Kalamazoo KG-2 – kun Gibson teki kuitulevystä kitaran

Vuonna 1965 Gibson Guitars etsi tapaa, jolla se voisi tehdä vielä Melody Makeria edullisempaa kitaraa aloittelijoille. Yhdellä mikrofonilla varustettu Gibson Melody Maker maksoi vuonna 1961 109,50 dollaria, mikä vastasi silloin noin tuhannen euron nykyistä ostovoimaa.

Rock’n’Roll -buumin ansiosta Yhdysvaltoihin tuotiin silloin runsaasti halpoja japanilaisia kitaroita.

Firman pomot päättivät kopioida Fenderiä, mutta ruuvikaulaisen sähkökitaramallin runkomateriaaliksi valittiin MDF-kuitulevyä kokopuun sijaan.

Koska Gibsonilla pelättiin, että uudet halpakitarat voisivat himmentää oman brändin loistoa, herätettiin 1930-luvun Kalamazoo-brändi uudelleen henkiin. Vuodesta 1933 vuoteen 1942 Kalamazoo-soittimet olivat edullisempia versioita Gibsonin akustisista kitaroista, mandoliineista ja banjoista. Näiden soittimien peruslaatu oli samankaltainen kuin Gibson-soittimissa, mutta Kalamazoot olivat kosmeettisesti vaatimattomampia, ja soittimissa ei myöskään ollut säädettävä kaularauta.

Koska uudet Kalamazoo-sähkikset olivat suunnattuja aloittelijoille, Gibson meni ja kopioi lähes yksi yhteen Fender ”oppilassoittimien” – Musicmaster, Duo-Sonic, sekä Mustang – ulkonäköä.

Uudet Kalamazoot saatiin neljänä mallina:

Kalamazoo KG-1 (yksi mikrofoni), KG-1A (yksi mikrofoni ja yksinkertainen vibrato), KG-2 (kaksi mikkiä), sekä KG-2A (kaksi mikkiä ja yksinkertainen vibrato). Värivaihtoehtoja oli tasan kolme – valkoinen, sininen ja punainen.

Vaikka Fender ei tietääkseni reagoinut tähän kopiointiin, muutettiin kuitenkin vuonna 1967 kaikkien neljä mallien rungot Gibson SG:n kaltaiseksi.

Vuoden 1969 lopussa Gibson kuitenkin lopetti koko Kalamazoo-brändin (ja myös Epiphonen US-tuotannon), koska oli päätetty teettää tästä eteenpäin edullisia soittimia Japanissa Epiphone-brändin alla.

Vuoden 1968 Kalamazoo-ilmoitus.