****
Lisätiedot: F-Musiikki
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog
Juttuja kitaroista ja bassoista
****
Vox’ legendary Sixties guitars, the Mark III and the Mark V – aka the Vox Teardrop (Mark III) and the Vox Phantom (Mark V) – have made a comeback! These Brit Boom-guitars have claimed their place in history as the chosen axes of the Rolling Stones’ original lead guitarist Brian Jones (Mark III) and Tony Hicks (Mark V) of the Hollies.
But the best news is that these new versions come at quite affordable prices!
****
The Vox Mark III (current price in Finland approx. 355 €) sports a symmetrical body, which calls to mind old lutes or the Greek bouzouki.
This reissue comes with a short 22-inch scale (610 mm), making it an ideal beginner’s instrument.
The Teardrop is build from a basswood body and a bolt on maple neck. The fretboard is crafted from rosewood.
The new, smaller version of the legendary Vox-headstock cuts down on neck weight and thus improves the guitar’s balance.
The Mark III is equipped with a set of modern sealed tuning machines that sport off-white buttons.
Both Voxes comes with a modern two-post vibrato bridge.
Three springs are factory-installed, but you can find a fourth spring in the gig bag, should you desire a firmer feel.
Vintage-snobs probably will scoff at the narrow tremolo block used in this vibrato. There are claims that this type of block diminishes sustain, but on the other hand Floyd Rose systems also use narrow blocks and nobody’s complaining.
There are three singlecoil pickups mounted to the three-ply scratchplate, meaning we’re in for a nice, sprightly vintage tone in all likelihood.
The traditional passive electronics comprise a five-way switch, as well as a master volume and a tone control.
****
The basic ingredients for the angular Vox Mark V (current price in Finland approx. 355 €) are virtually the same as in the Mark III.
There’s a rib cage contour in the Phantom’s basswood body, too.
Both Mark-models feature gloss-finished maple necks with truss rod access at the headstock.
The vibrato bridge is surrounded the large pickguard of the Mark V.
Both Voxes display very decent fretwork, which isn’t always a given in this affordable price bracket. The frets have been polished to a gleam and all ends have been rounded off carefully.
Vox Mark V Phantom is equipped with the same pickups…
…and the same controls as the Mark III Teardrop.
Both Vox Marks are sold with a nice gig bag!
****
The Vox Mark III is a very compact electric guitar, with our test sample also being nicely light in weight. Due to its very rounded body the Terdrop probably isn’t the most comfortable ”sofa guitar”, but on a strap everything feels hunky dory.
The whole vibe is quite reminiscent of, say a Fender Mustang, no doubt because of the Mark III’s short-scale, gloss-finished neck with its round D-profile. With the factory set of 010-gauge strings bending is very effortless. Our test sample’s very low – but buzz free – action (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm) pays testament to Vox’ workmanship. Used in moderation the vibrato works decently, but don’t expect Floyd Rose-style return to pitch.
The Vox Mark III rings very nicely with a fresh and firm acoustic voice.
The clean tones of the Vox Teardrop works great in a Sixties-style poppy, jangly context or for funky workouts:
Add some overdrive for some nice, sinewy vintage Rock-sounds:
****
The Vox Mark V doesn’t seem to want to fit in you lap – it takes a while to get comfortable, when playing sitting down. Our lightweight test samples’ strapped-on balance proved to be excellent, though.
In most respects the Phantom feels very similar to the Mark III, with its comfortable, vintage-style neck. Straight out of the gig bag our test sample’s intonation was a bit fruity on a couple of strings, but this was corrected in no time with the correct screwdriver. The action was set quite low (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm) on the Mark V, too. And again, as with the Teardrop, the Phantom still rang nice and true without any rattling. Well done, Vox! Should you prefer a slightly firmer feel, I’d suggest moving up to a 011-gauge string set.
Both Voxes sound almost indentical – acoustically, as well as amped up.
This is the Mark V Phantom’s clean delivery, played through a small Marshall combo:
I really like the gritty and slightly rude Rock-sounds you can get from the Mark V:
****
Due to their unconvetionally-shaped bodies, Vox’ Mark range always runs the slight risk of being regarded as mere ”poser guitars”, better suited to music videos that to actually making music.
This is far from the truth, though, because these new versions of the Mark III and Mark V really deliver nicely vintage-tinged sounds for the Pop, Beat, Blues, and Classic Rock genres. In view of their pocket-friendly prices, quality workmanship, quirky looks and great sounds, I can only applaud Vox for bringing back the classic Teardrop and Phantom models. Try one!
****
Vox Mark-series guitars
Vox Mark III Teardrop – 355 €
Vox Mark V Phantom – 355 €
Finnish distributor: EM Nordic
A big thank you goes to DLX Music Helsinki for the loan of the review guitars!
****
Pros (both models):
+ classic looks
+ workmanship
+ playability
+ sound
+ gig bag included in price
Cons (both models):
– not the most natural ”sofa guitars”
Italia Guitarsin soittimet ovat viimeinkin rantautuneet Suomeen!
Suomalaisille Italiat ovat uusi tuttavuus, vaikka firman kitaroita on myyty Keski-Euroopassa jo yli 15 vuotta. Italia Guitars on nimekkään eteläkorealaisen Mirr Music -soitintehtaan ja maineikkaan englantilaisen kitaragurun Trev Wilkinsonin yhteistyön hedelmä. Wilkinson on monessa liemessä keitetty kitara- ja bassosuunnittelija, jonka ansioluettelosta löytyy esimerkiksi sellaiset kohteet kuin Wilkinson-vibratalla ja -rullasatula, Vintage by JHS -kitarat ja -bassot, sekä miehen oma Fret-King-soitinmerkki.
Italia Guitarsin peruskonsepti on luoda laadukkaita omintakeisia kitaroita, jotka muistuttavat 1960-luvun kunnianhimoisia eurooppalaisia luomuksia, mutta joilla on samalla nykypäivän soitettavuus ja luotettavuus.
Italia-soittimia tuo maahan espoolainen yritys nimeltään R-JAM Group.
****
Italia Maranello Classic (hinta noin 640 €) on valmistajan tunnetuin malli, ja se on löytänyt tiensä jopa brittiläisen lauluntekijän ja slidekitaristin Chris Rean käsiin ja sydämeen.
Esikuvana on selvästi toiminut Hagströmin ensimmäinen lankkukitara P46, joka myytiin Pohjois-Amerikassa myös Guyatone-brändin soittimena. Maranellon ulkonäkö vastaa pitkälti Hagström-klassikkoa, mutta Italian sähköosasto on selvästi virtaviivaistettu.
Maranello Classic ei ole mikään seinäkukkanen, vaan tästä prameasta luomuksesta saa aimo annoksen kyyskytluvun estetiikkaa!
Agathis-rungon (kauri-puu) kaareva etupuoli komeilee kultaisella metallivärillään, kun taas sen takapuoli – samoin kuin kitaran vaahterakaula – on saanut ylleen helmiäispäällystyksen.
Kaula on kiinnitetty runkoon kahdella ruuvilla, jotka jäävät pitkänomaisen koristelevyn alle piiloon.
Lavanpuoleinen pääsy ryhtyrautaan ja grafiittipitoinen satula ovat uudenaikaisia parannuksia…
…samoin kuin Maranellon kapseloidut virittimet.
Maranello Classicin otemerkit tehdään helmiäismuovista. Reunalistoitettuun palisanteriotelautaan on asennettu 22 medium-jumbo-kokoista nauhaa.
Italia-kitaran talla on nykyaikainen tune-o-matic-talla Wilkinsonin tuotevalikoimasta. Metalliholkkien päälle asennettu kieltenpidin taas on lainattu suoraan puoliakustisten Gibson- ja Epiphone-kitaroiden trapetseista.
Maranello Classicin mikrofonivarustus koostuu kahdesta Wilkinson WVC -humbuckerista, jotka ovat Trev Wilkinsonin oma versio legendaarisesta PAF-mikrofonista.
Maranellossa kitaran koko elektroniikka mikrofoneineen päivineen on asennettu isokokoiseen muovilevyyn (tai enemminkin -laatikkoon), joka on kiinnitetty runkoon puuruuveilla ja puristusjousilla.
Idea tulee alkuperäisesta Hagström P46 -soittimesta. Italia Guitars on soveltanut tätä useassa muussa kitaramallissa, joissa käytetään soikeata muovilevyä säätimien, valintakytkimen ja lähtöjakin kiinnittämiseen.
****
Italia Rimini 6 (hinta noin 645 €) on hyvin Rickenbacker 360 -mallia muistuttava ilmestys, olematta kuitenkaan kyseisen mallin suora kopio.
Rimini 6:n puoliakustinen runko tehdään täyspuisesta agathiksesta, johon jyrsitään isoja taskuja rungon takapuolelta. Lopuksi runko suljetaan umpipuisella saarnilevyllä.
Testisoittimen rungon ja lavan etupuolet on päällystetty haitarimaisesti ”mustalla” helmiäispinnoitteella (engl. pearloid tai perloid), mutta Riministä saa myös versioita tavallisilla väri- tai sunburst-viimeistelyillä (siis: ilman perloidia).
Riminin takapuolella taas näkyvät puun syykuviot kauniin mustan liukuvärityksen läpi.
Tämän mallin kaula on veistetty vaahterasta, ja se liitetään runkoon perinteisellä liimaliitoksella.
Italia Rimini 6:n lapa viittaa sekin vahvasti Rickenbackerin suuntaan:
Legendaarisen yhdysvaltalaisen merkin 12-kielisissä kitaroissa käytetään hyvin kompaktia lapamallia, jossa peruskielien virityskoneistot asennetaan tavalliseen tapaan viritystappeja ylöspäin (niin kuin Riminin bassopuolella) ja oktaavikielien virittimet taas on asennettu sivuttain (niin kuin Riminin diskanttipuolella).
Riminin nykyaikaisissa virittimissä näkyy Italia Guitarsin I-logo.
Yksinkertaisia, mutta kauniita – suorakulmiot helmiäismuovista yhdistettyinä pyöreiden abalone-merkkien kanssa.
Myös Rimini 6 -kitarassa käytetään nykyaikaista tune-o-matic-tallaa.
Näyttävä kieltenpidike lisää soittimeen vielä pikkuannoksen blingiä.
Riminin kahdelta Wilkinson WMC -minihumbuckerilta voi varmasti odottaa perushumbuckeria raikkaampaa soundia. WMC-mikrofoneissa käytetään Alnico V -magneetteja.
Master volume, master tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin – siinä Italian virtaviivaistettu elektroniikkakattaus.
Muovilevyn poistamisen jälkeen paljastuvat Italia Guitarsin siisti työ ja laadukkaat osat.
****
Italian Maranello Classic tuntuu ulkomitoiltaan ja painoltaan melko samansuuntaiselta kuin keskiverto-Les Paul, vaikka Maranellon mensuuri onkin hivenen verran pidempi (63,5 cm/25 tuumaa). Soittotyylistä riippuen mikrofonikytkin voi tuntua – ainakin aluksi – olevan hieman plektrakäden tiellä, mutta ajan kanssa siihen varmaan tottuu.
Tykkäsin erittäin paljon kaulan lihaksikkaasta D-profiilista, joka onnistuu olemaan tuhti, muttei kömpelö.
Jokainen Italia-kitara tarkistetaan ja säädetään Espoon Guitarworxissa, ennen kuin soitin lähtee R-Jamin varastolta. Maranello Classic saapui siis testiin huippukunnossa: tatsi oli säädetty hyvin mukavaksi (E: 2,0 mm/e: 1,4 mm) ja kitara soi myös akustisena täysin ilman minkäänlaista ylimääräistä räminää.
Maranellon akustisessa soundissa on tietty avoimuus ja mukavan ontto klangi, joka johtuu hyvin todennäköisesti isosta mikrofoni- ja elektroniikkakolosta, sekä soittimen muovisesta kannesta.
Tämä puoliakustinen vivahde säilyy myös jonkin verran Maranello Classicin vahvistetussa soundissa, mikä lisää sointiin sopivasti avoimuutta ja eloisuutta. Alnico-magneeteilla varustetut Wilkinson WVC -mikrofonit soivat vintage-tyylisen lämpimästi ja maltillisella teholla.
Nyky-Metallin ja -Hard Rockin high-gain-soundeihin tämä Italia ei ehkä ihan sovi, sillä Maranellon suuri, hieman resonoiva muovikansi lisää luonnollisesti humbuckerien kiertoherkkyyttä, mutta se ei tunnukaan olevan tämän soittimen kohderyhmä. Sellaiseen klassiseen Blues-, Rock-, Jazz- ja Pop-menoon tämä kitara kuitenkin sopii kuin nenä päähän!
****
Vau, mikä kevyt ja mukavan kompaktin-tuntuinen kitara! Rimini 6 istuu hyvin mukavasti soittajan kehoa vasten ja roikkuu loistavassa tasapainossa hihnassa.
Kaulan ovaali C-profiili, Riminin Rickenbacker-tyylinen mensuuri (62,8 cm/24,75 tuumaa), sen medium-jumbo nauhat, sekä testiyksilön loistava trimmi (E: 1,9 mm/e: 1,3 mm), johtavat erittäin nopeaan ja mukavaan soittotuntumaan, jossa soittimesta todellakin tulee kitaristin luonnollinen jatke.
Rimini 6:n akustinen soundi on erittäin tuore ja avoin.
P-90-mikrofonien lailla myös minihumbuckereita voisi kuvailla Fender-tyylisen yksikelaisen ja täysikokoisen humbuckerin täydelliseksi kompromissiksi. Mutta toisin kuin P-90, joka on yksikelainen, minihumbucker-mikrofoni ei poimi elektromagneettisia häiriöitä ympäristöstään.
Tämän Italian vahvistettu ääni on mukavan raikas ja kiinteä, mutta se pysyy samalla täysin vapaana häiritsevästä piikkisyydestä. Loistavien Wilkinson-mikrofonien terve signaaliteho mahdollistaa autenttisien 1960-luvun soundien (Beatlesien, Byrdsien ja varhaisen Whon jalanjäljissä) lisäksi myös huomattavasti rosoisempaa menoa (Paul Weller–Peter Buck-akselilla).
****
Testin perusteella voi todeta, että Italia Guitarsin Maranello Classic- ja Rimini 6 -malleissa peloton kuuskytluvun muotoilu ei seiso hyvän soitettavuuden tai soundin tiellä. Molemmat kitarat ovat erittäin mukavia, laadukkaita ja hyvin soivia nykyaikaisia soittimia, joihin mielestäni kannattaa tutustua.
****
Italia Guitars – Maranello Classic + Rimini 6
Maranello Classic – noin 640 €
Rimini 6 – testattu Perloid-versio noin 645 €, perusversio noin 615 €
Maahantuoja: R-JAM Group
****
Plussat (molemmat mallit):
+ omintakeinen design
+ työnjälki
+ viimeistely
+ soitettavuus
+ soundi
Miinukset (vain Maranello):
– pieni tumma kohta lähtöjakin läheisyydessä
Fenderin American Deluxe Strat Plus on firman ensimmäinen sähkökitara ilman perinteisiä juotosliitoksia. Fender tulee tarjoamaan mallille erilaisia mikrofonivaihtoehtoja ja mikkien vaihtaminen on nyt huomattavasti helpompi, koska juotoskolvea ei tarvita.
Erikoisinta on Deluxe Strat Plussissa kuitenkin sen kytkentäkortti-ominaisuus. Rungon takapuolelta löytyy korttipaikka Fenderin Personality Card -kytkentäkorteille, jotka mahdollistavat kitaran modifioinnin muutamassa sekunnissa. Kitaran mukaan tulevat kolme korttia, joista Standard-kortti tarjoaa Stratocasterin perinteistä kytkentää. Cutter-kortilla kitaran tone-potikat muuttuvat, niin että toisesta tone-säätimestä tulee bassofiltteri, joka ohentaa kitaran soundia. Blender-kortilla taas saa lisättyä toisella tonella kaulamikrofonin signaalia myös sellaisissa kytkinasemissa, joissa se olisi normaalisti pois päältä. Cutter- ja Blender-kortit tarjoavat myös omia minikytkimiä, joilla saa muutettua tone-kondensaattorien arvoja.
Kitarablogi vierailee Frankfurtin Musikmessessä 12. – 14.03.2014.
Messun aikana löydät tuoreimmat kuvat Kitarablogin Facebook-sivulta.
****
Kitarablogi will be at Musikmesse Frankfurt March 12th through 14th.
During the Musikmesse-fair you’ll find regular picture updates on Kitarablogi’s Facebook page.
****
Voxin 1960-luvun Mark III- ja Mark V -kitarat – jotka tunnetaan myös nimillä Teardrop (Mark III) ja Phantom (Mark V) – ovat jälleen saatavissa musiikkikaupoista. Brittiboomi-mallien tunnetuimmat käyttäjät olivat 1960-luvulla Rolling Stonesien Brian Jones (Mark III) ja Hollies-yhtiön Tony Hicks (Mark V).
Todella ilahduttavaa on, että uusi Vox-kaksikko on saatavilla erittäin maltillisella hinnalla.
****
Vox Mark III (355 €) muistuttaa symmetrisellä rungollaan hieman kreikkalaista busukia.
Uusintapainos valmistetaan lyhyellä 22-tuuman (610 mm) mensuurilla, minkä ansiosta se sopii hyvin myös nuorten soittimeksi.
Lehmusrunkoon ruuvattu kaula on veistetty vaahterasta, ja Teardropin otelauta on palisanteria.
Legendaarinen Vox-lavan uusi versio on hieman pienempi kuin alkuperäinen ja mielestäni paljon alkuperäistä kätevämpi.
Nykyaikaisissa suljetuissa virittimissä on valkoisia muovinuppeja.
Vox Mark III on varustettu nykyaikaisella vibratallalla.
Tehtaalta Mark III ja Mark V lähtevät kolmella jousella varustettuina, mutta topatussa pussissa on pakattu vielä yksi jousi mukaan.
Vintage-snobit eivät luultavasti tykkää tämän vibran ohuesta blokista, koska sanotaan, että sustainin kannalta massiivisempi on parempi. Toisaalta myös Floyd Rose -vibroissa käytetään vintagea ohuempaa blokkia.
Vox-mallin kolmesta yksikelaisista voi varmasti odottaa raikasta soundia kuuskytluvun hengessä.
Elektroniikka koostuu yhdestä viisipykäläisestä kytkimestä, sekä master tone- ja master volume -säätimistä.
****
Kulmikkaan Vox Mark V:n (355 €) perusresepti on periaatteessa sama kuin Mark kolmosessa.
Myös Fantomin lehmusrunkoon on lisätty mukavuusviiste soittajan kylkiluita/vatsaa varten.
Mark-mallien kaulat ovat samanlaisia, aina kiiltävää viimeistelyä myöten.
Mark V:ssa kolmikerroksinen pleksi ympäröi kitaran vibratallaa.
Vox-soittimien nauhatyö on yllättävän laadukasta, kun katsoo Mark-mallien hintalappuja. Nauhat on kiillotettu ja niidet päät on pyöristetty huolellisesti.
Vox Mark V Phantom -kitarassa käytetään samoja mikrofoneja…
…sekä samaa elektroniikkaa kuin Mark III Teardropissa.
Topattu pussi kuuluu Mark-malleissa hintaan!
****
Vox Mark III on erittäin kompakti kitara, ja testissä käynyt yksilö mukavan kevyt. Rungon pyöreän muotoilun takia Teardrop ei ole ehkä maailman luontevin ”sohvakitara”, mutta hihnan varressa kitaraa on hyvin mukava kantaa.
Lyhyen skaalan ja kiiltäväksi lakatun, pyöreällä D-profiililla varustetun kaulan ansiosta tällä Voxilla on samantyyppiset vibat kuin esimerkiksi Fenderin Mustang-mallissa, ja tehdaskieliä (010-satsi) on erittäin helppoa venyttää. Vaikka kielet oli säädetty hyvin lähelle otelautaa (E: 1,6 mm/e: 1,3 mm), Mark III Teardrop soi puhtaasti ja rämisemättä. Vibratalla toimii maltillisesti käytettynä hyvin, mutta Floyd Rosen haastajaksi sitä ei tietenkään ole.
Vox Mark III:n akustinen ääni on hyvin Fender-mainen, mutta samalla kauniin lämmin.
Vox Teardrop -mallin puhdas soundi sopii vaikkapa rautalankaan tai funk-musiikkiin:
Säröpuolella homman nimi on Vintage Rock:
****
Vox Mark V on sylissä hieman vastahakoinen tapaus, ja hyvän soittoasennon löytämiseen menee tovi. Kevyt testiyksilö roikkuu kuitenkin hihnassa todella hyvässä tasapainossa.
Phantomin soittotuntuma on erittäin lähellä Teardrop-mallia, nimittäin vintage-tyylinen ja mukava. Testiyksilössä intonaatio oli säädetty kahdelle kielelle hieman nuotin vierestä, mutta homma hoitui nopeasti ristiruuvarilla. Kitaran tatsi oli säädetty myös Vox Mark V:ssa hyvin kevyeksi (E: 1,6 mm/e: 1,1 mm). Jos haluaa soittotuntumasta vielä kiinteämmän, suosittelisin pykälän paksumman 011-satsin käyttämistä.
Molemmat Vox-kitarat kuulostavat miltei samalta, sekä akustisesti että vahvistimen kautta soitettuina.
Tällainen on Mark V Phantomin puhdas soundi pienen Marshall-kombon kautta soitettuna:
Mark V:n Rock-soundista löytyy mukavasti karkeutta ja asennetta:
****
Vox Mark -mallien erikoisten runkomuotojen takia voisi helposti erehtyä lokeroimaan Teardrop- ja Phantom-kitarat pelkiksi ”musiikkivideo-kitaroiksi”.
Totuus on kuitenkin, että sekä Mark III että Mark V toimivat ilahduttavan hyvin Pop-, Beat-, Blues- ja Classic Rock -genreissä. Uudet Voxit tarjoavat roimasti vastinetta rahalle, koska niiden soitettavuus ja soundi ovat enemmän kuin kohdillaan. Suosittelen!
****
Vox Mark -sarjan kitarat
Vox Mark III Teardrop – 355 €
Vox Mark V Phantom – 355 €
Maahantuoja: EM Nordic
Suuri kiitos DLX Musiikille testisoittimien lainaamisesta!
****
Plussat (molemmat mallit):
+ ulkonäkö
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
+ topattu pussi kuuluu hintaan
Miinukset (molemmat mallit):
– eivät istu kovin luontevasti sylissä