Review: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

A pre-aged guitar – to some people it’s the daftest idea ever, while others think relicing imbues the instrument with its own type of charm.

But one thing is clear: artificial ageing is here to stay!

This time we will take a new-old ESP for a spin – the Eclipse II FM FT Distressed.

****

The ESP Eclipse II Distressed (current price in Finland: 1.889 €) is a Japanese quality instrument treated to look and feel like a 50-year-plus veteran of the stage and studio.

The rather realistic impression is achieved not only by dings, dents and scratches, but also by using a laqcuer that looks old and sunken in.

The flip side of the Eclipse II Distressed’s body has also received lots of scratches and a bout of artificial belt buckle rash. The neck, though, has been left fairly clean.

The mahogany looks scrumptious, and the finish does its bit to underscore the lively wood grain.

ESP have restrained themselves from adding over-the-top finish cracks, which is a good decision, in my opinion.

The Gotoh-machines look traditional, but are in fact up-to-date locking tuners.

The Eclipse’s beautiful rosewood ’board and jumbo-sized frets have been left untouched by relicing – this is a brand-new guitar with a pristine playing feel, great!

The neck joint is a traditional set-in job.

This viewing angle makes it easy to spot all the dents in the sunken in finish (click the picture for a larger view).

The Distressed-model comes fitted with Seymour Duncans: The neck unit is a ’59-model, while a Duncan JB -humbucker has been installed near the bridge.

The brushed metal covers fit the ESP’s lightly-aged look to a tee.

The neck pickup’s tone control is equipped with a push/push-switch that splits the humbuckers in the up-position.

Everything’s hunky-dory in the control cavity – quality parts, clean workmanship and thorough shielding wherever you look.

The tune-o-matic-type bridge and the guitars tailpiece are quality parts made by Gotoh.

The ESP Eclipse II Distressed is sold in its own, beautiful case.

****

Many players complain about the weight of a good deal of LP-type electrics, which can give you a sore shoulder or a hurting back. I can only suggest that these guitarists take a stoll to their friendly ESP-dealer, if this test sample is anything to go by!

I don’t know whether it’s in the wood selection or whether ESP employ an Emmental-method (like Gibson) for weight-relief – by drilling large-diameter holes into the mahogany before gluing the maple top on – but this ESP is the most lightweight LP-style guitar I have ever played!

The neck profile is a very friendly medium-depth ”D”, not far removed from Gibson’s 60s-neck. The sunken-in finish feels smooth and fast, and the fine fretwork and large fretboard radius make for an easy playability.

It’s hard to gauge whether this is due to the relicing or not, but the ESP Eclipse II Distressed feels really live. The guitar breathes and resonates freely, and its fine acoustic tone has a nice warmth and a sinewy midrange.

Seymour Duncan’s ’59/JB-pairing is an excellent choice for the ESP Eclipse II. The pickups have a good balance between themselves, and manage to convey this instrument’s tonefulness onwards to the amp with fine detail. The ability to split the ’buckers adds three fresh and springy selections to your arsenal.

Both sound examples start with the split neck pickup, followed by the full neck pickup, and so on:

ESP Eclipse II Distressed – clean

ESP Eclipse II Distressed – distorted

Regardless of your stance towards pre-aged guitars, there’s no denying that ESP’s Eclipse II Distressed is a fine, high-quality instrument, with its own hefty dose of charm. Shame we had to give it back…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed 

Current price in Finland: 1.889 €

Finnish distributor: Musamaailma

Pros:

+ looks

+ sound

+ weight

+ playability

+ coil-split 

+ workmanship

****

Testipenkissä: EBS Classic Session 30

EBS Swedenin uutuus – Session 30 – on firman pienin kombo tähän mennessä, joka on tarkoitettu koti-, äänitys- ja harjoituskäyttöön.

****

Pieni ja kevyt EBS Classic Session 30 (169 €) kuuluu valmistajan vintage-tyyliseen, Kiinassa valmistettuun Classic-sarjaan.

Session 30 tarjoaa nimensä mukaisesti 30 wattia lähtötehoa.

