Danish effects specialists T-Rex have caused an enormous stir with their newest guitar pedal. Their new stompbox – called  the Replicator – is a genuine, all analogue tape delay, hand-assembled in Denmark. These days tape echoes in themselves are rather rare beasts, but T-Rex ups the ante by giving us the first tape delay with a built-in tap tempo function!

****

What is a tape delay?

The tape delay was the first studio effect invented (back when Rock ’n’ Roll was in its infancy), and it was produced by ”misusing” an open-reel tape recorder (hence the name).

The magnetic tape recorder – originally called the Magnetophon – was a German invention from the 1930s, which used a plastic tape coated with magnetisable material as its recording medium.

An empty – or wiped – magnetic tape has all the metal particles in its magnetisable surface pointing in the same direction. The result is silence (in theory) – or rather: some tape hiss.

During recording the recording head transforms the incoming audio signal into magnetic bursts of different strength, wavelength and polarity, and magnetises the tape’s metal particles, rearranging them into different magnetic clusters. During playback these ”magnetic ripples” are picked up by the playback head and translated back into an audio signal.

In tape recorders, such as open-reel studio machines or C-Cassette recorders, many different factors affect the audio quality of the playback. These factors include things such as the physical condition of the tape, tape width, tape speed, the condition of the parts involved in the mechanical transport of the tape, as well as the exact position of the playback head in relation to the tape.

Most C-Cassette players have/had only two heads – one erase head, plus a combined recording and playback head – but reel-to-reel tape recorders in the studio usually came with at least three heads (erase, record, playback). Thanks to the separate recording and playback heads the studio engineer was able to listen to the recording in progress as it sounded on the tape, while it was being recorded (to listen for tape distortion or tape defects/drop-outs).

Because there is a small physical distance between the recording and playback head, there’s always a short audible delay between the signal being recorded and the playback off the tape. The length of this delay is directly dependent on the distance between the two heads, as well as on the tape speed.

In the end, a recording engineer somewhere hit upon the bright idea to use the studio’s backup tape machine as an ”effect processor”. The engineer used the main recorder in the usual way, to record the song’s final (live-) mix off the mixing console’s master buss. The spare tape recorder was fed only the instruments and vocal parts (from the mixer) which needed to receive tape delay. If you mixed the output of the second recorder’s playback head into the recording desk you got a single delay effect. By feeding a small portion of the delay signal back into the delay tape machine’s input you could get multiple delays.

Tape delays meant for live use usually come with more than one playback head, which makes it easier to fine-tune the length of the echo effect, and which makes rhythmic delay patterns possible. Almost all mobile tape echoes use tape loops as their recording medium.

The T-Rex Replicator comes equipped with four tape heads:

The black head is the erase head, next in line is the record head, followed by two playback heads.

****

The T-Rex Replicator (current price in Finland: 849 €) comes in its own, vintage-themed ”vinyl leather” carrying bag, which contains the Replicator itself, as well as its power supply, a second tape loop cartridge, the owner’s manual, and a set of cotton swabs (for cleaning the heads with a drop of isopropyl alcohol).

The Replicator is quite a rugged pice of gear, made to withstand onstage use.

The 24 VDC power supply, though, seemed a little weedy in comparison.

The back panel offers the following connectors:

There are the input and output jacks, as well as two connectors for expression pedals, should you want to control the delay time (tape speed) and/or the feedback on the fly.

The little Kill Dry-switch mutes the dry (uneffected) signal in the Replicator’s output. This is a very handy feature, should you want to run the Replicator connected to a parallel effect loop, or to a mixing desk using a send/return-bus.

The T-Rex Replicator offers you six controls and four footswitches to control its functions:

The On/Off-switch does what it says on the tin. When the delay effect is off the Replicator’s tape loop stops running.

The Heads-switch gives you access to the effect’s three delay modes by switching the playback heads on or off. A green light means you’re using the long mode (delay times of approx. 250 – 1.200 ms), red stands for short mode (125 – 600 ms), while orange means you’re running both playback heads simultaneously for a rhythmic delay pattern.

Stepping onto the Chorus-switch will introduce deliberate wow and flutter (tape speed fluctuations) to produce a chorus-style effect that can be fine-tuned with the corresponding control.

Tap Tempo does what it says on the tin. Although this is quite a normal feature on digital delay units, the Tap Tempo-switch on the Replicator is huge news for tape delay fans. T-Rex have developed a system to control the unit’s motor digitally, making it possible, for the first time, to synchronise a tape delay precisely on the fly.

The Saturate-control holds a pivotal role for the sound of the Replicator’s delays. Depending on its settings the effect can either be clean and dynamic or greasy and overdriven.

Adjusting the Delay Time- and Feedback-controls on the fly can produce some wild and wonderful effects (in Feedback’s case up to and including self-oscillation).

****

Despite being a child of the Sixties, who has used a tape echo as the main effect in his first band’s PA-system, I have to admit that I’ve grown accustomed to the clarity and precision of digital effects. My first reaction when I tried out the Replicator for this review was ”Is it supposed to sound like this, or is there something wrong?”

Alas, it didn’t take long for the memories of a distant past to return, and I started to really enjoy the genuine old-school tones emanating from the Replicator. You should remember, though, that the Replicator is meant as a handy, portable tool for the guitarist or keyboard player. You shouldn’t expect Queen-style ultra-long, studio quality delay sounds from a compact unit such as this.

Tape speed is of course the most important variable, when it comes to the audio quality of the delay effects – short delay times (= faster running tape loop) will naturally result in cleaner and more stable sounds than long delay times (= a slow running tape).

The first audio clip has been recorded with the shortest possible delay time, while the second clip lets you hear the Replicator running at maximum delay (both clips feature all three head modes):

In my view, the T-Rex Replicator is a portable tape delay of professional quality. You should keep in mind, though, that a genuine analogue tape echo is always (!) a low-fi device in comparison to a digital delay pedal. But it is exactly this authenticity, the slight greasiness, and the sense of unpredictability a genuine tape echo conveys, that makes the Replicator such an enjoyable piece of equipment. The T-Rex’ delay never sounds tacked on, instead it becomes a natural part of your guitar signal’s harmonic content.

I’d say it is hard to overemphasise the advantages this unit’s tap tempo-function brings. The Replicator makes synching your delay child’s play.

I used the T-Rex Replicator to record two demo tracks, which show off the effect’s sounds in different musical contexts:

Demo Track 1

Demo Track 2

****

There’s no beating about the bush about this – the single restrictive factor to seeing the Replicator creep into the pedalboard of each and every guitarist is the unit’s steep price. Most players will baulk at a price tag of over 800 euros for a ”lo-fi effect”, and rather opt for one of the numerous tape delay modellers, like the Strymon El Capistan.

The Replicator, which is lovingly assembled by hand in Denmark, will find most of its clientele among vintage collectors and well-heeled boutique guitar and amp connoisseurs. If you run your original 1950s guitar through an equally vintage amplifier, running an authentic, mechanical tape delay unit will be like the icing on the cake. Especially, if the tape delay is as reliable and easy to use as the T-Rex Replicator.

Is the T-Rex Replicator the best genuine tape delay ever? To my knowledge, there are currently three different new tape echo models on the market – each of them sound great. I would pick the Replicator, though, because it is small enough to fit on a medium-to-large pedalboard, and because of its nifty tap tempo feature.

****

T-Rex Replicator

849 €

Finnish distribution: Custom Sounds

****

Pros:

+ hand-assembled in Denmark

+ tap tempo

+ two playback heads

+ easy to exchange the tape cartridge

+ authentic sound

+ compact size

Cons:

– flimsy PSU cable

– price

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Tanskalainen efektivalmistaja T-Rex aiheutti aikamoisen kohun sen uudella efektipedaalilla. Replicator-niminen laite on nimittäin Tanskassa käsintehty aito nauhakaiku. Nauhakaiut ovat jo sinänsä nykyään melko harvinaisia laitteita, mutta T-Rexin uutuus tarjoaa ensimmäisenä maailmassa digiefekteistä tutun tap tempo -ominaisuuden.

****

Mikä on nauhakaiku?

Nauhakaiku oli ensimmäinen varsinainen efekti äänitysstudioissa (Rock ’n’ Rollin syntymän aikoina), ja se luotiin alun perin väärinkäyttämällä studion kelanauhuria tahallaan.

Kelanauhuri on 1930-luvun saksalaiskeksintö (alkuperäinen nimi oli Magnetophon), jossa tallennusvälineenä toimi magnetoitavilla metallihiukkasilla päällystetty muovinauha.

Tyhjässä – tai pyyhityssä – nauhassa kaikki metallihiukkaset ovat siistissä rivissä ja osoittavat samaan suuntaan. Tästä syntyy teoreettinen hiljaisuus ja todellisuudessa nauhan kohina.

Äänitysvaiheessa äänipää muuttaa tulevan signaalin muuttuvaksi magneettikentäksi, joka magnetisoi nauhan metallihiukkasia ja muuttaa näin niiden suuntaa. Toistovaiheessa äänipää taas lukee näitä nauhaan tallennettuja ”magneettiryppyjä”, jotka muutetaan takaisin audiosignaaliksi.

Kelanauhureissa (ja kasettisoittimissa) äänenlaatuun vaikuttavat monet tekijät, kuten nauhan fyysinen kunto, nauhan leveys, nauhan kulkunopeus, äänipään ja nauhurin kuljetusmekanismin kunto, tai äänipään asento nauhaan nähden.

C-kasettinauhureissa on yleensä vain kaksi päätä – poistopää ja yhdistetty äänitys- ja toistopää – mutta studiokäyttöön tarkoitetuissa kelanauhureissa on tavallisesti ainakin kolme päätä – poistopää, äänityspää ja toistopää. Erillisen äänitys- ja toistopään järjestelmän ansiosta on mahdollista kuunnella jo äänityksen aikana, miltä äänite kuulostaa nauhalla (esimerkiksi särön tai rikkinäisen nauhan varalta).

Koska äänitys- ja toistopään välillä on fyysinen matka, toistopään signaali on aina vähän tulosignaalia jäljessä. Aikaeron pituus on riippuvainen päiden välisestä etäisyydestä ja nauhan kulkunopeudesta.

Lopulta joku keksi hankkia studioon kaksi kelanauhuria. Toinen oli master-nauhuri, jonne äänitettiin biisin lopullinen (live-) miksaus, kun taas toiseen lähetettiin mikserista ne signaalit, joihin haluttiin lisätä erillisen toistopään tuottama viive-efekti (yksi toisto). Syöttämällä osan efektinauhurista tulevasta signaalista takaisin saman nauhurin tuloon saatiin haluttaessa syntymään kokonainen toistojen ketju.

Live-käyttöön tarkoitetuissa nauhakaiuissa on usein enemmän kuin yksi toistopää, minkä ansiosta eri pituisten viive-efektien ja/tai rytmisten toistojen tuottaminen helpottuu. Lisäksi tallennusvälineenä toimii miltei aina nauhasilmukka, joka pyörii omassa erikoiskasetissa.

T-Rex Replicatorissa on neljä päätä:

Musta pää on poistopää, seuraavaksi on äänityspää, ja kaksi viimeistä ovat toistopäitä.

****

Vintage-teemaan sopivasti T-Rex Replicator (849 €) myydään omassa keinonahkaisessa kantolaukussa, josta löytyy efektilaitteen lisäksi ulkoinen virtalähde, toinen nauhakasetti, selkeät käyttöohjeet, sekä muutama vanupuikko äänipäiden ja koneiston varovaiseen putsaamiseen (isopropyylillä).

Replicator on todella tukevasti valmistettu laite, joka on nähtävästi suunniteltu myös live-käyttöä varten.

Ainoastaan laitteen mukana tuleva muovinen 24 VDC -verkkomuunnin, ja etenkin sen ohut johto saavat testaajalta muutaman miinuspisteen.

Takapaneelista löytyy tarvittavat liittimet:

Tulo- ja lähtöjakkien lisäksi löytyy vielä kaksi liitintä, joiden kautta pystyy säätämään ekspressiopedaaleilla sekä delay-ajan (nauhan nopeuden) että signaalin takaisinkytkennän (Feedback).

Kill Dry -kytkimellä saa poistettua tulosignaalin kokonaan Replicatorin lähtösignaalista. Tämä on tärkeä ominaisuus, jos haluaa käyttää nauhakaikua rinnakkaisessa efektilenkissä tai send/return-periaatteella pedaalilaudassa tai mikserin kanssa.

T-Rex Replicator tarjoaa käyttäjälle kuusi säädintä ja neljä jalkakytkintä:

On/Off-kytkimellä laitetaan – luonnollisesti – nauhakaiku päälle tai pois; kun Replicator on pois päältä nauha ei pyöri.

Heads-kytkimellä valitaan nauhakaiun toistopäitä – vihreä valo tarkoittaa pidempiä viiveaikoja (noin 250 – 1.200 ms), punaisessa moodissa toinen pää antaa puoleksi lyhyemmät viiveajat (125 – 600 ms), ja oranssi merkkivalo palaa silloin kun molemmat toistopäät toimivat yhtä aikaa.

Chorus-kytkimellä ja Chorus-säätimellä voidaan lisätä tahallista nauhan huojuntaa, mikä vaikuttaa toistojen sävelkorkeuteen:

Tap Tempo -kytkin on tämän nauhakaiun uusi, ennennäkemätön ominaisuus. Digitaalisesti synkronoitu moottori mahdollistaa Replicatorin intuitiivista ja nopeata säätämistä.

