Testipenkissä: TC Helicon Mic Mechanic

Kitaristi, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja, jokainen heistä on oman soundinsa herra. Laulaja taas lähetetään pelkästään mikrofoni kädessä lavalle, ja hän jättää laulusoundin täysin miksaajan (pikkukeikoissa siis usein toisen bändikaverin) armoille. Uusi TC Helicon Mic Mechanic -pedaali antaa nyt myös laulajalle mahdollisuuden muokkaamaan itse oman soundiansa.

****

TC Helicon Mic Mechanic – in action

TC Heliconin Mic Mechanic (169 €) on kitarapedaalin kokoinen kokonaisratkaisu lauluäänen muokkaamiseen, ja se sisältää laadukkaan mikrofonivahvistimen phantom-syöttöllä, Tone-osaston, kromaattisen vireenkorjauksen sekä kahdeksan kaiku- ja viive-efektiä. Mikkimekaanikko ei toimi paristoilla vaan 12 voltin virtalähdöllä, joka kuuluu hintaan.

Mic Mechanic connections

Kaikki liittimet löytyy laitteen etupuolesta: XLR-tulo mikrofonille, XLR-lähtö mikseriin, liitin virtalähteelle, sekä usb-portti firmware-päivityksiä varten.

Mic Mechanic left side view

Kun kaikki on kytketty valmiiksi täytyy ensin säätää mikrofonin tulosignaali sopivaksi. Jämäkän metallikotelon vasemmasta kyljestä löytyy Mic Gain -säädin tätä varten.

Mic Mechanic top

Tulosignaalin teho on sopiva, kun oikeassa yläreunassa sijaitseva merkkiledi palaa laulamisen aikana vihreanä, ja signaalipiikeissä välillä oranssina. Punainen valo tarkoittaa, että signaali on liian kuuma, mikä voi aiheuttaa signaalin säröytymistä.

Pedaalin Tone-osasto on adaptiivinen, mikä tarkoittaa, että sen eri osat säätävät omatoimisesti itse itsensä tulevan signaalin mukaan, silloin kun Tone-kytkin on painettu päälle. Tone-ketju koostuu EQ:lta, kompressorilta, de-esseriltä (efekti, joka vähentään s-kirjaimen terävää sihinää) ja kohinaportilta.

TC Heliconin vireenkorjaus toimii kromaattisesti – laite analysoi laulun virettä ja virittää signaalia tarpeen mukaan lähimpään puoliaskeleen. Correction-säätimellä säädetään kuinka rankasti vireenkorjaus ottaa asiat haltuunsa. Nollassa vireenkorjaus on kytketty pois päältä, kun taas 50 prosentilla korjaussoftan ote on mieto ja mahdollistaa vielä vahvaa vibratoa laulettaessa. Täysillä Correction-automatiikka yrittää naulata kiinni jokainen signaali tarkasti lähimpään puoliaskeleen, ja ääni muuttuu  selvästi epäluonnolliseksi – mikä on sekin joskus toivottu efekti.

TC Helicon Mic Mechanic – in action 2

Viimeinen efektiosasto ennen mikserilähtöä on kaiku- ja viiveprosessori, joka tarjoaa yhden Style-valintakytkimen efektivalintaa varten, sekä yhden Dry-Wet-säätimen. Viive-efektien delayaikaa pystyy asettamaan jalkakytkimellä (Tap Tempo) ja myös toistojen määrään voi vaikuttaa käyttämällä Tone-painiketta ja Dry-Wet-säädintä.

TC Helicon Mic Mechanic – right side view

Yksi lisäherkku on tarjolla TC Helicon MP-75 -mikrofonin käyttäjille: kun oikeassa kyljessä oleva Mic Control -nappi on painettu sisään, voi kytkeä pedaalin suoraan mikiltä päälle ja pois.

****

Mic Mechanic angle

Yksi TC Helicon Mic Mechanic -pedaalin suurista eduista on laitteen helppokäyttöisyys. Tässä ei tarvitse säädellä loputtomiin parametreja ja asetuksia, vaan muutama minuutti riittää pedaaliin tutustumiseen ennen varsinaista käyttöönottoa tositilanteessa.

Kokeiluni perusteella voin vain todeta, että Mic Mechanicin Tone-osasto toimii positiivisella tavalla huomaamatta. Automatiikka ottaa suvereenisti tilannetta haltuunsa ja korjaa kaikki soundilliset ongelmakohdat sellaisella tavalla, että lopputulos kuulostaa terveeltä. Laulussa on hohtoa ja potkua juuri sopivasti.

Pedaalin vireenkorjaus ei tee huonosta laulajasta kultakurkkua, mutta maltillisesti käytettynä (Correction-säädin jossain 50:n ja 70:n prosentin välillä) se parantaa selvästi myös hyvän laulajan virettä.

Correction-säätimen vääntäminen täysille voi tehdä laulajalle myös kepposen, koska laite toimii pysyvästi kromaattisesti, eikä sävellajin tai skaalan määrittäminen – kalliiden laitteiden tavoin – ole Mic Mechanicissa mahdollista.

****

Tässä saman laulupätkän A/B-vertailu. Äänitin laulun samanaikaisesti kahdella Samson C02 -mikrofonilla, joista yksi meni suoraan sekvensserille ja toinen Mic Mechanicin kautta. Käytin pedaalin kaikkia efektejä – kaiku oli Hall-tyyppi ja vireenkorjaus noin 60:ssä prosentissa:

Suora laulu ja piano

Mic Mechanic ja piano

Suora laulu ilman pianoa

Mic Mechanic ilman pianoa

****

Koko muokkausprosessi vie luonnollisesti hieman laskenta-aikaa, josta syntyy pieni latency-viive. Mic Mechanicin latency on riittävän lyhyt, ettei viiveestä syntyisi fraseerausongelmia.

Parhaiten viiveen kuulee silloin, kun laittaa sekä suoran että prosessoidun raidan samanaikaisesti päälle. Tässä on suora laulu oikeassa ja Mic Mechanicilta äänitetty signaali vasemmassa kanavassa:

Mic Mechanic vas. + suora oik.

****

Kuten sanottu, toivotonta epävireistä ulinaa ei pysty muuttamaan Mikkimekaanikollakaan hittibiisiksi:

Correction täysillä + Hall

****

Tältä kaiut ja viiveet kuulostavat (muutin viiveajat Tap Tempo -toiminnalla):

Hall

Club

Room

Hall + Echo

Club + Echo

Room + Echo

Echo

Slap

****

Minun mielestäni TC Heliconin Mic Mechanic on oiva apuväline paljon keikkailevalle laulusolistille, joka haluaa ottaa oman laulusoundinsa haltuun. Mic Mechanic on helppokäyttöinen työkalupakki solistille, vaikka se ei luonnollisesti pysty taikomaan loistosuoritusta tyhjästä. Laadukkaalle Tone-osastolle, kaiuille ja viiveille löytyy lavalla aina työtä, ja maltillisesti käytetty vireenkorjaus toimii ikäänkuin turvatoimintona satunnaisia lipsahduksia varten.

****

TC•Helicon Mic Mechanic

169 €

Maahantuoja: Soundtools

****

Plussat:

+ hinta

+ mikrofonivahvistimen laatu

+ efektien soundi

+ Tap Tempo

+ phantom-syöttö

+ helppo käyttää

Miinukset:

– vireenkorjaus kiinteästi kromaattinen

Testipenkissä: Carvin VL300 Legacy 3

Tämä juttu on ilmestynyt alun perin ilmaisessa SoundCheck-nettilehdessä, jossa voi ladata myös PDF-version artikkelista.

****

****

Carvin Legacy 3 – Carvin-logo

Steve Vain ja Carvinin pitkän yhteistyön tuorein hedelmä on kompakti kolmikanavainen nuppi.

****

Carvin Legacy 3 – full front

Carvin VL300 Legacy 3 (1.495 €) on rakennettu vankkaan, kokonaan metallista valmistetuun koteloon, mutta on silti yllättävän helppo roudata, kompaktin kokonsa ja alhaisen painonsa (13 kg) ansiosta. Lisävarusteena saatavilla kulmaraudoilla voi nupin jopa sijoittaa kätevästi laiteräkkiin.
Standardiväritys on maitokahvin ruskea, mutta lisävarusteena voi saada myös vaaleanvihreän yläosan nuppiin (”Vai Green”).
Etuvahvistimessa on neljä 12AX7-putkea, kun taas päätevahvistimen tehdasvarustus muodostuu neljästä EL34-mallista. Takapaneelin bias-kytkimen ansiosta päätevahvistinputket voi vaihtaa ongelmitta myös 5881- tai 6L6GC-tyyppisiin, jos haetaan enemmän Fender- tai Mesa Boogie -tyylisiä soundeja.

****

Carvin Legacy 3 – Channel 1
Carvin Legacy 3 on kolmikanavainen nuppi, joka onnistuu tarjoamaan melko laajan kattauksen erilaisia soundeja.
Ykköskanava on varattu kokonaan puhtaita soundeja varten, ja se tarjoaa volume-säätimen lisäksi kolmikaistaisen taajuuskorjaimen, sekä Presence-kytkimen.

Carvin Legacy 3 – Channels 2 + 3
Kakkos- ja kolmoskanavalla on kummallakin omat säätimet gaineille (Drive), volumelle ja preesensille, mutta kolmialueinen EQ on yhteinen. Kolmoskanavalla on tämän lisäksi vielä painokytkin, jolla voi lisätä vielä gainia.

Carvin Legacy 3 – footswitch
Kanavia voi vaihtaa joko etupaneelista nappia painamalla tai sitten midillä tai Carvinin omalla FS44M-jalkakytkimellä, joka on maksullinen lisävaruste. Valitun kanavan tunnistaa sekä etupaneelin selkeistä merkkiledeistä että laitteen sisään asennetuista ledivalaistuksesta, joka muuttaa väriään valitun kanavan mukaan.
Master-osasto on sijoitettu ykköskanavan säätimien alle, ja sieltä löytyvät master-säätimen lisäksi vielä jalkakytkimellä valittava boosteri, sekä nupin digikaiun säätö.
Kaiun saa päälle ja pois kanavakohtaisesti – nuppi muistaa jokaisen kanavan kohdalla viimeisen asetuksen – mutta kaiun signaalitasoa ei voi tallentaa. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska särökanavissa kaiun signaalitaso on säädetty valmiiksi selvästi alhaisemmaksi kuin ykköskanavassa.

Carvin Legacy 3 – full back

Carvin Legacy 3 – back panel 1
Bias-kytkimen lisäksi Legacy 3:n takapaneeli tarjoaa vielä muita kytkimiä ja liittimiä, joilla nuppia saa sulautettua sujuvasti omaan signaaliketjuun.
Carvinin kaiutinlähtöjen impedanssin voi valita kolmiasentoisella kytkimellä (neljä, kahdeksan tai 16 ohmia), samoin vahvistimen päätetehon (15, 50 tai 100 wattia).

Carvin Legacy – back panel 2
Linjalähdön lisäksi nuppi tarjoaa peräti kaksi efektilenkkiä, joista yksi (Effect Loop) on sijoitettu perinteisellä tavalla etuvahvistimen ja master säätimen väliin, kun taas toinen (Master Out – Power Amp In) sijoittuu master-säätimen ja päätevahvistimen välille.

****

Carvin Legacy 3 – logo badge
Testasin Carvin Legacy 3 -nupin vaahterakaulaisella Fender Stratocasterilla ja Hamer USA Studio Custom -kitaralla Zilla Cabsin 2 x 12” -kaapin kautta, ja tulokset puhuvat hyvin selkeää kieltä – tässä on kyseessä pro-luokan vahvistin.
Pidin kovasti siitä, että Steve Vai -mallista löytää mutkattomasti halua­mansa soundit, ilman että vahvistin pakottaisi soittajaa liikaa yhteen tiettyyn suuntaan.
Legacyn puhdas kanava on erittäin lähellä omaa ihanne-clean-soundia – sointi on lämmin, avoin ja putipuhdas. Kimaltava diskantti lisää kauniisti helmeilevän klikin jokaisen nuotin atakkiin, ilman häiritsevää purevuutta. Ykköskanavan taajuuskorjaimet toimivat musikaalisella tavalla.
Kakkos- ja kolmoskanava lähtevät soundillisesti samalta kermaisesti yliohjautuvalta viivalta, ja Drive-säätimen alkumetreillä crunch-soundin saa mallikkaasti myös hyvin puhtaaksi ruuvaamalla kitaran volume-säätimen pienemmälle.
Oman Presence-säätimen lisääminen kummallekin särökanaville on mainio apuväline, jos halutaan saavuttaa samalla särön määrällä kaksi erilaista soundia.
Lisäämällä gainia säröön astuu yhä voimakkaammin esiin myös kauniisti laulava paksu kompressio, joka toimii loistavasti Steve Vai -tyyliseen sooloiluun ja kitara-akrobatiaan. Nu-Metal-kitaristeille voi toki olla hieman vaikeaa saada tästä nupista riittävän brutaalia ja tarkkaa atakkia matalaan riffailuun, tällaiseen touhuun tämä Carvin ei yksinkertaisesti ole suunniteltu. Mutta Steve Vain jalanjäljissä kulkevalle kitarasankarille Legacy 3 luo loistavat perusteet oman soundin löytämiselle – myös tehokkaan EQ-osaston ansiosta.

Tässä muutama esimerkkisoundi:

Fender Stratocaster – kanava 1

Fender Stratocaster – kanava 2

Fender Stratocaster – kanava 3

Hamer Studio Custom – kanava 1

Hamer Studio Custom – kanava 2

Hamer Studio Custom – kanava 3

****

Carvin Legacy 3 – front angle

Carvin Legacy 3 on laatupeli, joka sopii mainiosti sekä lavalle että studioon. Paljon keikkailevalle kitaristille nupin keveys, sekä mahdollisuus laittaa vahvistin räkkiin ovat erittäin tervetulleita ominaisuuksia. Tehon puolitus tai sen pudottaminen jopa vain 15:lle watille mahdollistavat Carvinin käytön monissa eri paikoissa, tilanteissa ja kokoonpanoissa, ilman että oma soundi kärsisi.
Legacy 3 soveltuu Vai-tyylisen kitarataituruuden lisäksi myös monille muille musatyyleille, joissa arvostetaan Carvin-nupin laadukkaita soundeja ja kolmen kanavan tuomaa monipuolisuutta.

****

Carvin VL300 Legacy 3

1.495 EUR

Maahantuoja: Vantaan Musiikki

****

Plussat:
+ työnjälki
+ paino
+ koko
+ soundi
+ monipuolisuus
+ kaiun soundi

Testipenkissä: Zoom MS-50G

****

Japanilaisen Zoomin 9000-sarjan tuotteet olivat 1990-luvulla maailman ensimmäiset huippukompaktit multiefektit kitaralle. Uusi Zoom MultiStomp MS-50G (suositushinta 99 €) jatkaa tätä perinnettä mahduttamalla ison G5-pedaalilaudan (testattu heinäkuussa) digitaalista mallinnusteknologiaa perinteisen pikkuefektin koteloon.

****

Uskomatonta, mutta totta – pikkuloota tarjoaa 50 vapaasti editoitavaa ohjelmapaikkaa, ja jokaisessa efektiohjelmassa (patch) voi ketjuttaa jopa kuusi efektiä peräkkäin. Tarjolla on 55 eri efektityyppiä kompressoreista modulaatioefekteihin ja säröpedaaleista vahvistinmallinnuksiin. Myös kunnon viritysmittari löytyy MultiStompista.

Zoom MS-50G:n metallinen kotelo ja jalkakytkin tuntuvat hyvin kestäviltä. Säätimet on asennettu kynnyksen taakse, siten ettei niihin vahingossa osu kengänpohjalla.

Pedaalissa on kaksi lähtöä, koska sitä voi käyttää joko mono- tai stereofonisena. MultiStompissa ei ole lainkaan kuulokelähtö, sillä se on tarkoitettu puhtaasti lattiaefektiksi livekäytössä tai kytkettäväksi äänikorttiin tai mikseriin studiokäyttöä varten.

Pikku-Zoomi saa käyttövirtansa kahdesta AA-paristosta, joilla luvataan noin seitsemän tunnin yhtäjaksoista soittoaikaa. Virtalähteen (ei kuulu hintaan) käyttö on kuitenkin ympäristöystävällisempi vaihtoehto, ja kun kerran laite on sähkösyötössään Boss-standardiin yhteensopiva, ei tule ongelmia pedaalilautojenkaan virtalähteiden kanssa.

MultiStompin etureunasta löytyy myös USB-portti, joka mahdollistaa laitteen firmewaren päivittämistä.

****

Zoom MS-50G:n efektiohjelmia voi käyttää kahdella eri tavalla:

Ensimmäinen tapa on valita yksi haluttu efektiohjelma, jonka jälkeen pystyy siirtämään navigointinäppäimillä siihen yksittäisiä efektejä, joita haluaa laittaa soiton aikana päälle ja pois MultiStompin jalkakytkimellä (esimerkiksi efektiketjun särö tai chorus). Laite muistaa omatoimisesti jokaisen efektiohjelman kohdalla, mikä yksittäinen efekti oli viimeiseksi valittu päälle/pois-kytkettäväksi, ja tuo efektiketjun seuraavalla kerralla jälleen samalla tavalla näkyviin.

Toinen tapa on käyttää Zoomia A/B-tilassa. A/B-tilassa valitaan ohjelmalistalta niitä efektiohjelmia, joita halutaan käyttää, asettamalla niille järjestyksen kirjaimilla (esimerkiksi: ”SynthStar: A”, ”AsiaPalace: B”, ”PitchDist: C” jne.). Valinnan jälkeen jalkakytkimen polkaisu vaihtaa yhdestä ohjelmasta seuraavaan järjestyskirjainten aakkosjärjestyksessä. Viimeisen efektiohjelman kohdalla hypitään kytkinpolkaisulla takaisin valittujen ohjelminen alkuun.

****

Hyvin kompaktissa efektilaitteessa täytyy aina ensin oppia laitteen käyttölogiikka, koska yleensä runsaat ominaisuudet ja parametrit ovat ohjailtavia rajoitetulla määrällä painikkeita ja säätimiä. Lyhyen tutustumisajan jälkeen Zoomin MultiStompilla tulee kuitenkin erittäin hyvin toimeen, sen loogisen käyttöliittimen ja hyvän graafisen toteutuksen ansiosta.

Erinomainen Effect Chain -näkymä auttaa suuresti hahmottamaan jokaisen efektiohjelman signaalitietä. Virtuaalisen magneetin avulla voi muuttaa yksittäisten efektien järjestystä ”nostamalla” niitä ja siirtämällä niitä yhdestä paikasta toiseen.

****

Pienestä koostaan huolimatta on Zoom MS-50G MultiStomp firman G-sarjan kitaraefektien täysikasvuinen jäsen. Vaikka pikku-Zoomi ei tarjoa kaikkia isoveljiensä – G3 ja G5 – hienouksia ja myös sen efektien määrä on hieman supistettu, on tässä tarjottujen efektien runsaus ja soundin laatu suorastaan ällistyttävä. Perinteisen lattiaefektin hinnalla saadaan tässä siis laadukas multiefekti, joka vie kuitenkin vain yhden pedaalin verran tilaa.

****

Äänitin Zoom MS-50G:llä ja yhdellä sähkökitaralla (Tokai SG-75) Youtube-videon kaikki kitaraosuudet:

Zoom MS-50G

Muita soundiesimerkkejä lainasin tällä kertaa Kitarablogin aiemmista Zoom G3- ja G5-jutuista:

Fender Stratocaster – detune – delay

Fender Stratocaster – dirty Tweed – tremolo

Tokai LC-85 – fixed wah – Marshall-type

Tokai LC-85 – phaser – Blackface-style

MS Crunch – Stratocaster

Volume Pad – LP-tyylinen

Oct-Lead – Stratocaster

DZ Drive – Stratocaster

****

Zoom MS-50G MultiStomp

suositushinta 99 €

Maahantuoja: Studiotec

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ soundi

+ kompakti

+ helppokäyttöinen

+ monipuolinen

Puoliakustinen uutuusmalli: Godin Montreal Premiere

Uusi Godin Montreal Premiere on yhdellä soololovella varustettu puoliakustinen sähkökitara.

Koppa on rakennettu kirsikka/kuusi-vaneriyhdistelmästä. Palisanteriotelaudalla varustettu kaula taas on veistetty mahongista.
Tune-o-Matic-tyylinen talla on Graph Techin uusi ResoMax-malli, jonka valmistetaan uudesta sustainea lisättävästä metalliseoksesta.

Montreal Premieren mikrofonit ovat Godinin omia humbuckereita. Malli on saatavilla myös aidolla Bigsbyllä varustettuna.

****

Lisätiedot: F-Musiikki

****

Video by Alexei Severinets.

Turenki Tonefest 2012

Mad Professorin (ja Turenki Recordsin) Harri Koski ja hänen tiiminsä ovat laittaneet meille tänä vuonna entistäkin herkullisemman kattauksen suomalaista soitinrakennustaitoa.

****

Kumu-rummut ovat esillä kokeiltavaksi ja kuuntelevaksi, esimerkiksi Jaska Lukkarisen soittamana.

****

Kitarakuun Seppo Kaskenmäki esittelee mm. firmansa maahantuomia Magneto-kitaroita ja Klein-mikrofoneja.

****

Marko Karhu ja Mad Professorin tuotteita.

****

IKATA:lla on myös oma ständi, jossa voi kokeilla opiskelijoiden kitaroita. Tässä Rainer Lorenz ja hänen itse rakennettu puoliakustinen sähkökitaransa.

****

Tamperelainen Halla Custom Instruments on erikoistunut sähkökitaroihin ja -bassoihin. Ville Mattila on yrityksen luova pää.

Halla Custom Instruments valmistaa myös omat mikrofonit.

****

Amfisoundin Sampo Leppävuori ja firman tuotannon äärilaidat – Rock-virtuoosin mehevä lavakitara ja Rockabilly-henkinen kaunotar.

****

Myös virolaiset Romu-vahvistimet voi kokeilla Turengissa.

****

HOS Guitarsin Henry Salo pitää Erja Lyytisen sähköresonaattorikitaraa sylissään.

****

Juho Mannisen Manninen Custom Instruments on uusi tuttavuus Loimaalta.

****

Flaxwood-kitarat saa nyt myös rakennussarjoina.

****

Flaxwoodilta tuttu Veijo Rautia rakentaa jälleen kitaroita ja mikrofonia myös omalla nimellä.

****

Taito-Finlandian tuore voittaja, Juha Ruokangas, on ollut koko lauantaina huomion keskipisteenä.

Ruokankaan 12-kielinen Mojo-malli on erittäin tyylikäs tapaus.

****

Rosenblad Guitarsin prototyypissä käytetään kennorakenteista tuplakanta.

****

Custom Shopin uudet omistajat – Kimmo Aroluoma ja Jani Marjoniemi – esittelevät mm. firman efektipedaaleja ja kustomoituja efektilautoja.

****

Oakbridgen Jouni Järvinen ja firman kiinteällä tallalla varustettu mandoliinimalli.

****

Soitinpaja JaSeSoin Ari-Pekka Paasosella oli jälleen kerran esillä monta upeaa soitinta.

****

Jarno Salo (Salo Pickups) ja puulla päällystetty Rough Boy -mikrofoninsa.

****

Mikki House-mikrofoneja ja -testisoittimia.

****

Finlandia Instruments Hämeenlinnasta tarjoaa laajan skaalan erilaisia kielisoittimia. Teemu Järvinen esittelee firman lankkuakustista kitaraa.

****

AJL-Guitarisin osastolla soitetiin kuumaa mustalaisjazzia – Hot Club de Finlande feat. Olli Soikkeli.

Soitinrakentaja Ari-Jukka Luomaranta on myös loistava kitaristi.

****

Tonefest jatkuu vielä huomenna!

Review: EBS Classic Session 30

EBS Sweden’s latest product – the Session 30 – is the company’s smallest bass combo to date, and meant for practicing, recording and home use.

****

The diminutive and lightweight EBS Classic Session 30 (current price in Finland approx. 169 €) is part of EBS’ Made-in-China Classic-series.

As its name suggests, the Session 30 offers 30 Watts of rms-power.

Its eight-inch speaker sits in a front-ported baffle. The stylish grille cloth is attached in a traditional way using velcro.

The combo’s back is fully closed. EBS have added a separate grounding point next to the power connector, which may come in handy in the studio for combatting mains hum.

The Session 30 weighs just under nine kilos, so it is very easy to carry around by its top handle.

The control panel comprises of four control knobs – with a peak indicator next to the gain control.

For practicing, EBS have added a mini-jack, so you can connect an mp3-player, as well as a full-sized headphones output.

A very rare feature in this price range is the combo’s balanced XLR-output, which makes the Session 30 handy as a studio DI-box with its own monitor. Using the Ground Lift -switch enables you to break possible earth loops safely.

****

It would be completely unrealistic to expect a mighty roar from such a tiny bass combo.

But I must stress that the EBS Classic Session 30 really delivers the good in terms of its sound quality. This isn’t a murky-sounding piece of junk, but a great little tool – regardless of its very fair price.

This little ’un delivers genuine EBS Classic Series -tone at levels fit for tuition and home use. The bass register is warm, the mid-range tone clear, and the top end has a nice, soft silkiness to it.

The eight-inch speaker and small cabinet will show you the white flag, if the combo is taken to its limits, by vibrating and buzzing, but used sensibly, the EBS Session 30 holds its own nicely.

The combo’s XLR-output works great, and sends a healthy, pristine signal to your console or sound-card.

In my opinion, the EBS Classic Session 30 is a fine little practice amp and a handy tool in the small project studio.

****

The sound bites were recorded by mixing the combo’s DI-signal with the sound picked up by a condenser mic placed in front of the speaker:

1985 Squier Jazz Bass

1989 Höfner 500/1

1987 Rickenbacker 4003

****

EBS Classic Session 30

169 €

Finnish distributor: F-Musiikki

****

Pros:

+ value-for-money

+ size

+ weight

+ sound

+ DI-output

****

Review: Roland GA-112

****

One of Roland’s many new products for 2012 is the GA-112 – a COSM-based guitar combo using the company’s modelling technology to come up with a sound all of its own.

The GA-112 – as well as its larger 2 x 12″ brother, the GA-212 – utilises a specially designed COSM-model called Progressive Amp. Progressive Amp promises to give you the full scale of possible amp tones – from ultra-clean all the way to bone-crushingly dirty – from a single digital amp model, using only the gain-control and the combo’s EQ.

The 100-Watt Roland GA-112’s (current price in Finland: 844 €) looks combine many features from older Roland guitar amps.

