystä tehdään ns. eyelet board lisäämällä oikeisiin kohteisiin popniittejä, joihin elektroniikan komponentit ja tarvittavat johdot juotetaan käsin kiinni (= point-to-point-rakenne).

Tämä on hyvin monimutkainen ja aikaa vievä prosessi, mikä näkyy luonnollisesti valmiin tuotteen hinnassa. Point-to-point-tekotapa kuitenkin antaa Bluetonen asiakkaille kustomoinnissa käytännössä vapaat kädet.

Bluetonen johtokaksikko – Harry Kneckt ja Matti Vauhkonen – on hiljattain päättänyt laittaa firman custom-vahvistimien rinnalle uuden sarjan, joka tulee tarjoamaan muutamia ”valmiita” vahvistinmalleja, joille on tarjolla vain hyvin rajattu määrä valittavia lisäoptioita.

Uutuusmalleissa voi virtaviivaistaa kokoonpanoprosessia käyttämällä elektroniikan alustana ns. hybridilevyä.

Bluetonen hybridilevyt ovat lasikuituisia, ja erittäin laadukkaita ja kestäviä, eikä niitä voi verrata massatuotannossa käytettäviin, heppoisiin piirilevyihin. Jokaisen komponentin paikka on tarkoin merkattu, ja monet osien välisistä ”johdotuksista” on hybridilevyssä jo valmiiksi olemassa. Uutuusvahvistimien putket ja muuntimet asennetaan kuitenkin edelleen tukevasti vahvarin metallikoteloon, eikä piirilevylle (niin kuin monissa halpavahvistimissa).

Muu valmistus tapahtuu uusissa malleissa ihan samalla tavalla kuin Bluetonen custom-peleissä – komponentit lisätään käsin (ylhäältä) hybridilevylle ja ne juotetaan käsin paikoilleen. Hybridilevyn ansiosta vahvistin valmistuu vain huomattavasti nopeammin ja helpommin, mikä tullaan näkemään myös hintaerona hybridilevy- ja point-to-point-mallien välillä.

****

Ensimmäinen hybridilevyä käyttävä Bluetone-kombo on nimeltään Bluetone Black Prince Reverb (1.500 €).

Kätevän kokoisen, yksikanavaisen boutique-kombon inspiraationa on toiminut Fender ”Blackface” Princeton Reverb (versio AA1164), mutta Bluetone-vahvistimessa on niin monta parannusta, ettei Black Princen tapauksessa voi edes puhua kopiosta.

Viininpunaisella tolexilla päällystetyn perusversion lisäksi tarjotaan Black Prince -kombo (lisämaksua vastaan) myös aidolla tweed-kankaalla tai öljytyllä (täyspuisella) mahonkikotelolla.

Tykkään itse kovasti Bluetonen hyvin asiallisen näköisestä etupaneelista, jossa jokainen säädin ja kytkin on selkeästi merkitty. Hektisissä live-tilanteissa selkeä etupaneeli voi olla kullan arvoinen.

Bluetone Black Prince Reverb tarjoaa singlecoil- ja humbucker-kitaroille omat tulojakit (High ja Low). EQ-osasto tarjoaa kolme säädettävää kaistaa, sekä lisäksi Bright-kytkimen, josta saa tarvittaessa vielä enemmän eloisuutta preesensalueelle.

Vaikka kyse on melko kompaktista putkikombosta, löytyy Black Prince Reverbistä sekä aito, putkivahvistettu jousikaiku, että putkitremolo.

Bluetone käyttää vahvistimissaan aina PPIMV-kytkennällä (post phase-inverter master volume) toimivia master volume -säätimiä, koska tällä tavalla toteutettu master volume vaikuttaa vähiten vahvistimen soundiin.

Black Prince -kombon takaseinä on Fender-tyylisesti avoin.

Takapaneelista löytyy lähtöjä lisäkaiuttimille, sekä liitin kombon mukaan tulevalle jalkakytkimelle.

Tällainen on näky, kun takaseinä on irrotettu Bluetone-kombosta.

Black Prince Reverb on täysputkikone ja putkivarustus on seuraavanlainen (oikealta vasempaan):

Ensimmäinen 12AX7 on kombon etuasteputki. Kaiun send ja return toimivat yhden 12AT7- ja yhden 12AX7-putken varassa. Viimeinen 12AX7 hoitaa sekä vahvarin vaiheenkääntämistä että tremolo-efektin tuotantoa.

Black Prince lähtee Bluetonen pajalta kahdella 6V6GT-pääteputkella, jotka tuottavat noin 20 wattia lähtötehoa. Tätä komboa pystyy myös käyttämään – biasoinnin jälkeen – kahdella 6L6GC-putkella, jolloin lähtöteho nousee lähelle 30 wattia.

Tämän kombon lyhyt jousikaikutankki tulee MOD:n valikoimasta.

Bluetone on valinnut Warehouse Guitar Speakersin Retro 10 -kaiuttimen uutuuskomboonsa, vaikka tämä on ihan erilainen kaiutin kuin vanhoissa Fendereissä käytetty Jensen.

Valinta oli kuitenkin tietoinen ja monien kokeilujen tulos:

Tehonkestoltaan ehkä hieman ”ylimitoitettu” WGS Retro varmistaa, että Black Prince Reverbin soundi pysyy mahdollisimman puhtaana ja dynaamisena. ”Britti-soundiin” viritetty luonne taas tekee Bluetone-kombon soundista tukevamman ja isomman.

****

Voi pojat, tästä soundista voi tulla riippuvainen! Ainakin minun tapauksessani vain muutaman soinnun soittaminen riitti herättämään ajatuksia pikalainan ottamisesta.

On hyvin vaikea kuvailla tarkoin, mitä se on, mutta juuri tällaiselta puhtaan sähkökitaran pitää soida! Soundi on puhdas ja dynaaminen, mutta ei koskaan kylmä tai kliininen. Kombon sointi on kuulas ja raikas, muttei ärsyttävän terävä. Bassokielet soivat tukevasti, mutta ne pysyvät kuitenkin selkeinä.

Lyhyen MOD-jousikaiun soundi on yllättävän monitahoinen ja tiheä, ja sitä on tarjolla hyvinkin runsaasti. Myös Black Prince Reverbin tremolo toimii esimerkillisesti – tarjolla on kaikenlaisia tremolomuotoja kevyestä ja hitaasta hyvin nopeaan ja rankkaan vatkaukseen.

Tässä pätkässä esitetään Telecasterilla Bluetone Black Prince Reverb -kombon kuivaa soundia, sekä kombon kaiku- ja tremolo-efektit:

Black Prince säilyttää myös mallikkaasti eri kitaroiden soundillisia eroja. Näissä kolmessa pätkissä soivat Fender Telecaster…

…Epiphone Casino…

…ja japanilainen 1970-luvun kopio Gibson ES-335 -mallista:

Kombon erittäin terve puhdas soundi toimii myös todella hyvin efektipedaalien kanssa. Demobiisissä on käytetty – Black Princen oman tremolon ja kaiun lisäksi – analogista chorus-pedaalia, sekä Tube Screamer -tyylinen säröpedaali.

Komppikitarana toimii Fender Stratocaster, kun taas soolo-osuudet on soitettu Hamer USA Studio Custom -kitaralla:

****

Bluetone Black Prince Reverb on mielestäni erittäin laadukas valinta koti- ja studiovahvistimeksi, sekä sellaisille keikoille, joissa ei tarvita lavalla suuria äänenvoimakkuuksia (tai joissa mikitys ja monitorointi toimii hyvin).

Black Prince Reverb on kätevän kokoinen boutique-luokan putkikombo loistavalla clean soundilla, täyteläisellä jousikaiulla ja tyylikkäällä tremolo-efektillä.

Vahvistinta ei ole pilattu lapsellisella putkivoodoolla tai sekavalla graafisella toteutuksella, vaan vankalla asialinjalla mennään – ja hyvä niin!

Tämä on käsintehty, kotimainen laatuvahvistin. Tämän valossa pidän Black Prince Reverbin hintaa jopa melko edullisena.

****

Bluetone Black Prince Reverb

1.500 €

Lisätiedot: Bluetone Amps

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ käsintehty Suomessa

+ työnjälki

+ jousikaiku ja putkitremolo

+ soundi

+ master volume -säädin

Save

22/06/2016 0

Bluetone Black Prince Reverb – The Kitarablogi video

Contact: Bluetone Amps

21/06/2016 0

Testipenkissä: Viitasaari Guitars OM

Olli Viitasaari on nuori soitinrakentaja, jolla on oma paja Järvenpäässä.

