Usein tyrkätään aloittelijalle klassista, nailonkielistä kitaraa. Se on kaunisääninen soitin, mutta sen kaula on erittäin leveä, minkä takia juuri kitaristialulle klassinen kitara voi olla liian hankalaa. Tämän lisäksi nailonkielet eivät pidä vireensä kovinkaan hyvin, ja virittäminen kokemattomalle kitaristille liian aikaa vievä.
Tämän lisäksi nailonkielinen sopii hyvin Folk-laulujen esittämiseen, mutta rockarille se on täysin epäsopiva imagoltaan ja soundiltaankin.
Teräskielinen akustinen on tärkeä soitin Rock- ja Pop-musiikkissa, mutta tämän soitintyypin verraten paksut ja jäykät kielet ovat aloittelijalle usein liian kova pala purtavaksi.
Mielestäni juuri sähkökitara on loistava valinta ensimäiseksi soittimeksi, koska kielet eivät ole liian jäykät ja kaula tavallisesti mukavan kapea.
Vaikka monet ajattelevat heti kovaäänistä musiikkia, kun sana ”sähkökitara” mainitaan, on juuri sähkökitara mainio soitin kerrostalossa. Sähkökitaraa voi nimittäin soittaa myös täysin ilman vahvistinta, jolloin kuuluu vain hyvin hiljainen ääni (etenkin jos kyse on lankkukitarasta), tai kätevästi kuulokevahvistimella häiritsemättä naapuria.
Tulen esittelemään seuraavien viikojen aikana tärkeimmät sähkökitaramallit, sekä niiden hyvät ja huonot puolet aloittelijan näkökulmasta.
Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog 
Vastaa