Käsintehty, tehdastekoinen…vai molempia?

Yamaha Pacifica 611H – body angle

Kitaristien keskuudessa käytetään keskusteluissa usein mustavalkoista ”tietoa” lyömäaseena, kun puhutaan jonkun soittimen tai soitinmerkin ”paremmuudesta”. Tällaiset – usein kuulopuheisiin perustuvat – ”totuudet” ovat helppo keino panna piste pitkälle väitelylle, koska ne kuulostavat niin järkeenkäyviltä.

Valitettavasti ns. ”oikeassa elämässä” asiat ovat harvoin mustavalkoisia, vaan totuus on lähes aina huomattavasti monimutkaisempi.

Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on sanapari käsintehty/tehdastekoinen.

”Käsintehty” kuulostaa hyvin romanttiselta: sisäisen silmämme edessä näemme vanhan soitinrakennusmestarin, joka pikkupajassaan veistelee mestariteoksiaan suurella rakkaudella. ”Tehdastekoinen” taas tuo mieleen anonyymin, epäinhimillisen tuotantolinjan, jossa ihminen toimii enää vain robottien käynnistäjänä.

Valitettavasti molemmat mielikuvat ovat harhoja…

****

Tokai AJG-88 – bridge + tailpiece

Kun puhutaan kitaroista ja bassoista nämä kaksi väitettä ovat totta, vaikka se vaikuttaa ensisilmäykseltä mahdottommalta:

Väite 1: Jokainen soitin on käsintehty.

Väite 2: Yli 95% kaikista soittimista ovat tehdastekoisia.

Miten tämä on mahdollista? Voiko kitara olla samalla sekä käsintehty että tehtaassa valmistettu? Hä?

****

neck_fitting

Jokainen soitin on käsintehty

Mitä tarkoittaa ”käsintehty”?

Jos tarkoitetaan, että yksi ihminen on tehnyt soittimen alusta asti raakapuusta valmiin kitaran vain käsityökaluja käyttäen, kitara- ja bassosarakkeella löytyy nykyään vain muutama ”käsintehty” soitin, ja niillä on sen mukainen, todella iso hintalappu. Jos taas sanalla tarkoitetaan, että jokaisessa (monessa/useimissa) työvaiheessa tarvitaan ainakin jonkin verran ihmisen tarkkaa silmää, kokemusta ja kädentaitoa, niin silloin jokainen soitin on ”käsintehty”.

Totuus on nimittäin, että maailmassa ei ole olemassakaan yhtään sellaista konetta (tai tuotantolinjaa), johon syötetään yhdestä päästä erilaisia puulankkuja ja metalliosia sisään, ja joka toisesta päästä sitten sylkee soittovalmiitta soittimia ulos. Jos sellaisia koneita olisi olemassa, silloin myös täällä Suomessa saisi laadukkaita kotimaisia soittimia muutamalla sadalla eurolla. Soitinvalmistuksessa suurin kustannuserä on nimittäin yhä työntekijän palkka, mikä on se pääsyy, miksi Indonesiassa tai Kiinassa valmistettu kitara on suomalaista tai vaikkapa amerikkalaista kitaraa huomattavasti halvempi.

****

Gibson Memphis

Yli 95% kaikista soittimista ovat tehdastekoisia

Jos kitara tulee ns. sarjatuotannosta – siis: jos se on osa valmistajan mallistosta, jossa saman mallin soittimien on tarkoitus olla pääominaisuuksiltaan samanlaisia/verrattavia – se on ”tiukan tulkinnan” mukaan tehdastekoinen, riippumatta sarjan tuotantomäärästä.

Tehdasvalmistuksessa käytetään muotteja, sapluuneja, ohjaimia – nykyään isoissa tehtaissa myös jyrsintärobotteja – sekä standardisoituja työvaiheita ja menetelmiä, jotta saman mallin ominaisuuksissa olisi mahdollisimman vähän toleransseja (ns. heittoa) tasaisen laadun varmistamiseen. Useimmiten tehdasvalmistuksessa jokaisella työntekijällä on myös vain yksi (tai muutama) tietty työvaihe, josta hän on vastuussa. Sama työntekijä ei siis yleensä vie yhden soittimen koko tuotantokejua läpi raakapuusta valmiseen kitaraan, vaan työntekijä on erikoistunut esimerkiksi kaulan ja rungon yhteenliimaamiseen tai vaikkapa lähes valmiin soittimen kiillottamiseen. Juuri näin tehtiin jo esimerkiksi Gibsonin ja Fenderin kultakausilla 1950- ja ’60-luvuilla.