Kahdeksantuumainen kaiutin istuu refleksikotelossa, jolla on auko edessä. Tyylikäs etukangas on kiinnitetty perinteiseen tapaan tarranauhoilla.

Harjoituskombon takapuoli on täysin suljettu. Virtajohdon liittimen ja virtakytkimen viereen EBS on lisännyt vielä maadoituspisteen, josta voi olla hyötyä hurinan minimoimisessa, silloin kun vahvistinta käytetään studioympäristössä.

Session 30:n paino jää alle yhdeksän kiloa, joten kombo on todella helppo kuljettaa kantokahvallaan.

Kombon paneeli tarjoaa säätimiä gainille (jolla on oma Peak-ledi), bassolle, diskantille sekä volumelle.

Harjoituskäyttöä varten EBS on lisännyt Session-vahvariin minijakin mp3-soittimelle ja kuulokelähdön.

Harvinaisuus tässä hintaluokassa on pikkukombon balansoitu XLR-lähtö, joka tekee Session 30:stä myös kätevän DI-boksin omalla monitoroinnilla studiokäyttöä varten. Ground Lift -kytkimellä saa katkaistua tehokkaasti mahdollisista maalenkeistä aiheuttavan brummin.

****

Pikkuisesta, kahdeksantuumaisella kaiuttimella varustetusta harjoituskombosta ei voi odottaa seiniä vavisuttavaa bassotoistoa ja äänenpainetta – se olisi täysin epärealistinen.

Toisaalta täyttyy korostaa, että EBS Classic Session 30:stä lähtee kunnon bassosoundi. Tämä kombo ei missään nimessä ole kumiseva leluvahvistin, erittäin reilusta hinnastaan huolimatta.

Pikkuvahvistin tarjoaa aitoa EBS Classic -sarjan soundia opetus- ja harjoituskäyttöön sopivalla volyymillä. Bassorekisteri on lämmin, keskialue siisti ja yläkerta silkkisen pehmeä.

Kun vääntää master volumen täysille – tai jo vähän aikaisemmin viisikielisellä bassolla – mukaan kuvaan astuu odotetusti myös kombon (ja kaiuttimen) pienestä koosta aiheuttuvaa resonointia ja surinaa, mutta järkevässä käytössä EBS:n pienokainen pärjää mainiosti.

Session 30:n XLR-lähtö toimii sekin moitteettomasti, välittämällä kombon laatusignaalia puhtaasti eteenpäin mikserille tai äänikortille.

Mielestäni EBS Classic Session 30 on mainio harjoitusvahvistin, sekä erittäin kätevä työkalu kotistudiossa.

****

Seuraavat esimerkit on äänitetty käyttämällä samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonia kaiuttimen edessä että kombon suoraa XLR-lähtöä:

1985 Squier Jazz Bass

1989 Höfner 500/1

1987 Rickenbacker 4003

****

EBS Classic Session 30

169 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ hinta-laatu-suhde

+ koko

+ paino

+ soundi

+ DI-lähtö

****

Testipenkissä: Yamaha P-105

…sisarblogissakin tapahtuu…

synablogi's avatarSynablogi – Finland's Premier Synth and Keyboard Blog

****

Upouusi Yamaha P-105 on rahapussille ystävällinen, kevyt digitaalinen piano, joka sopii sekä koti- että keikkakäyttöön.

Yamaha P-105 (F-Musiikin hinta 659 €) on saatavilla sekä mustana (P-105B) että valkoisena (P-105WH).

P-105:n koskettimisto on Yamaha Graded Hammer -tyyppiä, jossa koskettimet on painotettu kuten akustisessa pianossa: bassopuolen koskettimia on hieman raskaampi painaa kuin diskanttipuoleisia koskettimia.

Muovirunkoinen P-105 painaa vain 12 kiloa, ja se mahtuu sellaisenaan mukavasti tavalliselle kosketintelineelle. Lisävarusteina on saatavilla myös Yamahan kotikäyttöön suunniteltu puinen LH85-jalusta ja kolmipedaalinen LP5A-pedaaliyksikkö.

Koskettimiston lisäksi Yamaha on satsannut myös P-105:n äänentoistoon. Digipianon runkoon on upotettu tehokas vahvistin (2 x 7 W) ja yllättävän täyteläisen kuuloinen kaksitiekaiutinjärjestelmä refleksiaukkoineen.

Monista ominaisuuksistaan huolimatta Yamaha P-105 on todella helppo käyttää.

Volume-liukusäätimen viereen on sijoitettu pianon metronomi-, Pianist- ja splittausosasto.

Tavallisen metronomi-klikin lisäksi tarjoaa P-105 myös kymmenen eri rumpupatternia beatista sambaan ja valssiin.

Pianist on Yamahan oma harjoitustyökalu – jonkinlainen arpeggiaattorin ja säestysautomatiikan risteytys – joka muuttaa vasemman käden…

View original post 488 more words

Testipenkissä: Roland GA-112

****

Yksi tämänvuotisista Roland-uutuuksista on GA-112 – firman COSM-teknologiaa hyödyntävä kitarakombo, joka on ihan omaa itsensä, täysin ilman tiettyjen vahvistimien mallinnusta.

Koko komeuden ytimessä toimii GA-112 – ja isompaa, kahta 12-tuumaisia kaiutinta sisältävä sisarmalliaan GA-212 – varta vasten kehitelty Progressive Amp -niminen COSM-malli. Progressive Amp lupaa erinomaisia clean-, crunch- ja lead-soundeja yhdestä, samasta vahvistimesta, pelkästään gain-säädintä ja EQ:tä käyttämällä.

Satawattisessa Roland GA-112:ssa (844 €) yhdistyy monia piirteitä, joita ovat tuttuja entisestään firman kitaravahvistimista.

Etupaneelin värimaailma muistuttaa legendaarista Jazz Chorus -komboa, kun taas kestävä musta päällinen ja erittäin tukeva metalliritilä tulevat suoraan firman Cube-sarjasta.

Myös paksut muoviset kulmasuojat on tehty kestämään keikkailevan kitarakombon ajoittain rankkaa elämää.

GA-112:n etuvahvistin on täysdigitaalinen, ja se tarjoaa peräti viisi kanavaa – neljä tallennettua kanavaa, sekä manuaalisen tilan, jossa käytetään säätimien tämänhetkiset asetukset soundin pohjana.

Etupaneelin rakenne on erittäin selkeä, kombon uumenissa piiloutetusta huipputeknologiasta huolimatta. Kaikki painonapit ovat taustavalaistetut, ja kaikki tallennettavissa olevat säätimet (siis kaikki, paitsi Master Volume) ilmaisevat asentonsa punaisilla ledeillä. Tämän kombon asetukset näkee selvästi myös täysin pimeällä lavalla.

Vahvistimen tulopuolella tarjotaan kahden jakkien lisäksi Boost-napin lisäpotkua varten, sekä Voice-kytkimen, jolla saa signaaliin lisättyä mietoa loudness-käyrää.

Progressive Amp -osaston pitkänomainen ledi auttaa suuresti gain-määrän visuaalisessa hahmottamisessa, muuttamalla väriään porttaattomasti loogisella tavalla Drive-asetuksen mukaan. Jos näkee vihreän valon tietää heti, että soundi on säädetty puhtaaksi, kun taas tumman punainen tai hohtavan valkoinen tarkoittaa rankkaa säröä.

EQ-osasto koostuu basso-, keskialue- ja diskanttisäätimistä, ja se tarjoaa tämän lisäksi myös keskialueen lisäboostin todella paksuja sointeja varten.

Ennen kuin signaali kulkee preesenssäätimen ja digikaiun läpi masterille, sitä voi vielä lähettää kummallekin tai jopa molemmille GA-112:n ulkoiselle efektilenkille. Efektilenkien päälle/pois-tilaa tallennetaan kaikien muiden vahvistimen parametrien mukaan kanavamuistipaikkaan, mikä tarkoittaa että kanavavaihdon yhteydessä myös oikeat ulkoiset efektit menevät automaattisesti päälle.

GA-kombon ainoa sisäinen efekti on sen kaunisääninen digitaalinen kaiku.

Roland GA-112 tallentaa muuten kaikki muutokset säätöihin automaatisesti muistiin, mikä selvästi nopeuttaa työskentelyä vahvarin kanssa.

Efektilenkkien liittimet on sijoitettu puoleksi avoimen kotelon takapaneeliin.

Kummankin efektilenkin kohdalla voi erikseen valita, onko kyseessä rinnakainen tai sarjakytkennässä oleva signaalitie, ja onko käytössä –10dB:n tai +4 dB:n signaalitasolla pyörivä efektilaite.

Takapaneelistä löytyy myös lähtö viritysmittarille ja mikserillä. Lisäksi pystyy myös ketjuttaa kaksi GA-112-komboa todella isoja lavoja varten.

Jos haluaa täyttä kontrollia lavalla täytyy lisätä laskuun vielä reilu satanen ja hankkia Rolandin oma GA-FC-jalkakytkinlauta. Sillä pystyy lennossa paitsi vaihtamaan kanavia myös kytkemään kombon boosteja, efektilenkkejä ja kaiun päälle tai pois.

Mielestäni se olisi ollut kuitenkin käyttäjän kannalta ystävällinen veto, jos Roland GA-112:n paketista olisi löytynyt valmiiksi yksinkertainen, kahdella kytkimellä varustettu pedaali, jolla voisi vaihtaa kombon kanavia ylös- ja alaspäin.

****

Roland ei lähtenyt GA-112:n suunnitteluun sellaisella päämäärällä, että nyt rakennetaan sellainen kombo, jossa on valtavasti erilaisia mallinnoksia vanhoista vahvistimistä ja iso kasa sisäisiä efektejä, vaan idea oli päinvastainen.

GA-112:n valtti ovat sen erittäin terve perussoundi, ja oman Progressive Amp -mallin uskomattoman laaja gain-skaala, joka ulottuu putipuhtaasta hyvin rankkaan metalliin.

En lähde tässä myöskään spekuloimaan Roland-kombon erilaisten soundien mahdollisista esikuvista tai GA-112:n tarjoamasta ”autenttisuudesta” tai sen puutteesta. Tämä ei ole mallintava vahvistin perinteisessä tarkoituksessa, tässä ei haetakaan uskollisuutta johonkin esikuvaan.

Roland GA-112 on ihan oma itsensä, ja pärjää vallan mainiosti tarjoamalla kitaristeille mahdollisuuden löytää omat soundinsa minimaalisella vaivalla.

Lämmin puhdas jazz tai helisevän pureva country – Roland-kombolla onnistuu kädenkäänteessä ja lopputulos kuulostaa erittäin hyvältä. Soittodynamiikaan ja kitaran volume-säätimeen herkästi reagoiva perinne-blues tai 1970-luvun rock luonnistuvat nekin mainiosti. Ja armoton metal-riffaaminenkin voi GA-112:llä jatkua, kunnes talkkari tulee ja takavarikoi treenikämpän pääsulakkeen.

Hyödyntämällä vielä styrkkarin kahta efektilenkkiä saa Rolandista esiin todella massiivisen määrän erilaisia laatusoundeja.

Voin vain suositella Roland GA-112 -kombon koeajelua, jos etsii uuden vahvistimen oman kitarasoundin komentokeskukseksi.

****

Tässä muutama esimerkki GA-112:n soundista ilman ulkoisia efektilaiteita:

Stratocaster – puhdas

Kasuga puoliakustinen – puhdas

Stratocaster – säröllä

Kasuga puoliakustinen – säröllä

Stratocaster – gain täysillä

Kasuga puoliakustinen – soolosoundi

****

Roland GA-112

844 €

Maahantuoja: Roland Scandinavia

****

Plussat:

+ perussoundi

+ erittäin laaja gain-skaala

+ ohjelmoitavuus

+ kaksi efektilenkkiä

+ teho

+ kestävä rakenne

Miinukset:

– jalkakytkin ei kuuluu hintaan

****

Testipenkissä: ESP Eclipse II FM FT Distressed

****

Esivanhennettu kitara – joidenkin mielestä se on typerin keksintö ikinä, kun taas toisten mielestä naarmuuntuneissa kitaroissa on oma charminsa.

Yksi asia on kuitenkin selvä: relic-ilmiö on tullut jäädäkseen!

Tällä kertaa testissä kävi ESP:n näkemys uusvanhasta kitarasta – Eclipse II FM FT Distressed.

****

ESP Eclipse II Distressed (1.889 €) on laadukas japanilainen sähkökitara, joka on esikulutettu näyttämään yli 50-vuotiaalta, paljon käytetyltä soittimelta.

Hyvin realistinen tuntuma on saatu aikaiseksi käyttämällä kolhujen, naarmujen ja lommojen lisäksi myös sellaista lakkausta, joka näyttää hieman ajan jälkeen kuluneelta ja puun syykuvioihin uponneelta.

Myös Eclipse II Distressed -rungon takapuoli on täynnä pieniä naarmuja ja painaumia, mutta kitaran kaula on jätetty lähes kokonaan siistiksi.

Runkoon ja kaulaan käytetty mahonki näyttää herkullisen eloiselta.

ESP ei kuitenkaan vetänyt relikoinnilla överiksi, eikä viimeistelyssä ole keinotekoisia halkeamia.

Gotohin kromatut virittimet näyttävät hyvin perinteisiltä, mutta kyseessä ovat nykyaikaiset lukkovirittimet.

Eclipsen kaunista palisanteriotelauta ja sen jumbokokoiset nauhat on jätetty tarkoituksella neitseelliseksi: uudella kitaralla on uuden kitaran tatsi ja soitettavuus, hyvä niin!

Kaula on liitetty runkoon perinteisesti liimaliitoksella.

Tässä kuvassa näkyvät hyvin relikoidun Eclipse II Distressed -kitaran kulumat, naarmut ja viimeistelyn epätasainen pinta.

Distressed-mallin mikrofonit tulevat Seymour Duncanilta: kaulamikrofoniksi on valittu ’59-humbuckeri, kun taas tallan viereen on asennettu firman JB-malli.

Mikkien harjatut suojakuoret tukevat omalta osaltaan vanhan soittimen vaikutelmaa.

Kaulan tone-potikkaan on lisätty push/push-kytkin, jolla saa molemmat mikrofonit puolitettua.

Elektroniikkalokerosta löytyy laadukkaita osia, siistiä juotostyötä, sekä huolellista häiriösuojausta grafiittimaalilla ja alumiinilla vuoratulla kannella.

Samoin kuin Eclipse II:n virittimet myös tune-o-matic-tyylinen talla ja palkkimainen kieltenpidin ovat laatuosia Gotohin valikoimasta.

Erittäin hieno kova laukku kuuluu ESP:n hintaan.

****

Monet valittavat LP-tyylisten kitaroiden paino-ongelmista, jotka tekevät kitaran soitosta epämukavan. Näille soittajille voin vain suosittaa ESP Eclipse II Distressed -mallin koeajoa, koska ainakin testiyksilö on uskomattoman kevyt!

En tiedä johtuuko tämä ominaisuus huolellisesta puuvalinnasta vai käytetäänkö myös ESP:n tehtaalla Gibsonilta tuttua ”Emmental-menetelmää”, jossa porataan rungon mahonkiin ensin isokokoisia reikiä, ennen kuin vaahterakansi liimataan paikkoilleen. Oli miten oli – tämä ESP on kevyin soittamani LP-tyylinen kitara ikinä!

Kaulaprofiili on erittäin mukavantuntuinen keskikokoinen ”D”, joka on hyvinkin lähellä Gibson-kitaroista tuttua 60s-kaulaa. Hiukan epätasainen ”vanhennettu” lakka tuntuu liukkaalta ja luonnolliselta. Esimerkkillisen nauhatyön ja otelaudan loivan kaarevuuden ansiosta, soittotatsi on nopea ja vaivaton.

En tiedä johtuuko tämä relikoinnista tai muista seikkoista, mutta ESP Eclipse II Distressed tuntuu suorastaan elävältä. Kitara resonoi vapaasti ja sen loistavassa akustisessa äänessä löytyy sopivasti sekä ryhdikkyyttä, että lämpöä.

Seymour Duncanin ’59/JB-kattaus on ESP Eclipse II:lle mahtava valinta. Mikrofonit ovat keskenään loistavassa tasapainossa, ja ne onnistuvat täydellisesti välittämään kitaran oman äänen uskollisesti eteenpäin vahvistimelle. Lisäksi humbuckerien puolitus yksikelaisiksi lisää tutuille humbucker-soundeille vielä hyvin hyödylliset kevyemmät ja kirkkaammat vaihtoehdot.

Esimerkkipätkissä aloitan aina puolitetusta kaulamikrofonista, sen jälkeen tulee täysi kaulamikki ja niin edelleen:

ESP Eclipse II Distressed – puhtaat

ESP Eclipse II Distressed – säröllä

Kitaroiden keinotekoisesta vanhenemisesta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta ESP Eclipse II Distressed on mielestäni loistava laatusoitin, jolla on omaa luonetta ja charmia vaikka muille jakaa. Sääli, että se piti palauttaa…

****

ESP Eclipse II FM FT Distressed 

1.889 €

Maahantuoja: Musamaailma

Plussat:

+ ulkonäkö

+ soundi

+ paino

+ soitettavuus

+ mikkien puolitus

+ työnjälki

****

Review: PRS SE Angelus Standard

****

The SE Angelus Standard is a Grand Auditorium -sized steel-string acoustic from PRS Guitars’ brand-new SE Acoustic -range.

A special feature on all PRS SE steel-strings is their proprietary top bracing pattern which seamlessly combines the best bits of traditional x- and fan-bracing patterns. The end result should be a very dynamic and open-sounding acoustic tone.

****

The PRS SE Angelus Standard (current street price in Finland approx. 730 €) is a beautiful and stylish piece of work.

A Grand Auditorium’s body has about the same cubic content as a Dreadnought. Its rounder shape with a more slender waist makes it more comfortable to play, and also produces a different basic voicing. Grand Auditoriums tend to sound more open with added clarity in the lower midrange  (between 600 – 800 Hz) compared to a Dreadnought, making them easier to record.

The SE Angelus Standard is crafted from solid sitka spruce for the top and solid mahogany for the body’s back. The rims are pressed from mahogany plywood, adding a little sturdiness.

Mahogany is also the material of choice for the Angelus’ neck.

It’s surprising to see how well PRS’ traditional headstock looks on an acoustic guitar. In the SE Angelus’ case the headstock features a rosewood veneer, as well as white binding.

The top nut has been carved from genuine bovine bone.

The tuners are the same quality units PRS also uses for their SE electrics.

The SE Angelus’ neck is a three-piece affair, with a long piece making up the bulk of the neck, and two small added pieces for the headstock and the neck heel, respectively.

The bound rosewood fingerboard sports beautiful bird-inlays and well-finished narrow frets.

The mahogany used for body construction is gorgeous – the honey-hued wood looks good enough to eat underneath the thinly applied transparent lacquer.

By the way: A second strap button comes as standard on the SE Angelus.

Here’s a view of the Angelus’ rounded cutaway – a typical feature on many Grand Auditorium sized instruments.

The top’s black and white binding looks very crisp.

A rosewood rosette adds a tad of understated charm to proceedings.

The SE Angelus displays extremely clean workmanship throughout – even on the inside!

The compensated saddle in the guitar’s rosewood bridge is made from tone-enhancing genuine bone.

****

But the PRS SE Angelus Standard isn’t just nice to look at, this guitar is also a sheer joy to play!

The instrument is lightweight, and just touching it already gives you a sense of this guitar’s eagerness to resonate.

PRS have made a wise decision in my opinion, when it came to choosing a neck profile for the Angelus: This neck is an unabashedly steel-string acoustic type of neck. No foul compromises to win over electric players – the Angelus’ neck profile is a chunky affair somewhere between a D- and a U-shaped cross-section.

If you’re new to steel-string acoustics – or just used to the feel of many electroacoustic guitars – the first impression might be a slight bit disconcerting, but fear not! In the long run a big neck will help your left-hand technique, and it’s the right choice for big tone as well.

And what a tone it is! I can only heap praise upon the Angelus’ tone, sustain and dynamics – what a beautiful open sound!

String-to-string balance is outstanding, regardless of playing style or chosen register. It’s not often that you find a brand-new guitar with such a mature voice from the get-go – especially in this price bracket!

I also recorded the SE Angelus with different recording set-ups, and can only report that it is almost impossible to get a bad (or muddy) sound out of this instrument.

This is what the Angelus sounds like when recorded with a Zoom Q2HD:

SE Angelus – plectrum – Q2HD

…and here are two clips, which I recorded using an AKG C3000 condenser mic close to the guitar, pointing at the 14. fret, paired with a Samson C02 at shoulder height facing towards the bridge (–> Focusrite Saffire 6 USB –> Apple Garageband):

SE Angelus – fingerstyle

SE Angelus – plectrum

****

PRS SE Angelus Standard

current street price in Finland approx. 730 €

Distributor: EM Nordic

Thanks to DLX Music Helsinki  for the loan of the review instrument!

****

Pros:

+ solid top and back

+ chunky neck profile

+ playability

+ open and dynamic tone

+ workmanship

+ bang-for-the-Euro

****

Testipenkissä: Zoom Q2HD

****

Zoom Q2HD (suositushinta 205 €) on firman uusin pikkukokoinen videotallennin, joka tarjoaa HD-resoluution kuvan lisäksi uutena ominaisuutena MS-stereoäänityksen.

MS-stereossa käytetään kaksi eri mikrofonia tallentamaan stereokuvaa – yksi äänittää vain keskipistettä ja toinen äänittää ainoastaan stereon sivut. Tämän äänitystavan suurin etu on, että stereokuvan leveyttä ja tilan syvyysvaikutelmaa voi säätää muutamalla sivumikrofonin signaalitasoa.

Klassisessa MS-stereossa keskimikrofonina käytetään herttakuvioista mikkiä ja sivumikikkinä 90 astetta sivuun käännettyä kahdeksikkoa. Näistä kahdesta monomikrofoneista saadaan stereokuva käyttämällä kolmea mikserikanavaa – keskimikrofonin panoroidaan stereokuvan keskellä, kun taas sivumikin signaali splitataan kahdeksi signaaliksi, joista toinen panoroidaan sellaisenaan täysin vasemmalle ja toinen täysin oikealle, mutta käännetyllä vaiheella.

Onneksi kaiken tämän teorian Zoom Q2HD:n käyttäjän ei tarvitse osata – laitteessa täytyy säätää ainoastaan tutulla tavalla mikrofonin signaalitasoa, sekä uutena ominaisuutena haluttua stereokuvan leveyttä. Tarjolla on täysin monofoninen signaali, sekä viisi erilaista stereoleveyttä 30:stä asteesta 150:een asteeseen saakka.

Käsisäädön lisäksi tulosignaalin tasoa voi säättää myös automaattisesti kolmella eri Auto Gain -vaihtoehdolla (Concert, Solo, Meeting), ja Q2HD:n bassoleikkuri pitää bassot kurissa.

Audiota tallennetaan Zoom Q2HD:ssä joko lineaarisena wav-tiedostoina (44,1/48/96 kHz, 16/24-bit) tai datakompressoidussa AAC-muodossa (64–320 kbps, 48 kHz). Laite mahdollistaa myös pelkkien audiotiedostojen äänittämistä.

****

Q2HD on tyypillinen Zoom-videotallennin siinä suhteessa, että sitä käytetään kuvaus- ja äänitystilanteessa pystyasennossa. Laitteen liittimet ja säätimet on sijoitettu kotelon sivuihin, kun taas transportti ja navigointi hoidetaan hyvin terävän kahden tuuman näytön alla olevilla napeilla. Navigointinappien viereen on mahdutettu jopa pikkuinen kaiutin nopeata videon katselua varten.

Kamera käyttää 3,2-tuumaisen viiden miljoonan pikselin CMOS-kennoa kiinteällä tarkennuksella ja aukolla (1,32 m – ∞, F: 3,2). Tarjolla on kolme valoitusvaihtoehtoa – Auto, Concert Lighting ja Night – sekä nelinkertainen digitaalinen zoom.

Videosignaali tallennetaan H.264/Mpeg-4-formaatissa mov-tiedostoina.

****

Zoom Q2HD on erittäin käyttäjäystävällinen laite: kaikki valikot mahtuvat yhteen näkymään, ja säädettävien parametrien määrä on pidetty alhaisena. Erittäin onnistunut graafinen toteutus tukee laitteen positiivista käyttökokemusta.

Laite saa käyttövirtansa kahdesta AA-kokoisesta paristosta (tai akusta), jotka kestävät videokäytössä noin kaksi tuntia ja audiokäytössä noin neljä tuntia.

****

Tallennettuja pätkiä pystyy myös katsomaan hieman isompana landscape-ominaisuuden ansiosta.

Zoom Q2HD myös mahdollistaa pienimuotoista videoeditointia itse laitteessa – tarjolla ovat pidemmän videon pätkimästä useampiin osiin (Divide), sekä alku- ja loppukohtien siirtäminen (Trim).

****

Laitteen mukana tulevalla mini-SD-kortilta löytyy Zoomin kevyt editointi- ja muokkaussofta Handy Share, joka toimii sekä Windows- (XP 32-bit tai parempi) että Mac-ympäristöissä (Mac OSX 10.4.6 tai uudempi).

Handy Share -ohjelma tarjoaa kevyttä videoleikkausta…

…sekä audion muokkausta kaiulla, kompressorilla ja normalisoinnilla. Audioefektejä voi esikuunnella, ennen kuin tallentaa muutokset suoraan videotiedostoon.

Handy Sharella pääsee kyllä kivasti videoeditoinnin alkuun, mutta se ei vedä vertoja edes Windows Movie Maker- tai Apple iMovie -tyylisten ilmaisohjelmien käyttömukavuudelle ja muokkausmahdollisuuksille.

****

Stand-alone laitteena lisäksi Zoom Q2HD:tä voi käyttää usb-portin kautta stereofonisena usb-mikrofonina audiosekvenssereissä tai nettikamerana chattailua tai striimausta varten (esim. UStream-palvelun kautta). Kätevällä Delay-säädöllä voi jopa poistaa striimauksessa usein syntyviä synkkaongelmia kuvan ja audion välillä.

****

Mielestäni Zoom Q2HD on todella hyvin toimiva kokonaisratkaisu omia You Tube -videoita tekevälle artistille tai bändille.

Vaikka järjestelmäkameroilla tai joillakin älypuhelimilla pystyy nykypäivällä kuvaamaan jopa Zoomia laadukkaampia videoita, on niiden audiopuoli usein melko surkea. Etenkin syvät bassot saavat niissä kameroissa signaalin nopeasti pumppamaan ja säröille.

Juuri sen monipuolinen, puhdas ja laadukas audio-osasto on mielestäni Zoom Q2HD:n suurin valtti. Se mahdollistaa hyvin mutkatonta livetallenteiden tekoa, jossa kunnollisen HD-videon pariksi saadaan myös laadukas ja dynaaminen ääni samasta kevyestä laitteesta.

Seuraavissa audiopätkissä esitetään Zoomin stereoasetuksien vaikutusta akustisen kitaran äänityksessä. Q2HD:n etäisyys kitaraan pysyy koko ajan samana:

Mono

30 deg

60 deg

90 deg

120 deg

150 deg

****

Zoom Q2HD

205 €

Maahantuoja: Studiotec

Plussat:

* HD-video

* laadukas MS-stereoääni

* helppokäyttöinen

* kevyt

* toimii myös MS-stereofonisena usb-mikrofonina

* videostriimaus

****

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