Testipenkissä: Tokai SG-75

Tokai Guitarsin SG-75 on firman Gibson SG -kopioiden aatelia – laadukas, Japanissa huolellisesti valmistettu uusintapainos 1960-luvun soittimesta.

****

Tokai SG-75 (928 €) perustuu Gibson SG -mallin alkuperäisversioon, joka esiteltiin vuonna 1961 uutena Les Paul -nimikkomallina. Alkuperäisen Les Paul -mallin myyntiluvut olivat silloin kuihtumassa kasaan, minkä vuoksi Ted McCarty antoi tuotekehittelyosastolle määräyksen kehittää uusi, kevyempi sähkökitaramalli.

Herra Paul ei pitänyt uudesta, virtaviivaisesta kitarasta, ja jätti endorser-sopimuksensa uusimatta, minkä takia malli sai 1963 uuden nimen – Gibson SG.

Tokai SG-75:n muotoilu on pienimpiä yksityiskohtia myöten erittäin onnistunut ja työnjälki on esimerkkillisen huolellinen.

Esimerkiksi rungon kaksi mahonkipalaa oli sovitettu testiyksilössä niin hyvin yhteen, että tarvitsin liimasauman löytämiseen hyvän valaistuksen lisäksi vielä suurennuslasia! Puun punainen värjäys ja soittimen ohut, täydelliseen peilipintaan kiilotettu lakkaus korostavat kitaran onnistunutta muotoilua, sekä mahongin syykuvioita.

Viritinlapaan on asennettu vintage-tyyliset virittimet.

Palisanteriotelauta on koristeltu kermanvaalealla muovilistalla. Nauhatyön huolellisuus on testiyksilössä suorastaan esimerkkillistä.

Tokai SG-75:n kaulaliitos on – perinteen mukaisesti – viimeisen nauhan (22.) kohdalla. Siten mahdollistuu vapaa pääsy ylimmille nauhoille, mutta tällainen kaulaliitos on suhteellisen haavoittuva – laadukkaan kitaratelineen ja kovan laukun hankkiminen on suositeltavaa.

Metalliosien ja elektroniikankin osalta Tokai SG-75 on tyyppillinen Gibson-tyylinen sähkökitara.

Tässä Tokaissa käytetään parannettua versiota alkuperäisestä Tune-o-Matic-tallasta: tallan ulkomitat pysyvät samoina, mutta tallapalojen säätöruuvit istuvat turvallisesti sen rungossa. 1960-luvun alkuperäisissä talloissa ainoastaan heppoinen metallivaijeri estää tallapalojen putoamisen, kun kieli katkeaa.

SG-tyylisissä kitaroissa humbucker-mikrofonit on asennettu eri paikkoihin kuin esimerkiksi Les Paul -malleissa:

Kaulaliitosta on hieman vahvistettu siirtämällä kaulamikrofonia kaksi senttimetriä kauemmas otelaudasta, ja jotta mikrofonien väliset soundilliset erot säilysivät mahdollisimman isoina, on myös tallamikrofonia siirretty muutaman millimetrin lähemmäs tallaa.

Tokai-mallistakin löytyy SG-kitaroille tyyppillinen asetelma – kolmiasentoinen vipukytkin, neljä säädintä (kaksi volumea, kaksi tonea) sekä lähtöjakki, kaikki tiiviissä rykelmässä.

Koska lähtöjakki on asennettu suoraan runkopuuhun, joka on siitä kohtaa vain muutaman millimetrin paksuinen, kannattaa SG-kitaroiden kanssa käyttää kulmaplugilla varustettua johtoa.

Tätä näkymää voi kuvailla osuvasti yhdellä sanalla – laatutyötä!

****

Aidoissa 60-luvun Gibson SG:ssä on melko ohut, suhteellisen kapea kaulaprofiili, joka sopii vain harvoille kitaristeille hyvin (esim. Angus Young).

Onneksi Tokai on päätynyt tässä kohtaa selvästi järkevämpään ratkaisuun: SG-75:n kaulaprofiili on hyvin yleispätevä ja mukavan täyteläinen D, joka on hieman paksumpi kuin Gibsonin 1960-kaula.

Paremman soitettavuuden lisäksi tuhdimpi kaulaprofiili myös parantaa SG-tyylisissä sähkökitaroissa soittimen soundia ja sustainia. Paksumpi, ja tämän ansiosta jäykempi kaula absorboi nimittäin vähemmän kielten värähtelystä syntyvää energiaa kuin ohuempi vastine.

Erittäin kevyt Tokai SG-75 ei ole ainoastaan soittotuntumaltaan selvästi erilainen soitin kuin tyyppillinen LP-tyylinen kitara, vaan myös sen akustinen sointi eroaa selkeästi isoveljestään. SG soi hyvin avoimella äänellä, jossa on hieman kevyempi bassorekisteri kuin monissa LP-tyylisissä kitaroissa. SG-75 on hyvin eloisa kitara, jolla on laaja dynaaminen spektri, sekä laulava keskialue.

Tokain erinomaiset PAF-Vintage Mk3 -mikrofonit tukevat kitaran akustista ääntä esimerkkillisesti, koska vintagemaisesti matalatehoiset humbuckerit eivät värjää (tehokkaiden mikkien tavoin) kitaran signaalia honottavalla keskialueella.

Mikkien sijainti korostaa sopivasti SG-75:n tuoretta akustista ääntä – LP-kitaroista tuttu kaulahumbuckerin mutaisuus pysyy kokonaan poissa kuvasta, ja yllättävän kirkkaan tallamikrofonin ansiosta tällä kitaralla pystyy vetämään uskottavasti myös vanhan liiton Country-musiikkia.

Tokai SG-75 – puhdas

Tokai SG-75 – säröllä

Tokai SG-75 – videon musiikki

Tämän jutun loppupäätelmä on yksinkertaisesti se, että Tokai SG-75 on paras kokeilemani SG-tyylinen kitara. Tokai tarjoaa loistavan soitettavuuden, erittäin huolellisen työnjäljen ja erinomaisen soundin yllättävän edullisessa paketissa.

****

Tokai SG-75

928 €

Maahantuoja: Musamailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ työnjälki

+ kaulaprofiili

+ mikrofonit

+ soittotuntuma

+ soundi

****

12/12/2012 1

Uutuus: Marshall 50th Anniversary JVM-1C

10/12/2012 0

ESP LTD EC-50 -video

ESP LTD EC-50 @ Musamaailma.fi

10/12/2012 0

TC Electronic BH250 & Uriah Duffy

TC Electronic BH250 @ Soundtools.fi

10/12/2012 0

Huomenna: TC Helicon Mic Mechanic

04/12/2012 0

Bass Porn: My 1987 Rickenbacker 4003

My Rickenbacker 4003 is finished in silver, and sports the black hardware so common on 1980s Rickenbackers.

Old Rickies from the 1960s use Kluson tuners. Seventies models were most often equipped with Grover tuners. By the Eighties Rickenbacker had switched to Rickenbacker-branded Schaller tuners from Germany.

The original 4001 basses featured triangular ”shark-fin” inlays that went all the way from one edge of the fretboard to the other, effectively cutting the ’board into many pieces. The Rickenbacker 4003 has redesigned and slightly smaller inlays.

Viewed from the top both singlecoil pickups seem identical.

While the units feature virtually identical polepieces and coils, they do differ in the details. The neck pickup is powered by a single, flat bar magnet stuck underneath the bobbin.

The 4003’s distinctive bridge pickup tone of the Eighties model is produced by using a unique, thick rubber/ceramic-compound magnet that has a large gap (for the wiring) on the fingerboard-facing side. The hand rest has been removed by the previous owner.

The Rickenbacker bass bridge stands in its own recess inside the combined tailpiece and mute assembly.
In the Eighties Rickenbacker experimented with different tailpiece thicknesses, leading to quite a few bridge assemblies featuring two additional screws close to the ball ends. These factory-installed screws keep the – slightly too flexible – tailpiece from being bent out of shape by the string pull.

The body binding on Rickenbacker basses is usually glued to the body wings before the wings are attached to the through-neck.

Look closely, and you’ll be able to spot the glue-lines demarcating the through-neck.

Rickenbacker used several different numbering schemes throughout the decades. In 1987 they introduced a new numbering system with a letter indicating the month of production (A = January) and a number standing for the year (0 = 1987). Additionally there are four numbers on the lower edge of the jack plate (digitally wiped from this photograph).
The Rick-O-Sound-output is for use with a Y-cable (stereo plug to two mono plugs), splitting the pickup signals for use with two amplifiers or for adding different effects to each of the pickups.

This is what my own Rickenbacker-bass sounds like, when recorded using a SansAmp Bass Driver DI-box:

fingerstyle/neck PU

fingerstyle/both PUs

fingerstyle/bridge PU

plectrum/neck PU

plectrum/both PUs

plectrum/bridge PU

****

Some Rick-tastic clips:

03/12/2012 5

Testipenkissä: Zoom MS-50G

****

Japanilaisen Zoomin 9000-sarjan tuotteet olivat 1990-luvulla maailman ensimmäiset huippukompaktit multiefektit kitaralle. Uusi Zoom MultiStomp MS-50G (suositushinta 99 €) jatkaa tätä perinnettä mahduttamalla ison G5-pedaalilaudan (testattu heinäkuussa) digitaalista mallinnusteknologiaa perinteisen pikkuefektin koteloon.

****

Uskomatonta, mutta totta – pikkuloota tarjoaa 50 vapaasti editoitavaa ohjelmapaikkaa, ja jokaisessa efektiohjelmassa (patch) voi ketjuttaa jopa kuusi efektiä peräkkäin. Tarjolla on 55 eri efektityyppiä kompressoreista modulaatioefekteihin ja säröpedaaleista vahvistinmallinnuksiin. Myös kunnon viritysmittari löytyy MultiStompista.

Zoom MS-50G:n metallinen kotelo ja jalkakytkin tuntuvat hyvin kestäviltä. Säätimet on asennettu kynnyksen taakse, siten ettei niihin vahingossa osu kengänpohjalla.

Pedaalissa on kaksi lähtöä, koska sitä voi käyttää joko mono- tai stereofonisena. MultiStompissa ei ole lainkaan kuulokelähtö, sillä se on tarkoitettu puhtaasti lattiaefektiksi livekäytössä tai kytkettäväksi äänikorttiin tai mikseriin studiokäyttöä varten.

Pikku-Zoomi saa käyttövirtansa kahdesta AA-paristosta, joilla luvataan noin seitsemän tunnin yhtäjaksoista soittoaikaa. Virtalähteen (ei kuulu hintaan) käyttö on kuitenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto, ja kun kerran laite on sähkösyötössään Boss-standardiin yhteensopiva, ei tule ongelmia pedaalilautojenkaan virtalähteiden kanssa.

MultiStompin etureunasta löytyy myös USB-portti, joka mahdollistaa laitteen firmewaren päivittämistä.

****

Zoom MS-50G:n efektiohjelmia voi käyttää kahdella eri tavalla:

Ensimmäinen tapa on valita yksi haluttu efektiohjelma, jonka jälkeen pystyy siirtämään navigointinäppäimillä siihen yksittäisiä efektejä, joita haluaa laittaa soiton aikana päälle ja pois MultiStompin jalkakytkimellä (esimerkiksi efektiketjun särö tai chorus). Laite muistaa omatoimisesti jokaisen efektiohjelman kohdalla, mikä yksittäinen efekti oli viimeiseksi valittu päälle/pois-kytkettäväksi, ja tuo efektiketjun seuraavalla kerralla jälleen samalla tavalla näkyviin.

Toinen tapa on käyttää Zoomia A/B-tilassa. A/B-tilassa valitaan ohjelmalistalta niitä efektiohjelmia, joita halutaan käyttää, asettamalla niille järjestyksen kirjaimilla (esimerkiksi: ”SynthStar: A”, ”AsiaPalace: B”, ”PitchDist: C” jne.). Valinnan jälkeen jalkakytkimen polkaisu vaihtaa yhdestä ohjelmasta seuraavaan järjestyskirjainten aakkosjärjestyksessä. Viimeisen efektiohjelman kohdalla hypitään kytkinpolkaisulla takaisin valittujen ohjelminen alkuun.

****

Hyvin kompaktissa efektilaitteessa täytyy aina ensin oppia laitteen käyttölogiikka, koska yleensä runsaat ominaisuudet ja parametrit ovat ohjailtavia rajoitetulla määrällä painikkeita ja säätimiä. Lyhyen tutustumisajan jälkeen Zoomin MultiStompilla tulee kuitenkin erittäin hyvin toimeen, sen loogisen käyttöliittimen ja hyvän graafisen toteutuksen ansiosta.

Erinomainen Effect Chain -näkymä auttaa suuresti hahmottamaan jokaisen efektiohjelman signaalitietä. Virtuaalisen magneetin avulla voi muuttaa yksittäisten efektien järjestystä ”nostamalla” niitä ja siirtämällä niitä yhdestä paikasta toiseen.

****

Pienestä koostaan huolimatta on Zoom MS-50G MultiStomp firman G-sarjan kitaraefektien täysikasvuinen jäsen. Vaikka pikku-Zoomi ei tarjoa kaikkia isoveljiensä – G3 ja G5 – hienouksia ja myös sen efektien määrä on hieman supistettu, on tässä tarjottujen efektien runsaus ja soundin laatu suorastaan ällistyttävä. Perinteisen lattiaefektin hinnalla saadaan tässä siis laadukas multiefekti, joka vie kuitenkin vain yhden pedaalin verran tilaa.

****

Äänitin Zoom MS-50G:llä ja yhdellä sähkökitaralla (Tokai SG-75) Youtube-videon kaikki kitaraosuudet:

Zoom MS-50G

Muita soundiesimerkkejä lainasin tällä kertaa Kitarablogin aiemmista Zoom G3- ja G5-jutuista:

Fender Stratocaster – detune – delay

Fender Stratocaster – dirty Tweed – tremolo

Tokai LC-85 – fixed wah – Marshall-type

Tokai LC-85 – phaser – Blackface-style

MS Crunch – Stratocaster

Volume Pad – LP-tyylinen

Oct-Lead – Stratocaster

DZ Drive – Stratocaster

****

Zoom MS-50G MultiStomp

suositushinta 99 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soundi

+ kompakti

+ helppokäyttöinen

+ monipuolinen

29/11/2012 5

Testipenkissä: Blackstar HT Club 40

Brittiläinen Blackstar Amplification on saavuttanut verrattaen nopeasti maineen monipuolisten, nykyaikaisten ja luotettavien putkivahvistimien valmistajana. Yhä laajentuva endorserikatras – josta löytyy niin erityylisiä nimiä kuin Manic Street Preachers ja Dimmu Borgir – kertoo sekin jotain merkin arvostuksesta.

Tällä kertaa katsomme hieman tarkemmin Blackstarin HT Club 40 -komboa (694 €), joka on tarkoitettu keikkailevan kitaristin uskolliseksi työjuhdaksi.

****

Nimensä mukaisesti Blackstar HT Club 40 on 40-wattinen kitarakombo, joka on toteutettu täysputkikytkennällä. Etuvahvistimessa toimivat kaksi ECC83-putkia, kun taas päätevahvistin saa voimansa kahdelta EL34-tyypiltä.

Kiinassa valmistettu kombo on kaksikanavainen, ja se on varustettu yhdellä 12-tuumaisella kaiuttimella.

Blackstar-kombojen selkeä, siisti ja kaunis olemus on sekin noussut jo yhdeksi firman tavaramerkiksi, ja HT Club 40 jatkaa tätä linjaa.

Blackstarin keskikokoinen kombo painaa hieman yli 24 kiloa, mikä on vielä hyvin roudausystävällinen putkikomboksi.

Lähes kokonaan suljetun kotelon ansiosta, kombosta saa tyypillisten kombosoundien lisäksi myös hyvin uskottavia stäkkisoundeja.

Pienen aukon – ja nykyaikaisten turvallisuusmääräyksien – takia putkien vaihtaminen on hieman työlästä, koska koko takapaneeli on ensin irrotettava, ennen kuin putkiin pääsee käsiksi.

Metalliritilän läpi näkyy kombon putket…

…sekä sen laadukkaat muuntimet.

Kombon kaiuttimeksi on valittu Celestionin Seventy 80 -malli, joka on tunnettu sen dynaamisesta ja avoimesta perusluonteestaan.

Suoraviivainen ja kestävänoloinen Blackstar FS-5 -jalkakytkin kuuluu hintaan.

****

Vaikka Blackstar HT Club 40 kutsutaankin kaksikanavaiseksi komboksi, on vahvistin – runsaiden ominaisuuksiensa ansiosta – huomattavasti monipuolisempi kuin luulisi.

Puhdas kanava tarjoaa vain kaksi säädintä – Volume (gain) ja helppokäyttöinen Tone. Voice-kytkimellä saa kuitenkin muutettua puhtaan kanavan luonetta perusteellisesti.

Boutique Clean -nimisessä tilassa HT Club 40 toimii tyypillisen A-luokan kitaravahvistimen tavoin, jossa Volume-säätimen avaaminen lisää ensin vain hieman kompressiota ja rosoisuutta, mutta säätimen loppumetreillä soundi muuttuu selvästi säröiseksi.