Kun katsoo tehdasvierailuissa kuvattuja videoita, näkee helposti, että jokaisessa kitaratehtaassa on automatisoituja (tai puoliautomatisoituja) työvaiheita. Automatisoinnin päätarkoitus on pitää tuotantoa mahdollisimman tasalaatuisena. Usein hoidetaan automatisoinnilla myös sellaisia työvaiheita, joissa aikaavievää (= kallista) käsityötä ei välttämättä tarvita.

Mielenkiintoista on, että eri firmoilla on automatisoinissa eri pääkohteita. Jossain hoidetaan esimerkiksi nauhaurien sahaus ja nauhojen asennus täysautomaattisesti, toisessa tehtaassa taas nauhoitus on aina ihmisen tekemä.

Menetelmiä on siis monenlaisia, mutta päätarkoitus on aina sama – valmistaa mahdollisimman tasalaatuisia soittimia tuotantoerissä, eikä yksittäiskappaleina.

Mutta menetelmästä riippumatta kaikissa tehtaissa löytyy myös monia työvaiheita, joissa ihmisen silmä, käsi ja taito ovat korvaamattomia. Siis: jokaisen ”tehdastekoisen” kitaran valmistuksessa on aina ollut mukana myös aimo annos käsityötä.

****

best_necks

Minusta on täysin turhaa väitellä kitaran tehdastekoisuudesta tai yrittää arvioida soittimen laatua sen käsityö-tehdasteko-suhteen perusteella, koska nämä käsitteet eivät ole absoluuttisia totuuksia. Ne eivät sano laadusta mitään konkreettista, käsinkosketeltavaa.

Jyrsintärobotteilla valmistettu, tehdastekoinen kitara, joka on saanut tärkeimmissä kohdissa viimeisen silauksen pätevältä ihmiskädeltä on taatusti parempi soitin kuin sellainen, jonka minä itse saisin aikaiseksi huonoilla käsityön taidoillani. Siinä eivät sitten auttaisi laadukkaat puut, eikä maailman parhaimmat mikrofonit: se olisi erittäin huono soitin, vaikka se olisikin täysin käsintehty, koska minulla ei ole riittäviä taitoja sellaiseen projektiin.

Minun mielestä kitaran ja basson laadun kannalta on paljon tärkeämpi arvioida sellaiset kohdat kuin:

• puutyön ja viimeistelyn laatu ja tarkkuus

• metalliosien laatu

• mikrofonien laatu

• elektroniikan laatu

• nauhatyö

• soitettavuus

• akustinen soundi (myös sähkösoittimissa!)

• sähkösoittimissa vahvistettu soundi

Kaikkien näiden kohtien ”arvosanat” punnitaan aina myös soittimen hintaa ja kohderyhmää silmällä pitäen. Ei ole järkevää valittaa esimerkiksi Metal-baritonikitaran kohdalla, että kitarasta ei lähde millään kunnon Country-soundi!

Näissä kohdissa ei ratkaise valmistusmenetelmä, eikä valmistusmaa, vaan lopputuloksena syntynyt laatu, josta on soittajalle käsinkosketeltavaa hyötyä.

PRS SE Angelus – cutaway

****

Jos oikeat faktat kiinnostavat enemmän kuin ”voodoo-tieto”, suosittelisin esimerkiksi seuraavia kirjoja (googlaamalla löytyy – valitettavasti odotetaan yhä varteenotettavaa suomalaista suurteosta aiheesta):

• The Fender Telecaster – A. R. Duchossoir (Hal Leonard Publishing)

• The Fender Stratocaster – A. R. Duchossoir (Hal Leonard Publishing)

• The Stratocaster Chronicles – Tom Wheeler (Hal Leonard Publ.)

• Fender Custom Shop Guitar Gallery – Richard Smith (Hal Leonard Publ.)

• Gibson Guitars/Ted McCarty’s Golden Era – Gil Hembree (Hal Leonard Publ.)

• Make Your Own Electric Guitar – Melvyn Hiscock (NBS Publ.)

• Squier Electrics – Tony Bacon (Backbeat Books/Hal Leonard)

• The Early Years of the Les Paul Legacy – Robb Lawrence (Hal Leonard)

• The Modern Era of the Les Paul Legacy – Robb Lawrence (Hal Leonard)

• Gibson Electrics/The Classic Years – A. R. Duchossoir (Hal Leonard)

Roland G-5 – body angle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: