Sähkökitaran osto-opas, osa 3 – Miten arvioin kitaran kuntoa?

Osto-oppaan kolmannessa osassa arvioidaan kitaran kuntoa.

Mielestäni on tärkeä järjestää soittimen kunto-/laatuseikkoja kolmeen ryhmään:

Ryhmä 1 – helposti muutettavissa olevat asiat:

++ kaularaudan sädöt

++ kielten paksuus/kunto

++ intonaatio

++ kielten korkeus

++ mikrofonien korkeus

++ mikrofonimalli (jos ei vaadi puutöitä)

++ virittimien kunto (jos ei vaadi puutöitä)

***

Ryhmä 2 – kitarakorjaajaa vaativat pienet/keskisuuret ongelmat:

++ rikkinäinen satula

++ ei riittävän syvät tai liian syvät urat satulassa

++ isommat tallaongelmat, esimerkiksi rikkinäinen vibratalla

++ kuluneet tai erikokoiset nauhat

++ rähisevät potikat

++ epäkunnossa oleva kytkin

***

• Ryhmä 3 – ongelmat, joiden korjaus on hankalaa ja/tai kallista:

++ kiero, epätavallisen vääntänyt kaula

++ sivusuuntaan vinosti runkoon liimattu kaula

++ rikkinäinen, murtunut kaularauta

++ korjaamatta jäänyt isompi murtuma puussa (esim. lavassa)

++ huonosti suoritettu tee-se-itse-kustomointi

Älä osta Peteltä…

****

Kitaran systemaattisen arvioinnin voi suorittaa esimerkiksi näin:

• ensin viritetään ja sitten soitetaan vähän aikaa; tutustutaan soittimeen, sen (tämänhetkisen) soitettavuuteen ja akustiseen sointiin

• tarkistetaan istuuko kaula sivusuunnassa suoraan:

Onko ala-E:n etäisyys otelaudan reunaan 14. nauhalla suurinpirtein sama kuin ylä-e:n etäisyys diskanttipuoliseen reunaan?

• kaularaudan asetus:

Ala-E-kieltä painetaan samanaikaisesti alas ensimmäisellä ja 14. nauhalla, jolloin 8. nauhan kohdalla nauhan yläpinnan ja kielen alapinnan väliin pitäisi näkyä noin puolen millin rako (ns. relief; lausutaan ri-Liif). Samaa toistetaan ylä-e-kielen kanssa. Jos kaulan kuperuus on sama sekä basso- että diskanttipuolella, kaula ei ole vääntänyt korkkiruuvin tavoin, mikä on hyvä asia. Jos ala- ja ylä-e-kielten välillä on reliefissä huomattava ero, on hyvin todennäköistä että kaulassa on joku vika.

Jos kaularaudan asetus sinänsä on pielessä (liian kireä = olematon relief, liian löysä = relief-rako isompi kuin 0,5 mm) kannattaa pyytää, että myyjä säätää kaularaudan, ennen kuin tekee ostospäätöstä!

• satulaurien tarkistus:

Jokainen kieli painetaan peräkkäin alas kolmannella nauhalla niin, että kieli makaa toisen nauhan päällä, ja katsotaan kuinka iso väli jää ensimmäisen nauhan yläpinnalta painetun kielen alapintaan. Tavallisen 009- tai 010-satsissa ylä-e:n ja ensimmäisen nauhan väliin pitäisi jäädä niin pieni rako, että tavallinen kopiopaperi mahtuu just ja just väliin. Koska kielen liikerata kasvaa miten paksumpi kieli on, kielet etääntyvät ensimmäisestä nauhasta mitä ”matalammaksi” mennään (ala-E:ssä on siis isompi väli ensimmäiseen nauhaan kuin ylä-e:ssä).

Jos kielet jäävät liian kauaksi ensimmäisestä nauhasta, kitara soi alanauhoissa epäpuhtaasti (sävelet liian korkeat), vaikka kitara on tallassa intonoitu oikeaoppisesti. Kitararakentaja korjaa ongelman varsin nopeasti sopivilla satulaviiloilla.

Jos kieliurat ovat liian syvät, minkä takia kieli makaa tarkistuksessa täysin ensimmäisen nauhan päällä, satulaa täytyy todennäköisesti vaihtaa uuteen, koska vapaat kielet rämisevät alanauhoja vasten. Huom: Tässä ratkaisee kuitenkin aina soittotesti vahvistimen kautta puhtaalla kanavalla!

Satulan vaihtaminen on soitinkorjaajalle jokapäiväinen toiminta, eikä se ole kallistakaan.

• nauhojen kunto:

Lievät kulutusmerkit nauhoissa ovat käytetyissä kitaroissa vain tavallisen käytön merkkejä – eikä vikoja – joiden kanssa pystyy hyvinkin eläämään.

Jos nauhoissa taas on (alla olevan kuvan tavalla) pitkästä käytöstä johtuvia syviä uria ja kulumia, täytyy arvioida pyydettyä hintaa tarkemmin (ja ehkä tinkiä hieman myyjän kanssa). Sellaisissa tapauksissa onkin ainakin nauhan hionnan ja uudelleenprofiloinnin aikaa, tai jopa kaikkien nauhojen vaihto.

Reunalistoitetun tai lakatun otelaudan nauharemontti on työläämpi, ja maksaa tämän takia hieman tavallista enemmän.

• tarkistetaan tallan kuntoa:

Ovatko kaikki ruuvit ja tallapalat kunnossa? Onko intonaatiolle ja/tai kielten korkeussäätöihin riittävästi pelivaraa?

Jos kitaran säädöt ovat täysin pielessä – kielet liian korkeat/matalat; intonaatio ei kohdallaan (= 12. nauhalla soitettu kieli ei samalla sävelkorkeudella kuin 12. nauhan huiluääni) – pyydä myyjää säätämään asiat kuntoon ennen ostospäätöstä!

• elektroniikan tarkistus:

Kokeile rauhassa kaikki säätimet ja kytkimet läpi – toimiiko kaikki niin kuin pitää? Toimivatko mikrofonit?

Rähisevä potikka tai epäkunnossa oleva kytkin on soitinrakentajalle suhteellisen helppo korjata. Uudessa kitarassa vastuu on soitinliikkeellä, käytetyissa soittimissa korjausta täytyy kustantaa itse. Huom: puoliakustisissa ja orkesterikitaroissa kaikki mikrofoneihin ja/tai elektroniikkaan liittyvät korjaukset ovat haasteellisimmat, ja näin ollen myös hieman kalliimmat.

• vibratallan kunto:

Toimiiko vibra toivotulla tavalla? Ovatko kiinitysruuvit ja/tai tallan korkeutta säätävät ruuvit kunnossa, vai onko pahoja kulumia tai jopa murtumia? Onko riittävästi säätövaraa kielten korkeudelle tai intonaatiolle?

Jos vibratalla vaikuttaa erittäin kuluneelta tai esimerkiksi Floikan kiinnitysholkki on murtunut pienen osan runkopuusta irti, voi olla edessä tallan vaihto tai isompi remontti.

• Tämän kaiken jälkeen soitetaan kitaraa vahvistimen kautta, jolloin arvioidaan soittimen soundia, soitettavuutta, mukavuutta sekä yleiskuntoa.

• Lopuksi voi sitten pohtia näitä kahta asiaa arvioinnin aikana kerättyjen tietojen pohjalla:

  1. Tykkäätkö tästä soittimesta?
  2. Onko kitara mielestäsi hintaansa arvoinen?

One Comment to “Sähkökitaran osto-opas, osa 3 – Miten arvioin kitaran kuntoa?”

  1. Niin, en tiedä millaisia kommentteja kaipaat, mutta oma tapani testata uusi tai käytetty kitara perustuu siihen, etten hallitse soitinrakennuksen tai teknologian alkeitakaan. Happotestini on varsin ikävää kuunneltavaa myyjälle: Soitetaan akustisesti kaikki kielet läpi 1-12 nauhalta. Tarkasti soitettaessa ja painaessa kieliä suht samalla voimalla kuulee kyllä, onko soinnissa tai kaulassa vikaa. Tämän jälkeen keskitytään nauhoihin 12 – 22 (tai montako niitä nyt onkaan). Onko oktaavi puhdas ja tarkka. Yleensä huonoissa kitaroissa edes oktaavi ei ole riittävän tarkka. Entä miten soivat kielet siitä ylöspäin. Varsin usein valtamerkkien kitaroissakin sointi kuolee jo 15. nauhan jälkeen ja sävelkorkeuskin saattaa heittää. Jos sähkökitaraa kokeilee vain vahvistimen tai jopa särö- tai chorus-pedaalien kanssa, virheet peittyvät ja viimeistään äänitettä kuunnellessa havahtuu todellisuuteen. Itselläni on ollut noin 20 kitaraa ja vain alle puolet niistä on täyttänyt em. kriteerit täydellisesti. Testi ei toimi jos talla on siirrettävä. Ei myöskään ohuilla kielillä (08 tai 09), mutta niillä en ole soittanutkaan v 1973 jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: