Lisätiedot: Musamaailma
Tulossa… – Coming soon… – Tanglewood Sundance Historic
Review: Mannedesign PFM + RDV
Mannedesign is the more affordable, Far Eastern-produced brand of Italian company Manne Guitars.
Apart from Mannedesign’s wide array of electric guitars and basses the brand’s model range also includes several steel-string acoustics, two of which are featured in this review:
The Parlour-sized Mannedesign PFM and Roberto Dalla Vecchia’s signature-Dreadnought, the RDV.
****
The Mannedesign PFM (660 €) is an all-solid, small-bodied instrument for the Blues-, Folk- and Roots-guitarist, who is looking for a vintage-toned guitar.
The deep and rich matte finish on the PFM’s cedar top embues the instrument with a good dose of street credibility.
The mahogany neck is one-piece, save for the upper half of the headstock, and a another piece used to get the neck heel up to its full length. The neck joint is a the 12th fret, just like it was on many guitars in the 1930s.
The back and rims of the soundbox have been crafted from beautiful solid mahogany.
The headstock sports a rosewood veneer, which has been beautifully inlaid with a maple Mannedesign-logo.
TRhe top nut has been carved from genuine bone.
Gotoh supplies this model’s quality open tuning machines, which are a well-designed update on vintage tuners.
The Mannedesign’s rosewood fingerboard holds 19 well-seated, medium-sized frets.
The PFM’s body has been adorned with stylish flame maple binding, while the guitar’s beautiful rosette sports abalone inlays.
The characteristic dip of the Mannedesign’s headstock is mirrored in the rosewood bridge’s design.
The compensated bridge saddle has been made – just like the top nut – from bovine bone, which is still one of the best materials for this purpose.
****
Roberto Della Vecchia is an Italian Fingerstyle-wizard – I can only recommend hopping over to his website to check the man out!
Della Vecchia’s Mannedesign RDV -signature model (950 €) is a gorgeous Dreadnought guitar carefully crafted from traditional materials. AA-quality sitka spruce is used for the guitar’s solid top.
The RDV’s mahogany neck is one-piece, save for a separate bit used to make up the neck heel.
The solid Indian rosewood used for the back and the rims is stunningly beautiful.
The body of the guitar comes with a gloss finish, while the neck has been finished with a matte lacquer.
The headstock facing is black ebony, inlaid with a mother-of-pearl Mannedesign-logo.
The RDV comes equipped with gold-coloured Gotoh tuners with ebony-styled plastic tuning buttons.
Maple binding frames the ebony fingerboard. The RDV is equipped with 20 medium-sized frets.
The back’s centre line has been inlaid with a very beautiful black-and-white motif.
In addition to the maple edge binding the top also sports very crisp-looking herringbone purfling.
The rosette’s central ring is made up of genuine mother-of-pearl.
The RDV’s bridge is the same design we’ve already seen on the PFM, but this time crafted from deep black ebony.
****
As most do Parlour-sized guitars, the Mannedesign PFM has a medium-length scale of 63 cm, which makes bending the 012-gauge strings relatively easy to bend. Instead of a ”vintage-correct” – and often loathed – V-profile neck, Mannedesign have opted for a more sensible and nice-feeling middle-of-the-road D-profile. The guitar’s nut width measures 4,4 cm, while the string spacing (E to e) at the bridge stands at 5,4 cm – good for both plectrum player, as well as fingerstylists. The test sample was set up with a very friendly action (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).
The Mannedesign PFM is a typical Parlour-guitar in the best possible sense. The guitar’s sound is quite dry and has a barking attack, with a strong and slightly nasal overall mid-range focus. Fingerstyle-guitarists will love the relatively light bass register, which keeps things transparent. When using a plack, you will be positively surprised by how well the PFM is able to cut through and project – great for Ragtime and early Blues. The Mannedesign PFM also records really well, because it doesn’t clutter the low-mid and bass registers.
****
The Mannedesign RDV has the long scale (63 cm) typical of a Dreadnought. Roberto Della Vecchia requested a slightly wider-than-usual string spread at the bridge (5,9 cm) to accommodate the needs of fingerstyle players. The neck profile is a very nice, oval C. The Della Vecchia model’s set-up was superb, with a nice and comfortable action (E: 2,0 mm/e: 1,5).
Rosewood-bodied Dreads often turn out to be great ”shouters”, which also holds true for the RDV’s healthy volume levels. There’s plenty of lush bass on tap, with a warm mid-range and shimmering top-end to boot. The Mannedesign RDV is a prime exponent of the famous Dreanought-sound, offering you volume, character and dynamics in spades.
****
Mannedesign-instruments still have a rather low profile here in Finland. Still, based on this review I can only recommed a closer look at the brand’s acoustic offerings.
****
Mannedesign PFM + RDV
PFM – 660 €
RDV – 950 €
Finnish distributor: Nordsound
****
Pros (both models):
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ sound
****
Testipenkissä: Mannedesign PFM + RDV
Mannedesign on italialaisen Manne Guitarsin edullisempi, Kauko-Idässä valmistettu kitaramerkki.
Mannedesignin valikoimaan kuuluu sähkösoittimien ohella myös pieni akustisten kitaroiden mallisto, josta valittiin tällä kertaa kaksi kitaraa testiin: Parlour-kokoinen Mannedesign PFM, sekä Roberto Dalla Vecchian nimikko-Dreadnought RDV.
****
Kauttaaltaan kokopuinen Mannedesign PFM (660 €) on suunniteltu Blues-, Folk- ja juurimusiikin ystäville, jotka hakevat soittimestaan juuri sitä autenttista 1930-luvun soundia.
Setrikannen mattaviimeistelty tumma sunburst-väritys antaa kitaralle hienosti lisää katu-uskottavuutta.
PFM-mallin mahonkikaula on veistetty yhdestä pitkästä palasta, johon on lisätty viritinlavan yläosa, sekä toinen pala kaulakorkoa varten. Kaulan ja rungon liitoskohta on perinteen mukaisesti 12. nauhan kohdalla.
Rungon sivut ja pohja on tehty kauniista mahongista.
Lavan etupuoli on päällystetty palisanterilla, johon on upotettu vaahterasta veistetty Mannedesign-logo.
Satula aitoa naudanluuta.
Ladukkaat vintage-tyyliset virittimet tulevat Gotohilta. Nykyaikaisena parannuksena niissä löytyy virittimien kireyttä säätävät ruuvit.
Mannedesignin palisanteriotelautaan on siististi asennettu 19 keskikokoista nauhaa.
PFM-mallin koppa on koristeltu upealla loimuvaahtera-reunalistoituksella. Rosetti taas on taidokkaasti kasattu aidoista helmiäispaloista.
Palisanteritallan alareuna on ikäänkuin viritinlavan yläreunan peilikuva – molemmissa on pyöreä lovi.
Kompensoitu tallaluu on – satulan lailla – tehty naudanluusta, mikä on edelleenkin yksi parhaista materiaaleista tähän tarkoitukseen.
****
Roberto Della Vecchia on italialainen Fingerstyle-mestari, jonka tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua!
Della Vecchian Mannedesign RDV -nimikkomalli (950 €) on erittäin tyylikäs, perinteisistä ainesosista tehty Dreadnought-teräskielinen. Kitaran kokopuiseen kanteen käytetään laadukasta AA-luokan sitkakuusta.
RDV:n mahonkikaula on veistetty yhdestä palasta, lukuunottamatta kaulakorkoa, joka on ekologisista syistä erillinen pala.
Rungon kokopuiset sivut ja pohja on veistetty kuvankauniista intialaisesta palisanterista.
Kitaran koppa on viimeistelty kiiltävällä lakalla, kun taas kaulassa on satiinipintainen viimeistely.
Reunalistoitetun lavan koristeeksi käytetään eebenpuuta, sekä helmiäisesta tehtyä upotusta.
Kullanvärisillä Gotoh-virittimillä on eebenpuuta matkivia muovinuppeja.
Eebenpuisen otelaudan reunalistoitus on vaahteraa. RDV:ssä on 20 keskikokoista nauhaa.
Rungon pohjaan on upotettu hieno mustavalkoinen keskilinjan koriste. Reunalistoitus on veistetty vaahterasta.
Kannessa käytetään vaahterareunalistan lisäksi vielä kaunista herringbone-koristereunaa.
Rosetin keskimmäiseen renkaaseen on käytetty aitoja helmiäispaloja.
RDV:n talla on samanmuotoinen kuin PFM-mallissa käytetty vastine, mutta tällä kertaa se on veistetty sysimustasta eebenpuusta.
****
Mannedesign PFM -mallilla on Parlour-kitaroille tyypillinen keskipitkä mensuuri (63 cm), jonka ansiosta kitaran 012-satsin kieliä pystyy venyttämään vielä suhteellisen helposti. Mielipiteitä usein jakaavan, perinteisen V-tyylisen kaulaprofiilin sijaan PFM on varustettu yleispätevällä – ja hyvin mukavalla – D-profiililla. Kaulan leveys on satulan kohdalla 4,4 cm, ja E-kielten välinen etäisyys tallassa 5,4 cm – tämän kitaran kanssa tulee siis hyvin helposti toimeen. Testikitaran tatsia oli säädetty erittäin mukavaksi (E: 1,9 mm/e: 1,5 mm).
Mannedesign PFM on tyypillinen Parlour-kitara sanan parhaassa merkityksessä. Kitaran soinnissa on hyvin kuiva ja yskivä atakki, sekä keskialuevoittoinen, hieman honottava yleissoundi. Sormisoittoa harrastavat Folk-kitaristit tykkävät varmasti PFM-mallin kevyestä bassorekisteristä, koska sen ansiosta soiton erottelevuus säilyy kaikissa tilanteissa. Plektrasoitossa taas tämän Mannedesignin jäntevä sointi lyö itsensä hyvin läpi, ja sen soundi sopii erinomaisesti Ragtime-musiikkiin tai varhaiseen Blues-meininkiin. Äänityskäytössäkin PFM voi olla loistava työkalu, jolla saadaan komppikitarat istutettua ilmaavammin miksaukseen.
****
Mannedesign RDV -kitaralla on luonnollisesti Dreadnoughtin perinteinen pitkä mensuuri (65 cm). Roberto Della Vecchian erikoistoive oli sormityylille mukavampi, väljempi E-kielten välinen etäisyys (5,9 cm) kuin monissa muissa tämän lajin kitaroissa. Näin oikealle kädelle on tuntuvasti enemmän tilaa toteuttaa myös hieman hankalampia sovituksia. Kaulaprofiili on ainakin minun käteeni mukavasti sopiva ovaali C. Myös Della Vecchia -malli saapui testiin loistavassa trimmissä (E: 2,0 mm/e: 1,5).
Palisanterikoppainen Dread’ kuusikannella on yleensä melkoinen voimanpesä, niin kuin esimerkiksi Mannedesignin RDV. Täällä tarjotaan hyvin muhkeata bassorekisteriä, lämmintä keskialuetta sekä hyvin tuoretta diskantin loistoa. RDV on loistava esimerkki laadukkaasta Dreadnought-soundista, ja se tarjoaa sekä paljon volyymiä että tarkkaa ja hyvin eloisaa dynamiikan toistoa.
****
Mannedesign-soittimilla on Suomessa vielä melko matala profiili. Tämän testin perusteella voin kuitenkin vain suositella lämpimästi lähempää tutustumista brändin akustisiin kitaroihin.
****
Mannedesign PFM + RDV
PFM – 660 €
RDV – 950 €
Maahantuoja: Nordsound
****
Plussat (molemmat mallit):
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
****
Review: Walden G630CE + CD4040-CERT
Amongst Chinese-made acoustic brands Walden is a special case. The company’s instruments aren’t just Walden-branded rebadged OEM-guitars, instead they are crafted at their own factory to their very own specifications and using their very own methods.
Walden’s main man is American luthier Jonathan Lee, who not only knows how to make fine acoustic instruments, but also affords special attention to things such as working conditions at the Walden plant, as well as environmental issues; or, as the man himself put it in a recent Guitarist-interview: ”I want to go to bed at night and not wake up sweating about being a bad guy and getting kicked out of the gates by [Saint] Peter!”
Based on Jonathan Lee’s experience as a boutique builder, Walden Guitars feature an enticing mix of old-school and contemporary building methods: For example, all Waldens sport graphite (or fibreglass) reinforced bolt-on necks, as well as traditional scalloped X-bracing for their tops.
****
The Walden G630CE (current street price in Finland approx. 450 €, including a Walden-gigbag) is a Grand Auditorium -sized cutaway acoustic-electric.
A Grand Auditorium’s body has approximately the same cubic capacity as a Dreadnought, but its more curvaceous outline with its slimmer waist generally results in a tighter, more focussed bass and a slightly chimier character, compared to a typical D.
The G630CE is part of Walden’s satin-finished Natura-range. Its body is made from a solid Western Red cedar top and laminated Indian rosewood rims and back.
The elegant headstock sports a beautiful rosewood veneer. The top nut is supplied by Graph Tech, using their Fossalite material, which claims to sound like vintage bone.
The Walden’s mahogany neck is a three-piece affair comprising a single long piece for the bulk of the neck, with two additional pieces for the neck heel and the headstock (the glue line is just above the neck’s wrist).
The sealed golden tuners do a good job of keeping the guitar in tune.
The nice dark and dense rosewood fingerboard is bound in black plastic and equipped with 20 small frets.
Hidden beneath the ’board lies the two-way truss rod, as well as the two fibreglass rods on either side of it. Added neck rigidity is a good thing for two reasons – the neck stays straight with less stress on the truss rod, and the guitar’s sustain is improved.
The rosewood back is a real stunner, with the gorgeous wood grain being enhanced by the satin finish and the crisp black-and-white binding. The rosewood cap on the neck heel is a stylish little detail.
The neck bolt is clearly visible in the mahogany neck block. Walden is one of the very few Asian manufacturers to use this modern type of neck joint, which is favoured by Taylor Guitars among others. In Jonathan Lee’s view the sonic difference between a well-executed bolt-on neck joint compared to a traditional dovetail job is practically negligible. And who am I to disagree ?
The G630CE’s extremely reasonable price is visible in the slightly rough look of the kerfed linings inside the soundbox. But this is only a minor cosmetic issue which doesn’t affect the playability or the mechanical soundness of the instrument at all.
There can be no complaints about the cedar top on this Walden whatsoever – this is a fine piece of wood with a very regular grain and tightly spaced annual rings.
The elegantly designed rosewood bridge holds a compensated Graph Tech Fossalite bridge saddle.
Beneath the saddle lied the guitar’s B-Band under-saddle transducer…
…which works in conjunction with B-Band’s own T35 preamp.
The T35 offers three-band equalisation, a phase switch to combat feedback howl, as well as a backlit a chromatic tuner. You can use the tuner without a lead plugged into the output jack.
The G630CE is equipped with an endpin output jack. The quick release battery compartment has been placed on the lower rim of the Walden.
****
Walden’s Madera-series is direct result of Jonathan Lee’s tireless efforts and perserverence in his quest to build ecologically sustainable acoustic guitars. It took Lee several years to get everything lined up and find the right suppliers for this venture. Now, with the Madera-series, Walden Guitars is offering 100% FSC-certified instruments at prices that won’t cost you an arm and a leg.
At the moment the Madera-range comprises six Dreadnought and Grand Auditorium models with full FSC-certification. We chose the Walden CD4040-CERT – a Dreadnought – for this review.
The Walden CD4040-CERT (Current street price in Finland approx. 950 €, including a Walden-case, a humidifier and a second bridge saddle) could be described as Jonathan Lee’s take on the venerable Martin D-18. This classy guitar uses solid sitka spruce for the top and solid South American mahogany for the sides and back.
The yellowish finish adds a certain vintage air to this model’s looks.
Walden use South American katalox (swartzia cubensis) – as an ecologically sustainable alternative to ebony – for its Madera-series bridges, fingerboards and headstock overlays. The beautiful headstock inlay is a stylised version of the Chinese character for the word ”tree” (mù: 木).
The CD4040-CERT’s saddle is made from genuine bone.
The fretboard is equipped with 20 traditionally-sized small frets.
On its top models – an the CD4040-CERT certainly qualifies as such – Walden use a pair of graphite rods to stiffen the mahogany neck.
On our test sample the interior displays the same high degree of care that has also been afforded to the guitar overall.
In line with the CD4040’s vintage looks the guitar’s neck bolt has been hidden behind a Walden-branded mahogany plate.
The rosette is a very elegant mix of black and white rings and abalone inlays.
The bridge’s katalox is somewhat lighter in colour than the piece used for the CD4040-CERT’s fingerboard. The compensated saddle has been carved from bone.
Here you can see a crisp vintage-style look at its best.
****
The Walden G630CE sits extremely comfortably in your lap, and its well-applied satin finish feels pleasant to the touch.
The neck profile is contemporary in a very good way: There’s enough meat on offer to hold on to comfortably, without the neck feeling fat or angular. I would describe the profile as a medium-sized, oval ”C”.
The string spread at the bridge is wide enough for fingerstylists without alienating the plectrum strumming punters. Our test sample’s string height was set to a very comfortable level (E = 2,0 mm/e = 1,6 mm).
The G630CE sings with a beautiful acoustic tone – its tight and sinewy bottom end nicely leaves space for this guitar’s clear midrange and bell-like top end. There’s a good deal of volume on tap, even if this guitar probably won’t win over a good Dreadnought in a head-to-head shouting match.
The B-Band-system goes a very long way in keeping the Walden’s acoustic timbre intact, and the amplified tones are far more realistic than you might expect from an under-saddle pickup.
Here are a few soundbites I recorded for you:
Walden G630CE – acoustic – fingerstyle
Walden G630CE – B-Band – fingerstyle
Walden G630CE – acoustic – plectrum
Walden G630CE – B-Band – plectrum
****
Need I spell it out? One word is enough to describe the feel of the Walden CD4040-CERT – classic. We all know what a gloss-finished Dreadnought feels like, don’t we?
On this model the neck profile is almost identical to that of the G630CE, but the CD4040 adds a whiff more thickness to the recipe. The test sample’s action is a tad higher than on the Grand Auditorium (E = 2,5/e = 2,0 mm), which will surely delight the Country and Bluegrass fans among you. The CD4040’s playability is still top-notch and effortless, but the slightly higher action gives you that bit more purchase, dynamics and volume-before-string-rattle.
Walden’s CD4040-CERT is a beautiful-looking and -sounding guitar – and it’s also quite loud. The bottom end is fat and muscular, without ever mushing out, while the midrange is vocal and clear. Put a good helping of silky bright icing on top of this, and your in for a true tonal feast.
Even though this guitar arrived for review straight off the wall of a music shop, I never got a feeling of overt newness or tightness from this instrument. Instead this Walden sounds and feels like an already ”broken in” steel-string, and breathes freely.
Here are two examples I recorded:
Walden CD4040-CERT – fingerstyle
****
Based on my test drive I can only recommend checking out a Walden or two.
Walden’s G630CE is a very well-built acoustic-electric, which feels and sounds great. The B-Band T35 looks like the perfect match for this model, thanks to its natural tone and low background noise level.
The Walden CD4040-CERT is further proof – if needed – of the quality levels Chinese guitar manufacturers are able to achieve today. This Walden really is a pro-level instrument offered at an extremely fair price. But the best thing about the CD4040-CERT is that it shows without a doubt that building an eco-friendly quality guitar is possible in this market segment!
****
Walden Guitars
Finnish distributor: EM Nordic
A big thank you to DLX Music Helsinki for the loan of the test intsruments!
****
Walden G630CE
street price approx. 450 €
Pros:
+ value-for-money
+ overall workmanship (see below)
+ playability
+ acoustic sound
+ amplified sound
Cons:
– kerfed linings a little rough in places
****
Walden CD4040-CERT
street price approx. 950 €
Pros:
+ 100% FSC-certified
+ value-for-money
+ workmanship
+ playability
+ sound
****
Testipenkissä: Walden G630CE + CD4040-CERT
Walden on Kiinassa rakennettujen akustisten kitarabrändien joukossa melko harvinainen tapaus. Firman soittimet eivät nimittäin ole brändättyjä OEM-soittimia, joita tehdään joissain anonyymissä soitinpajassa, vaan kitarat tulevat Walden Guitarsin omalta tehtaalta, jossa rakennetaan ainoastaan firman omia soittimia firman omilla menetelmillä.
Waldenin takana on Jonathan Lee, yhdysvaltalainen kitaranrakentaja, ja hänelle on – hyvien kielisoittimien lisäksi – tärkeätä myös työläistensä turvallisuus ja työolot, sekä firman ympäristövastuu. Tai kuten mies itse sanoi hiljattain yhdessä hastattelussa: ”Haluan pystyä nukkumaan rauhassa, enkä miettiä pitääkö Pyhä Pietari minun kohdalla taivaan portit lukossa, kun joskus kuolen.”
Jonathan Leen kokemuksen ansiosta Walden-soittimet ovat tuore sekoitus parhaista perinneratkaisuista ja uusista menetelmistä: kaikkien Walden Guitarsin ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi grafiitilla (tai lasikuitutangoilla) vahvistettu pulttikaula, sekä perinteiden mukaan koverrettu kannen rimoitus (ns. scalloped bracing).
****
Walden G630CE (katuhinta noin 450 €, sis. topatun Walden-kitarapussin) on soololovella varustettu, mikitetty teräskielinen, tällä hetkellä hyvin suositussa, Grand Auditorium -koossa.
Grand Auditorium -malleissa kopan tilavuus on hyvin samankokoinen Dreadnoughttiin verrattuna, mutta sen kurvikkaammalla ulkomuodolla on selvä vaikutus soundiin, jolla on usein tiukempi bassorekisteri ja tuorempi yleisilme kuin D-kitaroissa yleensä.
G630CE kuuluu Waldenin mattalakattuun Natura-sarjaan, ja sen koppa on rakennettu kokopuisesta setrikannesta, sekä palisanterivanerista sivuja ja pohjaa varten.
Soittimen viritinlapaa on koristeltu palisanteriviilulla. G630CE:n satula taas on tehty Graph Techin uudesta Fossalite-materiaalista, jonka soundin sanotaan olevan hyvin lähellä vanhaa luuta.
Waldenin kaula on veistetty mahongista: yhteen yhtenäiseen pitkään palaan on lisätty erillinen korkopala, sekä lapa (liimasauma on E-virittimien alapuolella).
Suljetut kultaiset virittimet tuntuvat jouhevalta, ja ne pitävät kitaran hyvässä vireessä.
Tummaa ja tiheänlaatuista palisanteriotelautaa on reunalistoitettu mustalla muovilla. Otelautaan on asennettu 20 pienikokoista nauhaa.
Otelaudan alla löytyvät, sekä Waldenin kaksisuuntainen kaularauta, että (kaularaudan molemmin puolen) kaksi, kaulapuuhun upotettua lasikuitutankoa. Lujempi kaula soi paremmin ja pysyy varmemmin suorana.
Kuvankaunis palisanterikoppa on koristeltu valkoisilla ja mustilla muovilistoilla. Kaulakoron pieni palisanterikoriste on sekin hyvin tyylikäs.
Kaulapultin pää on selvästi näkyvissä mahonkisessa kaulablokissa. Walden on yksi harvoista aasialaisista kitaramerkeistä, joka käyttä tätä – Taylor-kitaroista tuttua – nykyaikaisempaa menetelmää. Jonathan Leen mukaan soundillinen ero hyvin tehdyn pulttiliitoksen ja perinteisen liimaliitoksen välillä on miltei olematon.
G630CE:n edullinen hinta näkyy kopan sisällä muutamissa pienissa yksityiskohdissa, jotka eivät kuitenkaan ole ratkaisevia kitaran soitettavuuden tai soundin kannalta.
Waldenin setrikansi – tai oikeasti jättituijakansi (western red cedar = thuja plicata = jättituija) – on erittäin laadukasta sorttia tasaisilla vuosirenkailla.
Kitaran talla on palisanteria. Tallaluu on – samoin kuin satula – Graph Techin Fossalitesta tehty.
Tallaluun alle on sijoitettu B-Band-mikrofoni…
…joka toimii yhteistyössä B-Bandin T35-etuvahvistimen kanssa.
T35 tarjoaa kolmekaistaisen EQ:n, vaiheenkääntäjän feedback-ulinaa vastaan, sekä kromaattisen viritysmittarin, joka toimii myös silloin, kun johto ei ole kytkettynä kitaraan.
G630CE:n lähtö on yhdistetty hihnatappiin. Paristolokero taas on upotettu soittimen alareunaan.
****
Waldenin Madera-sarja on Jonathan Leen sitkeyden ja pitkän etsinnän suora tulos. Leen visio oli rakentaa ekologisesti vastuullisen Walden-sarjan, jossa kaikki käytetyt puut tulevat kestävästä metsähoidosta. Kesti muutamia vuosia, ennen kuin Walden sai rakennettua sellaista luotettavaa toimitusketjua, jossa kaikki puut ovat FSC-sertfioituja, sekä soitinrakentamiseen sopivia.
Walden Madera -sarja tarjoaa tällä hetkellä kuutta Dreadnought- ja Grand Auditorium -mallia, jotka ovat kaikki sataprosenttisesti FSC-sertifioituja. Valitsimme testiin Walden CD4040-CERT -nimisen Dreadnought-kitaran.
Walden CD4040-CERT (katuhinta noin 950 €, sis. kovan kotelon, kostuttajan ja toisen tallaluun) on Jonathan Leen näkemys Martin D-18 -tyylisestä teräskielisestä. Klassiseen tapaan koppa on rakennettu täyspuisesta sitkakuusesta ja täyspuisesta Etelä-Amerikkalaisesta mahongista.
Kellertävän kiiltävä viimeistely antaa kauniille kuusikannelle sopivasti vanhan ajan hohtoa.
Walden käyttää Madera-kitaroissaan katalox-nimistä (swartzia cubensis) kestävää vaihtoehtoa eebenpuulle tallassa, otelaudassa ja viritinlavan viiluna. Kaunis upotus on tyylitelty versio kiinalaisesta sanasta puulle (mù: 木).
CD4040-CERT:n satula on veistetty luusta.
Reunalistoitettuun otelautaan on siististi asennettu 20 pienikokoista nauhaa.
Koska kyse on yhdestä Waldenin huippumalleista, käytetään CD4040:n tapauksesta kaksi grafiittitankoa mahonkikaulan lujittamiseen.
Tässä mallissa työnjälki on erittäin siisti.
Vintage-ulkonäköön sopii myös Walden-logolla varustettu ohut puulevy, jonka takana kaulaliitoksen pultti on piilotettu.
Soittimella on tyylikäs rosetti helmiäisrenkaalla, sekä monikerroksinen reunalistoitus kilpikonnakuvioisella ulkokerroksella.
Tallan katalox-pala on hieman vaaleampi kuin CD4040:n otelauta. Tallaluu on oikeasta naudanluusta veistetty.
Tällainen on vintage-look parhaimmillaan.
****
Walden G630CE istuu erittäin mukavasti sylissä, ja sen satiinipintainen viimeistely tuntuu hyvin miellyttävältä.
Tämän kitaran kaulaprofiili on positiivisella tavalla nykyaikainen: se tarjoaa sopivasti leveyttä ja pyöreyttä, olematta kuitenkaan kulmikas tai paksu. Profiili voisi luonnehtia ovaaliksi C:ksi.
Kielten välinen etäisyys on valittu hyvin, ja kitara sopii näin ollen loistavasti, sekä plektrasoittoon, että näppäilyyn. Testiyksilön tatsi oli säädetty mukavan kevyeksi (E = 2,0 mm/e = 1,6 mm).
G630CE soi kauniilla akustisella äänellä – jäntevä bassorekisteri antaa loistavasti tilaa kitaran siistille keskialueelle ja helisevälle diskantille. Volyymi löytyy sekin riittävästi, vaikka tämä soitin ei huuda niin kovalla äänellä kuin jotkut Dreadnoughtit.
B-Band-järjestelmän tarjoama vahvistettu signaali tarjoaa pelkäksi tallamikrofonia käyttäväksi systeemiksi yllättävän luonnollisen version Walden-kitaran akustisesta luonteesta.
Tässä muutama esimerkki, sekä akustisesta äänestä, että linjasoitosta T35-etuvahvistimen kautta:
Walden G630CE – akustisesti – näppäily
Walden G630CE – B-Band – näppäily
Walden G630CE – akustisesti – plektralla
Walden G630CE – B-Band – plektralla
****
Walden CD4040-CERT -mallin tuntumaa voisi kuvaila sanalla ”klassinen” – kaikki tietävät varmasti miltä perinteinen D-malli kiiltävällä viimeistelyllä tuntuu sylissä.
Kaulaprofiili on tässä soittimessa hyvin samankaltainen kuin G630CE-mallissa, vaikka CD4040 lisää reseptiin vielä hieman paksuutta. Kieltenkorkeus on D-mallin testiyksilössä hieman korkeampi (E = 2,5/e = 2,0 mm) kuin Grand Auditoriumissa, mutta soittotuntuma on myös CD4040:n tapauksessa erittäin mukava.
Monet Country- ja Bluegrass-soittajat suosivat hieman korkeammaksi laitettuja kieliä, koska niiden ansiosta saadaan soittimesta enemmän volyymiä irti, ilman että kielet rämisevät nauhoja vasten.
Waldenin CD4040-CERT on sekä kaunis- että kovaääninen kitara – tästä löytyy potkua vaikka muille jakaa. Bassorekisteri on mehevä, mutta tarkka, keskialue taas on täyteläinen, mutta silti selkeä, ja päälle vielä helisevä diskanttikuorrutus.
Vaikka kitara on otettu testiin suoraan musiikkiliikeen seinältä, sen soitossa ei ole minkäänlaista kireyttä tai epätasaisuutta, vaan tämä Walden soi (ja tuntuu) kuin hyvin ”auki soitettu” teräskielinen.
Tässä kaksi esimerkkipätkää Walden CD4040-CERTin soundista:
Walden CD4040-CERT – plektralla
****
Tämän testin perusteella voi vain suositella kaikille tutustumista Walden Guitarsin soittimiin.
Walden G630CE on edullinen, mutta siististi rakennettu elektroakustinen kitara, joka tuntuu todella mukavalta ja soi erittäin kauniisti. Waldenin käyttämä T35 B-Band -järjestelmä tuntuu loistavalta valinnalta, sen luonnollisen äänen ja kohinattoman signaalin ansiosta.
Walden CD4040-CERT on kiinalaisen kitararakennuksen oikea taidonnäyte. Tämä on pro-luokan Dreadnought erittäin maltillisella hinnalla. Ja mitä parasta, se on valmistettu kokonaan kestävistä, FSC-sertifiouduista puista!
****
Walden Guitars – teräskieliset
Maahantuoja: EM Nordic
Kiitos DLX Musiikki Helsingille testisoittimien lainaamisesta!
****
Walden G630CE
katuhinta noin 450 €
Plussat:
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki (pienellä rajoituksella, kts. alhaalla)
+ soitettavuus
+ akustinen soundi
+ vahvistettu soundi
Miinukset:
– muutama hiukan epäsiisti rima kopassa
****
Walden CD4040-CERT
katuhinta noin 950 €
Plussat:
+ 100% FSC-sertifioitu
+ hinta-laatu-suhde
+ työnjälki
+ soitettavuus
+ soundi
****
Tulossa: Walden CD4040-CERT – maailman ekologisin kitara?
Waldenin Madera CD4040-CERT on täysin FSC-sertifioitu kitara. Lue Kitarablogi-testi ensi viikolla!
The Walden Madera CD4040-CERT is a fully FSC-certified guitar. Read the Kitarablogi-review next week!
RD-316 – laadukas Dreadnought Recording Kingiltä
Uusi Recording King RD-316 on keskihintainen vintage-tyylinen Dreadnought-kitara.
Kokopuinen kansi on veistetty AAA-luokan punakuusesta, kun taas kokopuiset sivut ja pohja ovat afrikkalaisesta mahongista.
Mahonkikaula on yksiosainen, ja sekä otelauta että talla ovat eebenpuuta. Satula ja tallaluu on valmistettu oikeasta luusta.
Viimeistellyssä on käytetty nitrolakkaa.
Recording King nettisivuilta löytyy Dave Trabuen ääniesimerkki: RD-316-Clips.mp3
Maahantuoja: Millbrook Musiikki
Perustietoa – akustisen kitaran monet muodot
Teräskielinen akustinen kitara nykyisessä muodossa on syntynyt Yhdysvalloissa, ja perustuu pitkälti Christian Friedrich Martinin (1793 – 1873) keksintöihin. Tärkein niistä oli uusi X-rimoitus, jonka ansiosta kansi kestää teräskielten suurta vetoa.
C. F. Martinin aikoihin kitarat olivat toki vielä ”nailonkieliset” (kielet valmistetiin eläinten suolista). Hänellä X-rimoitus oli ensisijaisesti oiva tapa vahvistaa kitaran jokapäiväistä käyttöä ”villissä lännessä” varten.
****
Enimmäiset teräskieliset Martinit ilmestyivät 1920-luvulla, ja niissä oli vielä monta yhtäläisyyksiä edeltäjiinsä: koppa oli esimerkiksi vielä melko pieni ja siro (noin 48 cm pitkä ja 34 cm leveä) ja kitaran kaula varsin leveä ja usein V-profiililla varustettu. Kaulaliitos oli 12 nauhan kohdalla.
Martinin nomenklatuuran mukaan tällaiset kitarat ovat 1- tai 0-kokoiset. Nykyään puhutaan tavallisesti parlour-kitaroista.
Parlour-kitara sopii erinomaisesti sormisoittoon, leveän kaulansa ansiosta. Soundi on hyvin balanssissa, vaikka se voi kuulostaa nykykorville ehkä vähän keskiäänivoittoiseksi.
Tältä Parlour-kokoinen kitara kuulostaa:
• sormisoitto
****
Ensimmäinen nykyaikainen teräskielinen akustinen oli vuonna 1929 ilmestynyt Martin OM -malli (Orchestra Model). Tunnettu banjon soittaja nimeltään Perry Bechtel halusi vaihtaa kitaraan, mutta toivoi soittimen, jossa oli huomattavasti kapeampi kaula, kaulaliitos 14 nauhan kohdalla sekä enemmän poweria.
Firma otti 000-mallinsa, muutti kaulaliitoksen ja pidensi mensuurin – ja OM-kitara oli syntynyt.
OM-mallin soundi on loistavassa balanssissa, ja kitara sopii hyvin sekä soolosoittoon että lauluäänen komppaamiseen. Myös studiossa OM-kitarat sekä nykyaikaiset 000-veljensä (joilla on 1930-luvulla muutettu kaulaliitos myös 14 nauhan kohdalle) ovat hyviä työkaluja, koska ne eivät ole niin bassovoittoisia kuin monet isommat kitarat.
Esimerkiksi Eric Claptonin Martin-nimikkomalli on 000-kokoinen kitara.
Muuten: joskus tätä koppakoko kutsutaan myös Folk- tai (Grand) Auditorium -kitaraksi.
Tältä Grand Auditorium -kokoinen kitara kuulostaa:
****
Maailman tunnetuin teräskielinen on kuitenkin vuonna 1935 ilmestynyt Martin Dreadnought.
Jo 1910-luvulla Martin rakensi samankaltaisia kitaroita Ditson-merkillä samannimiselle soitinkaupalle, mutta piti niitä itse turhan isona. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kitaristit kuitenkin tarvitsivat isommat ja kovaäänisemmät soittimet isoissa bändeissään, ja Martin kehitti vanhat Ditsonit eteenpäin Dreadnoughtiksi.
Dreadnought- tai D-mallisista kitaroista tuli suurmenestys ja varsinainen kulttuuri-ikoni elokuva-cowboyten ja rockstarojen käsissä.
Soundi on melko kovaääninen ja bassorekisterissä löytyy mukavasti potkua. Yleispätevä kitara siis…
Tältä Dreadnought kuulostaa:
****
Gibson taas tuli kitararakentamiseen ihan eri suunnasta. Orville Gibson (1856 – 1918) otti klassisen viulun rakennusperiaatetta esikuvaksi, ja lähti kehittelemään uudenlaisen kitaran. 1900-luvun alussa hän rakensi ensimmäiset orkesterikitarat, joista Gibson-firman työntekijä Lloyd Loar teki 1920-luvulla sellaisia klassikoita kuin esimerkiksi L-5-mallin.
****
Gibson Guitars kuitenkin alkoi 1920-luvun loppupuolella rakentaa myös ”tavallisia” (Flat-Top) kitaroita.
Vuonna 1942 ilmestyi Gibsonin ensimmäinen oikea klassikko – J-45. Kitara on idealtaan hyvin lähellä Martinin D-mallia, mutta hieman pyöreämmät hartiat (slope-shoulder tai round-shoulder) ja hieman lyhyempi mensuuri antavat Gibsonille lämpimämmän soundin ja hivenen verran pehmeämmän atakin.
****
Vuonna 1937 elokuva-cowboy Ray Whitley tilasi Gibsonilta kitaran, jonka piti olla prameampi ja kovaäänisempi kuin kenenkään muun filmisankarin kitara.
Lopputulos oli Gibson SJ-200 (tai J-200) -malli, josta tuli countryklassikoksi.
SJ-200:n vaahterakoppa kuusikannella on kitaran ison, mutta kuivahkon äänen takana. Myös kaula on vaahterasta, minkä ansiosta atakki on hyvin napakka.
Tältä Jumbo-kokoinen kitara kuulostaa:
• Running Man (Badenius/Berka)
****
1950-luvun lopussa Gibson-pomo Ted McCarty kuitenkin halusi myös Gibsonille omia ”oikeita” (kulmikkaampia) D-mallisia kitaroita. Ensikokeilut julkaistiin Epiphone-merkkisinä, esimerkiksi country-aiheinen Frontier-malli.
Kun kerran reaktiot olivat positiiviset, Gibson julkaisi myös omat mallinsa: Hummingbird (1960) ja Dove (1962).
Tässä vielä kaksi Dreadnought-esimerkkiä lisää:
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 