EBS Swedenin uutuus – Session 30 – on firman pienin kombo tähän mennessä, joka on tarkoitettu koti-, äänitys- ja harjoituskäyttöön.
****
Pieni ja kevyt EBS Classic Session 30 (169 €) kuuluu valmistajan vintage-tyyliseen, Kiinassa valmistettuun Classic-sarjaan.
Session 30 tarjoaa nimensä mukaisesti 30 wattia lähtötehoa.
Kahdeksantuumainen kaiutin istuu refleksikotelossa, jolla on auko edessä. Tyylikäs etukangas on kiinnitetty perinteiseen tapaan tarranauhoilla.
Harjoituskombon takapuoli on täysin suljettu. Virtajohdon liittimen ja virtakytkimen viereen EBS on lisännyt vielä maadoituspisteen, josta voi olla hyötyä hurinan minimoimisessa, silloin kun vahvistinta käytetään studioympäristössä.
Session 30:n paino jää alle yhdeksän kiloa, joten kombo on todella helppo kuljettaa kantokahvallaan.
Kombon paneeli tarjoaa säätimiä gainille (jolla on oma Peak-ledi), bassolle, diskantille sekä volumelle.
Harjoituskäyttöä varten EBS on lisännyt Session-vahvariin minijakin mp3-soittimelle ja kuulokelähdön.
Harvinaisuus tässä hintaluokassa on pikkukombon balansoitu XLR-lähtö, joka tekee Session 30:stä myös kätevän DI-boksin omalla monitoroinnilla studiokäyttöä varten. Ground Lift -kytkimellä saa katkaistua tehokkaasti mahdollisista maalenkeistä aiheuttavan brummin.
****
Pikkuisesta, kahdeksantuumaisella kaiuttimella varustetusta harjoituskombosta ei voi odottaa seiniä vavisuttavaa bassotoistoa ja äänenpainetta – se olisi täysin epärealistinen.
Toisaalta täyttyy korostaa, että EBS Classic Session 30:stä lähtee kunnon bassosoundi. Tämä kombo ei missään nimessä ole kumiseva leluvahvistin, erittäin reilusta hinnastaan huolimatta.
Pikkuvahvistin tarjoaa aitoa EBS Classic -sarjan soundia opetus- ja harjoituskäyttöön sopivalla volyymillä. Bassorekisteri on lämmin, keskialue siisti ja yläkerta silkkisen pehmeä.
Kun vääntää master volumen täysille – tai jo vähän aikaisemmin viisikielisellä bassolla – mukaan kuvaan astuu odotetusti myös kombon (ja kaiuttimen) pienestä koosta aiheuttuvaa resonointia ja surinaa, mutta järkevässä käytössä EBS:n pienokainen pärjää mainiosti.
Session 30:n XLR-lähtö toimii sekin moitteettomasti, välittämällä kombon laatusignaalia puhtaasti eteenpäin mikserille tai äänikortille.
Mielestäni EBS Classic Session 30 on mainio harjoitusvahvistin, sekä erittäin kätevä työkalu kotistudiossa.
****
Seuraavat esimerkit on äänitetty käyttämällä samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonia kaiuttimen edessä että kombon suoraa XLR-lähtöä:
Upouusi Yamaha P-105 on rahapussille ystävällinen, kevyt digitaalinen piano, joka sopii sekä koti- että keikkakäyttöön.
Yamaha P-105 (F-Musiikin hinta 659 €) on saatavilla sekä mustana (P-105B) että valkoisena (P-105WH).
P-105:n koskettimisto on Yamaha Graded Hammer -tyyppiä, jossa koskettimet on painotettu kuten akustisessa pianossa: bassopuolen koskettimia on hieman raskaampi painaa kuin diskanttipuoleisia koskettimia.
Muovirunkoinen P-105 painaa vain 12 kiloa, ja se mahtuu sellaisenaan mukavasti tavalliselle kosketintelineelle. Lisävarusteina on saatavilla myös Yamahan kotikäyttöön suunniteltu puinen LH85-jalusta ja kolmipedaalinen LP5A-pedaaliyksikkö.
Koskettimiston lisäksi Yamaha on satsannut myös P-105:n äänentoistoon. Digipianon runkoon on upotettu tehokas vahvistin (2 x 7 W) ja yllättävän täyteläisen kuuloinen kaksitiekaiutinjärjestelmä refleksiaukkoineen.
Monista ominaisuuksistaan huolimatta Yamaha P-105 on todella helppo käyttää.
Volume-liukusäätimen viereen on sijoitettu pianon metronomi-, Pianist- ja splittausosasto.
Tavallisen metronomi-klikin lisäksi tarjoaa P-105 myös kymmenen eri rumpupatternia beatista sambaan ja valssiin.
Pianist on Yamahan oma harjoitustyökalu – jonkinlainen arpeggiaattorin ja säestysautomatiikan risteytys – joka muuttaa vasemman käden…
Yksi tämänvuotisista Roland-uutuuksista on GA-112 – firman COSM-teknologiaa hyödyntävä kitarakombo, joka on ihan omaa itsensä, täysin ilman tiettyjen vahvistimien mallinnusta.
Koko komeuden ytimessä toimii GA-112 – ja isompaa, kahta 12-tuumaisia kaiutinta sisältävä sisarmalliaan GA-212 – varta vasten kehitelty Progressive Amp -niminen COSM-malli. Progressive Amp lupaa erinomaisia clean-, crunch- ja lead-soundeja yhdestä, samasta vahvistimesta, pelkästään gain-säädintä ja EQ:tä käyttämällä.
Satawattisessa Roland GA-112:ssa (844 €) yhdistyy monia piirteitä, joita ovat tuttuja entisestään firman kitaravahvistimista.
Etupaneelin värimaailma muistuttaa legendaarista Jazz Chorus -komboa, kun taas kestävä musta päällinen ja erittäin tukeva metalliritilä tulevat suoraan firman Cube-sarjasta.
Myös paksut muoviset kulmasuojat on tehty kestämään keikkailevan kitarakombon ajoittain rankkaa elämää.
GA-112:n etuvahvistin on täysdigitaalinen, ja se tarjoaa peräti viisi kanavaa – neljä tallennettua kanavaa, sekä manuaalisen tilan, jossa käytetään säätimien tämänhetkiset asetukset soundin pohjana.
Etupaneelin rakenne on erittäin selkeä, kombon uumenissa piiloutetusta huipputeknologiasta huolimatta. Kaikki painonapit ovat taustavalaistetut, ja kaikki tallennettavissa olevat säätimet (siis kaikki, paitsi Master Volume) ilmaisevat asentonsa punaisilla ledeillä. Tämän kombon asetukset näkee selvästi myös täysin pimeällä lavalla.
Vahvistimen tulopuolella tarjotaan kahden jakkien lisäksi Boost-napin lisäpotkua varten, sekä Voice-kytkimen, jolla saa signaaliin lisättyä mietoa loudness-käyrää.
Progressive Amp -osaston pitkänomainen ledi auttaa suuresti gain-määrän visuaalisessa hahmottamisessa, muuttamalla väriään porttaattomasti loogisella tavalla Drive-asetuksen mukaan. Jos näkee vihreän valon tietää heti, että soundi on säädetty puhtaaksi, kun taas tumman punainen tai hohtavan valkoinen tarkoittaa rankkaa säröä.
EQ-osasto koostuu basso-, keskialue- ja diskanttisäätimistä, ja se tarjoaa tämän lisäksi myös keskialueen lisäboostin todella paksuja sointeja varten.
Ennen kuin signaali kulkee preesenssäätimen ja digikaiun läpi masterille, sitä voi vielä lähettää kummallekin tai jopa molemmille GA-112:n ulkoiselle efektilenkille. Efektilenkien päälle/pois-tilaa tallennetaan kaikien muiden vahvistimen parametrien mukaan kanavamuistipaikkaan, mikä tarkoittaa että kanavavaihdon yhteydessä myös oikeat ulkoiset efektit menevät automaattisesti päälle.