IKATA:sta valmistunut Viitasaari on kehittänyt – korjaus- ja customointihommien ohella – omaa sähkökitaramallia, joka oli jo esillä viime (ja tämän) vuoden Fuzz Show:ssa, sekä viime syksyn Turenki Tonefestillä.

Kitaran nimi on Viitasaari OM (OM = Offset Model, hinnat alk. 2.500 €; Hiscox-laukku kuuluu hintaan) ja se edustaa Ollin näkemystä huippulaadukkaasta ihanne-Jazzmasterista. Yleisö on ottanut uuden mallin hyvin vastaan, ja useampi Viitasaari OM on jo suomalaisten ja ruotsalaisten kitaristien aktiivikäytössä.

Kitarablogi haluaisi kiittää muusikko Juha Pöysää henkilökohtaisen kitaransa lainaamisesta tätä juttua varten!

****

Viitasaari OM -kitara lähtee liikkeelle tutuilla – ja hyväksi havaituilla – Fender-peruspalikoilla:

OM:n runko on veistetty lepästä, ja soittimen ruuvikaulaan taas käytetään vaahteraa. Otelauta on ruusupuuta.

Ensimmäinen ero vanhaan Fender-klassikkoon on uutuuskitaran hieman lyhyempi mensuuri. Viitasaari käyttää PRS-kitaroistakin tuttua 25 tuuman mensuuria, joka edustaa toimivaa välimaastoa Fender- ja Gibson-maailmojen välissä.

Koska Viitasaari Guitars on aito custom-paja, jää asiakkaille rutkasti valinnanvaraa, esimerkiksi viimeistelyn suhteen.

Juha Pöysän OM on viimeistelty kokonaan mattalakkauksella. Rungon ja viritinlavan väriksi on valittu erittäin kaunis, läpikuultava sininen. Olli Viitasaari tarjoaa kuitenkin myös kiiltäviä lakkauksia, sekä öljyviimeistelyt OM-mallin vaihtoehdoiksi.

Kitaran virittimiksi on valittu Gotoh HAP -koneistot, joiden tappien korkeutta pystyy säätämään vapaasti.

Leo Fenderin alkuperäistä Jazzmaster/Jaguar-vibratoa sekä rakastetaan että vihataan kitaristipiireissä. Vibraton todella pehmeää toimintaa arvostetaan, mutta alkuperäisen erillisen tallan toteutus saa oikeutetusti paljon kritiikkiä niskaan.

Pienten tallapalojen korkeussäätöruuvit löystyvät usein soiton aikana, mikä sotkee kitaran säädöt. Lisäksi kielten loiva kulma tallan yli aiheuttaa tallapalojen resonointia. Nykyaikaisten ohuiden kielten kanssa alkuperäisellä Jazzmaster-vibratolla tulee vielä lisää ongelmia – kielet hyppivät helposti ulos tallapalojen matalista urista (etenkin venytyksissä), ja joskus koko tallapala voi soiton aikana kääntyä yllättäen ylösalaisin.

Yhdysvaltalainen valmistaja Mastery on poistanut näitä ongelmia tehokkaasti omalla loistavalla Offset Bridge -tallalla, minkä vuoksi tämä systeemi onkin oiva valinta Viitasaari OM -malliin.

Soittimen loivempi otelautaradius (9,5 tuumaa) sekä vintagea korkeammat nauhat antavat OM:lle nykyaikaisen soittotuntuman.

Viitasaari-kitarassa käytetään kahta humbucker-kokoista P90-mikrofonia, jotka on kehitetty yhteistyössä Jarno Salon kanssa.

Näissä Viitasaari/Salo-mikrofoneissa on erikoisuutena tupla-coil-tap-ominaisuus, mikä tarkoittaa että mikrofonin kelasta voi käyttää kokonaisen kelan lisäksi kahta variaatiota, joissa käytetään vain osaa koko kelasta. Näistä kolmesta vaihtoehdoista voi valita sopivan kummallekin mikille kolmiasentoisilla liukukytkimillä.

OM-mallin kolmiasentoisen mikrofonikytkennän voi toteuttaa joko kiertokytkimellä tai (niin kuin tässä) vipukytkimellä.