Modern Cleanissä kombo toimii AB-luokan periaatteella, jolloin bassorekisteri on muhkeampi, ja signaali pysyy siistinä miltein koko Volume-säätimen skaalalla.

****

Särökanava tarjoaa erilliset Gain- ja Volume-säätimet, minkä ansiosta rankkoihin särösoundeihin pääsee käsiksi myös hyvin maltillisellä volyymitasolla. Myös tässä kanavassa on oma Voice-kytkin.

Classic Overdrive vie Blackstarin soundia klassiseen 1970- ja 80-luvun Marshall-alueeseen – soundi on rouhea ja kiinteä.

Modern Overdrive lisää menoon sekä hieman gainia että aimon annoksen potkua ja laulavaa keskirekisteriä.

Särökanavan EQ-osasto on huomattavasti runsaammin varusteltu kuin Clean-kanavan yksittäinen Tone-säädin.

Säröpuolelta löytyy kunnon kolmialueinen taajuuskorjain, sekä Blackstarin patentoitu ISF-kytkentä. ISF-säätimellä (ISF = Infinite Shape Feature) pystyy vaikuttamaan portaattomasti EQ-osaston luonteeseen ja soundiin. Nolla-asento (Blackstar kutsuu sitä USA:ksi) tarjoaa tiukempaa bassorekisteriä ja purevampaa diskanttia kuin täyteläisempi UK-vaihtoehto ISF-säätimen toisessa ääripäässä.

Takapaneelista löytyy kaiutinlähtöjen lisäksi vielä…

…linjalähtö kaiutinsimulaatiolla, efektilenkki, sekä Reverb-kytkin, jolla voi valita yhden kahdesta laadukkaasta digikaiun luonteesta.

****

Tällaisia soundeja irtosi Blackstar HT Club 40 -kombosta, kun soitin sen läpi Hamer USA Studio Custom ja Gibson Les Paul Junior kitarani:

Gibson Les Paul Junior – Modern Clean

Hamer Studio Custom – Modern Clean

Gibson Les Paul Junior – Boutique Clean (Volume täysillä)

Hamer Studio Custom – Boutique Clean (Volume täysillä)

Gibson Les Paul Junior – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Classic Overdrive

Hamer Studio Custom – Modern Overdrive

****

Blackstar HT Club 40 -komboa on ilo soittaa! Vahvistin tarjoaa yllin kyllin erilaisia laatusoundeja, ja käyttökokemus on hyvin intuitiivinen ja helppo.

HT Club 40:ssä on ikäänkuin neljä erilaista vahvistinta samassa kuoressa:

Modern Clean on Fender- (tai Mesa/Boogie-tyylinen) putipuhdas valinta isolla headroomilla. Boutique Clean taas tarjoaa kaikki interaktiivisen A-luokan vahvistimen ilot – puhdas headroom ei ole tarjolla niin paljon, mutta vahvistin reagoi hyvin mukavasti soittodymaniikkalle ja kitaran volume-säätimelle. Classic Overdrivesta saa irti kaikki klassisen Bluesrockin, Hard Rockin ja Metallin soundeja, kun taas Modern Overdrive tyydyttää varmasti nykyaikaiset kitarasankarit.

Mielestäni Blackstar HT Club 40 on loistava valinta ravintola- ja klubikeikoille, sekä studiossa, jossa vuotoäänien minimoimiseksi keskikokoinen kombo voikin olla parempi valinta kuin iso stäkki.

****

Blackstar HT Club 40

694 €

Maahantuoja: Musamaailma

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soundi

+ monipuolisuus

+ linjalähtö kaiutinmallinnuksella

+ työnjälki

27/11/2012 1

Puoliakustinen uutuusmalli: Godin Montreal Premiere

Uusi Godin Montreal Premiere on yhdellä soololovella varustettu puoliakustinen sähkökitara.

Koppa on rakennettu kirsikka/kuusi-vaneriyhdistelmästä. Palisanteriotelaudalla varustettu kaula taas on veistetty mahongista.
Tune-o-Matic-tyylinen talla on Graph Techin uusi ResoMax-malli, jonka valmistetaan uudesta sustainea lisättävästä metalliseoksesta.

Montreal Premieren mikrofonit ovat Godinin omia humbuckereita. Malli on saatavilla myös aidolla Bigsbyllä varustettuna.

****

Lisätiedot: F-Musiikki

****