GA-kombon ainoa sisäinen efekti on sen kaunisääninen digitaalinen kaiku.
Roland GA-112 tallentaa muuten kaikki muutokset säätöihin automaatisesti muistiin, mikä selvästi nopeuttaa työskentelyä vahvarin kanssa.
Efektilenkkien liittimet on sijoitettu puoleksi avoimen kotelon takapaneeliin.
Kummankin efektilenkin kohdalla voi erikseen valita, onko kyseessä rinnakainen tai sarjakytkennässä oleva signaalitie, ja onko käytössä –10dB:n tai +4 dB:n signaalitasolla pyörivä efektilaite.
Takapaneelistä löytyy myös lähtö viritysmittarille ja mikserillä. Lisäksi pystyy myös ketjuttaa kaksi GA-112-komboa todella isoja lavoja varten.
Jos haluaa täyttä kontrollia lavalla täytyy lisätä laskuun vielä reilu satanen ja hankkia Rolandin oma GA-FC-jalkakytkinlauta. Sillä pystyy lennossa paitsi vaihtamaan kanavia myös kytkemään kombon boosteja, efektilenkkejä ja kaiun päälle tai pois.
Mielestäni se olisi ollut kuitenkin käyttäjän kannalta ystävällinen veto, jos Roland GA-112:n paketista olisi löytynyt valmiiksi yksinkertainen, kahdella kytkimellä varustettu pedaali, jolla voisi vaihtaa kombon kanavia ylös- ja alaspäin.
****
Roland ei lähtenyt GA-112:n suunnitteluun sellaisella päämäärällä, että nyt rakennetaan sellainen kombo, jossa on valtavasti erilaisia mallinnoksia vanhoista vahvistimistä ja iso kasa sisäisiä efektejä, vaan idea oli päinvastainen.
GA-112:n valtti ovat sen erittäin terve perussoundi, ja oman Progressive Amp -mallin uskomattoman laaja gain-skaala, joka ulottuu putipuhtaasta hyvin rankkaan metalliin.
En lähde tässä myöskään spekuloimaan Roland-kombon erilaisten soundien mahdollisista esikuvista tai GA-112:n tarjoamasta ”autenttisuudesta” tai sen puutteesta. Tämä ei ole mallintava vahvistin perinteisessä tarkoituksessa, tässä ei haetakaan uskollisuutta johonkin esikuvaan.
Roland GA-112 on ihan oma itsensä, ja pärjää vallan mainiosti tarjoamalla kitaristeille mahdollisuuden löytää omat soundinsa minimaalisella vaivalla.
Lämmin puhdas jazz tai helisevän pureva country – Roland-kombolla onnistuu kädenkäänteessä ja lopputulos kuulostaa erittäin hyvältä. Soittodynamiikaan ja kitaran volume-säätimeen herkästi reagoiva perinne-blues tai 1970-luvun rock luonnistuvat nekin mainiosti. Ja armoton metal-riffaaminenkin voi GA-112:llä jatkua, kunnes talkkari tulee ja takavarikoi treenikämpän pääsulakkeen.
Hyödyntämällä vielä styrkkarin kahta efektilenkkiä saa Rolandista esiin todella massiivisen määrän erilaisia laatusoundeja.
Voin vain suositella Roland GA-112 -kombon koeajelua, jos etsii uuden vahvistimen oman kitarasoundin komentokeskukseksi.
****
Tässä muutama esimerkki GA-112:n soundista ilman ulkoisia efektilaiteita:
Esivanhennettu kitara – joidenkin mielestä se on typerin keksintö ikinä, kun taas toisten mielestä naarmuuntuneissa kitaroissa on oma charminsa.
Yksi asia on kuitenkin selvä: relic-ilmiö on tullut jäädäkseen!
Tällä kertaa testissä kävi ESP:n näkemys uusvanhasta kitarasta – Eclipse II FM FT Distressed.
****
ESP Eclipse II Distressed (1.889 €) on laadukas japanilainen sähkökitara, joka on esikulutettu näyttämään yli 50-vuotiaalta, paljon käytetyltä soittimelta.
Hyvin realistinen tuntuma on saatu aikaiseksi käyttämällä kolhujen, naarmujen ja lommojen lisäksi myös sellaista lakkausta, joka näyttää hieman ajan jälkeen kuluneelta ja puun syykuvioihin uponneelta.
Myös Eclipse II Distressed -rungon takapuoli on täynnä pieniä naarmuja ja painaumia, mutta kitaran kaula on jätetty lähes kokonaan siistiksi.
Runkoon ja kaulaan käytetty mahonki näyttää herkullisen eloiselta.
ESP ei kuitenkaan vetänyt relikoinnilla överiksi, eikä viimeistelyssä ole keinotekoisia halkeamia.
Gotohin kromatut virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta kyseessä ovat nykyaikaiset lukkovirittimet.
Eclipsen kaunista palisanteriotelauta ja sen jumbokokoiset nauhat on jätetty tarkoituksella neitseelliseksi: uudella kitaralla on uuden kitaran tatsi ja soitettavuus, hyvä niin!
Kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaliitoksella.
Tässä kuvassa näkyvät hyvin relikoidun Eclipse II Distressed -kitaran kulumat, naarmut ja viimeistelyn epätasainen pinta.
Distressed-mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta: kaulamikrofoniksi on valittu ’59-humbuckeri, kun taas tallan viereen on asennettu firman JB-malli.
Mikkien harjatut suojakuoret tukevat omalta osaltaan vanhan soittimen vaikutelmaa.
Kaulan tone-potikkaan on lisätty push/push-kytkin, jolla saa molemmat mikrofonit puolitettua.
Elektroniikkalokerosta löytyy laadukkaita osia, siistiä juotostyötä, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella.
Samoin kuin Eclipse II:n virittimet myös tune-o-matic-tyylinen talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laatuosia Gotohin valikoimasta.
Erittäin hieno kova laukku kuuluu ESP:n hintaan.
****
Monet valittavat LP-tyylisten kitaroiden paino-ongelmista, jotka tekevät kitaran soitosta epämukavan. Näille soittajille voin vain suosittaa ESP Eclipse II Distressed -mallin koeajoa, koska ainakin testiyksilö on uskomattoman kevyt!
En tiedä johtuuko tämä ominaisuus huolellisesta puuvalinnasta vai käytetäänkö myös ESP:n tehtaalla Gibsonilta tuttua ”Emmental-menetelmää”, jossa porataan rungon mahonkiin ensin isokokoisia reikiä, ennen kuin vaahterakansi liimataan paikkoilleen. Oli miten oli – tämä ESP on kevyin soittamani LP-tyylinen kitara ikinä!
Kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen keskikokoinen ”D”, joka on hyvinkin lähellä Gibson-kitaroista tuttua 60s-kaulaa. Hiukan epätasainen ”vanhennettu” lakka tuntuu liukkaalta ja luonnolliselta. Esimerkkillisen nauhatyön ja otelaudan loivan kaarevuuden ansiosta, soittotatsi on nopea ja vaivaton.
En tiedä johtuuko tämä relikoinnista tai muista seikkoista, mutta ESP Eclipse II Distressed tuntuu suorastaan elävältä. Kitara resonoi vapaasti ja sen loistavassa akustisessa äänessä löytyy sopivasti sekä ryhdikkyyttä, että lämpöä.
Seymour Duncanin ’59/JB-kattaus on ESP Eclipse II:lle mahtava valinta. Mikrofonit ovat keskenään loistavassa tasapainossa, ja ne onnistuvat täydellisesti välittämään kitaran oman äänen uskollisesti eteenpäin vahvistimelle. Lisäksi humbuckerien puolitus yksikelaisiksi lisää tutuille humbucker-soundeille vielä hyvin hyödylliset kevyemmät ja kirkkaammat vaihtoehdot.
Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetusta kaulamikrofonista, sen jälkeen tulee täysi kaulamikki ja niin edelleen:
Kitaroiden keinotekoisesta vanhenemisesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ESP Eclipse II Distressed on mielestäni loistava laatusoitin, jolla on omaa luonetta ja charmia vaikka muille jakaa. Sääli, että se piti palauttaa…
The SE Angelus Standard is a Grand Auditorium -sized steel-string acoustic from PRS Guitars’ brand-new SE Acoustic -range.
A special feature on all PRS SE steel-strings is their proprietary top bracing pattern which seamlessly combines the best bits of traditional x- and fan-bracing patterns. The end result should be a very dynamic and open-sounding acoustic tone.
****
The PRS SE Angelus Standard (current street price in Finland approx. 730 €) is a beautiful and stylish piece of work.
A Grand Auditorium’s body has about the same cubic content as a Dreadnought. Its rounder shape with a more slender waist makes it more comfortable to play, and also produces a different basic voicing. Grand Auditoriums tend to sound more open with added clarity in the lower midrange (between 600 – 800 Hz) compared to a Dreadnought, making them easier to record.
The SE Angelus Standard is crafted from solid sitka spruce for the top and solid mahogany for the body’s back. The rims are pressed from mahogany plywood, adding a little sturdiness.
Mahogany is also the material of choice for the Angelus’ neck.
It’s surprising to see how well PRS’ traditional headstock looks on an acoustic guitar. In the SE Angelus’ case the headstock features a rosewood veneer, as well as white binding.
The top nut has been carved from genuine bovine bone.
The tuners are the same quality units PRS also uses for their SE electrics.
The SE Angelus’ neck is a three-piece affair, with a long piece making up the bulk of the neck, and two small added pieces for the headstock and the neck heel, respectively.
The bound rosewood fingerboard sports beautiful bird-inlays and well-finished narrow frets.
The mahogany used for body construction is gorgeous – the honey-hued wood looks good enough to eat underneath the thinly applied transparent lacquer.
By the way: A second strap button comes as standard on the SE Angelus.
Here’s a view of the Angelus’ rounded cutaway – a typical feature on many Grand Auditorium sized instruments.
The top’s black and white binding looks very crisp.
A rosewood rosette adds a tad of understated charm to proceedings.
The SE Angelus displays extremely clean workmanship throughout – even on the inside!
The compensated saddle in the guitar’s rosewood bridge is made from tone-enhancing genuine bone.
****
But the PRS SE Angelus Standard isn’t just nice to look at, this guitar is also a sheer joy to play!
The instrument is lightweight, and just touching it already gives you a sense of this guitar’s eagerness to resonate.
PRS have made a wise decision in my opinion, when it came to choosing a neck profile for the Angelus: This neck is an unabashedly steel-string acoustic type of neck. No foul compromises to win over electric players – the Angelus’ neck profile is a chunky affair somewhere between a D- and a U-shaped cross-section.
If you’re new to steel-string acoustics – or just used to the feel of many electroacoustic guitars – the first impression might be a slight bit disconcerting, but fear not! In the long run a big neck will help your left-hand technique, and it’s the right choice for big tone as well.
And what a tone it is! I can only heap praise upon the Angelus’ tone, sustain and dynamics – what a beautiful open sound!
String-to-string balance is outstanding, regardless of playing style or chosen register. It’s not often that you find a brand-new guitar with such a mature voice from the get-go – especially in this price bracket!
I also recorded the SE Angelus with different recording set-ups, and can only report that it is almost impossible to get a bad (or muddy) sound out of this instrument.