Säätimet ovat master volume ja master tone. Lisäoptiona on myös saatavilla sisäistä fuzz-säröä, joka laitetaan päälle tone-säätimeen piilotetulla nostokytkimellä.

****

Testissä käynyt Viitasaari OM on kevyt, mukavantuntuinen ja helpposoittoinen peli.

Ero Viitasaaren ja liukuhihnakitaran välillä on hyvin selvä – jo valmiiksi ergonomiset ja sulavat offset-muodot muuttuvat käsintehdyssä kitarassa ylellisen pehmeäksi kokemukseksi. Soittimesta tulee kitaristin kehon luonnollinen jatke.

Työnjälki ja viimeistely on ensiluokkaista ja esimerkillistä. Soittotuntuma on 0105-kielisatsilla [sic!] tarkka, mutta kevyt.

Masteryn Offset-järjestelmää ei voi mielestäni kehua liikkaa! Juuri näin pehmeästi ja tarkasti homman olisi pitänyt toimia jo vuodessa 1958. Mastery-järjestelmä kestää mukisematta kovaakin kyytiä, ilman että kielet hyppäsivät paikasta toiseen, ja myös täysin ilman vireongelmia. Eikä ihmekään, että monet nimekkäät Jazzmaster- ja Jaguar-soittajat ovat jo vaihtaneet omissa soittimissa alkuperäisen tallan ja vibraton Mastery Offset -järjestelmään.

Viitasaari OM -mallin puhdas soundi on Fender-tyylisesti raikas. Soundi on erittäin laadukas versio klassisesta Jazzmaster-soundista, vaikka P90-mikrofonien lähtötaso onkin hieman korkeampi kuin Fender Jazzmaster -mikeissä. Viitasaari/Salo-mikit ovat myös tuntuvasti vähemmän herkkiä häiriöille kuin klassikkokitaran mikrofonit.

Coil-tap-asetuksilla saa täyden kelan soundin lisäksi kaksi hieman hiljaisempaa ja tummepaa vaihtoehtoa.

Tässä kaulamikrofonin kolme vaihtoehtoa:

Ja sama tallamikrofonilla:

P90-mikrofoneja sopivat tunnetusti myös erittäin hyvin särökäyttöön, ja Viitasaarestakin lähtevät rouheat ja hyvällä tavalla purevat Rock-soundit:

Viitasaari OM:n coil-tap-kytkimet mahdollistavat mielestäni juuri särösoundeissa sellaista rhythm/lead-lähestymistapaa, ilman että tarvitsee polkaista säröpedaalia päälle ja pois. Lyhyempi mikrofonikela antaa mukavasti hieman siistimmät ja vaimeammat soundit, ja soolo-osuuksia varten voi vaihtaa liukukytkimellä täydelle P90-mikille.

Tässä kaulamikrofonin kolme vaihtoehtoa:

Ja sama tallamikillä:

Demobiisin kitararaidat on äänitetty T-Rex Replicator -nauhakaiun läpi:

****

Minun mielestäni Viitasaari OM on loistava sähkökitara. Se on yksinkertaisesti paras Jazzmaster-tyylinen kitara, jota olen koskaan kokeillut.

Työnjälki on ehtaa boutique-laatua ja OM:n soitettavuus on ensiluokkainen. Mastery on tehnyt sellaisen vibraton, jota voi ja kehtaakin käyttää vakavastikin.

Parasta OM-mallissa on minusta kuitenkin elektroniikan toteutus, jossa alkuperäinen Jazzmasterin ajatus nopeasta vaihtamisesta komppi- ja soolosoundien välillä on säilytetty, mutta samalla viety nykyaikaan tarjoamalla kolme eri perussoundia kummallekin mikrofonille.