The front panel is somewhat reminiscent of the legendary Jazz Chorus combo, while the cabinet’s black vinyl cover, as well as the extremely sturdy metal speaker grille have been borrowed from the company’s long-running Cube-range.

The GA-112’s chunky plastic corner protectors are designed to withstand the rough life of a gigging amplifier.

This Roland is equipped with a fully-digital preamp section offering a whopping five channels – four user-storable selections, plus the current control knob settings in Manual-mode.

Regardless of all the digital circuitry inside, the GA-112’s front panel is very clean and easy to understand. All push-buttons are backlit, and all the knobs for storable parameters (meaning all, but the Master Volume) have been equipped with red position LEDs. This combo’s settings are easy to read even on a completely darkened stage.

Apart from its two input jacks, the front section offers two buttons – Boost and Voice, which adds a slight loudness EQ-curve to the signal.

The Progressive Amp -section’s oblong LED-indicator is a great way to keep you in the picture in regard to the character of the current amp channel/settings, by changing its colour according to the gain setting. A green light, for example, tells you that you are paddling safely in totally clean waters, while purple or white means you are sailing close to distortion meltdown.

The EQ-section is a three-band affair with an added mid-boost for fattening up your tone.

Before travelling onward to the Presence- and reverb-controls your signal can be send to either or both of the GA-112’s effect loops. Both loops’ on/off-status is stored channel-specifically along with all the other channel data, which means that changing channels also automatically switches the loops on or off.

The GA-combo’s only internal effect is its lushly-voiced digital reverb.

Roland’s GA-112 stores all changes to one channel’s settings automatically each time you switch to another channel, which makes the combo quite intuitive to work with.

The effect loops have been placed alongside all the other connectors on the back panel.

You can choose between a parallel and a series signal path for each loop, and set the correct nominal signal level (-10 dB or +4 dB) for your chosen outboard effects.

The back panel also gives you a tuner output and a line level output for connection to a mixer. You can also daisy-chain two GA-112s for large venues.

For full switching control on-stage you have to buy Roland’s own GA-FC-footcontroller, which allows you to switch channels, turn the boost on or off, as well as switch on/off the effect loops and the reverb.

It would have been a nice move, though, if Roland had included a simple up/down-footswitch for channel-switching with the amp.

****

Roland’s GA-112 isn’t your traditional modelling amp, as it doesn’t feature heaps of different models of famous amps, vintage and new, or loads of different internal effects. The approach has been radically different here.

The GA-112’s main advantages are its healthy basic sound, as well as the Progressive Amp’s huge versatility and tweakability, giving you everything from totally clean to full-on metal.

The Roland isn’t about the authenticity of vintage amp models when compared to the physical originals from yesteryear. This is a modelling amp that isn’t modelling any specific amps, but uses it digital power to offer the guitarist a blank canvas with a large palette of colours.

The Roland GA-112 makes a great job of offering most guitarists their sound with the minimal amount of fuss and a practically flat learning curve.

Warm Jazz-cleans or biting Country-picking can be dialled in in no time. Organic and dynamically rich Trad Blues and Seventies Rock can also be had. And the GA-112’s merciless Metal-riffing will have you headbanging until the janitor takes the main fuse hostage.

Roland’s two switching effect loops open up many interesting possiblilities for seasoning your tones.

I suggest you make a beeline for your nearest Roland-dealer, if you are interested in making the GA-112 your personal command centre on-stage or in the studio.

****

Here are a couple of examples using the Roland GA-112 without any external effects:

Stratocaster – clean

Kasuga semi – clean

Stratocaster – overdriven

Kasuga semi – overdriven

Stratocaster – full gain

Kasuga semi – lead sound

****

Roland GA-112

844 €

Finnish distribution: Roland Scandinavia

****

Pros:

+ basic sound

+ extremely wide scale of gain

+ programmable

+ two effect loops

+ power

+ sturdy build

Cons:

– footcontroller optional

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