Saturate-säätimellä on tärkeä rooli, koska sillä säädetään nauhakaiun äänitystasoa. Saturate-asetuksesta riippuu toistojen puhtaus ja kompressointi.

Delay Timen ja Feedbackin säätäminen lennossa tuottaa villejä efektejä (Feedbackin tapauksessa jopa itseoskillaatioon asti).

****

Vaikka olen itse 1960-luvun lapsi, joka on käyttänyt koulubändini aikoina vielä aitoa nauhakaikua, täytyy myöntää, että digitaalisen vallankumouksen takia kuuloni on tottunut sen verran puhtaisiin, tasaisiin ja kirkkaisiin viive-efekteihin, että ensivaikutelma oli ”Onko laitteessa joku vika?”

Muisto menneistä soundeista kuitenkin palasi hyvinkin nopeasti, ja sen myötä Replicatorin aitojen nauhakaikusoundien diggailu ja nautinto. On kuitenkin muistettava, että T-Rexin uutuuslaite on tarkoitettu kitaristin (tai kiipparistin) pedaalilautaan mahtuvaksi efektipedaaliksi. Näissä raameissa olisi täysin epärealistista odottaa Replicatorilta Queen-tyylisiä superpitkiä, mutta samalla studiolaatuisia toistoja (joita on tehty studiossa kahdella tai kolmella isokokoisella master-nauhurilla).

Nauhan kulkunopeudella on iso vaikutus toistojen äänenlaatuun – nopeasti kulkevasta nauhasta (= lyhyet delay-ajat) tulee tuoreempaa ja laadullisesti vakaampaa jälkeä kuin hitaasti kulkevasta nauhasta (= pitkät delay-ajat). Ensimmäisessä pätkässä on valittu lyhyin mahdollinen delay-aika, kun taas toisessa pätkässä kuulee maksimiviiveen soundeja (kaikissa Heads-variaatioissa):

Mielestäni T-Rex Replicator on erittäin laadukas nauhakaiku. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että aito nauhakaiku on toimintaperiaatteeltaan aina (!) lo-fi-laite. Mutta se on juuri tämä aitous, se soundin lämpöä, sekä nauhan tuoma tietynlainen ”vaara” ja ”arvaamattomuus”, mikä tekee Replicatorin käytöstä niin nautittavan. T-Rexin toistot eivät kuulosta päälle liimatuilta, vaan niistä tulee kitarasoundin harmoninen osa.

Ei voi mielestäni yliarvioida Replicatorissa tap tempo -toiminnon tuomaa hyötyä. Nauhakaiun synkronointi biisiin ei koskaan ollut näin vaivatonta.

Äänitin T-Rex Replicatorilla kaksi erityylistä demobiisiä, joista voi kuulla uutuuslaitteen soundeja bändisovituksen kontekstissa.

Demobiisi 1

Demobiisi 2

****

Ei kannata kierrellä ja kaarrella, vaan suurin (käytännössä ainoa) rajoittava seikka T-Rex Replicator -nauhakaiun käyttössä on sen korkea hinta. Tavalliselle keskivertokitaristille yli 800 euroa yhdestä lo-fi-efektilaitteesta on yksinkertaisesti liikkaa. Meille kuolevaisille nauhakaiun laadukas digitaalinen mallinnus (esimerkiksi Strymon El Capistan) tyydyttää omia lo-fi-tarpeita enemmän kuin riittävän hyvin.

Huolellisesti Tanskassa käsin rakennetun Replicatorin käyttäjäkunta löytyy varmaan enemmän vintage-keräilijöiden joukosta, sekä boutique-vahvistimien ja -soittimien käyttäjien leiristä. Jos on aito 1950/60-luvun sähkökitara ja vahvistin, saa T-Rexistä näiden rinnalle autenttisen, mekaanisesti toimivan viive-efektin, joka toimii varmasti luotettavammin kuin loppuun kulunut vintage-nauhakaiku.

Onko T-Rex Replicator paras nauhakaiku ikinä? Tietääkseni maailmassa on tällä hetkellä kolme nauhakaikua sarjatuotannossa, ja kaikissa on soundi kohdallaan. Minä valitsisin kuitenkin Replicatorin, koska se mahtuu (isoon) pedaalilautaan ja koska sillä on tap tempo -toiminto.

****

T-Rex Replicator

849 €

Maahantuoja: Custom Sounds

****

Plussat:

+ käsintehty Tanskassa

+ tap tempo

+ kaksi toistopäätä

+ helppo nauhan vaihto

+ autenttinen soundi

+ kompakti koko

Miinukset:

– virtalähteen johto

– hinta

Save