****

Viitasaari Guitars OM

alk. 2.500 €

Lisätiedot: Viitasaari Guitars

Plussat:

+ käsintehty Suomessa

+ työnjälki

+ viimeistely

+ suomalaiset mikrofonit

+ vibraton toiminta

+ soundi

Save

16/06/2016 0

Now on SoundCloud: Bluetone Black Prince Reverb combo

• Handmade in Finland
• Approx. 20 Watts of output power
• Single-channel valve amp
• Three-band EQ with Presence switch
• Valve-driven MOD spring reverb
• Valve-driven tremolo effect with Speed and Depth controls
• PPI Master Volume control
• Single 10-inch WGS Retro speaker
• Four preamp valves (3 x 12AX7; 1 x 12AT7)
• Two power valves (2 x 6V6GT)
• Can also be run with two 6L6GC power valves (25-30 W output)
• More info at:
www.bluetone.fi/en/black-prince/

****
Demo Track (inspired by ”I Wish It Would Rain Down” by Phil Collins)
• Rhythm Guitar tracks – Fender Stratocaster
• Lead Guitar – Hamer USA Studio Custom
• Joyo JF-37 Analog Chorus
• Joyo JF-01 Vintage Overdrive
• Recorded with a Shure SM57

Save

13/06/2016 0

Review: PRS SE Custom 24 30th Anniversary

Thirty years ago a young, bespectacled man introduced the guitar-playing world to the first guitar model from his new company at the NAMM Show. The company from Maryland was only a small start-up, but their beautiful new electric guitar already started to attract a good deal of attention.

This young man was none other than Paul Reed Smith, the company PRS Guitars, and their first model the now-legendary Custom 24.

Before founding PRS Guitars, Smith had already managed to sell several of his handmade guitars to well-known guitarists, such as Howard Leese and Carlos Santana. Smith’s early guitars were clearly grounded in Gibson-tradition, successfully blending classic Les Paul Standard visuals with the more practical double-cut design of late 1950s Les Paul Specials. Carlos Santana’s signature PRS is based on these early (pre-PRS) guitars.

Nonetheless, Paul Reed Smith wasn’t content with high-class ”copying”. He wanted to come up with the ultimate electric guitar, both in terms of playability and sounds. What he came up with was a guitar that successfully bridges the gap between Fender and Gibson electrics, without copying any of their classic models.

The first step on Paul Reed Smith’s ongoing quest for excellence was the PRS Custom 24, introduced at NAMM in 1985.

This guitar set PRS’ wheels a-rollin’, and the company has come a long way from its humble beginnings. These days people talk about the ”Big Three” manufacturers of electric guitars – meaning Fender, Gibson and PRS.

To celebrate their anniversary PRS have released four limited edition models. Kitarablogi.com managed to get hold of the Made-in-Korea SE Custom 24 30th Anniversary for this review.

****

The PRS SE 30th Anniversary Custom 24 (current price in Finland approx. 1,000 €) is the most-affordable of the anniversary models, but it still is a great-looking guitar.

It has PRS Guitars’ typical scale length of 25-inches (63.5 cm), which is longer than Gibson’s, but shorter than Fender’s typically used scale lengths.

The back of the body is made from mahogany, while the curved top is crafted from maple. To spruce up the looks of the SE 30th Anniversary, a thin flame maple veneer is glued onto the (plain) maple top. The top is bound with cream-coloured plastic.

On current SE Custom 24 guitars the neck is made from maple – in contrast to the mahogany necks on US-produced Customs. The change was made recently for both tonal and ecological reasons. The SE’s set neck is glued together from three long strips of maple, with two small pieces added to get the headstock to its full width.

The nut is made from PRS’ special graphite-impregnated, hard plastic.

The 30th Anniversary SE Custom 24 sports a set of very decent, non-locking Schaller-copies.

PRS have come up with a variation of their bird-inlays for the anniversary models, which sees the birds flying in a gracefully curved line across the fingerboard.

The bound rosewood fingerboard is home to 24 medium-jumbo frets. The fretjob is excellent.

The bevelled treble side cutaway has become something of a trademark for PRS guitars.

If you click on the picture for a better view, you will be able to see clearly the demarcation lines between the mahogany back, the maple top, and the flame maple veneer.

Thirty years ago locking vibratos (Floyd Rose, Kahler, Rockinger) were highly fashionable, but Paul Reed Smith wasn’t too keen on them. In his view locking systems changed a guitar’s sound in a negative way, and he felt they were too cumbersome when it came to changing strings.

Smith came up with a highly-improved take on the classic Stratocaster vibrato – a chunky piece of beauty, milled from solid brass.

The SE 30th Anniversary Custom uses a high-quality version of the original design.

In the Eighties guitarists favoured hot bridge humbuckers, because they made achieving a creamy distortion sound much easier.