This is what the Angelus sounds like when recorded with a Zoom Q2HD:
…and here are two clips, which I recorded using an AKG C3000 condenser mic close to the guitar, pointing at the 14. fret, paired with a Samson C02 at shoulder height facing towards the bridge (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):
Zoom Q2HD (suositushinta 205 €) on firman uusin pikkukokoinen videotallennin, joka tarjoaa HD-resoluution kuvan lisäksi uutena ominaisuutena MS-stereoäänityksen.
MS-stereossa käytetään kaksi eri mikrofonia tallentamaan stereokuvaa – yksi äänittää vain keskipistettä ja toinen äänittää ainoastaan stereon sivut. Tämän äänitystavan suurin etu on, että stereokuvan leveyttä ja tilan syvyysvaikutelmaa voi säätää muutamalla sivumikrofonin signaalitasoa.
Klassisessa MS-stereossa keskimikrofonina käytetään herttakuvioista mikkiä ja sivumikikkinä 90 astetta sivuun käännettyä kahdeksikkoa. Näistä kahdesta monomikrofoneista saadaan stereokuva käyttämällä kolmea mikserikanavaa – keskimikrofonin panoroidaan stereokuvan keskellä, kun taas sivumikin signaali splitataan kahdeksi signaaliksi, joista toinen panoroidaan sellaisenaan täysin vasemmalle ja toinen täysin oikealle, mutta käännetyllä vaiheella.
Onneksi kaiken tämän teorian Zoom Q2HD:n käyttäjän ei tarvitse osata – laitteessa täytyy säätää ainoastaan tutulla tavalla mikrofonin signaalitasoa, sekä uutena ominaisuutena haluttua stereokuvan leveyttä. Tarjolla on täysin monofoninen signaali, sekä viisi erilaista stereoleveyttä 30:stä asteesta 150:een asteeseen saakka.
Käsisäädön lisäksi tulosignaalin tasoa voi säättää myös automaattisesti kolmella eri Auto Gain -vaihtoehdolla (Concert, Solo, Meeting), ja Q2HD:n bassoleikkuri pitää bassot kurissa.
Audiota tallennetaan Zoom Q2HD:ssä joko lineaarisena wav-tiedostoina (44,1/48/96 kHz, 16/24-bit) tai datakompressoidussa AAC-muodossa (64–320 kbps, 48 kHz). Laite mahdollistaa myös pelkkien audiotiedostojen äänittämistä.
****
Q2HD on tyypillinen Zoom-videotallennin siinä suhteessa, että sitä käytetään kuvaus- ja äänitystilanteessa pystyasennossa. Laitteen liittimet ja säätimet on sijoitettu kotelon sivuihin, kun taas transportti ja navigointi hoidetaan hyvin terävän kahden tuuman näytön alla olevilla napeilla. Navigointinappien viereen on mahdutettu jopa pikkuinen kaiutin nopeata videon katselua varten.
Kamera käyttää 3,2-tuumaisen viiden miljoonan pikselin CMOS-kennoa kiinteällä tarkennuksella ja aukolla (1,32 m – ∞, F: 3,2). Tarjolla on kolme valoitusvaihtoehtoa – Auto, Concert Lighting ja Night – sekä nelinkertainen digitaalinen zoom.
Zoom Q2HD on erittäin käyttäjäystävällinen laite: kaikki valikot mahtuvat yhteen näkymään, ja säädettävien parametrien määrä on pidetty alhaisena. Erittäin onnistunut graafinen toteutus tukee laitteen positiivista käyttökokemusta.
Laite saa käyttövirtansa kahdesta AA-kokoisesta paristosta (tai akusta), jotka kestävät videokäytössä noin kaksi tuntia ja audiokäytössä noin neljä tuntia.
****
Tallennettuja pätkiä pystyy myös katsomaan hieman isompana landscape-ominaisuuden ansiosta.
Zoom Q2HD myös mahdollistaa pienimuotoista videoeditointia itse laitteessa – tarjolla ovat pidemmän videon pätkimästä useampiin osiin (Divide), sekä alku- ja loppukohtien siirtäminen (Trim).
****
Laitteen mukana tulevalla mini-SD-kortilta löytyy Zoomin kevyt editointi- ja muokkaussofta Handy Share, joka toimii sekä Windows- (XP 32-bit tai parempi) että Mac-ympäristöissä (Mac OSX 10.4.6 tai uudempi).
Handy Share -ohjelma tarjoaa kevyttä videoleikkausta…
…sekä audion muokkausta kaiulla, kompressorilla ja normalisoinnilla. Audioefektejä voi esikuunnella, ennen kuin tallentaa muutokset suoraan videotiedostoon.
Handy Sharella pääsee kyllä kivasti videoeditoinnin alkuun, mutta se ei vedä vertoja edes Windows Movie Maker- tai Apple iMovie -tyylisten ilmaisohjelmien käyttömukavuudelle ja muokkausmahdollisuuksille.
****
Stand-alone laitteena lisäksi Zoom Q2HD:tä voi käyttää usb-portin kautta stereofonisena usb-mikrofonina audiosekvenssereissä tai nettikamerana chattailua tai striimausta varten (esim. UStream-palvelun kautta). Kätevällä Delay-säädöllä voi jopa poistaa striimauksessa usein syntyviä synkkaongelmia kuvan ja audion välillä.
****
Mielestäni Zoom Q2HD on todella hyvin toimiva kokonaisratkaisu omia You Tube -videoita tekevälle artistille tai bändille.
Vaikka järjestelmäkameroilla tai joillakin älypuhelimilla pystyy nykypäivällä kuvaamaan jopa Zoomia laadukkaampia videoita, on niiden audiopuoli usein melko surkea. Etenkin syvät bassot saavat niissä kameroissa signaalin nopeasti pumppamaan ja säröille.
Juuri sen monipuolinen, puhdas ja laadukas audio-osasto on mielestäni Zoom Q2HD:n suurin valtti. Se mahdollistaa hyvin mutkatonta livetallenteiden tekoa, jossa kunnollisen HD-videon pariksi saadaan myös laadukas ja dynaaminen ääni samasta kevyestä laitteesta.
Seuraavissa audiopätkissä esitetään Zoomin stereoasetuksien vaikutusta akustisen kitaran äänityksessä. Q2HD:n etäisyys kitaraan pysyy koko ajan samana:
SE Angelus Standard on Grand Auditorium -kokoinen teräskielinen akustinen kitara PRS Guitarsin upouudesta SE Acoustic -mallistosta.
PRS SE -teräskielisten erikoisuus piilee firman omassa erikoisrimoituksessa, jossa käytetään saumattomasti X-rimoituksen ja fan-rimoituksen parhaita elementtejä. Lopputuloksena pitäisi syntyä erittäin dynaaminen ja avoin akustinen klangi.
****
PRS SE Angelus Standard (katuhinta noin 730 €) on erittäin komea ja tyylikäs ilmestys suositussa Grand Auditorium -koossa.
Grand Auditorium -kitaroissa kopan tilavuus on kutakuinkin sama Dreadnought-kitaroiden kanssa. Pyöreämmän ulkomuodon ja kapeamman vyötärön ansiosta Grand Auditorium kuitenkin istuu sylissä vielä Dreadnoughtia mukavammin. Lisäksi kopan muodolla on myös vaikutusta sointiin – Grand Auditorium -kitarat soivat yleensä avoimemmin ja ilman kumisevaa keskirekisteriä (noin 600 – 800 Hz) kuin Dreadnought-soittimet, minkä ansiosta nitä on hyvin helppo äänittää.
SE Angelus Standardin koppa on veistetty kokopuisesta sitkakuusikannesta ja mahonkipohjasta. Kopan reunat ovat muotoon prässätystä mahonkivanerista, mikä lisää niihin jäykkyyttä.
Myös Angeluksen kaula valmistetaan mahongista.
PRS:n perinteinen lapamuoto istuu yllättävän hyvin myös akustiseen kitaraan. SE Angeluksen tapauksessa lapa on reunalistoitettu valkoisella muovilla, ja päällystetty kuvankauniilla palisanteriviilulla (palisanteri = ruusupuu).
Satula on veistetty aidosta naudanluusta.
Suljetut virittimet ovat samat laadukkaat mallit, joita käytetään myös SE-sähkökitaroissa.
SE Angeluksen kaula koostuu yhdestä pitkästä palasta, johon on liimattu kaksi lisäpalaa – yksi muodostaa lavan, kun taas toinen on kaulan korko.
Palisanteriotelauta on reunalistoitettu ja koristeltu taitavasti PRS-sähkökitaroista tutuilla lintu-upotuksilla. Sekä upotus- että nauhatyö on toteutettu erittäin siististi.
Kun kerran käytetään laadukasta puuta, on ilo myös näyttää se kaikille. Koppa on viimeistelty erittäin ohuesti kirkaslakalla – mahongin hunajankultainen sävy on varsinaista silmänruokaa.
SE Angelus Standardissa toinen hihnatappi on muuten vakiovaruste – hyvä niin!
Kuten monilla Grand Auditorium -kitaroilla myös Angeluksella on pyöreä soololovi.
Kuusikansi on reunalistoitettu monikerroksisilla mustavalkoisella muovilistoilla.
Tumma palisanterirosetti huokuu hillittyä tyylikyyttä.
Myös kopan sisällä jatkuu SE Angeluksen esimerkkillisen siisti linja.
Samoin kuin satula, myös palisanteritallan kompensoitu tallaluu on aitoa luuta.
****
PRS SE Angelus Standard -kitaraa ei ole ainoastaan kiva katsella, vaan sillä on myös ilo soittaa!
Kitara on hyvin kevyt, ja jo pelkästä kosketuksesta käy selväksi, että tämä soitin resonoi vapaasti.
PRS on Angeluksen kaulaprofiilin kohdalla tehnyt mielestäni parhaan mahdollisen päätöksen: Angelus Standardin kaula on nimittäin täysverinen teräskielisen kaula. Tässä ei tehdä minkäänlaisia kompromisseja tai myönnytyksiä sähkökitaristien suuntaan, vaan tarjoilla on on täyteläinen ja vankka D:n ja U:n risteytys.
Ensikertalaiselle – tai tavalliseen elektroakustiseen tottuneille – ensivaikutelma voi tuntua hivenen verran liian lihaksikkaalta, mutta muutaman soittominuutin jälkeen soittaja alkaa arvostaa kaulan mukavaa täyteläisyytä. Tuhti kaula tukee hyvää soittotekniikkaa, ja se parantaa myös roimasti kitaran yleissointia.
Ja mikä sointi tästä kitarasta lähteekin! Soundia ja soittodynamiikan toistoa voi kuvailla vain ylistyssanoilla, niin upeasti, kauniisti ja avoimesti SE Angelus Standard soi.
Kielet ovat esimerkkillisesti tasapainossa toisiaan, sekä volyymiä, että sävyä katsoen, ja loistava tasapaino säilyy ehjänä soittotekniikasta tai -rekisteristä riippumatta. On hyvin harvinaista saada suoraan pakasta vedettyä teräskielistä syliin, joka soi alusta asti näin hyvin – etenkin tässä hintaluokassa!
Kokeilin SE Angelus Standardia myös erilaisilla äänityskalustoilla, ja oli lähes mahdotonta saada tästä kitarasta huonoa tai tunkkaista soundia.
Tältä Angelus kuulostaa Zoom Q2HD:llä äänitettynä:
…ja tässä ovat kaksi pätkää, joissa käytin AKG C3000 -mikrofonia edestä, lähellä 14. nauhaa, sekä Samson C02-mikrofonia minun oikean olkapään yllä, osoittamassa kitaran tallaa kohti (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 