This Anniversary-Custom brings this concept back by combining a medium-output neck humbucker – the Vintage Bass – with the SE-version of the high-output HFS Treble (HFS = hot fat screams).

In the beginning, original PRS Custom 24 models came with two ”controls” and a mini-toggle switch. Actually, the second ”control” was a five-way rotary switch that served as the guitar’s pickup selector. The tiny switch was PRS’ Sweet Switch, a preset treble roll-off.

Over the years, the rotary switch fell out of favour, and the control setup on US-made guitars changed to master volume, master tone, and a five-way blade switch.

On the SE Custom 24 the blade switch is a three-way model, while a push/pull switch in the tone control allows you to split both humbuckers.

A well-made gig bag is included with the SE Custom 24 30th Anniversary model.

****

PRS guitars are known for their well though-out ergonomics and their great playability, and the SE Custom 24 30th Anniversary proves to be a genuine PRS in this respect, too. It has a comfortable medium weight, and feel nice both in your lap and strapped on.

In keeping with the 1980s theme, the SE comes with a Wide Thin neck profile. Despite its name, though, you needn’t be afraid that this Custom 24 comes with an insubstantial Ibanez Wizard. I’d describe the Wide Thin profile as distinctly oval with a medium thickness, so there’s still more than enough wood left for good tone and sustain.

The review guitar came with a comfortably low setup (low-E: 1.9 mm/high-e: 1.6 mm) without any buzzes, thanks to the great fret job.

I know that it’s a thing of personal preference, but I’d like to see a PRS strung up with a set of 010-gauge strings, instead of the factory set of 009s. The factory set feels almost too ”slinky”and effortless, making it hard to really dig into the strings.

The PRS-vibrato is one of the best updates of the vintage vibrato you’re likely to encouter, and it works like a dream on the SE Custom 24, too. The feel is smooth, creamy and precise, but isn’t as sensitive to heavy-handed playing or string bending as a Floyd Rose, despite the floating setup.

Paul Reed Smith has also proven he know’s how to voice pickups. Naturally, these Korean pickups aren’t quite in the same league as their American counterparts, but these are still very decent pickups.

On paper, pairing a Vintage Bass with a HFS Treble humbucker sounds like a recipe for a slightly schizophrenic sound, when, actually, these pickups work very well together. The jump in output levels isn’t as acute as you might think. The difference between the Vintage Bass and the HFS Treble comes over clearest in the way the latter focusses heavily on the mid-range frequencies.

The sound clips both start with the coil-split on, before moving on to the full humbucker sound. The sequence is always neck pickup –> both pickups –> bridge pickup:

The rhythm guitars on the demo track use the coil-split (left channel: neck PU; right channel: both PUs), while the lead guitar starts with the full neck humbucker, before switching to the full bridge humbucker at 0’49”:

****

No wonder that PRS Guitars’ SE-range is so popular:

The SE Custom 24 30th Anniversary gives you the genuine ”PRS experience” at a truly fair price. This is a pro-level electric guitar that plays very well and offers you a wide variety oif different sounds.

****

PRS SE Custom 24 30th Anniversary

approximately 1,000 € (including gig bag)

Finnish distributor: EM Nordic

A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the review instrument!

****

Pros:

+ workmanship

+ playability

+ vibrato action

+ versatile sound

+ anniversary model

17/10/2015 0

Testipenkissä: PRS SE Custom 24 30th Anniversary

Kolmekymmentä vuotta sitten nuori, rillipäinen mies esitteli hänen pikkufirmansa ensimmäisen kitaramallin yhdysvaltalaisilla NAMM-messuilla. Marylandilaisessa yrityksessä työskenteli silloin vain puoli tusina kitaranrakentajaa, mutta firman tyylikäs kitara, jossa oli selvästi klassikon ainekset, kyllä huomioitiin jo silloin.

Tämä nuori mies oli tietysti Paul Reed Smith, hänen firmansa PRS Guitars, ja se ensimmäinen kitaramalli firman legendaarinen Custom 24.

Ennen PRS Guitarsin perustamista, Smith oli jo onnistunut myymään muutamia varhaisia, pikkuverstaassa rakennettuja, kitaroitaan nimekkäille kitaristeille, kuten Howard Leeselle ja Carlos Santanalle. Nämä kitarat olivat pitkälti Gibson-tyylisiä kitaroita, joissa yhdistettiin Les Paul Standardin prameutta kahdella soololovella varustetun Les Paul Specialin käytännöllisyyteen. Carlos Santanan nimikkomalli on yhä samalla tavalla rakennettu.

Paul Reed Smithissä oli kuitenkin selvästi keksijän ja kehittäjän ”vika”, koska korkean tason ”kopiointi” ei riittänyt hänelle. Smith halusi kehittää ultimatiivisen sähkökitaran, joka kulkisi sekä soitettavuuden että soundin ja ulkonäön kannoilta kultaista keskitietä Fender- ja Gibson-maailmojen välissä.

Kehitystyön ensimmäinen tulos oli PRS Guitarsin ensimmäinen kitaramalli – juuri se 1985:n NAMMissa esitelty Custom 24.

Tästä kitarasta alkoi PRS:n voittokulku ja kasvutarina. Nykyään puhutaan USA:ssa ”kahden ison” sijasta ”kolmesta isosta” sähkökitaroiden valmistajista – Fender, Gibson ja PRS.

Vuosipäivän kunniaksi PRS on julkaissut neljä juhlamallia, joista saimme Koreassa tehdyn SE Custom 24 30th Anniversary -kitaran tähän testiin.

****

PRS SE 30th Anniversary Custom 24 (katuhinta noin 1.000 €) on juhlamalleista edullisin, mutta sitä huolimatta erittäin kaunis soitin.

PRS Guitarsille tyypillinen on kitaran 25-tuumainen (63,5 cm) mensuuri, joka on pidempi kuin Gibsonin, mutta lyhyempi kuin Fenderin yleensä käyttämä mensuuri.

Rungon takaosa on tehty mahongista, kun taas sen kaareva kansi on vaahteraa. Vaahterakannen koristeeksi on lisätty ohut loimuvaahteraviilu, ja koko komeus on reunalistoitettu kermanvaalealla muovilla.

Nykyisissä SE Custom 24 -malleissa on – USA-tuotannosta poiketen – kolmesta pitkästä vaahterapalasta veistetty liimakaula mahongin sijaan. Muutos tehtiin sekä soinnillisista että ekologisista syistä muutama vuosi sitten.

SE-juhlamallissa käytetään PRS Guitarsin erittäin kovasta materiaalista tehty, itsevoitelevaa yläsatulaa.

Virittimet ovat laadukkaita, korealaisia Schaller-kopioita. Kyseessä on perinteiset, ei-lukittavat mallit.

30-vuotis juhlamalleissa käytetään uusia lintukuvioisia otemerkkejä, jossa lintujen lentoreitti otelaudassa on hienosti kaareva.

Reunalistoitetuun, ruusupuiseen otelautaan on asennettu 24 medium jumbo -kokoista nauhaa. Nauhatyö oli testisoittimessa erittäin hyvä.

Viistoitetusta diskanttipuolen soololovesta on tullut yksi PRS:n tunnusmerkeistä.

Kun klikkaat tätä kuvaa suuremmaksi, näet selvästi rungon rakenteen – mahongin, vaahteran, sekä loimuvaahteraviilun.

Kolmekymmentä vuotta sitten lukittavat vibratallat (Floyd Rose, Kahler, Rockinger) olivat erittäin suosittuja. Paul Reed Smithin mielestä ne olivat kuitenkin pahoja soundisyöppöjä, eikä hän myöskään pitänyt siitä, että ne tekivät kieltenvaihdosta niin hankalan.

Smith kehitti oman vibratonsa alkuperäisen Stratocaster-tallan perusteella, mutta käytti Fenderistä poiketen selvästi massiivisempia osia messingistä.

SE 30th Anniversary Customissa käytetään erittäin laadukasta versiota alkuperäisestä.

1980-luvulla kitaristit halusivat tuhteja tallamikrofoneja kermaisen särösoundin perusteeksi.

Juhla-Custom palaa takaisin siihen aikaan yhdistämällä vintage-tyylistä SE Vintage Bass -kaulamikrofonia kuumaan SE HFS Treble -tallaumbuckeriin (HFS on muuten lyhenne sanoista ”hot fat screams”, siis: ”kuumia paksuja kirkaisuja”).

Alkuperäisissä Custom 24 –malleissa on kaksi ”säädintä”, sekä yksi pikkukytkin. Toinen säädin oli todellisuudessa kiertokytkin, joka toimi mikrofonivalitsimena. Tone-säätimen sijaan näissä kitaroissa käytettiin sitä minikokoista vipukytkintä, PRS:n ns. Sweet Switch, jolla saatiin diskantit vaimennettua.

Kiertokytkin kuitenkin osoittautui ajan myötä epäsuosituksi, minkä takia säädinosastoa muutettiin perinteisemmäksi – master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla voi puolittaa kitaran humbuckereita.

Laadukas topattu pussi kuuluu SE Custom 24:n hintaan.

****

PRS-kitarat ovat tunnettuja niiden hyvästä ergonomiasta ja soitettavuudesta, ja SE 30th Anniversary Custom 24 on myös tässä suhteessa aito PRS. Kitara ei ole liialla painolla pilattu, ja se istuu erittäin mukavasti sylissä, sekä roikkuu rauhallisesti hihnassa.

80-luvun henkisesti kaulaprofiiliksi on valittu firman Wide Thin -profiili. Nimestä huolimatta kyse ei ole olemattoman ohuesta Ibanez Wizard -kaulasta, vaan tässä on vielä mukavasti puuta jäljellä. Itse kuvailisin Wide Thin -profiilia leveäksi ovaaliksi, joka on todella hyvä kompromissi pyöreän vintage-kaulan ja laakean ”vauhtikaulan” välillä.

Testisoittimen nauhatyö oli erinomainen ja soittotatsi oli säädetty mukavan matalaksi (ala-E: 1,9 mm/ylä-e: 1,6 mm) ilman ylimääräistä kielten räminää.

Tämä on tietysti täysin subjektiivista, mutta itse toivoisin tällaisessa kitarassa 010-paksuista kielisatsia. Tehdaskielten (009-satsi) kanssa soitettavuus oli jo lähes liian vaivatonta ja kevyttä.

PRS:n vibratalla on mielestäni yksi parhaimmista vintage-vibraton päivityksistä, ja systeemi toimii moitteettomasti myös Custom 24 -juhlamallissa. PRS SE:n vibra toimii pehmeästi ja tarkasti, mutta se ei ole läheskään niin herkkä raskaalle plektrakädelle tai kielten venytyksille kuin esimerkiksi Floyd Rose talla.

Paul Reed Smithillä on aina ollut myös todella tarkka korva mikrofonien suhteen. Vaikka SE-juhlamallin mikrofonit ei luonnollisesti yllä ihan samalle huipputasolle kuin PRS:n USA-mikrofonit, on niiden soundi kuitenkin erittäin kiitettävällä tasolla.

Vaikka Vintage Bass- ja HFS Treble -mikrofonien yhdistelmä näyttää paperilla hieman kaksijakoiselta, toimi mikkien yhteistyö käytännössä loistavasti. Ero näiden humbuckereiden luonteissa huomaa vähemmän signaalitasosta kuin siitä, että tallahumbuckerin soundi fokusoituu selvästi keskitajuuksille.

Näissä esimerkkipätkissä aloitetaan ensin puolitetuista vaihtoehdoista, ennen kun mennään täysille humbuckereille. Järjestys on aina kaulamikki –> molemmat –> tallamikki:

Demobiisin komppikitarat käyttävät puolitettuja mikrofoneja (vasen kanava: kaulamikki; oikea kanava: molemmat mikit yhdessä), kun taas soolokitara aloittaa täydellä kaulahumbuckerilla, ennen kun se vaihtuu täyteen tallamikkiin (noin 0:49 kohdalla):

****

Ei ole ihme, että PRS Guitarsin SE-mallisto on näin suosittu:

Tästä SE Custom 24 30-vuotis juhlamallista saa täydellisen ”PRS-kokemuksen” todella reiluun hintaan. Kyseessä on ammattitason sähkökitara loistavalla soitettavuudella ja monipuolisella soundilla.

****

PRS SE Custom 24 30th Anniversary

katuhinta noin 1.000 € (topattu pussi kuuluu hintaan)

Lisätiedot: EM Nordic

Suuri kiitos DLX Musiikille testikitaran lainaamisesta!

****

Plussat:

+ työnjälki

+ soitettavuus

+ vibratallan toimivuus

+ monipuolinen soundi

+ juhlamalli